Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


maanantai 16. elokuuta 2010

Jälkilöylyt

Saunomisen MM-kisoissa tuli viikko sitten yksi kuollut ja yksi haavoittunut. Voittajaksi julistettiin kolmanneksi pisimpään löylyssä viihtynyt, koska kuollut Vladimir Ladyzhenski ja yhä sairaalassa oleva Timo Kaukonen eivät tulleet omin jaloin ulos. Kisojen tulevaisuus on vaakalaudalla.

Kaikki olivat tapauksesta hämmästyneitä. Olihan toki aiemminkin tarvittu ensiapua palovammoihin ja terveysriskit olivat tiedossa, mutta mitään tällaista kukaan ei osannut odottaa. Tyypilliseen suomalaiskansalliseen tapaan ensireaktiota seurasi välittömästi kauhistelu siitä, mitä maailmalla suomalaisista nyt ajatellaan. Aiemmin saunomiskisat ovat saaneet osakseen positiivista julkisuutta, lähinnä hyväntahtoista kauhistelua. Parhaana esimerkkinä oli USA:n arvostetuimpiin urheilutoimittajiin kuuluvan Rick Reillyn osallistuminen kisoihin pari vuotta sitten ja hänen kirjoittamansa erinomaisen hauska artikkeli. Tällä kertaa saunakisat saivat hieman erilaista julkisuutta ja kuten arvata sopii, ruotsalaisilla oli jälleen kerran selitys valmiina: suomalaisten ja venäläisten keskinäinen kilvoittelu, jossa kumpikaan osapuoli ei voinut antaa periksi.

Ettei voi antaa periksi? Kyllä saunakisassa sitkeyttä ja pahaa luontoa vaaditaan, mutta molemmat finalistit saivat melkoisia palovammoja, etenkin Ladyzhenskistä otetuista kuvista näkyy kuinka iho oli kuoriutunut melkoisesta osasta kroppaa. Jokainen palovammoja saanut tietää tasan tarkkaan, että kun nahka palaa, niin silloin tulee kiire. Ei siinä minkäänlainen sisu auta, kun kärventyy. Myös saunakisan muut osanottajat kertovat, että kipu pakottaa lopulta poistumaan. Tilannetta kuvaa se, että voittajaksi julistettu Ilkka Pöyhiä käveli ulos saunasta ajassa 4:15, mutta hoitohenkilökunta ryntäsi sisään finalisteja hakemaan vasta noin seitsemän minuutin kohdalla. He kestivät siis lähes kaksinkertaisen ajan verrattuna muihin neljään finalistiin. Jotain oli perusteellisesti pielessä.

Kilpasauna oli totisesti melkoinen inferno. Etenkin ulkomaisissa medioissa on kauhisteltu 110 asteen lämpötilaa, mikä osoittaa totaalista asiantuntemattomuutta. Eihän se normaalisaunojalle enää miellyttävä ole, mutta todellisuudessa kosteus ratkaisee. Olen itse ollut useinkin samassa lämmössä, kerran yli 130-asteisessa saunassakin. Se oli kokemisen arvoista eikä ollenkaan ilkeää, kunhan muisti hengittää pinnallisesti pieninä annoksina. Mutta löylyä ei pitänyt heittää! Jokainen termofysiikasta pätkän vertaa tajuava tietää, että ilman lämmönjohtokyky kasvaa dramaattisesti kosteuden lisääntyessä. Heinolan saunassa vettä lorautettiin kiukaalle puolen minuutin välein roppakaupalla. En ole kova löylymies ja olisin luultavasti kääntynyt suoraan ovelta takaisin. Oman saunan lämmöt jäävät tarkoituksella yleensä alle 80 asteen ja suhteellisen kuiviksi, joskin ehkä kerran kuussa otan kovemmat löylyt.
Toki olen joutunut muutaman kerran tilanteeseen, jossa kiukaalle on viskottu vettä kilpaa - kukapa suomalainen mies ei olisi. Silloinkin olen istunut lauteilla vain tasan niin kauan kun on hyvältä tuntunut, en koskaan hampaat irvessä. Ensimmäisten joukossa olen sitten lähtenytkin... Ajatus löylykilpailuista tuntui pyhäinhäväistykseltä; sauna on suomalaiselle paikka, jossa hän rentoutuu, ei kisaile. Mutta vapaa maa, jokainen tehköön mitä huvittaa, tuumailin vuosia sitten kuultuani MM-kisoista ensi kerran.

Viimeisenä löylyssä istui venäläiskilpailijan seurana viisinkertainen maailmanmestari Timo Kaukonen. Ennen finaalia hän kertoi, ettei ole kivaa ja tämänkertainen sauna on aika rankka. Toisaalta Kaukonen oli selvä ennakkosuosikki. Hän oli harjoitellut rankasti ja tiesi, mitä oli tekemässä. Monta kertaa viikossa 140-asteisessa löylyssä oli parkinnut miehen nahan kestäväksi. Ylivoimasta kertoo parhaiten video edellisen vuoden finaalista, jossa toiseksi jääneen poistuttua saunasta Kaukonen vetää vielä kaikessa rauhassa mestarilippiksen päähänsä ja tuulettelee voittoa ennen ulostuloaan. Miten on mahdollista, että tuon luokan mies joutui tiedottomaan tilaan ja on yhä sairaalassa?
Kaukonen halusi voittaa. Hän istui lauteilla niin pitkään, että fysiikka petti ennen tahdonvoimaa. Hän ei halunnut ulkomaalaisen voittavan miesten sarjaa ensimmäistä kertaa. Hän tiesi olleensa aina ennen parempi kuin häntä 20 vuotta vanhempi venäläinen. Siksi hän ei antanut periksi. Vielä muutamaa sekuntia ennen romahdusta hän näytti järjestäjien vaatimuksesta peukalollaan olevansa kunnossa. Lopulta elimistö kramppasi Ladyzhenskin istuessa yhä flegmaattisena paikoillaan.

Molemmat vietiin välittömästi sairaalaan venäläisen kuollessa matkalla. Kuten kuvista näkyi, palovammoja oli melkoisesti. Mutta. Palovammoihin ei kuolla, ei ainakaan pinnallisiin eikä heti. Eräs tuttuni paloi niin pahoin, että ehjää ihoa oli vain jalkapohjissa. Hän eli silti vielä kaksi viikkoa. Eivät palovammat tapa, vaan infektiot. Kuitenkin venäläinen kuoli heti. Ellei kyseessä ollut äkillinen sydänkohtaus, ollaan selitystä vailla. Ruumiinavaus on tehty, mutta kyseenalaista on, julkistetaanko sen tuloksia intimiteettisuojan takia.

Haastattelujen mukaan Ladyzhenski halusi voittaa "hinnalla millä hyvänsä". Tähän viittaa myös se, että hän oli saanut jo karsinnassa varoituksen; iholta oli löydetty suojaavaa rasvaa. Toisesta sääntörikkomuksesta mies olisi diskattu. Olisiko mahdollista, että pahat palovammat olisivat olleet rasvan aiheuttamia? Ihoon imeytynyttä rasvaa ei kenties oltu huomattu tarkastuksessa. Rasvapalossa rasva syttyy leimahtamalla ja sitä ei sammuteta mitenkään muuten kuin tukahduttamalla. Jos Ladyzhenskin ihon sisällä oli suojarasvaa ja se alkoi kärytä, palovammat saattoivat syntyä vain sekunneissa. Mutta kaiken järjen mukaan miehen olisi tuolloin pitänyt syöksyä ylös jo refleksinomaisesti - niin ainakin itse tein, kun kerran sain palavaa ainetta iholleni. Kuitenkin venäläinen vain istui rauhallisesti. Liian rauhallisesti kuolevaksi mieheksi. Ikävä sanoa, mutta tässä on rauhoittavien lääkkeiden maku. Ladyzhenski oli mukana Venäjän painipiireissä. Tunnetusti itäblokin voimalajien harrastajat ovat puhtaan urheilun kannattajia eivätkä missään tapauksessa käytä dopingaineita... Joka tapauksessa noissa piireissä liikkuvat tietävät varmasti, mistä saa mitä tahansa haluamaansa farmakologian tuotetta. Tietävät myös, keneltä kysyä millaista ainetta kannattaa haluamassaan tilanteessa käyttää. Saunakisoissa ei ole dopingtestejä, joten kiinni jäämisen vaaraa ei ole.

Ehkä totuus ei käy koskaan ilmi. Ehkä saunomisen MM-kisoja ei enää koskaan järjestetä. Olihan loppujen lopuksi odotettavissa, että joskus tällainen tragedia sattuu. Tulee mieleen juttu kahdesta laihialaisesta, jotka löivät satasesta vetoa kumpi sukeltaa pidempään. Perikunnat tiettävästi riitelevät yhä, saako rahat se joka naarattiin myöhemmin ylös. Saa nähdä, milloin keksitään kilpailla suomalaisten toisessa extreme-harrastuksessa eli avantouinnissa. Onhan avantouinnin mestaruuskisoja toki järjestetty jo pitkään, mutta miten olisi jos kisattaisiin siitä, kuka on pisimpään avannossa kaulaa myöten ja tulee vielä omin voimin pois? Tai laskuvarjohypyissä siitä, kuka tulee ekana maahan? Tai kuka istuu suljetussa autotallissa pisimpään auton ollessa tyhjäkäynnillä?

Mutta vaarallisia ja uskomattomia kilpailuja riittää oikeastikin. Kun aikoinaan kuulin kuorma-autokisoista, luulin niitä vitsiksi. Tosin moottorilajeissa mitään niin älytöntä ei voi keksiä, ettei joku sitä toteuttaisi. Siksi en uskaltanut tuolloin esittää keksimääni kilpailua. Nyt maailma on mennyt niin hulluksi, että antaa mennä. Eli: kuorma-autokisat ovat lällyä. Otetaan kilpailuvälineiksi täysperävaunurekat! Eikä mitä tahansa rekkoja, vaan täyteen lastattuja polttoainerekkoja. Lisämausteeksi heitetään, että kuljettaja diskataan mikäli hän on alle kahden promillen humalassa. Kisat ajetaan yöllä, valaistuksena toimivat radan reunoilla palavat nuotiot. Uskokaa pois, katsojaluvut olisivat huikeat.

Toisaalta jos itse ottaa riskit ja on niistä tietoinen, niin mikäs siinä sitten. Inuiittien kisoissa on muutamia aika vinhoja lajeja. Hurjin lienee korvapainon kanto, jossa kilpailija kävelee korvaan ripustettua isoa punttia kantaen. Pisimmälle kävellyt voittaa. Tosin korvanveto on eräiden tietojen mukaan poistettu liian vaarallisena ohjelmasta, useimpia kilpailijoita kun piti tikata kuntoon kisan jälkeen. Enkä vedä lukijaa nenästä, tällainen laji on todella olemassa - katsokaa vaikka video.

1 kommentti:

Turun trolli iskee taas kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.