Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


lauantai 22. heinäkuuta 2017

Uusinta: Tätä et tiedä toisesta maailmansodasta

Lukijalle: Tähän vuoden 2011 juttuun on tulossa jatko-osa lähiaikoina, koska linkkikansioon on vuosien varrella kertynyt lisää uskomattomia sattumuksia:

Kirjoitin taannoin tarinan toisen maailmansodan unohdetuimmista taistelupaikoista. Ison Rähinän aikana tapahtui paljon muutakin sellaista, mikä on painunut unholaan joko satunnaisista tai osin jopa tarkoituksellisista syistä. Tässä kymmenen erikoista detaljia.

10. Wehrmachtin mustaihoiset sotilaat
Natsi-Saksassa asui yli 20 000 täysin tai puoliksi afrikkalaistaustaista. Suurin osa heistä oli entisen Keisarillisen Saksan siirtomaista muuttaneita, yleensä puoliksi saksalaistaustaisia. Jonkin verran oli ensimmäisen maailmansodan jäljilta ranskalaisten miehitysjoukkojen jälkeläisiä, niinsanottuja Reininmaan äpäröitä. Vaikka juutalaisia ja mustalaisia surmattiinkin rotunsa vuoksi, mustat välttyivät tältä. Syrjityiksi he kyllä joutuivat, mutta ei niin pahoin etteivätkö jotkut heistä olisi kelvanneet Hitler-Jugendiin tai Wehrmachtin palvelukseen, esimerkiksi Hans Hauck. Tässä video, jossa on kuvia saksalaisia univormuja kantavista sotilaista jotka eivät täytä arjalaisen kriteerejä parhaallakaan tahdolla. Ehkä mytomaani Sven Hasselin korpraali Albert Mumbuto ei sittenkään ole fiktiivisesti niin yliampuva hahmo kuin voisi luulla...

9. Akselivallan ja Neuvostoliiton ystävälliset välit
Mikä akselivalloista säilytti diplomaattisuhteet Neuvostoliittoon koko sodan ajan? Bulgaria, joka on perinteisesti ollut Venäjän lähimpiä slaaviliittolaisia. Jopa niin läheinen, että puoluejohtaja Todor Zhivkov olisi 1960-luvulla ollut halukas liittämään maan Neuvostoliiton kuudenneksitoista sosialistiseksi tasavallaksi. Toisessa maailmansodassa Bulgaria liittyi akselivaltoihin 1941 Saksan tullessa hätiin Italian jouduttua liriin Kreikassa. Bulgaria sai miehittääkseen osan Kreikkaa, mutta ei liittynyt Saksan hyökkäykseen Neuvostoliittoon. Neuvostoliiton Mustan meren laivasto kylläkin hyökkäili bulgarialaisten kauppalaivojen kimppuun, mistä bulgaarit eivät pitäneet vaan kostivat omilla laivasto-osastoillaan. Diplomaattisuhteet olivat kovilla. Saksan tappion häämöttäessä syyskuussa 1944 Neuvostoliitto julisti sodan Bulgarialle saadakseen laillisen syyn satamien miehittämiseen. Bulgaarit noudattivat italialaismallista taktiikkaa voittajan puolelle kiiruhtamisesta ja vaihtoivat puolta heti kun ehtivät eli kolme päivää myöhemmin. Sillä välin Bulgarian armeijaa oli määrätty olemaan tekemättä vastarintaa.

8. Dickin-mitali
Mannerheim-risti, Kongressin kunniamitali, Viktorian risti, Neuvostoliiton sankarin kultainen tähti, Rautaristin ritariristi. Tuttuja kaikki, mutta Dickinin mitalista harva on kuullut. Se perustettiin 1943 ja voidaan myöntää poikkeuksellisesta urhoollisuudesta tai omistautumisesta asevoimissa palvelevalle eläimelle. Toisen maailmansodan ansioista tätä ”eläinten Viktorian ristiksi” kutsuttua mitalia myönnettiin sotakoirille, kirjekyyhkysille ja muutamalle hevoselle. Viimeksi mitali on myönnetty 2010 Afganistanissa palvelleelle koiralle. Tähän mennessä saajia on 54, joista 32 oli lentokykyisiä, 18 sanoi ”hau”, kolme ”ihaa” ja yksi ”miau”.

7. Valitettava UWC-onnettomuus
Saksalaisten U-venelaivaston työhevonen oli Tyyppi VII, jonka yleisin versio oli C-malli. Siinä tapahtui joitakin kehitysaskeleita sodan aikana, joista yksi nerokkaimmista oli vuodesta 1944 lähtien joihinkin veneisiin asennettu erikoisvessa, jota pystyttiin käyttämään myös sukelluksissa ollessa. Systeemi toimi korkeapaineella ja oli niin monimutkainen käyttää, että sitä operoimaan tarvittiin oma teknikkonsa (paskaduuni, anyone?). U-1206:ssa meni jokin pahasti pieleen huhtikuussa 1945. 60 metrin syvyydessä Skotlannin rannikolla vessa huuhdeltiin virheellisesti, jolloin vesi alkoi tulvia vessan alapuolella olleiden akkujen päälle. Tästä seurasi kloorivuoto ja pakollinen pintautuminen. Britit äkkäsivät aluksen ja pommittivat sitä, jolloin saksalaisten oli hylättävä ja upotettava vaurioitunut sukellusvene. Yksi kuoli pommituksessa, kolme hukkui ja loput 46 jäivät vangeiksi.

6. Saksalaisten viimeinen tukikohta syyskuussa 1945
Toisessa maailmansodassa säätiedot olivat ensiarvoisen tärkeitä. Kuten hyvin tiedetään, säärintamat tulevat Eurooppaan yleensä Atlantilta ja niinpä U-veneiden ensimmäinen operaatio pintaan noustessa olikin lähettää säätiedotus Saksaan. Tätä tietoa britit sitten käyttivätkin hyväkseen murtaessaan Enigma-salakirjoitusta. Saksalaiset koettivat perustaa pysyviäkin sääasemia Pohjois-Atlantille. Raa'assa ilmastossa yritettiin turhaan miehittää mm. Jan Mayenin saarta, vähän onnistuneemmin Grönlantia, erityisen onnistuneesti Huippuvuoria ja jopa Frans Joosefin maata. Yleensä toisen maailmansodan viimeisten taistelujen Euroopassa sanotaan päättyneen 9.5.1945, viimeisten Tsekkoslovakiassa taistelleiden saksalaisyksiköiden antautuneen 13.5, mutta Huippuvuorten sääasema antautui vasta 4.9.1945.

5. Japanin valkoihoinen kansallisssankari
Mikä on Japanin suosituin joukkuepeli? Viime aikoina jalkapallo on noussut kovaksi haastajaksi, mutta perinteisesti maan ykköslaji on ollut baseball. Ammattilaisliiga aloitti 1920 ja jatkoi jopa sodan aikana. Ironiaa, että USA:n kansallispeli oli niin suosittu, vieläpä siten, että liigan parhaaksi pelaajaksi vuosina 1939-40 valittiin gaijin eli valkoinen muukalainen. Viktor Starffin oli syntynyt Nizhny Tagilissa, Venäjällä 1916. Hänen isänsä taisteli Venäjän sisällissodassa valkoisten puolella ja pakeni Japaniin. Starffin venähti isokokoiseksi ja nopeakätiseksi, joten hänet asetettiin syöttäjän hommiin. Ammattilaisdebyyttinsä Starffin teki 1936 ja hänet valittiin liigan parhaaksi pelaajaksi kahtena kautena. Toisen maailmansodan aikana hän joutui yleisessä ulkomaalaisvastaisessa hysteriassa joksikin aikaa eristysleirille ja käytti lyhyen aikaa japanilaistettua nimeä Hiroshi Suda. Vapauduttuaan hän ehti vielä pelata sota-aikana ja palasi taas kentille ammattilaisliigojen käynnistyttyä uudelleen 1946. Hänestä tuli Japanin liigan ensimmäinen yli 300 peliä voittanut syöttäjä vähän ennen lopettamistaan 1955. Starffinilla on edelleenkin syöttäjien ennätys (sittemmin sivuttu) yhden kauden aikana voitettujen pelien määrässä, 42 voittoa vuonna 1942.

4. Me 262 - myytit
Mersun 262-malli oli ensimmäinen palveluskäyttöön ehtinyt suihkukone ja ainoa, jota ehdittiin Isossa Rähinässä käyttää merkittävissä määrin. Eipä ihmekään, että lentävää puhalluslamppua ympäröi tarunhohtoinen myyttien aura:
a) Hitlerin päähänpisto ”salamapommittajasta” esti koneen kehittämisen hävittäjäksi ennen kuin oli liian myöhäistä
b) Koneen tekniikka oli aikaansa edellä
c) Kone oli lento-ominaisuuksiltaan ylivertainen sen aikaisiin hävittäjiin nähden
d) Saavutetut taistelutulokset olivat huikeita
e) Koneen laajamittainen valmistaminen ajoissa olisi saattanut kääntää sodan kulun.
Ja sitten realiteetteja:
a) Todellisuudessa aikataulun sössi kukas muu kuin Hermann Göring, mies joka teki liitoutuneiden menestyksen eteen enemmän kuin Eisenhower, Montgomery ja Zukov yhteensä. Ensimmäinen suihkukone oli lentänyt jo 1939 ja seuraavana vuonna Göring leikkasi kehitysbudjetin lähes nollille. Sen verran Messerschmittin insinöörit saivat kuitenkin aikaan, että kone saatiin lentokuntoon ja esiteltyä Hitlerille vuoden 1943 puolivälissä. Tällöin Hitler määräsi tuotannon käynnistettäväksi salamapommittajana, mutta päätös muutettiin muutamaa viikkoa myöhemmin ja tuotantosuunta käännettiin hävittäjiin.
b) Koneessa oli alunperin BMW:n suihkumoottorit, mutta ne osoittautuivat niin epäluotettaviksi, että Junkers Jumo 004:t asennettiin kaikkiin operatiivisiin versioihin. Käytetty teräs oli kuitenkin niin huonolaatuista, että moottorien käyttöikä oli 10-25 tuntia – kallista hommaa.
c) Suihkarimersu oli erityisen haavoittuvainen nousussa ja laskussa, jolloin lähistöllä partioikin yleensä mäntämoottorihävittäjiä suojana. Koneen lentoaika oli vain noin tunti. Matalissa nopeuksissa kiihtyvyys oli hidas, joten kaasuvipu kannattikin pitää niin tapissa kuin mahdollista moottorien kestävyyden kannalta. Kaartotaisteluun kömpelöhköstä koneesta ei ollut, yksi väite onkin että siipiin asennetut moottorit olisivat toimineet paremmin rungon alle vierekkäin kiinnitettynä, mikä olisi ehkä parantanut lento-ominaisuuksia. Tosin ylivertainen nopeus liittoutuneiden hävittäjiin nähden yleensä takasi sen, että koiratappeluun ei tarvinnutkaan ruveta. On jopa mahdollista, että Me 262 oli todellisuudessa ensimmäinen lentokone, jolla rikottiin äänivalli.
d) Me 262 -koneilla ammuttiin alas noin 500-600 liittoutuneiden konetta. Vastaavasti mersuja menetettiin taistelussa noin sata. Jos oletetaan viisinkertainen voittosuhde, niin ei riitä – liittoutuneiden konemäärä ja tuotantokapasiteetti oli enemmän kuin viisinkertainen saksalaisiin nähden. Lisäksi on huomioitava, että mersujen prosentuaalinen menettäminen onnettomuuksissa tuskin on ainakaan alempi kuin liittoutuneiden koneilla. Puhumattakaan siitä, että vähälukuisia suihkareita lensi suhteettoman suuri osuus huippuässiä – kannattaa vilkaista JG 7:n nimilistaa. Mahdollisen massatuotannon seurauksena puikkoihin laitetut kokemattomat Hitlerjugend-pilotit eivät olisi pystyneet lähellekään samaa pudotussuhdetta ja olisivat menettäneet vaikeasti käsiteltäviä koneita useammin onnettomuuksissa.
e) Koneita valmistetiin noin 1430. Moninkertainen määrä olisi varmasti tehnyt laajamittaiset pommitushyökkäykset Saksaan liian kalliiksi, mutta sodan kulkua se ei olisi kääntänyt. Ja oli briteilläkin omat ilkeät yllätyksensä odottamassa, kuten Gloster Meteor, puhumattakaan 1946 kuvioihin ilmestyneestä Vampiresta.
Jos Me 262 olisi ollut jälkikäteisen maineensa veroinen, sillä olisi varmasti ollut käyttöä sodan jälkeenkin. Nyt varsinaiset mersut eivät päätyneet minkään maan palveluskäyttöön, mutta tsekit valmistivat kymmenkunta Avia S-92 -kopiota, jotka poistuivat käytöstä 1951.

3. Brasilialainen divisioona taisteluissa
Etelä-Amerikan maat ovat toisen maailmansodan yhteydessä tulleet tunnetuiksi lähinnä entisten natsien pakopaikkoina. Kuitenkin ne antoivat sodan loppuvaiheissa lähes poikkeuksetta sodanjulistuksen akselivalloille – mutta vain nimellisesti, taisteluihin ne eivät joukkoja lähettäneet. Yhdellä poikkeuksella. Brasilia oli julistanut sodan akselivalloille jo elokuussa 1942. Maa ei kuitenkaan ollut erityisen innokas lähettämään joukkoja sotanäyttämölle, vaikka laivasto olikin suojaamassa rannikkoa ja otti yhteen U-veneiden kanssa. Tuskastuneet sotaan liittymisen kannattajat totesivatkin, että on todennäköisempää, että käärme oppii tupakoimaan kuin brasilialaisjoukot lähtevät sotaan. Tästä Brasilian merentakainen divisioona saikin sitten tunnuksensa, sauhuttelevan käärmeen. Lopulta, lähes kaksi vuotta sodanjulistuksen jälkeen brasilialaisten parikymmentuhatpäinen sotajoukko rantautui Italiaan heinäkuussa 1944. Osasto oli koostettu amerikkalaisen jalkaväkidivisioonan mallin mukaisesti ja päätyi rintamalle elo-syyskuussa. Kahdeksan kuukauden taistelujen aikana joukko menetti vajaat tuhat miestä kaatuneina. Lukuun sisältyvät laivaston ja ilmavoimien menetykset.

2. Surunvalittelut Hitlerin kuolemasta
Hauska tietokilpailukysymys: Kun Hitler päätti päivänsä, minkä eurooppalaisen maan pääministeri kävi Saksan suurlähetystössä surunvalittelukäynnillä? Vastaus on Irlanti. Maa noudatti puolueettomuuspolitiikkaa toisen maailmansodan aikana, vaikka peräti 70 000 irlantilaista taistelikin vapaaehtoisina brittien joukoissa. Lisäksi maahan haaksirikkoutuneet merimiehet tai pudonneet lentäjät palautettiin kaikessa hiljaisuudessa rajan toiselle puolelle, paitsi internoiduiksi joutuneet saksalaiset. Itse asiassa Irlannin yhdistyminen oli lähellä – vuoden 1940 epätoivoisina päivinä Britannian pääministeri Chamberlain esitti de Valeralle Pohjois-Irlannin liittämistä saaren pääosaan. Hintana olisi ollut Irlannin välitön liittyminen sotaan, minkä de Valera yhdessä muiden syiden kanssa katsoi liian kalliiksi. Julkisesti Irlanti pysyi puolueettomana ja kieltäytyi katkaisemasta diplomaattisuhteita Saksaan ja Japaniin. Hitlerin kuoltua pääministeri de Valera noudatti valtionpäämiehen kuoleman yhteydessä normaalia protokollaa allekirjoittamalla surunvalittelukirjan ja vierailemalla Saksan asiainhoitaja Eduard Hempelin luona. Temppu aiheutti protesteja USA:ssa, etenkin kun de Valera oli vain kuukautta aiemmin jättänyt vastaavan vierailun väliin Rooseveltin kuoltua.

1. Göringin veljenpoika
Yhdysvalloissa oli lukuisia saksalaissiirtolaisia, jotka taistelivat maan asevoimissa etnistä kotimaataan vastaan. Yksi heistä oli kapteeni Werner G. Goering, Luftwaffen komentajan Hermann Göringin veljenpoika. Vuonna 1924 syntynyt Werner lensi 48 pommituslentoa B-17 Flying Fortressilla. Ainoana erona normaalipalvelukseen oli se, että hänen kakkospilottinaan toimi poikkeuksellisen kokenut lentäjä, luutnantti Jack P. Rencher, joka oli saanut salaisen ohjeen ampua Goering, mikäli tämä yrittäisi laskeutua Saksaan. Tästä ei ollut vaaraa, ainoa kerta kun Goering oli hieman vastahakoinen oli pommituslento Kölniin, jossa hänen isoäitinsä asui. Myös itse Adolf Hitlerin veljenpoika William Patrick Hitler oli amerikkalainen ja palveli US Navyssa. Näkyy veljenpojista olevan riesaa muillekin kuin Aku Ankalle. Toisaalta vastapainona Göringin toinen veljenpoika Hans-Joachim Göring kaatui Luftwaffen Me-110 -lentäjänä 11.7.1940. Hitlerin toinen veljenpoika Heinz Hitler puolestaan oli fanaattinen natsi, joka jäi vangiksi itärintamalla ja kidutettiin kuoliaaksi moskovalaisessa vankilassa. Kommunismin ja natsismin välinen ero: Stalinin pojan jäätyä saksalaisten vangiksi häntä kohdeltiin siinä missä muitakin sotavankeja, paitsi että saksalaiset tarjosivat hänen vaihtamistaan sotamarsalkka Friedrich Paulukseen, johon Stalin vastasi en vaihda marsalkkaa luutnanttiin.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

KK-ennakko 2017

Tänä vuonna Kalevan Kisat palaavat neljän vuoden tauon jälkeen Pohojanmaalle, kun Vaasan sijaan matkataan Seinäjoelle. Itse asiassa siellä kilpaillaan jo neljättä kertaa, edelliset kerrat ovat olleet 1952, 1975 ja 1999. Tänä vuonna 19-vuotiaiden EM-kisat osuvat samaan aikaan, joten muutama huippujunnu puuttuu paikalta.

Entiseen tapaan jokaiselta matkalta (800 - 10 000 m) on listattu kahdeksan parasta suomalaista mitalillesijoittumistodennäköisyyden mukaisessa järjestyksessä. Lajin nimen jälkeen kerrotaan suluissa osanottajien määrä ja kilpailuaikataulu. Ilman järjestysnumeroa kursiivilla merkittynä ovat ne juoksijat, joiden arvelen ilmoittautumisestaan huolimatta jäävän pois, mutta mukana ollessaan olisivat kyseisellä sijoituksella kaavailuissa. Nimen perässä olevista kahdesta luvusta ensimmäinen kertoo ilmoittautuneiden keskinäisen sijoituksen tämän kauden tilastoissa ja jälkimmäinen ennätysten mukaisen järjestyksen. Kahdeksan rankatun lisäksi jokaiseen lajiin on tarvittaessa otettu "Muita"-osio, johon pääsevät kaikki ne jotka ovat jommassakummassa tilastossa kahdeksan joukossa tai muuten yllätysvalmiita. Kaikissa luvuissa ja kaavailuissa mukana vain Suomea edustavat Suomen kansalaiset.

M 800 m (20, alkuerät la 10.45, finaali su 16.05)
Lampinen on ollut tällä kaudella vakuuttava Suomen tasolla. Mestaruuden voi viedä vain (1) kolari, (2) totaalinen taktinen erehdys tai (3) Jaakko Laakson bluffi siitä, että kunto onkin ollut parempi mitä esitykset antavat ymmärtää. Eikä luultavasti näistä kolmesta yksikään riitä mestaruuden menettämiseen, vaan siihen tarvitaan kaksi kolmesta. Tämän jälkeen sijoitukset ovat enemmän tai vähemmän arpapeliä. Kahden edellisen kauden pronssimitalisti Markus Teijula juoksee samaan aikaan 19-vuotiaiden EM-kisoissa helpottaen muiden menestystä.
1. Ville Lampinen (1,2)
2. Joonas Rinne (2,4)
3. Jaakko Laakso (3,1)
4. Samu Mikkonen (5,9)
5. Panu Jantunen (6,5)
6. Simon Haglund (4,8)
7. Julius Uutela (7,7)
8. Tuomo Salonen (9,3)
Alex Rauhala (8,11), Samuli Hussa (11,15)

M 1500 m (14, pe 19.40)
Kovimmat ennätykset omaavat kaverit ovat tällä kaudella olleet vähän vaisumpia. Kultakamppailu jäänee siis Topi Raitasen ja Samu Mikkosen väliseksi. Molemmat ovat kovassa nousussa, Raitasen kuntokäyrä on osoittanut selvemmin ylöspäin joten hänet on asetettu ykkössuosikiksi. Borza Salonen on viime ja tällä kaudella siirtynyt ylöspäin tälle matkalle ja on siksi mitalisuosikki hänkin Toissavuoden mestari Ilari Piipponen ei ole tänä vuonna kummia esittänyt, mutta on silti jokerikortti.
1. Topi Raitanen (2,6)
2. Samu Mikkonen (1,4)
3. Tuomo Salonen (4,5)
4. Panu Jantunen (6,3)
5. Joonas Rinne (3,7)
6. Tommi Sundell (7,2)
7. Martti Siikaluoma (5,8)
8. Samuli Hussa (8,12)
Ilari Piipponen (10,1), Antton Launto (9,9)

M 5000 m (12, la 18.25)
Mestaruus on vapaasti otettavissa, koska Topi Raitanen ja Arttu Vattulainen eivät ole mukana. Jarkko Järvenpää ei ole tällä ratakaudella kummia esittänyt, mutta jos vanhat merkit paikkansa pitävät niin sieltä se tulee. Robin Ryynänen on ehkä ennakkosuosikki, mutta jos Järvenpää on päässyt samaan kuosiin - paremmasta puhumattakaan - kuin kevään SM-maastoissa, niin toistakymmentä vuotta nuorempi haastaja joutuu vielä nöyrtymään. Martti Siikaluoma saattaa haastaa molemmat, mutta hänellä on ollut valitettava taipumus hyytyä SM-tasolla. Todennäköisesti pois jäävistä mailereista Panu Jantusella on mahdollisuutensa ja Tuomo Salonen on yllätysvalmis, jos ei mennä liian kovaa matkalla.
1. Jarkko Järvenpää (3,1)
2. Robin Ryynänen (1,4)
3. Martti Siikaluoma (-,3)
Panu Jantunen (-,7)
4. Aki Nummela (6,5)
5. Eero Saleva (2,8)
6. Victor Lövdal (4,9)
Tuomo Salonen (-, 12)
7. Ilari Piipponen (-,2)
8. Vilho Loukkalahti (5,11)
Jaakko Kero (8,6), Marko Tuokko (7,10)

M 10 000 m (18, su 14.35)
Arttu Vattulainen päätti jättää vitosen väliin ja keskittyä näissä mittelöissä kympille. Niinpä ennakkosuosikista ei ole epäselvyyttä huolimatta Joensuun eliittikisojen ponnettomasta esityksestä: kultaharkko matkaa Joensuuhun. Ainoa haastaja on Järvenpää, jos on paikalla. Pronssimitali on erikoistarjouksessa ja siitä otattaa muutama mies aika tasaväkisesti.
1. Arttu Vattulainen (1,3)
2. Jarkko Järvenpää (-,1)
3. Tuomas Jokinen (2,2)
4. Matti Rauma (3,7)
5. Eero Saleva (-,-)
6. Jaakko Piesanen (-,8)
7. Antti-Pekka Niinistö (-,10)
Aki Nummela (-,6)
8. Samuli Huusko (4,13)
Miika Takala (-,4), Jaakko Kero (9,5), Henri Ansio (5,12), Tapani Kärjä (6,11), Antti Ranta-Aho (7,14), Kari Poutiainen (8,16), Victor Lövdahl (-,-)

M 3000 m esteet (16, su 17.05)
Kahden ensimmäisen veikkaaminen oikein oikeaan järjestykseen ei vaadi erityistä ennustajankykyä, etenkin kun Tomi Lehto on juniorien EM-kisoissa. Pronssikamppailu voi sen sijaan olla aika tiukka, mutta puolisalaa maan kärkeen hiipinyt parikymppinen Miika Tenhunen on ehkä niukasti ennakkosuosikki kolmanneksi mitalistiksi. Topi Raitasen pitäisi pystyä ottamaan ensimmäinen Kalevankisamitalinsa suoraan kultaisena versiona ilman ongelmia. Veikataan että Aki Nummela ei juokse vaihtoehtona olevaa kymppiä. Juoksijajoukosta pitää vielä mainita Teppo Syrjälä, joka on nyt kahdettakymmenettä kertaa mukana Kalevan Kisojen estejuoksussa. Mikko Virran viime vuonna katkenneeseen 23 kisan sarjaan on tosin vielä matkaa ja Syrjälän putki ei sentään ole samaan tapaan yhtäjaksoinen.
1. Topi Raitanen (1,2)
2. Hannu Granberg (2,4)
3. Miika Tenhunen (3,7)
4. Wilho Hautala (5,9)
5. Joonas Harjamäki (4,1)
6. Jimmy Finnholm (8,6)
7. Aki Nummela (7,5)
8. Otto Loukkalahti (6,8)
Teppo Syrjälä (11,3), Sami Maamela (9,11), Vilho Loukkalahti (10,12)

N 800 m (24, alkuerät la 10.15, finaali su 15.50)
Sara Kuivisto on tällä kaudella hallinnut keskimatkoja suvereeniin tapaan, joten ykkössuosikista ei ole epäselvyyttä. Mutta ei Zenitha Eriksson kovin kaukana ole eikä myöskään Aino Paunonen hänestä. Matkan entinen valtiatar Karin Storbacka ei ole yhtään kasisatasta tällä kaudella juossut, vaan keskittynyt tonnivitoselle ja kolmoselle. Veikkaus on että hän tekee matkavalinnan suhteen monia yllättävän vedon, mutta jos vastoin ennustettani ilmestyy kasille, on mitalikin tiukassa ja mestaruus lähes mahdoton. Sijat 4-8 voivat olla miten tahansa, hyvin tasavahvat viisi juoksijaa joista odotusarvon mukaan yksi sössii itsensä pihalle finaalista ja tilalla on joku listan ulkopuolinen.
1. Sara Kuivisto (1,3)
2. Zenitha Eriksson (3,2)
3. Aino Paunonen (2,4)
Karin Storbacka (-,1)
4. Kirsi Pekkanen (4,5)
5. Jonna Julin (5,7)
6. Reetta Joronen (7,8)
7. Maria Valtanen (6,6)
8. Jemina Forss (8,9)
Aida-Linnea Kukila (9,17), Heidi Kuuttinen (-,10)

N 1500 m (10, pe 19.50)
Sara Kuivisto ottanee tuplan ensimmäisen mestaruuden ongelmitta. Itse asiassa pahin uhka on Sandra Eriksson. Hänet on kuitenkin sijoitettu kolmoseksi eikä kakkoseksi siksi, että Karin Storbackan taso tiedetään. Sandran ei varmasti, koska paluu radalle tapahtui vasta SM-viesteissä eikä meno suinkaan vakuuttanut. Mutta parissa viikossa voi tapahtua ihmeitä. Jos Sandra tonnivitoselle ilmestyy - mikä on vähintäänkin epävarmaa - hän on todennäköisesti Karinia heikompi. Mutta jos jompikumpi heistä Saran haastaa, se on Sandra. Toki täytyy huomata, että ensimmäisenä maaliin saapuu luultavimmin Tsekkiä edustava Kristiina Mäki, joskin Sara saattaa hänetkin yllättää. Joukosta poissa eli Italiassa juniorien EM-kisoissa on Saija Seppä, joka hätyyttelisi mitalikolmikkoa.
1. Sara Kuivisto (1,2)
2. Karin Storbacka (2,3)
3. Sandra Eriksson (-,1)
4. Kaisa Tyni (3,4)
5. Zenitha Eriksson (-,5)
6. Aino Paunonen (-,6)
7. Henni Tofferi (4,7)
8. Maria Murtorinne (6,8)
Anni Suominen (7,10), Aino Kuljukka (7,10)

N 5000 m (23, su 16.20)
Ilmoittautuneiden listalla ovat sairastuvalta paluuta tekevät Sandra Eriksson ja Alisa Vainio, mutta veikkaus on että kumpikaan ei juokse. Jos juoksevat, niin mitalisija mahdollinen mutta ei voitto. Voiton vie Camilla Richardsson. Edellispäivän esteet eivät paljon jaloissa paina, viime vuonna Oulussa nainen voitti ensin kympin ja vajaa tunti maalintulon jälkeen starttasi esteisiin, joissa juoksi paahtavaan helteeseen (katsomossakin hiki valui puroina) nähden hyvällä tuloksella hopeaa. Tsekin Kristiina Mäki on taas mukana ja otattaa tiukasti Camillan kanssa. Vierumäen SM-maastoissa Camilla pisti selkeästi päihin ja veikkaisin muuten samaa nytkin, mutta Camillan esitys Joensuun esteissä ei vakuuttanut ja ehkä hänen on muutenkin viisaampaa ajoittaa kuntoa MM-Lontooseen kuin SM-kisoihin. Tiedä sitten. Mutta yhden mitalin ottaa yllättäjä: Karin Storbacka ei ole koskaan vitosta juossut, mutta pääsee kisoihin hyvän kolmosen aikansa ansiosta. Uran päätöskausi menossa, nyt tähtäimessä on vielä uusi aluevaltaus. Ellei sittenkin valitse mitalin suhteen epävarmempaa entistä paraatimatkaansa kasisatasta. Sen finaali juostaan vain puoli tuntia ennen vitosen starttia, joten molempia ei voi juosta. Pistesijajuoksijoista kannattaa mainita Johanna Peiposen telakalla ollessa suvun kunniaa puolustava serkkutyttö Aino Kivenmäki sekä äitiyslomalta paluun tekevä Nina Chydenius, joka on jokerikortti; monelle juoksijalle on tullut synnytyksen jälkeen yllättävää lisävauhtia. Etenkin naisille.
1. Camilla Richardsson (1,1)
Sandra Eriksson (-,2)
2. Karin Storbacka (-,-)
3. Janica Mäkelä (2,5)
Alisa Vainio (-,3)
4. Kaisa Tyni (-.7)
5. Nina Chydenius (3,6)
6. Aino Kivenmäki (4,10)
7. Saara Nikander (5,8)
8. Sofie Lövdahl (8,15)
Meri Rantanen (-,4), Mira Tuominen (9,9)

N 10 000 m (16, pe 18.25)
Kymppi juostaan perjantaina ja se näkyy. Osanottajalistalta puuttuu useita sellaisia, joiden päälaji on myöhemmin. Jos kymppi olisi sunnuntaina, lista olisi varmasti toisennäköinen. Mutta kun mm. edellisvuoden mestari Camilla Richardsson jättää suosiolla areenan muille, on Janica Mäkelällä tuhannen taalan paikka ottaa palkintokaappiin neljän SM-hopean ja neljän SM-pronssin (kuuden, jos maastotkin lasketaan) keskelle komeilemaan se puuttuva kultamitali. Jos Janica näin tekee, niin allekirjoittanut lupaa hyppiä riemusta ns. yläpystyä katsomossa. Oleellisen uhan muodostaa kolmikko Nina Chydenius (kauden paras toista minuuttia huonompi ja vitosellakin parikymmentä sekuntia jäljessä), Alisa Vainio (ilmaantuuko edes paikalle ja jos näin tekee, kunto on arvoitus) ja Minna Lamminen (tämän kauden näytöt lähes nollilla). Pistesijat irtoavat helpolla.
1. Janica Mäkelä (1,3)
2. Nina Chydenius (2,8)
Alisa Vainio (3,1)
Minna Lamminen (-,2)
3. Saara Nikander (-,9)
4. Meri Rantanen (-,4)
5. Jaana Niemelä (-,5)
6. Minna Haka-Risku (4,7)
7. Suvi Miettinen (5,6)
8. Minna Syvälä (-,10)
Anne-Marika Partanen (6,14), Eija Hartikainen (7,15)

N 3000 m esteet (15, la 19.50)
Förlåt Sandra. Men den här är oavvislig. Camilla on yksinkertaisesti niin kovassa kunnossa, että toipilaana et vielä pärjää. Mutta muistapa se edellinen kerta kun hävisit suomalaiselle esteissä. Se oli kesällä 2011 kestävyysjuoksukarnevaaleilla Jämsässä. Olit silloinkin toipumassa loukkaantumisesta. Muistan, kun istuin katsomossa ja vedit juoksua. Näin, että ei vielä toimi ja vaikka johdat, et voi voittaa. Janica ja Minna-Maria ehtivät lopussa edellesi, jopa varsin selvästi. Ja mihin olet päässyt sen jälkeen? Useita Suomen ennätyksiä ja nousu kansainvälisen huipun tuntumaan. Nyt on taas aika kohota tappion tuhkasta kuin Feeniks-lintu. Entistä uljaampaan lentoon kohti arvokisojen palkintokoroketta. Eikä enää tarvitse ainoana suomalaisena, sillä Camilla on jo samalla tasolla. Muiden sijoitusten osalta mennään tilastojärjestyksessä, poikkeuksena ne pari jotka eivät ole vielä tällä kaudella esteitä juosseet. Paikalta puuttuu Italiassa juniorien EM-kisoissa oleva Astrid Snäll, joka niin esteissä kuin vitosellakin olisi ensimmäisiä mitalilta putoajia.
1. Camilla Richardsson (1,2)
2. Sandra Eriksson (-,1)
3. Janica Mäkelä (2,3)
4. Aino Kuljukka (3,7)
5. Mira Tuominen (-,5)
6. Sofie Lövdahl (-,4)
7. Anni Suominen (4,8)
8. Linnea Harala (5,9)
Viivi Rantanen (8,6), Amanda Virtanen (6,10), Sara-Elise Ruokonen (7,11)

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Välihuomautus 105: Suositeltavaa luettavaa

Eräs Hommaforumin parhaita kirjoittajia käyttää nimimerkkiä Eino P. Keravalta. Pari päivää sitten hänen pelinavauksensa otsikolla Perseily metodina, filosofiana ja elämäntapana räjäytti pankin.

Samalla kirjoitus säästi minulta yhden viikkojutun kirjoittamisen. Ajatus on muhinut päässä, mutta nyt sen voi unohtaa. Kyseisessä tekstissä sanotaan ne asiat paljon paremmin kuin olisin itse ikinä osannut sanoa. Kannattaa lukea.

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Uusinta: Salaliittoteoriat

Lukijalle: Pistetäänpä tällä kertaa uusiksi pakina vuodelta 2011. Uusimmat tutkimukset ovat nimittäin tuoneet lisätietoja joihinkin tapauksiin:

Ei se ole tapahtuma eikä mikään, josta ei ole kehitetty vähintään kolmea salaliittoteoriaa. Virallisia selityksiä ei uskota, vaan väitetään aivan jotakin muuta. Hauska piirre asiassa on, että hörhöinä pidetyt väitteet ovat joskus osoittautuneet tosiksi. Jotkin salaliitot ovat ihan oikeasti toteutuneet ja jopa myöhemmin paljastuneet - onpa täysin mahdollista että nykyinen poliittinen korrektiuskin on kaikkien aikojen salaliitto. Tämä pistää pohtimaan, kuinka moni nykyinen virallinen totuus onkin valhe. Tosin vaihtoehtoisia teorioita ei aina vahvoista todisteista huolimatta uskota, mikäli virallinen totuus on jo tiukasti betonoitu. Esimerkiksi Suomessa kirjailija Arto Paasilinna paljasti jo 70-luvulla teoksessaan Jäniksen vuosi mm. kallonmittauksiin vedoten, ettei Kekkonen olekaan Kekkonen vaan korvattu kaksoisolennolla noin vuonna 1968. Jaakko Okker selvitti jatkotutkimuksissaan kirjassa Herran pelko on herran alku, että Vanha Kekkonen eli Maltillinen eli Tamminiemen vintillä tuuraten välillä Uutta Kekkosta eli Radikaalia. Vaan historiankirjoitus väittää edelleen ihan muuta. Seuraavassa paljastetaan, mitä muutamassa merkittävässä tapahtumassa on oikeasti käynyt ja kuinka metsässä ovat sekä viralliset selitykset että hörhöilijöiden salaliittoteoriat.

Prinsessa Dianan kuolemasta on esitetty lukemattomia salaliittoteorioita, mutta ilmeisin on jäänyt havaitsematta. Kuoleman – tai siis lavastetun kuoleman - ajankohta. Diana ”kuoli” 31.8.1997. Elokuva Men in Black sai ensi-iltansa 2.7.1997. Vajaa kaksi kuukautta aiemmin, juuri riittävästi aikaa suunnitella lavastus. Prinsessa Diana näet oli suuri Elvis-fani ja elokuvassa paljastetaan todeksi laajalle levinnyt epäily: Elvis ei sittenkään ole kuollut, Elvis vain on palannut kotiin muiden alienien kanssa. Diana sai tästä tietää ihastuksensa olevan elossa ja ryhtyi toimiin. Hänellä oli yhteys salaiseen maailmanhallitukseen eli Bilderberg-ryhmään, jonka yhteistyö liskoihmisten ja muiden humanoidien kanssa on hyvin tunnettu. Tarkalleen ei tiedetä, mitä kiristyskeinoa Diana käytti – naisten perinteiset konstit on kelpo veikkaus, olihan Di iästään huolimatta vielä ajokelpoisen näköinen - , mutta onnettomuus lavastettiin ja tiettävästi Diana, jonka viehtymys vanhempiin miehiin tiedetään, elää yhä onnellisena Elviksensä kanssa jollain Karibianmeren paratiisisaarella.

WTC-tornien romahduksen tiedetään hyvin olevan USA:n hallituksen suunnittelema. On totta, että arabiterroristit kaappasivat neljä konetta, mutta se tapahtui amerikkalaisten suunnitelman mukaisesti. Kaksi muuta oli tarkoitettu pelkäksi hämäykseksi ja niiden kohtalo osoittaakin kahden muun koneen tapauksen valheeksi. Pentagoniin tähdätty kone osui huonosti ja toinen epäonnistui kokonaan. Tämä jättää WTC-torneihin törmänneet koneet. Oikeasti, uskooko joku että arabirättipää kykenisi muka osumaan lentokoneella torniin? Todellisuudessa USA:n salainen varjohallitus oli kehittänyt näkymättömyysteknologian ja ampui koneet alas juuri ennen kuin ne olisivat lentäneet ohi WTC-tornien (tai tiedä sitä, vaikka olisivat hyvällä tuurilla osuneetkin). Jättimäisille näkymättömyyskankaille heijastettiin mukamas-osumat, jonka jälkeen koko paikka suljettiin. Tornit ovat edelleen pystyssä näkymättömyysteknologian suojissa. Koko operaation tarkoitus oli hommata varjohallitukselle käyttökelpoista toimitilaa keskeiseltä paikalta. Aiemmin oli jouduttu operoimaan hajautetusti, mikä aiheutti hallinnollista byrokratiaa aivan liikaa. Viimeiset kymmenen vuotta USA:n varjohallitus on voinut toimia tehokkaammin ja sen kyllä huomaa.
(Lisäys 15.7.2017: Todellisuudessa kävikin kompromissi: toinen torneista romahti hallituksen asettamien räjähteiden takia ja toinen oli tarkoituksellinen terroriteko, joka sattumalta tapahtui samanaikaisesti. Tämän paljasti sarjakuva xkcd:)

John F. Kennedyn murhassa vain yhtä asiaa on pidetty varmana: Lee Harvey Oswald ei häntä ampunut, ei ainakaan yksin. Jokainen jonkin verran tarkka-ammuntaa harjoittanut henkilö tietää, että niitä veemäisimpiä tilanteita on yrittää osua alempana olevaan, vinosti sivulle loittonevaan maaliin. Juuri sellaiseen kuin Kennedy oli. Saattaisi onnistua huippuluokan tarkka-ampujalta, mutta että mättää menemään useita tähdättyjä laukauksia sillä nopeudella kuin Oswaldin väitetään tehneen ja vielä saa muka osumia Mannlicher-Carcanon tapaisella hernepyssyllä. No way, José.
Suosituimpia syyllisiä salaliiton takana ovat olleet mafia, CIA, Neuvostoliitto, Kuuba, talouselämän vaikuttajat, sotateollisuus, varapresidentti Lyndon B. Johnson, FBI:n johtaja J. Edgar Hoover ja monta muuta. Yksi puuttuu listasta. Mies, jolla oli helvetin hyvä syy päästä Kennedy päiviltä. Mies, jolla oli operaatioon vaadittava varallisuus. Mies, joka oli tottunut operaatioihin, jotka eivät kestäneet päivänvaloa. Aristoteles Onassis. Onassis oli tavannut Jackien jo ennen kuin JFK:sta tuli presidentti. Eipä ihme, että kreikkalainen ihastui vaikutusvaltaisesta suvusta lähtöisin olevaan kaunottareen. Ensin piti vain raivata presidentti pois tieltä. Tämäkään ei riittänyt, vaan kesti vielä viisi vuotta ennen kuin Jackie sanoi tahdon. Sitä ennen piti vielä hoidella pikkuveli RFK, kunnes Jackie uskoi.

Kuten pitävästi on jo osoitettu, astronauttien kuukävelyt ovat studiossa lavastettuja. Eikä tällä tarkoiteta niitä klassikkoselityksiä eli miten lippu muka saattoi liehua tyhjiössä, miten astronautit muka selvisivät Van Allenin säteilyvyöhykkeestä jne. Todellisuus on vielä karmeampi. Kuukävelyt oli pakko lavastaa studioon, koska Kuuta ei oikeasti ole edes olemassa! Kuu itse on lavastettu – kyseessä on jättiläismäinen ilmapallo, joka kiertää maata. Kuun osittainen näkyminen aiheutuu siitä, että pallosta karkaa vähitellen kaasua. Täysikuu on vain silloin, kun salaiset huoltolennot täyttävät pallon. Varmin todiste tästä asiasta on, että kuumailmapallot on keksitty jo 1700-luvulla. Tällöin kuu on asetettu taivaalle todennäköisesti joskus 1800-luvun alkupuolella. Ensimmäiset valokuvat Kuusta on näet otettu joskus vuoden 1850 paikkeilla. Ei ole olemassa mitään luotettavia todistetia, että Kuu olisi ollut olemassa aiemmin. Sitä edeltävältä ajalta on pelkkiä piirroksia, jotka eivät todista mitään. Onhan niitä sellaisistakin taruolennoista, joita ei oikeasti ole olemassakaan, kuten vampyyreista ja ihmissusista. Kuu oli vain mielikuvituksen tuotetta, kunnes se jostain syystä jonkin ryhmittymän (Siionin viisaita veikattu) toimesta taivaalle asetettiin.
(Lisäys 15.7.2017: Ja eikös tämä Siionin viisaiden temppu osunut omaan nilkkaan - toisen maailmansodan päätyttyä natsit pystyivät perustamaan tukikohtansa Kuun kääntöpuolelle!)

Estonian uppoamisesta on esitetty mielettömiä teorioita, kun oikeasti kyseessä oli viattoman väärinkäsityksen seuraus. Estonian kapteenin pakatessa kotonaan kamojaan reissua varten vaimo huikkasi hänelle: Hei, eläimet on syöttämättä. Minä ruokin linnut, ruoki sinä kalat.

Ulko-avaruuden humanoidit ovat kaapanneet ihmisiä ufoihinsa jo vuosikymmenien ajan. Useimmat väittävät, että tarkoitus on ollut tutkia ihmisen biologiaa. Tämä ei kuitenkaan ole kuin ufomiesten peitetarina – oikeasti heidän teknologiansa on niin kehittynyttä, että he saavat tietää kaiken haluamansa maan pinnalle lähettämiensä pikobottien avulla. Todellinen syy on heidän mahtava ja kieroutunut huumorintajunsa:
Örghöl: Mitäs me nyt tehtäisiin. Pistetäänkö taas kaukosäteet tyhjentämään opiskelijoiden päät kaikesta kesken tentin?
Przlh: Plääh, tylsää. Kaapataan mieluummin joko paikallinen kylähullu kyytiin pariksi tunniksi ja nauretaan kun kukaan ei kuitenkaan usko sen juttuja jälkeenpäin.
Örghöl: Turhaa vaivaa. Tyydytään vain näyttäytymään jollekulle hasishörhölle ja kehotetaan sitä välittämään ihmiskunnalle tärkeä viesti siitä, että heidän pitäisi rakastaa toisiaan ja lopettaa sotiminen.
Przlh: Ei taas, vastahan me eilen... ei mutta nyt mä keksin. Eiköhän poiketa pitkästä aikaa Juhan af Grannin luona sumpilla.


Että mistäkö minä tämän tiedän? No, pienet vihreät miehet kävivät kertomassa toimintatapansa ja varmemmaksi vakuudeksi nuo kaikki edellä olleet muutkin faktat minulle. Olen luottomiehiä, nähkääs.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Sisäpiirissä

Maailman lähes kahdensadan itsenäisen valtion joukossa on noin neljäkymmentäviisi sisämaavaltiota. Tarkka lukumäärä riippuu siitä, mitkä maat lasketaan itsenäisiksi. Tässä on noudatettu luokittelua, jossa Kosovo on laskettu itsenäiseksi, mutta Transnistriaa, Etelä-Ossetiaa, Länsirantaa ja Vuoristo-Karabahia ei. Azerbaidzan, Kazakstan ja Turkmenistan on laskettu sisämaavaltioiksi, vaikka niillä on rantaviivaa Kaspianmerellä, Kaspianmeri kun ei ole yhteydessä valtamereen.

Sijainti sisämaassa on useimmiten valtiolle haitta, koska se joutuu kaupankäynnissään turvautumaan rajanaapureihinsa. Siksi monet sisämaavaltiot ovatkin pyrkineet joko hankkimaan itselleen merenrantaa tai sitten joutuneet olemaan hyvissä väleissä naapureihinsa joskus jopa vastoin tahtoaan.

Sisämaavaltioista kaikkein kovimmassa kategoriassa ovat Uzbekistan ja Liechtenstein. Niiden kaikki rajanaapuritkin ovat sisämaavaltioita eli ne ovat "tuplasisämaavaltioita".

Eniten rajanaapureita sisämaavaltioista on Itävallalla, Serbialla ja Sambialla, jokaisella kahdeksan. Itävalta pitänee nostaa näistä ykköseksi, koska sen rajanaapureista viisi on itsekin sisämaavaltioita.
Eniten sisämaarajanaapureita on kuitenkin rannikkovaltio Kongon demokraattisella tasavallalla, jolla on kuusi sisämaarajanaapuria.
Vähiten rajanaapureita on San Marinolla, Vatikaanilla ja Lesotholla, jotka ovat kaikki yhden valtion sisällä.

Sisämaavaltiot ovat ymmärrettävistä syistä keskittyneet klustereiksi, joissa on useita sisämaavaltioita samassa nipussa. Suurin klusteri on Keski-Afrikan klusteri, johon kuuluu kymmenen maata. Keski-Euroopan klusteriin kuuluu yhdeksän, Keski-Aasian klusteriin kuusi (kahdeksan jos Kaspianmeren erottamat Azerbaidzan ja Armenia lasketaan), eteläisen Afrikan klusteriin neljä ja Etelä-Amerikan klusteriin kaksi. Kaksitoista sisämaavaltiota ei rajoitu yhteenkään toiseen sisämaavaltioon.

Pinta-alaltaan ylivoimaisesti suurin sisämaavaltio on Kazakstan, 2,7 miljoonaa neliökilometriä. Yli miljoonan neliökilometrin ovat myös Mongolia, Tsad, Niger, Mali, Etiopia ja Bolivia.
Asukasluvultaan suurin ja ainoa yli sadan miljoonan on Etiopia. Muistatteko muuten, kun kolmekymmentä vuotta sitten pelättiin etiopialaisten kuolevan nälkään ja järjestettin kaiken maailman Band Aid -konsertteja? Taisi onnistua yli odotusten, sillä tuolloin etiopialaisia oli vain 40 miljoonaa.

Vastoin yleistä harhaluuloa Bosnia-Herzegovina ei ole sisämaavaltio. Sille kuuluu parikymmentä kilometriä pitkä palanen rannikkoa Neumin kaupungin ympärillä. Tämä Bosnian rannikkosiivu katkaisee Kroatian Dubrovnikin maayhteyden muuhun Kroatiaan. Bosnia onkin maailman ainoa rannikkovaltio, jolla ei ole kunnollista satamaa.
Toinen samankaltainen käytävä merelle on Kongon demokraattisella tasavallalla, jonka maan kokoon nähden naurettava vajaan neljänkymmenen kilometrin rannikkosiivu eristää samaan tapaan Cabindan muusta Angolasta. Tämä palanen liitettiin aikoinaan Kongoon, jotta belgialaiset voisivat orjuuttaa maata tehokkaammin.
Vastaavia maayhteyksiä muuten sisämaille on myönnetty ennenkin. Historiasta varmaan kaikki muistavat Puolan käytävän. Nykyisin Puola on rannikkovaltio sinänsä, mutta usea nykyinen sisämaavaltio on vastaavasti aiemmin ollut rannikkovaltio. Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia nyt esimerkkinä, jonka seurauksena syntyi se huvittava tilanne, että Unkarin eli sisämaavaltion valtionpäämiehenä toimi pitkään amiraali. Myös Bolivia on ollut rannikkovaltio, mutta menetti rannikkonsa hävittyään Chilelle sodassa vuonna 1884. Etiopiasta puolestaan tuli sisämaavaltio Eritrean itsenäistyttyä 1993.
Käytännössä myös Suomi on sisämaavaltio, koska talvisin Itämeren jäätyessä meriyhteys on perinteisesti katkennut, paitsi nykyaikana, kiitos jäänmurtajien.

Mutta mikä valtio on kaikkein syvimmällä sisämaassa? Eli mistä on kaikkein pisin matka merelle? Eipä muuta kuin Google Maps esiin ja mittatikku käyttöön. En takaa, että kaikki etäisyydet olisivat varmasti täysin oikein, mutta tässä tulokset pyöristettynä alaspäin lähimpään kilometriin:


1Kirgisia1569
2Tadzikistan1326
3Uzbekistan1171
4Ruanda961
5Burundi932
6Turkmenistan884
7Etelä-Sudan858
8Tsad748
9Uganda734
10Mongolia638
11Sambia595
12Paraguay593
13Niger564
14Kazakstan556
15Keski-Afrikka555
16Botswana517
17Nepal494
18Mali476
19Burkina Faso451
20Bhutan445
21Afganistan431
22Slovakia362
23Tsekki284
24Azerbaidzan276
25Liechtenstein273
26Unkari212
27Malawi197
28Valko-Venäjä183
29Luxemburg182
30Zimbabwe178
31Armenia165
32Lesotho158
33Sveitsi155
34Bolivia126
35Serbia107
36Andorra103
37Itävalta81
38Kosovo79
39Swazimaa72
40Makedonia71
41Laos44
42Etiopia43
43Vatikaanivaltio22
44San Marino9
45Moldova2

Eli pohjat vetää Kirgisia, jonka lounaiskärjestä on peräti 1569 kilometriä lähimpään merenlahteen, joka sijaitsee Pakistanissa. Yli tuhannen kilometrin pääsevät myös Tadzikistan ja Uzbekistan.
Afrikan ennätys menee Ruandalle, 961 km.
Amerikan ykkönen on Paraguay, 593 km.
Euroopan ennätys on Slovakialla, 362 kilometriä matkaa Adrianmerelle. Naapurimaa Tsekki on kahden vaiheilla, Adrianmerelle on matkaa 313 km, mutta Itämerelle vain 284 km.

Kaikkein naurettavin tilanne on Moldovalla, jota erottaa Mustastamerestä vain kaksi kilometriä leveä viipale Ukrainaa. Moldova järjesti asian sopimalla Ukrainan kanssa aluevaihdosta - mutta ei Mustanmeren rannalta, vaan Tonavan. Ukraina luovutti vaihdossa 600 metriä leveän pätkän Tonavan rantaa, jonne Moldova rakensi Giurgiulestin sataman.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Uusinta: Vanha suola

Lukijalle: Uusitaanpa vaihteeksi kesänovelli viiden vuoden takaa. Kuten tuolloin vihjaisin, tällä on tietty todellisuuspohja. Jotain tapauksesta tiesin, muutin vähän tietämääni ja keksin suurimman osan omasta päästäni. Tuolloin juttu tuli mieleen siksi, että toinen tarinan osapuolista oli jokin aika sitten kuollut (en ollut henkilökohtaisen esteen takia hautajaisissa, vaikka kutsuttiinkin). Nyt se toinenkin, minulle vieraampi osapuoli on jo poistunut joukostamme:

1992
Laitan nyt varmuuden vuoksi vielä kuudennenkin mitallisen kahvia, olisi turhan noloa jos loppuisi kesken. Mistä minä tiedän, millainen Oiva on kahvia juomaan? Minulle riittää kaksi kupillista. Toisaalta jos se ottaa kolmannen kupin, niin kai minun seuran vuoksi pitää ottaa myös. Enkä napsauta sitä keitintä vielä päälle, on tässä vielä puoli tuntia. Muistinhan ottaa sen reunimmaisen pullapalan pois lautaselta, se on kuitenkin vähän kuivettunut? Muistin minä. Oikaisen vielä vähän hametta. Noin. Onhan täällä nyt siistiä ... no mitä minä nyt hermoilen. Kuin mikäkin tytönhupakko, vanha ihminen. Rauhoitu. Istun nyt vähäksi aikaa. Enkä istu, hame menee ryppyyn. Istun sittenkin. Onkohan Oiva yhtä pistoksissa? Tuskin sentään niin pahasti kuin edellisellä kerralla tässä talossa.

1938
- Vai että kihloihin? Ja milläs meinaatte sitten elellä, se on turha tästä talosta mitään toivoa.
- Minä lähden kaupunkiin töihin ja kyllä Alli sieltä jotain töitä saa.
- Ja naimisiin aiotte varmaan mennä kans? Kun nyt on nuo killuttimet sormissa.
- No kunhan saan kaupunkiin asetuttua, niin haen sitten Allin.
- Haen ja haen. Suuret on pojalla puheet. Eikös se sotaväki ole vielä käymättä kans?
- Sitten ensi vuonna. Kaupungissa on varuskunta, kutsunnassa on sinne määrätty. Sitä ennen mennään naimisiin ja tehtaalla on työpaikka odottamassa, ehdin muutaman kuukauden siellä olla ennen armeijaa.
- Ja tuosta liitosta ei tule mitään. Minulla on sananvalta, se on vasta seittemäntoista. Talon ainoo tytär ei minkään hampuusin kanssa lähde.
- Isä!
- Oletkos siinä ... Parempi että minä sinua nyt itketän, kun että itkisit lopun ikääs.


1992
Päästin aamulla Minnin ulos. Kun ei nyt tulisi hiiri hampaissa tupaan. No eihän se koskaan, se oli se edellinen kissa kun ei oppinut. Mitenhän se Oiva? Onkohan sillä kissaa tai koiraa, ettei vaan olisi allerginen? No eihän meidän sukupolvi, ne on nämä nuoret. Pojantytär ei voi olla samassa huoneessakaan kalaruuan kanssa.

1940
- Suomen Yleisradio. Nyt saamme kuulla ulkoasiainministeri Väinö Tannerin puhuvan.
- Arvoisat kuulijat. Ennen kuin siirryn varsinaiseen puheeseen, pyydän antaa uutisluontoisena tiedonannon Moskovassa käytyjen rauhanneuvottelujen tuloksesta...
- Kuulimme ulkoasiainministeri Väinö Tannerin puhuvan...
Isäntä napsautti radion kiinni.
- Jaahas. Suomesta tuli sitten Tynkä-Suomi.
- Kun vaan Aarne olisi selvinnyt.
- No miksikäs ei. Ei se vielä sieltä sotasairaalasta rintamalle ole joutunut. On talolle perijä.
Niin. Talolle perijä, Alli ajatteli. Aarne saa talon ja ainoalle pojalle se kuuluukin, niin on luonnon järjestys. Mutta miksi minä en saanut Oivan kanssa lähteä, jos minua ei täällä kerran tarvita. Tynkiä ollaan molemmat, niin minä kuin Suomikin.
- Mitäs se Alli itkua tirauttaa?
- En mitään ... Ajattelin vaan.
Ajattelihan Alli. Ja tunsi syyllisyyttä siitä, että itseään eikä Suomea. Lohduttautui vain sillä, että isommat murheet hukkuvat pienempien alle. Mietti sitä lipaston laatikossa olevaa Oivan kihlasormusta, joka oli syksyllä tullut erokirjeen kanssa.


1992
Se sormus. Miten minä en sitä muistanut. Siellä se on ollut viiskymmentä vuotta korurasian alapohjan alla piilossa. Pitää näyttää Oivalle. Oli siihen niin paljon toiveita ladattu, mutta kun ei kotona hyväksytty. Ei Oivankaan äiti, sanoi että ei pidä ihmisen kurkottaa liian korkealle. Ja tuon maton minä vielä käyn suoristamassa.

1943
- Kyllä minä sinusta ja Oivasta tiedän. Niin että puhutaan tämä asia nyt kerralla selväksi. Ettei sitten enää tarvi. Ei sillä mulle väliä ole, että te aikoinaan yksissä olitte. En minäkään mikään siveyden perikuva ole ollu. Ei mies kolmikymppiseksi elä ilman että välillä kokeilis. Niin että sen suhteen ollaan tästä lähtien sujut, jos se sulle sopii.
- Se on miehelle eri asia, niinkus tiedät. Naisen siveyttä sitä vahdataan. Joten kiitos tuosta.
- Ja tiedän minä senkin, mitä kylillä puhutaan. Että tähän olen tulossa, kun Aarne kaatui ja silloin kelpaa käytettykin tavara, kun pääsee isoon taloon kotivävyksi ja aikanaan isännäksi. Niin että tiedät tuonkin.
- Ne puheet vaimenee kyllä vuosien myötä. Eikä se teidänkään talo mikään torppa ole.
- Ei ole ei, mutta viisi veljestä ja minä nuorimmainen joten se siitä.

1992
Hyvä mies Viljo minulle oli. Pitäisiköhän ottaa kuitenkin sormukset pois? Ei ehdi, pihaan ajoi joku auto. Nytkö se Oiva jo tuli, kello on vasta varttia vaille. Onhan nyt kaikki järjestyksessä? Katson ikkunasta, ei se huomaa kun on kukkaruukkuja edessä.

1975
- Että pellot menee sitten pakettiin. Perkele...
- Älä nyt viitsi. Pojilla on oma elämänsä ja kumpikaan ei halua jatkaa.
- En minä sillä. Luulis että sua harmittaa enemmän, tää on sentään ollut teidän sukutila satoja vuosia.
- Äiti haluaa lastensa parasta ja pojat ovat koulunsa käyneet, ei niistä enää tänne korpeen olisi.

1992
Eihän tuo ole Oiva, joku vanha ukko sieltä autosta nousi. Pitikin tulla juuri nyt, onko joku myyntimies. Ei varmaan, liian vanha. Mitähän asiaa, onko eksynyt ja kyselee tietä. Lähtisi nyt äkkiä, ettei Oiva luule että täällä äijiä ramppaa yhtä köyttä. Ei täällä muita käy kun tuo naapurin Kalle ja sekin Aliinan kanssa.

1990
- No kato, eikös se ole Valtosen Oiva?
- Terve terve, Kalleko se, mitäs mies. Siitä on aikaa.
- On, kun ei ole sinua liiemmin kotikylillä näkynyt.
- Ei ole ollu asiaa sen koommin kun äiti kuoli, silloin olympiavuonna.
- Mutta hittojako me tässä, mennään tuonne kahvioon ja turistaan kuulumiset.
- Ei tässä nyt oikein jouda... pitää kotia lähteä
- Mitäs sinä sairaalassa teet, terveen näköinen mies.
- Eihän mulla mitään, mutta vaimo on huonona. Syöpä. Lääkäri sanoi, että ei ole enää toivoa.
- Ai... otan osaa. Vähän samoilla asioilla. Kävin kattomassa naapurin miestä, tuota Järvelän Viljoa. Syöpä on silläkin, eivät vielä tiedä tarkemmin.


1992
Kyllä minä olin viime viikolla ihmeessä, kun Oiva soitti. Olihan se Kalle kertonut, että sama on Oivalla tilanne kuin minullakin, mutta silti. Tänne se ukko kävelee ... ja mitä sillä on kädessä? Kukkapuska. Onpas pitkä ja hyväryhtinen mies noin vanhaksi, harppoo kuin Oiva silloin nuorena... Oiva? Ei herranjumala, ei kai tuo voi olla Oiva? Miten se on tuolla lailla vanhettunut. No tuohon kyllä miniä sanoisi, että ootkos itte vilkaissut peiliin viime aikoina. Nyt se koputti oveen, mitähän tästä tulee?

1995
- Kysyn sinulta, Alli Kaarina Järvelä, tahdotko ottaa Oiva Juhani Valtosen aviomieheksesi ja rakastaa häntä niin myötä- ja vastoinkäymisissä, kunnes kuolema teidät erottaa?

torstai 6. heinäkuuta 2017

Globaalinationalismi

Lisäys 24.7.2017: Tom Kärnä tiivisti blogissaan tämän kirjoituksen oleellisen sisällön.

Lapsena minulla oli usein tapana ottaa hyllystä se Mitä-Missä-Milloin, jonka Maat ja kansat –osiossa oli tilastotiedot maailman itsenäisistä valtioista. Ne olivat aina kirjoissa muutaman vuoden välein ja muistan edelleen ulkoa, mikä vuosikerta piti aina poimia, jos halusi uusimmat tiedot. Katselin maiden pinta-aloja ja väkilukuja, mietin millaista missäkin maassa on ja miksi kaikilla kansoilla ei ollut omaa maata.

Tuolloin minulle muodostui tietty käsitys siitä, miten maailmassa asioiden pitäisi olla: yksi maa, yksi kansa. Kaikkien samaa kieltä puhuvien ei tarvinnut olla samassa valtiossa, mikäli maantieteellinen ero (Iso-Britannia ja Australia) tai kulttuuriero oli liian suuri. Eikä jokaisella kansalla välttämättä tarvinnut olla omaa valtiota, mikäli kansa oli liian pieni (kolttasaamelaiset) tai asui liian lomittain toisen kansan kanssa. Tällöin vähemmistön asema tuli kuitenkin turvata.

Tämä perusajatus ei ole muuttunut mihinkään aikuisiälläkään, vaikka se on joiltakin osin täsmentynyt. Vasta jokin aika sitten keksin aatteelle nimen: globaalinationalismi.

Nationalismi tarkoittaa hyvin pitkälti samaa, mutta nykymaailmassa sillä on huono kaiku. Sen käsitetään viittaavan oman maan, kansan ja kulttuurin ylivertaiseen asemaan. Tässä vika on sanassa oman. Jokaisessa kulttuurissa on hyvät ja huonot piirteensä. Mikäli hyviä asioita on paljon ja ne ovat riittävän merkittäviä huonojen asioiden ollessa vähäisiä, kulttuuri on yleensä menestynyt, kunhan sillä ei ole ollut huonoa onnea.
Globaalinationalismi tarkoittaa sitä, että jokaisella kansakunnalla on oma kulttuurinsa, jonka mukaan he omassa valtiossaan elävät. Maassa maan tavalla – mikäli muuttaa toiseen maahan, on hyväksyttävä sen kulttuuri. Toki kulttuuri muuttuu ja jokainen kansakunta saa ottaa ja sen kannattaakin ottaa omaan kulttuuriinsa muissa kulttuureissa paremmin toimiviksi havaittuja palasia.

Samaan ajatukseen päätyi myös Helsingin yliopistossa väitöskirjaansa valmisteleva tutkija Hesarin laajassa artikkelissa: Viime aikoina on puhuttu paljon kulttuurisesta omimisesta: siitä, millä tavoin valtaväestön on hyväksyttävää lainata muiden kulttuurien elementtejä. Jagne-Soreau pitää keskustelua asiasta erittäin tervetulleena ja tärkeänä.

Tämä on juuri sitä, mistä globaalinationalismissa on kyse: katsotaan mikä on muualla hyvää ja sovelletaan sitä mahdollisuuksien mukaan omassa maassa.

Ajattelin nuorena, että näinhän asioiden luonnollinen tila on. Jos nähdään, että naapurilla on systeemi A ja se toimii paremmin kuin meidän systeemimme B, niin otetaanpa A käyttöön. Ja jos ei välttämättä itse osata, niin naapurimaasta muuttaa vähän porukkaa paikalle ja opettaa kuinka homma toimii.
Tämä oli naiivia, lapsenomaista ajattelua. Todellisuudessa asiat menevät täsmälleen päinvastoin. Ei onnistuneista yhteiskunnista muuteta epäonnistuneisiin niitä parantamaan. Päinvastoin, epäonnistuneista muutetaan onnistuneisiin paremman elämän toivossa. Ja samalla ainakin osittain tuodaan mukanaan epäonnistunut kulttuuri. Jolloin maa X muuttuu pykälän huonommaksi Y:n pysyessä entisellään – tai todennäköisesti muuttuessa vielä huonommaksi, sillä luultavasti lähtijät ovat olleet sieltä yritteliäimmästä päästä.

Kulttuureilla on eroja. Jotkut kulttuurit ovat yksinkertaisesti huonompia kuin toiset. Kulttuurirasisti saa olla ja ennen kaikkea kannattaa olla täysin vapaasti. Pitää saada kaikessa rauhassa vapaasti sanoa, että suomalainen viinanjuontikulttuuri on huono piirre, jota tulee kehittää parempaan suuntaan. Tai sanoa, että islamilainen kulttuuri on epäonnistunut suunnilleen kaikessa mahdollisessa, joten jos sieltä muuttaa sivistyneeseen yhteiskuntaan, on siitä luovuttava.

Asioiden luonnollinen kehityssuunta on siis huonompaan päin, koska ihmiset pyrkivät elämään parempiin yhteiskuntiin, eivät muuttamaan omaa yhteiskuntaansa paremmaksi. Väestövirta käy siis väärään suuntaan, vähän kuin lietelantasäiliöstä olisi johdettu letku juomavesivarastoon. Tämän korjaamiseksi on työskenneltävä kaikin keinoin: juomavesivarasto on pidettävä puhtaana eli vähintäänkin asennettava kunnon suotimet ja mieluummin käännettävä virtauksen suunta.

Tähän toimiva ratkaisu on globaalinationalismi. Yksi maa, yksi kansa. Kansallisvaltiot ovat luoneet käytännössä kaiken edistyksen, joten systeemi on käytännön kokeessa toimivaksi todettu. Niinpä on luotava kansallisvaltiot, joiden välillä vallitsee keskinäinen kunnioitus. Minä voin iloita Tanskan menestyksestä. Tai Italian, Jemenin tai Burundin. Mutta se ei tarkoita sitä, että haluaisin Suomeen asumaan tanskalaisia, italialaisia, jemeniläisiä tai burundilaisia, ainakaan mikäli he eivät halua sopeutua suomalaisille tavoille. Toki voimme ottaa heidän kulttuurinsa hyviä piirteitä vastaan: legot ovat hieno keksintö, pizza on hyvää ja arabi- tai afrikkalaiskulttuurissa… ööö… no, kai jotakin.

Samalla tavoin suomalaiset voivat muuttaa Tanskaan, Jemeniin, Vietnamiin tai Burundiin: mikäli he tuovat maahan positiivista kontribuutiota. Muussa tapauksessa pysykööt poissa, kuten Suomesta ne tanskalaiset, jemeniläiset, vietnamilaiset ja burundilaiset jotka eivät tuo positiivista kontribuutiota maallemme.

Globaalinationalismi mahdollistaa maiden eli kansojen ja kulttuurien keskinäisen, rauhanomaisen kilpailun. Maahanmuuton on oltava sallittua vain, mikäli vastaanottava kansakunta sen hyväksyy. Maassa asumisen on oltava luvanvaraista kaikille muille paitsi niille, joilla on maassa sukujuuret. Törttöilijät, joiden vanhemmat eivät ole maan syntyperäisiä kansalaisia ja jotka eivät halua omaksua asuinmaansa kulttuuria, voidaan karkottaa joko vanhempiensa kotimaahan tai mihin tahansa maahan, joka haluaa ottaa heidät vastaan. Karkotuskriteerinä voivat olla esimerkiksi rikos ja jonkin muun kuin maan virallisen uskonnon tunnustaminen. Tällöin menestyneimmistä maista on helpompaa, suorastaan pakko, ottaa opiksi pärjätäkseen itse. Ja siirtolaisvirrat kääntyvät oikeaan suuntaan eli edistyneemmistä maista lähdetään rakentamaan kehitysmaita paremmiksi. Nykyinen suunta on haitallista ennen kaikkea kehitysmaille; kuka niitä enää auttaisi, jos länsimaistakin tulee kehitysmaita?

Nykyisen maahanmuuttopolitiikan haitallisuuden todetakseen ei tarvitse mitään muuta kuin vilkaista uutisia minä tahansa aamuna. Etenkin kun muistaa, että vanhamedian toimittajista tutkitusti valtaosa on haittamaahanmuuttoa kannattavien puolueiden linjalla, mikä tarkoittaa että haittamaahanmuuton ongelmista pyritään vaikenemaan ja jos uutinen julkaistaan, sitä usein silotellaan.

Erinomainen esimerkki vanhamedian asenteellisuudesta on tuo aiemminkin linkattu Hesarin juttu tutkijasta, joka totesi monikulttuurisuuden haitalliseksi. Jutun aluksi toimittaja toteaa: Monikulttuurisuuden vastustusta on Suomessa totuttu kuulemaan lähinnä rasistisilta ja maahanmuuttovastaisilta öyhöttäjiltä.
Tämä on ihan sama kuin perestroikan alkaessa Pravda olisi julkaissut jutun kommunismin epäkohtia arvostelevasta ajattelijasta kirjoittamalla: Kommunismin vastustusta on Neuvostoliitossa totuttu kuulemaan lähinnä imperialistisilta ja proletariaattivastaisilta öyhöttäjiltä.

Juttu itsessään on hyvin asiallinen. Tutkija osuu useimmiten oikeaan ja on liikkeellä juuri sellaisella asenteella, jolla toivoisi muidenkin maahanmuuttajien olevan. Tarkemmin lukien jutussa luetellaan juuri ne asiat, joiden tulisi olla itsestäänselvyyksiä. Valitettavasti siinä paljastuu myös eräs vanhamedian perusasenne. Jatketaanpa äskeistä lainausta eteenpäin: Monikulttuurisuuden vastustusta on Suomessa totuttu kuulemaan lähinnä rasistisilta ja maahanmuuttovastaisilta öyhöttäjiltä. Mutta Jagne-Soreau ei ole sellainen, kaikkea muuta.
Eli mitä kaikkea muuta? Siis väitöskirjaansa valmisteleva tutkija. Ja oliko ala esimerkiksi yhteiskuntatiede ja väitöskirja mahdollisesti juuri tätä artikkelin aihetta käsittelevä? No ei. Hän on pohjoismaisen kirjallisuuden tutkija. Palstatilaa hän on saanut lehdessä siksi, että sattuu olemaan "kaikkea muuta". Samaa palstatilaa ei taatusti olisi saanut puolalainen tekniikan tohtorin väitöskirjaa valmisteleva tutkija, joka olisi sanonut samat asiat. Jagne-Soreau puhui täyttä asiaa - olen muuten kerran hänet sattumoisin lyhyesti tavannut ja saanut positiivisen vaikutelman - mutta lehteen asti hän on päässyt vain siksi, että sopii vanhamedian agendaan.

Haastattelussa oli myös eräs erinomainen toteamus kulttuurisesta omimisesta, joka paljastaa ihmisten automaattisesta väärinajattelusta paljon: "Mutta minun mielestäni kulttuurinen omiminen ei ole ongelma. Sen sijaan ongelma on ajatus valkoisesta valtaväestöstä normina. Vaatii tietynlaista kulttuurista omimista, jotta sitä normia vastaan voi taistella."
Aiemmin tässä kirjoituksessa mainitsin neljä maata: Tanska, Jemen, Vietnam ja Burundi. Mennään minkä tahansa näiden neljän maan johonkin syrjäisempään pikkukaupunkiin. Jemenissä kaikki vastaantulijat ovat muslimiarabeja. Vietnamissa itäaasialaisia. Burundissa mustia. Tanskassa sen sijaan näkee taatusti muitakin kuin viikinkien jälkeläisiä. Eiköhän tässä ole taisteltu valkoisen valtaväestön normia vastaan ihan riittävästi. Miksi monikulttuurisuus näyttää toimivan vain siten, että se muuttaa länsimaihin?
Ajatus "valkoisesta valtaväestöstä" on muutenkin täysin absurdi. Tässä viime viikolla satuimme olemaan pitkällä automatkalla, jolloin yksi lapsistani esitti mielenkiintoisen kysymyksen. Meillä kaikilla on siniset silmät, mutta suvussamme esiintyy myös ruskeasilmäisyyttä siten, että noin puolet lähisuvusta on ruskeasilmäisiä. Tämä oli juuri keskustelussa mainittu ja aiheutti jatkokysymyksen. Kysymys kuului: "Kuinka suurella osalla maailman ihmisistä on siniset silmät?" (Tarkoittaen sitä, että jaetaan silmien väri kahteen: ruskeaan ja siniseen, kuten perinnöllisyystieteen klassisessa resessiivisyysesimerkissä.)
Jälkeenpäin tarkastellen tähän kysymykseen ei näyttänyt löytyvän luotettavaa vastausta, mikä saattaa kertoa aiheen arkaluontoisuudesta. Itse laskin tuossa automatkalla arvion, että enintään viidellä prosentilla. Eräs nettilähde tarjosi peräti kahdeksaa prosenttia, mikä lienee ehdoton yläraja. Ja "valkoinen valtaväestö" kattaa enimmilläänkin 20 prosenttia maapallon väestöstä. Sekä itäaasialaisia, seemiläisiä että afrikkalaisia on enemmän. Eikä yhdessäkään asukasluvultaan miljoonan ylittävässä maassa ole valkoisia prosentuaalisesti lähes sadan prosentin osuutta, johon yltävät vaikkapa Jemen, Vietnam ja Burundi alkuperäisväestönsä osalta.

Maahanmuuton suunta on siis selvä. Samoin sen seuraukset.
Kuten olemme havainneet, terrorismin uhka on kasvanut. Suomessa tapahtuu lähivuosina aivan varmasti haittamaahanmuutosta aiheutuva terrori-isku ja olisi luultavasti jo tapahtunut, ellei poliisi olisi ollut valveilla ja kyennyt sellaisia estämään - valtaväestön maksamin lisääntynein kustannuksin. Tämä ei ole suuri ongelma. Rahaa palaa ja joitakin suomalaisia kuolee. Kyllä meillä on siihen varaa.
On selviö myös, että rikollisuus lisääntyy. Tämä on jo terrrorismia suurempi ongelma, mutta ei suuri sekään. Enemmän rahaa oikeuslaitokselle, moninkertainen määrä raiskattuja, ryöstettyjä ja pahoinpideltyjä suomalaisia. Kyllä meillä on tähänkin varaa.
Se todellinen ongelma on yhteiskunnan muuttuminen. Koska ihmiset tekevät näköisensä yhteiskunnan ja yhteiskunta koostuu ihmisistä, on ilmeistä että väestön muuttuessa muuttuu myös yhteiskunta. Ja sen jälkeen meillä ei enää ole varaa.

Ainoa tapa, jolla voimme tältä välttyä, on tervehenkinen nationalismi. Nationalismi, patriotismi, kutsukaa sitä millä nimellä tahansa. Suomeen - ja mihin tahansa muuhun maahan - kuuluvat vain ihmiset, jotka ovat valmiita noudattamaan maassa vallitsevia arvoja ja muuttamaan niitä entistä paremmiksi. Minä olen koska tahansa valmis tekemään yhteistyötä aitojen irakilais- ja somalipatrioottien kanssa. Sellaisten ihmisten, jotka haluavat rakentaa oman maansa paremmaksi. Ja uskon, että niin on valtaosa muistakin vanhamedian "rasistisiksi öyhöttäjiksi" leimaamista. Esimerkkinä voi lukea vaikka Hommaforumin keskustelua, jossa on useita korkeatasoisia yhteenvetoja syistä, miksi olemme ajautuneet tähän sairaaseen tilanteeseen, jossa länsimaita mädätetään ja kehitysmaat kärsivät.

Monikulttuurista mädätystä ajavat pelkäävät toiseksi eniten kansallisia arvoja ajavia ihmisiä. Kaikkein eniten he pelkäävät eri maiden isänmaallisten välistä yhteistyötä. Sitä, että suomalaisnationalistit tekevät yhteistyötä tanskalaisnationalistien, jemeniläisnationalistien, vietnamilaisnationalistien ja burundilaisnationalistien kanssa. Kukin rakentaakseen omaa maata paremmaksi oppimalla muiden hyvistä puolista. Globaalinationalismin yleismaailmallista nousua.

Kaikkien maiden nationalistit, liittykää yhteen!