Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


perjantai 24. kesäkuuta 2011

Typeryysvero

Scott Adams, tuo maanmainion Dilbertin eli Pertti Perusinsinöörin piirtäjä esitti blogissaan (toivoakseni) kieli poskessa ajatuksen typeryysverosta. Adams toteaa, että yhteiskunnalla on suuri intressi vähentää typeryyttä. Aivan samalla tavoin kuin tupakointia, alkoholinkäyttöä tai makeisten syöntiä. Näitä muita verotetaan, joten miksi ei myös typeryyttä? Mikäli typeryysvero otettaisiin käyttöön, ihmisillä olisi kannuste sivistäytyä ja kouluttautua. Tällöin yhteiskunnan keskimääräinen älyllinen taso kohoaisi ja se olisi epäilemättä kilpailukykyisempi, tehokkaampi ja vakaampi paikka asua.

Käytännön järjestelyksi Adams esittää vapaaehtoista testiä, jossa mitattaisiin yleissivistystä, kasvatustaitoja, talousasioiden tuntemusta ja muita oleellisiksi todettuja asioita. Mikäli testiä ei suorittaisi, joutuisi maksamaan typeryysveron täysimääräisenä. Jos testin läpäisisi, veroa vähennettäisiin jonkinlaisen porrastetun asteikon mukaisesti.

Toivoa sopii, etteivät täkäläiset poliitikot lue tekstiä. Ei sen takia, että he verotusintoilussaan ottaisivat veron käyttöön. Vaan siksi, että he älyäisivät tehdä sen tasavertaisuuden nimissä käänteiseksi.

Täkäläisten vasemmistopuolueiden - eli kaikkien kokoomuksesta vasemmalle kokkarit itse mukaan lukien - käsitys tasa-arvoisesta kilpailusta on tunnetusti kieroutunut. Tasa-arvoa kun ei suinkaan ole se, että kaikki lähtisivät samalta viivalta, vaan se että kaikki tulevat yhtä aikaa maaliin.

Aikoinaan sääty-yhteiskunnassa ihmiset eivät lähteneet samalta viivalta. Nykyään lähtevät - siitä pitävät huolen esimerkiksi kaikille tarjottu ilmainen peruskoulutus ja lapsilisä. Starttipistoolin pamahduksen jälkeen tilanne ei kuitenkaan säily tasa-arvoisena. Niille, jotka näyttävät etenevän muita kovempaa tahtia, annetaan kiviä taskuun hidasteeksi ja hitaimmat ohjataan juoksemaan alamäkeen.

Pohjoismaiseen sosiaalidiktatuuriin typeryysvero ei istu. Mutta sen käänteinen oivallus, fiksuusvero kylläkin. Typeryysvero estää kaikkien yhtäaikaisen maaliintulon. Sen sijaan fiksuusvero olisi varsin tehokas lopputuloksen tasapäistämiseen. Toisaalta sen lanseeraaminen voisi olla hankalaa puolueille. Jokainen puolue yrittää tietysti - ainakin periaatteessa - kosiskella potentiaalista äänestäjäkuntaansa kannattamalla heille hyödyllisiä päätöksiä. Esittämällä fiksuja rankaisevaa veroa puolue antaa viestin, että sen äänestäminen on kannattavaa vain typeryksille. Edes demarit tuskin tähän sortuisivat, vaikka puolueen sitkeän kannattajakunnan huomioiden fiksuusvero olisikin heille palvelus.

Toisaalta fiksuusveron käyttöönotossa olisi kieron kannustimen ongelma. Kuka haluaisi tehdä testin tosissaan, jos tietäisi siitä seuraavan suuremman veroprosentin? Ihminen on egosentrinen otus, mutta itserakkauden raja tulisi luultavasti lompakon kohdalla vastaan. Ongelma voitaisiin tosin kiertää väittämällä käyttöönotettavaksi veroksi tulevan typeryysveron, tekemällä testin pakolliseksi ja kaikkien suoritettua testin tosissaan todeta, että ähäkuttia, hyvin pärjänneet saavatkin isomman veroprosentin. Tämä huijaus olisi vaikea toteuttaa, toimisi vain kerran eikä olisi kertakäyttöisenä sovellettavissa myöhemmin aikuistuviin sukupolviin. Ellei sitten määrättäisi lisäveroprosentiksi vanhempien keskiarvoa, mikä taas ei istu vihervasureiden "älykkyys on perimästä riippumaton" -ajatteluun.

Joten fiksuusveron käyttöönotto on mahdotonta. Eikä sitä näy uudessa hallitusohjelmassakaan. Ohjelman luettuaan Pertti Perusinsinööri nojautuu tuolissaan tyytyväisenä taaksepäin iloiten siitä, ettei häntä rankaista fiksuudestaan. Hän on tyytyväinen siihen, mitä on elämässään omalla työllään saavuttanut. Ainakin kun vertaa sitä luokkakaveriinsa ja serkkuunsa Niilo Norminotkujaan. Pertti on opiskellut vuosikausia ja valmistuttuaan tehnyt kymmenen vuotta lujasti ylemmän keskiluokan tulotason töitä. Niilo jätti koulunsa kesken ja on elellyt satunnaisilla pätkätöillä ja viime laman jälkeen pitkäaikaistyöttömänä.

Pertti tietää, että hän ei paljon yhteiskunnan palveluja kuluta. Toki hänen lapsensa käyvät koulua ja hän ajaa pitkin yhteisillä varoilla rakennettuja teitä. Mutta niin tekee Niilokin, joka lisäksi saa yhteiskunnan tukia. Asiaa tuumailtuaan Pertti toteaa, että hän maksaa veroja eli yhteiskunnan jäsenmaksua moninkertaisesti verrattuna Niiloon, kun taas jäsenetuja Niilo saa selvästi enemmän. Pertistä tämä on kuitenkin oikeudenmukaista. Hän ansaitsee enemmän, joten hänen velvollisuutensa on omalta osaltaan huolehtia vähäosaisemmista. Pertin mielestä olisi älytöntä, että kaikille aikuisille määrättäisiin sama jäsenmaksu eli veromäärä. Hän ymmärtää, että se joka ansaitsee enemmän, myös maksaa enemmän. Tosin hänestä on hieman kummallista, että mitä enemmän ansaitsee, sitä suuremman osuuden tuloistaan joutuu maksamaan. Sitä sanotaan veroprogressioksi ja Pertti on mieluummin ollut ajattelematta asiaa. Nyt hän on kuitenkin alkanut tuumailla, että jos yhteiskunnan verotussysteemi olisi voimassa kaupassa, Niilo saisi banaaninsa ilmaiseksi, Pertin vaimo Kaija Konttoristi maksaisi niistä euron kilo ja Pertti itse kaksi euroa.

No, tavaroiden ja palvelujen ostaminen on kuitenkin eri asia kuin verotus, tuumailee Perusinsinööri. Maksu on sama kaikille, paitsi tietysti joissakin tapauksissa opiskelijoille ja eläkeläisille, minkä toki hyväksyy. Paitsi että … miksi ihmeessä Pertin ja Niilon lapset ovat samassa päiväkodissa saamassa samanlaista hoitoa mutta Pertti maksaa kaksinkertaista maksua? Niin no, onhan se toisaalta yhteiskunnan tuottama palvelu. Tärkeintä on kuitenkin se, että mitään fiksuusveroa ei ole, silloin tämä homma tulisi todella kalliiksi Pertille.

Hetkinen, oivaltaa Perusinsinööri. Minä maksan enemmän lasteni päivähoidosta kuin Niilo siksi, että olen opiskellut ja teen töitä. Niilo taas saa hyötyä siitä, että ei ole opiskellut ja on työttömänä. Miksi? Miksi minä olen opiskellut ja käyn töissä? Olisiko siksi, että olen ollut fiksu ja ahkera? Ja nyt minua rankaistaan siitä lisämaksulla? Ei mutta tämähän kuulostaa fiksuusverolta.

Perusinsinööri nojautuu tuolissaan taaksepäin ja tuijottaa kattoon. Omaan kattoonsa. Sen talon, jonka hän ja Kaija ovat verotuksen jälkeen käteen jääneillä rahoilla hankkineet. Sen talon, josta hän joka vuosi maksaa kiinteistöveroa. Jota kunnan vuokratalossa asuva Niilo ei maksa. Fiksuusvero.

No, eiköhän sen nyt kestä, Perusinsinööri pohtii. Vähän on kyllä kummallista, että kerran ostetusta omaisuudesta joutuu joka vuosi maksamaan lisää veroa. Eihän tietokoneestakaan joudu maksamaan hankintaa seuraavana vuonna. Paitsi tietysti sähkön hinnan. Joka on sähkön verotuksen noustua muuten hiton kallista. Ja sähköähän tämä omakotitalo vie paljon, toisin kuin Niilon kerrostaloasunto… hetkinen. Fiksuusvero.

Perusinsinööri tuntee otsasuontensa pullistuvan ja menee ulos jäähylle. Oven avatessaan hän näkee pihalla seisovan kahden litran turbodieselinsä. No, onpahan auto ainakin komeampi kuin se Niilon vanha Nissan. Ja pitää ollakin hyvä auto, kun työn takia tulee ajettua sen verran paljon, että diesel kannattaa dieselverosta huolimatta… hetkinen taas. Niilolla ei olisi varaa hankkia tällaista. Minulla on ja maksan siitä ylimääräistä veroa, vaikka nykydiesel saastuttaa vähemmän kuin bensakone. Fiksuusvero.

Perusinsinööri marssii takaisin sisälle ja lukee hallitusohjelman veropoliittisen selvityksen uudelleen, nyt ajatuksella.
Asuntolainan korkojen verovähennyskelpoisuutta kavennetaan… kenellä on varaa hankkia asunto? Fiksuilla. Fiksuusvero.
Kunnallisveron perusvähennyksen määrää kasvatetaan… ei mutta kunnallisveronhan pitäisi olla sama kaikille. Siitä on tullut vähitellen progressiivinen perusvähennyksen määrän jatkuvasti noustua. Rankaisee siis niitä, jotka ovat ansainneet rahaa työllään. Fiksuusvero.
Pääomatulon verotus nousee 28 %:sta 30 %:iin ja lisäksi yli viisikymmentätuhatta euroa ylittävältä osalta 32 %:iin… no, oli aikakin saada edes vähän progressiota. Mutta hetkinen taas. Ketkä pääomatuloja tienaavat? Ei ainakaan Niilo Norminotkuja. Pertti Perusinsinööri on sijoittanut jonkin verran työllään hankkimia rahojaan arvopapereihin ja nyt niiden tuottoja verotetaan entistä enemmän. Mutta Perusinsinöörin saamat tuotot eivät ylitä tuota progressiokynnystä, eivät lähellekään. Kuka voi saada noin paljon pääomatuloja? Yleensä ne, jotka ovat omaisuutensa perineet, uskoo Perusinsinööri. Eikä niissä tuloissa kahden prosentin lisäys enää paljon tunnu. Kyllä tämä rankaisee vähän säästöjä hankkinutta keskiluokkaa, etenkin kun pääomatuloissa ei ole edes pientä perusvähennystä kuten kunnallisverossa. Fiksuusvero.

Perusinsinöörin päästä kuuluu poks. Hän pomppaa ylös, nappaa kepin nokkaan punaisen paitansa, ryntää ulos ja marssii pitkin katua hoilaten Työn orjat sorron yöstä nouskaa, alas lyökää koko vanha maailma, maa meidän on eikä laiskain lurjusten…

3 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

Tais olla inspired by -tyyppinen juhannustarina.

Kävin pari viikkoa sitten Helsingin itäisessä kaupunginosassa silloin, kun ole ne älyttömät helteet. Matkalla kauppaan edelläni käveli pari todellista onnetarten ottolasta, joista toisella oli joku abi-huppari vuosikurssia 2001. Naama ruvella hän sanoi kaverilleen, että tänään oli liksapäivä, joten ostetaan kaljat ja mennään rantsuun.

Illalla voi saunan terassilla sitten miettiä, että se, mitä minä kutsun veroksi, joku toinen kutsuu palkaksi. Hohhoijaa...

AnttiT kirjoitti...

Premissisi on väärä. Valtio on abstrakti instanssi, jolla ei voi olla intressejä muuten kuin vertauskuvallisessa mielessä. Valtionjohtajilla, jotka ovat ihmisiä, sen sijaan on intressi pitää kansalaiset helposti hallittavana massana, joka antaa rahansa heille kyseenalaistamatta turhia ja uskoo silti olevansa maailman onnellisinta kansaa. Täten heillä on nimenomaan intressi vähentää fiksuutta. Lisäksi sen verotus sopii yhteen toisen intressin, eli mahdollisimman paljon rahan verottamisen kanssa.
Joops. Kiitos ja anteeksi.

Jaska Brown kirjoitti...

AnttiT: Machiavellin yliannostus? No, ei vaisinkaan, olet oikeassa. Sitä vain joskus tulee heittäydyttyä idealistiksi ja mietittyä, miten asiat pitäisi hoitaa jos kansakunnan johtajien tarkoitus olisi
1) toimia kansalaisten parhaaksi
2) luoda mahdollisimman menestyvä kansakunta
3) ajatella seuraavia vaaleja pidemmällä tähtäimellä.