Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


lauantai 4. helmikuuta 2012

Hei, me kaahataan!

Siltä varalta, että joku on viettänyt pari viime päivää lumiluolassa tai lukee tätä juttua joskus paljon myöhemmin, kerrottakoon että pääkaupunkiseudun liikenne on ollut pari päivää kaaoksessa. Edellisen kerran uutisia seuratessani kukaan ei ollut vielä kuollut, mutta pelti oli rytissyt noin 300 kolarissa ja loukkaantuneita oli kymmenittäin.

Kyse ei ole siitä että Helsingin Alkot olisivat järjestäneet alennusmyynnin ja poliisin loputkin puhalluttamismäärärahat olisi siirretty nettinatsien valvontaan. Kyse on siitä, että etelärannikolla oli lumimyräkkä. Tavallisten peltikolarien lisäksi useammallakin isommalla tiellä on ollut ketjukolareita - kannattaa katsoa tämä video 1:45 alkaen - ja moni pääväylä on ollut tukossa tai jopa täysin poikki.

En ole yllättynyt. Paitsi siitä, että tämä tapahtui vasta nyt.

Olen liikkunut pääkaupunkiseudun liikenteessä reilusti enemmän kuin tarpeeksi. Eli aika vähän. Talvikelissä en lähemmäs kymmeneen vuoteen. Syystä. Kesärengasaikana liikenne vielä menettelee, ainakin kuivalla kelillä. Talviaikaan liikenne on täynnä tyyppejä, jotka yrittävät tappaa minut ja muut kyydissäolijat. Kesäaikaan huomattavasti vähemmän. Tai itse asiassa samat tyypit ovat tuolloinkin luultavasti liikenteessä, mutta heidän tyylinsä ei ole silloin yhtä hengenvaarallinen.

Kun nopeusrajoitus on 100 km/h, pitäisi ymmärtää että se ei tarkoita sitä että pitää ajaa 105 km/h kelistä ja muusta liikenteestä riippumatta. Edellisen kerran talvikelissä Etelä-Suomessa ajaessani sattui olemaan lumipyrykeli. Silloin päätin, että sai muuten olla viimeinen kerta. Ei tällaisen maalaisjuntin hermo kestä, kun yrittää ajaa kelin mukaan ja bemari roikkuu takapuskurissa lähtien heti ohitukseen, kun vastaantulevalla kaistalla on vähänkin vapaata reikää. Voisin vaikka vannoa, että kuulin sivuikkunan läpi taisteluhuudon "Banzai!". Vähän epävarma olen siitä, oliko kuskilla tosiaan japaninkielisin kirjoitusmerkein koristeltu valkoinen otsahuivi.

Eikä tällaisia kuskeja ollut yksi, vaan kymmenittäin. Tämä tuli viimeistään nyt todistettua. Yksittäisiä ketjukolareita voi sattua, mutta järjestelmällinen esiintyminen kertoo siitä, että suuri osa kuskeista ajaa liian kovaa huonoissa oloissa. Ketjukolari ei katkea siihen, joka roikkuu takapuskurissa eikä siihen, joka ajaa normaalivälin päässä. Se katkeaa vasta siihen, joka pitää kelin mukaisen nopeuden ja turvavälin.

Pääasiallinen syy kolareihin on siis liian suuri tilannenopeus ja liian pieni turvaväli. Syy näihin taas löytyy liian hyvistä autoista ja ennen muuta liian hyvistä olosuhteista. Siis normaalitilanteessa. Suurin osa kuskeista on ns. hyvän sään kippareita, etenkin pääkaupunkiseudulla. Tiet ovat valaistut ja sulat tai ainakin hyvin auratut, suolatut ja hiekoitetut. Autoissa on ABS, luistonestojärjestelmä ja renkaat, jollaisista ei vielä parikymmentä vuotta sitten osattu kuin unelmoida. Tosiasia on, että meillä on käytännössä kesäkeli ympäri vuoden. Paitsi niinä muutamina päivinä. Jolloin ei sitten enää osatakaan ajaa. Siksi on hämmästyttävää, että nähdyn kaltaiselta katastrofilta vältyttiin näin pitkään.

Kun on tottunut siihen, että näkee hyvin, tien pinta pitää ja auto toimii, tottuu ajamaan lähellä takapuskuria ja kovaa. Lisäksi on yleensä aina kiire. Sitten tuleekin se yllätys, kun satasen vauhdissa auto lähtee käsistä, kun tienpinta on jäätynyt eikä kitkarengas enää purekaan. Jostain lumipyryn keskeltä ilmestyy toinen auto ja katastrofi on valmis.

Ylimielisyyteen ovat yleensä syyllisiä Helsingin (luen siihen kuuluvaksi kaikki paikat, jotka sijaitsevat noin maratonin säteellä Aleksanteri II:n patsaasta) autoilijat. Eivät he ole tottuneet ajamaan liukkaassa kelissä, mikä täällä Huitsinnevadassa on pikkuteillä liikkumisen takia pakollista. Tai pehmeässä lumessa, mikä on lähes jokapäiväistä täällä. Tai kylmässä, kun tuulilasi huurtuu lämmityslaitteesta huolimatta. Parinkymmenen asteen pakkanen on poikkeus rannikolla, täällä taas tätäkin kirjoittaessa kylmämittarin (lämpömittari on väärä sana tässä yhteydessä) ensimmäinen numero on kolmonen. Niin hyvää autoa ja kuskia olekaan, joka pystyisi ajamaan umpisurkeassa kelissä turvallisesti bemari/audityylillä. Oma menopeli on reilusti parilitraisena nykyaikaisena dieselkoneena takuulla ajettavuudeltaan ja hallittavuudeltaan sieltä paremmasta päästä talviautoja, enkä totisesti edes uneksisi ajavani lumipyryssä sitä vauhtia, mitä jotkut kiireiset ohittajat hurauttavat. Tässä tullaankin sitten siihen oleelliseen seikkaan. Vaikka olisi kuinka hyvä kuski tahansa, ei voi luottaa siihen toiseen kuskiin. Edes oman varovaisuuden kasvattaminen ei välttämättä riitä, kun vastaantuleva auto tuleekin samaa kaistaa pitkin kylki edellä vastaan, kuten eräälle hyvin läheiselle henkilölle kymmenisen vuotta sitten kävi.

Tässä vaiheessa mahdolliset pääkaupunkilaislukijat jo varmaan tuumailevat, että helvettiäkö luulet olevasi meitä parempi ja tulet neuvomaan. En luule, tiedän. Siis noissa oloissa. Auliisti myönnän, että olen huono kuski kaupunkiajossa. Siksi pysynkin suosiolla poissa Helsingin keskustasta, ellei ole ihan pakko. Ja jos on, olen hyvin varovainen. Kuten pitää ollakin silloin kuin poistuu omalta reviiriltään. Kaupunki ei ole minun reviiriäni eivätkä huonot olosuhteet hesalaisten reviiriä. Ollaan molemmat erityisen varovaisia vierailla vesillä.

On toki myönnettävä, että on sitä tullut käytyä ojavaihteen puolella huonossa talvikelissä. Kerran keskellä pohjoista erämaata halkovaa pimeää valtatietä ilmestyi iso nelijalkainen pyryn keskeltä eteen. Tein onnistuneen väistöliikkeen, mutta auto lähti pyörimään renkaidensa varassa. Onneksi ei ollut vastaantulijoita. Parin kierroksen jälkeen päädyttiin perä edellä lumipenkkaan. Ajoin rajoituksen alle, mutta taisi olla liian kovaa oloihin ja kokemukseen - alla oli henkilöpakettiauto, jollaista olin ajanut vain tuhatkunta kilometriä - nähden. Ei henkilö- eikä peltivahinkoja, ohiajanut rekkakuski hinasi meidät pois ojasta. Toisen kerran päädyin samanlaisessa kelissä omalla autolla jorpakkoon. Oli olevinaan kiire, kuinkas muuten. Olin käynyt hakemassa apteekista lääkkeet sairastuneelle vanhukselle ja vähän vieraammalla pikkutiellä en osannut varoa jyrkässä alamäessä ollutta mutkaa. Luisuun lähti. Laskin, että saan oikaistua, mutta myöhästyin sekunnin murto-osan arvioituani pelivaran väärin. Lumiaura oli vetäissyt turhan läheltä ojaa ja pyörä tipahti alta. Hangessa olin ja syvällä. Tallasin lähimpään taloon, jossa asui puolituttu mies joka kävi nykäisemässä naarmuttoman auton traktorilla ylös.

Huonossa kelissä pitää siis olla varovainen. Siksi poliisin antama ohje joukkoliikenteeseen turvautumisesta olikin erinomainen. En yksinkertaisesti tajua, miksi pääkaupunkiseudulla ei käytetä joukkoliikennettä. Itse ainakin käyttäisin, kun käytän sitä täälläkin kun mahdollista. Mikä taas ei ole mahdollista muuten kuin jos matka suuntautuu pois Huitsinnevadasta ja silloinkin vain kirkonkylän linja-autoasemalle mennen. Olisiko vika joukkoliikenteen käyttämättömyydessä sen alhainen imago? Silloin asiaan pitää keksiä luova ratkaisu.

Lopuksi pitää vielä todeta yksi seikka, kun minut on useammassakin blogilistassa luokiteltu "mamukriitikoksi". Talviajosta annan pisteet mamuille. En ole vielä nähnyt ongelmia, ilmeisesti siitä yksinkertaisesta syystä että he ymmärtävät oman taidottomuutensa alalla ja pysyvät joko kokonaan poissa liikenteestä huonolla kelillä tai ovat erityisen varovaisia. Siis nämä varsinaiset. Virolaiset ja venäläiset kyllä painelevat samaan malliin kuin muulloinkin, mutta heidän kunniakseen täytyy myöntää että hallitsevat ajopelinsä paremmin kuin suomalaiset samoissa vauhdeissa. Selitystä voi etsiä siitä, että Venäjällä ei ajeta kesäisissä oloissa talvisaikaan, tiet ja niiden huolto ovat kaukana suomalaisesta tasosta. Kyllä ne riskitekijät huonoissa kelioloissa ovat enimmäkseen suomalaisia sieltä kehä III:n hullummalta puolelta.

13 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Joo mää muistan joskus parikymmentävuotta sitten kun oli oikein liukas kiva jäätikkö tiellä ja posotin menemään avolavaautolla 80km tunnissa yhtä sivutietä, yhtääkkiä vaan autonperä lähti kääntyy vauhdissa sivulle ja lopuujenlopuksi menin peräedellä eteenpäin kunnes auto pysähty onneksi keskelle tietä eikä ojaan, jotka oli n. 2m syviä, siinä sitten kökötin tiellä n.5min ennenku pulssi laski normaalille tasolle :)

Nils- Aslak kirjoitti...

Virolaisten ei vieläkään tarvitse maksaa sakkojaan Suomeen ja sen kyllä huomaa.Bussikaistaa pidetään omanaan ja pysäköidään minne huvittaa.Venäläisillä maksamaton sakko voi estää viisumin saannin.

Röyhkeys täällä on kyllä lisääntynyt, siinä olet oikeassa. Ajoin itsekin aikoinaan pahan kolarin, kun loskakelissä ohitusta yrittänyt kaveri huomasi ohituskaistan päättyvän ja löi jarrut pohjaan.Tuli perä edellä minua vastaan ja minun autoni upposi hänen autoaan melkein kojelautaan asti. Kukaan ei kuollut, mutta ambulanssissa heräsin minäkin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Noita "banzai-tyyppejä" löytyy kyllä valitettavan paljon myös muaalta maanteiltä. Siis näitä, jotka ohittaessaan kattovat seuraavan päivän lehdestä, että tuliko sieltä vastaan joku vaiko ei. Maalaisajossa yksi käsittämättömimpiä ilmiöitä ovat ne tyypit, jotka ajavat noin kaksi metriä tuplaperävaunurekan takana.

Helsingissä ajaessa (onneksi sitä täytyy tehdä enää hyvin harvoin) minua ärsyttää eniten toi ydinkeskustassa ajo. Helsinki satamasta Vallilaanhan on rakennettu siihen aikaan, kun siellä ei ollut kuin hevosia, ja sen kyllä huomaa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Niin, se täytyy vielä sanoa Helsingin kunniaksi, että siellä Helsingissä kehäteillä (ainakin noissa normaalikeleissä) ajokulttuuri on sinänsä, olosuhteitten pakosta, melko sivistynyt, sillä siellä suht hyvin annetaan ryhmittyvälle autolle tilaa. Varmaan ajatellaan, että kun autoja on paljon, ja jos minä en pikkusen hidasta, niin ei sitten kukaan muukaan ja kaaoshan siitä tulee. Olisko muuten näin, että Helsingissä (taas sitten huonoihin keleihin mennään) käytetään enemmän kitkarenkaita? Minä en luota kuin nastoihin.

pjt kirjoitti...

Jos syytät tästä kolarisumasta niitä, jotka asuvat maratonin matkan päässä Helsingistä, niin hiukan pieleen menee: ketjukolaroijat ajoivat Lahdentietä ja väittäisinpä, että valtaosa heistä tuli kauempaa.

Keli oli poikkeuksellinen ja yllättävä, ja yhdistettynä pääkaupunkiseudun liikennemääriin se aiheutti vaikeuksia. Moottoritiellä ajetaan liian lyhyillä turvaväleillä. Jos ei ajettaisi, teiden välityskyky ei oikein riittäisi.

Sieltä täältä saa lukea, että juuri suomalaiset ovat kauhean huonoja kuskeja. Eivät ole. Muualla maailmassa paljon vähäisemmätkin keliongelmat saavat aikaan päiväkausien liikenneseisokkeja, joissa ihmiset nukkuvat työpaikoillaan ja armeija ja Punainen Risti tarvitaan auttamaan autoihinsa jäätyviä.

Vasarahammer kirjoitti...

Asun Soininvaaran määritelmän mukaisessa "parasiittikunnassa" ja ajan päivittäin Helsinkiin. Perjantain olosuhteet olivat monella tapaa poikkeukselliset. Näkyvyyttä oli todella vähän ja tien pinta petollisen jäinen pöllyävän lumen jäljiltä. Poikkeuksellista keliä esiintyi lisäksi vain pienellä rannikkokaistaleella. Sen pohjoispuolella oli normaali talvikeli.

Normaalissa talvikelissä liikenne sujuu pääsääntöisesti hyvin lukuun ottamatta talven ensimmäisiä liukkaita.

En tiedä, onko bloginpitäjä itse Oulusta. Siellä päin asuvat tykkäävät haukkua Pääkaupunkiseudun autoilijoita osaamattomuudesta vähän samaan tapaan kuin tässä blogitekstissä. Oulussa ei kuitenkaan ole liikennettä nimeksikään, joten olosuhteet ovat täysin toiset.

Sanna kirjoitti...

Joo, se video oli tragikoomista katsottavaa ja kuunneltavaa rysäyksineen. Siellä pöllyssä on ajettu vanhasta muistista, vaikka näkyvyys on liki nolla, ja oletettu, että muutkin tekee niin. "Kun ei tässä eilenkään mitään ollut, niin ei voi olla tänäänkään."

Voi olla, että helsinkiläisistä kasvaa keskimäärin (uhka)rohkeampia autoilijoita, mutta on niitä joka paikassa. Missä on enemmän autoilijoita, siellä on enemmän hullujakin. Omalla työmatkallani haja-asutusalueella, mutkaisella tieosuudella on aina niitä, jotka ohittavat silkalla tuurilla. Mikä on ohitellessa, kun harvoin ketään vastaan tulee! Itse olen kerran ollut se huonon tuurin vastaantulija, mutta onneksi oli kesä ja mulla pikkuinen auto alla. Eikä ollu syvä oja.

Jaska Brown kirjoitti...

Kiitoksia.

Lievennän vähäsen moraalista ylemmyyttäni, josta Vasarahammer aivan oikein huomautti. Jos olisin ollut perjantaina Lahdentiellä liikenteessä kyseisessä letkassa, olisin satavarmasti rysäyttänyt samaan läjään. Kyse on siitä, että sikäläisessä liikennekulttuurissa on ulvottava susien mukana. Jos noin 20 % autoilijoista (luku hatusta vedetty arvio) ajaa älyttömästi, muodostuu loppujen turvallinen ajotapayritys suuren vaaran muodostajaksi. Tällöin on turvallisempaa ajaa kuten kaikki muutkin ja toivoa parasta.

Jaska Brown kirjoitti...

Niin ja vielä lisäys. Tuo liikennevirran suuruus aiheuttaa sen, että 20 % riskikuskeja pakottaa muut ajamaan samalla tyylillä. Väljemmässä virrassa 20 % voi tehdä niitä älyttömiä ohituksiaan ilman että loppujen 80 % pitää mukautua samaan ajorytmiin. Kun liikenne on tiheää, yhden hätäjarrutuksen vaikutukset ulottuvat monen kilometrin päähän.

Vasarahammer kirjoitti...

Jos Pääkaupunkiseudun liikenteessä pitää keskikaistalla turvaväliä edellä ajavaan, siihen turvaväliin kiilaa kohta joku oikealta.

Perjantain tapaus ei sitä paitsi ollut ensimmäinen kunnon rysähdys. Muutama vuosi sitten lopputalvesta ketjukolareita oli kaikilla sisääntuloväylillä ja tuolloin ne johtivat myös hengenmenetyksiin. Silloin tielle satanut alijäähtynyt vesi jäädytti tienpinnat, pelti kolisi ja tiet olivat poikki tuntikausia.

Yllättäviin keliolosuhteiden muutoksiin on vaikea reagoida. Ehkä jonkinlaiset elektroniset varoitustaulut auttaisivat eli vähän samanlaiset kuin Saksassa, jossa ne varoittavat tulevista ruuhkista.

Takavuosina Klaude Kopteri kierteli helikopterilla ja raportoi ruuhkista. Nykyisissä radio-ohjelmissa liikennevaroitukset ovat lähinnä satunnaisia eikä niistä ole mitään apua tosipaikassa.

Jaska Brown kirjoitti...

Vasarahammer, juuri tuota tarkoitin. Ne harvat kerrat kun olen Salpausselän eteläpuolelle joutunut ratti kädessä tulemaan, ovat osoittaneet tuon turvavälifaktan todeksi. Jos yrittää ajaa turvallisesti, joku kiilaa väliin. Joka taas on sen verran lyhyt, että pitää välttämättä hidastaa, jolloin takana tulevat hidastavat jne ketjureaktio. Toteutuneesta ohitusriskistä nyt puhumattakaan.

Seuraus on paradoksi, että on turvallisempaa ajaa vaarallisen lähellä edellämenevää, koska tällöin liikennevirta etenee sujuvammin - eli turvallisemmin.

AuvoT kirjoitti...

Joo, olihan se perjantain liikenne kaistapäistä menoa. En ymmärrä mikä siinä on ettei ymmärretä että jos tie on liukas, jarrutusmatka kasvaa. Ja auto liukuu mutkassa helposti ulos tieltä. Ihmiset koettaa säilyttää samat nopeudet kuin aina muulloinkin.

Itse liikun autolla Helsingissä päivittäin. Selvisin naarmuitta, öhöm..

Tosin, vaikka n.1000 (?) autoa vähän ruttaantui, se on kuitenkin aika pieni % noin melkein miljoonasta, joten aika moni selvisi ihan kunnialla...

Jaska Brown kirjoitti...

Ykälle piti vielä sanomani, että tuon tilan antamisen kyldyyrin olen havainnut. Pk-seudulla liittymästä tulevalle annetaan tietä. Isommissa maakuntakeskuksissa harvemmin, mutta jos annetaan, niin otetaan. Pienemmissä maakuntakeskuksissa jos yrittää antaa tietä, niin liittymästä yrittävä lyö liinat pohjaan ja ihmettelee, että tuohon täytyy olla jokin koira haudattuna.

Auvo, juuri noinhan se menee.