Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


lauantai 21. huhtikuuta 2018

Uusinta: Kaukana poissa

Lukijalle: Maantiedeuusinnoissa pohdiskellaan tällä kertaa, missä sopii viettää mahdollisimman eristynyttä elämää:

Perinteinen suomalainen tapa paeta pahaa maailmaa on lähteä erämaamökkiin keskelle ei-mitään eli ns. Impivaara-ratkaisu. Sarjakuvastrippien vakiovitsi taas on sankarin haaksirikkoutuminen autiolle saarelle, jonka kasvillisuuden muodostaa yksinäinen palmupuu.

Näiden kahden ratkaisun välimuoto on etäisellä saarella kaukana muusta maailmasta asustava ihmisyhteisö. Mikä sitten on eristätymistä muusta maailmasta, on määrittelykysymys. Yksi tapa on listata ne maa-alueet, joiden etäisyys itseään suurempaan maa-alueeseen on mahdollisimman suuri.

Maailman suurin yhtenäinen maa-alue on ns. vanha maailma, joka kattaa Euraasian ja Afrikan. Suezin kanavaa ei keinotekoisena huomioida. Tämä on peruslähtökohta, josta lista alkaa rakentua. Seuraavaksi suurin maa-alue on Amerikat, joiden lyhin etäisyys Afro-Eurasiasta on reilu 80 km Beringinsalmessa. Tällä suorituksella ei vielä listoille päästä, koska maailmassa on lukuisia saaria, joiden etäisyys lähimpään suurempaan saareen tai mantereeseen on moninkertainen. Lähelle top 10:ä ei pääse edes maailman suurin saari Grönlanti, jonka etäisyys Amerikan mantereesta on alle 800 km. Suurin saari, jota lähin suurempi maa-alue on saari eikä manner on muuten Jaava, jonka etäisyys Sumatrasta on vajaa 30 km. Yllättävän harva listalle päässeistä saarista on suurikokoinen, koska suurimmat saaret sijaitsevat yleensä lähellä mannerta ja vähän pienemmät taas lähempänä mannerta olevien suurempien saarten lähellä.

Seuraavan listan etäisyydet on mitattu gmap-pedometer -palvelun mittarilla, jonka tarkkuudesta kuten en myöskään oman hiirikäteni absoluuttisesta osumatarkkuudesta mene takuuseen. Suuntaa-antavia ne kuitenkin ovat.

Kymmenen tällä mittarilla eristyneimmän maa-alueen joukkoon mahtuu yksi manner, Australia. Antarktis ei pääse edes lähelle, koska sen etäisyys Etelä-Amerikasta on alle 1300 km. Mikäli rajoitumme vain saariin, listalle nousee Prinssi Edwardin saarista suurempi eli Marion, jonka etäisyys Etelä-Afrikan rannikosta on noin 1728 km.

10. Saint Helena, 1858 km
Britit valitsivat Napoleonin loppusijoituspaikan hyvin, ainakin mitä syrjäisyyteen tulee. Pienemmätkin lähinaapurit ovat lähes tuhannen kilometrin päässä ja suurempia saaria ei ole, lähin suurempi maa-alue on Afrikan mantereella. 122 neliökilometrin kokoiselle saarelle pääsee nykyisinkin vain samalla konstilla kuin Napoleonin aikana eli laivalla. Lentokentän rakentaminen reilun neljän tuhannen asukkaan tarpeisiin on ollut suunnitelmissa, mutta ei ole toistaiseksi toteutunut. Saarta on myöhemminkin käytetty eristämistarkoituksiin. Buurisodan aikoina sinne eristettiin vaaralliseksi katsottuja vankeja, kuten suomalainen vapaaehtoinen Ernst Lindberg. Hän kirjoitti sittemmin mielenkiintoiset muistelmat Suomalaisen seikkailuja buurisodassa ja muistoja vankeudesta St. Helenan saarelta.
Päivitys 22.4.2018: Saint Helenalla on nykyään lentokenttä. Se valmistui 2016 ja reittilennot alkoivat 14.10.2017. Saarelta on viikottain yhteys Johannesburgiin, välilasku Windhoekissa. Ascensionsaarelle on yhteys kerran kuussa.

9. Sand Island, 1863 km
Sand Island on Midwaysaarten suurin, vajaan viiden neliökilometrin kokoinen atollisaari. Suurin osa saaresta on lentokenttää. Toisen maailmansodan historiasta muistetaan Midwayn meritaistelu, jossa amerikkalaiset upottivat melkoisen osan Japanin laivaston lentotukialuksista. Saari oli pitkään merkittävä välilaskupaikka, mutta lentokoneiden operaatiosäteen kasvettua ja tiedustelusatelliittien käyttöönoton jälkeen sen sotilaallinen merkitys romahti. Laivastoasema suljettiin 1993. Pysyväisluontoista asutusta saarilla ei koskaan ollut, vaikka tukikohta-aikoina siellä asuikin yli kaksituhatta ihmistä. Nykyään saaret ovat asumattomat. Lähin suurempi saari on asutuista Havaijisaarista pienin, Niihau.

8. Kiritimati, 1886 km
Lienee tämän listan saarista tuntemattomin, vaikka mainitsemisen arvoisia attribuutteja onkin. Kyseessä on paitsi Kiribatin valtion suurin saari, myös maailman suurin korallisaari – 322 neliökilometriä. Lisäksi sen läheisyydessä on tehty Britannian merkittävimmät ydinkokeet, joiden jälkiseuraamuksista väestölle onkin ollut enemmän ja vähemmän kalabaliikkia. Kiritimatin ympärillä on yli tuhannen kilometrin säteellä runsaasti saaria, mutta ne kaikki ovat pienempiä. Lähin suurempi maa-alue on Havaiji.

7. Kerguelen, 1902 km
Niitä listan suurimpia saaria, yli 7000 neliökilometriä asumatonta vuoristoa. Tarkemmin sanottuna saarella on kyllä 50-100 tutkijaa, mutta kukaan ei asu tällä Ranskalle kuuluvalla alueella pysyvästi. Toisen maailmansodan aikana saari oli asumaton ja saksalainen kaapparialus Atlantis ”miehitti” sitä joulun 1940 ajan. Lähin suurempi maa-alue on Antarktis.

6. Hendersonsaari, 1913 km
Tämän listan ainoa saari, joka on historiallisella ajalla ollut täysin asumaton. Vajaan 200 km päässä sijaitsee kuuluisa Pitcairnin saari, jonka hallinto-alueeseen Hendersonsaari kuuluu. 37 neliökilometrin Hendersonsaari on monta kertaa noin viidenkymmenen asukkaan Pitcairnia suurempi, mutta asumiskelvoton. Saarella ei näet ole juomavettä, sen maasto on rotkoisena lähes kulkukelvotonta eikä jyrkillä kalliorannoilla ole järjellistä satamaa. Pitcairnilaiset käyvät saarella 1-3 kertaa vuodessa hakemassa puuta. Lähin suurempi maa-alue on Pääsiäissaari, joka on itsekin tällä listalla.

5. Tahiti, 2367 km
Ranskan Polynesian suurin saari on yli tuhannen neliökilometrin suuruisena jättiläinen vertaistensa joukossa. Väkeä saarella on lähes kaksisataatuhatta, joka riittää jopa omaan yliopistoon. Turistikohteena tunnetun saaren lähin suurempi naapuri on huomattavasti vähemmän kuuluisa Upolun saari, Samoan kahdesta pääsaaresta hieman pienempi mutta Tahitia niukasti suurempi.

4. Tristan da Cunha, 2428 km
Tristan da Cunha mainitaan usein maailman eristyneimmäksi pysyvästi asutuksi paikaksi, eikä turhaan. Saaren vajaan 300 asukkaan lähimmät naapurit asuvat lähimmällä suuremmalla saarella Saint Helenalla, jonka hallintoalueeseen Tristan da Cunha kuuluu. Kyseinen etäisyys on ennätys lajissaan. Saint Helena itsekin on tämän listan kymmenentenä – eristäytyneisyyttä kerrakseen. Saaren yli kaksikilometrinen tulivuori purkautui 1961, jolloin kaikki saarelaiset evakuoitiin Englantiin. Saaren eristäytyneisyydestä huolimatta voi todeta, että joka paikkaan me suomalaiset ehdimme. Sinne on haudattu yksi viimeisimmistä suurista purjelaivakapteeneista, Arthur Söderlund, joka kuoli onnettomuudessa saaren lähistöllä.

3. Australia, 2792 km
Ainoa manner listalla. Saarelta saarelle hyppimällä ei tarvitse monen sadan kilometrin salmia ylittää päästäkseen Euraasiaan, mutta suoraan mitattu etäisyys Malakan niemimaalle on lähes 3000 km. Uutta-Seelantia pidetään usein maailman ääressä olevana, mutta sen Eteläsaaren (vähän suurempi kuin Pohjoissaari) etäisyys Australiasta on noin 1647 km, millä ei ihan TOP 10 -listalle mahdu.

2. Pääsiäissaari, 3472 km
Chilelle kuuluva, kivipatsaistaan tunnettu Pääsiäissaari on Polynesian itäisin uloke. Lähin suurempi maa-alue on Galapagossaarten suurin saari Isabela. Saaren historia on mielenkiintoinen ja yhteiskuntatieteissä hyvin tunnettu esimerkki väestö- ja kulttuuriromahduksesta.

1. Havaiji, 3681 km
Tällä mittarilla maailman eristynein paikka on Havaijin pääsaari, etäisyyttä Kaliforniaan lähemmäs neljätuhatta kilometriä. Hieman yli kymmenentuhannen neliökilometrin saari kattaa noin kaksi kolmasosaa osavaltion pinta-alasta, mutta asukkaita siellä on alle kaksisataatuhatta eli viidesosa kolmanneksi suurimmasta Oahun saaresta. Saarella sijaitsee myös juurelta mitaten maailman korkein vuori Mauna Kea, jonka korkeus merenpohjan tasangolta mitaten on noin kymmenen kilometriä. Kestävyysurheilussa saari tunnetaan sen kaikkein tärkeimmän triathlonkilpailun eli Havaijin Ironmanin kilpailupaikkana.

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Kuurila

Tämä ei oikeastaan ole blogikirjoitus. Tämä on tositapahtumaan perustuvan elokuvan synopsis.
Sain idean tilanteen deterministisyydestä; kaikki osalliset tiesivät etukäteen katastrofin tapahtuvan, mutta eivät voineet enää tehdä mitään sen estämiseksi. Ja jokaiselle heistä tämä selvisi eri aikaan. Vieläpä siten, että mikäli he olisivat saaneet tietää tilanteen eri järjestyksessä, katastrofi olisi voitu estää. Nyt he olivat voimattomia. Millaisen elokuvan tästä saakaan aikaan!

Suomen rauhanajan suurin junaonnettomuus tapahtui 15.3.1957 Kuurilan ja Iittalan välisellä rataosuudella. Junaturmassa kuoli 26 ihmistä. Onnettomuus oli inhimillisten virheiden summa. Pohjoisesta tulossa ollut, raskaan Ukko-Pekka -höyryveturin vetämä yöpikajuna oli aikataulustaan myöhässä. Etelästä oli tulossa moottoripikajuna. Siihen aikaan kyseinen rataosuus oli yksiraiteinen, joten junien oli kohdattava jollakin kaksiraiteisella asemalla. Alkuperäisessä suunnitelmassa junakohtauksen piti tapahtua Harvialassa, yli 30 km onnettomuuspaikasta etelään. Yöjunan myöhästymisen takia kohtaus oli siirretty Kuurilaan. Viime hetkellä Riihimäen keskuksen junaohjaaja päätti kuitenkin nopeuttaa aikataulua ja siirsi kohtauksen etelämmäs Iittalaan. Vastuu junien lähettämisestä kullekin rataosuudelle oli asemien junanlähettäjillä. Tieto kohtauspaikan muutoksesta tuli Kuurilaan, mutta ei Iittalaan. (Jos olisi tapahtunut toisinpäin, mitään ongelmaa ei olisi tullut.) Niinpä Kuurilan lähettäjä ei pidätellyt yöpikajunaa asemalla, koska oli saanut uuden määräyksen. Iittalan lähettäjä taas päästi moottorijunan kohti Kuurilaa, koska ei ollut saanut uutta määräystä.
Seuraukset olivat tuhoisat. Dramaattista oli se, että lähettäjät saivat toisiinsa yhteyden ennen törmäystä ja tajusivat, mitä oli tapahtumassa. Molemmat yrittivät vielä kumpikin omaa epätoivoista keinoaan estää onnettomuus, mutta ne epäonnistuivat. Juniin ei saatu yhteyttä, koska radiopuhelimia niissä ei ollut (tämän onnettomuuden jälkeen laitteet hankittiin). Veturinkuljettajat havaitsivat vastaantulevan junan liian myöhään eivätkä radan kaarteen takia kyenneet edes jarruttamaan kuin viime hetkellä. Dramatiikkaa lisää se, että teknisistä syistä toinen kuljettajista havaitsi vastaantulevan junan luultavasti noin puoli minuuttia ennen toista.

Elokuva etenee seuraten - prologin jälkeen - tapahtumien etenemistä yhden henkilön näkökulma kerrallaan. Kunkin henkilön näkökulma alkaa hetkestä, jolloin hänen toimintansa alkaa vaikuttaa onnettomuuteen ja päättyy siihen hetkeen, jolloin hän tajuaa onnettomuuden tapahtuvan. Henkilöt esiintyvät siinä järjestyksessä, että ensimmäisenä vuorossa on ensimmäinen onnettomuuden tajunnut ja viimeisenä se, joka viimeisenä tajusi mitä tapahtuu.
Koko elokuvan ajan filmin alalaidassa juoksee vähenevä aika, jonka nollakohta on törmäyshetki. Kohtauksen vaihtuessa on aina musta tausta, jossa kerrotaan mihin ajanhetkeen siirrytään. Esimerkiksi henkilön X näkökulma alkaa hetkestä -25 minuuttia. Sitten on kohtaus, jossa kello juoksee alalaidassa reaaliajassa lukeman pienentyessä. Leikkaus seuraavaan kohtaukseen mustan taustan kautta, -6 minuuttia. Aika alkaa juosta alalaidassa kohtauksen edetessä. Kohtaus päättyy hetkeen -4.30 minuuttia, jolloin henkilö X tajuaa onnettomuuden väistämättömyyden. Taas musta tausta, aika -40 minuuttia ja henkilön Y näkökulma, pari-kolme kohtausta kunnes hän tajuaa onnettomuuden tulon.

Seuraavassa synopsiksessa on tapahtumien kulussa noudatettu pääosin koostetta ajan tiedotusvälineistä, VR:n historiikkia, Veturimies -lehden artikkelia sekä hieman dramatisointia. Apuna on käytetty myös vanhaa uutisfilmiä aiheesta:


Prologit: lähdöt asemilta
Ilta Torniossa. Yöpikajuna mahtavan yli satatonnisen Ukko-Pekka -höyryveturin vetämänä on lähdössä. Muutama kokenut junamatkustaja keskustelee. He arvioivat kovan pakkasen hidastavan vauhtia, mahdollisesti radalla on myös lunta, joten saatetaan myöhästyä aikataulusta.
Varhainen aamu Helsingissä. Moottoripikajuna Poriin on lähdössä. Ihmiset kiirehtivät junaan,

1. Riihimäen junaohjaaja
1950-luvulla junaohjaajan työ oli jopa nykypäivän mittapuulla hektistä. Työvuoron aikana hän soitti ja vastaanotti satoja puheluja. Edessään olevalle karttataululle hän merkitsi junien sijainnin ja suunnitellut kohtauspaikat. Tätä hektisyyttä kuvataan aluksi, jotta katsojalle välittyy tehtävän kiire ja sen vaatima tarkkuus. Aika: -3 tuntia. Vähitellen kohtauksissa käy ilmi, kuinka Torniosta lähtenyt pikajuna jää lumen ja pakkasen vuoksi jatkuvasti jälkeen aikataulusta. Junaohjaajat käyvät dialogia, jossa pohditaan keinoja lisämyöhästymisen estämiseksi. Selviää, että pohjoisesta tuleva Ukko-Pekka on pystynyt kuromaan aikataulua kiinni. Junaohjaaja tekee viime hetken päätöksen: junakohtaus siirretään Kuurilasta etelämmäs, Iittalaan. Aika: -20 minuuttia. Ohjaaja soittaa Kuurilaan ja ilmoittaa muutoksesta junanlähettäjälle. Sitten hän soittaa Iittalaan, mutta ei saa junanlähettäjää kiinni. Tässä vaiheessa hän ei ole vielä hermostunut; aikaa on vielä. Uusi soitto Iittalaan: aika -7 minuuttia. Iittalan junanlähettäjä ei vieläkään vastaa. Junaohjaaja jähmettyy tajutessaan, että yöpikajuna on luultavasti saanut lähtöluvan Kuurilasta. Aika: -6 minuuttia.

2. Kuurilan junanlähettäjä
Kuva siirtyy Kuurilan asemalle. Aika: -25 minuuttia. Junanlähettäjällä on yllättävä ongelma ja kiire, asemalla olevasta veturista on vesi lopussa ja se pitää hoitaa. Kesken kaiken tulee puhelu Riihimäeltä: yöpikajunan ja moottorijunan kohtaus on siirretty Iittalaan. Junaohjaaja sanoo soittavansa seuraavaksi Iittalaan. Yöpikajuna on saapumassa Kuurilaan muutaman minuutin kuluttua. Lähettäjä kirjoittaa kiireessä viestilapun saapuvalle junalle. Sitten hän yrittää soittaa Iittalaan, mutta ei saa vastausta. Hän olettaa Iittalan lähettäjän poistuneen ulos ilmoittamaan tilanteesta odottavalle moottorijunalle. Lähettäjä tulee ulos asemarakennuksesta, yöpikajuna saapuu samalla hidastaen kävelyvauhtiin. Lähettäjä ojentaa viestilapun veturiin. Kuljettaja ottaa sen, lukee, heilauttaa kättään ja lisää vauhtia. Lähettäjä palaa asemalle ja vastaa soivaan puhelimeen. Soittaja on Iittalan lähettäjä, joka ilmoittaa moottorijunan lähteneen kohti Kuurilaa. Kuurilan lähettäjä huutaa puhelimeen yöjunan lähteneen kohti Iittalaa ja ryntää ulos. Hän yrittää antaa merkkejä loittonevalle junalle, mutta kuljettaja ei niitä huomaa. Aika: -4 minuuttia.

3. Iittalan junanlähettäjä
Aika: -18 minuuttia. Iittalan lähettäjä on ulkona odottamassa moottorijunan saapumista. Kuva leikkaa sisällä tyhjässä rakennuksessa soivaan puhelimeen ja uudelleen lähettäjään muutamia kertoja. Jonkin ajan kuluttua moottorijuna saapuu asemalle ja saa lähettäjältä lähtöluvan viimeisimmän tiedossa olevan suunnitelman - kohtaus Kuurilassa - mukaan. Lähettäjä menee rakennukseen ja soittaa Kuurilaan. Aika: -6 minuuttia. Kuurilan lähettäjä huutaa kauhuissaan tilanteen. Iittalan lähettäjä lyö luurin kiinni ja soittaa viimeisenä epätoivoisena tekona radan varrelle olevaan taloon. Hän kuuntelee puhelimen hälytystä pitkään, lopulta tulee vastaus. Kiireiset ohjeet ja rukous. Vilkaisu karttaan, nopea laskutoimitus. Paljonko on aikaa junan lähdöstä, paljonko kului kunnes emäntä vastasi, kauanko emännältä kestää rynnätä ulos. Ei riitä, hän tajuaa. Aika: -3 minuuttia.

4. Talon emäntä
Aika: - 6 minuuttia. Emäntä on hellan ääressä valmistamassa ruokaa, kun puhelin soi. Hän pyyhkäisee kätensä esiliinaan ja kävelee vastaamaan. Iittalan junanlähettäjä huutaa kauhuissaan, että radalla on kaksi toisiaan kohti kulkevaa junaa, äkkiä huitomaan ulos hälytystä - vaikka törmäys on väistämätön, saadaan edes toinen juna pysähtymään, mikä vähentää törmäysvoimaa ja pelastaa ihmishenkiä. Emäntä kuulee junan jyskytyksen, kiirehtii ulos, rata on aivan vieressä. Veturi on jo ohittanut talon, viimeiset vaunut juuri kohdalla. Ehkä matkustajat huomaavat emännän villin huitomisen, kuljettaja ei sitä näe. Juna katoaa mutkan taa jarruttamatta. Aika: -2 minuuttia.

5. Moottorijunan kuljettaja
Aika: -8 minuuttia. Juna on pysähtyneenä Iittalan asemalla. Lähettäjä vahvistaa junakohtauksen Kuurilaan. Veturinkuljettaja tervehtii ja juna nytkähtää liikkelle. Kamera seuraa nopeusmittaria, jonka lukemat kasvavat tasaisesti. Ohjaamossa kuljettajat vaihtavat muutaman sanan. Parin minuutin hiljaisuuden jälkeen kuvassa näkyy ohjaamosta katsoen metsäisen mutkan taakse katoava rata. Mutkan takaa kohoaa sankka savu. Kamera leikkaa kuljettajan kasvoihin, jotka rypistyvät hetkeksi pohtimaan. Sitten silmät rävähtävät selälleen hänen tajutessaan, että mutkan takaa on tulossa höyryveturi - sitä ei vielä näy, mutta tuollainen savu voi tarkoittaa vain sitä. Käsi singahtaa hätäjarrun kahvalle. Aika: -30 sekuntia.

6. Höyryveturin kuljettaja
Aika: -15 minuuttia. Junan jyskytyksen yli kuljettaja ja lämmittäjä keskustelevat. Molemmat ovat ammattimiehiä ja heitä harmittaa myöhässä oleminen. Kuurilan aseman lähestyessä kuljettaja hidastaa kävelyvauhtiin toivoen, että ei tarvitsisi pysähtyä. Junanlähettäjä ojentaa veturiin viestilapun ja kuljettaja lukee sen ilahtuen: kohtaus on siirretty Iittalaan, mikä pelastaa muutaman minuutin aikataulussa. Hän kääntää höyryn täysille ja vauhti alkaa kiihtyä. Nopeus kohoaa lähes sataan kilometriin tunnissa. Höyryveturin ohjaamosta on huono näkyvyys eteenpäin ja mutkassa vielä huonompi. Mutkan auetessa kapeasta ikkunasta näkyy vastaantuleva moottorijuna. Kuljettaja vetää hätäjarrusta. Aika: -5 sekuntia.


Tästä eteenpäin kyse on elokuvan budjetista. Yksi vaihtoehto on jättää tähän eli halpabudjetti. Tällöin elokuvan voi päättää dokumenttikuvaan onnettomuuspaikalta ja lopputeksteihin, jotka kertovat mitä tapahtui. Toinen vaihtoehto on ison budjetin elokuva. Kuinka paljon mahtaisi maksaa aidon kokoisten replikajunien rakentaminen ja törmäyttäminen kauko-ohjauksella? Kameroita molempiin juniin ja maastoon. Josta elokuva voisi jatkua sankaritarinoina. Veturinkuljettajat yrittivät hätäjarrutuksin lieventää törmäyksen voimaa eivätkä hypänneet veturista, jolloin heillä olisi ollut edes pieni mahdollisuus selviytyä. Junissa oli matkustajina mm. kaksi lääkäriä ja kaksi sairaanhoitajaa, jotka selvisivät vähäisin vammoin ja aloittivat heti pelastustyöt. Lähitaloista tultiin pikavauhtia paikalle kuljettamaan loukkantuneita hevoskyydillä - onnettomuuspaikka oli muutaman sadan metrin päässä lähimmästä tiestä. Molemmat junanlähettäjät olivat jo ennen törmäystä soittaneet hälytyspuhelut, joten ambulanssit tulivat nopeasti ja sairaalat ehtivät valmistautua. Edes onnettomuuspaikalla ei syntynyt yleistä paniikkia, vaan matkustajat auttoivat toisiaan.

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Uusinta: Kyllä nimi naisen pahentaa

Lukijalle: Kirjoitin reilu neljä vuotta sitten jutun kaksoisnimistä. Se saavutti sen verran suosiota, että vuotta myöhemmin piti tehdä jatko-osa. Ideoita on kolmanteenkin osaan, mutta se on toistaiseksi jäänyt tekemättä siksi, että mieleen juolahtanutta ideaa ei tule kirjoitettua ylös ja se unohtuu. Mutta tässä ykkösosa uusiksi:

Tässä päivänä muutamana kävimme Sallin kanssa keskustelua sukunimistä. Totesin, että en jaksa ymmärtää naisia, jotka ottavat yhdysnimen, etenkin sellaisen jossa molemmat ovat hyvin tavallisia.
- Kuvittele nyt, joku Virtanen-Korhonen.
Jostain syystä tuo osui pahasti nauruhermoon. Salli sai kohtauksen ja hekotteli vielä pari tuntia myöhemmin nukkumaan käydessä niin, että nukkumatti ei ottanut tullakseen.

Noin yleisesti ottaen tuollainen kaksiosainen sukunimi on yleensä varoitusmerkki siinä missä punainen väri eläinkunnassa. Siinä wannabefeministi haluaa toisaalta julistaa, kuinka edistyksellinen hän on pitäessään oman (siis isänsä) sukunimen ja toisaalta on niin haluttu, että on päässyt kuitenkin naimisiin. Tämmöisiä on etenkin virkamieskunnan paperinpyörittelijöissä suhteettoman suuri määrä. Voisi muuten laskea, kuinka pirusti kuluu työaikaa hukkaan, kun joutuu allekirjoittamaan paperit ylipitkällä nimellä. Toisaalta olen kyllä tuntenut ihan järkeviäkin naisia, joilla jostain syystä on ollut sokea piste sukunimen valinnan kohdalla.

Joskus vuosia sitten tapasin naisen, jonka kanssa kättelimme ja hän esittäytyi sukunimellä Löppönen-Kälviäinen (intimiteettisyistä nimi vaihdettu melkein yhtä älyttömäksi kuin se oikeasti oli, yhtä kamalaa en kyennyt keksimäään). Sain käyttää kaiken tahdonvoimani, etten huutanut ääneen: - Siis mitä HELVETTIÄ sinä oikein ajattelit?

Kaikesta päätellen suurin osa naisista on kuitenkin ajatellut, edes jossain määrin. Väestörekisterikeskuksen sukunimihausta ei löydy yhtään Korhonen-Virtasta tai Virtanen-Korhosta. Osasyy tähän voi toki olla se, että Virtanen lännessä esiintyvänä menee varmaan suhteellisen harvoin naimisiin itäisen Korhosen kanssa. Hakupalvelun vika se ei ole, koska se tunnisti em. ”Löppönen-Kälviäisen” kuten kaikki muutkin tuntemani yhdysnimet. Ilmeisesti yhdysnimen ottoon on suurempi halukkuus silloin, kun oma tyttönimi on erikoisempi. Tähän viittaa sekin, että kymmenellä yleisimmällä sukunimellä on yhtä lukuunottamatta (Laine) enemmän mies- kuin naispuolisia kantajia, vaikka naisia on koko väestössä enemmän kuin miehiä. Erityisen suuri epäsuhta on Virtasilla, joita on vähän yli 12 000 miestä mutta melkein tuhat naista vähemmän. Näyttää siltä, että jos naisen sukunimi on kovin yleinen, hän ottaa hanakammin miehen sukunimen tai yhdysnimen.

Kun Korhonen-Virtasta ei ollut, piti etsiä mikä on olemassaolevista yhdysnimistä yleisimpien nimien yhdistelmä. Yleisin Korhosen kanssa yhdistynyt oli kuudenneksi yleisin nimi Hämäläinen. Nimipari, jossa harvinaisempi nimi oli yleisin, oli Mäkelä-Korhonen, Mäkelä on viidenneksi yleisin. Myös Mäkelä-Virtanen esiintyi, mutta Virtanen on äskettäin pudonnut Korhosen jälkeen toiseksi yleisimmäksi. Tosin Mäkelä-Virtasia on peräti yhdeksän – ainoa kokeilemani yhdysnimi, josta VRK suostuu antamaan tarkan lukumäärän. Jos nimeä on vähemmän kuin viidellä, tarkkaa lukumäärää ei kerrota. Liekö Mäkelä-Virtanen Suomen yleisin yhdysnimi?

Ymmärrän kyllä jotenkuten yhdysnimen ottamisen silloin, kun nimilakia ei vielä ollut nykyisessä muodossaan ja yhdysnimen ottaminen oli sallittu, mutta oman nimen pitäminen ei. Osa yhdysnimistä on perua tuolta ajalta. Nykyinen laki on kuitenkin tältä osin hyvä. Yksi porsaanreikä siinä kyllä on. Jos avioparille on tullut ero ja puoliso pitää avioliiton myötä saamansa nimen, saattaa seurata erikoinen ja moraalisesti väärä tilanne. Tiedän tapauksen, jossa nainen meni miehen kanssa naimisiin vain saadakseen tämän hienolta kalskahtavan sukunimen ja pisti eropaperit vetämään heti kun ilkesi. Jos tämä eronnut puoliso saa sitten lapsen uudessa suhteessa, voi hän antaa toisen miehen lapselle entiseltä mieheltään saamansa nimen. Tämä mahdollisuus tulisi lainsäädännöllisesti korjata.

Muutoin ymmärrän kyllä sen, että puolisot pitävät oman nimensä. Samoin sen, että mies ottaa naisen nimen yhteiseksi nimeksi etenkin silloin, jos naisen nimi on harvinainen ja vaarassa sammua. Sitä en voi käsittää, että suomalaisen nimen omaava ottaa ulkomaalaisen nimen, en ainakaan mikäli kyseessä ei ole perinteen noudattamisen takia tehty päätös eli siis nainen ottaa miehen nimen. Tai sitä, että jos puolisoilla on eri sukunimi, päätetään lapsille antaa nimistä se ei-suomalainen. En nyt mitään liettualaista nimisysteemiä halua, missä ulkomaalaisetkin nimet pakkokansallistetaan, mutta jotain rotia sentään.

Joka tapauksessa meillä oli tuon Korhonen-Virtanen -ajatuksen kanssa niin hauskaa, että ryhdyimme miettimään, miten kammottavia nimiyhdistelmiä olisi mahdollista saada aikaan. Vanha vitsihän on, että jos Arja Koriseva olisi mennyt Juha Kankkusen kanssa naimisiin, yhdysnimeksi olisi tullut Koriseva-Kankkunen. Sitäkin joskus pohdittiin, olisiko mahdollista ottaa yhdysnimi tyyliin Virtanen-Virtanen, mutta avioliittolain 7§ sanoo: Avioliittoon aikova, jonka sukunimi tulee muuttumaan sen johdosta, että puolisot ottavat yhteisen sukunimen, voi ennen vihkimistä ilmoittaa vihkijälle, että hän ottaa yhteisen sukunimen edellä henkilökohtaiseen käyttöönsä sen sukunimen, joka hänellä viimeksi oli naimattomana ollessaan, tai sukunimen, joka hänellä on avioliittoon mennessään. Tekstissä puhutaan siis nimen muuttumisesta, joten ilmeisesti Virtanen-Virtanen olisi mahdoton.

Kaikki seuraavassa luetellut yhdysnimet ovat periaatteessa mahdollisia. Nimipalvelusta on tarvittaessa tarkistettu, että molemmat perusosat ovat käytössä olevia sukunimiä. Näin ollen listaan ei kelpaa esimerkiksi sinänsä hauska ehdotus Takalo-Kasuoja, koska Kasuoja ei ole olemassa oleva sukunimi. Sitä en uskaltanut tarkistaa, onko joku yliemansipoitumissyndroomasta kärsivä femakko tosiaan ottanut jonkin mainituista nimistä yhdysnimekseen.

Jokinen-Järvinen -tyylin ”yleiset nen-päätteiset nimet” yhdistelmiä on oikeasti olemassa, mutta nen-päätteisistä saa muutenkin huimia versioita. Parhaimmat naurut kirvoitti oivallus Tuppurainen-Tappurainen. Siitä vaan lainoja takaamaan.
Eräältä keskustelupalstalta puolestaan löytyi ihan aito yhdysnimi (tarkistettu nimipalvelusta, tosi on), jossa oli rytmiä kerrakseen. En viitsi sitä tässä kertoa, mutta keksitty versio Iivonen-Siivonen on yhtä hyvä. Sitten kun etunimi olisi vielä Iina-Siina.
Runollisuutta olisi myös valinnassa Koskivuori-Vuorikoski. Näitä Salmi-, Lahti-, Ranta-, Järvi-, Joki- ym. keskinäisiä yhdistelmiä löytyy suunnilleen kaikkia mahdollisia, mutta erikoinen ilmiö on se, että miltei aina toinen on paljon yleisempi kuin toinen.
Topografisia ilmiöitä kuvaisi myös Mäkinen-Maasto, joka nyt on ainakin loogisempi kuin Vuorinen-Meri.
Useimmat Suomen kunnista esiintyvät myös sukuniminä. Erityisen hienoa symboliikkaa olisi, jos joku ottaisi yhdysnimekseen kuntaliitoksen malliin Nummi-Pusula.
Toinen nimi, jossa yhdistyisivät kaksi kuntaa, olisi Salmi-Sund. Siitä voisi todeta, että och samma på svenska.
Kun nyt vähemmistökansallisuuksien nimiin kajottiin, niin Puukko-Hagert kuulostaisi kieltämättä komealta.

Kokonaan oma lukunsa ovat ne sukunimet, joista muodostuu oma yhdyssanansa. Tyyliin Virta-Lähde. Siinä avioliitossa luulisi energiaa riittävän.
Armeijaan viittaava olisi puolestaan Kenttä-Patja, mikä toisaalta naisen nimenä herättäisi muunkinlaisia mielleyhtymiä.
Urheilullinen vaihtoehto olisi vaikkapa Lento-Pallo.
Luonnontieteellisiin ilmiöihin viittaisi Helle-Aalto.
Eläinten nimet ovat suhteellisen yleisiä Suomessa, mutta ne saattavat yhdysnimen osina tuottaa yllättäviä lopputuloksia, kuten Pesu-Karhu. Puhumattakaan kahden eläimen yhdistelmästä, kuten Tikka-Ahven. Siinä voi hyvällä syyllä kysyä, onko tuo nainen lintu vai kala. Tosin samaa voisi tiedustella vielä suuremmalla syyllä, jos nimi olisi oikeasti Lintu-Kala.
Täsmällisempään diagnoosiin viittaisi Iho-Tauti, tosin jos joku tuollaisen nimen ottaisi niin vikaa olisi enemmänkin nahan alla. Itse asiassa lähellä sitä paikkaa, johon voi viitata yhdysnimellä Korva-Lehti.

Ammattien nimet ovat Suomessa muuhun maailmaan verrattuna suhteellisen harvinaisia, vrt. anglosaksisen maailman yleisin nimi Smith, siinä missä Suomessa Seppä/Seppänen eivät ole kovin korkealla listalla, jos kohta eivät niin harvinaisiakaan. Hyvä esimerkki on Saksassa hyvin yleinen Schneider, mutta Suomessa ei ole ainuttakaan Räätäliä. Tarkennusta ammattialaan saisi esimerkiksi nimellä Jauho-Mylläri.
Vieraskieliset ammattinimikkeet eivät ymmärrettävistä syistä esiinny sukuniminä, Suomesta ei löydy ainuttakaan Merkonomia tai Insinööriä. Ei myöskään Psykiatria, mutta aika lähelle pääsisi yhdistelmällä Latva-Laturi.

Alapäähuumorin sarkaa kynnettäessä (sanavalinta tarkoituksellinen) yritellään aina lämmittää vanhaa vitsiä sukunimestä Alapää, mutta todellisuudessa sellaisia ei Suomen väestötietojärjestelmästä löydy ainuttakaan. Pieniä nauruntyrskähdyksiä saisi kyllä aikaan yhdysnimellä Perä-Paukku.
Anatomisia ominaisuuksiaan voisi - toivottavasti paikkansapitävästi - esitellä nainen, joka ottaisi yhdysnimekseen Uljas-Rintanen.
Edellinen nyt voisi mennä huumorin varjolla. Sen sijaan jos joku ottaisi yhdysnimekseen Mällinen-Haara, se kertoisi jo oman likaisen mielikuvituksen puutteesta.
Suomalaisittain huumorin puolelle menisi Karvanen-Majava, mutta kielitaitoiset varmaan tirskahtaisivat aavistuksenomaisesti esiteltäessä.
Erään tunnetun suomalaisen jääkiekkovalmentajan sukunimestä on väännetty paljonkin huumoria ja siitä saatavia yhdysnimiä olisi takuulla leegio. Ykkösvalinnaksi nousisi ehkä tapaus Simonsuuri-Jortikka. Etenkin jos naisen etunimi olisi Anna ja miehen Simo.

Yhdysnimet ovat jo sinänsä merkki siitä ettei oikein tiedä, mitä haluaa. Näin ollen mitään ongelmaa ei varmaan olisi siinäkään, jos sukunimenä olisi Akkanen-Ukkonen. Tässä tapauksessa olisi tietysti voinut harkita, joskos nykyisenä suvaitsevaisuuden aikaan olisi voinut ottaa avioparille uuden, yhteisen nimen Sukupuolineutraali.
Tunnetusti naisilla on tapana lihoa, kun mies on saatu pyydykseen. Siinä mielessä Ohukainen-Lihavainen olisi jopa inhorealistinen.
Värittömästä suhteesta vailla räiskähtelyjä kertoisi Musta-Valkonen. Saman tien nimeksi olisi voinut ottaa Harmaa, mutta se on jo valitettavasti jo käytössä eikä laki salli, ellei sitten jommankumman esi-isistä löydy sennimistä.

Viimeisenä on sitten käsiteltävä sananmuunnoshuumori. Seuraavissa ideoissa mennäänkin jo aivan hyvän maun rajoilla, pitäen kuitenkin tarkasti huolta siitä ettei vain lipsahdeta sen puolelle. Joten tosikot voivat hypätä tämän kappaleen yli, olettaen että ovat jotenkin suoriutuneet tänne asti menettämättä sielunrauhansa rippeitä.
Paljakka-Niska saattaisi olla pelottava luonnekuvaus uranaisesta.
Kamppi-Pirva olisi vanhahtava, koska isot tytöt ovat kertoneet että nykyään kiitorata on muotia.
Huttu-Viirre viittaa siihen, että avioliittoa uhkaa seksin hiipuminen.
Pessi-Nuppunen lipsahtaisi jo kannaksen toiselle puolelle.
Viimeisin saattaisi toisaalta olla myös viittaus tulevaisuuteen ja sukupuolineutraaliin avioliittoon. Toisaalta voisi mies ottaa yhdysnimen myös naisen kanssa naimisiin mennessään, vaikka kaikissa aiemmissa esimerkeissä onkin puhuttu vain siitä, että yhdysnimien kantajat olisivat naisia. Tulee kuitenkin mieleen yhdysnimi, joka ei oikein naiselle sovellu, mutta miehen kantamana se olisi varsinainen mainos: Kuuri-Sulli.

Entä sitten omalla kohdalla? Kun naimisiin mentiin, ilmoitin Sallille että tee miten haluat, pidä oma nimesi tai ota minun. Mutta yhdysnimeä et sitten ota, Toistoperä-Jankkusia on tässä maassa ihan liikaa. Jääköön arvoitukseksi, miten kävi. Sen verran kuitenkin paljastan, että minä sain pitää poikanimeni.

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Nykypäivän gepardihatut

Kirjoitin viime viikolla luettelon Afrikan historian kovimmista gepardihatuista eli rajuimmista despooteista. Listalle en hyväksynyt yhtäkään sellaista, joka olisi edelleen vallassa. Siitä syystä, että kokonaisarviota ei vielä pystyisi tekemään. Niinpä onkin aika esitellä nykyhetken gepardihatut eli tällä hetkellä vallassa olevat johtajat.

Ainakin osin Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan kuuluu 49 maata, joiden kaikkien presidentit (tai vastaavassa virassa istuvat) on tässä esitelty. Johtajat on jaettu viiteen kategoriaan sen mukaan, kuinka huimia suorituksia on saatu aikaan. Sattumoisin viimeiseen kategoriaan "kelpo gepardihatut" osuikin top 10 - vai pitäisikö sanoa down 10? Muutkin ryhmät on numeroitu laskevassa järjestyksessä, paitsi ensimmäinen eli "partiopojat". Siihen kategoriaan pääsi vain, jos ei ole vielä jäänyt kiinni. Toki joukossa on varmasti joitakin sellaisiakin, jotka ihan vilpittömällä mielellä haluavat kansansa parasta. Tehtävä on kuitenkin mahdoton hillittömän väestönkasvun ansiosta. Ainoa listan maa, jonka väestönkasvu on maapallon keskiarvon alapuolella, on Etelä-Afrikka. Ja senkin tapauksessa tämä johtuu valkoisten joukkopaosta, mikä ei ainakaan maan tilannetta paranna. Jopa Etelä-Afrikan kasvuvauhdilla väestön kaksinkertaistumistahti on 64 vuotta. Aineiston mediaanimaa on Etiopia 2,53 % vuotuisella väestönkasvulla, joka tarkoittaa väestön tuplaantumista aina 28 vuoden välein. Listaykkösenä on Etelä-Sudan, jonka kasvunopeudella väestö kaksinkertaistuu 17 vuoden välein. Jos joku näistä partiopojista saa väestönkasvun pysäytettyä, konstien täytyy olla sellaiset että hän päätyy heittämällä gepardihattuihin. Tai voihan se olla, että afrikkalaiset tunnetusti innovatiivisina rauhanomaisina sovittelijoina (virallinen termistö käytössä sarkasmivaikutuksen aikaansaamiseksi, toim. huom.) keksivät konstin ja ehkä joku tästä "puhtaasta tusinasta" selviää kunnialla loppuun asti. Muut on numeroitu laskevassa järjestyksessä, partiopojat maan nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä.


Ryhmä E: Partiopojat

Mokgweetsi Masisi, Botswana
Masisi ei ole ehtinyt törttöillä; tuore presidentti astui virkaansa aprillipäivänä. Tosin Botswanassa asiat ovat viime vuosikymmeninä menneet afrikkalaisittain mitattuna putkeen. Missä toki auttavat suuresti suhteellisen vähäinen väestö ja messevät timanttivarat. Edeltäneet presidentitkään eivät ole enemmälti töppöilleet. Rauhanomaisesti syrjään astunut presidentti Ian Khama oli maan ensimmäisen presidentin ja tämän englantilaispuolison poika.

Adama Barrow, Gambia
Gambian presidenttinä vuodesta 2017 ollut Barrow teki rohkean ja kunnoitettavan vedon haistattamalla pitkät tribalismille, mikä on tunnetusti Afrikan suurimpia ongelmia. Moniavioisuudesta hän ei sentään ole luopunut, sillä vaimoja on kaksi.
Voita leivän molemmin puolin.

Tiedossa ei ole, onko anoppejakin kaksi, mikä olisi miehelle ihan oikein.

Nana Akufo-Addo, Ghana
Joulukuussa 2016 istuva presidentti hävisi vaalit ensimmäisellä kierroksella Akufo-Addon voittaessa. Vallansiirto onnistui, mikä on aina lupaava merkki. Samoin kuin se, että nämä olivat uuden presidentin jo kolmannet vaalit, eikä hän yrittänyt kaappausta aiemmat hävittyään.

Jorge Carlos Fonseca, Kap Verde
Oikeustieteen apulaisprofessori valittiin presidentiksi 2011 toisella kierroksella ja 2016 ensimmäisellä saatuaan 74 % äänistä. Ulkonäöstä päätellen mies näyttää kuuluvan siihen yhden prosentin portugalilaisvähemmistöön. Kap Verdellä pyyhkii hyvin afrikkalaisasteikolla mitattuna kaikilla muilla sektoreilla paitsi jalkapallossa ja siinäkin kokoon nähden erinomaisesti.

Filipe Nyusi, Mosambik
Mosambikin presidenttinä vuodesta 2014 lähtien ollut Nyusi on ihan oikeasti koneinsinööri, eivätkä paperit hukkuneet matkalla opiskelukaupunki Brnosta Afrikkaan.

George Weah, Liberia
Afrikan tunnetuin presidentti siitä syystä, että pelasi Euroopassa AS Monacossa, Paris Saint-Germainissa, AC Milanissa, Chelseassa, Manchester Cityssä ja Marseillessa sekä valittiin maailman parhaaksi jalkapalloilijaksi 1995.
Futiskentällä oppii väistämään taklauksia, mikä on etu politiikassa.

Peliuran päätyttyä Weah pyrki presidentiksi 2005, mutta hävisi vaalit. Uusi yritys vuonna 2017 tuotti tulosta. Jo pelaajaurallaan hyvänä jätkänä tunnettu ja humanitäärisessä työssä valtavan urakan tehnyt Weah kohtaa poliitikkona vielä kovempia haasteita kuin vihreällä veralla, sillä Liberian historia ei ole sitä kauneinta luettavaa. Toistaiseksi on mennyt hyvin, mutta presidenttiyskin on kestänyt vasta muutaman kuukauden.

Hage Geingob, Namibia
Namibian ensimmäinen pääministeri 1990-2002 hoiti hommansa niin hyvin, että valittiin presidentiksi 2015 saatuaan 87 % äänistä.

Mahabadou Issoufou, Niger
Nigerin historian ensimmäiset monipuoluevaalit pidettiin 1993 ja Issoufou nimettiin pääministeriksi. Hän erosi 1994, kun presidentti kavensi valtaoikeuksia. Seuranneen sekasotkun ja vallankaappauksen jälkeen Issoufou päätyi muutamaksi kuukaudeksi vankilaan. Sitkeän yrittämisen jälkeen hän voitti presidentinvaalit 2011. Selvittyään vallankaappaus- ja murhayrityksistä hän voitti toisen kerran vaalit 2016. Ensimmäisellä kierroksella tuli 48 % äänistä, josta hermostuneena oppositio boikotoi toista kierrosta ja Issoufou sai yli 92 % äänistä. Hänen kaudellaan Nigerin olot ovat parantuneet ja talous on kasvanut. Tehtävä hipoo mahdottoman rajoja, sillä suhteessa väestömäärään Nigerin luonnonvaratuotanto on maailman huonoin eli maa kuluttaisi eniten luonnonvaroja asukasta kohti koko maailmassa, mikäli kaikkien elintaso olisi sama. Eikä tilanne ole paranemaan päin, sillä yli kolmen prosentin vuotuinen väestönkasvu on niin hillitön, että maan väestö on kymmenkertaistunut sitten itsenäistymisen 1960. Tyypillinen afrikkalainen maapalloa tuhoava ekokatastrofivaltio.

Alassane Ouattara, Norsunluurannikko
Pitkän linjan poliitikko ja taloustieteilijä valittiin presidentiksi 2010, mutta istuvaa presidenttiä tukenut perustuslakituomioistuin mitätöi vaalituloksen. Seuranneissa levottomuuksissa sadat saivat surmansa, kun Ouattaraa tukeneet joukot lopulta valtasivat maan karkottaen liberialaisia palkkasotureita käyttäneen presidentti Gbabgon. Demokratiaa on joskus kasteltava marttyyrien verellä. Presidentiksi päästyään Ouattara on hallinnoinut muuten hyvin, mutta vuoden 2012 uudistus, jossa vaimot nostettiin aviomiesten rinnalle perheenpäinä, aiheutti ymmärrettävästi kalabaliikkia.

Evaristo Carvalho, São Tome ja Principe
Piskuisen saarivaltion presidentti voitti vaalit istuvan presidentin vastalauseista piittaamatta. Tämä löi hanskat tiskiin ennen toista kierrosta saatuaan vain vähän yli puolet Carvalhon äänimäärästä ja syytti vaaleja vilpillisiksi.

Mohamed Abdullahi Mohamed, Somalia
Siis että Somalian presidentti puhtoisten poikien joukossa? Johan ovat maailmankirjat sekaisin. Mutta näin se vain on. Alemman johtotason virkamiehenä ulkoasianhallinnossa Siad Barren hirmuhallinnon kaatuessa työskennellyt Mohamed päätyi, kuten muutkin kollegansa, maanpakoon. Sieltä palattuaan hän päätyi suoraan pääministeriksi 2010. Poliittisten lehmänkauppojen jälkeen Mohamed joutui ilmoittamaan erostaan 2011. Tämä käynnisti mellakat, jossa hänen pysymistään virassa vaadittiin - taitaa olla suunnilleen ainutlaatuinen tapaus Afrikan historiassa. Kun on kerrankin löydetty rehellinen somali, siitä on syytä pitää kiinni! Mohamed puolestaan piti kiinni sopimuksesta ja häipyi takaisin Yhdysvaltoihin. Vuonna 2017 hänet kuitenkin valittiin presidentiksi. Ensitöikseen hän ilmoitti, että al-Qaidan, Shabaabin ja ISIS:n hyväksi työskennelleiden on antauduttava tai muuten käy huonosti. Toivoa sopii, että Mohamed ei poksahda Allahia kohti pommi-iskussa.

John Magufuli, Tansania
Tansanialainen kemisti on ollut presidenttinä vuodesta 2015 ja ohjannut valtion rahankäyttöä eliitin elättämisestä kansalaisten elinolosuhteiden parantamiseen. Esimerkkiä näyttääkseen hän pudotti presidentin palkan reiluun neljäsosaan entisestä.


Ryhmä D: Pikkupelurit

37. Roch Marc Christian Kaboré, Burkina Faso
Entinen pääministeri (1994-96) Kaboré erosi puolueestaan 2014 kyllästyttyään korruptioon ja perusti uuden. Presidentiksi hänet valittiin vaalien ensimmäisellä kierroksella yli 50 % ääniosuudella vuoden 2015 lopussa. Korruption vastainen taistelu on käynnissä, epäilyksiä herättää vain miehen entinen ura aiemmassa poliittisessa eliitissä.

36. Faustin-Archange Touadera, Keski-Afrikka
Lahjakkaaksi osoittautunut opiskelija päätyi entiseen emämaahan Ranskaan, jossa hän väitteli matematiikan tohtoriksi. Hän hyppäsi akateemiselta uralta politiikkaan vasta viisissäkymmenissä. Vuodenvaihteen 2015-16 presidentinvaaleissa hän sai ensimmäisellä kierroksella toiseksi eniten ääniä, 19 %. Lähes kaikki pudonneet ehdokkaat tukivat häntä toisella kierroksella, mikä toi voiton. Keski-Afrikka on perinteisesti ollut maanosan pahimpia persläpiä ja siihen nähden Touadera on pärjännyt erinomaisen hyvin pyrkimyksessään karsia korruptio pois. On muuten huvittavaa, että englannin kielellä googlettamalla ei selviä juuri mitään siitä, että miehellä on kaksi vaimoa, mutta ranskaksi vaikka kuinka paljon. Ilmeisesti akat tappelevat keskenään siitä, kumpi on tasavallan ensimmäinen nainen ja kumpi soittelee toista viulua. Tämä onkin syy siihen, että mies tippuu partiopoikalistalta - kyllä nyt akat pitää kuriin saada!

35. Muhammadu Buhari, Nigeria
Kierrätysvaltionpäämies; Buhari oli presidenttinä jo 1984-1985. Vuonna 2015 ensimmäistä kertaa Nigerian historiassa istuva presidentti hävisi vaalit Buharin voittaessa.
Vaimo: "Muhammadu, taasko sinä lainasit pannumyssyäni?"

Valtakausi on sujunut ilman suurempia skandaaleja ja Boko Haram on saanut höykytystä. Buhari ei päässyt partiopoikien listalle siksi, että edellinen presidenttikausi yli 30 vuotta sitten muistetaan melkoisesta määrästä ihmisoikeusrikkomuksia.

34. Edgar Lungu, Sambia
Sambian presidentti yrittää parhaillaan lakimiehenä kiertää säädöstä, jonka mukaan presidenttikaudet on rajattu kahteen.

33. Julius Maada Bio, Sierra Leone
Tuore presidentti 4.4.2018 alkaen ei ole vielä saanut paljon aikaan, mutta ehti aiemmin olla maan isänä pari kuukautta tehtyään sotilasvallankaappauksen 1996. Kaappaus oli siinä mielessä epäkonventionaalinen, että sen tarkoitus oli a) saada aikaan vaalit ja b) ne todella toteutuivat.

32. Yoweri Museveni, Uganda
Jos mies on ollut presidenttinä vuodesta 1986, herättää se tiettyjä epäilyjä hallinnon toimivuudesta. Museveni nappasi vallan kaappaamalla, mutta on sen jälkeen uusinut sen suhteellisen rehellisissä vaaleissa, joista parissa viimeisessä on saanut olla mukana jopa muiden puolueiden ehdokkaita.

31. Peter Mutharika, Malawi
Oli isoveljensä presidenttikaudella opetusministeri, jolloin akateemista vapautta suitsittiin napakasti. Kun isobroidi halusi nimittää pikkubroidin seuraajakseen, tuli hieman levottomuuksia mutta niistä selvittiin. Ihan suoraan ei presidentiksi päässyt, välissä oli kolmen vuoden akkavalta.

30. Abiy Ahmed Ali, Etiopia
Etiopian presidentin tehtävä on muodollinen ja pääministerinä Abiy käyttää valtaa. Mikäs on käyttäessä, kun maan parlamentissa on vain yhden puolueen edustajia ja arvatkaapa kuka on puolueen puheenjohtaja?

29. Hery Rajonarimampianina, Madagaskar
Miehellä on maailmanennätys sarjassa valtionpäämiesten sukunimien pituus (ihan tosi!), 19 kirjainta. Maan parlamentti yritti erottaa vasta reilun vuoden virassaan olleen presidentin 2015 "perustuslain rikkomisen ja yleisen epäpätevyyden" takia, mutta hanke taisi kaatua siihen ettei kukaan saanut presidentin nimeä kirjoitettua paperiin oikein. No, oikeasti perustuslakituomioistuin totesi erohakemuksen kelvottomaksi.

28. Azali Assoumani, Komorit
Assoumani on kierrätyskamaa: presidenttinä 1999-2002, uudelleen 2002-2006 ja nyttemmin 2016-. Ensimmäisellä kerralla kyseessä oli rehellinen vallankaappaus, mutta jälkimmäisillä kerroilla tylsästi vaalit. Lyhyt välikausi vuonna 2002 johtui lakiteknisistä syistä, jotka edellyttivät eroa presidentin virasta vaalikelpoisuuden järjestämiseksi.

27. Pierre Nkurunziza, Burundi
Nkurunzizalla on vaikea tehtävä hutujen ja tutsien ristiriitojen repimässä maassa. Presidentiksi hänet valittiin 2010. Ääniosuus oli yli 90 %, mutta oppositio boikotoi. 2015 armeija yritti vallankaappausta, mutta presidentti palasi valtiovierailulta takaisin ja kukisti kapinan parissa päivässä. Tämän jälkeen muutama epäilty vaihtoi hiippakuntaa, mutta presidentinvaalit järjestettiin normaalisti pari kuukautta myöhemmin. Oppositio boikotoi niitä kuten normaalisti.

26. Mohamed Ould Abdel Aziz, Mauritania
Aziz johti vallankaappausta 2005 ja teki toisen omaksi hyväkseen 2008. Valta varmistui 2009 vaaleissa, joita pidettiin olosuhteisiin nähden rehellisinä, mitä tämä sitten ikinä tarkoittaakin.

25. Uhuru Kenyatta, Kenia
Kenian ensimmäinen presidentti ja Mau-Mau –liikkeen johtaja oli Jomo Kenyatta. Vanhalla iällään hän sai neljännen vaimonsa kanssa pojan, jonka nimeksi tuli Uhuru eli vapaus. Vuonna 2002 Uhuru Kenyatta oli ensimmäisen kerran presidenttiehdokkaana ja tunnusti tappionsa kuin mies. Seuraavalla kerralla 2007 hän ei ollut ehdokkaana, mutta häntä syytettiin vaalien jälkeisistä levottomuuksista. 2013 sitten tärppäsi ja Kenyatta voitti vaalit. Tosin ääntenlaskennassa käytettiin ilmeistä luovuutta, jotta ensimmäisellä kierroksella saatiin niukasti riittävä 50 % enemmistö.


Ryhmä C: Palaneen käryä

24. Danny Faure, Seychellit
Seychellien valtionpäämies ei ole vielä jäänyt kiinni mistään, mutta korruptioepäilyt leijuvat vahvasti ilmassa.

23. Emmerson Mnangagwa, Zimbabwe
Zimbabwen tuore presidentti on tunnettu vetäytyneen Robert Mugaben oikeana kätenä ja me kaikkihan tiedämme, mitä mies tekee oikealla kädellään. Vielä on näkemättä, yltääkö Mnangagwa suuren oppi-isänsä (edellisen listan nelossija) saavutuksiin.

22. Pravind Jugnauth, Mauritius
Mauritiuksen valtionpäämies on presidentti, mutta a) hänellä ei ole poliittista valtaa ja b) Mauritiuksella ei tällä hetkellä ole kuin vt. presidentti varsinaisen erottua luottokorttisotkun takia. Pääministeri Jugnauth on istunut aiemmin linnassa rahasotkujen takia ja pääministeripaikkansa hän sai isältään tämän erottua duunista.

21. Tom Thabane, Lesotho
Maan valtionpäämies on kuningas Letsie III, mutta tehtävä on enimmäkseen seremoniallinen, joten valta on pääministerillä. Thabanen ura on ollut varsin värikäs. Hän oli sotilashallituksen ulkoministerinä 1990-91. Kun ura meni tukkoon valtapuolueen johtajan Pakhalitla Mosisilin hallitessa, Thabane päätti ottaa riskin ja erosi puolueesta perustaen omansa 2006. Seuraavan vuoden parlamenttivaaleissa valtapuolue säilytti enemmistönsä yhden paikan turvin. Thabane sanoi vaalien olleen järjestetyt. Muutamaa kuukautta myöhemmin Thabane yritettiin murhata. Vaan vuoroin vieraissa; 2009 pääministeri Mosisilin kotiin hyökkäsivät aseistetut miehet yrittäen murhata hänet, mutta epäonnistuivat. Thabane onnistui liittoutumaan muiden oppositiopuolueiden kanssa ja pääsi pääministeriksi 2012. Kaksi vuotta myöhemmin hän pakeni Etelä-Afrikkaan väittäen armeijan yrittävän murhata hänet ja kaapata vallan. Thabane palasi kotimaahan Etelä-Afrikan poliisin suojelemana, mutta menetti pääministeriytensä seuraavien vaalien jälkeen 2015 ja pakeni taas Lesothon ainoaan naapurimaahan. 2017 hän palasi jälleen, voitti vaalit ja pääsi taas pääministeriksi.

20. João Lourenco, Angola
Vasta puolisen vuotta presidenttinä ollut Lourenco seurasi vapaaehtoisesti 38 vuoden palveluksen jälkeen (sai varmaan eläköitymislahjana enemmän kuin perinteisen kultakellon) reserviin siirtynyttä José Eduardo dos Santosia, joka oli edellisellä kaikkien aikojen gepardihattulistalla neljäs. Koska Lourenco oli seuraajaksi suunniteltu, sotkusta nousee sankka käry vaikka liekkejä ei vielä näy.

19. José Mário Vaz, Guinea-Bissau
Vaalikamppailussa 2014 Vaz lupasi vähentää köyhyyttä, tukea maataloutta ja järjestää armahduksia maan huumesalakuljettajille. Ilmeisesti kolmesta ryhmästä löytyi riittävästi kannatusta, kun ääniä tuli tarpeeksi. Jonkin verran ihmetystä on herättänyt se, minne katosi yhdeksän miljoonaa dollaria Angolan lähettämää apua, mutta Vaz kiistää kaiken.

18. Patrice Talon, Benin
Puuvillateollisuudessa toiminut Talon kääri melkoisen omaisuuden liikemiehenä, mikä Afrikassa herättää aina epäilyksiä. Siellähän tuotteiden menekin määräävät kysyntä ja lahjonta. Talon tuki istuvaa presidenttiä, mutta tipahti pois suosiosta presidentin epäiltyä häntä itseensä kohdistuneesta murhasuunnitelmasta. Äkkiä maanpakoon Ranskaan. Tämä pakolainen ei ollut köyhä, sillä arvio omaisuudesta oli 400 miljoonaa dollaria. Armahduksen jälkeen hän palasi maahan ja voitti presidentinvaalit 2016.

17. Ibrahim Boubacar Keita
Malin presidentti onnistui kolmannella kerralla vaaleissa. Kahdella aiemmalla kerralla hän syytti tappiostaan vaalivilppiä kunnioittaen silti vaalitulosta, mutta 2013 tärppäsi. Normaaliin tapaan hän ilmoitti taistelevansa korruptiota vastaan. Tämä voisi olla hieman uskottavampaa ilman ranteessa koreilevaa Patek Philippeä ja miljoonien remonttia virka-asuntoon sekä uutta lentokonetta.
- Paljonko kello on, herra presidentti?
- Muutama satatuhatta.


Ryhmä B: Yhä nousussa

16. Salva Kiir Mayardit, Etelä-Sudan
Kiir taisteli Etelä-Sudanin vapautusrintamassa sissisotaa Sudanin armeijaa vastaan. Rauhansopimuksen jälkeen eteläsudanilaisille kiintiöitiin varapresidentin paikka. Kiir päätyi tähän virkaan edeltäjän kuoltua lento-onnettomuudessa 2005. Etelä-Sudanin itsenäistyessä 2011 hänestä tuli maan presidentti. Ensitöikseen hän julisti yleisen armahduksen sotatoimissa tapahtuneista rikoksista ja ilmoitti, että tästä lähtien raiskaukset, kidutukset ja muut vastaavat toimet ovat laittomia. Piakkoin hän liitti listaan homoseksuaalisuuden. Kiir on antanut kenkää mahdollisesti epälojaaleille alijohtajille ja korvannut nämä suosikeillaan. Erinäiset toimittajat ovat päätyneet kidutetuiksi ja murhatuiksi, kun eivät ole älynneet tuottaa eettisesti kestävää journalismia. Muilta kiireiltään Kiir on ehtinyt myös bisnesmaailmaan ja omistaa tienrakennusfirman, joka onkin saanut 161 miljoonan edestä valtion sopimuksia.

15. Alpha Condé, Guinea
Valtiotieteen professori valittiin presidentiksi 2010 Guinean ensimmäisissä vapaissa vaaleissa. Hän oli ollut pari kertaa ehdokkaana jo 1990-luvulla, mutta ei tullut valituksi. Jälkimmäisellä kerralla tuli kuitenkin sen verran kannatusta, että istuva presidentti katsoi parhaaksi istuttaa Condéa pari vuotta vankilassa. Vapaaksi hän pääsi sillä ehdolla, ettei sekaannu politiikkaan. Eihän siitä mitään tullut paitsi maanpako. Sotilasjuntan kaapattua vallan Condé palasi ja tällöin seurasivatkin ne vaalit, jolloin hän pääsi presidentiksi. Myöhemmin kävi ilmi, että kansainvälinen kaivosyhtiö ja noin 25 miljoonaa dollaria oli sotkeutunut avustamaan vaaleissa. Vuoden 2013 parlamenttivaalien yhteydessä Condén väitettiin peukaloineen tuloksia. Väki mellakoi ja turvallisuusjoukot ampuivat kovilla. Kuolonuhrien määrä jäi kuitenkin vain muutamiin. 2015 järjestettiin presidentinvaalit ja Condé sai enemmistön ensimmäisellä kierroksella, tosin oppositio väitti vaaleja huijaukseksi. Seuraavana vuonna paljastui jälleen uusi kaivoslahjusskandaali, jossa presidentin läheinen avustaja oli saanut yli kymmenen miljoonaa dollaria ”etumaksuna” 700 miljoonan dollarin kaupasta.

14. Macky Sall, Senegal
Sall nousi Senegalin pääministeriksi 2004, kun edeltäjä sai potkut korruption takia. Hänen tullessaan presidentiksi 2012 paljastui, että Sallin henkilökohtaisen omaisuuden arvo oli noin 1,3 miljardia CFA-frangia eli noin kaksi miljoonaa euroa. Tämän hän oli enimmäkseen kahminut kasaan kolmivuotisella pääministerikaudellaan. Suoritus oli afrikkalaismittapuulla niin säälittävä, että pohdittiin kehtaako mokomaa edes presidentiksi hyväksyä, mutta lopulta päätettiin että menköön nyt tämän kerran.

13. Idriss Déby, Tsad
Aito Tsadin kundi Déby valitsi sotilasuran, jolla hän toimikin menestyksekkäästi. Tsadin riidellessä Libyan kanssa hän komensi joukkoja sekä 1984 että 1987, jolloin Libya ottikin turpiinsa. Pitkäaikaisen presidentti Hissane Habren kanssa tuli kuitenkin riitaa 1989, jolloin Déby pakeni kaikista mahdollisista maailman maista nimenomaan Libyaan. Hän kokosi sissiliikkeen ja taitavana johtajana valtasi Tsadin julistautuen presidentiksi 1990. Vajaan kolmenkymmenen vuoden aikana Déby on rikastunut kohtuullisuuden rajoissa, viimeksi hän otti parin miljoonan dollarin lahjan kiinalaiselta kaivosyhtiöltä. Reiluna miehenä presidentti on antanut toistenkin ottaa osansa eikä ole pitänyt kaikkea itse.

12. Ismail Omar Guelleh, Djibouti
Presidenttikausi alkoi 1999 ja Djiboutin laki rajasi kausien määrän kahteen. Mutta tämähän oli vain järjestelykysymys ja lakia muutettiin, vaikka Guellah olikin ilmoittanut toisen kauden olevan viimeisensä. Kansan protestointi vaiennettiin, porukkaa heitettiin linnaan ja Guellah valittiin kolmannelle kaudelleen 2011, jonka hän ilmoitti olevan viimeisensä. Äkkiäkös sen mielensä toisaalta muuttaa, saati sitten viidessä vuodessa (mitä muuten tapahtui kuuden vuoden kaudelle?), niinpä Guellah valittiin jälleen 2016 peräti 87 % ääniosuudella. Guellah ilmoitti kauden olevan viimeisensä.

11. Paul Kagame, Ruanda
Vuodesta 2000 alkaen Ruandan presidenttinä ollut Kagame on käyttänyt räjähdysherkässä maassa tarvittaessa koviakin otteita, mikä on ymmärrettävää. Mm. merkittävin oppositiojohtaja heitettiin linnaan 15 vuodeksi. Suosio kyllä tuntuu kasvavan: ensimmäisissä presidentinvaaleissa tuli 95 % kannatus, toisissa lievää takapakkia 93 % ääniosuudella, mutta kolmannella yrittämällä tuli jo melkein 99 % äänistä. Jokohan seuraavalla kerralla päästäisiin kolminumeroisiin lukemiin?


Ryhmä A: Kelpo gepardihatut

10. Faure Gnassingbé, Togo
Edellisen gepardihattulistan yhdeksikkö, Gnassingbé Eyadéma palveli Togon kansaa presidenttinä voimiaan säästämättä 38 vuotta. Viimeisinä vuosinaan hän tunsi voimavarojensa ehtyvän ja muutti maan perustuslakia siten, että presidentin vähimmäisikä alennettiin 45 vuodesta 35:een. Arvatkaa huviksenne minkä ikäinen Faure Gnassingbé oli tuolloin? No, isäpappa eli vielä kolme vuotta ja ymmärsi kuolla sopivalla hetkellä. Parlamentin puhemies oli juuri silloin ulkomailla ja sinne jäikin, kun poika vannoi virkavalan ”maan vakauden vuoksi” pikatahtia. Kansalliskokous varmisti asian antamalla 98 % äänistä. Tiedossa ei ole, mitä tapahtui niille kahdelle prosentille. Saman tien lakia muutettiin siten, että uusia vaaleja ei tarvitsekaan järjestää 60 päivän sisällä presidentin kuolemasta, vaan virkakautta jatkettiin kolmivuotiseksi vuoteen 2008 asti. Tämä nostatti hieman närää muissa maissa, joten Gnassingbé perääntyi ja järjestytti vaalit. Nehän sujuivat hienosti, paitsi että ääniä tuli vain 60 %. Tämä siitä huolimatta, että turhanaikaisia ulkopuolisia kuten ulkomaalaisia vaalitarkkailijoita ei päästetty maahan. Kun oppositio protestoi, turvallisuussyistä tapettiin alun toistatuhatta tuulen suuntaa ymmärtämätöntä. Sittemmin presidentinvaaleja ei olekaan järjestetty, joten Gnassingbé on voinut hyvällä omallatunnolla käyttää säästyneet rahat mm. puolentoista miljoonan loistoautoonsa.

9. Cyril Ramaphosa, Etelä-Afrikka
Etelä-Afrikan ensimmäinen musta presidentti oli palvottu Nelson Mandela, joka oli istunut apartheid-hallinnon aikana 27 vuotta vankilassa. Hän loi eri väestöryhmien välille luottamuksen ja johdatti Etelä-Afrikan rauhanomaisesti demokratiaan. Seuraava presidentti oli Thabo Mbeki, joka vietti 28 vuotta maanpaossa ja jatkoi Mandelan linjalla, mitä nyt syytti AIDSia valkoisten juoneksi. Tämän jälkeen puikkoihin hyppäsi Kgalema Motlanthe, joka oli istunut toistakymmentä vuotta apartheid-vankeudessa ja oli presidenttinä vain muutaman kuukauden. Seuraaja oli Jacob Zuma, kymmenen vuotta vankilassa viettänyt. Hänellä tuppasivat menemään valtion ja omat rahat sekaisin ja arvaatte kyllä kumpaan suuntaan. Seuraaja oli nykyinen presidentti Ramaphosa, jonka vankilakokemus rajoittuu puoleentoista vuoteen. Hänen suunnitelmiinsa kuuluu maareformi – nätti peitenimi ryöstölle - Zimbabwen tyyliin eli maa pois valkoisilta, mikä romautti Zimbabwen elintarviketuotannon ja näyttää pääsevän vauhtiin Etelä-Afrikassakin.
Huomaako joku korrelaation siinä, kuinka kauan neekeriä on istutettu linnassa ja kuinka ihmisiksi hän käyttäytyy? Odotamme mielenkiinnolla, mitä tekee Etelä-Afrikan seuraava presidentti, joka luultavasti on jo sitä sukupolvea joka ei ehtinyt apartheidin vankilaoloihin tutustua lainkaan.

8. Ali Bongo Ondimba, Gabon
Gabonin presidentti astui valtaan 2009. Arvatkaa kenen jälkeen? Jep, isäpapan. Tästä huolimatta hän pääsi tietyssä mielessä Barack Obaman afrikkalaiseksi luottomieheksi, mikä ei kyllä tosiaan ole mikään meriitti. Lystikkäisiin harrastuksiin kuuluu luksusautojen keräily – vuonna 2012 maan hallintokeskuksessa laskettiin olevan parkissa 400 kalleimman luokan ajoneuvoa. Uudet presidentinvaalit 2016 hän voitti niukasti, vaikka pelasikin varman päälle. Toimenpiteisiin kuuluivat epäilyttävä ääntenlaskenta, vastustajien pidätykset, ihmisoikeusrikkomukset ja väärin äänestäneiden piekseminen. Kyllä EU on sentään hyvä juttu Afrikkaan verrattuna – se vain äänestyttää uudelleen jos kansa ei ymmärrä omaa parastaan.

7. Joseph Kabila, Kongon demokraattinen tasavalta
Joseph Kabilan isä Laurent-Désiré Kabila heitti sen alkuperäisen gepardihatun eli Mobutu Sese Sekon pihalle silloisesta Zairesta, mikä on parasta mitä hänestä voi sanoa. Paljon muuta hyvää sanottavaa ei olekaan. Kun pappa murhattiin 2001, valta siirtyi pojalle. Joseph oli tuolloin 29-vuotias armeijan esikuntapäällikkö, sotilasarvoltaan kenraalimajuri. Kovin nuorella iällä kenraalikuntaan on varmaan päässyt pelkästään pätevyyden perusteella. Tämän jälkeen Kabila onkin pitänyt presidenttiyttä tiukasti hanskassaan. Vuoden 2006 vaaleissa käytettiin luovaa ääntenlaskentatapaa ja vuonna 2011 vastaehdokkaan suosituimpien äänestysalueiden tulokset katosivat. Vuonna 2016 päätettiin että mitäpä sitä turhaan vaaleja järjestämään ja Kabilan kautta jatkettiin kahdella vuodella. Vaalit siirrettiin huhtikuulle 2018 – hetkinen, paljonkos se kalenteri nyt olikaan kun ei tunnu vaaleja kuuluvan?

6. Paul Biya, Kamerun
Jo 85-vuotias Biya on ollut presidentti vuodesta 1982 alkaen. Tämä vaati perustuslain muutoksen, nykyään kausien määrä ei ole rajoitettu. Varsinaisesta oppositiosta hän hankkiutui eroon jo pari vuotta presidentiksi tulonsa jälkeen ovelalla siirrolla: lavastettu vallankaappausyritys, jonka jälkeen olikin hyvä päästellä ilmat pihalle lähemmäs tuhannesta vaarallisimmasta vastustajasta. Tästä huolimatta Biyan äänimäärät eivät ole kasvaneet eksponentiaalisesti, kuten useimmilla kollegoilla vastaavassa tilanteessa. Ensimmäisten vaalien 99,98 % on pudonnut välillä jopa 40 %:iin ja sekin vasta huijauksen jälkeen. Biyalla on tapana viettää lomansa Sveitsissä. Budjetti on vaatimattomat 40000 dollaria päivässä. Mutta henkilökohtaista omaisuutta on vain 200 miljoonaa dollaria, joten lomat on pakko viettää veronmaksajien piikkiin. Eikä niitäkään paljon ole, aika kun menee hoidellessa Etelä-Kamerunin kansanmurhaa.

5. Mswati III, Swazimaa
Onhan se toisaalta reilumpaa, että despootti nimittää itseään kuninkaaksi kuin presidentiksi. Swazimaa on virallisesti Afrikan ainoa absoluuttinen monarkia, vaikka monessa maassa valta periytyykin isältä pojalle. Mswati III:sta tuli kuningas vasta 14-vuotiaana 1982. Astuttuaan valtaan neljä kuukautta myöhemmin hän on elellyt vaatimattomasti käyttäen vain neljäsosan valtion budjetista henkilökohtaisiin menoihinsa. Jos tämä tuntuu liioittelulta, on muistettava että Swazimaa on säälittävän pieni kärpäsenkakka kartalla, alle puolitoista miljoonaa asukasta ja BKT per asukas reilu kolmetuhatta dollaria vuodessa. Kuningasparan henkilökohtainen omaisuus on säälittävät 200 miljoonaa dollaria, hänellä on vain kolme henkilökohtaista palatsia loppujen yhdentoista kuuluessa yksi kullekin vaimolle ja autolaivaston lippulaiva Maybach maksaa vain puoli miljoonaa dollaria.
Tämä ei ole kuninkaan Maybach, vaan samanlainen. Kuninkaan auton valokuvaaminen on laissa kielletty.

4. Denis Sassou Nguesso, Kongon tasavalta
Sassou Nguesso nousi presidentiksi jo 1979, jolloin Kongon ja tasavallan välissä oli vielä täsmennys "kansan". Kun kommunismi romahti Euroopassa, myös Kongossa havahduttiin ja erehdyttiin järjestämään vaalit 1992. Istuva presidentti sai vain 19 % äänistä. Seuraus oli sisällissota, jonka ex-kommunistit hävisivät. Sassou Nguesso palasi kuvioihin seuraavissa presidentinvaaleissa 1997, jotka hän voitti. Asiassa auttoi se, että kannattajat olivat kaapanneet vallan ja muita pääehdokkaita estettiin osallistumasta. Tämän jälkeen presidentti on valittu aina uudelleen äänivyöryllä.
Onhan kainalontuuletuskulma nyt oikein?

Ensimmäisellä presidenttikaudellaan Sassou Nguesso murhautti oppositiopoliitikot, mutta nykymaailmassa on pitänyt olla hienovaraisempi. Se ei ole estänyt kadottamasta jäljettömiin useita satoja hallitusta vastustaneita. Lahjuksiakin, erityisesti öljyalalta, presidentin uskotaan ottaneen vastaan satoja miljoonia.

3. Omar al-Bashir, Sudan
al-Bashir nousi valtaan 1989 perinteisellä menetelmällä eli kaappasi sen. Presidentiksi hän julistautui 1993 kiinnittämättä huomiota sellaiseen pikkujuttuun kuin vaaleihin. Niitä jouti järjestämään vasta myöhemmin, kun ääntenlaskenta, korruptio ja muut vastaavat oli huolella valmisteltu.
Varmana en ole mitään tehnyt!

Niinpä voitto oli aina varma, joten siinä sivussa ehti tapattaa eteläsudanilaisia arvion mukaan noin kolmesataatuhatta kappaletta. Tosin virallinen luku oli vain kymmenentuhatta. Kuka niitä kaikkia joutaa laskemaan. Mukavampaa laskea pankkitileillä olevia rahoja, joita erään arvion mukaan on yhdeksän miljardia dollaria.

2. Isaias Afewerki, Eritrea
Eritrea kävi pitkään vapaussotaa itsenäistyäkseen Etiopiasta, mutta jos olisivat tienneet mikä odottaa, olisivat lyöneet hanskat tiskiin ja lähteneet kotiin kesken sodan. Maan itsenäistyttyä 1993 presidentiksi tuli Afewerki ja on istunut virassaan kuin paska Junttilan tuvan seinässä. Muut diktaattorit ovat sentään vaivautuneet järjestämään teennäisiä vaaleja, mutta Afewerki ei ole viitsinyt. Valtaansa pönkittääkseen hän on kieltänyt yksityiset sanomalehdet, joten valtion tiedotuskanavat ylistävät valtapuoluetta miltei kuin suomalaismedia monikulttuuria. Poliittisia vankeja maassa on arviolta 10000, mikä on aika hyvä lukema maalta jossa on arviolta 10001 poliitikkoa.
Haistanko jossain opposition tuoksun?

Joskus kyvyt menevät hukkaan - mitähän Afewerki saisi aikaan vähän suuremmassa tai edes vauraammassa maassa. Maailman köyhimpiin kuuluvassa Eritreassa ei pääse nauttimaan edes kunnon korruptiosta.

1. Teodoro Obiang Nguema Mbasogo, Päiväntasaajan Guinea
Entisten diktaattorien listaykkönen oli Francisco Macias Nguema, Päiväntasaajan Guinea. Niinpä on täysin luonnollista, että nykydiktaattorien listaykkönen on mies joka hänet kukisti.
Päiväntasaajanguinealaisten jumala ja suvakkien jumala.

Obiangin ansiolista on niin hengästyttävä, että sitä ei voi kirjoittaa suorasanaisesti, on pakko turvautua ranskalaisiin viivoihin:
- Vallassa kohta jo 40 vuotta, 1979 alkaen.
- Syrjäytti vallasta setänsä ja teloitutti tämän marokkolaisilla palkkasotureilla ilmeisesti siksi, että päiväntasaajanguinealaiset eivät olisi osuneet kuitenkaan.
- On pitänyt tapanaan olla ainoa ehdokas vaaleissa.
- Viimeisissä presidentinvaaleissa hän sai 96,7 % äänistä. Vaalien jälkeen äänioikeutetuista katosi jäljettömiin 3,3 %.
- Omalla puolueella on 98 paikkaa parlamentissa, muilla kaksi.
- Parlamentilla ei kuitenkaan ole valtaa (liikaa mahdollisia toisinajattelijoita eli ne kaksi), vaan presidentti päättää kaikesta.
- Oppositiopoliitikoista 90 % elää maanpaossa. Loput 10 % ei enää elä.
- Paikallinen Yle julisti Obiangin jumalaksi.
- Varallisuus varovaisen arvion mukaan 700 miljoonaa dollaria.
- Päiväntasaajan Guinean BKT on muhkeiden öljyvarojen ansiosta henkeä kohti laskien Afrikan korkein. Jos presidentti poistetaan aineistosta, se lienee Afrikan matalin.
- Omistaa Malibussa 30 miljoonan dollarin asunnon.
- Harvinaisen huono musiikkimaku - keräilee Michael Jackson -muistoesineitä joita onkin kertynyt kahden miljoonan dollarin edestä.
- Terveys pettämässä, mutta onneksi poika on varapresidentti ja valmis hyppäämään puikkoihin.

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Uusinta: Varrella virran

Lukijalle: Maantiedeuusinnoissa tällä kertaa joet:

Sarjassa maantieteellisiä erikoisuuksia vuorossa joet. Aloitetaan puujalkavitsillä: Joen yli käveli elefantti. Miten kävi? Vastaus: Joe kuoli.

Joet on lueteltu pituuden mukaisessa järjestyksessä. Kuulostaa helpolta, mutta joen pituus on kaikkea muuta kuin yksikäsitteinen. Muutamia esimerkkejä ongelmista:
1) Joen sivujoki on yhtymispisteestä yläjuoksulle päin mitaten pidempi kuin pääuoma. Tämä ongelma kierretään yleensä siten, että sovitaan käsiteltäväksi jokisysteemin pituus joen suusta jokea ja tarvittaessa sivujokia pitkin mitaten etäisimpään lähteeseen - niin on menetelty tässäkin listassa.
2) Jokien suut ovat usein haarautuneita. Tällöin kuljetaan yleensä merkittävintä uomaa pitkin, vaikka sivu-uoma olisikin pidempi.
3) Joen kulku saattaa muuttua. Tulva-aikana se voi raivata itselleen väliaikaisen oikotien, ihmisen toiminnan vaikutuksesta joenmutkia oiotaan tai jää pato-altaiden alle.

Olisi toki olemassa muitakin tapoja mitata jokien mahtavuutta. Yksi on tutkia joen valuma-aluetta eli sitä pinta-alaa jolle satava vesi päätyy lopulta jokeen. Tässä luonnollinen ongelma on pinta-alan riittävän tarkka mittaaminen. Lisäksi ongelman muodostavat "valuma-alueella" olevat seudut, joilta vesi ei virtaa missään olosuhteissa jokeen. Suomessakin on useita tasaisia metsäkankaita, joilla pahimpinakin tulva-aikoina vesi päätyy suppiin, onpa täällä monia umpilampiakin. Tätä ongelmaa voidaan toki kiertää sanomalla "niin mutta jos tarpeeksi märkää olisi, niin ko. lammen vesi päätyisi ko. jokeen." Mutta tätä perustelua käytettäessä esimerkiksi Kaspianmeren - ja siinä sivussa myös Aral-järven - koko valuma-alue pitäisi liittää Don-joen vastaavaan; mikäli jokin luonnonoikku aiheuttaisi pinnannousun muutama kymmenen metriä nykyistä ylemmäs, vesi purkautuisi lopulta Donin kautta Mustaanmereen.

Visuaalis-hydrologinen ratkaisu olisi laittaa joet järjestykseen virtaaman mukaan. Tässä törmätään ongelmaan: minkä virtaaman mukaan? Maksimin, minimin vai pitkän ajan keskiarvon? Yleisesti käytetään keskiarvoa, mutta sen määrittäminen on puolestaan melkoisen työlästä. Tätä luokittelua käytetään kuitenkin määräämään, mikä on pääuoma ja mikä sivujoki. Kahden joen yhtyessä sivujoeksi katsotaan se, jonka keskivirtaama on pienempi. Tämän takia käy useinkin niin, että yhtymäkohdasta alkulähteelle mitaten sivujoki osoittautuu pääuomaa pidemmäksi.

Yllättävin vaihtoehto jokien järjestykseen laittamiselle on mitata niiden mahtavuutta sivujokien avulla. Lukuarvon 1 saa joki, jolla ei ole ainuttakaan sivujokea. Lukuarvon 2 saa joki, jolla on ainakin yksi sivujoki mutta ei yhtään sivujoellista sivujokea, lukuarvon 3 joki jolla on ainakin yksi sivujoellinen sivujoki mutta ei yhtään sivujoellista sivujoen sivujokea ja niin edelleen. Tällä mittarilla mahtavin joki on Amazon, jonka lukuarvo on 12. Toisin sanoen Amazonilla on ainakin yksi lähdepuro, joka laskee ensin suurempaan jokeen, joka puolestaan laskee vielä suurempaan jokeen jne, kunnes yhdestoista yhtymiskohta lopulta kohtaa Amazonin. Ongelma on kuitenkin taas se, kuinka pieni puro lasketaan mukaan - vaaditaanko esimerkiksi tietty minimikeskivirtaama vai se, että lähdepuro ei kuivu koskaan. Esimerkiksi Kansalaisen Karttapaikasta pystyi nopeasti selvittämään, että siihen merkittyjen purojen mukaan laskien Kemijoen lukuarvo on vähintään 8. Toinen ongelma on se, että esimerkiksi lukuarvon 8 saavia jokia on luultavasti tuhansia - miten ne luokiteltaisiin keskinäiseen järjestykseen?

Kaikkine heikkouksineenkin pituuden mukaan järjestäminen on sekä yleisintä että kätevintä. Tässä on käytetty lähteissä ilmoitettua pituutta ja ainakin pyritty siihen, että pituus olisi mitattu joen suulta kaikkein etäisimmän lähdejoen alkulähteelle, poikkeuksina ainakin Neva, josta ei löytynyt kyseistä tietoa.

Niili on maailman pisin joki. Vielä mioseenikaudella parikymmentä miljoonaa vuotta sitten se oli 1400 kilometriä pidempi, kun Tanganjikajärvi laski Niilin kautta. Valuma-alueeltaan Niili on vasta kolmantena ja virtaamaltaan se ei ole edes kolmenkymmenen suurimman joukossa. Sahara vaatii veronsa, viimeinen Niiliin laskeva sivujoki kun on Atbara parituhatta kilometriä ennen suuta.

Amazon on maailman toiseksi pisin joki, tosin tämä on kiistanalaista. Voi nimittäin olla, että jokin alkuhaara osoittaa Amazonin Niiliä pidemmäksi. Joka tapauksessa joki on selvästi Etelä-Amerikan pisin. Lisäksi sillä on ylivoimaisesti maailman suurin valuma-alue ja virtaama. Virtaaman määrä on jopa viisinkertainen seuraavaksi suurimpaan jokeen verrattuna. Mereen laskiessaan sen pääuoman leveys on 80 kilometriä. Syvyyttä joella on 20-50 metriä, syvimmillään jopa 100 metriä. Se on suurin joki, jonka yli ei ole olemassa ainuttakaan siltaa. Koska joen kallistuma on vähäinen ja virtaama suuri, isotkin alukset pystyvät kulkemaan kauas yläjuoksulle. Valtamerilaivat pääsevät Manaukseen asti, 1500 km suulta, syväykseltään enintään 5,5 metriä olevat Perun Iquitosiin asti 3600 km suulta. Jokialukset pääsevät tästäkin 800 kilometriä eteenpäin. Amazonin vesistö on kalalajistoltaan maailman rikkain, toistaiseksi sieltä on löydetty noin 2100 eri lajia. Virran mahtavuutta kuvaa hyvin Rio Negron yhtyminen pääuomaan Manauksessa. Rio Negro on tummavetinen, lämpimämpi ja virtaa hitaammin. Yhtymäkohdan jälkeen joet virtaavat rinnakkain kuutisen kilometriä ennen vesien sekoittumista.

Jangtse on Aasian pisin joki, pisin Tyyneenmereen laskeva joki, pisin yhdessä maassa (Kiinassa) virtaava joki ja sillä on suurin vain yhdessä maassa sijaitseva valuma-alue. Vastikään käyttöönotettu Kolmen rotkon pato on maailman suuritehoisin vesivoimalaitos. Mikäli Ganges ja Brahmaputra katsotaan erillisiksi joiksi, Jangtsella on Aasian suurin virtaama.

Mississippi on Pohjois-Amerikan pisin joki, kun lasketaan reittiä Mississippi-Missouri-Jefferson. Sillä on myös mantereen suurin valuma-alue ja virtaama. Joki meanderoi paljon ja muuttaa reittiään ajoittain. Myös ihmisen tekemät muutokset laivaliikennettä varten ovat lyhentäneet jokea. Joki kuljettaa mukanaan paljon lietettä ja sanotaankin, että Mississippi on liian paksu purjehdittavaksi mutta liian löysä kynnettäväksi.

Jenisei on pisin Jäämereen laskeva joki ja pisin joki, joka jäätyy säännöllisesti. Väitetään, että jos akselivallat olisivat voittaneet toisen maailmansodan, Jenisei olisi ollut Saksan ja Japanin etupiirien raja.

Keltainenjoki eli Huangho on Kiinan toiseksi pisin joki ja erittäin herkkä tulville. Tasangolla virtaavana sen uoma on muuttunut historian aikana useita kertoja. Vuonna 1194 joki murtautui eteläiselle reitille, Shandongin niemimaan toiselle puolelle, jolloin sen suun paikka vaihtui 300 km etelämmäs. Seuraavan 700 vuoden aikana joen kulkureitti vaihtui useita kertoja, kunnes 1897 se - toistaiseksi - viimeisen kerran alkoi virrata alkuperäisessä uomassaan. Tulvia on ollut sen jälkeenkin, vuoden 1931 tulvassa arvellaan kuolleen jopa neljä miljoonaa ihmistä. Vuonna 1938 tulvapadot avattiin tarkoituksellisesti hidastamaan japanilaisten etenemistä ja lähes miljoona kuoli - tosin vain vähäinen murto-osa heistä oli japanilaisia. Nykyään tulvia estetään mm. pommittamalla lentokoneista jääpatoja. Joki on teollistumisen myötä erittäin pahoin saastunut.

Ob-joella on lyhyestä nimestään huolimatta Aasian suurin valuma-alue. Sillä on myös maailman pisin estuaari.

Parana on Etelä-Amerikan toiseksi pisin joki. Sen pituus riippuu siitä, lasketaanko Rio de la Plata jokeen vai mereen kuuluvaksi.

Kongo on maailman syvin joki, syvimmillään 230 metriä. Afrikan joista sillä on suurin valuma-alue ja virtaama, molemmat maailman toiseksi suurimpia heti Amazonin jälkeen.

Amur on Venäjän ja Kiinan raja-aluetta, jolla on perinteisesti ollut kiistoja rajan kulusta.

Lena saa alkunsa vain seitsemän kilometrin päässä Baikaljärvestä, joka kuuluu Jenisein valuma-alueeseen.

Mekong virtaa pohjoisesta etelään ja siksi pääuoma tulvii eri aikaan kuin siihen alajuoksulla laskevat sivujoet. Tulvan äkillisesti kohotessa Mekongissa joidenkin sivujokien virtaussuunta muuttuu, esimerkiksi Tonle Sap muodostaa valtavan tulvajärven.

Irtys laskee Obiin, mutta on sitä pidempi. Jos se lasketaan sivujoeksi, se on maailman pisin ja valuma-alueeltaan suurin sivujoki. Hydrologisesti se onkin sivujoki, mutta koska Ob-Irtys -jokisysteemin pituus lasketaan Irtysiä pitkin, tittelit ovat kyseenalaisia.

Mackenzie on tullut länsimaalaisille tunnetuksi vasta 1700-luvun lopulla, koska joki virtaa Kanadan arktisimpien seutujen läpi.

Niger ei ole saanut nimeään siitä mistä luulisi, vaan luultavasti tuareginkielisestä ilmaisusta "jokien joki". Sen varrella sijaitseva samanniminen valtio kuuluu kokonaisuudessaan sen valuma-alueeseen, pois lukien ne osat jotka viettävät laskujoettomaan Tsadjärveen.

Missouri on itse asiassa pidempi kuin koko Mississippi. Se on kuitenkin virtaamaltaan hieman pienempi kuin Mississippi niiden yhtymäkohdassa ja katsotaan siksi sivujoeksi. Koska jokisysteemin suurimpaan pituuteen kuuluu melkoinen pätkä Missouria, sen titteli Pohjois-Amerikan pisimpänä sivujokena on kyseenalainen.

Murray on Oseanian suurin joki kaikilla mahdollisilla mittareilla: pisin, suurin valuma-alue ja suurin virtaama.

Tocatins Brasiliassa on mahdollisesti pisin sivujoki. Mahdollisesti siksi, että se laskee Amazonin sivuhaaraan juuri ennen valtamerta. Kiistelläänkin siitä, onko se sivujoki vai itsenäinen joki.

Volga on Euroopan suurin joki kaikilla mittareilla: pisin, suurin valuma-alue ja suurin virtaama. Se on samalla kaikissa kategorioissa suurin joki, joka ei laske mereen tai mereen laskevaan jokeen ja suurin joki, jonka uomasta osa on korkeudeltaan merenpinnan alapuolella.

Shatt al-Arab on varsinaisesti vain noin 150 km pitkä. Tunnetummat Eufrat ja Tigris yhtyvät ennen mereen laskemistaan Shatt al-Arabiksi. Yhtymäpisteen korkeus merenpinnasta on vain neljä metriä.

Madeira, joka laskee Amazoniin, on pisin kiistaton sivujoki. Kyseenalaiset sivujoet mukaan lukienkin Madeiralla on sivujoista suurin valuma-alue ja virtaama.

Indus on pisin Intian valtamereen laskeva joki. Historiassa se on tunnettu paikkana, johon Aleksanteri Suuren maailmanvalloitus pysähtyi.

Sao Francisco on suurista joista tuntemattomimpia; tuppaa aina unohtumaan, että Brasiliassa on muitakin jokia kuin Amazon sivujokineen.

Syrdarja laskee siihen, mitä Araljärvestä on jäljellä ja on pisin joki, joka sijaitsee kokonaan sisämaavaltioissa - myös valuma-alueeltaan.

Saint Lawrence purkaa Pohjois-Amerikan suurten järvien vedet Atlanttiin. Kun jokea seuraa etäisimmältä lähteeltään suulle, se vaihtaa nimeä monta kertaa: Northjoki, Saint Louis -joki (tässä välissä Yläjärvi), Saint Mary's -joki (Huronjärvi), Saint Clair -joki (Saint Clair -järvi), Detroitjoki (Eriejärvi), Niagarajoki - lienee kuuluisin putoustensa ansiosta - (Ontariojärvi) ja lopulta Saint Lawrence.

Rio Grande on lännenelokuvista tuttu USA:n ja Meksikon rajajoki. Nimi "Suuri joki" on ehkä pituuden (3051 km) puolesta ansaittu, mutta virtaamaltaan se on säälittävä kuraprunni, alle kymmenesosan Kemijoesta.

Ala-Tunguska laskee Jeniseihin ja on Aasian pisin sivujoki, mikäli Irtysiä (tai vaihtoehtoisesti Obia) ei hyväksytä. Joen virtaama vaihtelee valtavasti, kesäkuun virtaama on noin satakertainen verrattuna maalis- ja huhtikuun vastaaviin.

Brahmaputran lähdepuroja pidetään maailman korkeimmalla virtaavina jokina. Koska joella on yhteinen suisto Gangesin kanssa, sitä pidetään joskus Gangesin sivujokena.

Tonava on joki, joka virtaa useimman maan eli kymmenen läpi. Sen valuma-alueeseenkin kuuluu eniten maita, yhteensä 19. Samalla sen rannalla on enemmän pääkaupunkeja kuin minkään muun joen, neljä kappaletta.

Sambesi on tunnettu Victorian putouksista. Joessa sijaitsee myös Kariban tekojärvi, joka on tilavuudeltaan maailman suurin.

Araguia laskee Tocatinsiin. Jos Tocatins hyväksytään sivujoeksi, niin Araguia on maailman pisin sivujoen sivujoki.

Amudarja laski ennen Araljärveen. Nykyään joki on keinokastelun takia kuivunut alajuoksultaan ja on siksi maailman pisin kuivunut joki eli joki, jolla ei ole varsinaista suuta.

Ganges on hindujen pyhä joki. Mikäli sen kanssa yhteisen suiston muodostava Brahmaputra katsotaan Gangesin sivujoeksi, on Ganges Aasian virtaamaltaan suurin joki. Gangesin valuma-alueeseen kuuluu myös maailman korkein vuori Mount Everest.

Isim laskee Irtysiin ja on pisin sivujoen sivujoki, mikäli Irtys hyväksytään sivujoeksi ja Tocatins ei.

Uraljokea on perinteisesti pidetty Euroopan ja Aasian rajana, jolloin se onkin ainoa kahden mantereen välinen rajajoki. Joen kymmenkilometrinen delta sen laskiessa Kaspianmereen on hyvin erikoisen muotoinen, joulukuusimainen.

Arkansas on Pohjois-Amerikan pisin sivujoki, mikäli Missouria ei hyväksytä.

Colorado on muovannut vuosimiljoonien kuluessa maailman näyttävimmän kanjonin, Grand Canyonin. Joki itse kuivuu nykyään ennen laskemistaan Kalifornianlahteen. Vettä käytetään keinokasteluun niin paljon, että vain harvoin sitä riittää mereen asti.

Ubangi laskee Kongoon ja on Afrikan pisin sivujoki.

Orinoco on maailman pisin bifurkaatiojoki. Osa sen vesistä purkautuu Casiquarejokea pitkin Amazonin vesistöön. Vaikka joki menettää osan vesistään eikä ole pituudeltaan eikä valuma-alueeltaan viidenkymmenen ensimmäisen joukossa, on sen virtaama silti maailman neljänneksi suurin. Valuma-alue näet sijaitsee kokonaan sademetsässä, joten vettä riittää.

Tarim on suurista joista se, joka on kauimpana merestä. Se virtaa Sinkiangissa, jossa sijaitsee maapallon merestä kaukaisin piste. Kuivana kautena joki katoaa Takla Makanin autiomaahan, märempinä aikoina se täyttää nykyään yleensä kuivana olevan Lop Norin suolajärven.

Oranje on Etelä-Afrikan pisin joki. Vaikka se virtaa lähes koko maan halki lännestä itään, ei sen rannoilla ole kovin paljon asutusta, koska suurin osa reitistä on autiomaata. Kuivina vuosina koko joki onkin haihtunut ennen merta.

Don on tunnettu Mihail Solohovin kasakkaeepoksesta Hiljaa virtaa Don, jonka savonnettu versio on kuulemma nimeltään Eepä tok piä kiirettä jok.

Kama laskee Volgaan ja on Euroopan pisin sivujoki.

Guapore laskee Mamoreen, joka laskee Madeiraan, joka laskee Amazoniin. Guapore on näin ollen maailman pisin sivujoen sivujoen sivujoki ... paitsi jos Mamoren pituus lasketaan Guapore mukaan lukien, jolloin Mamore puolestaan on pisin sivujoen sivujoki.

Voltajoessa on maailman suurin tekoallas, Voltajärvi.

Beni laskee Madeiraan ja on siksi pisin sivujoen sivujoki, mikäli kiistanalaiset tapaukset unohdetaan.

Coloradojoessa ei ole muuta mainittavaa kuin se, että kyseessä on pisin joki, jolla on itseään pidempi samanniminen joki. Tämä lyhyempi Coloradojoki sijaitsee Teksasissa.

Rio Grandessa ei ole muuta mainittavaa kuin se, että se jakaa edellisen ennätyksen Coloradojoen kanssa; molempien pituus on 1438 km. Tämä Rio Grande sijaitsee Boliviassa.

Kura laskee Kaspianmereen Azerbaidzanissa ja on pahoin saastuneena nimensä veroinen.

Iguazu on Paranan sivujoki ja tunnettu samannimisistä putouksistaan.

Rein on Länsi-Euroopan valtaväylä. Se ei kuitenkaan laske mereen Reininä, vaan hajoaa Waaliksi, Ala-Reiniksi ja Ijsseliksi. Aiemmin suuhaaroja oli useampiakin.

Kapuas sijaitsee Borneolla ja on pisin saarella oleva joki, 1143 km.

Shabeelle virtaa Somaliassa - silloin kun virtaa. Se on pisin luonnollisista syistä kuivuva joki. Vain suurimpien tulvien aikana joen vesiä laskee Jubajokeen ja sitä kautta Intian valtamereen.

Sepik Uudessa-Guineassa häviää pisimmän saarijoen tittelin niukasti Kapuakselle, mutta on virtaamaltaan suurin saarella oleva joki.

Caroni laskee Orinocoon ja alle tuhannen kilometrin pituudesta huolimatta sillä on hallussaan sivujokien ennätysvirtaama - kiitos sademetsäilmaston.

Ussuri on Amurin sivujoki, jonka muutaman saaren omistuksesta Neuvostoliitto ja Kiina kävivät kiihkeän mutta unohdetun rajataistelun 1969.

Seine virtaa Pariisin halki, mutta ei vastoin harhaluuloa ole Ranskan pisin joki: Loire on pidempi ja sen lisäksi Ranskassa virtaavat osan matkaansa Rein, Meuse ja Rhone, joiden kokonaispituus on suurempi.

Pripet on Dnieprin sivujoki, josta tuskin kukaan olisi kuullut, ellei sen varrella sijaitsisi paikka nimeltä Tsernobyl.

Glomma Norjassa on 604 km pitkänä Pohjoismaiden pisin joki. Se on suurin myös virtaamaltaan, keskimäärin 720 kuutiometriä sekunnissa.

Kemijoki on Suomen mahtavin joki pituudeltaan (552 km) ja keskivirtaamaltaan (556 kuutiometriä sekunnissa). Sen valuma-alue on 51 000 km2. Valuma-alueeltaan se on samalla Pohjoismaiden suurin mereen laskeva joki, voittaen Götajoen muutamalla sadalla neliökilometrillä. (Nevajoen valuma-alue on yli viisinkertainen, mutta siitä kuuluu Pohjoismaihin vain murto-osa. Nevan vesistöön kuuluvan Vuoksen valuma-alue on hieman Kemijokea suurempi. Myös Vuoksen pituus on Kemijokea suurempi, mikäli se lasketaan kaukaisimpaan latvapuroon asti.) Pirttikosken voimalaitoksen kohdalla Kemijoki katoaa parin kilometrin ajaksi maan sisään; putouskorkeuden lisäämiseksi on kallioon louhittu joelle tunneli.

Tiber virtaa Rooman halki. Sanonta "uida Tiberin yli" tarkoittaa protestantin kääntymistä roomalaiskatolilaisuuteen.

Shannon Irlannissa on 386 km pitkänä Euroopan pisin saarella sijaitseva joki.

Khwae Yai on elokuvasta tuttu Kwai-joki.

Thames ei ole Brittein saarten pisin joki; pisin on Irlannissa oleva Shannon ja Britanniassakin virtaa Thamesia kahdeksan kilometriä pidempi Severn.

Iijoki on tunnettu Kalle Päätalon Iijoki-sarjasta, joka on suunnilleen yhtä pitkä kuin 330-kilometrinen joki. Iijoki on samalla pisin joki, jonka koko valuma-alue kuuluu Suomelle.

Casiquiare on Orinocosta erkaantuva bifurkaatiojoki, joka laskee Rio Negron kautta Amazoniin.

Ounasjoki yhtyy Kemijokeen Rovaniemellä ja on Suomen suurin sivujoki kaikilla mittareilla mitaten.

Jordan on pysyvistä joista matalin, koska se laskee Kuolleeseenmereen. Reilusti yli puolet 251-kilometrisestä joesta virtaa merenpinnan alapuolella. Joen vettä käytetään runsaasti keinokasteluun ja vedenkäyttö onkin Israelin ja Jordanian pysyvä kiistanaihe.

Somme on tunnettu ensimmäisessä maailmansodassa käydystä Sommen taistelusta.

Klondike Kanadassa on Alaskaan virtaavanYukonin sivujoki, tunnettu vuoden 1896 kultakuumeesta.

Vuoksi häviää Kemijoelle niukasti virtaamaltaan, mutta sen valuma-alue on yli 52400 km2, Pohjoismaiden suurin. Aiemmin joki laski Käkisalmen kautta Laatokkaan, mutta vuonna 1818 tulvakanavaksi kaivettu uoma puhkaisi Taipaleenjoen oikotieksi. Nykyään vanha lasku-uoma on lähes kuivunut. Vuoksen pituudeksi mainitaan 156 km, mutta sen pituutta kaukaisimpaan latvapuron lähteeseen ei tiettävästi ole koskaan mitattu. Mittailin karkeasti Kansalaisen Karttapaikasta seuraavat likiarvot: Vuoksen luusuasta Pielisjoen suulle Saimaan vesistöä pitkin saaret ja niemenkärjet kiertäen on matkaa 293 km. Pielisjoen pituus on 67 km. Pielisjärveä pitkin Kuokkastenkoskelle järven pohjoispäähän on 97 km. Siitä on jokea ja puroja pitkin 55 km Kalliojärvelle, joka on bifurkaatiojärvi. Yhteensä 668 km eli karkeastikin mitaten Vuoksi on selvästi Kemijokea pidempi.

Neva virtaa Pietarin halki ja sen kautta laskee valtaosa Järvi-Suomen vesistä mereen. Koska Neva kerää koko Laatokan valuma-alueen vedet, sen keskimääräinen virtaama on valtava, lähes viisinkertainen Kemijokeen ja Vuokseen nähden ja suurempi kuin esimerkiksi Reinillä.

Rubikon on vain kolmisenkymmentä kilometriä pitkä joki, mutta sen ylitys oli eräs maailmanhistorian merkittävimpiä käännekohtia.

Tämä Kemijoen nelikilometrinen latvajoki saa komean nimensä ansiosta kunnian päättää listan.