Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


perjantai 31. elokuuta 2012

Olalle vie

Taannoin tulin vihjaisseeksi, että saattaisin jossain vaiheessa sörkkiä asevelvollisuuden muurahaispesää. No, nyt on pari tuntia aikaa ja sottailen tässä jotain bittejä keskusmuistiin ilman sen kummempia lähdeviitteitä tai syvällisempiä laskelmia. Tarkoituksena heittää lähinnä ideoita, joita en muista kuulleeni muualla. Tässä ideanraakileita.

Maanpuolustuksen ja asevelvollisuuden suhteen on muutamia asteittaisia perusvaihtoehtoja ja niiden jokaisen välissä harmaata sekamuotovyöhykettä:
1) Täysin palkka-armeija (esim. USA)
2) Osittainen asevelvollisuus (esim. Norja, 1/3 ikäluokan miehistä)
3) Täydellinen asevelvollisuus siviilipalvelusvaihtoehdolla (esim. Suomi)
4) Täydellinen asevelvollisuus (esim. Pohjois-Korea)
Kokonaan erillinen asia on sitten naisten asevelvollisuus, joka voi noudattaa mitä tahansa näistä vaihtoehdoista.

Useimmat Euroopan maat ovat siirtyneet vaihtoehtoon (1) ja Suomikin on vähitellen liukunut käytännössä vaihtoehtoon (2). Täysi palkka-armeija on myös harkinnassa ainakin joissain piireissä.

Avainkysymys asevelvollisuuden suhteen on se, pitäisikö asevelvollisuus säilyttää edes osittain vai siirtyä kokonaan palkka-armeijaan. Ratkaiseva tekijä tässä päätöksessä on - tai ainakin pitäisi olla - se, millä (kummalla) järjestelmällä maanpuolustus tulee tehokkaimmin hoidettua. Tässä asiassa luotan korkeimman sotilasjohdon asiantuntemukseen, mitä se sitten sanookaan. Huomautan vain, että jos Suomella on 50 000 miehen palkka-armeija, siitä enintään puolet on taistelujoukkoja. Suomen itäraja on yli tuhat kilometriä pitkä ja yksinkertaisella jakolaskulla saadaan heppu noin viidenkymmenen metrin välein ilman puolustuksellista syvyyttä ja lepovuoroja. Sanoisin harvemmanlaiseksi puolustuslinjaksi.

Tuohon voidaan tietysti vetää NATO-kortti. Mutta antaa olla. Tämän kirjoituksen loppuosa käsittelee sitä tilannetta, että
a) NATOoon ei mennä ja
b) vaikka mentäisiinkin, niin todetaan että palkka-armeija ei riitä/ole kustannustehokkaampi tapa kuin asevelvollisuuden säilyttäminen.

Tällöin harkinnassa on tietysti se, mihin ollaan jo kovaa vauhtia menossa: reservin supistaminen asevelvollisuutta kaventamalla. Perusteluna käytetään sodankäynnin teknistymistä eli ei ole varaa hankkia riittävän hyvää aseistusta puolen miljoonan reserville. Ja paskan marjat. Taistelijan vaatetus maksaa perusversiona vähän ja hätätilassa maastopuku löytyy melkein joka jannun kotoa. Rynnäkkökiväärin valmistuskulut ovat siedettävät ja se säilyy varastorasvassa ikuisuuden. Vehkeet eivät ole hightechiä, mutta kummasti niillä on Afganistanissa ja Irakissa tehty kiusaa maailman vahvimmalle armeijalle. Historian perusteella on myös helppo todeta, että edes jollain lailla koulutettu suomalainen reserviläinen on sotilaana taatusti ylivertainen lukutaidottomaan arabirättipäähän nähden, joten samoilla varusteilla tulee maahantunkeutujalle takuulla pää kipeämmäksi. Olettaen että tahtoa löytyy ja vehkeitä edes välttävästi.

Oikeampi perustelu asevelvollisuuden kaventamiselle on sitten se, että asevelvollisuus on ihan oikeasti pakkotyötä. Varmasti moni olisi yhteiskunnalle tuottoisampi jäsen, mikäli voisi jättää sen turhan vuoden pois.

Asevelvollisuuden kaventamisesta tulee kuitenkin oikeudenmukaisuuskysymys. Miksi naapurin Toni sai vapautuksen, kun minä joudun lähtemään? Siksi ainoa oikea tapa olisi jo autonomian aikana käytetty arpa. Tämä taas vesittää lähes täysin hyötynäkökulman.

Lyhyesti sanottuna osittaisesta asevelvollisuudesta on niin paljon riesaa, että se voidaan unohtaa – ellei sitä sitten perusteta täysin vapaaehtoisuuteen.

Vapaaehtoismalli olisi tietysti kannatettava, mutta silloin vapaaehtoisia pitäisi saada riittävästi. Jos tulee enemmän, vähemmän toivottavat voidaan toki raakata pois. Toki mallissa on se ongelma, että vapaaehtoiset saattavat haluta vain ”hohdokkaisiin” palvelustehtäviin – vähemmän motivoivat eivät kiinnosta. Tämä ongelma voidaan yrittää kiertää sillä, että ensin pitää olla vapaaehtoinen ja vasta sitten selviää tehtävä. Tällöin ollaan kuitenkin takaisin lähtöruudussa eli pakkotyössä, mikä laskee sekä motivaatiota että vapaaehtoisten määrää.

Yksi helppo konsti saada riittävästi vapaaehtoisia olisi verovähennys. Mikäli kuuluu reserviin, maksaa sekä valtion tuloveroja että kunnallisveroja vaikka yhden prosenttiyksikön verran vähemmän. Tämä varmasti motivoisi ja olisi myös säädettävissä: liikaa vapaaehtoisia -> lasketaan verovähennystä pienemmäksi ja päinvastoin.

On olemassa myös hybridimalli. Siinä kaikki olisivat nykyiseen (tai oikeastaan entiseen) tapaan asevelvollisia ja saisivat noin kahden kuukauden peruskoulutuksen. Sen jälkeen asevelvollisuus perustuisi vapaaehtoisuuteen. Kuinka pitkään palvelusaikaan vapaaehtoiset sitten sitoutuisivat, olisi tarpeen mukaan määriteltävissä – todennäköisesti sama malli kuin nykyään. Jatkajat saisivat em. verovähennykset, pelkän peruskoulutuksen käyneet eivät. Kahdessa kuukaudessa ei kummoisia opittaisi, mutta jokainen osaisi käyttää asetta ja hallitsisi taistelijan perustaidot. Tilanteen kiristyessä olisi sitten suhteellisen nopea rakentaa tarvittava lisäkoulutus pohjakoulutuksen päälle, siviiliammatin taidotkin olisivat jo tukemassa tätä. Tässä systeemissä olisi sekin etu, että vapaaehtoisille jatkajille olisi tarjolla enemmän motivoivia johtajatehtäviä alokkaiden kouluttajina.

Naisten aseelliseen palvelukseen en oikein osaa ottaa kantaa. Omaa kokemusta asiasta ei ole. Olen kuullut niin kahdenlaista juttua, että parempi olla sanomatta mitään naisista armeijassa. Joka tapauksessa naisten vapautus asevelvollisuudesta on selvä epäoikeudenmukaisuus, mikäli se on miehille pakollista. Vähäisempi ongelma olisi entisessä mallissa, jossa naisilla ei ollut edes mahdollisuutta; silloin heillä oli tavallaan pakko pysyä siviilissä.

Vähintäänkin naisille pitäisi saada yhteiskuntapalvelus. Olen leikitellyt seuraavalla ajatuksella. Naisen tullessa ensi kertaa raskaaksi hänet määrättäisiin sopivaksi ajaksi (esim. 2 kk) päiväkotiin yhteiskuntapalvelukseen varusmiesten päivärahalla. Ruoka ja tarvittaessa majoitus kuuluisi pakettiin, kuten varusmiehilläkin. Tulisi opittua lastenhoito kunnolla. Tietysti tästä olisivat vapautettuja armeijan käyneet naiset. Jos nainen rikos- tms. taustan takia olisi epäsopiva päiväkotityöhön, hänelle voitaisiin osoittaa jokin muu palveluspaikka. Jos taas nainen ei johonkin sopivaksi katsottuun ikään (esim. 35 v) olisi raskaaksi tullut, hänen tulisi työskennellä omassa työpaikassaan valtion piikkiin (ja jos työpaikkaa ei ole, niin valtion osoittamassa paikassa) lyhintä varusmiespalvelusta vastaava aika. Mikäli jossain vaiheessa tämän jälkeen tulisi raskaaksi, olisi vapautettu muusta palveluksesta.

Mutta sitten pääasia. Jos minulle myönnettäisiin diktaattorin valtuudet asepalveluksen järjestämiseksi, miten tekisin? Oletusarvona on, että kenraalit kertoisivat että asevelvollisuus on ainakin osittain säilytettävä.

Tällöin ensimmäinen perusperiaate olisi yhdenvertaisuus. Kaikkien olisi suoritettava jonkinmoinen yhteiskuntapalvelus, oli se sitten asevelvollisuus tai jotain muuta.

Naisten suhteen suosittaisin edellä mainittua työvelvollisuutta, jonka vaihtoehtona olisi sitten miesten asevelvollisuutta vastaavan järjestelmän suorittaminen.

Miehille olisi käytössä asevelvollisuus. Mikäli mentäisiin tuossa edellä pohdiskelemaani noin kahden kuukauden pakollisen järjestelmän malliin, niin sitten sen mukaisesti. Aseellisen palvelun yksityiskohdat saisivat sotilaat päättää puolustuskyvyn tarpeen mukaan. Samoin siinä tapauksessa, että kyseessä olisi nykyjärjestelmän tapainen palvelusaika. Tällöin tulisi erikoisvaihtoehtoihin muutoksia. Erikoisvaihtoehdoilla tarkoitan kaikkia muita kuin asevelvollisuuden suorittamista aseellisena palveluna. Seuraavassa esitetyt säännöt koskisivat järjestelmää, jossa olisi voimassa nykyisen kaltainen yleinen asevelvollisuus. Vastaavat säännöt olisivat voimassa silloinkin, kun pakollinen palvelusaika olisi huomattavan lyhyt, esimerkissä se kaksi kuukautta. Tällöin nämä säännöt olisivat kuitenkin lievemmät. Tämä vaihtoehtoinen versio on tekstissä esitetty kursiivilla.

1. Mikäli asevelvollinen ei olisi suostuvainen aseelliseen palvelukseen, hänen olisi mahdollista palvella aseeton palvelus. Sen kestoaika olisi varusmiespalveluksen pisin kestoaika. Eroavaisuus nykyjärjestelmään olisi se, että tämän voisi tehdä myös siviilitehtäviin komennettuna. Samoin se, että aseettomaan palvelukseen pääsisi vasta sitten, kun olisi a) suorittanut jonkin ammattitutkinnon tai b) olisi vähintään 25-vuotias. Tällöin kyseisen henkilön ammattitaitoa voisi hyödyntää paremmin. Lisäbonuksena ns. ”helpomman tien hakijoiden” motivaatio aseelliseen palveluun olisi suurempi. Aseettomaan palvelukseen hakeva olisi siis sotilas, joka ei osallistuisi taistelukoulutukseen. Hän voisi palvella armeijassa lääkintämiehenä, keittiötehtävissä tai siviilikoulutuksen niin salliessa vaikka tietokoneasiantuntijana. Tai hänet voitaisiin komentaa siviilitehtäviin esim. valtionhallintoon. Siviilitehtävissä kotona asuminen olisi sallittua.
Lyhennetyssä asevelvollisuudessa aseettoman palveluksen kestoaika olisi kaksinkertainen pakolliseen asevelvollisuuteen nähden, esimerkissä siis neljä kuukautta. Muuten samoin kuin edellä.

2. Mikäli kieltäytyisi täysin armeijapalvelusta, siviilipalveluksen suorittaminen voisi alkaa vasta 28-vuotiaana. Tällöin kyseinen henkilö toimisi aseetonta palvelua vastaavissa siviilihallinnon tehtävissä ilman vähäisintäkään sotilaskoulutusta. Siviilipalveluksen kestoaika olisi sama kuin varusmiespalveluksen pisin kestoaika.
Lyhennetyssä asevelvollisuudessa siviilipalveluksen kestoaika olisi kaksinkertainen pakolliseen asevelvollisuuteen nähden, esimerkissä siis neljä kuukautta. Muuten samoin kuin edellä.

3. Edellä mainitut vaihtoehdot koskevat niitä, jotka olisivat periaatteessa soveltuvia aseelliseen palvelukseen. Aseelliseen palvelukseen soveltumattomien (”ruununraakkien”) tulisi suorittaa vastaava siviilipalvelus, mutta he voisivat tehdä sen jo ennen säädettyä ikärajaa. Kokonaan yhteiskuntapalveluksesta vapautettuja olisivat vain täysin työkyvyttömät. Minkään uskonnollisen vakaumuksen nojalla vapautusta ei voisi saada.

4. Palveluksen tulisi alkaa ennen 30 ikävuotta sen laadusta riippumatta. Poikkeuksena tuo naisten 35 vuoden ikäraja.

5. Totaalikieltäytyjiä ei tuomittaisi vankilaan, se on nykysysteemin järjettömin kohta. He voisivat jatkaa elämäänsä täysin normaalisti ilman juridisia sanktioita. He kylläkin olisivat vapaamatkustajina suljetut yhteiskunnan rahallisten tukien (työttömyyskorvaus, opinto- ja muut sosiaalituet ym.) ulkopuolelle. Lisäksi veroprosenttiin mätkäistäisiin aseellisen reservin helpotusprosenttiin verrattuna viisinkertainen korotus sekä valtion tuloveroon että kunnallisveroon. Nämä säädökset olisivat voimassa siihen ikään asti, kun asevelvollisuus lakkaa. Totaalikieltäytyjä voisi muuttaa statustaan tähän ikään asti milloin tahansa astumalla siviilipalvelukseen, tai iän niin salliessa myös armeijan palvelukseen joko aseellisena tai aseettomana.
Lyhennetyssä asevelvollisuudessa totaalikieltäytyjä saisi vain puolet yhteiskunnan rahallisista tuista ja veronkorotukset olisivat reserviläisen verohelpotuksen suuruiset.

6. Verohelpotus otettaisiin käyttöön niille, jotka kuuluvat aseelliseen reserviin. Sen määrä olisi esim. yksi prosenttiyksikkö pois veroprosentista sekä valtion tuloverosta että kunnallisverosta. Reservin kertausharjoituksista voisi kieltäytyä ja ilmoittaa siirtyvänsä reservissä siviilipalvelukseen, mutta tällöin lakkaisi myös verohelpotus välittömästi. Myös palvelusluokan heikkenemisen takia reservistä putoaminen poistaisi verohelpotuksen, tämä ehkä muutaman vuoden siirtymäajalla. Verohelpotus olisi voimassa siis vain todelliseen reserviin kuuluville.

11 kommenttia:

Tivi kirjoitti...

Siitä kiusanteosta rynnäkkökivääreillä Afganistanissa, suosittelen lukemaan War Nerdiä (http://exiledonline.com/please-dont-help-the-georgians/). Sissisodasta on ehkä iloa pelotteena, mutta sen toteuttaminen olisi IMHO hirveää typeryyttä, varsinkin itänaapuria vastaan.

Kumitonttu kirjoitti...

jos Suomella on 50 000 miehen palkka-armeija

Sellaisen armeijan palkkakustannukset ovat yli kaksi miljardia. Eli ilman kalustoinvestointeja suuremmat kuin nykyinen puolustusbudjetti. Ei meillä ole varaa palkka-armeijaan.

Oletusarvona on, että kenraalit kertoisivat että asevelvollisuus on ainakin osittain säilytettävä.

Maanpuolustustahto on keskeisin asevelvollisuuden perustelu. Ei siihen kenraalien mielipidettä tarvita.

Anonyymi kirjoitti...

Luin jostain että 30-luvulla aloitettu sosiaaliolojen ymm parantaminen edesauttoi puolustustahtoon neuvostoliiton hyökätessa, talopojilla ja työväestöllä oli jotain minkä vuoksi taistella ..

Anonyymi kirjoitti...

Eiks se ole kumiksen haave yksityistetään kaikki terveydenhuollosta alkaen, joten yksityinen palkka armeijaki suomeen :P

Jaska Brown kirjoitti...

Tivi: Luettu. Hyvin perusteltu teksti. Ongelma on siinä, että asiaa katsellaan suurvallan ylhäisestä norsunluutornista. Näkövinkkeli olisi toinen, jos joutuisi ihan oikeasti ajattelemaan mallilla "itsellä voi olla vastassa konventionaalisesti ylivertainen vihollinen". Näkökantaa ei pelasta edes se, että siinä yritetään jollain lailla asettua georgialaisten nahkoihin.
Muuten on ihan totta, että sissisotaan ei kannata ruveta. Kuten ei tavalliseenkaan sotaan. Parempi vain antautua. Vaan kun koko homman pointti onkin uskottavassa puolustuksellisessa uhassa. Kuvitellaan, että maa X kykenisi halutessaan valtaamaan maan Y, ts. X:llä olisi missä tahansa tapauksessa riittävästi resursseja, teki Y mitä tahansa. Tällöin maan X hyökkäysinnossa on kolme kynnystä:
1) Y:llä ei ole minkäänlaista puolustusta. Käytännössä ainoa hyökkäystä rajoittava tekijä on X:n epäröinti kansainvälisten sanktioiden edessä.
2) Y on valmistautunut tekemään vastarintaa, mutta antautuisi tultuaan vallatuksi. Tällöin X:n on arvioitava, kannattaako panos/tuotos -suhde. Onnistunein ratkaisu olisi murskaava salamasota, jolloin haluttu infrastruktuuri saataisiin mahdollisimman ehjänä omiin käsiin.
3) Y on valmistautunut sissisotaan. Tällöin X:n on mietittävä, onko sen himoitsema infra poltetun maan taktiikan ja mahdollisesti vuosien sissisodan kourissa halutulla tasolla hyödynnettävissä.
Toki, mikäli X lähtee kaikesta huolimatta hyökkäykseen valmiina ottamaan kaiken vastaan mitä tulee, on järkevintä luovuttaa heti. Mutta totaalisen sodan uhka pistää X:n miettimään.

Kumitonttu: Palkka-armeijan kustannukset lienevät mahdottomat laskea. Palkka- ja kalustokulut ylittävät takuuvarmasti nykyiset, mutta toisaalta varusmiespalveluksen poistuminen toisi - ehkä - enemmän verotuloja työurien pidentyessä. Mutta meillä on kansalaisarmeija ja sen merkitys kansakunnalle on asia, joka menetettäisiin palkka-armeijan tullessa.

Ano 1: Tämä on aivan totta.

Anonyymi kirjoitti...

Tuossa kolmosvaihtoehdossa käy helposti niin, että X ulkoistaa sen valloitussodan jollekin yksityiselle yrittäjälle Z. Lopputulos on, että Y hävitetään raunioiksi, sota voi jatkua vuosikymmeniä ja X teettää kaiken likaisen työn Z:lla, joka ei niinkuin vähempää voisi välittää mistään Geneven sopimuksista, ihmisoikeuksista tai muusta höhästä, ja Z keskittyy enemmän ryöstämiseen, murhaamiseen ja siviiliväestöön kohdistuviin julmuuksiin. Sota loppuu vasta, kun Y on hävitetty maan tasalle ja ryöstetty sekä raiskattu kokonaan.

Vietnamin sodasta on 37 vuotta ja maa on yhä edelleen raunioina.

Tomi kirjoitti...

Sinulta puuttuu kokonaan yksi tärkeä vaihtoehto vapaaehtoinen asepalvelus.
Kouluttajat ja upseerit olisivat ammattilaisia kuten nyt, mutta varusmiehet ja -naiset vapaaehtoisia.

Luulisin tällöin saatava kunnollinen määrä sotilaita.

Tomi kirjoitti...

Missään nimessä palvelus ei saisi vaikuttaa verotukseen tai tukiin. Jossain koulutusohjelmissa asepalvelusta voisi antaa haussa lisäpisteitä. Tietenkin sotilasura olisi mahdollista vain palveluksen suorittaneilla.

Jaska Brown kirjoitti...

Niin no, tässä heittelin vain erilaisia ajatuksenpoikasia ilmaan. Debattia niistä voivat käydä asiantuntevammat. Tuo verohelpotusajatus on muistaakseni jossain esitettykin. Sitä yleisempi esitys on jonkinmoinen reserviläiskorvaus, mutta verohelpotus on sille vaihtoehtoinen malli.

Totaalikieltäytymisen sovittamista vankeusrangaistuksella en ymmärrä pätkääkään. Täysin hyödytöntä istuttaa vankilassa heppua, joka voisi tehdä hyödyllistä työtä. Ja moraalisesti käsittämätöntä, että 60 ikävuoteen kestävän asevelvollisuuden voi kuitata vuoden kieltäytymisellä. Kyllä minäkin olisin nuorena miehenä voinut kieltäytyä veronmaksusta, jos olisin joutunut vuodeksi linnaan ja saanut sitten loppuelämäkseni verovapauden. Onnistuisikohan temppu eettisiin perusteisiin vedoten (En hyväksy yhteiskunnan veronkantooikeutta! Olen kuitenkin valmis nauttimaan verovaroilla aikaansaatua hyvinvointia! Identtinen: En hyväksy asevelvollisuutta! Olen kuitenkin valmis elämään turvatussa yhteiskunnassa!). Voisiko ilmoittautua Amnestyn tukemaksi mielipidevangiksi, jos nyt kerran on sitä mieltä ettei halua maksaa veroja?

Tomi kirjoitti...

JB, niin kauan kuin naiset, ahvenanmaalaiset ja jehovat on vapautettu palvelusta, on turha puhua kieltaytymisen moraalista.
Jos velvollisuus olisi maaratty kaikille ja vain terveydellisin syin voisi saada vapautuksen, niin voitaisiin alkaa pohtia kieltaytymisen moraalia.

Nyt nuoret miehet kokevat olevansa arvottomia verratuna esim. naisiin, koska heidat voidaan uhrata.

Jaska Brown kirjoitti...

Tomi, kuten kirjoitin: naisille yhteiskuntapalvelus jonka voi korvata vapaaehtoisella asepalvelukselle. Eikä mitään uskonnollisiin tai eettisiin syihin vetoavia selityksiä. Näissä olemme samalla puolella juoksuhautaa. Ahvenanmaalaisten erityisasema on, kuten varmaan hyvin tiedätkin, kansainvälisten sopimusten säätelemä ja sille ei Suomen lainsäädäntö mahda mitään. Tosin siinä kohtaa pitäisi kyllä kokeilla kepillä jäätä ja tehdä sama kuin Pariisin rauhansopimuksen kanssa eli todeta yksipuolisesti sopimus vanhentuneeksi. Kuten rauhansopimuksen ohjuspykälän kanssa tehtiin, samoin voitaisiin julistaa Ahvenanmaan erikoisasema päättyneeksi. Tuskin muu maailma olkapäitään kohauttaisi.

Niin, ja ovathan nuoret miehet arvottomampia kuin naiset. Jos 75 % nuorista miehistä kuolee, niin kyllä se loppu 25 % kykenee saattamaan säästyneet nuoret naiset raskaiksi. Ainakin kun vanhemmastakin miesikäluokasta löytynee tähän palvelukseen vapaaehtoisia... Mutta jos 75 % hedelmällisessä iässä olevista naisista kuolee, niin siitä väestö ei toivu aikapäiviin.