Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


keskiviikko 13. joulukuuta 2017

#etoo

Raiskaus on iljettävimpiä mahdollisia rikoksia. Se näkyy myös rangaistusasteikossa. Minimi on vuosi ja maksimi kuusi vuotta, lieventävien asianhaarojen vallitessa asteikko on neljästä kuukaudesta neljään vuoteen. Törkeä raiskaus on alan rikoksista raskain ja siinä skaala on kahdesta kymmeneen vuotta.
Yleensä rangaistukset on katsottu sieltä asteikon lievemmästä päästä. Tapauksessa on täytynyt olla jotain rankempaa tai tekijän rikoksenuusija, mikäli on menty kovempiin tuomioihin. Usein on selvitty jopa ehdollisella, mikä sotii kansan oikeustajua vastaan. Yleisesti vaaditaan kovempia tuomioita ehdottomienkin rangaistusten tapauksessa.

Viime aikoina yhä useammat naiset ovat tulleet omalla nimellään julkisuuteen kertomaan seksuaalisesta ahdistelusta. #metoo –kampanja on käynyt tutuksi erityisesti elokuva-alan tapausten takia. Naisnäyttelijöitä on kourittu ja seksiä on harjoitettu, koska ilman sitä ei olisi osaa filmissä irronnut. Myös urheilijat, eduskunta-avustajat, diplomaatit ja suunnilleen kaikki muutkin ovat kertoneet kokemuksiaan seksuaalisesta häirinnästä ja raiskauksista.

Tarinoita on monenlaisia ja yksi perustyyppi menee tähän tapaan:

- Me oltiin kaikki iloisella mielellä, tunnelma katossa ja juhlittiin banketissa ja myöhemmin yökerholla. Mä otin vähän liikaa ja kaveri tarjoutui saattamaan minut takaisin hotellille. Me päädyttiin hänen huoneeseensa, hän halusi jutella, istua lähelläni sängyllä. Mä sanoin että lähden ja käyn pitkäkseni. Hän sanoi että voin nukkua tässä hänen luonaan. Hän oli melkoisesti minua vanhempi ja naimisissa, tunsin oloni turvalliseksi ja luulin että voin luottaa häneen. Minulla on poikaystävä, sanoin ei. Hän tarttui minusta kiinni ja sanoi kyllä. Lamaannuin, en halunnut. Sanoin "ei" uudelleen. Hän riisui vaatteeni. Jähmetyin enkä voinut liikkua. En sanonut enempää. Hän raiskasi minut. Kun se oli ohi otin tavarani ja lähdin.

Kuvitellaanpa sitten, että mies kertoisi seuraavasti:

- Me oltiin kaikki iloisella mielellä, tunnelma katossa ja juhlittiin banketissa ja myöhemmin yökerholla. Mä otin vähän liikaa ja ulos tultua menin nakkikioskin jonoon, kun alkoi vähän tehdä mieli suolapalaa. Siinä ympärillä pyöri sitten joku jengi ja yksi niistä kävi sanomassa mulle, että oli ollut jonossa ennen mua. Mä sanoin että ei tässä jonon päässä ketään ollut ennen mua. Siinä vaiheessa nää muut kerääntyi mun ympärille ja sanoi, että olis aiheellista nyt päästää kaveri ensin asioimaan. Totesin että mä olin tässä ensin ja teillä ei ole mitään asiaa etuilla, mulla on oikeus olla tässä. Yks niistä tarttui minuun kiinni ja vetäisi kauemmas. Mä sanoin että ei muuten käy ja kiilasin takaisin paikalleni. Ne tönäs mut taas pois jonosta. Lamaannuin, en pystynyt panemaan hanttiin. Sanoin, että painukaa nyt helvettiin, on mun vuoro. Silloin ne kävi päälle. Mä jähmetyin enkä voinut liikkua. En sanonut enempää. Ne veti mua turpiin. Kun se oli ohi otin tavarani ja lähdin.

Jengi teki väärin ja jos asiasta tulisi oikeusjuttu, niin tuomio tulisi. Mutta kyllä jokainen täysijärkinen ajattelee, että tarinan kertoja toimi typerästi. Ei kannata käydä riitelemään nakkikioskijonon paikasta vaan välttää ongelmia.

Miettikää sitten tuota raiskaustarinaa. Nainen menee vapaaehtoisesti miehen huoneeseen. Mies pyytää tätä nukkumaan kanssaan. Nainen sanoo ettei halua (seksiä?). Tässä vaiheessa on siis ilmennyt että mies haluaa seksiä, mitään fyysistä kontaktia ei tarinan mukaan ole vielä edes tapahtunut - nainen jää silti vapaaehtoisesti hotellihuoneeseen eikä poistu omaan huoneeseensa, joka on samassa hotellissa. Mies koskettaa naista – ilman mitään väkivaltaa – ja nainen sanoo ei. Mies riisuu naiselta vaatteet. Nainen ei pistä vastaan eikä edes yritä poistua hotellihuoneesta tai huutaa apua. Sitten mies on sukupuoliyhteydessä naisen kanssa. Raiskausta siitä ei saa tekemälläkään ainakaan suomalaisen oikeusjärjestelmän mukaan, koska mitään näyttöä vastarinnasta ei ole. Pahin mahdollinen rikosnimike olisi ”seksuaalinen hyväksikäyttö”, mutta jatkossa käytetään kuitenkin nimitystä ”raiskaus” ihan lyhyyden takia sekä siksi, että maallikon kielenkäytössä tämä nimitys on normi. Nainen kerää kamppeensa ja lähtee.
Tämän tapaisia tarinoita on varmasti paljon. Ainakin osassa selitys on yksinkertainen. Nainen on ottanut liikaa, suostunut seksiin ja jälkeenpäin on kaduttanut, joten asia selitetään raiskauksena. Ainakin yksi asia on tarinoissa varmaa: ihan takuulla yksikään ei ainakaan vähättele tekemäänsä vastarintaa. Useimmiten sanotaan ainakin, että ”työnsin miestä kauemmas”, mutta tässä ei edes sen vertaa.

Raiskaus on iljettävä rikos. Mutta siinä on eri asteita, vaikka oikeusjärjestelmä ei niitä kovin hyvin tunnistakaan. Oikeustaju tunnistaa ne kyllä. On itsestään selvää, että jos väkivaltaa – esim. lyömistä – on käytetty tai uhattu esim. veitsellä, tapaus on törkeämpi kuin ilman niitä. Mutta näiden lisäksi vaikuttavat myös olosuhteet, jotka toki huomioidaan tuomiossa, mutta suhteellisen vähäisessä määrin. Otetaan muutama esimerkki eriasteisista tapauksista. Oletetaan että niissä väkivallan käyttöaste ei ole merkittävästi eronnut ja uhri on ollut täysi-ikäinen:

(1) Ovikello soi. Yksin kotona oleva nainen menee avaamaan, jolloin oven riuhtaisee auki tuntematon mies, joka raiskaa hänet. Tätä törkeämpiä olosuhteita voi tuskin olla olemassa, oma koti ja tuntematon. Tämä esimerkki on mukana vain siksi, että ilmeisesti missään ei ole olemassa sellaista kulttuuria, jonka mukaan tämä olisi sallittua. (Tai jos on olemassa kulttuuri, jonka mukaan nainen ei saa edes avata kotiovea, niin voitte kuvitella oven murtamisen.)
(2) Nainen kävelee yksin lenkkipolulla, kun puun takaa eteen hyppää tuntematon mies, joka raiskaa hänet.
(3) Nainen on festareilla hieman syrjemmässä, kun puolituttu mies raahaa hänet kenenkään huomaamatta telttaansa ja raiskaa. Edellinen tapaus on samankaltainen, sillä joissakin kulttuureissa yksinäinen nainen on vapaata riistaa.Tämä eroaa edellisestä tapauksesta siinä, että joissakin kulttuureissa naisen katsotaan asettuvan tarjolle tällaisessa tilaisuudessa, jossa muutenkin parisuhteita solmitaan.
(4) On päädytty jatkoilla jommankumman asunnolle. Mies ilmaisee haluavansa seksiä, mutta nainen kieltäytyy selväsanaisesti. Mies jatkaa vonkaamista, nainen yrittää poistua mutta mies estää sen voimankäytöllä ja raiskaa.
(5) Taas ollaan jommankumman asunnolla ja mies haluaa. Nainen sanoo ”älähän nyt”, mutta miehen alkaessa lähennellä ei yritä poistua eikä miehen alkaessa riisua vastustele lainkaan, sanoo vain jotain tyyliin ”minulla on poikaystävä, en haluaisi…”, jonka jälkeen tapahtuu enemmän.
(6) On päädytty samalle sohvalle, halailtu, suudeltu ja vähän on tissin kiinteyttäkin kokeiltu, ehkä saatu sormeakin märäksi. Sitten nainen sanoo, ettei halua mennä pidemmälle, jolloin mies kuitenkin menee.
(7) Seksiä on jo harjoitettu, mutta mies viriilinä haluaa santsikerran. Nainen ei, jolloin mies ottaa väkisin.
(8) Seksiä harjoitetaan täyttä häkää, sanotaan vaikka perinteisellä tyylillä. Mies vetää pois, kiepauttaa naisen ympäri ja yrittää takakautta jolloin nainen sanoo, että ei käy, mutta mies survaisee kuitenkin.
(9) Seksiä on jo harjoitettu varttitunti, jolloin kesken kaiken naisella tuleekin mieleen että eipä tämä niin fiksua ollutkaan ja toteaa, että lopeta. Hurjimmat ovat kuulemma sillä kannalla, että jos mies ei saa jo alkanutta työntöliikettä keskeytettyä ennen loppua, kyseessä on raiskaus.

Raiskausrikosten asteikko on tarkoitettu lähinnä tapauksiin 3-6.
Tapauksissa 1-2 pitäisi rikoksentekovälineet ainakin uusijoiden osalta tuomita valtiolle menetetyiksi pakkokastraatiolla ja rangaistukset lukea muutenkin asteikon kovemmasta päästä. Näissä tapauksissa kyse on ns. puskaraiskauksesta eli uhri ja tekijä ovat toisilleen tuntemattomia tai ainakin voisivat olla, sillä tekijä on valinnut uhrinsa jossain määrin sattumanvaraisesti.
Tapauksiin 3-4 nykyinen asteikko on oikea, tosin lehtitietojen perusteella voi arvella, että sitä pitäisi säätää pari napsua ylöspäin. Näissä ei ole epäilystäkään, etteikö teko olisi tapahtunut vastoin tahtoa.
Tapaukset 5-7 ovat jo osin kyseenalaisia. Kautta maailmanhistorian osa miesten ja naisten välistä peliä on ollut se, että jotkut naiset esittävät vaikeasti saatavaa. Nykymaailmassa miesten pitäisi ymmärtää, että tällöin ei missään tapauksessa pidä mennä yhtään pidemmälle vaan perääntyä. Silläkin uhalla, että nainen loukkaantuu miehen perääntymisestä, kuten usein käy (isot pojat ovat kertoneet, itse olin aina sen verran kiltti - tai typerä - että uskoin ei-sanaa). Jos kuitenkin pidemmälle mennään, tulisi naisella olla todistustaakka. Kovin usein on jälkeenpäin tultu katumapäälle ja syytelty kaikennäköistä. Tällöin mies on aika heikoilla, ellei hänellä ole naisen kirjallista suostumusta seksiin kahden läsnäolleen todistajan allekirjoittamana. Jos käy ilmi, että naisella olisi ollut mahdollisuus poistua eikä väkivallan uhkaa ole ollut ilmassa, ei millään järjellä voi tajuta kyseessä olleen raiskaus.
Tapaukset 8-9 ovat lähinnä esimerkkejä siitä, että maailma on pahasti vinksallaan.

Nykyaikana seksuaalisuuteen liittyy entistä enemmän valtapeli. Nainen voi suostua seksiin, mikäli kokee sillä saavuttavansa etuja. Jälkeenpäin voi sitten todeta, että kyseessä oli seksuaalinen hyväksikäyttö. Kuten Hollywood-skandaaleissa on käynyt. Nainen on tiennyt, että jos haarat eivät leviä, osaa ei tule. Niinpä haarat ovat levinneet ja osa on tullut. Vuosia myöhemmin, kun nimeä on kertynyt niin osat irtoavat ilman haarojen levittämistä ja silloin muljahtaa mieleen, että "hei, minähän olen seksuaalisesti hyväksikäytetty". Näinhän asia on yleensä mennyt. (Tämä muuten selittää osaltaan sen, miksi Hollywoodin naisnäyttelijät ovat yleensä niin kehnoja työssään - pantaviksi kelpaavat vain hyvännäköiset ja näistä suostuvat suuremmalla todennäköisyydellä ne, jotka eivät usko näyttelijänkyvyillään pärjäävän.) Eihän tämä ole raiskaus, vaan vaihtokauppaa. Moraalitonta ja tuomittavaa sellaista kylläkin.
Ja edelleen: jos on niin kovin ilkeää että tuottaja tai ohjaaja nipistelee perseestä, niin miten olisi se "ei"-sana? Ja jos sitä sanaa ei uskota, niin on kovin helppo temppu ottaa kädestä kiinni ja vääntää pikkurilli nurinniskoin. Ei siitä poliisin pakeille joudu, kyllä nipistelijä haavansa nuolee. Mutta näin ei tehdä siitä yksinkertaisesta syystä, että osa naisista sallii valta-asemassa olevalle miehelle tällaiset temput. Asiasta valitetaan vain silloin, jos mies nousee vielä korkeampaan asemaan eikä jostain syystä ole enää naiseen nähden seksuaalisesti vallitsevassa asemassa. Donald Trump on varmasti nipistellyt enemmän kuin oman osansa perseistä. Mutta asia ei takuulla olisi noussut nyt esiin, ellei hän olisi sattunut pääsemään USA:n presidentiksi. Tai jos kyseiset naiset olisivat edelleen siinä tilanteessa, että saisivat Trumpin nipistelystä enemmän hyötyä kuin siitä syyttämisestä uskovat saavansa.
Seksuaalinen "ahdistelu" on sallittua ja jopa suotavaa miehille, jotka ovat sellaisessa asemassa, että naiset uskovat heistä hyötyvänsä. Jos joku ruma tuntematon mies olisi mennyt ja sanonut samoja asioita tuntemattomille naisille baarissa kuin Axl Smith sanoi, niin hän olisi saanut syytteen seksuaalisesta ahdistelusta. Axl Smith sai piparia ja videomateriaalia riistakameraansa.

Seksuaalisen ahdistelun määritelmähän on: "yrittää mutta ei saa". Jos sanoo samat asiat ja saa, on onnistunut arvioimaan naisen tason ja halukkuuden oikein. Virhearviointi on ahdistelua. Katsoessaan naista vaivihkaa miehen on arvioitava tarkkaan, onko hän naisen tasoon kelvollinen katselija. Sillä naiset toivovat katseita, mutta vain oikeanlaisilta miehiltä. Isot tytöt ovat kertoneet, että paljastava toppi ja minihame eivät yleensä ole niitä mukavimpia vaatteita, joten jokin syy niiden pitämiseen on oltava. Kesäisin naiset pukeutuvat avokaulaisiin puseroihin ja aurinkolaseihin. Jos he haluaisivat tulla katsotuiksi silmiin eikä tisseihin, niin silmät olisivat näkyvillä ja tissit piilossa eikä päinvastoin. Ja kun sitten valitetaan ahdistelusta "epämiellyttävien katseiden takia", niin näiltä osin mennään #etoo-tason tekopyhyyteen. Tämä on karhunpalvelus niille, jotka ovat oikeasti uhreja.

#metoo -kampanja on saanut valtavan huomion. Tämän huomion saavuttaminen ei olisi ollut mahdollista ilman median saamista laumana mukaan. Tällaiset asiat onnistuvat vain siksi, että ne jostain syystä soveltuvat median agendaan, jolloin toimittajat menevät jälleen kerran sopulilaumana. Silloin analyytikko kysyy, "miksi tämä on nyt mennyt läpi?"
Tällä kertaa syytä voi etsiä siitä, että aiemmin yhteiskunnassa ei esiintynyt puskaraiskauksia juuri lainkaan. Nyt niiden määrä esim. Ruotsissa on räjähtänyt. Tällöin on haluttu kääntää huomio vähäisempiin asioihin ja niputtaa kaikki seksuaalinen ahdistelu, härskit vitsit, kuvitellut katseet ja epäillyt seksihalut yhteen kaikkein törkeimpien joukkoraiskausten kanssa samaan lokeroon. Tehokas tapa peittää yhteiskunnan suuremmat ongelmat pienempien varjoon.

P.S. Kursiivilla kirjoitettu kertomus on käännös ruotsin kielestä vuoden 2012 400 metrin Euroopan mestari (olin paikalla näkemässä suorituksen) Moa Hjelmerin paljastuksesta vuoden 2011 Finnkampenin jälkeisistä tapahtumista. Nyttemmin Ruotsissa on tämän tapauksen rohkaisemina tullut esiin muitakin ahdistelutapauksia, mikä oli toivottavasti ulostulon positiivisia seurauksia ja johtaa asiallisiin toimenpiteisiin.

lauantai 9. joulukuuta 2017

Uusinta: Oikeassa ja väärässä

Lukijalle: Pistetäänpä pikauusintana - alkuperäinen on julkaistu 6.12.2013 eli neljän vuoden karanteeni tuli juuri täyteen - juttu, jota pidän yhtenä parhaista maailmanymmärrysselityksistäni, joka on tiivistetty kirjoituksessa lihavoituun kappaleeseen:

Psykologi Jonathan Haidt kirjoitti teoksen The Righteous Mind, jossa hän kuulemma yksinkertaistetusti esitti seuraavaa:

Äärimmilleen yksinkertaistettuna Haidt väittää, että vasemmistolaisten (arvoliberaalien) moraali on yksipuolisempaa kuin konservatiivien. Konservatiivin moraali nojaa kaikkiin kuuteen moraalin perustaan, kun arvoliberaali ymmärtää vain kolmea: haitan välttämistä, reiluutta ja vapautta – ja niitäkin hieman eri painotuksin kuin konservatiivit.

Arvoliberaali ei ymmärrä, mitä tekemistä sellaisilla asioilla kuin lojaalisuus, auktoriteetin kunnioittaminen tai pyhyys on moraalin kanssa – ellei suorastaan näe niitä kaiken moraalisen hyvän vihollisena.

Arvoliberaali ei ymmärrä konservatiivin monipuolisempaa moraaliperustaa, hän kuvittelee, että konservatiivi olisi vailla kykyä empatiaan ja reiluuteen. Tämä on testattu kokeellisesti: kun koehenkilöiden piti vastata Haidtin kehittämään moraalimittariin siten, kuten ”stereotyyppinen vasemmistolainen” tai ”stereotyyppinen konservatiivi” vastaisi, konservatiiviksi identifioituneet osasivat vastata siten, kuin oikeasti vasemmistolaisetkin vastasivat.

Sen sijaan vasemmistolaiset eivät kyenneet imitoimaan konservatiivia, vaan projisoivat heihin vain itse luomansa mielikuvan empatiaan ja itsenäiseen ajatteluun kykenemättömistä paskiaisista.


Lainasin tekstin Kumitontulta, joka puolestaan oli siteerannut Marko Hamilon artikkelia aiheesta.

Kommentoin kirjoitusta seuraavasti:
Asian voinee tiivistää siten, että vihervasemmistolaiset luulevat konservatiivien olevan yhtä suvaitsemattomia ja ahdaskatseisia kuin he itse ovat.

Teksti sai minut miettimään asiaa vielä tarkemmin. Siltä kannalta, kuka on oikeassa ja kuka väärässä ja mistä sen tietää. Havaitsin yhden aika yleispätevän totuuden:
Se, joka on väärässä, ei koskaan ymmärrä oikeassa olevan näkökantaa. Se, joka on oikeassa, yleensä ymmärtää missä kohdassa väärässä oleva erehtyy.

Otetaan yksinkertainen esimerkki. Maailma on pullollaan ihmisiä, jotka uskovat tähtikarttoihin ja ovat sitä mieltä, että planeettojen asema vaikuttaa niiden vetovoiman ansiosta ihmisiin. Se, joka tietää asiat, voi laskea helposti Newtonin gravitaatiolailla, että esimerkiksi aurinkokunnan suurimman planeetan Jupiterin ihmiseen aiheuttama vetovoima on aika tarkkaan sama kuin kolmen metrin päässä olevan linja-auton. Eipä ole silti näkynyt Helsingin kaupungin liikennelaitoksen aikatauluihin perustuvia horoskooppeja, kilpailevana vaihtoehtona sporalogialle. Vaan yritäpä selittää gravitaatiolakia sellaiselle, jolle jo pelkkä potenssilasku voisi olla keijuvoimalla toimivaa taikuutta.

Siis tyypillinen tilanne: väärässä oleva ei kykene ymmärtämään, miksi on väärässä.

Vastaavasti planeettojen todellisen vaikutuksen - tai siis vaikuttamattomuuden - ymmärtävä voi oikein hyvin tajuta, miksi tällainen yksinkertainen ja romanttinen selitys vetoaa siihen uskovaan.

Yleisesti ottaen ihmiset voidaan jakaa tietoteoreettisesti kolmeen ryhmään siinä, miten he suhtautuvat asioihin:
1) Ne, jotka tietävät että eivät tiedä eivätkä siksi ota kyseiseen asiaan kantaa
2) Ne, jotka eivät tiedä tietämättömyyttään ja ottavat kantaa (tästä ryhmästä löytyvät väärässä olevat, tosin he saattavat tietysti olla myös oikeassa, mutta sattumalta)
3) Ne, jotka tietävät ja ovat siksi oikeassa.

Esimerkkinä voi ottaa suhtautumisen energiapolitiikkaan.
Ryhmään (3) kuuluvat yleensä kannattavat ydinvoimaa, koska he ovat ainakin suurin piirtein tietoisia siitä, miten ydinvoimala toimii ja siitä, millaisia riskejä muissa energiamuodoissa on. Ja ennen kaikkea siitä, että energiaa pitää jollakin tavoin tuottaa. He voivat toki myös vastustaa ydinvoimaa, mutta tällöin heillä on suunnitelma B, jonka tutkimista he kannattavat.
Ryhmään (2) kuuluvat saattavat vastustaa ydinvoimaa siksi, että sähköenergia olisi parempaa ja sitä paitsi Suomen tuhansista järvistä voitaisiin saada vesivoimaa.
Ryhmään (1) kuuluvat eivät ota kantaa, koska he tajuavat etteivät tiedä kuinka ydinvoimala toimii.

Jos energiatekniikan diplomi-insinööri, kirjallisuustieteen maisteri ja metsuri sattuvat keskustelemaan ydinvoimasta, normitapauksessa kahdella ensimmäisellä on aiheesta mielipide ja kolmannella ei. Mielipiteistä toinen on perusteltu ja toinen ei. Jos taas sama porukka keskustelee Dostojevskin tuotannosta, ainakin yhdellä on siihen perusteltuja näkemyksiä. Kahdella muulla saattaa olla tai olla olematta. Mikäli ei ole, he ovat siitä todennäköisesti hiljaa. Jos taas keskustelun aiheena on harsintahakkuiden kannattavuus, ainakin yhdellä on siihen tietoa. Kahdella muulla saattaa olla tai olla olematta, mutta dippainssi esittää näkemyksensä vain jos on edes jonkinlaista tietoa, kun taas maisteri ei luultavasti sano mitään koska häntä ei aihe kiinnosta.

Jos kykenee ymmärtämään kaiken sen, mitä vastakkainen osapuoli kertoo ja on silti eri mieltä, silloin tietää melko varmasti olevansa oikeassa. Jos taas ei, niin on melkoisen suuri todennäköisyys siihen, että omaa näkökantaa on syytä tarkistaa - ainakin jos vastapuolella on alan ammattilainen. Entäpä jos ei ole eikä silti ymmärrä vastapuolen näkökantaa. Mistä sitten tietää, onko oikeassa vai väärässä?

Olen havainnut hämmästyttävän hyvän indikaattorin sen bongaamiseen, keillä on tapana esittää perusteettomia näkemyksiä. Henkilöillä, jotka eivät omista pitkiä alushousuja.

Älkää nyt naurako. Asia vain on näin. Miettikääpä itse, millaisia asioita tekevät työkseen tai harrastuksikseen henkilöt, joilla on pakko olla pitkät alushousut. Ja vastaavasti sellaiset, jotka eivät niitä tarvitse. Pelottavan selkeä yhteys paskanpuhumiseen, eikö?

Tämä ei voi olla sattumaa. Sanonta "Siperia opettaa" ei tule tyhjästä.

Loppuun voi siteerata Sam Houstonia. Houston oli Teksasin tasavallan presidentti ennen sen liittymistä Yhdysvaltoihin (kyllä, Houstonin kaupunki on nimetty hänen mukaansa) ja sen jälkeen senaattori. Vanhoilla päivillään hän kieltäytyi tukemasta Teksasia sen liittyessä konfederaation puolelle sisällissodassa. Kun Houstonilta tivattiin selitystä asialle, hän suostui lopulta pitämään lyhyen puheen hotellin ikkunasta:
Kerron teille mitä edessä odottaa. Uhrattuanne lukemattomia miljoonia rahavaroina ja satoja tuhansia ihmishenkiä, saatatte saavuttaa Etelän itsenäisyyden, mikäli Jumala ei ole teitä vastaan, mutta epäilen sitä. Sanon teille, että siinä missä uskonkin teidän olevan oikeassa doktriinissanne osavaltioiden oikeuksista, pohjoinen on päättänyt säilyttää unionin. He eivät ole kiivasluonteisia, impulsiivisia ihmisiä kuten te, koska he elävät viileämmässä ilmastossa. Mutta kun he alkavat liikkua tiettyyn suuntaan, he liikkuvat tasaisella tahdilla ja mahtavan lumivyöryn päättäväisyydellä; ja se, mitä pelkään, on että he jyräävät Etelän.

Houston ei ehtinyt nähdä olleensa oikeassa, sillä hän kuoli 1863, ennen sisällissodan päättymistä. Hänen puheensa on silti lohdullinen optimismin pilkahdus nykyiseenkin monikulttuurisuuden ihannointiin ja länsimaisen sivistyksen halveksuntaan. Me olemme lumivyöry, joka on lähtemässä liikkeelle. Ja kun näin tapahtuu, sitä vyöryä ei kykene pidättämään epälooginen ja yhteistoimintaan kyvytön vastapuoli.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Mustat donkkaa tykimmin

Otsikko on lainattu vuonna 1992 ilmestyneestä mainiosta elokuvasta, jonka pääosissa esiintyivät Wesley Snipes ja Woody Harrelson. Alkuperäiseltä nimeltään filmi oli White Men Can't Jump.

Kuten jokainen urheilua seuraava hyvin tietää, koripallo on siinä määrin mustien hallitsemaa että NBA voisi vaihtaa nimensä - lyhenteen muuttumatta - muodosta National Basketball Association muotoon Nothing But Africans. On yleinen käsitys, että koripallo jostain syystä sopii paremmin mustille - tästä tuli tuo elokuvan nimikin ja sen juonen kantava ajatus.

Mikäli uskomus olisi yleisesti hyväksytty ja olipa se sitten totta tai epätotta, sen pitäisi näkyä tilastollisesti niissä odotuksissa, joita nuoriin koripalloilijoihin ladataan. Tämän tutkimiseen on olemassa myös kohtuullisen käyttökelpoinen tilastoaineisto eli NBA:n varaustilaisuus, jossa koripalloliigaan varataan lupaavimmat nuoret pelaajat.

Tutkimuksen asettelu oli seuraava:
Varaustilaisuuden rakenne on ollut vuodesta 1989 alkaen sama, joten se otettiin lähtövuodeksi. Siitä alkaen varauksia on ollut kaksi kierrosta eli 2 x seurojen lukumäärä (tämä hieman vaihtelee, koska joinakin vuosina on ollut ylimääräinen kompensaatiovaraus ja joskus seura on kurinpitotoimena menettänyt varausvuoron). Nykysysteemissä varauksia on 60, koska seuroja on 30. Aineiston alkuvuosina seuroja oli hieman vähemmän.
Mikäli mustiin pelaajiin olisi ladattu ylisuuret odotukset, heidän olisi kaiken järjen mukaan pitänyt tällöin pärjätä huonommin kuin vastaavilla numeroilla varatut valkoiset pelaajat. Samoin kääntäen eli jos valkoisia olisi varattu turhan herkästi, heidän olisi pitänyt pärjätä huonommin. Niinpä pelaajat jaoteltiin kolmeen kategoriaan, (1) mustat, (2) valkoiset (etnisesti eurooppalaistaustaiset) ja (3) muut (esim. kiinalaiset ja turkkilaiset.) Viimeinen kategoria jätettiin suhteellisen vähälukuisena huomioitta.
Jokaiselta varausvuodelta otettiin yhdeksän pelaajaa: kolme mahdollisimman korkealla numerolla varattua, kolme mahdollisimman keskivaiheilla varattua ja kolme mahdollisimman myöhään varattua. Korkeimmat varatut määräytyivät sen mukaan, kuinka mones oli ensimmäinen sellainen valkoinen varattu, jota korkeammalla oli varattu musta pelaaja. Esim. vuonna 2017 tämä oli Lauri Markkanen sijalla 7. Hänen ympäriltään otettiin kaksi lähintä mustaa pelaajaa, tässä tapauksessa (6) Jonathan Isaac ja (8) Frank Ntilikina. Keskimmäiseksi pelaajaksi valittiin ensimmäisen varauskierroksen viimeinen pelaaja, jos tämä oli valkoinen, jos taas ei niin toisen varauskierroksen ensimmäinen pelaaja, jos tämä oli valkoinen. Jos kumpikaan näistä ei ollut valkoisia, niin seuraavaksi katsottiin ensimmäisen varauskierroksen toiseksi viimeinen pelaaja ja toisen varauskierroksen toinen pelaaja jne, kunnes löydettiin ensimmäinen valkoinen. Sitten tämän valitun ympäriltä otettiin ensimmäinen häntä ylempi ja ensimmäinen häntä alempi musta. Tänä vuonna keskimmäiseksi valkoiseksi osui sijalla 25 varattu pelaaja ja hänen ympäriltään mustat pelaajat olivat sijoilla 23 (koska sijalla 24 varattu oli valkoinen) ja 26. Viimeiseksi pelaajaksi valittiin varaustilaisuuden viimeinen sellainen valkoinen, jonka alapuolella oli ainakin yksi musta. Tänä vuonna numero oli 58, koska 59 ja 60 olivat mustia. Hänen ympäriltään otettiin kaksi lähintä mustaa, tällä kertaa sijat 56 ja 59.
Tämän jälkeen katsottiin, kuinka kyseiset pelaajat olivat liigassa pärjänneet. Koska pelaajilla on erilainen roolitus, parhaaksi mahdolliseksi mittariksi katsottiin uran aikana kertyneiden peliminuuttien määrä. Tiedot on kerätty Basketball-Reference -sivustolta viimeisen viikon aikana. Pientä horjuntaa niissä on siksi, että sivusto päivittyy lähes reaaliaikaisesti, mutta tämä ei voi olla merkittävää koska samana vuonna varattujen tiedot on joka tapauksessa tarkistettu samaan aikaan.
Tutkimusaineisto oli seuraavanlainen, listassa valitut pelaajat vuoden ja varausnumeron mukaisessa järjestyksessä. "Kolmen nipun" keskimmäinen on siis valkoinen ja kaksi muuta mustia:

VuosiNroNimiMin
198912Mookie Blaylock31026
198913Michael Smith1328
198914Tim Hardaway30626
198925John Morton1879
198926Vlade Divac33838
198927Kenny Battle1795
198949Haywoode Workman7202
198950Brian Quinnett1530
198951Mike Morrison153
199011Tyrone Hill22388
199012Alec Kessler2937
199013Loy Vaught16993
199027Elden Campbell25776
199028Les Jepsen192
199030Carl Herrera8042
199051Tony Smith7295
199052Stefano Rusconi30
199053Abdul Shamsid-Deen0
19916Doug Smith5833
19917Luc Longley12006
19918Marc Macon5018
199125Shaun Vandiver0
199127Pete Chilcutt8394
199129George Ackles0
199150Joey Wright0
199151Zan Tabak3607
199152Anthony Jones0
19922Alonzo Mourning25975
19923Christian Laettner25760
19924Jim Jackson29067
199231Reggie Smith384
199232Brent Price7007
199233Corey Williams288
199251Tim Burroughs0
199252Matt Steigenga12
199253Curtis Blair0
19931Chris Webber30847
19932Shawn Bradley19531
19933Anfernee Hardaway23711
199325Corie Blount9925
199326Geert Hammink27
199327Malcom Mackey69
199351Spencer Dunkley0
199352Mike Peplowski705
199353Leonard White0
19948Brian Grant21417
19949Eric Montross8479
199410Eddie Jones32778
199426Charlie Ward14080
199427Brooks Thompson1714
199428Deon Thomas0
199443Shawnelle Scott634
199444Damon Bailey0
199445Dwayne Morton395
19955Kevin Garnett50418
19956Bryant Reeves12071
19957Damon Stoudamire29106
199530Lou Roe479
199531Dragan Tarlac598
199532Terrence Rencher405
199550Martin Lewis239
199554Aurelijius Zukauskas0
199555Michael McDonald4
199610Erick Dampier24003
199611Todd Fuller2500
199613Kobe Bryant48637
199628Priest Lauderdale525
199629Travis Knight4566
199630Othella Harrington13924
199656Reggie Geary931
199657Drew Barry598
199658Darnell Robinson0
19971Tim Duncan47368
19972Keith Van Horn18150
19973Chauncey Billups33008
199728Keith Booth449
199729Serge Zwikker0
199730Mark Sanford0
199752C.J. Burton0
199753Paul Rogers0
199754Mark Blount13981
19986Robert Traylor6243
19987Jason Williams23188
19988Larry Hughes22368
199825Al Harrington28009
199827Vladimir Stepania3726
199828Corey Benjamin2191
199854Tremaine Fowlkes1233
199855Ryan Bowen6502
199856J.R. Henderson331
19995Jonathan Bender3847
19996Wally Szczerbiak20052
19997Richard Hamilton29559
199927Jumaine Jones9780
199928Scott Padgett5613
199929Leon Smith104
199944Tyrone Washington0
199947Todd MacCulloch3439
199948Galen Young0
20004Markus Fizer6032
20005Mike Miller27812
20006DerMarr Johnson5930
200028Erick Barkley266
200029Mark Madsen5335
200032A.J. Guyton1246
200052Ernest Brown21
200053Dan McClintock58
200054Cory Hightower0
20012Tyson Chandler29799
20013Pau Gasol39397
20014Eddy Curry13109
200123Brandon Armstrong699
200124Raul Lopez2135
200125Gerald Wallace24731
200155Maurice Jeffers0
200156Robertas Javtokas0
200157Alvin Jones126
20022Jay Williams1961
20023Mike Dunleavy27340
20024Drew Gooden20127
200227Chris Jeffries861
200228Dan Dickau4617
200230Steve Logan0
200254Tamar Slay517
200256Luis Scola19001
200257Randy Holcomb11
20031LeBron James42125
20032Darko Milicic8638
20033Carmelo Anthony35980
200329Josh Howard15350
200330Maciej Lampe632
200333Jerome Beasley5
200353Tommy Smith0
200355Rick Rickert0
200356Brandon Hunter630
20047Luol Deng30549
20048Rafael Araujo1585
20049Andre Iquodala34353
200429David Harrison2686
200430Anderson Varejao15051
200432Peter John Ramos20
200456Marcus Douthit0
200458Blake Stepp0
200459Rashad Wright0
200510Andrew Bynum10690
200511Fran Vasquez0
200513Sean May1868
200529Wayne Simien507
200530David Lee24293
200531Salim Stoudamire2672
200556Amir Johnson16931
200558Uros Slokar72
200560Alex Acker234
20062LaMarcus Aldridge28299
20063Adam Morrison3278
20064Tyrus Thomas7932
200629Mardy Collins2771
200630Joel Freeland1821
200631James White583
200658J.R. Pinnock0
200659Damir Markota170
200660Will Blalock166
20078Spencer Hawes15541
20079Joakim Noah17874
20079Acie Law2385
200729Alando Tucker426
200730Petteri Koponen0
200731Carl Landry11524
200757Sammy Mejia0
200758Giorgios Printezis0
200759D.J. Strawberry270
20084Russell Westbrook23568
20085Kevin Love19478
20087Eric Gordon17101
200830J.R. Giddens247
200831Nikola Pekovic6744
200832Walter Sharpe20
200855Mike Taylor771
200856Sasha Kaun95
200857James Gist0
20094Tyreke Evans15904
20095Ricky Rubio11871
20096Jonny Flynn3738
200930Christian Eyenga1049
200931Jeff Pendergraph2322
200932Jermaine Taylor786
200956Ahmad Nivins0
200957Emir Preldzic0
200958Lester Hudson594
20108Al-Farouq Aminu12809
20109Gordon Hayward16169
201010Paul George15506
201030Lazar Hayward591
201031Tibor Pleiss82
201032Dexter Pittman347
201051Magnum Rolle0
201052Luke Harangody871
201053Pape Sy21
20114Tristan Thompson13554
20115Jonas Valanciunas9828
20117Bismarck Biyombo9949
201130Jimmy Butler13723
201131Bojan Bogdanovic6797
201132Justin Harper150
201158Ater Majok0
201159Adam Hanga0
201160Isaiah Thomas13214
201210Austin Rivers8575
201211Meyers Leonard5050
201212Jeremy Lamb5314
201231Jeff Taylor2566
201232Tomas Satoransky928
201233Bernard James761
201255Darius Johnson-Odom21
201258Robbie Hummel1397
201259Marcus Denmon0
20133Otto Porter7350
20134Cody Zeller6765
20136Nerlens Noel5548
201329Archie Goodwin2396
201330Nemenia Nedovic142
201331Allen Crabbe5682
201352Lorenzo Brown880
201355Jeffrey Lauvergne2424
201356Peyton Siva224
20147Julius Randle4935
20148Nik Stauskas5169
20149Noah Vonleh3053
201432K.J. McDaniels2092
201433Joe Harris2166
201434Cleanthony Early801
201451Thanasis Antetokounpo6
201454Nemania Dangubic0
201455Semaj Christon973
20153Jahlil Okafor2750
20154Kristaps Porzingis4809
20156Willie Cauley-Stein3398
201534Anthony Brown758
201535Willy Hernangomez1477
201536Rakeem Christmas225
201556Branden Dawson29
201557Nikola Radicevic0
201558J.P. Tokoto0
20163Jaylen Brown2095
20164Dragan Bender1107
20165Kris Dunn1820
201631Deyounta Davis354
201632Ivica Zubac623
201633Cheick Diallo308
201646A.J. Hammons163
201648Paul Zipser1158
201649Michael Gbinije32
20176Jonathan Isaac239
20177Lauri Markkanen672
20178Frank Ntilikina385
201723OG Anunoby395
201725Anzeis Pasecniks0
201726Caleb Swanigan128
201756Jabari Bird16
201758Ognjen Jaramaz0
201759Jaron Blossomgame0

Jos näistä laskee keskiarvot, tilanne näyttää varsin selkeältä. Valkoisten pelaajien (keskimääräinen varausnumero 30,0) keskiarvominuutit koko uran ajalta ovat 6126. Heitä niukasti ylempänä varattujen mustien (28,8) keskiarvominuutit ovat 8096. Heitä niukasti alempana varattujen mustien (31,2) keskiarvominuutit ovat 6856. Kaikkien aineiston mustien (varausnumero 30,0) keskiarvominuutit ovat 7476. Valkoisilla oli siis sama keskimääräinen varausnumero, mutta keskiarvominuutit ovat 6126. Erotus on 1360 minuuttia, yli 28 kappaletta kokonaisia 48 minuutin otteluja.

Tästä voisi äkkinäinen päätellä, että varauksissa on suosittu valkoisia pelaajia, sillä he eivät keskimäärin ole suoriutuneet yhtä hyvin kuin vastaavalla tasolla valitut mustat pelaajat. Koko totuus ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, mikä paljastuu aineiston tarkemmasta analyysista. Kun aineiston jakaa kolmeen osaan eli huippuvaraukset, keskitason varaukset ja viimeiset varaukset, paljastuu yllättäviä eroja.

Huippuvarauksissa käy siten, että valkoiset varaukset ovat enimmäkseen flopanneet. Christian Laettner, Pau Gasol, Gordon Hayward. Siinä taisi olla kolme parhaiten onnistunutta. Vastaavasti verrokkiryhmään on osunut supertähtiä sekä ylempään (LeBron James, Tim Duncan, Chris Webber) kuin alempaan (Kobe Bryant, Carmelo Anthony, Tim Hardaway) kategoriaan. Osin puhtaasti huonon onnen piikkiin menneet osumat. Toisaalta näistä huolimatta tilanne on selvä. Kun vertaa vuosittain, niin näinä 29 vuotena on käynyt siten, että huippuvarauksissa 19 kertaa niukasti ylempänä valittu musta on ollut parempi kuin häntä seurannut valkoinen, joka on ollut siis parempi 10 kertaa. Suunta on sama myös alaspäin, sillä niukasti alempana varattu musta on ollut 16 kertaa niukasti parempi kuin häntä edeltänyt valkoinen, joka on ollut parempi 13 kertaa. Esimerkiksi vuoden 1992 kolmosvaraus, alkuperäisen Dream Teamin jäsen Christian Laettner häviää uran peliminuuttien määrässä sekä kakkosvaraus Alonzo Mourningille että nelosvaraus Jim Jacksonille.
Kun laskee yhteen kaksinkamppailut sekä ylempänä että alempana varattua vastaan vuosittain, huippuvarausten osalta tilanne on kokonaisuudessaan vertailuissa 35 - 23 mustien pelaajien eduksi.
Keskimääräiset peliminuutit menevät huippuvarauksilla seuraavasti: valkoiset 12087, ylempänä varatut mustat 18223, alempana varatut mustat 16840, kaikki mustat 17532.
Tutkimuksessa mukana olleista 87 huippuvarauksesta vain yksi, vuonna 2005 sijalla 11 varattu Fran Vasquez (valkoinen) ei pelannut minuuttiakaan NBA:ssa.

Keskitason varauksissa tilanne kääntyy toisinpäin. Vuosittaisessa vertailussa ylempänä varatut mustat häviävät 14 - 15 ja alempana varatut 7 - 21 (lisäksi yksi tasapeli, kumpikaan varatuista ei koskaan pelannut NBA:ssa). Yhteistilanne on siis 21 - 1 - 36 valkoisten hyväksi.
Keskimääräisissä peliminuuteissa ero on hyvin samankaltainen: valkoiset 4856, ylempänä varatut mustat 4793, alempana varatut mustat 2648, kaikki mustat 3721.
NBA:han asti ei selvinnyt 3/29 valkoista ja 5/58 mustaa eli käytännössä samalla todennäköisyydellä.

Viimeisissä varauksissa tilanne on vielä selkeämpi valkoisten eduksi. Vuosittaisessa vertailussa ylempänä varatut mustat häviävät 3 - 19 (seitsemän tasapeliä) ja alempana varatut 7 - 19 (kolme tasapeliä). Yhteistilanne on siis 10 - 10 - 38 valkoisten hyväksi.
Keskimääräisissä peliminuuteissa ero ero ei kuitenkaan ole suuri: valkoiset 1437, ylempänä varatut mustat 1272, alempana varatut mustat 1081, kaikki mustat 1176.
NBA:han ei selvinnyt 12/29 valkoista ja 25/58 mustaa., käytännössä todennäköisyys oli sama.

Yhteenlaskettuna vuosittain ja varausnumeroittain vertaillen tilanne on 66 - 11 - 97 valkoisten hyväksi.
Kuten edellä todettiin, keskimääräiset peliminuutit olivat mustien eduksi 7476 - 6126.
NBA:han ei selvinnyt 16/87 valkoista ja 30/174 mustaa.

Kokonaisarvio:
Aineiston perusteella vaikuttaa siltä, että huippuvarauksissa mustat pelaavat keskimäärin pidemmän ja menestyksekkäämmän uran kuin samoilla numeroilla varatut valkoiset. Keskitason ja viimeisissä varauksissa tilanne kääntyy päinvastaiseksi eli valkoiset pärjäävät paremmin kuin samoilla numeroilla varatut mustat. Liigaan selviämisen todennäköisyyteen ei ollut merkitystä sillä, oliko pelaaja musta vai valkoinen.


Mahdollisia selityksiä havaituille ilmiöille kävi mielessä muutamia. Ne saattavat olla oikeita, niissä saattaa olla totuuden siemen tai sitten ne saattavat olla täysin virheellisiä.

1) Eri pelipaikoille pyritään varaamaan erityyppisiä pelaajia. Jos heppu sattuu olemaan 230-senttinen ja pidellyt edes kerran koripalloa kädessään, NBA-varaukselta on vaikea välttyä. Varaava seura on valmis pelaamaan uhkapeliä saadakseen potentiaalisen huippusentterin. Esimerkiksi Shawn Bradley varattiin vuonna 1993 kakkosnumerolla, vaikka mies oli pelannut yliopistokoripalloa ainoastaan yhden kauden (aika hyvän sinänsä) 1990-91, minkä jälkeen oli viettänyt kaksi vuotta mormonilähetyssaarnaajana Australiassa pelaamatta lainkaan. Mutta kun pituutta oli 229 senttiä. Ja näitä ylipitkiä löytyy rodusta kun rodusta, 80 % heistä ei ole mustia kuten NBA-pelaajista muuten - NBA:n kaikkien aikojen pisimpien pelaajien listalla kymmenestä ensimmäisestä vain yksi on musta. Tällaisten ylipitkien heppujen potentiaali on arvoitus. Joskus uhkapeli kannattaa (Zydrunas Ilgauskas, 221 cm, 20. varaus ja 771 ottelua liigassa), joskus ei (Pavel Podkolzin, 226 cm, 21. varaus ja kuusi ottelua liigassa).
Tämä saattaa olla osaselitys asiaan. Laitahyökkääjän potentiaali on ehkä helpompi arvoida kuin sentterin, takamiehestä puhumattakaan.

2) Mustista pelaajista on suurempi osuus amerikkalaisia kuin valkoisista. Valkoisista varauksista osa on eurooppalaisia, jotka eivät ole yhtä halukkaita lähtemään NBA:han onneaan yrittämään kuin muuten samantasoinen amerikkalainen.

3) Selitys sille, että ensimmäisten joukossa varatut valkoiset ovat menestyneet vastaavia mustia huonommin, saattaa olla valitettavan raadollinen. Kuvitelkaa olevanne NBA-seuran toimitusjohtaja, joka valitsee viidennellä varausvuorolla. Vaihtoehtoina on kaksi pelaajaa, joiden kaikki tunnusluvut ovat samoja. Molemmat pelaavat samaa pelipaikkaa, ovat samankokoisia ja -tyylisiä, yhtä fiksun oloisia olemukseltaan ja kehityspotentiaali on arvioitu samaksi: mahdollinen tähtipelaaja, pieni mahdollisuus supertähdeksi. Toinen on musta ja toinen on valkoinen. Nyt puhuu bisnes. JOS pelaajasta tulee tähti, luuletteko myyvänne enemmän mustan vai valkoisen pelaajan pelipaitoja?
Tämä voi olla selitys myös sille, että suuremmilla varausnumeroilla tätä ilmiötä ei ole havaittavissa. Niillä varataan penkkimiehet, joilla ei ole kaupallista potentiaalia.

4) Toisaalta edellistä selitystä vastaan puhuu se, että huonoimmilla varausnumeroilla näyttää pääsevän tasan yhtä todennäköisesti liigaan kokeilemaan onneaan ihonväristä riippumatta. Jos valkoisia pelaajia suosittaisiin, luulisi että nimenomaan näille pelaajille annettaisiin edes kokeilumahdollisuus siinä toivossa, että hän kuitenkin löisi läpi.
On toki mahdollista, että pelaajien potentiaali tunnetaan niin hyvin, että tällaisen yllättävän läpilyönnin todennäköisyys on niin pieni, ettei kannata edes yrittää.

5) Kuten aineistosta käy ilmi, korkeilla sijoilla varatut pääsevät käytännössä varmasti liigaan. Sen sijaan matalilla sijoilla varatuilla todennäköisin selitys liigaan pääsylle on se, että he ovat kyenneet nousemaan odotetun potentiaalinsa yläpuolelle. Eli raaka työnteko ja fiksu toiminta eli ei sotkeuduta huumeisiin ja muihin laittomuuksiin. Varaustilaisuudessa mitataan todennäköisemmin lahjakkuutta kuin työmoraalia. On mahdollista, että matalilla sijoilla varatut valkoiset ovat panostaneet varaustilaisuuden jälkeen enemmän kuin mustat ja pärjänneet siksi paremmin. Tämän selityksen puolesta puhuu se, että molemmat ryhmät pääsevät liigaan yhtä suurella todennäköisyydellä, mutta valkoiset pärjäävät sinne päästyään keskimäärin paremmin.

Lopuksi on todettava, että aineisto on suhteellisen suppea, vain 261 pelaajaa. NBA:han varataan vuosittain noin 60 pelaajaa, joten tutkimusvuosina varattuja on ollut pitkälti yli 1500. Jollain sopivalla tutkimusmenetelmällä tästä kokonaisaineistosta saisi kaivettua esiin mielenkiintoista dataa, joka voisi vahvistaa tai kumota tämän pienen otannan havaintoja ja niistä tarjottuja selityksiä.

lauantai 2. joulukuuta 2017

Uusinta: Euroopan erikoiset kielet

Lukijalle: Tällä kertaa englannin ylivallan alla kamppaillessamme muistutetaan, että jopa Euroopassa on sellaisia kieliä, joista kaikki eivät ole kuulleetkaan:

Kansallisvaltion käsite syntyi Euroopassa, mutta läheskään kaikille kansoille ei ole koskaan omaa valtiota riittänyt edes aatteen kotimaanosassa. Seuraavassa kymmenen esimerkkiä kielistä, joiden puhujilla ei ole ollut omaa valtiota.

10. Baski on isolaattikieli; sen sukulaisuutta mihinkään muuhun kieleen ei ole kyetty osoittamaan. Baskin kielen opiskelun on väitetty olevan vaikeampaa kuin minkään muun kielen, mutta tämä on indoeurooppalaisten kielten puhujien höpinää, jota ei suomalaisen pidä ottaa vakavasti. Kielenä se on säännöllisempää kuin mikään uralilainen kieli, vaikeus on vain ennakkoluulo, joka aiheutuu siitä että indoeurooppalaista kieltä äidinkielenään puhuvat yleensä ovat opetelleet vieraana kielenä vain toista indoeurooppalaista kieltä. Totta kai rakenteeltaan erilainen kieli vaikuttaa vaikeammalta oppia. Toki lisäongelmana on esimerkiksi japanin kieleen nähden saatavissa olevan opiskelumateriaalin vähäisyys, ainakin ennen muinoin kun kieli oli Francon aikaan kielletty. Murteita on useita ja etäisimpien puhujilla on keskinäisiä ymmärrysvaikeuksia.
Eristyneenä kielenä baskilla on jotain yhteisiä piirteitä suomen kanssa, vaikka varsinaista kielisukulaisuutta ei olekaan. Sanaa sisu on vaikea kääntää useimmille kielille vastinkappaleen puuttuessa, mutta baskin kielessä on lähes täsmällinen vastine, kemena. Toinen erikoisuus oli baskin ja islannin pidgin-kieli 1600-luvulla.
Useimmat pitävät baskia Espanjassa puhuttuna vähemmistökielenä, mutta todellisuudessa baskialueen jakaa Espanjan ja Ranskan raja. Espanjan Baskimaan eteläisimmillä alueilla enemmistökielenä on espanja, mutta pohjoisemmat ovat baskivoittoisia. Kaiken kaikkiaan Espanjassa baskia puhuu äidinkielenään noin 600 000 ihmistä, Ranskassa noin 50 000. Esimerkiksi jalkapallon vuoden 1998 maailmanmestaruuden Ranskan joukkueessa voittanut Bixente Lizarazu on baski. Hän onkin yksi harvoista ulkomaalaisista, joka on pelannut pelkästään baskitaustaisia pelaajia rekrytoivassa Athletic Bilbaossa. Kahdeksan Espanjan mestaruutta (viimeksi 1984) ja kerran UEFA-cupin voittanut seura on kansainvälistyneen jalkapallon paineessa jumiutunut 2000-luvulla liigan alempaan keskikastiin. Seura on silti yksi niistä kolmesta, jotka ovat pelanneet Espanjan liigan ylimmällä sarjatasolla sen perustamisesta eli vuodesta 1928 lähtien. Ne kaksi muuta ovat Real Madrid ja FC Barcelona.

9. Retoromaani on yksi Sveitsin neljästä virallisesta kielestä. Tosiasiassa se ei ole kieli, vaan yhteisnimitys usealle lähisukulaiskielelle. Puhujia on noin 35 000 ja päämurteita on viisi. Lähes kaikki puhujat asuvat Graubündenin kantonin alueella, mutta muodostavat silti vähemmistön vajaan 200 000 asukkaan joukossa. Kantonin virallinen retoromaanin kieli on rumantsch grischun, eri murteiden pohjalta kehitetty kirjakieli. Merkittävintä mitä kantonissa on tapahtunut, lienee kahdet talviolympialaiset St. Moritzissa - tai San Murezzanissa, kuten paikkakunnan alle kymmenen prosentin retoromaaninkielinen vähemmistö sitä nimittää.

8. Bretonia puhutaan siellä missä nimikin paljastaa eli Bretagnessa Ranskassa. Vähemmistökielten asemaa puolustettaessa puhutaan usein "alkuperäiskansoista", mutta voiko alkuperäiskansaksi kutsua väestöä, joka on siirtynyt asuinalueelleen vasta historiallisena aikana ja kielikin on kehittynyt vasta tuolloin? Bretonit muuttivat Britanniasta kanaalin toiselle puolelle roomalaisvallan luhistuttua, jolloin bretonin kieli kehittyi Britanniassa puhutuista kelttiläisistä kielistä. Sen lähin sukulainen on Cornwallissa puhuttu, sata vuotta sitten kadonnut kornin kieli. Bretonin kielessä on neljä päämurretta, joista yksi poikkeaa merkittävästi muista.
Kieli on kokenut kovia. Bretoni oli yläluokan kieli 1100-luvulle asti, kunnes ranskalainen ylimystö asettui alueelle. Ranskalaiset eivät tunnetusti pidä vähemmistökielistä, mikäli ylipäätään tunnustavat niiden olemassaolon. Etenkin Ranskan vallankumouksen aikana bretonit joutuivat koville. Siitä huolimatta vielä vuonna 1930 bretonia puhui arviolta 1,3 miljoonaa ihmistä, joista lähes puolet oli täysin yksikielisiä. Vuonna 1950 pelkästään bretonia osaavia arvioitiin olevan vain satatuhatta, nykyään vain muutamia. Bretonia käyttää jokapäiväisessä elämässään noin 200 000 ihmistä, mutta millään alueella he eivät muodosta enemmistöä.

7. Inarinsaame on vastaus kysymykseen: mikä on se kieli, jonka puhujista suurin prosentuaalinen osuus asuu Suomessa? Saamelaiskieliä puhuu kaikkiaan noin 30 000 ihmistä, joista noin 75 % pohjoissaamea. Norjan, Ruotsin ja Suomen saamelaisista valtaosa on pohjoissaamen puhujia, Venäjän puolella ovat omat kielensä. Suomessa pohjoissaamella on noin 2 000 puhujaa, kahdella muulla saamelaiskielellä eli inarinsaamella ja kolttasaamella noin 300 molemmilla. Näistä kolttasaamea puhutaan jonkin verran myös Venäjällä, mutta kaikki inarinsaamen puhujat asuvat Suomessa.
Inarinsaamelaisten perinteinen asuinalue on Inarijärven ympäristö. Muista saamelaisista heitä erottaa kielen lisäksi kulttuuri; poronhoito ei ole yhtä merkittävässä asemassa, vaan metsästys ja ennen muuta kalastus.
Inarinsaame kuuluu itäsaamelaisiin kieliin, vaikka sen puhujille länsisaamelaisiin kieliin kuuluvan pohjoissaamen ymmärtäminen onkin helpompaa kuin niin ikään itäsaamelaisiin kieliin kuuluvan kolttasaamen.
Inarinsaame oli jo vähällä sammua, mutta nykyään lapsille opetetaan sitä kielipesäpäiväkodeissa ja koulussa.

6. Gaeli ei vastoin yleistä harhaluuloa ole Skotlannin alkuperäiskieli. Sitä on puhuttu enemmistökielenä ainoastaan Skotlannin pohjoisosassa eli Ylämaalla. Skotlannin pääkieli se oli kuitenkin 1000-luvun alkuun asti, jolloin aluksi hovin ja sittemmin muun ylimystön kieleksi vaihtui englanti ja gaeli vetäytyi vähitellen takamaille.
Nykyään gaelia puhuu äidinkielenään noin 60 000 ihmistä, mutta enemmistökielenä se on vain Ulko-Hebridien saarilla. Läheisin sukulainen on manksin kuoltua sukupuuttoon Irlannin virallinen kieli iiri, jonka kanssa gaelilla olikin yhteinen kirjakieli 1600-luvulle asti.

5. Älvdalska poikkeaa riikinruotsista niin paljon, että muut ruotsalaiset eivät ymmärrä sitä. Samaa voitaisiin sanoa savon murteesta ja suomen kielestä. Tosin savo/suomi -tapauksessa ongelma on siinä, että sanat kyllä ymmärretään mutta tarkoitusta ei. Älvdalskassa tilanne lienee päinvastainen, koska ero ruotsiin on ääntämyksellinen. Kielessä on säilynyt runsaasti muinaisnorjan piirteitä, jotka ovat ruotsin kielestä kuluneet pois.
Älvdalskaa puhutaan ainoastaan Älvdalenin kunnassa Taalainmaalla, lähellä Norjan rajaa. Kunnan reilusta 7 000 asukkaasta noin 3 000 puhuu kieltä.

4. Kasubi on kokenut monille vähemmistökielille tyypillisen kohtalon; sitä on pidetty valtakielen murteena. Tässä tapauksessa puolan, vaikka kielten ummikkopuhujat eivät käytännössä pysty toisiaan ymmärtämään. Kasubeja arvioidaan olevan lähes puoli miljoonaa, mutta vain hieman yli 50 000 puhuu kieltä äidinkielenään. Heistäkin kaikki osaavat sujuvasti puolaa, koska kasubia on vasta viime aikoina alettu käyttää opetuskielenä.
Kieltä puhutaan eniten kasubien perinteisellä asuinalueella Pommerissa Itämeren rannalla. Kuten kirjasta Peltirumpu tiedetään, Nobel-kirjailija Günther Grass on sukujuuriltaan osin kasubi. Vaikka kasubin kieltä onkin sorrettu, samaa ei voi sanoa kasubeista ainakaan nykyään; Puolan pääministeri Donald Tusk on kasubi. (Lisäys 2.12.2017: Tusk on nykyään Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja ja yksi niistä harvoista europoliitikoista, jotka ovat säilyttäneet järkensä haittamaahanmuuton suhteen, kuten Puolassa on ollut tapana.)

3. Friisi on yhteisnimitys länsi-, itä- ja pohjoisfriisille. Käytännössä friisillä tarkoitetaan nykyään Alankomaissa puhuttavaa länsifriisiä, koska Saksassa puhuttu itäfriisi (2 000 puhujaa) ja pohjoisfriisi (10 000 puhujaa) ovat harvinaisempia. Kielitieteellisesti friisi on englannin lähin sukulaiskieli, sijoittuen germaanisten kielten kartassa englannin ja hollannin väliin.
Suurin osa friisin lähes puolesta miljoonasta puhujasta asuu Alankomaissa Friisinmaan maakunnassa, jossa he muodostavat enemmistön 70 % osuudella. Maakunnassa järjestetään kanavia pitkin yhdentoista kaupungin kautta kulkeva lähes 200 kilometrin mittainen luistelukilpailu Elfstedentocht - silloin kun järjestetään. Ilmasto-olojen takia vuosittainen kilpailu on kyetty viemään läpi viimeisen sadan vuoden aikana vain 15 kertaa, viimeksi 1997. Sotavuosien ankarista talvista kertoo se, että ainoa kerta kun kilpailu on kyetty järjestämään kolmena peräkkäisenä vuonna on 1940-42. Toinen kahden peräkkäisen kisan putki koettiin 1986-87. Monet Alankomaiden menestyneistä pikaluistelijoista ovatkin friisejä, kuten olympiavoittaja Sven Kramer. Maailman tunnetuin friisiläinen taitaa kuitenkin olla Mata Hari - olettaen ettei lehmiä lasketa.

2. Sorbi on slaavilainen vähemmistökieli keskellä Saksaa. Kieli jakautuu ylä- (15 000 puhujaa) ja alasorbiin (7 000 puhujaa). Molemmat variaatiot ovat keskenään ymmärrettäviä. Lähimmät sukulaiskielet ovat puola, kasubi, tsekki ja slovakki.
Sorbien asuinalue sijaitsee Saksan kaakkoisosassa, entisen DDR:n alueella. Maan kommunistihallinto ei, kumma kyllä verrattuna muiden kommunistimaiden suhtautumiseen vähemmistöihin, yrittänyt tukahduttaa sorbien kieltä ja kulttuuria. Jotain tekemistä asialla voi olla slaavilaisuuden kanssa; ehkä Honecker ja kumppanit pelkäsivät, että Neuvostoliitto tykkäisi kyttyrää jos saksalaiset sortaisivat slaaveja. Sorbeilla oli käynyt tuuri jo kolmannen valtakunnan aikana, jolloin heitä ei pidetty slaaveina, vaan rodullisesti arjalaisina jotka nyt vain sattuivat puhumaan slaavilaista kieltä. Historian tunnetuin sorbi lienee Gottfried Leibniz isänsä kautta.

1. Tsakonian kielen kohtalo on tulla luokitelluksi kreikan murteeksi, vaikka kielten puhujat eivät toisiaan ymmärräkään - sanastossa on vain 70 % yhteisiä sanoja.
Tsakoniaa puhutaan Peloponnesoksen niemimaan itäosassa. Vuoristoisen seudun takia väestö pysyi aina Kreikan vapaussotaan 1821-29 asti erossa standardikreikan puhujista. Tuon jälkeen alun perin 200 000 puhujan suuruinen kieli on kutistunut muutamaan sataan. Edes Kreikan ja Turkin väestönvaihto 1924, joka toi turkintsakonialaiset Kreikkaan, ei pysäyttänyt kehitystä. Kielen häviäminen vauhdittui 1970-luvun sähköistymisen myötä; kun televisio ja muut joukkotiedotusvälineet saavuttivat syrjäisemmätkin vuoristokylät, nuorten kieleksi tuli standardin mukainen koineekreikka. Koska Kreikan politiikka ei tunnusta tsakoniaa vähemmistökieleksi, sen odotetaan muuttuvan kuolleeksi kieleksi lähivuosikymmeninä.

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Tiilenpäitä lukemassa

Äskettäin kohistiin siitä, kun turvapaikkaturisti Juusuf Muhamed Abbud raiskasi kymmenvuotiaan tytön. Korjaan. Tuomioistuimen mukaan "käytti seksuaalisesti hyväkseen", ei "raiskannut". Tuomio oli kolme vuotta vankeutta.

Kolme vuotta tarkoittaa todennäköisesti käytännössä puoltatoista ja lomat alkavat pyöriä jo reilusti ennen tuomion täyttämistä. Saa nähdä, noudattaako Juusuf esikuvansa Abdiqadir Osman Husseinin mallia, tämähän iski nelivuotiaan uhrinsa kimppuun vankilomalla istuessaan rangaistusta murhasta.
Tuomion pituutta suurempi kohu nousi rikosnimikkeestä. "Seksuaalinen hyväksikäyttö", ei raiskaus. Perusteluna oli se, ettei kymmenvuotias ollut vastustellut, väkivallan merkkejä kun ei näkynyt. Tämä oli rajusti ihmisten oikeustajun vastaista, sillä jokainen täysijärkinen tajuaa ettei kymmenvuotias uskalla vastustella. Käytännössä vaihtoehdot olivat a) ei vastarintaa, raiskaus, b) lievää vastarintaa, raiskaus ja pahoinpitely ja c) voimakasta vastarintaa, raiskaus ja murha.

Asian tiimoilta sain lukijalta vinkin Kansan Uutisten blogiin, jossa psykologi käsitteli mm. tätä tapausta. Pitihän se sitten lukea. Otsikkona oli "Mitä kovat rangaistukset hyödyttävät" ja odotettuun vasemmistotapaan vastaus oli "ei mitään".

Kirjoituksessa oli tyypillinen vasemmistolainen ajattelumalli. Eli esitetyt ajatukset olivat teoriassa aivan oikeita, mutta käytännössä päin seiniä. Kuten suuri ajattelija Yogi Berra totesi: "Teoriassa käytäntö ja teoria ovat sama asia, mutta käytännössä ne eivät ole."
Teksti oli rakenteeltaan hyvä, joten etenen rangaistusjärjestelmän pohdinnassa sen käyttämässä järjestyksessä ja joskus lainaankin sitä.

Aluksi kirjoituksessa moititaan rikosnimikkeeseen takertumista. Kuten todettu, "seksuaalinen hyväksikäyttö" kuulostaa paljon lievemmältä kuin "raiskaus". Mutta katsotaanpa rangaistusasteikkoja:
- raiskaus: 1-6 v (lieventävien asianhaarojen vallitessa: 4 kk - 4 v)
- törkeä raiskaus (esim. jos uhrina 18 v nuorempi lapsi): 2-10 v
- pakottaminen seksuaaliseen tekoon: sakko - 3v
- seksuaalinen hyväksikäyttö: sakko - 4 v (alaikäinen)
- lapsen (alle 16 v) seksuaalinen hyväksikäyttö: 4 kk - 4 v
- törkeä lapsen (alle 16 v) seksuaalinen hyväksikäyttö: 1-10 v
Jussufin tuomio tuli törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kuten asteikosta näkyy, on käytännössä merkityksetöntä tuleeko tuomio tästä vai törkeästä raiskauksesta. Maksimi on kymmenen vuotta, minimissä on ero eikä sillä tämän tapauksen kannalta ollut todennäköisesti merkitystä. Tuskin asiasta olisi noussut "Suuri yleisö verenhimoiset toimittajat etunenässään vaatii kovaan ääneen ankarampia rangaistuksia ja pitempiä tuomioita rikoksentekijöille." -tyyppistä kohua, jos olisi tiedetty tämä. Toki kolmea - eli käytännössä puoltatoista - vuotta olisi pidetty liian lievänä, mutta kohu olisi ollut pienempi.
Kyseessä oli se, että nimike kuulosti paljon lievemmältä. Entäpä jos laissa lukisi "raiskauksen" tilalla "pilluvarkaus" tai "sukupuolielimen luvaton käyttöönotto", vaikka rangaistusasteikko olisikin sama? Kyllä, nimityksellä on merkitystä.


Rangaistus on pelkkä kosto väärästä teosta, eikä sillä ole vaikutusta yksittäisen tekijän rikoksiin eikä yleiseen rikollisuuden tasoon. Oikeastaan vain tavallisen lainkuuliaisen kansan rikoksissa rangaistusuhalla voi olla jonkinlaista yleisestävää vaikutusta. Esimerkiksi liikenne-, ympäristö- ja talousrikoksia voi jäädä tekemättä, jos on tietoa mahdollisista sakoista ja tuomioista. Rangaistukset siis vaikuttavat vain niihin henkilöihin, joilla on hyvä kyky säädellä käyttäytymistään.

Tämä on periaatteessa totta. Mikäli talousrikoksista ei olisi rangaistusta, Jussi tekisi niitä vaikka olisi nykysysteemillä rehellinen. Ja aivan varmasti joku Katja jättäisi tekemättä, mikäli rangaistukset olisivat kovemmat. Sen sijaan Abdullah raiskaisi kutakuinkin yhtä todennäköisesti, olisipa rangaistus sitten sakkoja kuin elinkautinen.
Olisiko tuomioiden kovuudella sitten vaikutusta rikollisuuden tasoon, on riippuvainen siitä miten rikollisuuden taso määritellään. Tuskin raiskausrikollisten määrä kovin paljon nousisi, vaikka kovimmaksi rangaistukseksi säädettäisiin sakko ja tuskin se kovin paljon laskisi, vaikka lievimmäksi rangaistukseksi säädettäisiin viisi vuotta vankeutta. Sen sijaan raiskausrikosten määrään rangaistuksen kovuudella olisi huomattava vaikutus.
Asian tiivistää parhaiten Scott Adams mainiossa kirjassaan Dilbertin tulevaisuus. Ja nyt kaikki lievien rangaistusten kannattajat lukekaa oikein hitaasti ja ajatuksella:
"Olen kuullut sivistyneitten ihmisten väittävän, ettei rikollisuus laske, jos rikoksentekijät pidetään vankiloissa. Tällaiset ihmiset tarvitsevat hapsuhiuksisen järkeilijän selittämään tilanteen oikein hitaasti:
'Ihmiset... jotka... ovat... vankilassa... eivät... ole... samaan... aikaan... muualla... tekemässä... rikoksia. Se on fysiikan laki. Se on matematiikkaa. Vaihtoehtoja ei ole. Varsinaiset kysymykset ovat raha ja oikeus.'"


Väite siitä, että rikosten määrään ei eristämisellä olisi vaikutusta, perustuu hyvin mielenkiintoiseen ajatusmalliin. Mikäli näin olisi, se tarkoittaisi sitä että esim. raiskausten määrä olisi vakio. Jos kaikki raiskaajat olisi passitettu vankilaan pitkäksi ajaksi, tällöin määrän vakiona pysyminen tarkoittaisi sitä, että tällöin muutoin rehelliset ihmiset ryhtyisivät raiskaamaan saadakseen määrän pysymään ennallaan. Ja kääntäen he myös lopettaisivat raiskaamisen, mikäli raiskaajat vapautettaisiin vankiloista täyttämään kiintiötä.
Jos tämä kuulosti absurdilta, se johtuu siitä että se oli absurdia.

On siis hyvin uskottavaa, että tietynlaisissa rikoksissa rangaistuksen kovuudella ei ole merkittävää vaikutusta yksittäiseen rikoksentekijään. Lähes varmalta kuulostaa se, että ihmiset eivät ryhdy rikollisiksi täyttääkseen rikollisuuskiintiön aiempien tekijöiden jouduttua vankilaan.
Asiaa voidaan tutkia kyselytutkimuksella. (Toki kyselytutkimuksissa on se vika, että emme voi tietää ovatko vastaajat olleet rehellisiä vastatessaan, mutta voitaneen olettaa että jollain lailla luotettavia tuloksia saadaan aikaan.) Kysytään vankilassa istuvilta kaksi kysymystä, tai tarvittaessa vain yksi:
1) Jos olisit tiennyt jääväsi kiinni ja saavasi tämän rangaistuksen, olisitko tehnyt rikoksesi?
Mikäli vastaus on ”en”, toista kysymystä ei tarvitse esittää. Mikäli vastaus on ”kyllä”, jatketaan.
2) Jos olisit tiennyt saavasi nykytilanteeseen nähden kolminkertaisen rangaistuksen, olisitko silti tehnyt rikoksesi?

Jos vastaus ensimmäiseen kysymykseen on ”en”, rangaistuksella on merkitystä rikosten ennaltaehkäisyssä. Kyse on vain siitä että kiinnijäämisriskiä pitää kasvattaa. Jos vastaukset ovat ”kyllä” ja ”en”, hypoteesi siitä että rangaistuksen kovuudella ei olisi merkitystä, tuli kumotuksi. Jos vastaukset ovat ”kyllä” ja ”kyllä”, on aika selvää että vastaaja on vaarallinen kriminaali, joka tulee eristää yhteiskunnasta. (Päivän Hesarissa olikin juuri hyvä juttu rakennusalalle soluttautuneesta järjestäytyneestä rikollisuudesta, josta on lainattava yhtä kappaletta: KRP arvioi, että talousrikokset houkuttavat jengejä huumerikoksia pienemmän kiinnijäämisriskin ja helppojen voittojen vuoksi. Eli kiinnijäämisen riski on ratkaiseva tekijä.)

On vain yksi tilanne, jossa rangaistuksen lieventäminen – armahdus toisin sanoen – olisi toimivaa. Se on se, että rikollinen osoittaa selkää katumusta ja hyvityshalua sekä on uskottavaa, että rikos ei toistu.

Pahimmassa tapauksessa vankeus ja eristäminen muusta yhteiskunnasta johtaa tekijän itsemurhaan tai uusiin rikosten uhreihin.
Olisi hieno asia, mikäli rikollinen saataisiin sopeutettua kunnialliseksi kansalaiseksi. Mikäli näin ei käy, niin sellin vakiovarusteisiin voitaisiin liittää tukeva kattoparru, hamppuköysi ja purkillinen vaseliinia. Siitä vaan, vapaaehtoispohjalta.

Aiheellinen kysymys kuuluu, mihin asti rangaistuksia tulisi sitten koventaa. Loppujen lopuksi kyseessä on myös kustannuskysymys – vankiloiden ylläpito on kallista. Mennäänkö aina kuolemantuomioon asti? Tästä kiisteleminen on tunnetusti hedelmätöntä. Olen esittänyt kompromissiratkaisuna ehdollista kuolemantuomiota, jonka luulisi tyydyttävän niin kannattajia kuin vastustajia. Lyhyesti sanottuna (tarkemmat yksityiskohdat voi lukea ylläolevasta linkistä) kuolemantuomio voidaan langettaa, mutta se pannaan täytäntöön vain jos kaksi ehtoa täyttyy:
1) Jokaisella kuolemaantuomitulla on henkilökohtainen lahjoitusrahasto, josta hänen vankeuskulunsa maksetaan. Mikäli rahastoon ei kerry tarpeeksi lahjoituksia, kuolemantuomio tulee toteutusuhan alle.
2) Mikäli rahastosta loppuvat rahat, täytyy löytyä viisi vapaaehtoista kivääriampujaa teloitusryhmään. Jos ei löydy, kuolemantuomiota ei panna täytäntöön.
Ehto (1) siirtää vastuun kuolemantuomion estämisestä sen vastustajille. Ehto (2) siirtää vastuun kuolemantuomion toteuttamisesta sen kannattajille. Molempien ryhmien luulisi olevan tyytyväisiä ratkaisuun.

Pahana ongelmana vain on se, miten rikoksentekijöiden psykoterapeuttinen hoito ja kuntoutus voitaisiin toteuttaa. Ketään ei voi hoitaa pakolla, mutta mahdollisuuksia psykoterapeuttiseen hoito-ohjelmaan tulisi olla olemassa, jos tekijä on motivoitunut siihen. Hoitoseuraamus ei kuitenkaan voi olla rangaistus, joten rikoslaki ja rikosoikeusjärjestelmä tulisi uudistaa perin pohjin. En tosin osaa heti sanoa, miten.

Näin päättyy Kansan Uutisten blogikirjoitus. Asiallinen toteamus, sillä ensisijaista tietysti on että rikollinen saadaan kunnialliseksi ja korvaamaan yhteiskunnalle sekä uhreilleen aiheuttamat vahingot. Mutta jos tämä ei onnistu, niin hänet on eristettävä yhteiskunnasta. Loppukaneetti on myös kuvaava. Aivan kuin lupaukset siitä, kuinka kommunistinen yhteiskunta on ihanteellinen, mutta kukaan ei vain tiedä kuinka sen voisi käytännössä toteuttaa.

Minulla olisi toki eräitä suuntaviivoja ehdotukseen rikosseuraamusjärjestelmän parantamiseksi. Otetaan käyttöön tulospalkkaus. Määrätään esim. noin 500 vangin ryhmä yhden yksikön seurattavaksi. Vangit tulee vapauttaa ehdonalaiseen siten, että yhteenlaskettuina tuomioista tulee kärsittyä vaikkapa 65-70 %. Mikäli vankien yhteenlaskettu tuomiomäärä on 1000 vuotta, niin heitä tulee vapauttaa siten, että istuttu määrä on 650-700 vuotta. Ja jokaisesta vapautetusta, joka ei syyllisty rikokseen ehdonalaisen aikana, tulee bonuspalkkio. Näin voisi järjestää siten, että uskottavasti katumusta, korvaushalukkuutta ja sopeutumista osoittavat vapautuisivat vaikka kolmasosan tuomiosta kärsittyään, kun taas pahimmat riskitapaukset istuisivat tappiin asti.
Samaan systeemiin voitaisiin niputtaa ehdolliset tuomiot siten, että ehdollisesta tuomiosta voi määrätä maksimissaan kolmasosan ehdottomaksi, mikäli katsoo tarpeelliseksi. Jos tuomion saanut on vapaana ensimmäisen kolmasosan aikana eikä tee rikosta, bonus tulee, jos taas on vapaana ja tekee, bonus pienenee.
Tämä järjestelmä kannustaisi asiasta vastaavia henkilöitä tulosvastuuseen. Heillä olisi motivaatio kuntouttaa vankeja sekä kääntäen pitää poissa kaduilta ne, jotka ovat toivottomia tapauksia.

lauantai 25. marraskuuta 2017

Uusinta: Ehdoton EI negatiivisuudelle

Lukijalle: Näitä uusintoja suunnitellessa useimmat jutut menevät tuosta vain. Tähän juttuun vuodelta 2010 piti sitten lisäillä kursiivilla muutamiakin kommentteja:

Suomesta on tulossa monikulttuurinen maa. Tämän kehityssuunnan kannattajien mukaan se tarkoittaa tilannetta, jossa erirotuiset, eriuskontoiset, eriseksuaaliset ja eritiesvallanmitä ihmiset elävät keskenään sulassa sovussa, aurinko paistaa tuottaen uusiutuvaa energiaa, joet virtaavat hunajaisina ja keijukaiset tanssivat kedoilla.
Todellisuudessa monikulttuurisuus tarkoittaa kuitenkin palavia autoja, lähiöitä jonne ei ole asiaa ilman poliisisaattuetta, uskonnollista suvaitsemattomuutta ja kantaväestön syrjintää. Pelkkä Länsi-Euroopan vilkaiseminen riittää tämän todistamiseen.
(Lisäys 25.11.2017: Hyvää vauhtia ollaan menossa, terrori-isku Suomessa on jo tapahtunutkin.)
Silti monikulttuurisuuden kannattajat ovat voittamassa sen vastustajia. Tällä menolla Suomi muuttuu monikulttuuriseksi parissakymmenessä vuodessa. Vaikka monikulttuurisuus on tuhoisaa ja selvästi vaihtoehtoaan huonompi valinta.

Epäedullinen kehitys johtuu maahanmuuttokriittisten strategisesta virheestä. Kriitikot tarjoavat vaihtoehtoa EI - ei turvapaikkaturismille, ei sosiaalietujen hyväksikäytölle, ei levottomuuksille. Mokuttajat taas tarjoavat vaihtoehtoa KYLLÄ - kyllä monikulttuuriselle rikastamiselle, kyllä sosiaaliturvalle, kyllä kulttuurien rinnakkaiselolle.
Kuvitelkaapa tilanne toisinpäin. Maahanmuuttokriittiset julistaisivat vähäosaisten auttamista kehitysmaissa, vaurauden luomista omalla työllä, kansalaisyhteiskuntaa. Mokuttajat toteaisivat: ei kansallisvaltiolle, ei omalle vastuulle ansaitsemisesta, ei suomalaiselle kulttuurille.
Olisiko mokuttajilla mitään mahdollisuuksia?
Silti ohjelmat ovat käytännössä samoja. Kriitikoiden ohjelmissa vain korostuu negatiivinen asenne, mokuttajien ohjelmissa positiivinen. Taavi Tavalliselle positiivinen asenne on lupaus siitä, että joskus menee paremmin itsestään, negatiivinen siitä, että jos et tee jotain, niin menee huonommin. Siksi ihmiset valitsevat mieluummin positiivisesti suuntautuneen vaihtoehdon. Maahanmuuttokriitikoiden ongelma on negatiivinen asenne. Ei tarvitse kuin lukea mitä tahansa Hommaforumin viestiketjua, niin huomaa että siellä keskitytään negatiiviseen vastustamiseen, ei positiivisten vaihtoehtojen tarjoamiseen.
(Lisäys 25.11.2017: Vuosien varrella on sen verran tapahtunut, että nykyään monet Hommaforumilla esitetyt ajatukset on jo toteutettu - joko omana keksintönä tai sitten sieltä poimittuina, jota ei kyllä ainakaan tunnusteta.)

Lähes aina ihmiskunnan historiassa vastustaminen on hävinnyt kannattamiselle. Kehityksen suuntaa on yleensä turha yrittää kääntää vastustamalla muutosta - luddiitit lienevät ääriesimerkki asiasta. Jos ei pidä vallitsevasta suuntauksesta, on vastustamisen sijaan kyettävä tarjoamaan toimivaa vaihtoehtoa. Vaihtoehdoksi suunnitelmalle A ei kelpaa "ei-A", vaan suunnitelma B.
Nyrkkisääntö on: Se, joka ehtii ensin, voittaa. Ensiksi ehtinyttä vastustava häviää. Vain todellisen vaihtoehdon esittäjä saattaa kyetä voittamaan ensin ehtineen.

Tästä syystä ei tarvinnut olla lainkaan huolissaan ydinvoimaäänestyksessä. Ydinenergian vastustajilla ei ollut tarjota todellista vaihtoehtoa aurinko-, tuuli- tai hölynpölyenergian muodossa, ainoastaan ydinenergian vastustamista.

Urheilun maailmasta löytyy helposti vastaavia esimerkkejä. Jo Sun Tzu sanoi aikoinaan, että voittamattomuus on puolustuksessa, voiton mahdollisuus hyökkäyksessä. Joukkuepeleissä puolustusstrategia tarkoittaa vastustajan pelin vastustamista. Se tuottaa voittoja vain satunnaisesti ja on tuhoon tuomittu mestaruuksia haettaessa. Niin kauan kuin Italia pelasi jalkapalloa catenacciolla, se ei koskaan voittanut mitään. Ei se kyllä hävinnytkään usein.
Puolustusstrategia on järkevää vain, jos vastustaja on ylivertainen eikä sen voittamiseen ole käytännön mahdollisuuksia. Silloinkin sen ongelma on altavastaajana olemiseen tottuminen. Suomen jääkiekkomaajoukkue tottui puolustustaisteluun 70- ja 80-luvuilla, kun MM-kisoja pelattiin vain parhaiden maiden kesken ja lähes kaikki harjoitusmaaottelutkin pelattiin Ruotsia, Neuvostoliittoa ja Tsekkoslovakiaa vastaan. Kun MM-kisat laajenivat ensin 1976 kahdeksan ja sitten 1992 kahdentoista maan karkeloiksi, Suomi oppi heikompien vastustajien ansiosta pelaamaan voittavaa peliä. Materiaali olisi riittänyt mestaruuksiin jo 80-luvun lopulla, mutta henkinen muutos kesti vuoteen 1995 asti.

Sain aikoinaan valmentajana oppitunnin negatiivisen ajattelun heikkouksista positiiviseen verrattuna. Valmennettava oli ollut työn alla jonkin aikaa ja oli tullut aika saavuttaa jo jotakin. Hän oli yrittänyt kahdesti rikkoa ikäluokkansa A-rajaa, mutta epäonnistunut - toisella kerralla suurelta osin myrskysään takia, toisella pelkästään omaa (ja valmentajan) syytään. Istuimme autossa matkalla kohti kolmatta yritystä. Käskin hänen sulkea silmänsä ja tehdä saman mielikuvaharjoituksen kuin ennen aiempiakin kisoja. Eli käydä juoksu läpi metri metriltä, kelata miten se kulkee hyvin ja kuinka hän saavuttaa tavoitteensa. Minulla oli kuitenkin tietyt epäilykset ja siksi käskin tällä kertaa kuvailla ääneen, mitä päässä liikkui. Tarinaa tuli suunnilleen tähän tapaan:
Lähtölaukaus. En törmäile kehenkään startissa. Ensimmäisessä kaarteessa en joudu juoksemaan ulkorataa tai nykimään kuluttavasti. Kukaan ei astu kantapäille. En lähde liian lujaa. Parin ensimmäisen kierroksen jälkeen henkeä ei ahdista eikä lihaksiin satu. Askel ei paina raskaasti. Vauhti ei ole liian kovaa eikä liian hidasta. Puolimatkaa lähestyttäessä ei vieläkään ota henkeen kovasti...
Tässä vaiheessa hän lopetti hätkähtäen, koska ajoin auton linja-autopysäkille kesken metsätaivalta. Totesin että nyt minä ymmärrän miksi edelliset yritykset eivät onnistuneet. Otetaas uusiksi. Sulje silmäsi ja kuuntele.
Lähtölaukaus. Reagoit starttipistooliin oikealla hetkellä ja löydät paikkasi jonossa. Ensimmäisessä kaarteessa pääset sisäradalle ja pääset juoksemaan tasaisesti. Jono muodostuu rauhallisesti, suosikit kärjessä ja sinä heti perässä. Vauhti on sopivaa, annat kärjen aikuisten sarjalaisten mennä menojaan ja juokset suunnitelman mukaista tahtia. Vähitellen juoksu asettuu uomiinsa, askeleesi tuntuu lennokkaalta ja keuhkot imevät happea helposti. Lihaksissa tuntuu hyvältä, tänään on sinun päiväsi. Puolimatka lähestyy, olet sen juoksijan kyydissä joka sinulle kokemattomana on katsottu sopivaksi maalitauluksi...
Kävin läpi juoksun tähän tyyliin aina maaliviivalle asti. Kysyin huomasiko hän eron. Kyllä huomasi. Hän itse kävi juoksun läpi positiivisesti siten, että negatiivista ei tapahtunut! Tällöin negatiiviset ajatukset nousevat pintaan väistämättä eikä suoritus ole optimaalinen. Kun suoritus käydään läpi positiivisia tapahtumia korostaen, mielikuviin jäävät positiiviset ajatukset.
Miten kisassa sitten kävi? No, ikäluokan A-luokan tulos meni sirpaleiksi selvällä marginaalilla ja minä opin, että valmennettavan positiiviseen ajatteluun on kiinnitettävä huomiota. Taipumus negatiiviseen asenteeseen oli vahva. Vaikka tämän tajusinkin, tie positiivisen ajattelun merkityksen valkenemiseen juoksijalle oli pitkä. Itse hän sanoi positiivisen ajattelun voiman ymmärtäneensä vasta paljon myöhemmin, kilpailussa jossa rikkoi aikuisten A-rajan vielä juniori-ikäisenä.

Jos jotakin asiaa haluaa vastustaa, sitä ei pidä vastustaa sanomalla ei vaan tarjoamalla vaihtoehto. Tällä hetkellä Suomen suurin uhka on maamme mätäneminen sisältäpäin haloslaisten, demlalaisten ja mokuttajien toimesta. Tähän ei Hommafoorumin maahanmuuttokriittisyys ole ratkaisu, vaan aidon, kansallismielisen isänmaallisuuden korostaminen. Isänmaallisuus ei tarkoita rasismia tai ulkomaalaisvastaisuutta, vaan positiivista ylpeyttä suomalaisuudesta ja tämän maan aitoa rakentamisen halua. Nuorisomme on isänmaallista ja suurimmalla osalla on arvot kohdallaan. Heille on tarjottava kansallismielisyyden mallia. Oppia voi hakea 30-luvun Suomesta. Systeemi joka kykeni nostamaan vain 20 vuotta aiemmin sisällissodan repimästä kansasta talvisodan yhtenäisyyden hengen, ei voi olla väärässä. Kun katsoo 30-luvun henkistä ilmapiiriä, siinä ei näe venäläis- eikä edes kommunistivihamielisyyttä, vaan kansallisen nousun hurmaa. Siis positiivisuutta. Kommunismin vastustaminen oli sen sivutuote, varsinainen painopiste oli kansallismielisyydessä. Sama yhtenäisyys voidaan rakentaa nuorisomme avulla jo nyt. Aihio on valmiina, tarvitaan vain sopiva annos positiivista nationalismia.
(Lisäys 25.11.2017: Nyt on kytenyt jo vuosia lisää eikä tarvitse kuin lukea nettiuutisten kommenttiosioita, niin näkee kuinka ollaan vain sysäyksen päässä. Toisaalta tämä on ikävää, sillä jos järki olisi voittanut jo ennen vuoden 2015 haittamamuinvaasiota, olisi selvitty paljon vähemmällä. Nyt jälki tulee olemaan paljon rumempaa ja koko ruljanssi tulee huomattavasti kalliimmaksi. Mutta niinhän se aina on silloin, kun virheitä korjataan vasta sitten kun ne ovat jo tapahtuneet ennaltaehkäisyn sijaan.)

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Uutiskatsaus 47/2017



1. Jokinpäivä

Nyt sitten tuli se mitä jo osattiin odottaa. Isänpäivä korvattiin "neutraalimmalla" läheisenpäivällä joissakin päiväkodeissa. Entäpä jos jollakulla ei ole ketään, jota sanoa "läheiseksi"? Miten olisi suoraan "jokinpäivä". Vai loukkaisiko sekin niitä, jotka pitävät enemmän yöstä kuin päivästä?
Oleellisempaa olisi miettiä niitä yli 90 %:ia, jotka eivät nyt saa viettää isänpäivää sen oikealla nimellä. Tosin eihän enemmistön tunteilla tunnu nykyään merkitystä olevan.
Tosin vielä pidemmällekin tämä on viety Pohjois-Koreassa, jossa äitienpäiväkin kiellettiin, koska se on pois Kim Jong Unin juhlimisesta. Pitäsiköhän Suomessa kaikki juhlapäivät korvata monikulttuurisuuspäivällä, paitsi toki virallinen pridemarssipäivä.


2. Me ei leikitä teidän kaa, osa n

Edellisessä uutiskatsauksessa tarkasteltiin vasemmistonuorten bussisafaria rikkaiden asuinalueelle. Nyt safari sitten tehtiin melkein odotetuin seurauksin. Reissusta kuulleet alkuasukkaat halusivat aloittaa vuoropuhelun elättiensä kanssa ja kutsuivat vasemmistolaiset koteihinsa grillaamaan ja kahville. Tämä oli melko hyvin arvattavissa. Vasemmisto kieltäytyi. Tämä oli täysin arvattavissa. Toimintatapa kertoo mitä loistavimmin siitä, kuka pyrkii vuoropuheluun ja kuka ei. Perustelu sai repeämään: Se olisi kääntänyt retken tarkoituksen väärin. Siihen, että me keskustellaan yksittäisistä rikkaista henkilöistä ja miten he ovat hankkineet omaisuutensa sen sijaan, että puhutaan rakenteista ja politiikasta, millä Suomea kehitetään eriarvoisemmaksi. Eli vasemmisto oli jo etukäteen päättänyt mistä keskusteltaisiin paitsi että kieltäytyivät keskustelmasta siitä mitä olivat yksipuolisesti päättäneet keskustelun koskevan.
Ainoa asia mikä ei toiminut odotetusti oli se, että tämä taisi olla ensimmäinen uutisoitu vasemmistonuorten kokoontuminen miesmuistiin, jossa ei rikottu joko yhteiskunnan tai yksityistä omaisuutta.


3. Olen suomalainen

Iltasanomissa kerrottiin vuonna 1903 tapahtuneesta murhasta, jonka tekijä oli "suomalainen Emil Tötterman". Tapaus oli sinänsä erikoinen, mutta mielenkiintoista on se että Tötterman oli vain Suomessa syntynyt, joskin vankilasta vapauduttuaan palasi Suomeen. Hän oli kuitenkin ehtinyt jo sotia uuden kotimaansa riveissä Yhdysvaltain-Espanjan sodassa. Eiköhän olisi ollut syytä käyttää nimitystä "suomalaistaustainen". Tai vielä paremmin linjassa nykyuutisoinnin kanssa "Yhdysvaltain kansalainen" tai ihan suoraan "yhdysvaltalainen". Sitä kun lehtiä lukiessa huomaa, että suomalaiseksi näyttää pääsevän ainakin sitten kun kansalaisuus on väärin perustein plakkarissa vaikka olisi mistä kotoisin. Heti kun astuu Suomen maaperälle, näyttää pääsevän "uggabuggalaistaustaiseksi" eli "uggabuggalaisuus" jää välittömästi pois.


4. Jos metsään haluat muuttaa nyt

Hesalainen kaupunginvaltuutettu joka ei edusta vasemmistoliittoa (tämä piti mainita siksi, että nimestä ja lausunnon tasosta voi puoluevaihtoehdot rajata kahteen ja tämä sulkee toisen pois) Fatim Diarra kirjoitti: Jos haluaa asua metsässä niin ole hyvä, mutta ihan turha odottaa samaa palvelutasoa ja metsässä on ankeata, ainoa syy muuttaa sinne on insesti ja se, että kukaan ei kuule, kun vaimo huutaa apua. Asiasta syntyi kohu. Ihan turhaan. Kyllä jokainen tuon lukenut tajusi, että se oli huumoria. Kylläkin huonoa sellaista, mutta se on ymmärrettävää. Olen minäkin vihreiden kanssa joutunut asioimaan ja ymmärrän hyvin, että huumorintaju tuppaa kärsimään niillä sapuskoilla.
Lausunnon tasolla ei tarkoitettu siis vitsin tasoa. Sillä tarkoitettiin Diarran selityksiä (jotka siis sinänsä olivat turhia, hänellä oli ja on täysi oikeus heittää läppää):
- Hän kertoo viettäneensä aikaa maaseudulla ja opiskelleensa Jyväskylässä.
Siis että ihan Jyväskylässä eli landella! Onkohan käynyt Vantaallakin tutustumassa Tikkurilan maaseutuun?
Diarra selittää vitsailleensa omille Pellosta oleville sukujuurilleen:
”Insestiläppäni, jonka muut kommenttiosiossa tajusivatkin, liittyy siihen, että Sallassa, mikä on Pellon vieressä, on Sallan tautia, mikä johtuu siitä, että on ollut liian läheisiä yhteyksiä serkkujen kanssa.”
Matkaa Pellosta Sallaan on yli 200 km. Se on melkein saman verran kuin Helsingistä Jyväskylään. Maantieto hieman hukassa, jos ei tunne oman sukunsa kotiseutua tuon paremmin.


5. Olenko minä siskoni vartija?

Toinen vihreiden helsinkiläispoliitikko Saido Mohamed luopui puolestaan kunnallisvaaliehdokkuudesta, kun hänen siskonsa sai tuomion kymmenientuhansien eurojen kavalluksesta perusteettomia lapsilisiä nostettuaan. Mohamed itse oli myös epäiltynä rahanpesusta.
Tämän takia kunnallisvaaliehdokkuudesta luopuminen oli perusteetonta, etenkin kun itse ehdokkaalle ei ainakaan vielä ole tuomiota tullut. Ei kukaan ole vastuussa täysi-ikäisten sukulaistensa tekosista, vaikka olisikin avustamisesta epäiltynä.
Kokonaan toinen asia on sitten se, että Mohamedilla ei kuuluisi olla mitään oikeutta olla Suomessa vaaliehdokkaana. Itse asiassa ei edes oikeutta olla Suomessa, jos vuonna 1990 olisi toimittu sivistysvaltion etujen ja lakien mukaisesti.


6. Järki hoi, ... liian myöhäistä, meni jo

Kun Helsingin kunnallispoliitikot ovat tuota luokkaa, ei ihmekään jos päättävät taata "paperittomille" ikuiselatuksen. Eli oikeus ilmaisiin:
– lääkkeisiin
– majoitukseen
– ruokaan
– sairauksien hoitoon ja seurantaan
– rokotuksiin
– hammashoitoon
– raskaana oleville ja pienten lasten perheille pidempikestoisen majoitukseen
– apuun löytämään väyliä pois paperittomuudesta
– oikeudelliseen neuvontaan
– mielenterveyspalveluihin
– toimeentulotuen lisäämiseen
Ja nämä kaikki mainostetaan arabiaksi, somaliksi, bulgariaksi ja romaniaksi.
Ainoa mitä yksikään edes järjen puolikkaan varjolla varustettu kannattaa, on "apu löytämään väyliä pois paperittomuudesta". Niitä tarvitaan vain yksi. Yksikään näistä ei ole ollut paperiton, jokaiselle on lykätty kouraan paperi jossa käsketään painua pois Suomesta. Jos tämä paperi on kadonnut, niin uusi tilalle. Ehkä tarvittaessa menolippu ja ikuinen maahantulokielto.


7. Suojaikäraja

Juusuf Muhamed Abbud, virallisesti 23 vuotta, pani rappukäytävässä kymmenvuotiasta suomalaistyttöä. Tuomio oli kolme vuotta vankeutta, josta Abbud ilmeisesti selviää huomattavasti vähemmällä. Korvauksia tuli maksettavaksi huikeat 3000 euroa, jonka Abbud suorittanee veronmaksajien välityksellä mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät. Valitettavasti tuomioon ei liity salvominen ja karkoitus ikuisiksi ajoiksi sivistysvaltiosta sinne, missä tuollainen saasta on kasvanut.
Oleellinen asia on se, että tuomio tuli seksuaalisesta hyväksikäytöstä, ei raiskauksesta. Koska kymmenvuotias ei vastustellut Olipa Abbudilla hyvä tuuri, pari vuotta vanhempi tyttö olisi saattanut uskaltaa pikkaisen pistää hanttinkin aikuiselle miehenkuvatukselle ja saanut sen seurauksena muutaman murtuneen luun. Saa nähdä, muistaako Abbud tämän alennusperusteen vapauduttuaan ja raiskaa seuraavaksi varmuuden vuoksi vaikka kaksivuotiaan - tämä kun ei takuulla vastustele.
Onko monikulttuuri niin arvokas asia, että sen alttarille voidaan uhrata suomalaisia pikkulapsia?


8. Haaste

Edelliseen uutiseen liittyen mitä sopivimmin pääministeri "tervetuloa lorvailijat kotiini" Sipilä otti osaa eurooppalaisia arvoja käsittelevään seminaariin. (Ihan kuin Kim Jong Un olisi pyydetty puhumaan ihmisoikeusseminaariin.) Sipilä totesi mm. seuraavat oivallukset:
- Nyt kun islam lukuisine tulkintoineen ja sen edustamat arvot ovat vahvemmin läsnä koko Euroopassa ja myös yhteiskunnassamme, saattaa kiusauksena olla rohkeasti lähteä vastustamaan itsellemme vieraiden arvojen rantautumista.
Enemmän ongelmana on se, että tätä ei lähdetä rohkeasti vastustamaan. Kaikkein eniten ongelmana on se, että länsimaisia arvoja ei uskalleta puolustaa.
- Islamin läsnäolo haastaa meitä laajemminkin kehittämään uskonnollista lukutaitoamme.
Tässä Sipilä on ehdottomasti oikeassa. Valitettavasti hän ei kyllä itse tajua sitä, millä tavalla hän on oikeassa.


9. Pariton määrä elektroneja uloimmalla kuorella

Kolme suomalaista kääntyi muslimeiksi. Poikkeuksellista tässä oli se, että kyseessä olivat miehet. Vastoin meille kautta kiven ja kannon oikeiksi vakuutettuja rauhanuskonnon periaatteita heput taisivat ottaa uloimmalle kuorelleen vain seitsemän elektronia eli ryhtyivät radikaaleiksi. Ihan helsinkiläisessä moskeijassa radikalisoituivat. Ja lähtivät Syyriaan sotimaan. Eivätkä valitettavasti päässeet hengestään. Ja vielä valitettavammin palasivat Suomeen. Meille on kuitenkin kerrottu, että tällaista ei voi Suomessa tapahtua. Vai olisiko kyse siitä, että näin sanoneet viranomaiset ovat noudattaneet islamin lakia, joka sallii vääräuskoisille valehtelun? Sanoihan Helsingin muslimit ry:kin tuomitsevansa terrorismin kaikissa muodoissaan. Mutta terrorismihan on vain katsojan silmässä eli mikä on terrorismia ja mikä on uskonnollista kilvoittelua.


10. Eikä me olla veljeksiä, vaikka me ollaan kahden...

Eduskuntatalon portailla itseään puukottaneita venäläisiä turvapaikanhakijoita epäillään veljeksiksi eikä homopariksi. Itse asiasta kuultuna parivaljakko kiistää tämän, mutta turvapaikkayksikön johtajan "yleisellä tasolla" antama kommentti on mielenkiintoinen: –Laki ei edellytä dna-testien tekemistä, mutta turvapaikanhakijalla tai -hakijoilla itsellään on toki oikeus teettää dna-testi, joka voidaan liittää hakemukseen.
Sinänsä linja turvapaikkahakemuksiin pitäisi olla sama: jos Suomi myöntää turvapaikan maan X kansalaiselle, se tarkoittaa ettei Suomi hyväksy maan X politiikkaa. Mikä pitäisi olla casus belli. Eli turvapaikka voitaisiin myöntää vain sellaisten maiden kansalaisille, joiden kanssa Suomi on sodassa.
Tosin on myönnettävä, että nämä "veljekset" ovat sieltä harmittomammasta päästä turvapaikanhakijoita. Ensinnäkin he ovat venäläisiä eli kulttuuriltaan valovuotta lähempänä sivistyneitä ihmisiä kuin useimmat muista toiveikkaista yrittäjistä. Toiseksi he ovat homoja eivätkä näin ollen tuota suomalaisten veronmaksajien kustannettavaksi uutta haittakansanosaa.


11. Älä tapa lypsävää lehmää

Tiesittekö, että israelilaiset ovat yksi Rovaniemen suurimpia turistiryhmiä? Kiitos kuuluu paikkakunnalle muuttaneelle israelilaismiehelle, joka järjestää pakettimatkoja. Israelilaiset ovat kovasti ihastuneita seutuun. Jutussa ei mainita, mutta epäilen varmasti että yksi syy on se, että löytyypä maailmasta paikka jossa ei ole arabiterroristeja. Tai siis löytyi aina vuoteen 2015 asti. Jos Suomesta tehdään monikulttuurinen, ei ole epäilystäkään etteikö tämäkin rahavirta tyrehtyisi.


12. Kuinka estää rikollisuus

Japanissa on niin vähän rikollisuutta, että poliisi joutaa tutkimaan vaikka pyykkinarulta tapahtuneita vaatevarkauksia. Näinhän asian pitää ollakin ja oman muistini mukaan näin se oli Suomessakin ennen monikulttuuria. Kuten artikkelissa hämmästyttävää kyllä todetaan: Japanissa on myös väestörakenne, joka ei suosi rikollisuutta. Väestö on varsin ikääntynyttä sekä kulttuuriltaan ja arvomaailmaltaan homogeenista, koska Japani on rajoittanut maahanmuuttoa hyvin tiukasti. Tuohon pitäisi vielä tehdä yksi lisäys: ei maahanmuuttoa, vaan nimenomaan haittamaahanmuuttoa.


13. Pois alta akkavalta, huusi äijä sängyn alta

Kun Rhodesia muuttui Zimbabweksi, uudeksi heimopäälliköksi tuli enemmistöheimo shonia edustanut Robert Mugabe. Ensitöikseen hän heitti vähemmistöä eli ndebele-heimoa edustaneen toisen vallankumousjohtajan Joshua Nkomon aluksi marginaaliin ja sitten maanpakoon. Seuraavaksi hän tuhosi maataloustuotannon "kansallistamalla" valkoisten farmarien huolella hoitamat maatilat. Toisinajattelijat löysivät itsensä varsin pian salaisen poliisin piekseminä kalterien takaa. Talousvaikeuksien takia inflaatio räjähti ennennäkemättömiin lukemiin. Afrikkalaiseen normitapaan Mugabe kahmi itselleen ja lähipiirilleen satojen miljoonien omaisuuden kehitysavulla ja "kansallistamisisilla". Kaiken tämän Zimbabwen kansa nieli ja Mugaben valtakausi kesti 37 vuotta. Mutta jossain se on reuna shonan ja ndebelen saviruukussakin. 93-vuotias Mugabe aikoi nimittää seuraajakseen vaimonsa. Kidutukset, ryöstöt, köyhyys ja inflaatio vielä menettelivät, mutta että akkavalta! Armeija kaappasi vallan. Tästä voimme päätellä että afrikkalaiset ovat todellakin moniosaajia ja suomalaisia pätevämpiä. Suomessakin olisi mennyt paremmin, jos vuonna 2000 olisi valtaan astunut Tarja Halosen sijaan everstijuntta.


14. NAT-51

Että semmoinen rekkari. En tiedä onnistuisiko Suomessa. Itävallassa luultavasti onnistuisi. Tuskin siellä suomenkieliset yhdistelmät on kielletty, vaikka "kaikki mahdolliset" natseihin liittyvät rekkarit kiellettiinkin. Esimerkkejä kielletyistä yhdistelmistä:
- BH (Blood and Honour, miksi listalla ei muuten ole BE eli sama saksaksi, SS-tikarin Blut und Ehre)
- 420 (huhtikuun 20, Hitlerin syntymäpäivä)
- 1919 (SS, koska S on aakkosten 19. kirjain)
- WAW (White Aryan War)
- FG (Führer's Geburtstag)
- 88 (Heil Hitler, H on aakkosten 8. kirjain)
Vaan eivätpä miettineet pidemmälle. Tässä löytyy lisää rekkareita, jotka pitäisi kieltää. Rekisterikilpien kirjaimet olen poiminut katsomalla Google Earthista Helsingin katukuvista kymmenen ensimmäistä silmiin sattunutta kilpeä. Niihin yhdistetyt numerot on arvottu, joten kilvet ovat satunnaisia eivätkä viittaa mihinkään autoon:
ZZF-482
Koska SS on ilmiselvästi kielletty, ZZ viittaa siihen kiertoilmaisuna, minkä vahvistaa kolmas kirjain. F niinkuin Führer. Kiellettävä.
MCS-510
Toukokuun 10, viittaa Saksan antautumisen jälkeiseen päivämäärään eli uusnatsismin alkuun. Kiellettävä.
GHR-309
30. syyskuuta 1941 tapahtui juutalaisten joukkomurha Babyn Jarissa. Antisemitistinen, kiellettävä.
CFP-675
675 ovat aakkosissa FGE. Führer - Gefreiter. Johtaja ja hänen sotilasarvonsa. Kiellettävä.
AMG-724
Adolf, Mein Gott. Voiko tämän selkeämpää natsismia enää olla? Kiellettävä.
JJY-923
JJY ovat aakkosissa 10., 10. ja 25. kirjain. Summasta tulee 45 eli sodan päättymisvuosi. Revanssihenkinen, kiellettävä.
VAR-248
VAR viittaa varjageihin eli viikinkeihin, mikä taas on tärkeä osa natsismin mytologiaa. Kiellettävä.
ANK-196
ANK eli AN Krieg, selvää sotaan kehottamista. Kiellettävä.
TZM-376
T, Z ja M ovat aakkosissa siten, että 20 + 26 - 13 = 33 eli natsipuolueen valtaannousuvuosi. Numerot taas muodostavat lukusarjan 3 + 7 - 6 = 31, josta saadaan valtaannousupäivämäärä 30.1. Kiellettävä.
ZKL-466
Auschwitz antaa z-kirjaimen, kun taas KL oli natsiaikana lyhenne sanasta Konzentrationslager eli keskitysleiri. Kiellettävä.
SAF-217
21. heinäkuuta von Stauffenberg ja muut salaliittolaiset teloitettiin Berliinissä Hitlerin murhayrityksestä. Rekisterikilpi viittaa natsismin tuhoamisesta seuraavaan kostoon. Kiellettävä.


16. Hyödylliset aselait

Teksasin taannoisessa kirkkoampumisessa sivullinen nappasi oman aseensa ja osui murhaajaan kahdesti. Tällöin murhaaja pudotti aseensa, pakeni autollaan ja ampui itsensä myöhemmin. Murhaaja oli hankkinut aseensa laittomasti. Sivullisen aseet olivat laillisia. Kuinka monta kuollutta lisää olisi tullut ilman laillista aseenkantolupaa?


17. Leuanvetoa

11-vuotias Aivika Kullas teki kaikkien tyttöjen juniorisarjojen leuanvedon SE-tulokset ja meni myös naisten tilastossa kaikkien aikojen kakkoseksi. Toistoja kertyi 42. Vähemmän yllättävästi jutussa kävi ilmi, että päälaji on toistaiseksi ollut yleisurheilu. Kuten on tapana silloin kun media innostuu jonkun marginaalilajin merkittävästä suorituksesta. Päälajit yleisurheilussa ovat lehtijutun mukaan korkeus ja keihäs, joissa tyttö onkin Suomen tämän kauden 11-vuotiaiden tilastoissa kymmenen parhaan joukossa. Parhaiten on sujunut keihäs, jossa sijoitus on kahdeksas. Huonosti ei mene kiekonheittokaan, jossa tilastoissa irtoaa 12. sija. Voimalaji kuulassa ja tunnetusti kovien leuanvetäjien lajissa pika-aidoissa sijoitus on viidenkymmenen paikkeilla, kahdessa muussa tällä kaudella kilpailemassaan lajissa eli 1000 metrillä ja pituushypyssä hän ei ole sadan parhaan joukossa. 42 toistoa on kivikova suoritus ja on ihan mahdollista että yleisurheilukentiltä ei kyseisessä ikäluokassa parempaa tekijää edes löytyisi, vaikka vähän leuanvedon lajiharjoittelua tekisikin. Oleellinen pointti on kuitenkin siinä, että jos joku tekee SE:n yleisurheilussa omassa ikäluokassaan, ei pääse otsikoihin vaikka kilpailu on kovuudessaan aivan eri sfääreissä.


18. Omaan nilkkaan

Euroopan kiintiön viimeisiä paikkoja futiksen MM-kisoihin jaettiin kaksiosaisissa karsintaotteluissa. Yhdessä kohtasivat Ruotsi ja Italia. Kerrankin voi olla iloinen Ruotsin menestyksestä! Ennen ottelua näet Italian fanit buuasivat Ruotsin kansallishymnille. Törkeää käytöstä. Ruotsi voitti ottelun ja eteni kisoihin.
Sivumennen sanoen, kun mainostetaan "kuinka monikulttuuri on avain jalkapallomenestykseen ja jalkapallo ratkaisee kotoutumisongelmat", niin Ruotsin 25 pelaajan joukkueesta ilmeisesti 21 oli ihan puhdasverisiä viikinkejä. Tuossa ikäluokassa tämä lienee selvästi suurempi ruotsalaisosuus kuin koko väestössä. MM-kisoihin selvisi myös viime vuonna EM-kisoissa kahdeksan joukkoon edennyt Islanti, jonka monikulttuurisuusosasto koostui yhdestä Ruotsissa islantilaisvanhemmille syntyneestä pelaajasta. Tuolloin ensimmäisessä pudotuspelissä nationalismi voitti monikulttuurin 2-1 Islannin kaataessa Englannin.


Loppukevennys: Penis from heaven

Yhdysvaltain laivaston hävittäjä piirsi Washingtonin osavaltion taivaalle komean kuvion. Korkeat upseerit osoittautuivat suunnilleen yhtä huumorintajuttomiksi kuin Suomen armeijan kapiaisetkin, joista suuri osa kuuluu seksuaaliseen vähemmistöön eli pilkunnussijoihin. Lentäjä päätyi tutkintaan.