Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


tiistai 21. helmikuuta 2017

Narukerän perässä

Pidän asioista, jotka tapahtuvat aina samalla tavalla. Siinä on jotain tuttua ja turvallista. Insinöörin motto on "Älä koske toimivaan systeemiin".

Tänä talvena yksi aina luotettava asia järkähti paikallaan. Aivan yllättäen. Kaikki näytti niin hyvältä. Norja voitti jääpallon MM-kisojen A-sarjan alemmassa alkulohkossa kaikki vastustajansa eli USA:n, Valko-Venäjän ja Saksan odotetuin selvin lukemin. Seurasi puolivälieräottelu A-sarjan ylemmän alkulohkon viimeistä eli Kazakstania vastaan. Ottelu näytti etenevän käsikirjoituksen mukaan. Puoliajalla Kazakstan johti 4-0. Toista puoliaikaa oli ehditty pelata vajaat seitsemän minuuttia, kun Norja kavensi. Kuusi minuuttia lisää ja tilanne oli 4-2. Ei toki vieläkään mitään hätää. Reilut kymmenen minuuttia ja 4-3. Näissä lukemissa edettiin pitkään, mutta reilut viisi minuuttia ennen varsinaisen peliajan päättymistä Norja tasoitti. Mentiin 2 x 10 minuutin sudden death -jatkoajalle, jota seuraisi tarvittaessa rangaistuslaukauskilpailu. Sitä ei tarvittu. Kaksi ja puoli minuuttia ennen jatkoajan päättymistä Norja teki viidennen maalinsa ja eteni neljän parhaan joukkoon välieriin.

Maailma meni pois jengoiltaan. Jos johonkin on voinut luottaa, niin jääpallon MM-kisoihin. Ennen kaikkea Norjaan. Maa oli ollut viisitoista kertaa peräkkäin viides. Siis viides. Ei siis pelkästään ulkona välieristä, vaan joka kerran nimenomaan viides. Viisitoista kertaa. Peräkkäin. Ja nyt ne mokomat menivät rikkomaan tämän putken.

En ole koskaan ollut mikään innokas urheilutapahtumissa kiertäjä. Olen toki käynyt monen eri lajin tapahtumissa, mutta ne ovat useimpien lajien osalta olleet vain yksittäisiä kertoja. Viisi sellaista urheilulajia on, joita on katsomon penkillä tullut seurattua useammin. Eniten tietysti yleisurheilua, moninkertaisesti enemmän kuin kaikkia muita yhteensä. Muista lajeista nousee esiin neljä. Niistä yleisimpänä jalkapallo. Muut kolme ovat järjestykseen asettamatta hiihto, jääkiekko ja yllätysvetona jääpallo. Tässä välissä on tunnustettava, että näiden kolmen ohella yhtä paljon olen istunut pesäpallokatsomossa. Tätä ei voi kuitenkaan laskea, koska kertaakaan en ole mennyt pesäpallokatsomoon pesäpalloa katsomaan vaan minulla on ollut siihen jalompi vaikutin eli ... no joo, ne jotka arvasivat jo, olivat oikeassa ja muut eivät ansaitsekaan tietää. Eikä sitäkään kestänyt kuin yhden kauden ajan, joten urheiluihmiset antanevat tämän anteeksi.

Mutta takaisin asiaan. Jääpallo on siis salainen paheeni. Satunnainen sellainen, mutta pelinä pidän siitä enemmän kuin jääkiekosta. Ainakin paikan päällä seurattuna ja olettaen, että ei ole helvetin kylmää ja jaloissa on riittävän monet villasukat. Laji ei ole niitä jännittävimpiä yleisömagneetteja senkään takia, että yleensä pienikin tasoero joukkueiden välillä kulminoituu ottelulukemissa usean maalin eroksi. Useimmat jääpallomatsit ratkeavat jo ensimmäisellä puoliajalla, vain harvoin tapahtuu edellä kuvatun Norja - Kazakstan -ottelun kaltaisia yllätyksiä. Toisaalta tässä on myös tietyllä perverssillä tavalla lajin suola: kun yllätys tapahtuu, se on aina iso.

Ainakin MM-kisoissa, joissa tasoerot ovat suuret. Nykyään MM-kisat järjestetään kahdessa sarjassa (A ja B), jotka molemmat on jaettu kahteen lohkoon siten, että paremmat joukkueet pelaavat ylemmässä ja heikommat alemmassa lohkossa. Alkulohkoissa on siis tavallaan neljä eri tasoa. Pudotuspeleissä A-sarjan ylempi lohko pelaa alempaa lohkoa vastaan puolivälierissä, jonka jälkeen jatketaan eteenpäin normaalisti. Vastaavalla systeemillä pelaa B-sarja. Seuraavana vuonna A-sarjan hävinnyt pelaa B-sarjan ylemmässä ja B-sarjan voittaja A-sarjan alemmassa lohkossa. Muilta osin aloituslohko riippuu edellisen vuoden kisojen puolivälieräottelun tuloksesta. Alemmilla tasoilla pelataan joskus lyhyempiä otteluja, esimerkiksi tänä vuonna B-sarjan alempi alkulohko pelattiin 2x30 -minuuttisena eikä 2x45 -minuuttisena.
Ja A-sarjassa turnaus etenee lähes aina tuttua ja turvallista rataa:

1) Alemmassa lohkossa Norja, Yhdysvallat ja Valko-Venäjä miehittävät kolme ensimmäistä sijaa yleensä tässä mutta hieman vaihtelevassa järjestyksessä.
2) Jokin neljäs maa häviää ja putoaa B-sarjaan.
3) Puolivälierissä alemman lohkon joukkueet ottavat selkäänsä suurinumeroisin lukemin ylemmän lohkon joukkueilta ja karsiutuvat.
4) Ylemmässä lohkossa Ruotsi ja Venäjä sijoittuvat ensimmäiseksi ja toiseksi, Suomi ja Kazakstan samoin kolmanneksi ja neljänneksi.
5) Välierissä Ruotsi ja Venäjä pudottavat Suomen ja Kazakstanin.
6) Joka toinen kerta mestaruuden voittaa Ruotsi, joka toinen Venäjä.
7) Joka toinen kerta pronssiottelun voittaa Suomi, joka toinen Kazakstan.

Ette usko vai? Katsotaanpa 2010-luvun MM-kisoja, joita on siis pidetty tähän mennessä kahdeksat. Nykyisellä systeemillä on pelattu neljät viimeiset kisat, sitä ennen pelattiin kuuden joukkueen A-sarja neljän joukkueen pudotuspeleillä. Sarjajärjestelmän muutos on skaalattu nykysysteemiin:
1) Joka kerran samat maat runkosarjan sijoilla 5-7, paitsi että Valko-Venäjä oli kerran poissa koko kisoista. Seitsemästä jäljellä olevasta kerrasta viidesti järjestys Norja - USA - Valko-Venäjä.
2) Joka kerran näiden seitsemän parhaan maan ulkopuoliset maat ovat jääneet niiden jälkeen.
3) Tänä vuonna tuli se ensimmäinen kerta kun alemman lohkon joukkue eli Norja yllätti ylemmän lohkon joukkueen eli Kazakstanin puolivälierissä.
4) Suomi voitti kerran runkosarjan. Seitsemän muuta kertaa Venäjä ja Ruotsi ovat olleet kaksi ensimmäistä, Suomi ja Kazakstan kaksi seuraavaa.
5) Kuusi kertaa kahdeksasta näin. Koska Suomi voitti kerran runkosarjan, Ruotsi ja Venäjä pelasivat tuolloin välierissä keskenään Kazakstanin sijoituttua neljänneksi. Sen lisäksi Suomi yllätti kerran välierässä Ruotsin.
6) Venäjällä viisi mestaruutta, Ruotsilla kolme.
7) Suomi on jäänyt neljästi neljänneksi, Kazakstan kolmesti ja sen lisäksi tuo tämänvuotinen Norjan yllätysvoitto Kazakstanista nosti Norjan neljänneksi pudottaen Kazakstanin viidenneksi.

Eli ennustettavaa jos mikä. Ja vielä ennustettavampaa tämä oli vanhaan hyvään aikaan, jolloin MM-kisoissa oli mukana vain neljä maata eli Neuvostoliitto, Ruotsi, Suomi ja Norja. Tässä järjestyksessä. USA tuli mukaan myöhemmin viidenneksi, sitten joitakin kisoja myöhemmin tuli useitakin uusia maita.

Ensimmäiset jääpallon kansainväliset arvokisat pelattiin Oslon vuoden 1952 talviolympialaisten näytöslajina. Kiirettä ei asian suhteen pidetty, sillä kilpailullisena pidetty maaottelutoiminta oli alkanut 1919 Suomi - Ruotsi -otteluilla. Oslon turnauksessa Neuvostoliitto ei vielä ollut mukana. Muutenkaan turnaus ei noudattanut tulevaa ennustettavuutta, sillä maat pelasivat ottelunsa ristiin jokaisen voittaessa yhden. Maalieron perusteella järjestys oli Ruotsi - Norja - Suomi.

MM-kisat pelattiin ensi kerran 1957, seuraavan kerran 1961 ja siitä eteenpäin kahden vuoden välein vuoteen 2003 asti, jonka jälkeen on siirrytty vuosittaiseen rytmiin. Aluksi kisajärjestelyt kiersivät suhteellisen tasaisesti neljän maan kesken, mutta viime vuosikymmeninä on ollut tylsempää. Suomi on järjestänyt kisat kuudesti (1957, 1967, 1975, 1983, 1991 ja 2001). Norjan (neljä isännyyttä) viimeisin isäntävuoro oli 1993. Yhdysvalloissa käytiin kerran eli 1995, Kazakstan oli järjestelyvastuussa 2012. Muuten on jokavuotiseen rytmiin siirtymisen 2003 jälkeen aina pelattu Ruotsissa (viidesti sen jälkeen, kaikkiaan yksitoista kertaa) ja Venäjällä (yhdeksän kertaa, kaikkiaan neljätoista, joista neljä Neuvostoliiton aikana). 2014-16 oltiin kolmesti peräkkäin Venäjällä! Ensi vuonna on uutta luvassa, koska B-sarja pelataan Kiinassa. Samaa kokeiltiin jo 2004, jolloin B-sarja pelattiin Unkarissa.

Kilpailumuotona oli yksinkertainen runkosarja 1957-67, jonka jälkeen pelattiin kaksinkertaista runkosarjaa 1969-81. Tämän jälkeen palattiin yksinkertaiseen sarjaan, mutta mukaan otettiin pudotuspelit joita onkin sitten pelattu eri formaateilla. Kahteen eri sarjatasoon maat jaettiin ensi kerran 1991. Jaossa on nähty monenlaisia järjestemiä, samoin etenkin alemman tason pudotuspeleissä.

Mutta alkuvaihe oli tylsää. Neuvostoliitto voitti ensimmäiset 11 maailmanmestaruutta peräkkäin. Ruotsi oli seitsemän kertaa hopealla ja loput neljä kertaa pronssilla. Suomi otti kolme hopeaa ja seitsemän pronssia. Norjan ainoa mitali oli vuoden 1965 yllätyshopea. Kahdesti mitalistit olivat selvillä jo ennen ensimmäistä ottelua, sillä Norja boikotoi vuosien 1957 ja 1969 kisoja Neuvostoliiton Unkarin ja Tsekkoslovakian miehitysten takia.

Vuonna 1981 rysähti. Ruotsi yllätti ja voitti mestaruuden. Sen jälkeen se onkin jakanut mestaruudet Neuvostoliitto/Venäjän kanssa, mitä nyt Suomi teki jättipaukun 2004. Yhdysvallat tuli mukaan 1985 ja hävisi joka ainoan ottelunsa vuoteen 1991 asti, jolloin mukaan tuli muitakin, vielä heikompia maita. Mitalimaat pysyivät silti samoina, paitsi että Norja otti pronssia 1993. Ensimmäisten 22 kisojen ajan 20 kertaa mitalikolmikossa olivat samat kolme maata. Sitten Kazakstan on noussut satunnaismitalistiksi kuudella pronssilla. Mutta mitalitaulukko 37 kisakerran jälkeen on silti tylsää luettavaa, NL/Venäjä ja Ruotsi ovat olleet joka kerran mitaleilla:
NL/Venäjä 24 - 11 - 2
Ruotsi 12 - 17 - 8
Suomi 1 - 8 - 20
Norja 0 - 1 - 1
Kazakstan 0 - 0 - 6


1957: Ensimmäiset MM-kisat. Ensimmäinen ottelu tietysti Suomi - Ruotsi. Kisat avasi kukapas muu kuin Kekkonen. Yleisöä 15 000. Ensimmäisen maalin teki Tauno Timoska ja Suomi voitti 4-3. Sitten Ruotsi ja NL pelasivat tasan ja "finaalissa" NL kaatoi Suomen. NL kultaa, Suomi hopeaa ja Ruotsi pronssia. Sen jälkeen maailma palasikin uomilleen.

1961: Norja ensi kertaa mukana edelliskerran Unkari-boikotin jälkeen, jopa isäntänä. Normimeininki eli NL - Ruotsi - Suomi - Norja siten että parempi voitti aina huonompansa.

1963: Ensi kertaa Ruotsissa ja kahden vuoden välein. Suomi yllättää hopealla, koska voittaa Ruotsin. Norja ottaa ensimmäisen pisteensä pelaamalla tasan Suomen kanssa.

1965: Neuvostoliitossa isäntämaa voittaa. Norjakin voittaa ensimmäisen ottelunsa, Suomi kaatuu 1-0. Koska Norja pelaa myös tasan Ruotsin kanssa, se ottaa historiallisesti hopeaa. Ruotsi on jäämässä yhtä historiallisesti pois mitaleilta, mutta protestoi ja sarjataulukkoa muutetaan. Ratkaisevaksi tekijäksi Suomen ja Ruotsin välillä määrätäänkin maaliero eikä Suomen voittama keskinäinen ottelu, joten Suomi jää ilman mitalia.

1967: Edelleenkin maailmankirjat sekaisin - Suomi hopeaa ja Ruotsi pronssia. Norja häviää kaikki ottelunsa, mutta kaikki muut ottelut päättyvät tasapeliin.

1969: Norja on poissa Tsekkoslovakian miehityksen takia, vaikka kisat käydään Ruotsissa. Sarja on ensi kertaa kaksinkertainen Palataan normaaliin marssijärjestykseen, vaikka Suomi - Ruotsi ottelut päättyvät vuoroin kummankin voittoon. NL on ylivoimainen, 8 pistettä, Ruotsi ja Suomi 2.

1971: Ja sitten täysin normimeininki ja sitä kestää pitkään: NL - Ruotsi - Suomi - Norja.

1973: Normimeininki.

1975: Normimeininki, paitsi että NL kokee ensimmäisen ottelutappionsa (Ruotsille) voitettuaan sitä ennen 25 peliä ja pelattuaan viidesti tasan. Tasapisteissä Ruotsin kanssa, mutta parempi maaliero keskinäisissä otteluissa ratkaisi mestaruuden. Kokonaismaaliero oli Ruotsilla parempi.

1977: Normimeininki.

1979: Normimeininki. Yksi ainoa kauneuspilkku eli Suomi ja Neuvostoliitto pelasivat tasan, muuten parempi voitti aina huonompansa.

1981: Maailmankirjat sekaisin, Ruotsi voittaa mestaruuden vieläpä Neuvostoliiton kotikentällä. Maat pelaavat keskenään ristiin, mutta molemmat voittavat kahdesti sekä Suomen että Norjan. Maiden keskinäisten ottelujen maaliero ratkaisee ja se on Ruotsin eduksi 7-4. Sarjajärjestelmän älyttömyyttä kuvaa se, että kahdella viimeisellä sarjakierroksella NL ja Ruotsi pelaavat Suomea ja Norjaa vastaan eli mestaruus on käytännössä jo ratkennut, kunhan voittavat heikompansa.

1983: Ilmeisesti edelliskerran kokemusten takia pelataan alkusarjan jälkeen finaali ja pronssiottelu. Samalla palataan kaksinkertaisen sarjan sijaan yksinkertaiseen. Alkusarjassa odotettu normimeininki, parempi voittaa aina huonompansa. Mutta finaalissa Ruotsi yllättää Neuvostoliiton. Kisojen paras maalintekijä on Neuvostoliiton Andrei Paskin.

1985: Historian siipien havinaa: Yhdysvallat saapuu mukaan! Joukkue on kuitenkin heittopussi ja muut pelaavat sitä vastaan puolivauhdilla, paitsi Norja joka voittaa vain 5-1. Muuten normimeininki.

1987: Suomi kaataa ensimmäistä kertaa Neuvostoliiton ja sijoittuu runkosarjassa toiseksi! Finaalissa tulee tappio Ruotsille. Tätä voidaan pitää lopullisena käännekohtana, jonka jälkeen uusi normimeininki on NL:n mestaruuden ja Ruotsin hopean sijaan se, että jompikumpi niistä on mestari ja toinen hopealla.

1989: Ensi kertaa pelataan hallissa eli Moskovan Olimpiskij-areenalla. NL, Ruotsi ja Suomi pelaavat ristiin siten, että NL ja Suomi päätyvät finaaliin, jonka lopputulos on odotettu, 12-2.

1991: Nyt rytisee. Suomessa pelattuihin kisoihin tulee kerralla mukaan kolme uutta maata eli Kanada, Unkari ja Hollanti. Ne pelaavat yhdessä USA:n kanssa B-sarjassa, jonka voittaja kohtaa A-sarjan viimeiseksi sijoittuneen välieräkarsinnassa. Kyllä, aivan oikein. Välierät, ensi kertaa. USA ottaa uusien maiden ansiosta ensimmäiset voittonsa. Ainoastaan Hollanti ei voita yhtään peliä. Lajin tasoeroista kertoo parhaiten se, että USA:n maaliero B-sarjassa on 38-1 ja se häviää välieräkarsinnassa Norjalle 21-1. Norjan paras muu peli puolestaan on ollut alkusarjaottelu Ruotsia vastaan, jonka se on hävinnyt vain 6-1. Suomi voittaa alkulohkossa Neuvostoliiton, mutta häviää sille välierissä eli loppusijoitusten suhteen normimeininki.
Nämä kisat ovat tavallaan jääpallon joutsenlaulu Suomessa. Lajin suosio on hiipunut ja nyt on viimeinen mahdollisuus kääntää trendi. Kisojen avausotteluun Suomi-Ruotsi on panostettu paljon ja yleisö löytää tiensä paikalle monituhatpäisenä. Sitten iskee katastrofi. Lämmin kevätaurinko murentaa Kallion kentän jään siten, että ottelu on pakko keskeyttää hieman ennen ensimmäisen puoliajan loppua tilanteessa 1-1. Ottelu siirretään illaksi Oulunkylän tekojääradalle, jonne löytää tiensä vain kourallinen yleisöä. Päälle päätteeksi Suomi häviää 10-4 ja jääpallon syöksykierre jatkuu.

1993: Normimeininki muuten, paitsi että isäntämaa Norja yllättää pronssiottelussa Suomen.

1995: Rapakon toisella puolen USA:ssa ja ensi kertaa mukana myös Kazakstan. Tämä onkin jenkkien kannalta harmi, sillä Kazakstan voittaa B-sarjan. Yhdysvallat selviää silti jatkoon, sillä ensi kertaa pelataan puolivälierät sijoille 3-6 sijoittuneiden kesken. Norja häviää Kazakstanille ja putoaa ensi kerran neljän parhaan ulkopuolelle.

1997: A-sarja laajennetaan viiteen joukkueeseen eli Kazakstan tulee mukaan. B-lohkon voittaja eli USA selviää puolivälieriin. Normimeininki, mikä tarkoittaa tästä lähtien sitä että Kazakstan menee välieriin Norjan paikalle.

1999: Pikkumaat jäivät pois, joten pelattiin vain kuuden joukkueen sarja parhaiden kesken. Neljä parasta välieriin. Normimeininki muuten, mutta Norja pääsi Kazakstanin edelle.

2001: Pikkumaat muuten edelleen poissa, mutta Valko-Venäjä tuli ensimmäistä kertaa mukaan. Seitsemän maan yksinkertainen sarja, neljä parasta välieriin. Normimeininki, Norjan viidentoista peräkkäisen viitossijan putki alkaa. Kisat järjestetään Suomessa toistaiseksi viimeistä kertaa. Jääpalloliitto tekee virhearvion ylihinnoitellen liput. Yleisökato romauttaa talouden.

2003: Tästä lähtien siirrytään jokavuotiseen rytmiin. Samalla B-sarja ja pikkumaat tulevat taas mukaan. Viisi suurinta pelaa A-sarjassa. B-sarjan voittaja pelaa A-sarjan viimeistä vastaan viidennestä sijasta ja seuraavan vuoden A-sarjapaikasta. Viro on ensi kertaa mukana ja voittaa edelleen ilman voittoa olevan Hollannin. Normimeininki, Kazakstan voittaa pronssipelissä ensi kertaa Suomen.

2004: Historialliset kisat. B-sarja pelataan Unkarissa eli ainoan kerran eri maassa. Mutta ennen kaikkea siksi, että viiden suuren A-sarjassa Suomi kaataa välierässä Venäjän jatkoajalla selviten finaaliin Ruotsia vastaan. Finaali näyttää menevän käsikirjoituksen mukaan, paitsi että Ruotsi johtaa vain kolmella maalilla. Ruotsalaiset laittavat jo skumppapullot hankeen jäähtymään (ihan tosi), mutta Suomi tulee tasoihin! Jatkoajalla kisojen maalikuningas Ari Holopainen iskee ratkaisumaalin ja maailmanmestaruus menee ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran Ruotsi-Venäjä -akselin ulkopuolelle.

2005: A-sarja laajenee kuuteen joukkueeseen. Normimeininki. Karsintaottelussa USA häviää Valko-Venäjälle ja putoaa seuraavaksi vuodeksi B-sarjaan. Valko-Venäjä pitääkin seuraavina vuosina kuudennen A-sarjan joukkueen paikan voittamalla aina karsinnassa USA:n. Hollanti ottaa ensimmäiset voittonsa.

2006: Normimeininki. Mongolia tulee mukaan kisoihin ja voittaa Viron.

2007: Normimeininki. Vaikka Suomi onkin runkosarjan toinen, se häviää välierässä Ruotsille jatkoajalla. Latvia tulee ensi kertaa mukaan ja onkin komeasti B-sarjan toinen voittaen neljä peliä.

2008: Normimeininki.

2009: Normimeininki.

2010: Normimeininki muuten, mutta Valko-Venäjä sekoili. Joukkueen ilmoittautuminen viipyi, jolloin järjestäjät pudottivat sen B-sarjaan nostaen USA:n A:han. Valkovenäläiset vetivät hapankaalin nenään ja jäivät kokonaan pois.

2011: Maailmankirjat sekaisin. Yksittäisen ottelun yllätysvoiton jotenkuten ymmärtää, mutta Suomi voittaa runkosarjan menettäen vain yhden pisteen Ruotsille! Kun Ruotsi häviää Venäjälle, järjestys on selvä. Välierässä Suomi pääsee Kazakstania vastaan ja voittaa. Lopullinen järjestys Venäjä - Suomi - Ruotsi. Valko-Venäjä tulee taas mukaan, mutta joutuu B-sarjaan ja häviää karsintaottelun USA:lle.

2012: Normimeininki. Japani ja Kirgisia tulevat mukaan ja muodostavat yhdessä Viron kanssa C-sarjan. Kirgisia oli ilmoittautunut mukaan jo 2006, mutta tuolloin aropupu meni pöksyyn. Ilmeisesti aiheesta, koska maa hävisi kaikki neljä otteluaan maalierolla 1-46.

2013: Normimeininki. C-sarjasta luovuttiin, mutta B-sarja jaettiin tason mukaan kahteen lohkoon. Kirgisia jäi pois, Ukraina tuli mukaan ja hävisi kaikki ottelunsa.

2014: Sarjajärjestelmä nykyiselleen. A-sarjaan kahdeksan joukkuetta, tason mukaan kahteen lohkoon jotka pelaavat puolivälierät, välierät ja pronssi- sekä loppuottelun. Puolivälierissä hävinneet pelaavat runkosarjan sijoitusten mukaan ottelut sijoista 5-6 ja 7-8. Normimeininki. Saksa oli mukana ensi kertaa ja otti ensimmäisen voittonsa, kuten myös Ukraina. Turnauksen heittopussi oli toinen ensikertalainen, ruotsalaisten veronmaksajien rahoilla mukaan kustannettu Somalian joukkue.

2015: Normimeininki, paitsi että yksi erikoisuus nähtiin. B-sarja pelattiin jo aiemmin ja Latvia pelasi myös siinä selviten A-sarjaan. Kiina oli ensi kertaa mukana ja kaatoi Somalian.

2016: Suomi kaatoi yllättäen välierässä Ruotsin ja hävisi finaalissa Venäjälle 6-1. Uutena maana mukana Tsekki, joka otti myös ensimmäiset voittonsa. Viro diskattiin sen peluutettua edustuskelvotonta pelaajaa.

2017: Maailma vavahti Norjan sijoituttua neljänneksi, muuten normimeininki. Maalikuninkuus meni ensi kertaa kolmen suuren ulkopuolelle Norjan Nikolai Rustad Jensenin tehtyä 17 maalia. B-sarjassa Somalia herätti huomiota käyttämällä mailoja viikatteina.

Tätä tehdessä huomasin, että jääpallon MM-kisojen maratontaulukot on laskettu päin seiniä. Eihän siinä muu auttanut kuin tehdä ne oikein. Ongelman muodosti tietysti se, miten laskea epämääräiset tilanteet. Eli mitkä ottelut lasketaan millekin sarjatasolle, miten jatkoajat ja rankkarikisat lasketaan etc. Samalla selvitin mikä joukkue on voittanut minkäkin keskinäisissä otteluissa.

Päädyin seuraavaan ratkaisuun.
Runkosarjojen suhteen sarjatasot on laskettu sen mukaan, miten joukkueet on etukäteen sijoitettu. Eli nykymuodossaan A-sarjan A-lohko on laskettu tietysti ensimmäiseen sarjatasoon, mutta A-sarjan B-lohko toiseen sarjatasoon. Vastaavasti B-sarjan A-lohko on laskettu kolmanteen sarjatasoon ja B-sarjan B-lohko neljänteen sarjatasoon.
Pudotuspelit on laskettu sille sarjatasolle, jolle molemmilla kyseisessä pelissä kohtaavilla joukkueilla olisi ollut mahdollisuus kohota. Tämä hankalasti muotoiltu lause tarkoittaa sitä, että esimerkiksi nykysysteemissä toisen sarjatason joukkueiden puolivälierien jälkeiset kohtaamiset on laskettu ensimmäisen sarjatason pudotuspeleihin, koska niillä molemmilla oli puolivälierissä mahdollisuus nousta välieriin. Sen sijaan mikäli ylemmän tason pudotuspeleihin selvinnyt joukkue kohtaa myöhemmin esim. karsintaottelussa alemman tason joukkueen, on tämä peli laskettu alempaan tasoon olettaen että se alemman tason joukkue ei ole pelannut ylemmän tason pudotuspelejä.
Jatkoaikavoitot on laskettu normaaleiksi voitoiksi, samoin pudotuspeleissä tulleet rankkarikisavoitot.
Viron 5-0 hävityiksi tuomitut ottelut on laskettu taulukoihin, mutta jätetty huomioitta keskinäisissä otteluissa.
Neuvostoliiton ja Venäjän suoritukset on laskettu yhteen ja jatkossa puhutaan vain Venäjästä.

Sarjatasojen betonointia kuvaa se, että sekä Venäjä että Ruotsi ovat kohdanneet kautta aikojen vain seitsemän vastustajaa. Sen verran variaatiota on, että Venäjä on pelannut Kanadaa muttei Latviaa vastaan, Ruotsi päinvastoin.
Suomi puolestaan on pelannut vain kuutta maata vastaan: Venäjä, Ruotsi, Norja, Kazakstan, Yhdysvallat ja Valko-Venäjä. Niistäkin USA ja Valko-Venäjä ovat ottaneet aina päihin.
Venäjä on aina voittanut joka kerran keskinäisessä ottelussa kaikki muut paitsi Suomen ja Ruotsin.
Sen sijaan sekä Suomi että Ruotsi ovat hävinneet Norjalle, Suomi myös Kazakstanille.
Norja on hävinnyt sekä Kazakstanille että Valko-Venäjälle, mutta USA ei ole pystynyt sitä vastaan tasapeliä parempaan.
Yhdysvallat on kerran mennyt häviämään Latvialle ja Valko-Venäjä Unkarille, mutta nämä ovatkin ainoat top 7 -maiden häviöt huonommilleen.

Ja sitten maratontaulukot.
K = kaudet
O = ottelut
T = tasapelit
H = häviöt
TM = tehdyt maalit
PM = päästetyt maalit
P = pisteet
E = ekstrakaudet eli maa ei pelannut kyseisellä sarjatasolla runkosarjassa, ainoastaan pudotuspeleissä (nämä on laskettu mukaan K-sarakkeen kokonaismäärään)

A-sarjan kokonaistaulukko eli runkosarja ja pudotuspelit yhteensä:

KOVTHTMPMPE
Venäjä3720816613291588502345 
Ruotsi3720815114431456519316 
Suomi372108913108936935191 
Kazakstan1912242580614833891
Norja351683291275011138734
Yhdysvallat1550304713067168
Saksa12101184121
Latvia24103116122
Valko-Venäjä1251105010062524
Kanada1300373601
Venäjä, Ruotsi ja Suomi ovat pelanneet kaikki ottelunsa ylimmällä sarjatasolla. Eniten otteluja on pelannut Suomi, koska sillä on tilillään kaksi ottelua enemmän niiltä vuosilta, jolloin runkosarjan kaksi parasta selvisi suoraan välieriin. Suomen maaliero on yhden maalin verran plussan puolella! Saksa, Latvia ja Kanada eivät ole koskaan pelanneet runkosarjassa ylimmällä tasolla ja Kanadalla on vielä kuparinen rikkomatta.

Kokonaistaulukko kaikki sarjatasot ja kaikki pelit huomioiden:

KOVTHTMPMP
Venäjä3720816613291588502345
Ruotsi3720815114431456519316
Suomi372108913108936935191
Yhdysvallat2212262258747816126
Kanada158151426500270106
Kazakstan191254558066083695
Norja351814211130636118195
Unkari18993585633755978
Viro13703183425732470
Latvia11642933423740461
Hollanti18972776825750361
Valko-Venäjä17913016040180461
Mongolia9582173520925949
Japani6351731513211237
Saksa423131913913927
Ukraina425901612212118
Tsekki2167271175516
Kiina32260169213112
Kirgisia150051500
Somalia4240024153190
Tässä taulukossa on useita erikoisia piirteitä:
Norja on pelannut 35 kisat, mutta on selvästi jäljessä vain 15 kisat pelannutta Kanadaa. Tasoero maiden välillä on kuitenkin selvästi Norjan hyväksi, ainoa keskinäinen ottelu 2014 päättyi 7-1. Norja vain on yleensä ottanut päihinsä A-sarjassa, kun taas Kanada on ollut B-sarjan parhaita. Myös Kazakstan on Kanadan perässä.
Positiivinen maaliero on tietysti Venäjällä ja Ruotsilla sekä niukasti Suomella eli maailmanmestareilla.
Tämän lisäksi plussan puolelle pääsevät sellaiset merkittävät jääpallomaat kuin Kanada, Japani, Ukraina ja Tsekki Saksan ollessa tasatilanteessa.
Sen sijaan maailman selvästi 4-7 parhaat maat eli Kazakstan, Norja, USA ja Valko-Venäjä ovat pakkasen puolella. Valko-Venäjän verkkoon on tehty yli tuplasti niin paljon maaleja kuin maa itse on saanut aikaan.
Tylyintä kyytiä ovat saaneet ainoissa kisoissaan Kirgisia, viisi ottelua maalisuhteella 1-50 ja neljät kisat käynyt myös pisteittä jäänyt Somalia. Somalian keskimääräinen ottelutulos on ollut alaspäin pyöristäen 0-13.
Enemmän pisteitä kuin otteluja (eli ns. voittoprosentti yli 50) ovat keränneet Venäjä, Ruotsi, Kanada, Saksa, Japani ja USA, tässä järjestyksessä. Viro ja Tsekki ovat tasan 50:ssä. Venäjän lukema on 82,9 %. Suomella luku on 45,5 %. Nollille jääviä Kirgisiaa ja Somaliaa lukuun ottamatta huonoin on Norja, 26,2 %. Pelkät ylimmän sarjatason pelit laskien Norjan lukema on 21,7 %. Valko-Venäjän kokonaisprosentti on 33,5, mutta ylimmän sarjatason 51 pelistä on tullut 50 tappiota ja prosentti on 2,0.
Erikseen pitää tietysti mainita suosikkijoukkue (Suomen jälkeen) Mongolia, joka on tahkonnut yhdeksät kisat voittaen 21 ottelua 58:sta ja tasapelejäkin on tullut seitsemän. Mongolialla on myös ainutlaatuinen saavutus listallaan: MM-kisojen historian ainoa tasapeli pudotuspeleissä. Vuonna 2007 B-sarjan sijoitukset ratkaistiin kaksiosaisessa ottelussa ja toinen ottelu Viroa vastaan päättyi 2-2. Maa on onnistunut keskinäisissä otteluissa kukistamaan Unkarin, Hollannin, Viron, Japanin, Ukrainan, Saksan, Somalian, Kiinan ja Tsekin. Joka kerran on tullut päihin USA:lta, Valko-Venäjältä, Latvialta ja Japanilta. Viittä suurinta maa ei ole koskaan kohdannut, muista kohtaamatta jäi vain Kirgisia koska Mongolia ei ollut mukana 2012 Kirgisian ainolla esiintymiskerralla. Tänä vuonna Mongolia voitti B-sarjan ylemmän alkulohkon, mutta meni häviämään välierissä Kanadalle. Ehkä jo ensi vuonna tulee voitto ja nousu A-sarjaan...

Tämän jutun loppuosa kiinnostaa vain hulluimpia tilastoniiloja, muut voivat lopettaa lukemisen tähän. Loppuosassa ovat maratontaulukot eri sarjatasoilta (luokittelu siis oman järjestelmäni mukaan eli 1 tarkoittaa A-sarjan A-lohkoa, 2 A-sarjan B-lohkoa, 3 B-sarjan A-lohkoa ja 4 B-sarjan B-lohkoa) runkosarjasta ja pudotuspeleistä erikseen.


1-runkoKOVTHTMPMP
Venäjä3715812713181214342267
Ruotsi3715811414301082367242
Suomi37158661379688686145
Kazakstan18802955142655863
Norja3114020911135898249
Yhdysvallat7331032764912
Valko-Venäjä8410041594770


1-playoffKOVTHTMPMPE
RUS25503901137416078 
SWE25503701337415274 
FIN25522302924824946 
KAZ194213029188275261
NOR152812016143156244
USA101720155418048
LAT24103116122
GER12101184121
BLR5101094114824
CAN1300373601


2-runkoKOVTHTMPMP
Yhdysvallat15574926539101100
Kanada14563631735617375
Valko-Venäjä932241726914949
Unkari14581573615339137
Latvia9381422411925930
Hollanti13551054510733925
Viro734103249121023
Norja4129231284020
Mongolia5262524381629
Kazakstan133004636
Saksa1300314330


2-playoffKOVTHTMPMPE
USA121510057844203
CAN1314806795016 
HUN14176011557812 
BLR885033230105
HOL12145093864101
LAT71040623498 
EST57313131971
MGL5631229177 
NOR111007321


3-runkoKOVTHTMPMP
Viro516943845222
Unkari412615644713
Japani413427495110
Latvia2641133179
Mongolia1330028136
Saksa133001776
Hollanti3930627436
Ukraina2600625520
Kirgisia140041460


3-playoffKOVTHTMPMPE
HUN412804654316 
LAT26600511812 
JPN6136073943122
GER375023533102
EST385034331101
MGL410406464683
CAN1330015861
UKR49207284442
HOL48206163742
KRG11001040 
CZE2200241702
CHN23003133102


4-runkoKOVTHTMPMP
Mongolia313913682119
Japani29711441815
Hollanti29522591712
Ukraina29603562412
Tsekki210424703310
Kanada154104339
Saksa2841355259
Viro1540126128
Kiina314301137856
Somalia4180018122320


4-playoffKOVTHTMPMPE
CZE243014356 
CHN3530242156 
HOL122001034 
UKR111001312 
SOM460063870

lauantai 18. helmikuuta 2017

Uusinta: Jorma

Lukijalle: Tässä tositapahtumiin perustuva puolifiktio tasan viiden vuoden takaa. Monta kertaa on lehmä ehtinyt noiden vuosien aikana lorottaa. Tarinassa mainittu vanhaisäntä Antti on jo kuollut. Komeat olivat hautajaiset, olin saattamassa suuresti arvostamaani miestä viimeisellä matkalla. Muuten olin niistä kuvioista jo vieraantunut. Jormaa olin nähnyt satunnaisesti, en edes joka vuosi. Mutta viime vuonna tartuin puhelimeen ja soitin hänelle. Olin saanut tietooni erään - hmm, tavallaan liikeasian - , joka oli menossa varsin huolestuttavaan suuntaan Jorman ja muiden asianosaisten kannalta. Asia ei suoranaisesti minua koskenut, mutta halusin katsella itseäni aamuisin peilistä (en kyllä tällä pärställä tajua miksi) ja auttaa miehiä mäessä. Jorma oli entisellään eli hyvä jätkä, vaikka tässä vuosien varrella on tullut pari kovaa kolausta elämässä. Asia saatiin ujutettua oikeille urilleen ja kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä, mikä mahdollisesti minulle vihakirjoittajien helvetissä pieneksi ansioksi lasketaan ja saan ehkä sen kahvallisen lapion:

Opin tuntemaan Joren jo ihan pikkupoikana. Jore oli silloin jo aikamies, parissakymmenissä. Jotain etäistä sukuahan me ollaan. Jos oikein muistan, niin äidit taisivat olla kolmansia serkkuja keskenään tai jotain sinnepäin. Lapsuudentuttuja kuitenkin, naapurikylillä kun asuivat. Joren äiti Maija pääsi sitten ns. hyviin naimisiin, talollisen vaimoksi. Antti oli vaimoaan vanhempi, sodan käynyt mies. Lapsia alkoi siunaantua vasta muutama vuosi avioliiton solmimisen jälkeen, Antin lähestyessä jo neljääkymmentä eikä sittenkään kahta enempää. Jorma ja pikkusisko Pirjo kasvoivat työntekoon pienestä pitäen, isä-Antti piti siitä huolen eikä Maija-emäntäkään helpolla päästänyt.

Antti oli sodan jälkeen perinyt isältään silloisten mittapuiden mukaan keskikokoisen tilan ja käärinyt hihansa. Sekamaataloutta ajan mukaan, lehmiä, lampaita, sikoja, kanoja, viljaa, metsää. Kuivankälppeä mies painoi työtä vuorotta ja talo kukoisti. Antti osti lisää metsää, raivasi peltoa, rakensi ison navetan, jossa Maija hoiti karjaa lasten vähän kasvettua.

Jore kasvoi miehen mittoihin ja tuli isän rinnalle hommiin siinä missä Pirjokin. Minä astuin mukaan kuvioon ollessani vähän toisella kymmenellä. Sesonkiaikana tarvittiin lisätyövoimaa ja rengiksi kelpasi kun vähän jaksoi. Heinäaikaan ajoin traktoria, levittelin AIV:tä tornissa ja harvensin sokerijuurikasta vanhaisännän kanssa.

Silloin oppi, millainen on työhullu mies. Jore ajoi paalaimella heinät valmiiksi, minä istuin vanhemman traktorin ratissa jalat hädin tuskin polkimille ylettäen. Muut mättivät pikkupaalit peräkärriin, minä siirsin traktoria sitä mukaa ja hyppäsin aina siirtojen välillä alas auttamaan. Siinä vaiheessa kun Jore oli saanut kaikki paalattua, hänkin ehti kuormaa tekemään. Silloin en enää hyppinyt eestaas, miehen tahti oli sitä luokkaa että olisin ehkä yhden paalin ehtinyt heivata lavalle ennen kuin olisi pitänyt traktoria siirtää. Välillä käytiin viemässä kuorma navetan ylisille ja syömässä. Joskus sääennuste lupaili matalapainetta tulevaksi ja silloin tuli kiire. Ei paljon kelloa katseltu, kun painettiin aamukolmeen yhtä soittoa että saatiin paalit sateen alta karkuun. Sen jälkeen piti vielä mennä saunaan, että saatiin pestyä pölyt pois. Muistan käyneeni saunassa, mutta seuraava muistikuva onkin sitten seuraavalta puoleltapäivältä ukonilmaan heräämisestä omassa sängyssä. Mitähän nykyiset lastensuojeluviranomaiset sanoisivat 20 yhtäjaksoisesta työtunnista, taisin olla sinä kesänä 12-vuotias. Yhtenä kesänä taas sateet yllättivät niitetyn heinän eikä auttanut muu kuin turvautua vanhaan konstiin eli heinät seipäille. Vanhempi väki haravoi, minä iskin seipäitä peltoon ja Jore, Pirjo sekä naapurin Jari mättivät heinää seipäille. Kolmikon työtahdista saa jonkinlaisen käsityksen, kun kerron etten ehtinyt tehdä mitään muuta kuin lyödä kangella reiät seipäille, pystyttää ne ja hakea uusia seipäitä ja tappeja peräkärrystä. Enkä totisesti liikkunut kävellen.

Niitä aikoja talossa tapahtui sukupolvenvaihdos. Antti luopui isännyydestä - teki tosin hanslankarina töitä melkein samaan malliin kuin ennenkin - ja siirsi hommat Jormalle ja Pirjolle. Sisarukset tekivät työnjaon, jossa eläimet olivat Pirjon ja kaikki muu Jorman vastuulla. Pirjo jatkoi siitä mihin äitinsä oli jäänyt. Tuvan yksi seinä oli jo kunniakirjoilla tapetoitu ja nyt piti aloittaa uusi, kun ennätyslehmiä ja maidon laatua sen kuin piisasi. Karja arvioitiin maakunnan parhaaksi. Jore puolestaan pisti metsää nurin, istutti uutta ja kasvatti viljaa. Voittoa kertyi ja talo kasvoi. Aiemmin oli vuokrattu lisämaata, mutta rakennemuutoksen myötä Jore sai hanskat naulaan lyöneiden kollegojen palstoja halvalla. Keskikokoinen talo oli kahdessa sukupolvessa kasvanut pitäjän ökytaloksi. Traktorit sekä muut pelit ja vehkeet olivat viimeisen päälle, laitteet Jore opetteli itse huoltamaan ja talousrakennukset pystytti omin käsin.

Ei Jore silti pelkkää työtä tehnyt kaiken aikaa. Viljelyn ja metsätöiden sesonkiaikojen ulkopuolella mies oli kylän hirviporukan kantava voima. Siinä sivussa riitti aikaa urheilulle. Jore hiihti kilpaa piirikunnallisella tasolla. Ura loppui luistelutyylin tehtyä harjoittelun syrjäkylillä mahdottomaksi. Juoksuradalla kykyä olisi saattanut olla pidemmällekin, mutta kesäajat olivat liian kiireiset. Silti Jorella tuntui aina olevan aikaa auttaa tarvitsevaa; milloin kylällä järjesti nuorisoseura tai naapuri talkoot, Jore oli ensimmäisenä paikalla heilumassa ja lähti viimeisenä todeten yleensä, että "käväisenpä vielä joku päivä hoitamassa tuon pikkuhomman valmiiksi". Jorella oli aina pilkettä silmäkulmassa ja poikamainen huumorintaju. Kuulin, että Jore oli kerran hankkinut metsäpalstan, jossa oli semmoista joulukuusen kokoista ja näköistä puuta. Valitettavasti paikka oli kohtuullisesti liikennöidyn tien varrella. Aina joulun alla pari kuusta katosi kaupunkilaisten matkassa. Kun tätä oli jatkunut pari vuotta kiihtyvällä tahdilla, Jore kyllästyi ja lainasi naapurin sikatilalliselta täyden paskervillerin. Itsenäisyyspäivän jälkeen Jore ajeli palstalle ja ruiskutteli luomulannoitteet kuusten oksille. Joulun alla metsään ilmestyi taas saappaanjälkiä ja tuore kanto. Jore hihitteli kylänmiesten kanssa miettien, millainen yllätys koittaa kun kuusivaras vie puun olohuoneeseen sulamaan. Elämäntavat miehellä olivat säntilliset; tupakkaa ei polttanut enkä muista koskaan nähneeni hänen ottavan yhtä saunakaljaa enempää. Lyhyesti sanoen, jos sanakirjassa olisi selitys ilmaisulle "hyvä jätkä", siinä olisi Joren kuva.

Oli Jorella oma heikko kohtansa. Miniää taloon ei löytynyt sitten millään. Teini-ikäisenä asiaa kummastelin, sillä Jore oli kumminkin supliikkimiehiä. Naisten kanssa hän ei vain ollut, en tiennyt iskikö ujous päälle vai mistä oli kyse. Olisi luullut, että tuollaisella miehellä ottajia riittäisi. Äitini kyllä käsitti, mistä taisi olla kyse; Joren äiti oli niitä pahansisuisimpia naisia. Saisi siinä olla miniällä kova luonto, jos saman katon alle tulisi. Olihan Maija toki mukava seuraihminen ja hoiti huushollin viimeisen päälle, mutta lapsiaan kohtaan hän oli mustasukkainen. Ei ollut epäilystäkään, kuka tuvan kynnyksen takana kaulinta heilutti. Naispappeuden ollessa tapetilla vanhoillisena pidetyltä kirkkovaltuustoon kuuluvalta Antilta kysyttiin mielipidettä. Antti totesi, että kyllä se nainen saarnan pitää siinä missä mieskin, hän sen hyvin tietää. Eräs kylänmies kertoi tulleensa taloon ilman että isäntäväki huomasi ja kuulleensa ainoan kerran, kun Antti vaimoaan moitti. Oli todennut, että kuvitteli torpasta vaimon otettuaan tämän olevan tyytyväinen ison talon emäntänä, vaan eipä tunnu kelpaavan. Vieras kääntyi kannoillaan ja kolisteli ovea kuuluvammin ennen uutta sisääntuloaan.

Maija ei hyväksynyt Jorelle minkäänlaista vaimokanditaattia. Pitäjään tuli eläinlääkärin kesäsijaiseksi nuori naisihminen, jota Maija kehui maasta taivaaseen. Oli niiiiiiiin reipas ja näpsäkkä, kun kävi hoitamassa utaretulehdukset kuntoon ja poi'ittamassa perätilassa olleen vasikan. Vaan antaapa olla, kun Maija sai kuulla hänen käyneen kerran ongella Joren kanssa. Kyllä alkoi naisesta vikoja löytyä. En minä tiedä, oliko siinä minkäänlaista romanssinpoikasen alkuakaan vai oliko Jore luonteeltaan lupsakan isäänsä kaltaisena vain käynyt näyttämässä paikkoja seutua tuntemattomalle. Veikkaan jälkimmäistä. Jotenkin olisi vaikea uskoa, että pitkälle koulutettu naisihminen olisi ollut kiinnostunut isonkaan talon isännästä, tällä kun olivat koulut jääneet kansakouluun ilman mitään ammattikoulutusta. Ainoa koulu, johon Jorea olisi laitettu oli reservinaliupseerikoulu, johon väen vängällä kapiaiset häntä tunkivat. Jore selvisi kuitenkin pelkällä korpinnatsalla, kun sanoi että kevätkylvöt odottavat. Ällistä ei koulunkäymättömyys kiinni ollut, Jorella hoksottimet pelasivat viimeisen päälle, vaikka mies luki pelkkää Maaseudun Tulevaisuutta. Mutta tyttöystäviä ei vain näkynyt. Vähän aloin epäillä, olisiko Jore näitä "luonnollisia poikamiehiä", mutta mitään viitteitä siihenkään suuntaan ei näkynyt. Tosin maaseudulla olisi ymmärrettävää, jos tällainen pidettäisiin tiukasti salassa. Oli miten oli, Jore vain paiski töitä eikä vaimosta ollut tietoakaan.

Paljon paremmin ei puolison etsintä mennyt Pirjollakaan. Siinä missä Jore oli isäänsä tullut, Pike oli tarvittaessa yhtä kipakka kuin äitinsä. Seurustelusuhteet katkeilivat ja palailivat entiselleen tai sitten vaihtuivat uuteen. Maija ei tietenkään tyttärensä sulhaskanditaatteja hyväksynyt, mutta sillä ei varmaan ollut asian kanssa tekemistä, keskinäinen yhteensopimattomuus ratkaisi. Tai sitten muuten hankalat ihmissuhteet; Pike näet kävi naapurikylän erään talon kaikki veljekset läpi. Itse en pysynyt alkuunkaan mukana, kenen veljeksen kanssa hän kulloinkin oli. Olisi mennyt edes ikäjärjestyksessä, niin olisi ollut helpompaa. Joka tapauksessa viimeisen veljen ollessa vuorossa kylillä naureskeltiin, että nyt olisi parasta natsata. Muuten talossa ei ole jäljellä muita miehiä kuin isäntä ja jos Pike sitä yrittää, niin emäntä pistää kyllä hanttiin. No, ei siitäkään mitään tullut ja vähitellen alkoi olla selvää ettei taloon tule sen paremmin miniää kuin vävyäkään.

Tässä vaiheessa minä olin varttunut jo aikamieheksi ja muuttanut Opiskelukaupunkiin. Käynnit kotiseudulla harvenivat, Jorea näin ehkä pari kertaa vuodessa ohimennen. Pysyin tapahtumien tasalla vain kuulopuheiden perusteella, vaan eipä niissä paljon kerrottavaa ollut. Pike piti isoa karjaa, Jore viljeli maata, hoiti metsää ja pihalla oli aina entistä isompi traktori. Valmistuttuani, mentyäni työelämään ja muutettuani taas en ole nähnyt Jorea edes joka vuosi.

Maaseutu jatkoi autioitumistaan. Kerran laskin huvikseni, kuinka monessa sukulaisen tai tuttavan talossa oli ollut lypsykarjaa lapsuudessani. Päädyin muistaakseni lukuun 36. Nyt jäljellä oli enää yksi, Jore ja Pike. Viisikymppiset sisarukset ilman jatkajaa tilalle. Vanhaisäntä ja -emäntä olivat muuttaneet kirkolle parempien palvelujen ääreen, tosin Antti kävi hyväkuntoisena aina auttelemassa pikkutöissä vaikka yhdeksänkymmentä ikävuotta alkoi lähestyä. Harmitti. Siinä menee iso talo hukkaan, ajattelin. Jore jatkoi entiseen malliin ja vaurastui entisestään. Maalla ei paljon raha-asioista haastella enkä tiedä oliko miehellä velkaa, mutta selvää oli että tila oli seitsennumeroisen summan arvoinen euroaikanakin eikä ensimmäinen numero ollut ykkönen, tuskin edes kakkonen.

Jokin vuosi sitten Jore alkoi rakentaa itselleen uutta taloa. Tuumasin että mikäpä siinä, olihan vanha päärakennus jo iäkäs ja jäisi sitten kokonaisuudessaan Pikelle. Kävin kerran vilkaisemassa rakennustyömaata. Onpahan melkoinen pytinki tulossa, päättelin sokkelin koosta. Mutta Jorella oli kaikki suurta ja viimeisen päälle tehty, joten en hämmästynyt. Ennen kuin kuulin että talosta tulee kaksikerroksinen. No nyt siihen on sitten iskenyt suuruudenhulluus, ajattelin. Mutta mihinkäs muuhun mies rahojaan laittaisi, tila on hirveällä työllä jo tehty niin isoksi ettei yksi mies pysty enempää hoitamaan.

Kohta tämän jälkeen kuulin huhun, että Jore seurustelisi serkkuni Sirpan kanssa. Nauroin, näitä huhuja Joren seurustelusta oli liikkunut ennenkin ja kaikki yhtä perättömiä. Sitä paitsi Sirpa oli ikäiseni ja Jore jo yli viisikymppinen, ikäeroakin oli melkoisesti. Vaan hymyt hyytyivät kun Sirpa alkoi kulkea kylillä maha pullollaan. Talo valmistui juuri sopivasti ja sinne muutti tuore perhe, Jore ja Sirpa poikansa kanssa. Jore pääsi vanhoilla päivillään isän rooliin, missä hän tietääkseni uikin kuin kala vedessä - Jore on aina sopeutunut kaikkeen ja pärjännyt mitä onkaan yrittänyt. Ehtipä jo yhdeksänkymppinen Anttikin vielä hyvävoimaisena isoisäksi.

Harvoin olen ollut yhtä yllättynyt ja onnellinen kuin kuultuani jo tietyllä tavalla sujuvaksi tuomittujen tapahtumien odottamattomasta käänteestä.

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Uutiskatsaus 7/2017


Jälleen on kertynyt Uutiskatsaus-osioon erinäisiä mielenkiintoisia tapauksia viimeisen kuukauden ajalta, joten aika purkaa suma:


1. Kova pää edellä

Aloitetaan tärkeimmällä. Arvostettu tutkimuslaitos Chatham House selvitti, mikä on eurooppalaisten asenne muslimimaahanmuuttoon. Tulokset olivat veret seisauttavia. Toivottavasti jopa haittamaahanmuuton seisauttavia. 55 % haluaisi lopettaa sen kokonaan. Siis lopettaa kokonaan. Ei rajoittaa. Viidennes on eri mieltä. 25 % ei ota selkeää kantaa. Mikäli vielä oletamme, että otos on ollut edustava, se on sisältänyt 5 % muslimeja, jotka luultavasti kuuluvat tuohon eri mieltä oleviin. Eli oikeista eurooppalaisista noin 60 % sanoo STOP. Tehkää nyt perkele jotakin ja äkkiä. Aluksi voisi vaikka rukata maahanmuuttolukemia. En halua ottaa kantaa siihen, millaisiksi. Pääasia että etumerkki on negatiivinen eli Euroopasta lähtee pois enemmän haittamamuja kuin uusia tulee tilalle.


2. Katoamistemppu

Hyvään alkuun edellisessä on päästy Suomessa. Viranomaisilta on kadonnut yli 4000 turhapaikanhakijaa. Oikea suunta, enää semmoinen 30 000 jäljellä. Katoaminen ei huolestuta pätkääkään, eikä myöskään se jos he löytyvät. Sen sijaan se huolestuttaa, jos näitä alkaa löytyä Suomesta.


3. Miljoona miljoona miljoona hurria… eikun Ahmedia

Ruotsin väkiluku ylitti kymmenen miljoonaa. Ruotsalaisten luku taas pienenee. Olikohan jutun kuva piilonuivan toimittajan valinta, siinä kun oli kovasti etnisesti edistyksellistä väkeä. Kummallisinta on se, että haittamamujen tunkeutuminen moninkertaisen hiilijalanjäljen käyttäjiksi ei tunnu mitenkään hetkauttavan kestävän kehityksen periaatteita päätellen siitä, että ns. ”viherpuolueet” eivät ole tästä huolissaan.


4. Monikulttuurinen yhteisö

Luomme uutiskatsauksessa vilkaisun Suomen monikulttuurisimpaan yhteisöön eli vankilaan. Jos muuten haluatte joskus kuulla korvia punottavia tosiasioita haittamaahanmuutosta, jutelkaapa jonkun vanginvartijan kanssa. Itse jutussa kerrotaan, kuinka Suomen vankiloissa kymmenet musulmaanit bilettävät terrori-iskujen kunniaksi. Monikulttuurisuus on todellakin rikkaus. Ei mulla muuta.


5. Lapuan liike

Brittiläinen tarkka-ampuja osoitti ihastuttavaa budjettitietoisuutta ampumalla yhdellä ainoalla Lapuan patruunalla kolme musulmaania hengiltä. Luoti läpi ensimmäisen päästä, toisen rinnasta ja seinästä kimmoke kolmannen kaulavaltimoon. Siinä mallia, ei nyt jumaliste kallisarvoista luotia ruveta yhtä saastaa varten tuhlaamaan. Jonkinlaista kustannustehokkuutta, kyllä minimitavoite tulisi olla noin 1,6 terroristia per kuti.


6. Haittamamuille opetetaan ruotsalaisten naisten iskemistä

Ja minä kun luulin mustelmista, että ne osaavat sen jo. Mutta vakavasti puhuen, voiko kansakunta enää tämän syvemmälle vajota geneettisessä itsemurhavietissään?


7. Vaihteeksi asiaa

Professori Jaakko Hämeen-Anttilaa on lyöty joka puolelta ja ihan aiheesta. Kovin on ollut islamia valkopesevää juttua. Mutta mies osaa kirjoittaa, olen useita hänen kirjojaan lukenut. Nyt hän kirjoitti kolumnissaan Hesarissa kansallismielisyydestä ja tunnustautui sellaiseksi. Uskon häntä. Kirjoitus oli hyvä ja toi esiin – nimeltä mainitsematta – sen aatesuunnan, jonka kannattajaksi itsekin tunnustaudun: globaalinationalismin. Se, että rakastaa maataan, ei tarkoita että pitäisi muita maita painaa alas. Iloitsen kiistatta siitä, jos jokin maa nousee hyvinvoivien joukkoon omalla työllään ja ansioillaan. Jos somalit järjestävät Suomessa mielenosoituksen ”Somalia somalialaisille”, olen heti sydämessäni mukana. Sitten kun se vielä toteutuisi käytännössä. Somalia somalialaisille, Kurdistan kurdeille, Italia italialaisille, Suomi suomalaisille! Eläköön globaalinationalismi!


8. Vihapuhetta

Hei sinä nettipoliisi. Hittojako täällä teet? En minä ketään vihaa. Mene tuonne otsikon suuntaan, siellä kerrotaan ISIS-propagandaa. Ei tarvitse osata edes äläwäbälää, siellä kehotetaan tappamaan vääräuskoisia ihan selkeällä suomen kielellä. Sivumennen sanoen: olenko turvassa kun en ole vääräuskoinen vaan uskonnoton?


9. Ei muuta kunniaa kuin suomalainen mitali

Varautukaa historialliseen hetkeen: blogisti puolustaa Tarja Halosta! Taannoin yritettiin näet nostaa kohua siitä, että Halonen oli jakanut kunniamerkkejä valtionpäämiehille, joiden mainetta voisi pitää hieman kyseenalaisena, kuten Syyrian Assadille. Tässä kirjoittaja ei ole kyllä ymmärtänyt diplomatian protokollasta yhtään mitään. Mitali on myönnettävä, ettei syyllistyisi majesteettirikokseen ja sillä selvä. Ei Halonen tässä kohdassa mitään väärää ole tehnyt, sen sijaan lähes kaikkialla muualla kyllä. Antoihan Mannerheimkin kunniamerkin esim. omistamistaan kanankasvattamoista keskitysleireihin mallia ottaneelle Heinrich Himmlerille tämän Suomen-vierailulla. Kuului asiaan.


10. Pitkäkyntisen kohtalo

Alkon myyjä sai potkut liian pitkien kynsiensä takia. Tai näin virallisesti. Korvauksiahan irtisanomisesta tuli, mutta voimassa pysyi. Todellinen syy selvisi sitten kirjoituksen lopussa. Myyjä oli erehtynyt kuntavaaleissa perussuomalaisten listalle. Tätä ei kylläkään pidetä paarialuokkaan leimaamisena, vaan vapaaehtoisena paarialuokkaan liittymisenä. Mielenkiintoista oli se, että jopa itse johtajahutt Jabba oli vihdoinkin havainnut ilmiön ja kommentoi plokissaan, tähän nimenomaiseen tapaukseen kuitenkaan puuttumatta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vastahan tätä on kymmenen vuotta jatkunut.


11. Joukolla liikenteeseen

Jälleen kerran on nostettu esiin ikuisuuskysymys eli ilmainen joukkoliikenne. Sitä kun kannattaa valtaosa. Mikä ei liene mikään yllätys, sillä kannattaahan valtaosa verojen muuttamista valtion maksettaviksi. Mikä muuten on kuntien matukulujen osalta jo tehtykin, mutta ei nyt mennä siihen. Pysytään kyydissä. Esitin jo vuosia sitten mallin, jolla joukkoliikenteen kulut saataisiin alas, käyttöaste ylös ja imago nousuun. Toki esitetty tekniikka on jo osin vanhentunutta, mutta ei ole mitään syytä siihen miksei päivitetty versio toimisi nykyäänkin.


12. Kirje ystävälle

Kun Donald Trump asteli ensi kertaa presidenttinä Pomon soikeaan työhuoneeseen, hän löysi pöydältään kirjeen. Sen oli kirjoittanut edeltäjä Barack Obama. Mitä kirje sisälsi, paljastunee Trumpin presidenttikauden jälkeen. Näin on ollut tapana. Yleensä edeltäjän jättämä kirje on onnentoivotus, joitakin yleisiä ohjeita ja muistutus siitä, että presidentit työskentelevät aina kansansa parhaaksi, vaikka olisivatkin yksityiskohdista eri kannalla.
Jos tämä ei kuvaa demokratian jatkuvuutta, niin sitten en tiedä mikä niin tekisi.
Tavan aloitti Ronald Reagan, mikä ei hänen draamanäyttelijätaustansa tuntien ollut yllätys. Reagan oli presidentti, jota ei pidetty virkaan riittävän kokeneena (vaikka mies oli toiminut Kalifornian kuvernöörinä ja se on isompi kuin useimmat Euroopan valtiot), moitittiin moraalisesta holtittomuudesta (ensimmäinen avioeron kokenut presidentti), pidettiin sotahulluna haukkana (solmi ydinaseiden rajoittamissopimukset) ja ulkopoliittisesti asiantuntemattomana (pakotti Neuvostoliiton polvilleen ja kommunismi romahti). Tulisiko mieleen ketään toista USA:n presidentiksi valittua, jota on arvosteltu samoin perustein? Ai niin, Suomen media inhosi Reagania yli kaiken. Onneksi ei ketään muuta USA:n presidenttiä ole inhottu…
Kari Suomalainen summasi suomalaisten tunnot Reaganista 1984. Tuolloin oli vielä pakko uskoa joukkotiedotusvälineitä.


13. Sisustus uusiksi

Muutettuaan Valkoiseen taloon Trump on pistänyt hösseliksi muuallakin kuin politiikassa. Verhot ja matot saivat kyytiä, Obaman jälkeensä jättämä sisustus ei kelvannut. Sitä ei tiedetä mitä Trump teki löydettyään sen yllätyksen, mitä huumorisivusto Lamebook epäili Joe Bidenin Obaman puolesta jättäneen…


14. Kain ja Abel

Kim Jong-Namin lusikka heitettiin nurkkaan Malesiassa. Tämä jos mikä kertoo siitä, että Kim-suvun dynastian ote Pohjois-Koreasta on jopa uskottua lujempi. Isänsä syrjäyttämä Kim Jong-Nam oli täysin merkityksetön, kyvytön, kunnianhimoton ja vähäpätöinen hahmo. Paitsi Pohjois-Korean mahdolliselle tai kuvitellulle oppositiolle. Ja sillekin vain siksi, että hän sattui olemaan isoisänsä poika. Jopa tämä riski oli niin suuri, että nuorempi velipuoli Kim Jong-Un katsoi ilmeisesti parhaaksi minimoida riskit. Olisi näet pieni mahdollisuus siihen, että Johtaja syrjäytettäisiin ja uusi valtaklikki kutsuisi Kim Jong-Namin "hallitsijaksi" uskoessaan, että kansa pysyy kurissa vain jos johdossa on Kimin suvun jäsen.
Diktatuuri on siis Kimien diktatuuri ja on epätodennäköistä, että sitä koskaan johtaisi kukaan muu. Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö Pohjois-Korea voisi romahtaa nopeastikin. Itse asiassa on käytännössä varmaa, että se romahtaa nopeasti. Mutta tapahtuuko tämä ensi viikolla, ensi vuonna tai vasta kymmenien vuosien päästä, on täysin tuntematonta. Varmaa kuitenkin on, että sen alkaessa luhistua vauhti on nopea.


15. Äly hoi, älä jätä!

Northwest Universityn tutkijat ovat onnistuneet laatimaan tekoälyohjelman, joka pärjää älykkyystesteissä paremmin kuin 75 % ihmisistä. Suoraan sanottuna ei voinut olla vaikea homma. Vaan jos yrittäisivät laatia tekoälyn joka ajattelee typerämmin kuin 75 % ihmisistä, siinä olisi haastetta kerrakseen.


16. Kaksi asiaa mielessä

Tutkimus pyrki selvittämään, ajattelevatko miehet seksiä useammin kuin naiset. Väittivät että eivät, koska naiset eivät tunnusta itselleen ajattelevansa seksiä. Mielenkiintoinen ajatus, mutta ei vastaa alkuperäiseen kysymykseen oikein. Vastaus on hyvin ilmeinen. Eivät. Naiset ajattelevat seksiä paljon useammin kuin miehet. En tiedä, kuinka monta kertaa päivässä naiset keskimäärin ajattelevat seksiä, mutta luulen että muutaman kerran. Mies taas ajattelee sitä vain kerran. Aamuheräämisestä iltanukahtamiseen. Tai sitten kahdesti, olettaen että jossain vaiheessa päivää hän putoaa heikkoihin jäihin, päätyy leijonalauman jahtaamaksi tai joutuu purkamaan maamiinan, jonka päälle on tallannut. Noissa tilanteissa pimppa lipsahtaa hetkeksi pois mielestä.
On muuten paskapuhetta, että mies ei kykenisi ajattelemaan kahta asiaa samaan aikaan. Tämä harhakäsitys on syntynyt naisille, jotka eivät tajua että mies ajattelee koko ajan kahta asiaa samaan aikaan, mutta toinen niistä on vakio.


17. Laki ja järjestys

Otsikkojutussa kerrotaan maailman seksikkäimmästä naispoliisista. Ymmärrän, että kuvat nähtyään monella alkaa tehdä mieli ottaa laki omiin käsiinsä. Olen kerran työasioissa joutunut asioimaan sellaisen suomalaisenkin naispoliisin kanssa, että ajatus ”poliisin pamputtamisesta” sai aivan uuden mielleyhtymän.
Poliisin jälkeen julkisuuteen astui norjalainen palomies, siis anteeksi palonainen. En kyllä tajua millä ihmeellä tuollainen yksilö on selvinnyt palo-opiston pääsykokeesta. Ei tuollainen nainen sovellu sammuttamiseen, vaan sytyttämiseen.


18. Mä joka päivä lenkille meen

Seppo on Äijä. Mies on juossut joka päivä jo 23 vuoden ajan. Suomen ennätys on Simo Nikulalla, yli 25 vuotta. Nikulan putki katkesi akillesjänneleikkaukseen, joten Harjumaalla on vielä kaksi vuotta jäljellä ennätykseen. Maailmanennätykseen on tosin vielä matkaa. Sitä pitänee hallussaan Ron Hill, 52 vuotta ja 39 päivää. Joka päivä, vähintään maili. Vuoden 1969 maratonin Euroopan mestarin ja ex-ME –miehen putki katkesi 30. tammikuuta 2017 terveystilanteen takia 78-vuotiaana. Harjumaa tuskin tätä ennätystä uhkaa, koska pitäisi juosta 96-vuotiaaksi asti. Tosin jos mukaan lasketaan hiihtolenkitkin, niin Sepon putki alkaa jo vuodesta 1985 ja silloin riittäisi 88 ikävuotta. Kova suoritus, etenkin kun jutussa ei mainita viime vuosia haitannutta kroonista sairautta. Kuten ei sitäkään, että aikaa riittää muihinkin harrastuksiin. Ranualaisessa ladossa ja varastossa on varastoituna lähemmäs satatuhatta lehteä, eri sanoma- ja aikakauslehtien täydellisiä vuosikertoja.


Pakollinen loppukevennys

Väestöliiton parisuhdetutkija huomasi, että parisuhteissa mies ei päätä enää juuri mistään. Ja tämäkö oli sitten muka uutinen? Toisaalta kyllä päätösten merkitys ja painoarvokin on huomioitava. Jos nainen päättää vaihtaa keittiöön verhot ja kysyy mieheltä, vastaus on "Ihan sama". Eikä mies edes huomaa että ne on vaihdettu. Siis olettaen se epätodennäköinen tilanne, että mies ei ole se, joka sai komennuksen vaihtaa ne.
Eli nainen päättää asioita, joilla ei ole miehelle mitään väliä. Ja niitä on nimittäin leegio. Noin 80 % asioista on miehelle yhdentekeviä ja hän on vain tyytyväinen siihen, että nainen päättää ne. Siis olettaen se epätodennäköinen tilanne, että nainen ei kysy mieheltä asiasta eli mies saa olla rauhassa.
Miehelle riittää erinomaisen hyvin, että hän saa päättää tärkeät asiat, mitkä toisaalta muodostavat selkeän vähemmistön asioista. Siis olettaen se epätodennäköinen tilanne, että mies on myös se joka saa päättää, mitkä asiat ovat tärkeitä.

lauantai 11. helmikuuta 2017

Uusinta: Urheilukin on suhteellista

Lukijalle: Uusitaanpa tässä viiden vuoden takaa kirjoitus, johon olen useita kertoja senkin jälkeen linkannut. Olen monesti joutunut vääntämään rautalangasta, että eri urheilulajeissa menestyminen on eri juttu.
Esimerkiksi keihäänheitosta usein sanotaan, että eihän sitä harrasteta paljon muualla kuin Suomessa. Luokaamme katse viimevuotiseen maailmantilastoon. 50 parhaan joukossa on heittäjiä seuraavista maista: Saksa, Trinidad, Kenia, Suomi, Tsekki, Egypti, Kreikka, Latvia, Intia, Australia, Viro, Puola, Qatar, Japani, Ruotsi, Ukraina, Uusi-Seelanti, USA, Taiwan, Ghana, Uzbekistan, Kolumbia, Argentiina, Fidzi, Bosnia-Hertzegovina, Brasilia, Venäjä, Kuuba. Siis kaksikymmentäkahdeksan maata. Epäilen vahvasti että jos jalkapallotoimittajia pyydettäisiin listaamaan maailman viisikymmentä parasta futaria, listalle ei pääsisi noin monen maan edustajia. Jääkiekossa ei saataisi kahtakymmentäkahdeksaa maata kokoon vaikka listattaisiin viisituhatta parasta pelaajaa. Epäilen että yleisurheilun ulkopuolelta ei löydy yhtäkään vastaavaa lajia. Mainittakoon vielä että listassa näkyvät olevan edustettuina kaikki maanosat, jokainen vieläpä vähintään kolmen maan voimin. Ja tällä listalla on muuten neljä suomalaista:


Valmennettava kysyi tässä päivänä muutamana jotain siihen suuntaan, että mitä tasoa hänen suorituksensa vastaisivat jossain toisessa lajissa, vaikka jääkiekossa. Sanoin että hyvin monitahoinen kysymys. Tarkoittaako hän, jääkiekko esimerkkinä,
1) minkä tasoisen jääkiekkojoukkueen suorituksia hänen omat suorituksensa vastaavat menestykseltään (tähän olisi kaikkein helpointa vastata, katsotaan sijoitukset SM-kisoissa ja todeta, että liigatasoa)
2) äskeistä, mutta globaalissa mittakaavassa jolloin SM-tasolla sijoitus olisi heikompi, koska Suomessa pelataan jääkiekkoa maailman huipun tuntumassa (eli vaikkapa Suomen kolmanneksi paras lätkäjoukkue on maailmassa paljon korkeammalla kuin Suomen kolmanneksi paras kestävyysjuoksija)
3) kahta edellistä kohtaa, mutta huomioiden että jääkiekkoa harjoitetaan globaalisti paljon harvemmissa maissa kuin kestävyysjuoksua
4) huomioida vielä se, että näissäkin maissa on paljon populaatiota, jotka eivät ole koskaan pistäneet edes luistimia jalkaansa, kun taas käytännössä kaikki ovat potkineet jalkapalloa tai juosseet
5) mille tasolle käytetty taloudellinen panostus / palkkiot eli rahallinen plusmiinus -tilanne asettuisi jääkiekossa (tähänkin vastaaminen olisi suhteellisen helppoa)
6) mikä tahansa edellisistä kohdista huomioiden se korjauskerroin, että jääkiekko on joukkuelaji (tämä tarkoittaa sitä, että vaikka Suomen 200. paras jääkiekkoilija pelaa takuulla Suomen mestaruudesta jossain maan 14 parhaasta joukkueesta, kun taas 200. paras kestävyysjuoksija pääsee ehkä mitaleille piirinmestaruuskisoissa, mikäli sattuu olemaan jostain huonommasta piiristä)

Päätin ryhtyä kiistanalaiseen tai jopa mahdottomaan tehtävään ja vertailla eri lajeja kestävyysjuoksuun kohtien (4) ja (6) perusteella.

Eri urheilulajien potentiaalista harrastajapohjaa rajoittaa lähinnä kolme asiaa.
Ensinnäkin laji voi olla kaikissa maissa niin vähän tunnettu, että kovin moni ei ole sitä edes kokeillut. Esimerkiksi maahockey tai karate, joita kyllä harrastetaan käytännössä kaikkialla mutta vain harvassa maassa ne ovat suosittuja. Tällaiset lajit karsin välittömästi pois tutkimuksesta, koska niiden vertailu ei olisi sen paremmin mielekästä kuin hyödyllistäkään.
Toiseksi, ilmastolliset rajoitukset koskien lähinnä talvilajeja.
Kolmanneksi, kustannus- tai harjoittelumahdollisuudet, esimerkkeinä purjehdus (lienee arvokasta) ja alppihiihto (Kalle Palander lienee ainoa maailmanmestari, jonka lapsuuden kotipaikasta on ollut yli 100 km lähimpään korkeuseroltaan 500 m mäkeen).
Joukkuepeleissä kolmas rajoitus ei liene merkittävä, suurin osa väestöstä asuu riittävän lähellä asutuskeskusta.

Jotta tutkittavat lajit olisivat jollain lailla vertailukelpoisia, valitsin ne siten, että kyseessä ovat huomattavaa mediajulkisuutta nauttivat ammattilaislajit, kuten yleisurheilu huipputasollaan on. Lajeja on viisi, jokainen toisista poikkeava jollain oleellisella mittarilla.
a) Lajit, joita harjoitetaan globaalisti eikä niillä ole rajoittavia tekijöitä. Tässä kategoriassa yksilölajeja edustaa vertailukohtamme kestävyysjuoksu ja joukkuelajeja tietysti jalkapallo.
b) Lajit, joilla on toinen kahdesta rajoittavasta tekijästä (ilmasto tai kustannus/harjoittelumahdollisuudet). Joukkuelajeja edustaa jääkiekko ja yksilölajeja tennis. Yhtä hyvin tenniksen tilalla voisi olla maastohiihto, jossa rajoitus on ilmastollinen tenniksen harjoittelumahdollisuuksien sijaan, mutta koska joukkuelajiksi tuli valittua talvilaji, niin tasapainotetaan tällä.
c) Lajit, joilla on molemmat rajoittavat tekijät. Joukkuelajeissa riittävän suurta suosiota nauttivia lajeja ei tässä kategoriassa ole, joten vertailulajien määrä jää viiteen. Viisikon täydentää mäkihyppy.

Tarkastellaan lajien potentiaalisia kilpailijamääriä.
1) Jalkapalloa harjoitetaan koko maailmassa ja miltei kaikkialla se on suosituin urheilulaji. Ainoastaan Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa sekä Pohjois-Amerikassa se on lähes täysin sivuraiteella. Tämä tarkoittaa karkeasti laskien sitä, että jalkapallon potentiaalinen harrastajamäärä on kuusi miljardia maailman väkiluvun ollessa seitsemän miljardia. Puhutaan kokonaisväkiluvusta yksinkertaisuuden vuoksi, vaikka käytännössä tarkastellaan vain urheiluikäisiä miehiä; suhdeluvut ovat kuitenkin samat.
2) Kestävyysjuoksun tilanne on suunnilleen sama. Globaalien arvokisojen palkintopallille on noussut urheilijoita kaikkialta muualta paitsi Etelä- ja Kaakkois-Aasiasta sekä Länsi-Afrikasta. Potentiaali on siis periaatteessa sama kuin jalkapallolla, mutta lasketaan kilpailumahdollisuuksien puutteen vuoksi puolet pois, saadaan kolme miljardia.
3) Jääkiekkoa harjoitetaan merkittävästi Suomessa, Ruotsissa, Tsekissä, Slovakiassa, Kanadassa, suurimmassa osassa Venäjää, osassa Yhdysvaltoja ja parinkymmenen muun maan osa-alueilla. Tämän alueen väkiluku yhteenlaskettuna on noin 300 miljoonaa.
4) Tenniksen potentiaalia on vaikein arvioida. Laji on globaali ja käytännössä kaikissa länsimaissa sitä olisi mahdollista kokeilla. Toisaalta kaikkialla maailmassa jokainen on potkaissut palloa ja juossut, samoin kuin talvisissa maissa jokainen on luistellut. Vastaavasti tennistä ei varmasti länsimaissakaan ole kokeillut kuin reilusti alle puolet väestöstä, heistäkin suuri osa vasta aikuisiällään eli liian myöhään huippu-urheilijaksi kehittymisen kannalta. Vastapainoksi joitakin huippunimiä on tullut myös kehitysmaista. Arvioidaan potentiaaliksi sama kuin jääkiekossa, noin 300 miljoonaa.
5) Mäkihyppy on potentiaaliltaan rajoittunut ensinnäkin ilmastollisista syistä, toiseksi siksi että vain harvoissa ilmastoltaan sopivissakin paikoissa on hyppyrimäki. Olen asunut elämäni aikana kolmessa kaupungissa ja kahdessa maalaiskunnassa eikä yhdessäkään niistä ole kilpailukelpoista hyppyrimäkeä sadan kilometrin säteellä. Itse asiassa en tunne ketään, joka olisi joskus edes kokeillut mäkihyppyä. Suomessa huippuhyppääjät tulevat lähinnä neljästä alle sadantuhannen asukkaan kaupungista, joiden niidenkin asukkaista vain aniharva on testannut lajia itse. Eli pelkkä väestöpohja on noin 10 % Suomen väkiluvusta ja siitäkin enintään 10 % on lajia kokeillut. Tekee siis noin viisikymmentätuhatta suomalaista. Kun huomioidaan, että mäkihyppyä harrastetaan ehkä parissakymmenessä maassa ja oletetaan väestöpotentiaali samanlaiseksi kaikissa, saadaan mäkihypyn potentiaaliksi noin miljoona.

Aloitetaan vertailun tekeminen määrittelemällä kestävyysjuoksijan taso. Maailmassa on kahdeksan kestävyysjuoksulajia, joita harjoitetaan niin runsaasti, että tulosvertailu on mahdollista. Kyseiset lajit ovat 800 m, 1500 m, 3000 m, 5000 m, 10 000 m, puolimaraton, maraton ja 3000 m esteet. Useimmat kestävyysjuoksijat harjoittavat näistä lajeista vähintään kahta, mutta oletetaan yksinkertaistuksen vuoksi, että tarkastellaan vain kyseisen urheilijan parasta lajia. Olkoon meillä neljä kuvitteellista kestävyysjuoksijaa.
A on parhaassa lajissaan maailmantilaston sijalla 3. Tämä kerrottuna kahdeksalla kestävyysjuoksulajilla tarkoittaa, että hän on maailman 24. paras kestävyysjuoksija, useaan lajiin osallistuvat urheilijat huomioiden noin 20. paras.
B on parhaassa lajissaan 30. Vastaavasti kahdeksalla kertoen ja päällekkäisyydet poistaen hän on maailman 200. paras.
C on sijalla 300 eli vastaavasti maailman 2000. paras.
D on sijalla 3000 eli maailman 20 000. paras.

Tasoltaan ja tienesteiltään juoksijat ovat kutakuinkin seuraavanlaiset:
A (20.) on potentiaalinen arvokisavoittaja ja todennäköisesti jo mitalisti. Hän kykenee, jos nyt ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta rikastumaan, niin ainakin vaurastumaan palkkioillaan. Tällä tasolla ei nykyään ole yhtään suomalaista.
Päivitys 11.2.2017: Ei nytkään yhtään suomalaista.
B (200.) kamppailee globaalien arvokisojen finaalipaikoista jääden useimmiten rannalle. Hän elättää itsensä urheilullaan, mutta länsimaalaiselle ei pesämunaa jää, afrikkalainen kykenee kyllä alemman peruslähtökohtansa ansiosta turvaamaan tulevaisuutensa. Tällä tasolla on suomalaisista vain Jukka Keskisalo, mutta Matti Räsänen, Jussi Utriainen, Janne Ukonmaanaho, Johanna Lehtinen ja Sandra Eriksson ovat hyvin lähellä. Käytännössä liikutaan Suomen mestarin tasolla tai vähän ylempänä.
Päivitys 11.2.2017: Tällä tasolla, jopa sen ylemmällä puoliskolla, on nykyään Sandra Eriksson. Lähellä ovat Camilla Richardsson sekä viime kaudella loukkaantumisista kärsineet Oona Kettunen, Alisa Vainio ja Johanna Peiponen. Yksikään suomalainen miesjuoksija ei viime vuonna ollut tällä tasolla, lähimmäs mutta ei kovin lähelle pääsi Arttu Vattulainen.
C (2000.) ei pääse arvokisoihin, paitsi jos on yhä juniorisarjoissa. Hän on käytännössä amatööri, saa joitakin pieniä palkkioita ja vähäistä valmennustukea. Elääkseen hänen on kuitenkin opiskeltava, työskenneltävä lähes kokopäivätoimisesti tai vanhempien on elätettävä. Tämän tason juoksijoita on Suomessa noin 20-30. Toisin sanoen liikutaan SM-mitalistin tasolla; lähes kaikki ovat sellaisen saavuttaneetkin. Vastapainoksi joissakin heikkotasoisemmissa lajeissa muutama tämän tason alapuolellakin oleva selviää SM-mitaleille.
D (20 000.) on täysin piirikunnallisen tason urheilija. Rahapalkkioita ja valmennustukea ei tule, joissakin hölkkäkisoissa saattaa saada palkinnoksi kattilan, kirjan tai lahjakortin. Suomessa on tämän luokan juoksijoita parisataa. Jotkut heistä pääsevät Kalevan Kisoihin, mutta eivät kaikki.

Tarkastellaan vertailukohdat järjestyksessä yksilöurheilut ensin ja suuremmasta potentiaalista pienempään.

Ensimmäisenä vertailuun tulee tennis. Tenniksen potentiaalinen harrastajamassa on kymmenesosa kestävyysjuoksusta. Tämä tarkoittaa sitä, että maailman n:nneksi paras tennispelaaja vastaa maailman 10n:nneksi parasta juoksijaa. Juoksijan sijoitus maailmanlistalla pitää siis jakaa kymmenellä, jotta saadaan vastaava tennissijoitus.
A (20.) olisi siis maailman 2. paras tennispelaaja. Hän olisi varmasti Grand Slam -voittaja ja tienaisi miljoonia. Suomessa ei koskaan ole ollut lähellekään tämän luokan pelaajaa.
B olisi maailman 20. paras. Hän olisi voittanut useita pienempiä turnauksia, Grand Slameissa olisi todennäköisesti selvinnyt ainakin kerran välieriin. Hän kykenisi peleillään vaurastumaan huomattavasti. Jarkko Nieminen on ainoa suomalainen, joka on koskaan yltänyt tälle tasolle.
C olisi maailman 200. paras. Hän kamppailisi arvoturnausten karsinnoissa ja elättäisi itsensä tienesteillään, mutta säästöön ei jäisi. Suomen tasolla hän olisi huippupelaaja.
D olisi maailman 2000. paras. Hän pelaisi satelliittiturnauksissa ja saisi pelkkiä suolarahoja. Suomessa hän olisi maan kärkipelaajia, mutta aivan maajoukkueeseen asti rahkeet eivät riittäisi.

Toisena tarkastellaan mäkihyppyä. Siinä pätee sama kuin tenniksessä; vaikka kilpaillaankin normaali-, suur- ja lentomäissä, käytännössä kyseessä on yksi ainoa laji. Koska mäkihypyn potentiaalinen harrastajamassa on vain kolmassadasosa kestävyysjuoksusta, on suhdeluku näiden välillä 300.
A olisi täysin ylivertainen mäkihyppääjä. Edes Matti Nykänen ei parhaimmillaan dominoinut lajia yhtä täydellisesti kuin A tekisi; raa'asti laskien hänen sijoituksensa olisi siis 20/300 eli noin 0,07:ksi paras mäkihyppääjä, mikäli ykkönen on paras. Tämä suhdeluku kertookin kaiken tarpeellisen.
B olisi maailman paras. Jonkinlaista kuvaa tilanteesta voi hakea Matti Nykäsestä ja Janne Ahosesta parhaina vuosinaan. Suhdeluku olisi 200/300, mikä kertoo että hän ei olisi normaali maailman ykkönen, vaan täysin kiistaton ykkönen.
C olisi maailman kymmenen parhaan joukossa. Hän olisi siis mahdollinen arvokisamitalisti, joka elättäisi itsensä urheilullaan. Suomessa hän olisi maan paras, ainakin tällä hetkellä ja milloin tahansa kolmen parhaan joukossa.
D olisi noin 70. paras mäkihyppääjä. Hän olisi käytännössä puoliammattilainen, joka kiertäisi maailmancupia sijoilla ynnä muut. Suomessa hän roikkuisi maajoukkueen mukana ja välillä sen ulkopuolella, päivän kunnon mukaan.

Seuraavaksi siirrytään joukkuelajeihin, ensimmäisenä jalkapallo. Laji on kiistatta maailman globaalein ja suosituin, potentiaaliltaan kaksinkertainen kestävyysjuoksuun nähden. Tämä tarkoittaa sitä, että kerroin siirryttäessä kestävyysjuoksusta jalkapalloon on kaksi. Tasoittavana tekijänä on sitten joukkue; yksi huippujoukkue koostuu noin 20 yksilöstä.
A olisi maailman 40. paras futari. Hän ei olisi mikään David Beckhamin tai Cristiano Ronaldon kaltainen kaikkien huulilla oleva mainosten sankari, mutta jokaisen tuntema. Kuitenkin tuon tason peluri mahtuisi minkä tahansa maa- tai seurajoukkueen avauskokoonpanoon. Hän olisi luultavasti voittanut ainakin yhden jalkapallon arvostetuimmista seura- tai maajoukkueturnauksista ja olisi monimiljonääri. Suomalaisia pelaajia ei tällä tasolla ole, Litmanen ja Hyypiä ovat joskus olleet.
B olisi maailman 400. paras. Hän ei pääsisi Barcelonan tai muutaman muun maailman parhaan seuran avaukseen. Kuitenkin hän pelaisi jossain maailman kovatasoisimmista (Englanti, Espanja, Italia, Saksa) liigoista tai jossakin niistä paristakymmenestä muun maailman huippuseuroista. Ansiotaso olisi milli-pari vuodessa. Tällä hetkellä yksikään suomalaisfutari ei ole tällä tasolla.
C olisi maailman 4000. paras. Edellä mainituissa maailman kovimmissa liigoissa (plus ne parikymmentä muuta seuraa) pelaa satakunta joukkuetta eli noin 2000 pelaajaa. Tämä tarkoittaa sitä, että C istuu näiden seurojen vaihtopenkillä, pelaa näiden maiden kakkosliigoissa tai jossain pienemmissä Euroopan, Amerikan tai Aasian pääsarjoissa. Hän tienaa todennäköisesti semmoista jalkaväenkenraalin palkkaa. Suomessa ei pelaa yhtäkään tämän luokan pelaajaa, Suomen maajoukkue sen sijaan koostuu C:n tasoisista ulkomailla leipänsä tienaavista pelureista.
D olisi maailman 40 000. paras. Tämä jaettuna kahdellakymmenellä kertoo sen, että D pelaa noin maailman 2000. parhaassa seurajoukkueessa. UEFA:n nykyisessä rankingissa Veikkausliiga on sijalla 30. Karkeasti voidaan todeta, että Euroopassa on parisenkymmentä liigaa selvästi Veikkausliigan yläpuolella ja toiset parikymmentä suunnilleen samalla tasolla. Euroopan ulkopuolella lukemat ovat suunnilleen samat. Lisäksi muutamissa maissa kakkosliigatkin ovat varmasti parempia, joissakin jopa kolmosliigat (joissa on jo yleensä useita lohkoja) samaa tasoa. Maailmassa on suunnilleen viitisenkymmentä liigaa, jotka ovat Veikkausliigaa selvästi parempia ja satakunta, jotka ovat suunnilleen samalla tasolla. Jos liigoissa on keskimäärin 20 joukkuetta, tarkoittaa se tuhatta selvästi Veikkausliigajoukkueita parempaa joukkuetta. Veikkausliigajoukkueet ovat noin tasolla 1000 - 3000 maailman seurarankingissa, mikä osuukin sopivasti juuri D:n tasolle. D olisi siis Veikkausliigan rivipelaaja, joka tienaisi elantonsa, mutta ei leipä leveä olisi.

Jääkiekossa potentiaali on kymmenesosan kestävyysjuoksusta, kuten tenniksessäkin. Ero tulee vain siitä, että jääkiekko on joukkuelaji - lasketaan yksinkertaisuuden vuoksi 20 pelaajaa per joukkue.
A olisi maailman 2. paras lätkäjätkä. Suomalaiselle ei tarvinne paljon selittää, mitä tämä tarkoittaa: NHL:n supertähti ja monimiljonääri.
B olisi maailman 20. paras. Ykköskentässä missä tahansa NHL-joukkueessa ja maajoukkueessakin ykköskentässä ehkä Kanadaa ja Venäjää lukuun ottamatta. Miljoonapalkka. Tällä hetkellä tällä tasolla on ehkä pari suomalaista.
C olisi maailman 200. paras. NHL:ssä on 30 joukkuetta, mikä tarkoittaa että hän olisi oman joukkueensa runkomiehiä, mutta ei todennäköisesti ykköskentällisessä. Tai sitten KHL:n supertähti. Taloudellisesti ei huolta huomisesta. Suomessa hän olisi varma maajoukkuemies jopa olympiaturnauksessa.
D olisi maailman 2000. paras. NHL olisi haave vain, mutta hän pelaisi noin maailman 100. parhaassa joukkueessa. NHL:n jälkeen seuraavaksi kovimmat sarjat ovat KHL, Tsekin, Ruotsin ja Suomen liigat yhdessä farmiliiga AHL:n kanssa. Tekee NHL mukaanlukien reilusti toistasataa joukkuetta. D pelaisi siis todennäköisesti SM-liigajoukkueen kolmoskentässä ja tienaisi elantonsa hyvällä palkalla. Suomessa tämän tason pelureita on parisataa.

Kun nämä viisi lajia laittaa todennäköisen arvokisamenestyksen ja vaihtoehtoisesti ansiotulojen mukaiseen järjestykseen eritasoisten urheilijoiden A-D mukaan, saadaan kutakuinkin seuraavat järjestykset:

Menestyksen mukaiset listat:
A-taso: mäkihyppy, tennis, yleisurheilu, jääkiekko, jalkapallo.
B-taso: mäkihyppy, tennis, jääkiekko, jalkapallo, yleisurheilu.
C-taso: jääkiekko, mäkihyppy, jalkapallo, tennis, yleisurheilu.
D-taso: jääkiekko, jalkapallo, mäkihyppy, tennis, yleisurheilu.

Ansioiden mukaiset listat:
A-taso: jääkiekko, tennis, jalkapallo, mäkihyppy, yleisurheilu.
B-taso: jääkiekko, jalkapallo, tennis, mäkihyppy, yleisurheilu.
C-taso: jääkiekko, jalkapallo, mäkihyppy, tennis, yleisurheilu.
D-taso: jääkiekko, jalkapallo, mäkihyppy, tennis, yleisurheilu.

Listoissa on havaittavissa neljä trendiä:
1) Aivan huipputasolla menestys yksilölajeissa on varmempaa kuin joukkuelajeissa, koska erinomainenkin pelaaja tarvitsee ympärilleen hyvän joukkueen.
2) Mitä alemmas tasolla mennään, sitä todennäköisempää on parempi menestys joukkuelajeissa. Yksilölajeissa kun pätee periaate winner takes it all.
3) Harrastajapotentiaaliltaan pienemmissä lajeissa on helpompaa menestyä ja yleensä myös ansaita.
4) Ansiotulolistoissa on samat trendit, mutta joukkue- ja yksilölajien keskinäinen muutossuunta on voimakkaampi.
Mikäli tarkastelussa olisi mukana lisäksi E-taso, nousisi jalkapallo jääkiekon ohi ainakin ansiotulolistalla globaaliutensa ansiosta.

Valmennettavan alkuperäiseen kysymykseen vastasin lonkalta ja päädyin suunnilleen samaan tulokseen kuin nyt nämä laskelmat tehtyäni. Hän totesi, että olisi ehkä menestyksen ja ainakin ansioiden puolesta pitänyt olla jääkiekkoilija. Sanoin että näin on. Kuten Plutarkhos väitti Julius Caesarin sanoneen eräästä kyläpahasesta: Olisin mieluummin ensimmäinen mies täällä kuin toinen Roomassa.
Näin valitsevat useimmat ihmiset. On paljon miellyttävämpää olla maailman paras lätinävemplaaja kuin samalla vaivalla tuhannenneksi paras squashinpelaaja. Kokonaan toinen asia on, jos haluaa mitata omat kykynsä jossain todella vaativassa ja kilpaillussa lajissa, kuten jalkapallossa tai kestävyysjuoksussa.
Globaalisuuden takia uusia lajeja syntyy koko ajan lisää; joskus sata vuotta sitten oli oikeasti kova juttu, jos oli pitäjän kovin hiihtäjä. Nykyisin ihmisten mielikuvissa sama saavutus ei ole mitään lätinävemplauksen maailman- tai edes Suomen mestaruuden rinnalla - vaikka totuus on toinen. Ennen oli hyvin vaikeaa mitata tasoaan muihin verrattuna ja siksi egotrippiin ja menestykseen riitti vähäisempi määrä lajeja. Erityisen vahvasti globaali kilpailu ja mediajulkisuus puree tulosvertailun mahdollistaviin lajeihin, kuten juuri yleisurheiluun. Jos minkä tahansa palloilun SM-liigassa pelaajien tason suhteessa maailman huippuihin näkisi samalla tavoin numeroina kuin Kalevan Kisoissa, yleisökato kävisi.

On toki huomattava, että maailman 20. parhaan ja 2000. parhaan jalkapalloilijan ero on huomattavasti pienempi kuin 20. parhaan ja 2000. parhaan kestävyysjuoksijan. Ero johtuu osaltaan lajien luonteesta - kestävyysjuoksussa onnen vaikutus tuloksiin lienee kaikista urheilulajeista minimaalisin. Eniten asiaan vaikuttaa kuitenkin ammattilaisuus. Missä tahansa lajissa ammattimainen harjoittelu tuottaa paremmat tulokset kaventaen huippujen ja alimman tason ammattilaisten eron. Jääkiekkoammattilaisia lienee maailmassa ehkä viitisentuhatta, tennisammattilaisia parituhatta, mäkihyppääjiä alle sata, kestävyysjuoksijoita tuhatkunta ja jalkapalloilijoita varmaan noin satatuhattta. Luultavasti maailman huiput lajissa kuin lajissa harjoittelevat yhtä kovaa ja kaikki ammattilaisetkin kovaa. Tämä vertailu vain paljastaa sen, että toisissa lajeissa ammattilaistasolle ja menestykseen on helpompi päästä kuin toisissa.

tiistai 7. helmikuuta 2017

Maailman yleisurheilun taso 2016


Tämä kirjoitus on niitä pisimpään työn alla olleita. Alkuperäisen ajatuksen sain jo vuosi sitten, kun tein havainnon suomalaisen yleisurheilun tasosta: koko lajin satavuotisen historian ajan Suomi olisi ilmeisesti voittanut maaottelussa koska tahansa minkä tahansa asukasluvultaan itseään pienemmän eurooppalaismaan. Muualta maailmasta löytyi yksi poikkeus. Ainoastaan Jamaika olisi viime vuosina kyennyt Suomen voittamaan.
Ajattelin että tätähän pitää tutkia tarkemmin. Projekti kuitenkin siirtyi erinäisten kiireiden ja lähteenä toimivan Tilastopajan uudistusten takia. Kun paja oli sitten keväällä valmis, tuumasin että antaapa vielä olla ja katsotaan tämä olympiavuosi.

Tässä tutkimuksessa vertaillaan maailman eri maiden yleisurheilun tasoa laittamalla ne käymään keskenään ns. "tilastomaaotteluja". Suomi-Ruotsi -maaottelun lajit, joka maasta kolme parasta ja sama pistelasku. Sitten katsotaan kuka voittaa kenet.

Käytin samaa menetelmää kuin jokavuotisessa Kalevan Kisojen tasovertailussa. Olin alunperin ohjelmoinut systeemin vuonna 2011. Siinä tulokset syötetään tietokoneelle, joka laskee maaottelun tuloksen.

Valitsin etukäteen arvioiden maailman 75 parasta maata. Luultavasti poisjätettyjen joukossa on joitakin sellaisia, jotka voittaisivat muutamia joukkoon valituista heikoimmista maista, koska etukäteisarviot ovat vain arvioita. On kuitenkin aivan varmaa, että yhtäkään 50 parhaan joukkoon yltävää maata ei jäänyt pois. Valitsin näet etukäteen vain 70 maata, mutta päätin lopuksi ottaa vielä viisi muuta. Näistä viidestä paras nousi sijalle 58.

Jokaisesta maasta otettiin maaottelulajeissa kolme vuoden 2016 parhaan tuloksen tehnyttä urheilijaa. Etenkin heikommissa maissa ei kaikissa lajeissa kolmea löytynyt tilastoista. Tilastopajan listauksiin mahtuu lajista riippuen eri määrä urheilijoita, kuitenkin joka lajissa näitä on tuhansittain. Esimerkiksi satunnaisesti valitussa lajissa (800 m) miesten listalla on 4304 maailman parasta ja naisten listalla 3260 parasta. Mikäli maalla ei ollut kolmea urheilijaa listalla, oletettiin puuttuvien urheilijoiden tulokseksi kaikille yhtä hyvä tulos eli esimerkiksi naisten 800 metrille 2.20,00, millä ei listalle mahdu.

Sen jälkeen käytiin maaottelut maa maata vastaan yksi kerrallaan. (Tietokoneohjelma hoiti tämän.) Pisteet jaettiin lajeissa normaaliin tapaan eli 7-5-4-3-2-1. Mikäli lajissa oli saman tuloksen tehneitä, pisteet jaettiin tasan (esim. jos kolmas sija jaettiin kahden urheilijan kesken, molemmille 3,5 pistettä, jos se jaettiin kolmen urheilijan kesken, jokaiselle 3 pistettä). Näitä esiintyi etenkin silloin, kun heikommilla mailla ei ollut tilastotuloksia tarpeeksi, vaan kuten edellä mainittiin, oletettiin tällöin tyhjiksi jääneisiin kohtiin sama, heikkotasoinen tulos.

Maaotteluissa kävi suunnilleen kuten etukäteen osasi odottaakin. Joitakin yllätyksiä joukkoon toki mahtui. "Ristiinpelaamista" eli A voitti B:n, B voitti C:n ja C voitti A:n, esiintyi enemmän kuin vastaavassa Kalevankisavertailussa. Tämä on ymmärrettävää siksi, että eri maissa taso vaihtelee lajeittain. Yksi maa on hyvä kestävyysjuoksussa, toinen heittolajeissa jne. Sitten kun kaksi samassa laijryhmässä hyvää maata kohtaavat, ratkaisevat muiden lajien tasot, kun taas Kalevankisavertailussa lajiryhmien voimasuhteet ovat pysyneet keskimäärin samoina. Kolme 396 - 396 -tasapeliäkin nähtiin: Kroatia - Venezuela, Venezuela - Itävalta ja Romania - Etelä-Korea. Näistäkin näkee että ristiinpelaaminen oli varsin mahdollista, sillä lopullisessa sarjataulukossa keskenään tasatulokseen päätyneiden Kroatian ja Venezuelan välillä oli peräti kymmenen maata.

Ennen sarjataulukkoa käyn läpi Suomen maaottelut järjestyksessä ylivoimaisimmasta voitosta pahimpaan murskatappioon:
Suomi - Indonesia 555,5 - 236,5
Suomi - Thaimaa 553 - 239
Suomi - Bosnia-Hertzegovina 551 - 249
Suomi - Uzbekistan 545 - 247
Suomi - Islanti 543 - 249
Suomi - Saudi-Arabia 541 - 251
Vähemmän yllättävästi Saudi-Arabian joukkueeseen ei kuulunut yhtään naisurheilijaa - mutta hei, vähät siitä, onhan protestimarsseista päätellen suurin uhka tasa-arvolle Donald Trump eivätkä muslimimaat. Toisaalta ei tässä välissä malta olla huomauttamatta, että Trump on tehnyt kansanterveydelle paljon hyvää saamalla lihavat naiset liikkeelle.
Suomi - Malesia 535,5 - 256,5
Suomi - Taiwan 535 - 257
Taiwanilla oli lähes täysi joukkue, mutta tasokkaat urheilijat puuttuivat.
Suomi - Egypti 531 - 261
Suomi - Tunisia 531 - 261
Suomi - Moldova 529 - 263
Suomi - Serbia 525,5 - 266,5
Serbian huonous oli yksi suurimpia yllätyksiä.
Suomi - Argentiina 523 - 269
Suomi - Peru 518,5 - 273,5
Suomi - Itävalta 513 - 279
Yleisurheilu on Itävallassa aina ollut heikkotasoista. Maa on saanut olympialaisissa vain yhden kullan - naisten keihäässä 1948, jolloin Kaisa Parviainen otti hopeaa.
Suomi - Israel 513 - 279
Suomi - Dominikaaninen tasavalta 513 - 279
Jo kolmas ottelu samoilla lukemilla.
Suomi - Qatar 512 - 280
Ostomaajoukkue ei paljon auta - jos vain syntyperäiset qatarilaiset laskettaisiin, maa olisi luultavasti vertailun huonoin.
Suomi - Iran 511 - 281
Suomi - Chile 510 - 282
Suomi - Liettua 508 - 284
Suomi - Kroatia 505,5 - 286,5
Suomi - Bulgaria 504 - 288
Suomi - Kypros 502 - 290
Kyproksen otin lopuksi mukaan, mutta se pärjäsi yllättävän hyvin.
Suomi - Slovenia 501 - 291
Ex-Jugoslavian maista yksi pienimmistä on yleisurheilussa niistä paras Suomea vastaan, mutta kokonaistaulukossa häviää Kroatialle.
Suomi - Venezuela 497,5 - 294,5
Suomi - Ghana 496,5 - 295,5
Suomi - Slovakia 494,5 - 297,5
Suomi - Latvia 489,5 - 302,5
Baltian maiden keskinäinen järjestys on käänteinen asukaslukuun nähden.
Suomi - Kazakstan 485,5 - 306,5
Suomi - Tanska 483,5 - 308,5
Tanska on perinteisesti ollut yleisurheilussa heikko, mutta noussut kovasti viime vuosina.
Suomi - Etelä-Korea 482,5 - 309,5
Pohjois-Korean aioin ottaa listalle, mutta sieltä ei ollut miesten puolelta tuloksia muualta kuin maratonilta ja naisten puoleltakin vain muutamasta juoksulajista.
Suomi - Etiopia 475 - 317
Etiopia oli vertailun huonoimpia maita, mutta otti kuitenkin reilusti pisteitä ketä tahansa vastaan kovan juoksutasonsa ansiosta - miehissä ei maalla ollut ainuttakaan edustajaa kenttälajeissa ja naisissakin vain kaksi.
Suomi - Viro 473,5 - 318,5
Suomi - Bahama 472,5 - 319,5
Suomi - Algeria 472 - 320
Suomi - Trinidad ja Tobago 469,5 - 322,5
Suomi - Marokko 462 - 330
Suomi - Romania 454 - 338
Suomi - Sveitsi 446,5 - 345,5
Suomi - Unkari 441,5 - 350,5
Suomi - Nigeria 435,5 - 356,5
Lähes 200 miljoonan asukasluku ei vielä riitä Suomen kukistamiseen. Toisaalta yli 200-miljoonaista Pakistania ei viitsinyt ottaa koko vertailuun, koska maasta löytyi vain kolme naisen tekemää tulosta ja miesten joukkueessakin olisi ollut enemmän aukkoja kuin täytettyjä paikkoja. Pohjat veti silti miltei Nigerian kokoinen Bangladesh, josta olisi saanut joukkueeseen vain neljä miestä ja yhden naisen.
Suomi - Uusi-Seelanti 433 - 359
Suomi - Irlanti 428,5 - 363,5
Suomi - Turkki 424 - 368
Melkoinen osa Turkin joukkueesta ja vielä suurempi osa pistesaldosta koostui muista maista hankituista ostourheilijoista.
Suomi - Kolumbia 421,5 - 370,5
Kolumbian kova taso oli yksi suurimmista yllätyksistä, se oli Brasilian jälkeen maanosansa toiseksi paras maa selvällä marginaalilla.
Suomi - Portugali 421,5 - 370,5
Suomi - Kuuba 413,5 - 378,5
Kuuban taso on laskenut huippuajoista selvästi.
Suomi - Kreikka 412,5 - 379,5
Suomi - Kenia 409,5 - 382,5
Suomi - Meksiko 409 - 383
Suomi - Norja 405,5 - 386,5
Norja alkaa hengittää niskaan. Vuosi sitten tutkin muutaman maan kohdalla, miten ne olisivat Suomea vastaan pärjänneet ja tuolloin Norja hävisi 432 - 360.
Suomi - Valko-Venäjä 395,5 - 396,5
Ensimmäinen tappio, harmillisesti vain pisteellä.
Suomi - Belgia 393 - 399
Sarjataulukossa Suomi on kuitenkin Belgian edellä, koska Belgia häviää Kuuballe. Nämä kolme maata päätyvät tasapisteisiin ja ottelupisteitä on Suomella eniten.
Suomi - Intia 377,5 - 414,5
Intian kova taso oli suurimpia yllätyksiä. Ei huippuja, mutta tasaista suorittamista joka lajissa.
Suomi - Tsekki 371 - 421
Edes Kristiina Mäen joukkueenvaihto ei olisi pelastanut Suomea.
Suomi - Hollanti 366 - 426
Perinteisesti Hollanti on ollut Belgiaa huonompi, mutta on nostanut tasoaan.
Suomi - Jamaika 363 - 429
Jamaika on ainoa asukasluvultaan Suomea pienempi maa, jolle tulee tappio. Viime vuonna Jamaika oli yksi niistä maista, jotka tutkin tämän takia ja silloin lukemat olivat 358,5 - 433,5 eli ero on aavistuksen verran tasoittunut.
Suomi - Ruotsi 358,5 - 433,5
Maaottelun yhteispisteet olivat tänä vuonna 397 - 423 (pistesumma ei ole sama vertailun kanssa, koska tosimaaottelussa viestijuoksut olivat mukana), joten Suomi pärjäsi tositilanteessa paremmin kuin paperilla.
Suomi - Etelä-Afrikka 334,5 - 457,5
Suomi - Japani 326,5 - 465,5
Suomi - Italia 323,5 - 468,5
Suomi - Kanada 321,5 - 470,5
Suomi - Espanja 320,5 - 471,5
Espanja on nostanut viime vuosikymmeninä tasoaan rajusti, vielä 1980-luvulla maa oli yleisurheilussa täysin vastaantulija.
Suomi - Brasilia 313 - 479
Suomi - Australia 304,5 - 487,5
Suomi - Kiina 303 - 489
Kiinalla ei ole huippuja, mutta tasoa löytyy. Tämän huomaa siitä, että maa häviää sarjataulukossa Australialle, Brasilialle, Kanadalle ja Italialle, vaikka voittaakin Suomen niitä selvemmin lukemin.
Suomi - Ranska 302 - 490
Suomi - Ukraina 296 - 496
Suomi - Puola 291 - 501
Suomi - Iso-Britannia 277 - 515
Suomi - Venäjä 257 - 535
Mikähän olisi tilanne douppaamattomien ottelussa?
Suomi - Saksa 255 - 537
Suomi - USA 234 - 558
USA:n tasaisuus tekee siitä ylivertaisen.

Huvin vuoksi otin vertailuun mukaan myös Suomen kaikkien aikojen maajoukkueen. Eli samalla periaatteella kolme parasta joka lajiin kaikkien aikojen tilastosta. Lopputulos oli yllättävä. Suomen kaikkien aikojen maajoukkue pesee USA:ta lukuun ottamatta maailman jokaisen maan nykymaajoukkueen. Jopa selvästi, paitsi Ison-Britannian joka kaatuu vain 404,5 - 387,5. Saksaan eroa tulee lähes 70 pistettä, Venäjään melkein 80 pistettä ja muihin vielä enemmän. Ainoastaan USA:lle tulee siis tappio ja jopa selvästi, peräti 288 - 504. Tämä johtuu siitä, että niissä lajeissa, joissa Suomen kaikkien aikojen joukkue on nykyjoukkuetta selvästi parempi, USA:n taso on kova eli merkittävää pisteparannusta ei pääse syntymään. Suomen kaikkien aikojen maajoukkue olisi siis nykyhetken maailman toiseksi paras maajoukkue, mikä kertoo kovasta tasosta. Nykymaajoukkue yltää vertailussa sijalle 22, mikä on globaalissa lajissa omaa luokkaansa sekin. Vertailun vuoksi jalkapallossa Suomen miesten maajoukkue näkyy tällä hetkellä olevan sijalla 93 ja naisten (joka ei ole suhteessa miesten peliin läheskään yhtä arvostettu ja levinnyt kuin naisyleisurheilu suhteessa miesyleisurheiluun) sijalla 28. Kovasti hehkutettu miesten koripallomaajoukkue on muuten maailmanlistalla sijalla 32 eli selvästi yleisurheilua huonompi. Naismaajoukkuetta ei ole huolittu edes koko 77 maan listalle. Lentopallomaajoukkue näkyy olevan miehissä sijalla 17 ja naisissa 79.

Jos eri maiden kaikkien aikojen maajoukkueita vertaisi keskenään, Suomen sijoitus olisi luultavasti parempi kuin nykyhetken tilanne eli 22. sija. Tämän vertailun suorittaminen olisi kuitenkin teknisesti lähes mahdoton urakka, koska ainakaan toistaiseksi Tilastopajasta ei saa kaikkien aikojen listoja maittain. Sitä paitsi useimmissa lajeissa naisten kaikkien aikojen tilasto ei jostain syystä ulotu muutamaa sataa suoritusta pidemmälle, mikä tarkoittaa sitä että melko hyvilläkin yleisurheilumailla jotkin lajit jäisivät vaille kolmea edustajaa eikä vertailu olisi tilastollisesti täysin luotettava. Perstuntumalta sanoisin, että Suomen ohi ei nousisi yksikään nyt taakse jäävistä maista, kun taas Suomi ohittaisi käytännössä varmasti Intian, lähes varmasti Jamaikan, todennäköisesti Tsekin, Valko-Venäjän ja Hollannin, mahdollisesti Japanin. Todennäköinen sijoitus olisi 17. Ruotsin suheen tarkistin tilanteen sikäläisen liiton taulukoista. Suomi häviää 389,5 - 402,5.

Vielä ennen lopullista taulukkoa huomautus omasta leipälajista eli kestävyysjuoksuista. Yleisesti ottaen Suomen tasoa pidetään surkeana. Tällä hetkellä tilanne onkin miesten puolella huonompi kuin vuosiin, koska esimerkiksi Keskisalo ja Sandells lopettivat uransa. Naisissa taas Kettunen ja Vainio olivat koko viime kauden telakalla eikä Sandra Erikssonkaan aivan terävimmillään. Mutta suhteutetaanpa ratakestävyysmatkoja (800 m ja siitä ylöspäin) Suomen oikeaan verrokkiryhmään eli muihin eurooppalaisiin maihin. Kestävyysjuoksumaaottelussa Suomi voittaa itseään suuremmista Euroopan maista seuraavat: Itävalta, Valko-Venäjä, Bulgaria, Tanska, Kreikka, Unkari, Romania, Serbia ja Sveitsi. Itseään pienemmistä Suomi häviää Irlannille ja Norjalle. Eli Suomi voittaa yhdeksän itseään suurempaa, mutta häviää kahdelle itseään pienemmälle. Sanoisin että eurooppalaisessa vertailussa suomalainen kestävyysjuoksu on vähintäänkin hyvällä tasolla, kun pitää suhteellisuudentajun mukana.

Mutta sitten lopullinen sarjataulukko. Maan lyhenteen jälkeen sen saavuttama voittojen määrä yhteensä 74 ottelussa ja ottelujen yhteenlaskettu piste-ero, joka on toiminut tasatilanteessa erottelijana.

1 USA 74 24661
Huvittavaa kyllä, USA:lta ottaa eniten pisteitä vasta sijalle 33 päätyvä Kenia. Tämä johtuu siitä, että USA on kaikissa lajeissa tasaisen vahva, mutta kestävyysjuoksuissa häviää selvästi Kenialle. Kenia saa USA:lta 313 pistettä, kun toiseksi eniten ottaa Saksa eli 279,5. Kokonaisvertailussa toiseksi tuleva Iso-Britannia saa 263,5. Väliin kiilaa samasta syystä kuin Kenia 272 pisteellä Etiopia, joka jää kokonaisvertailussa sijalle 72.
2 GBR 73 19025
Britit voittavat pronssimitalisti Saksan 425 - 367.
3 GER 72 18867
Saksa voittaa Venäjän niukasti 402 - 390.
4 RUS 71 17755
5 FRA 70 15886
6 POL 68 15439
Puola yllättää kovalla tasollaan.
7 AUS 68 14799
8 UKR 67 14470
9 CAN 67 13495
Kanada voittaa Puolan, mutta häviää Australialle ja Ukrainalle.
10 ITA 64 13701
11 BRA 63 13098
12 CHN 63 12995
13 ESP 63 12942
14 RSA 61 12532
15 JPN 60 12363
16 JAM 59 7234
17 SWE 58 8749
18 NED 57 8477
19 BLR 56 7351
Jos Valko-Venäjältä karsisi epäilyttävät heitot ja heittäjät pois, sijoitus putoaisi muutaman pykälän.
20 IND 55 7189
21 CZE 54 7549
Tsekki - Slovakia 499,5 - 292,5.
22 FIN 52 6198
23 BEL 52 5661
24 CUB 52 4761
25 GRE 50 5146
26 TUR 49 4636
Turkki saavuttaa pisteensä suurelta osin ostourheilijoilla.
27 MEX 48 4559
28 NOR 47 4424
29 COL 46 3168
30 HUN 44 3012
31 POR 44 2628
32 NGR 43 1085
33 KEN 43 919
Kenia on juoksuissa ylivertainen, mutta se ei riitä kompensoimaan kenttälajien puutteita.
34 NZL 40 1041
35 SUI 40 249
36 IRL 39 -341
37 ROM 38,5 403
38 KOR 38,5 -540
39 EST 36 -2041
Viro voittaa sekä Latvian että Liettuan.
40 MAR 34 -3350
41 DEN 34 -3563
42 LAT 32 -4859
43 ALG 30 -5120
44 CRO 29,5 -5220
45 LTU 29 -6435
46 KAZ 28 -5905
47 CHI 28 -6204
Chile voittaa Argentiinan 409 - 383.
48 SVK 28 -6230
49 SLO 27 -5833
50 ARG 27 -6523
51 AUT 23,5 -7298
52 TTO 23 -5023
53 TPE 22 -8382
54 VEN 21 -6995
55 BUL 21 -7427
56 SRB 20 -8400
57 ISR 18 -8199
58 CYP 17 -8540
59 BAH 16 -6748
60 DOM 15 -8793
61 GHA 14 -8855
62 PER 12 -10774
63 INA 12 -12598
64 EGY 11 -10415
65 IRI 11 -10575
66 THA 10 -13459
67 TUN 9 -11808
68 MAS 7 -13637
69 UZB 6 -12883
70 ISL 5 -14169
Islanti voittaa kaikki heikompansa, mm. Etiopia kaatuu 420,5 - 371,5.
71 MDA 4 -13786
72 ETH 3 -9514
Etiopia kerää reilusti pisteitä kestävyysjuoksuista, mikä näkyy piste-erossa. Se päihittää siinä kymmenen sarjataulukossa ylempänä olevaa.
73 BIH 2 -16808
74 KSA 1 -15308
75 QAT 0 -13909
Pahnanpohjimmaiset Saudi-Arabia ja Qatar eivät kumpikaan saaneet ainuttakaan naisurheilijaa listoille. Vaikka miehissä jonkin verran lajivoittoja tulikin, se ei riittänyt kompensoimaan tasa-arvovammaa.