Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


perjantai 14. syyskuuta 2012

Armon mekin ansaitsemme

Kun taannoin kirjoittelin varusmiespalveluksesta vailla lähdeviitteitä ja erityistä asiantuntemusta, niin huomasin että onpas mukavaa ja nopeaa kirjoitella tekstiä, kun ei tarvitse tarkistaa faktoja. Riittää kun on mielipiteitä, vaikka asiantuntemus puuttuukin. Tunsi itsensä melkein vihervasemmistolaiseksi, tietysti sillä erolla että ymmärsin mistä puhuin eikä tekstikään vaikuttanut siltä että lääkkeet olisivat vahingossa vaihtuneet atsovärikarkkeihin. Tältä samalta pohjalta ajattelin roiskia maalaisjärkipohjaisen bloggauksen viime aikoina kovasti tapetilla olleesta eutanasiasta.

Omaa asiantuntemusta alalta ei ole. Olen nähnyt läheisten kuolevan nopeasti, muutaman päivän kitumisella sekä pitkän sairauden hivuttamana varmaan suunnilleen ikäistäni mediaanisuomalaista vastaavan määrän. Sekä kuullut kavereiden kertomana mitä heidän läheisilleen on tapahtunut. Ynnä luonnollisesti miettinyt, kuinka itse toimisin / haluaisin itselleni tehtävän vastaavissa tilanteissa.

Vastustan eutanasiaa. Kannatan harkittua itsemurhaa. Suurimmassa osassa eutanasiatapauksia kyse on oman vastuun ulkoistamisesta tavalla, jolta voitaisiin välttyä ottamalla vastuu omista teoistaan.

Karkeasti ottaen tapaukset, joissa eutanasiaa harkitaan, voidaan jakaa muutamaan peruslähtökohdiltaan erilaisiin tilanteisiin. Luonnollisesti rajat näiden välillä ovat häilyviä.

a) X tietää sairastavansa tappavaa tautia, joka ajan kuluessa halvaannuttaa / aiheuttaa sietämätöntä tuskaa / vie järjen (tarpeettomat yliviivataan). Toistaiseksi X on kuitenkin suhteellisen hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Jos X haluaa itselleen tehtävän eutanasian, siinä tapauksessa X on mielikuvitukseton / itsekäs / tunteeton pelkuri (tarpeettomat yliviivataan). Suomalainen mies kirjoittaa jäähyväiskirjeen, ottaa haulikon, kävelee metsään ja soittaa viimeisenä tekonaan 112 ilmoittaen sijaintinsa, niin etteivät ulkopuoliset järkyttyisi turhaan. Jos ei satu haulikkoa omistamaan, niin vanhaa armeijan värssyä lainatakseni wanha auttaa vaivoissas ja rasvaa hirttonuoran. Kyllä nyt itseltä pitää kyetä saamaan nirri pois muita vaivaamatta.

b) X:n sairaus on edennyt jo niin pitkälle, että hän ei kykene itseään surmaamaan, ei pysty saamaan edes lääkepurkkia kynsiinsä. Ajatus kuitenkin juoksee vielä ja hän kykenee ilmaisemaan kuolintoiveensa. Tällöinkin täytyy ihmetellä, mikä tässä on näin vaikeaa. Ei kenenkään ulkopuolisen tarvitse kiskaista töpseliä pois seinästä tai ruiskuttaa myrkkyjä suoneen. Jos potilas kykenee liikuttamaan jotakin ruumiinosaansa, hänelle asetellaan kaikki valmiiksi ja ei muuta kuin nappia painamaan. Vaikka ainoa kommunikointitapa olisi silmien räpyttely, niin ei nykytekniikalla ole mikään ongelma laatia tunnistinta, joka reagoi oikeaan räpäytyssarjaan laukaisemalla valmiiksi tähdätyn ja sarjatulelle asetetun konepistoolin. Tai ehkä jonkin vähemmän sotkuisen laitteen samalla lopputuloksella. Australian pohjoisterritoriossa eutanasia oli jonkin aikaa laillista ja tohtori Philip Nitschke olikin kehitellyt juuri sellaisia vemputtimia, joita olin tuumaillut.

Tapauksien b ja c välissä kulkee selkeä raja. Tapauksissa a ja b lopullisen exit-päätöksen tekee potilas itse.

c) X on tiedottomassa tilassa eli vegetatiivinen eikä toivoa paluusta enää ole. Tällöin on joissakin tapauksissa tapana katkaista virrat sydän-keuhkokoneesta, lopettaa letkuruokinta tai mättää kivunlievittämiseksi vähän enemmän morfiinia. Olen omin silmin nähnyt. On jotenkin kornia, että tapauksia a ja b, joissa potilas on ilmaissut oman tahtonsa, pidetään tuomittavimpina kuin c:tä, jossa päätös on hoitohenkilökunnan / omaisten. Tapauksessa c systeemi pysyköön nykyisellään. Kenties voitaisiin hieman hilata eri suuntiin tapauksia, joissa X on tehnyt hoitotestamentin ja ilmaissut kuolintoiveensa ko. tilanteen sattuessa, vastaan tapaus jossa X on vaatinut tehohoidon jatkamista kaikissa tapauksissa.

d) X on parantumattomasti sairas, mutta kykenee ilmaisemaan itsensä. Jos hän ei halua eutanasiaa, ei siihen tule missään tapauksessa ryhtyä. Ei-vapaaehtoisen eutanasian on oltava ehdottomasti kielletty ja ankarasti rangaistava teko. Hoidon aktiivisessa jatkamisessa tulee noudattaa vaihtoehdon (c) mukaista lääkärin harkintaa.

e) X on parantumattomasti sairas tai vammautunut, mutta sairaus ei ole johtamassa kuolemaan. Mikäli X on oikeustoimikelpoinen, tilanne palautuu vaihtoehtoihin (a) tai (b). Tässä tapauksessa potilaalla pitää olla jokin harkinta-aika. Esimerkiksi siten, että X:n on vaikkapa 30 peräkkäisen päivän ajan ilmoitettava haluavansa käynnistää eutanasialaitteen.

f) Mikäli X on oikeustoimikelvoton eli alaikäinen tai ei ole ennen sairauden etenemistä riittävän pitkälle antanut selkeitä ohjeita, tilanne on sellainen johon itselläni ei ole kykyä eikä halua ottaa kantaa.

Tapauksissa (a) ja erityisesti (b) tulee kuitenkin huomioida olosuhteet. Jokainen, joka on joskus kokenut helvetillisen kivun tietää, että siinä vaiheessa ei ole ehkä hyvä ajatus pitää tyynyllä ladattua pistoolia. Vaikka tietäisikin kivun joskus hellittävän. Potilas voi toivoa kuolevansa, mutta jos toiveita paranemisesta on, ei hänelle tule antaa itsemurhamahdollisuutta.
Käänteinenkin tilanne on olemassa. X on saattanut jäädä esimerkiksi junan alle siten, että koko alaruumis vyötärön alapuolelta on leikkautunut irti. Hän saattaa huutaa apua, pelastakaa. Selvää on, että elinaikaa ei ole kuin minuutteja ja ne ovat helvetin tuskien täyttämät. Paikalle osuva aseistettu henkilö on melkoisen dilemman edessä, jos hän tietää ettei lääkintähenkilökunta ehdi paikalle ennen kuolemaa kuitenkaan.

Ihmisellä on oltava oikeus kuolla. Ketään ei voi pakottaa toista tappamaan lääketieteellisistä syistä. Siksi ratkaisun on oltava järjestely, jolla em. tapauksissa (a) ja (b) ihminen kykenee kivuttomaan ja arvokkaaseen itsemurhaan. Tunnettu ja perusteltu vastaväite tälle on kaltevan pinnan argumentti, jonka mukaan pienikin myönnytys eutanasialle johtaa vähitellen määrättyihin armomurhiin kaikille parantumattomasti sairaille, siitä edelleen lievemmin vammaisille ja lopulta esimerkiksi keskimääräistä heikkolahjaisemmille. Tuo on vakavasti otettava ongelma. Siltä voidaan kuitenkin välttyä poistamalla eutanasian harmaa alue. Itse ilmoitettu kuolintoive olkoon sallittu, mutta ei-vapaaehtoinen eutanasia tulkoon entistä vahvemmin rangaistavaksi. Kun raja tehdään selväksi, sallittujen ja kiellettyjen tapausten välillä on kaltevan pinnan sijaan rotko, jota ei niin vain ylitetä.

16 kommenttia:

Tomi kirjoitti...

Lapintie on lakimies, joten ei han taystoope voi olla. Ylensakkaan en pida siita, etta matemaattiset kyvyt ja alykkyys samaistetaan. Koska ne eivat ole sama asia.

Jos ne olisivat sama asia, niin saattaisi olla niin, etta persut olisivat Suomen tyhmin puolue ja vihreat alykkain.

Tomi kirjoitti...

Pitaa lisata.
Hyvaa pohdintaa. Ja viela nain vaikeasta asiasta.

Kumitonttu kirjoitti...

Itse ilmoitettu kuolintoive olkoon sallittu, mutta ei-vapaaehtoinen eutanasia tulkoon entistä vahvemmin rangaistavaksi.

Ja miten ihmeessä ajattelit nämä erottaa toisistaan?

Anonyymi kirjoitti...

Scott Adams (sarjakuvapiirtäjä) ehdotti ratkaisuksi seuraavaa:

Itsemurhan tulee olla laiton teko ja pelkästä yrityksestä seuraa kuolemanrangaistus.

Problem?

Tomi kirjoitti...

Ei-vapaaehtoinen eutanasia on oksymoroni. Oiekalla Suomen kielella se on murha.
Kun nykypaivana puhutaan eutanasiasta, on kyse aina vapaaehtoisesta eutanasiasta.

Kukaan ei ole puhunut murhan sallimisesta.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Jaska. Hyvä kirjoitus, joka sai päässä pyörimään paljon kysymyksiä, mutta ei ainoatakaan varmaa vastausta. Ainoa, mistä olen varma, on se, että kivunhoito pitäisi Suomessa hoitaa paremmin. Jos sairaalassa makaa jotain kivuliasta syöpää sairastava viimeisillään oleva potilas, ei sen kanssa kannata miettiä, mahtaako se tulla riippuvaiseksi morfiinista. Kuoleehan se kumminkin. Vanhoihin aikoihin nähden joitain parannuksia on käsittääkseni tullut, mutta ei tarpeeksi. Ihmiselle täytyy antaa mahdollisuus kuolla arvokkaasti.

Tomille: olisit hyvä ihminen jättänyt laittamatta sen ensimmäisen viestisi. Toinen viestisi oli ihan hyvä. Mutta sen arvo kyllä rapistuu, kun ensimmäisessäsi vastaat johonkin ihan muuhun kuin kirjoittaja kirjoitti.Ja onnistut kehittämään ne persut tähänkin. Yritä edes. Ei millään pahalla, vaan ihan hyvällä. Kyllähän sen järkiasian voi esille tuoda ilman sitä pakollista manifestiakin.

Tomi kirjoitti...

Yka, Jaskan linkki vie Lapintien matemaattiseen virheeseen. Linkin omaavassa lauseessa han irvailee "vihervasemmistolle".
Jaska on ennenkin hopottanyt "vihervasemmiston" heikoista matemaattisista taidoista. Monet persuhenkiset ovat irvailleet Kataisen matematiikan numerolle.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tomi: Ja tämä oli se ensimmäinen asia, josta kommentoit hepun kirjoitukseen, joka koskee eutanasiaa. Ja toisen kommentin pistät sitten vasta puoli tuntia myöhemmin. Tyhmemmälle tulee mieleen, että laitoitko toisen kommentin vasta sitten, kun olit varsinaisesti lukenut Jaskan kirjoituksen. Antaa olla. Luovutan.

Tomi kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Jaska Brown kirjoitti...

Tomi, eivät olekaan sama asia. Tunnen ihmisiä, joilla on helvetisti elämänviisautta mutta potenssilasku ei onnistu.

Kumitonttu, rasti ruutuun: a) haluan kuolla, b) en halua kuolla. Toki painostuksen mahdollisuus tuottaa varmasti joskus ongelmia.

Yrjö ja Tomi: Kyllähän asia on niin, että Katainen on itse myöntänyt, ettei pystynyt lyhyestä matikasta kutosta parempaan suoritukseen. Minua paremmin asiaa tunteva on kertonut, että tuolla tasolla minkäänlainen abstrakti ajattelu ja syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen on käytännössä nollatasolla.
Matemaattis-luonnontieteellisesti kyvyttömillä ei pitäisi olla mitään asiaa päättäviin tehtäviin. Älynlahjat pitää olla, mutta se on vasta edellytys. Kovin kaukaa ei tarvitse hakea esimerkkiä siitä, että kovillakin älynlahjoilla voi ajatella täysin päättömästi.

Sanna kirjoitti...

Pitäisikö kaikilta täysi-ikäisiltä oikeustoimikelpoisilta ihmisiltä pyytää jonnekin terveystietoihin hänen oma kantansa itsensä armomurhaamiselle (kenties tietyin väliajoin uusittavana) siltä varalta, että tilanne tulee eteen yllättäen? Niin harva sitä aattelee etukäteen. En minäkään itse asiassa ole ajatellut, vaikka olen juuri keskellä äitini kituvaa elämänlopun hoitoa. Saa alvariinsa kinuta lisää morfiinia sille.

Jaska Brown kirjoitti...

Sanna, periaatteessa olen tuollaista "pakollisuutta" vastaan. Ei yhteiskunnan pidä sotkeutua asioihin jotka ihminen itsekin voi hoitaa. Siinä olet oikeassa, että asia pitäisi järjestää.

Voimia sinulle äitisi tilanteessa. Been there, done that.

Kumitonttu kirjoitti...

Toki painostuksen mahdollisuus tuottaa varmasti joskus ongelmia.

Ihan varmasti tuottaa.

Itse lähden sellaisesta maanläheisestä ajattelutavasta liikkeelle, että ihmisellä on kaksi kättä ja oma tahto. Jos haluaa kuolla, niin se onnistuu helposti ja kivuttomasti ilman että siihen tarvitsee muita sotkea. Jos ihminen ei itse tapa itseään, niin ei se ole yhteiskunnan tehtäväkään.

Ei mitään rasteja ruutuun koska siinä tilanteessa ihminen on yksin, peloissaan ja poissa sijoiltaan. Ihminen ei niinkään tarvitse kylmää logiikkaa kuin lämmintä syliä.

Tomi kirjoitti...

Kumis, monet syövät aiheuttavat niin paljon kipua, että ne vievät ihmisen täysin toimintakyvyttömäksi. Tämän takia ihminen ei välttämättä ole kykenevä itsemurhaan. Tällaisessa tilanteessa eutanasia voisi olla ratkaisu.

Anonyymi kirjoitti...

Eutanasian sallimisen yhteiskunnalliset vaikutukset olisivat liian massiiviset. Tämä tekstihän pohti asiaa yksilön kannalta ja oli lähtökohdiltaan "perinteisen" eutanasian (lääkäri) vastainen.

Mutta onko tämä itsemurhan salliminenkaan kovin toivottavaa yhteiskunnallisella tasolla. Millaisen viestin se antaa ihmisille? Tämän salliminen nostaisi itsemurhan imagoa, tekisi siitä normaalia.... Mitä sitten tapahtuisikaan...

Tosin taitaa olla vain tunteetonta kylmyyttä vetää tähän yhteiskunnallinen merkitys. Vai onko niiden poisjättäminen päätöstä tehdessä, suurempi rike?

Jaska Brown kirjoitti...

Kumitonttu: Itse lähden sellaisesta maanläheisestä ajattelutavasta liikkeelle, että ihmisellä on kaksi kättä ja oma tahto. Jos haluaa kuolla, niin se onnistuu helposti ja kivuttomasti ilman että siihen tarvitsee muita sotkea. Jos ihminen ei itse tapa itseään, niin ei se ole yhteiskunnan tehtäväkään.
Juuri tätä tahdoin sanoa. Ongelma syntyy tilanteesta, jossa on jo riittävän toimintakyvytön suoriutuakseen itse. Tähän tarvitaan laitteisto, jota käyttäjä itse ohjaa ja sen on oltava sallittua.

Ano: Tämän salliminen nostaisi itsemurhan imagoa, tekisi siitä normaalia....
Aivan oikein. Jokainen sääntömuutos aiheuttaa aina pelin muuttumisen. Seurauksia emme voi vielä tässäkään tapauksessa tietää.