Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Ken on heistä kaikkein kaunein?

Viime vuosina on uransa lopettanut moni suomalainen urheilulegenda ja muutaman ura on jo väistämättä ehtoopuolella. Eri urheilulajeja on tietysti vaikeaa ellei mahdotonta arvottaa järjestykseen. Siitä huolimatta näin tehdään jatkuvasti, joten miksi en minäkin? Ihan vain huvin vuoksi, mitenkään vakavasti ottamatta.

Valitsin kymmenen isoa nimeä: aakkosjärjestyksessä Janne Ahonen, Amin Asikainen, Jukka Keskisalo, Virpi Kuitunen (nyk. Sarasvuo), Jari Litmanen, Hanno Möttölä, Jarkko Nieminen, Kalle Palander, Teemu Selänne ja Jani Sievinen. Kaikkien saavutukset ovat melkoisen isot. Mutta kuinka kovia he ovat toisiinsa verrattuna?

Ansioluettelot:

Janne Ahonen: kaksi olympiahopeaa joukkuemäestä, kaksi henkilökohtaista ja kolme joukkuemaailmanmestaruutta, kolme joukkuehopeaa ja kaksi henkilökohtaista pronssia. Lentomäestä kaksi hopeaa ja kaksi pronssia sekä kaksi joukkuehopeaa. Kaksi maailmancupin voittoa, 36 osakilpailuvoittoa, 108 palkintosijaa (ennätys), eniten maailmancup-pisteitä uran aikana. Viisi Keski-Euroopan mäkiviikon voittoa (ennätys). Vuoden urheilija 2005.

Amin Asikainen: ammattinyrkkeilyn Euroopan mestari keskisarjassa 2006-07. 32 ottelua, 28 voittoa.

Jukka Keskisalo: Euroopan mestaruus estejuoksussa. Suomen ennätys. Kahdesti kymmenen joukossa MM-kisoissa. Vuoden urheilija 2006.

Virpi Kuitunen: olympialaisista kaksi viestipronssia. Kaksi henkilökohtaista maailmanmestaruutta, yksi hopea ja pronssi, neljä viestimaailmanmestaruutta. Kaksi maailmancupin voittoa, 20 osakilpailuvoittoa.

Jari Litmanen: viisi Alankomaiden mestaruutta, yksi Suomen mestaruus, Mestareiden liigan voitto, UEFA-cupin voitto, Alankomaiden liigan ja Mestareiden liigan paras maalintekijä yhdellä kaudella. Eniten maaotteluja (137) ja maaleja (32) Suomen maajoukkueessa. Euroopan kolmanneksi paras jalkapalloilija 1995. Vuoden urheilija 1995.

Hanno Möttölä: ensimmäinen suomalainen NBA:ssa, kymmenen vuoden ammattilaisura kuudessa eri maassa.

Jarkko Nieminen: kolmesti puolivälierissä Grand Slam –turnauksessa, kaksi ATP-tason turnausvoittoa, korkein ranking 13.

Kalle Palander: maailmanmestaruus pujottelussa, maailmancupin pujottelun voitto, kymmenen osakilpailuvoittoa pujottelussa ja neljä suurpujottelussa.

Teemu Selänne: olympiahopea ja kaksi pronssia. MM-hopea ja pronssi. World Cupissa hopeaa ja pronssia. Stanley Cupin voitto. Kaksi valintaa NHL:n ykköstähdistöön, samoin kakkostähdistöön. Kolmena kautena NHL:n paras maalintekijä.

Jani Sievinen: Olympiahopeaa 200 metrin sekauinnissa. MM-kulta ja hopea sekauinnissa. Lyhyen radan MM-kisoissa neljä kultaa ja kaksi hopeaa. Viisi EM-kultaa, kaksi hopeaa ja kaksi pronssia. Yksi EM-kulta 200 m vapaauinnissa, kaikki muut saavutukset sekauinnissa. Yksi ME 200 m sekauinnissa, kolme lyhyen radan ME:tä. Vuoden urheilija 1994.

Hauska sattuma sinänsä, että kuusi listan viimeistä nimeä ovat lajinsa kaikkien aikojen parhaita suomalaisia ja neljä ensimmäistä eivät. Nieminen ja Sievinen ovat kiistattomat kaikkien aikojen ykköset lajissaan ja eiköhän useimpien asiantuntijoiden mielestä Litmanen > Hyypiä, Möttölä > Hakala, Palander > Poutiainen ja Selänne > Kurri. Neljästä ensimmäisestä ainoastaan Ahosta ovat jotkut höyrypäät väittäneet Nykästä kovemmaksi naamaksi, Asikaista, Kuitusta ja Keskisaloa tuskin kukaan lajinsa kaikkien aikojen ykköseksi.

Uraansa jatkavista enää Niemisellä on pieniä mahdollisuuksia saavuttaa entisiin menestyksiinsä nähden maininnan arvoisia suorituksia. Selänteen ura taitaa olla työsulun takia paketissa ja vaikkei olisikaan, tuskin enää merkittäviä tuloksia on luvassa. Samaa voidaan sanoa Litmasesta ja Möttölästä. Keskisalo jatkaa enää piiritasolla, sillä eivät vanhat juoksijat lopeta, he vain haihtuvat pois. Muut neljä ovat laittaneet kisavermeet kellarin komeron naulaan lopullisesti.

Mutta sitten riviin järjesty.

Kriteeri 1: kilpailumenestys
Olympiavoittoa ei ole kellään, mitaleja neljällä. Kuudesta jäljelle jäävästä Litmanen ja Möttölä ovat joukkueurheilijoita, joiden menestys arvokisoissa on joukkueesta riippuvainen. Neljästä yksilöurheilijasta ainoastaan Niemisellä ei ole mitään isoa mestaruutta, tenniksessä tällaiseksi voidaan katsoa Grand Slam –turnauksen voitto. Nieminen ei ole päässyt ikinä edes neljän joukkoon. Näin ollen Nieminen putoaa tällä kriteerillä yksilöurheilijoista viimeiseksi kaikki muut kriteerit huomioiden. Muiden arvokisasaavutukset eivät merkittävästi eroa, heikoimmat ovat Asikainen ja Keskisalo pelkällä Euroopan mestaruudella. Jos menestyksen perusteella laittaa järjestykseen, niin Kuitunen, Ahonen, Sievinen, Palander, Selänne, Keskisalo, Asikainen, Litmanen, Nieminen, Möttölä.

Kriteeri 2: joukkue/yksilö
Yksilön on aina vaikeampi saavuttaa mestaruus kuin joukkueurheilijan. Jos kisoihin ottaa osaa sata urheilijaa, yksilölajissa voittajia on vain yksi kun joukkuelajissa heitä on joukkueellinen eli parikymmentä. Joukkueurheilijan mestaruusmahdollisuus on siis noin 20-kertainen. Toisaalta tätä kompensoi se, että lajissaan maailman paraskaan joukkueurheilija ei voi saavuttaa mestaruuksia mikäli hänellä ei ole kohtuullisen hyviä joukkuetovereita ympärillään. Tähän kriteeriin kuuluu osaltaan myös onni; alppihiihtäjä voi voittaa kilpailun osin hyvällä tuurilla, tennispelaaja ei. Vertailua yksilölajeihin helpottaa se, että joukkuelajeissa yleensä äänestetään kauden parhaasta pelaajasta. Tämän voi sitten suhteuttaa yksilölajin kultamitaliin, äänestyksen kakkossijan hopeaan jne. Toisaalta useimmilla yksilölajien urheilijoilla on myös joukkuekilpailuja kuten viestejä. Kaiken kaikkiaan tämä kriteeri ei tuo suuria eroja kymmenikkömme välillä. Järjestys: Kuitunen, Ahonen, Sievinen, Keskisalo, Palander, Selänne, Asikainen, Litmanen, Möttölä, Nieminen.

Kriteeri 3: kilpailun kovuus
Kyykänheiton maailmanmestaruus on huomattavasti vähäisempi saavutus kuin päästä pelaamaan jalkapalloa Valioliigaan. Joitakin lajeja vain harrastetaan enemmän ja kilpailu on siksi automaattisesti kovempaa. On tietysti totta, että olympiamitalin saavuttaminen vaatii käytännössä kokopäiväistä urheilua ja sillä kriteerillä ainakin yksilölajeissa olympiakullat ovat keskenään samanarvoisia. Tässä on kuitenkin näköharha. Verrataan esimerkiksi purjehdusta ja kestävyysjuoksua. Purjehtijan saavuttaessa olympiamitalin hän on varmasti treenannut ammattimaisesti useita vuosia. Kuten myös kestävyysjuoksija. Ammattimaisia kestävyysjuoksijoita on kuitenkin enemmän kuin ammattimaisia purjehtijoita, joten eroa syntyy jo tässä. Oleellinen ero syntyy kuitenkin siinä, että purjehdusta harrastavalla on ehkä noin tuhatkertainen todennäköisyys selvitä ammattilaistasolle kestävyysjuoksijaan verrattuna. Tuhat ei tällä kertaa ole mikään hatusta vedetty luku, vaan laskettu juttu. Kestävyysjuoksua ovat länsimaiden asukkaista kokeilleet kaikki ei-invalidit, purjehdusta ehkä yksi sadasta (Suomessa suhteellisesti selvästi useampi). Muiden kuin länsimaiden asukkaista purjehdusta on kokeillut ani harva. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kestävyysjuoksussa SM-kisoissa tuonne kymmenennen paikkeille sijoittuva (tarkoittaa maailmantilastossa noin sijaa 2000) on kilpailun kovuudessa samalla tasolla kuin purjehduksen olympiamitalisti. Tämän takia vähemmän harrastetuissa urheilumuodoissa saavutettu menestys on automaattisesti vähämerkityksisempää kuin runsaasti harrastetuissa. Tarkastellaan ehdokaslistaamme tässä näkövinkkelissä:
Ahonen: Mäkihyppy on todellinen marginaalilaji. Muutamassa maassa muutaman urheilijan harrastama.
Asikainen: Nyrkkeily on perinteisesti ollut kamppailulajeista arvostetuin, tosin on viime vuosikymmeninä menettänyt merkittävästi asemiaan. Miinusta Asikaiselle siitä, että nyrkkeilyssä titteliotteluihin päästään suhteilla ja Euroopan taso on selvästi eri asia kuin maailman taso, plussaa siitä että mestaruus tuli keskisarjassa, mikä on sarjoista perinteisesti kovimpia. Mutta nyrkkeily on kuitenkin vain harvan harrastama laji ja sarjoja on paljon.
Keskisalo: Kestävyysjuoksu on yksilölajeista kaikkein meritokraattisin, levinnein ja kilpailutasoltaan kovin. Siksi kymmenen parhaan joukkoon selviäminen maailmanmittakaavassa on todella ison luokan suoritus. Toisaalta Keskisalon paraatilaji eli estejuoksu on selvästi vähiten harrastettu, joka verottaa pisteitä. Keskisalon suoritukset sileillä matkoilla ovat suhteellisen vaatimattomat, mikä osaltaan osoittaa tätä. Tosin hänen puolustuksekseen on sanottava, että hänen estejuoksijaominaisuutensa olivat maailman ehdottomasti parhaat suhteessa muihin juoksijaominaisuuksiin ja lisäksi 3000 metriä oli ilmeisesti matkana juuri sopivin; sileän kilpailumatkoista 1500 oli liian lyhyt, 5000 liian pitkä.
Kuitunen: Hiihto on vain lumisten maiden laji, mutta monikymmenkertaisesti mäkihyppyä harrastetumpi. Toisaalta Kuitunen on nainen ja naisten keskinäinen kilpailu ei ole tutkitusti niin kovaa kuin miesten, mikä väistämättä pudottaa hieman hänen ansioitaan verrattuna vastaavat ansiot saavuttaneeseen mieshiihtäjään.
Litmanen: Mies valittiin siis kerran lajissaan Euroopan kolmanneksi parhaaksi. Eiköhän tämä riitä menestyksestä. Toisaalta jalkapallo on maailman kilpailluin laji, mikä nostaa Litmasen osakkeita rutkasti.
Nieminen: Tennis on ammattilaislaji, jota tahkoaa työkseen muutama sata heppua. Ympäri maailmaa harrastettu, mutta ei kovin iso laji missään. Niemisen menestys on siis aika lailla neutraali, mitä lajin harrastettavuuteen tulee.
Möttölä: Koripallo sijoittuu harrastettavuudessaan jalkapallon ja jääkiekon puoliväliin logaritmisella asteikolla.
Palander: Alppihiihto on lajina isompi kuin murtsikka.
Selänne: Omassa lajissaan Selänne on selvästi menestyneempi kuin Litmanen. Mutta kun huomioi lajien harrastettavuudet, jääkiekko tipahtaa hyvin kauas jalkapallon taakse. Oikea suhdeluku on noin kaksikymmentä; maailman paras jääkiekkoilija olisi ainoa, joka mahtuisi jalkapallon maailman Dream Teamiin. Kääntäen tämä tarkoittaa sitä, että kun NHL:ää tahkoaa 30 joukkuetta, niin jalkapalloilija vastaa NHL-tason kiekkoilijaa mikäli hän palloilee jossakin maailman 30 parhaasta sarjasta.
Sievinen: Uinti on melko globaali ja laajalle levinnyt laji. Tosin Sievisen saavutuksia himmentää se, että suurin osa niistä on jostain muualta kuin kuninkuuslaji vapaauinnista.
Lajit arvostusjärjestyksessä: jalkapallo, kestävyysjuoksu, uinti, koripallo, tennis, jääkiekko, alppihiihto, hiihto, nyrkkeily, mäkihyppy.
Saavutukset tasapainotettuna arvostusjärjestyksellä: Litmanen, Kuitunen, Palander, Selänne, Keskisalo, Sievinen, Nieminen, Möttölä, Ahonen, Asikainen.

Kriteeri 4: lajin urheilullinen vaativuus
Tämä ei ole mitenkään merkittävä kriteeri, koska joukossa ei ole yhtään helppoa lajia. Kaikki vaativat fyysisesti kovia ominaisuuksia. Harrastetasolla toki joukkuelajeja voi höntsäillä ja laskettelurinnettä voi tulla painovoimalla alas, mutta huipputasolla pitää olla huippu-urheilijan fysiikka. Yllättävää kyllä, lajeista monipuolisesti vaativin lienee nyrkkeily: kestävyyttä, nopeutta, voimaa, koordinaatiota ja strategista silmää tasapuolisessa paketissa.

Kriteeri 5: saavutettu julkisuus
Ei. Sitten. Mitään. Paskan. Väliä.

Johtopäätös:
Merkittäviä kriteerejä paremmuusjärjestykseen asettamisessa ovat 1 ja 3, muut toimivat ainoastaan sivumausteina. Koska kriteeri 1 eli arvokisamenestys tuotti pääosin samat tulokset paria poikkeusta lukuun ottamatta, marssijärjestys muodostui hyvin pitkälti lajin arvostuksen perusteella. Ykkönen ja kolme viimeistä oli helppo päättää. Sija 7 ratkesi myös pienen pähkäilyn jälkeen. Sijat 2-6 olisi voinut laittaa oikeastaan mihin tahansa järjestykseen. Veivasin sijoituksia muutaman kerran edestakaisin.
1. Jari Litmanen
2. Jukka Keskisalo
3. Teemu Selänne
4. Kalle Palander
5. Virpi Kuitunen
6. Jani Sievinen
7. Janne Ahonen
8. Jarkko Nieminen
9. Amin Asikainen
10. Hanno Möttölä

Sijat 2-6 päätyivät tuohon järjestykseen siksi, että Palanderin täytyisi luultavasti olla ennen Kuitusta. Samoin Keskisalon ehkäpä ennen Sievistä. Selänne ei ole koskaan ollut maailman paras jääkiekkoilija ja siksi hänen harvinaisen lajin edustajana oikeastaan pitää olla globaalisti merkittävän lajin edustajan Keskisalon alapuolella. Toisaalta Sievinen oli arvokisoissa saavuttanut enemmän kuin Keskisalo. Mutta Kuitusta ei voinut laittaa Selänteen edelle. Solmussa ollaan. Miksi hitossa Selänne ei voinut voittaa edes kerran Hart Trophya? Voi miksi Sievisen piti olla seka- eikä vapaauimari? Miksi Keskisalon piti olla epäonninen olympiavuosina, kun esimerkiksi Pekingin finaalitaktiikka oli kuin pedattu hänelle? Mikä tahansa näistä, niin tuolla välillä olleet paradoksit olisivat ratkenneet hetkessä. Nyt korostan sitä, että olisin ollut tyytyväinen mihin tahansa järjestykseen välillä 2-6. Joka tapauksessa helvetin kovia jätkiä kaikki kymmenen - Virpi Kuitunen mukaan lukien.

44 kommenttia:

Tomi kirjoitti...

Teemu "Mulkku" Selännettä ja Kalle "Paska" Palanderia en olisi noin korkealle nostanut.

Varsinkin alppipelleily on lähinnä urheilun irvikuva. Se jo kertoo lajista paljon, että kukaan ei ole koskaan kärynnyt dopingista.

Tomi kirjoitti...

Alppihiihdosta vielä. Kertoo lajista paljon, kun Anja Pärsonin kaltainen läskipallo saattaa pärjätä siinä.

Jaska Brown kirjoitti...

Tomi, luepa Kyösti Lampisen kirja alppihiihdosta. Pidin ennen itsekin lajia pelleilynä Tahko Pihkalan hengessä eli konevoima vie ylös ja painovoima vie alas. Kirja muutti käsitystäni. En kyllä vieläkään lajia arvosta korkealle, mutta se on talvilajiksi laajalti harrastettu.
Pärsonin pärjäämistä en ole koskaan käsittänyt. Kyllä muut naisalppihiihtäjät ovat enempi lihasta.

Tomi kirjoitti...

Lisätään vielä Poutiaista pidetään saavutuksiltaan ylivertaisena Palanderiin nähden. Varsinkin Palanderin arvokisamenestys on ollut surkeata, ainoastaan yksi tuurimitali.

Kenties sovinismi värittää näkemystäsi tässä asiassa?

Tomi kirjoitti...

Keskisalosta. Hän kilpaili kenties vähiten harrastetussa juoksulajissa, eikä noussut siinä ihan maailmanhuipulle, lähes Euroopan huipulle toki. Paria "ranskalaista" lukuunottamatta Euroopan huippu on todella kaukana maailmanhuipusta estejuoksussa.
Absoluuttisesti Keskisalo ei ollut parempi kuin yli 30 vuotta sitten juossut Tapio Kantanen, heidän ajat ovat tismalleen samoja. Kun ottaa huomioon, että Kantanenkaan ei ollut oman aikansa parhaimpia (vain yksi mitali) ja ratojen kehittyminen, niin
ei Keskisaloa voi niin korkealle nostaa kuin nostat.

Taitaa olla kyse kohdallasi lajisokeudesta?

Kuitusta pidän itse Keskisaloa parempana.

Tomi kirjoitti...

Itse nostaisin listalla ylöspäin Sievistä, Niemistä ja Kuitusta. Alaspäin pudottaisin Selänteen (ei lähelläkään lajinsa huippua), Keskisaloa (sama kuin Selänteellä), Palanderia (höntsälaji, ei lopultakaan menestystä paljoa, ja hän on kusipää).

Anonyymi kirjoitti...

Ja mä luulin, että kaikki pitävät Selänteestä.... Palanderista en itsekkään kyllä pidä, mutta Teemu on luultavasti sympaattisin koko listalta, kenties sympaattisin aikamme urheilija.

Selänteestä: toiseksi tehokkain eurooppalaispelaaja, voittanut NHL:n maalitilaston kolme kertaa, äänestetty NHL:n tähdistöotteluun yksitoista kertaa (no okei äänestetty), Kaikkien aikojen paras tulokas ja kaikkien aikojen paras olympialaisten pistemies.

Hmmm no jos otetaan lätkälasit pois niin myönnetään Litmanen on kovempi, mutta Selänteen asettaisin toiseksi.

Tomi kirjoitti...

Ano, Selanteen saavutukset johtuvat pitkasta urasta ei loistosta.

Han ei ole koskaan voittanut NHL:n pisteporssia, ja harvoin on ollut edes 10 joukossa.

Jaska Brown kirjoitti...

Kuten totesin, sijat 2-6 voisivat olla ihan missä tahansa järjestyksessä.

Eikä suoritusten kovuudella ole mitään tekemistä sillä sattuuko joku olemaan luonteeltaan mulkvisti vaiko eikö. Se ei kuulunut kriteereihin. Olisi toki voinut kuuluakin, mutta kun en luonteita tunne juuri keneltäkään. Olen näet oppinut senkin, että julkinen kuva ja todellinen kuva henkilön luonteesta voivat olla hyvin vastakkaisia.

Poutiaisen ja Palanderin keskinäinen vertailu ei ollut omani, vaan vetosin siinä lukemiini asiantuntijalausuntoihin. Itse pidän Poutiaista parempana. Tämä siitä huolimatta, että naisten keskinäinen kilpailu on vain aniharvassa lajissa yhtä kovaa kuin miesten keskinäinen kilpailu, mikä on moneen kertaan todistettu. Samoilla keskinäisillä menestyksillä mies menee aina naisen edelle kovemman kilpailun takia.

Lajien keskinäisestä kovuudesta huomautan, että kestävyysjuoksua harjoitetaan kaikkialla maailmassa huipputasolla. Jos Keskisalon käymien kisojen tuloslistoilta pudotetettaisiin pois niiden maiden edustajat, joissa ei harjoiteta jääkiekkoa merkittävällä tasolla (sijoitus arvokisoissa kuuden parhaan joukossa viimeisen 80 vuoden aikana), Keskisalo olisi kaksinkertainen maailmanmestari. Viime olympialaisissa hän olisi keskeyttämisestään huolimatta ollut kolmas - finaalissa oli sentään kaksi jenkkiä sijoilla ynnä muut.

Anonyymi kirjoitti...

Totta, kestävyysjuoksu on levinnein laji ja sitä kautta Keskisalon saavutus onkin melkoinen ja nostaa hänen osakkeitaan valtavasti. Mutta minun silmissäni uran pituudellakin on jonkinlainen arvo (tietenkin tulostasoon yhdistettynä) Ja tässä luokassa Keskisalon osakkeet eivät ole niin korkealla (Myönnän tosin etten tunne kunnolla kestävyysjuoksijoiden ikä/ura suhdetta, enkä näin ollen osaa suhteuttaa kunnolla urien pituuksia keskenään).

Mutta joka tapauksessa Keskisalo oli loistava ollessaan huipulla ja minulle oli pienoinen järkytys hänen uransa loppuminen, kaikki kunnia Keskisalolle.

ps. en tarkoittanutkaan urheilijan luonteen vaikuttavan urheilijan tulostasoon. Se oli kommentointia ylempänä olleeseen kommenttiin Selänteestä. Urheilijan imagon "upeuden" tai "huonouden" vaikutuksen voi laskea vain tällä nimenomaisen imagolla hankituista uusista harrastajista ja faneista lajille. Tämä olisikin äärettömän mielenkiintoinen asia selvittää eri urheilijoiden ja lajien osalta, mutta käytännössä tehtävänä mahdoton/epätarkka.

Kari Rydman kirjoitti...

Siinä missä sinä Jaska yrität rationaalisin perustein arvioida urheilijoita, nimimerkki Tomin lisäksi valtava määrä muitakin ihmisiä halveksii ja vihaa kuka ketäkin, lyttää lajeja maanrakoon, ja antaa muutenkin tunteillensa holtittoman vallan. Ne kerrat jolloin itse olen kirjoittanut urheilusta (josta pidän ja jota seuraan kiinteästi), olen saanut sellaisen määrän kaksoisplus-mulkvistien kommentteja, että olen alkanut välttää koko aihetta.

Tomi kirjoitti...

Kari, Palander itse on lytännyt muita lajeja minkä ehtinyt. Hän kutsuu hiihtoa "väkisin hiihdoksi".

Anonyymi kirjoitti...

Urheilu herättää suuria intohimoja niin hyvässä kuin pahassakin. Kaikkia miellyttävien listojen tekeminen päätyisi tyhjään paperiin, koska kaikille tärkeintä olisi se, ettei "juuri se" urheilija vain olisi siinä.

Jaskan kirjoitukset urheilusta ovat olleet aina loistavia ja analyyttisiä. Ne ovat saaneet minut arvostamaan/katselemaan kestävyysjuoksua, minkä katseleminen ennen meni usein valitukseksi "näyttäkää jotain muuta". Tästä lähetän kiitokseni sinnepäin

Tomi kirjoitti...

Olen huomannut urheiluakommentteja seuraillessani, että hiihtoa (lempilajini) tuntuu osa porukasta halveksivan yli kaiken (varsinkin ampumahiihto- ja alppihiihtofanit).

Jalkapallofanit halveksivat kaikkia muita lajeja.

En ole koskaan ymmärtänyt suomalaisten sopuliefektiä, laji muuttuu hetkessä mielenkiintoiseksi, jos joku suomalainen siinä pärjää (esim. olympialaisissa purjelautailu, suurin osa suomalaisista oli tuskin kuulutkaan lajista, ja hetkessä se oli jo paras).

Anonyymi kirjoitti...

Mihin tutkimukseen perustuu väite, että kestävyysjuoksu olisi erityisen levinnyt harrastus? Miten tämä harrastuneisuus lasketaan? Ei kai vaan sillä, että on kerran osallistunut HKV:n tenavaleirille?

Jenkeissä on 18 miljoonaa REKISTERÖITYNYTTÄ futaajaa, joista vajaa puolet on naisia/tyttöjä. Onko siellä edes miljoonaa rekisteröitynyttä kestävyysjuoksijaa? Epäilen. Myös koris ja lentis ovat käsittääkseni erittäin levinneitä ja laajasti harrastettuja lajeja.

Nyrkkeilykin on siitä mielenkiintoinen, ettei maailmassa ole juuri kolkkaa, jossa sitä ei harrastettaisi. MM- ja OM-mitalitaulukot kertovat, että mitalejakin on tippunut melkoiseen määrään maita.

Sitä paitsi ja Keskisaloon liittyen: kuinka kovaa kilpailu on esteissä. Kalevan Kisoissa finaaliin pääsee, kun on asiasta kiinnostunut, mutta kuinka veristä kilpailu muualla on?

Perstuntumalta sanoisin, että pyöräily ja uinti, jopa pingis, ovat huomattavasti kestävyyslajeja harrastetumpia. Olenko väärässä?

Murtomaahiihto nyt on täysi marginaalilaji, joten siitä ei tarvinne edes keskustella. Sama pätee lätkään.

Bubin sanoin: kävely on ylivoimaisesti levinnein laji, sitä harrastavat kaikki.

Tomi kirjoitti...

Ano, kaikki talvilajit ovat täysin marginaalisia. Rahallisesti ja urheilijamääriltään ylivoimaisesti suurin talvilaji on jääkiekko.

Taitoluistelu on täysin marginaalinen (varsinkin miesten), silti sitä hehkutetaan,

Kesä- ja talvilajeja ei voi verrata keskenään, koska talvilajeja harrastetaan vain pohjoisessa, missä on oikea talvi.

Yksilölajeista, jos tarkastellaan rahallisesti, niin suurimmat ovat tennis ja golf. Joukkuelajeissa taas amerikkalainen jalkapallo.

Tomi kirjoitti...

Ano, yleisurheilu on ylivoimaisesti levinnein urheilumuoto, ja myös harrastetuin. Tämän näkee arvokisojen mitalijakaumasta.

Mitalijakaumasta katsottuna jalkapalloa ei harrasteta kuin Euroopassa (vain muutama maa) ja Etelä-Amerikassa (kaksi maata).
Uintia taas ei harrasteta kuin USA:ssa, Australiassa, Euroopassa ja Kiinassa.
Pingistä vain Kiinassa lähes kaikki olympiamitali menee Kiinaan.

Anonyymi kirjoitti...

Tomi, mihin tilastoon tai tutkimukseen perustuu tieto, että yleisurheilu on levinnein tai harrastetuin urheilumuoto. En väitä, etteikö näin voisi olla. Ihmettelen vain kovasti, koska en tunne yhtäkään harrastajaa. Siis edes harrastajaa. Monien muiden lajien harrastajia tunnen läjäpäin.

Sitten vielä tämä kestävyysjuoksu. Missä laajuudessa tätä yhtä yleisurheiluun kuuluvaksi luettua lajia harrastetaan? Ja siitä vielä palasteltuna: estejuoksua. Luulenpa, että ainakin Suomen tasolla tangeerataan ohjaskelkkailun harrastajamääriä.

Mitalitaulukko ei todellakaan kerro hirveästi lajin harrastamisesta, koska yleisurheilussa on lajeja joka lähtöön, kohta jo vissiin takaperin etenemisessäkin. Futiksessa ei ole sarjoja vasenjalkaisille, kovapotkuisimmille ja parhaille harhauttajille tai edes parhaaseen Cooperin testiin pystyville.

Jotain tason kovuudesta kertonee, että jenkit eivät mainituillakaan harrastajamäärillä ole koskaan voittaneet mitään merkittävämpää miesten skaboissa.

Tomi kirjoitti...

Ano, lasken kaikki kuntojuoksijat ja -kavelijat yleisurheilijoiksi.

Tomi kirjoitti...

Mita tulee lajin harrastajamaariin ko. maassa, niin se ei kerro lajin tasosta tuossa maassa yhtaan mitaan.

Kroatiassa ja Ruotsissa on varmasti paljon vahemman jalkapallon harrastajia kuin USA:ssa silti naiden maiden miesmaajoukkueet ovat parjanneet paremmin kuin USA:n. USA:n jalkapalloilijat taitavat olla hontsailijoita.

Suomessa on nimellisesti paljon jalkapallon harrastajia, mutta maajokkue on paska ja veikkausliigan katsojamaarat kilpailevat pesapallon kanssa samassa kastissa jopa haviten.

Anonyymi kirjoitti...

No, sitten minä lasken kaikki palloja nähneet futareiksi, korispelaajiksi ja lentis-niiloiksi.

Eli tasoissa ollaan.

Tomi kirjoitti...

Jalkapallon urheillullisuudesta. Voiko kuvitella missa muussa lajissa Messin kaltainen voisi parjata? Painonnosto on ainut mika tule mieleen.
Han on liian lyhyt lahes kaikkiin muihin lajeihin, ja hanen jalkojensa lyhyyden takia han olisi myos liian hidas.

Anonyymi kirjoitti...

Harrastajamäärät eivät tietenkään kerro kaikkea, mutta valaisevat ilmiön yhtä puolta: laji on niin vaativa ja laajasti myös muualla harrastettu, että mitaleille pääseminen vaatii muutakin kuin massaa.

Suomalainen futis on kuraa ja suurin syy siihen lienee Paavo Nurmessa, Kalle Jalkasessa ja Tahko Pihkalassa.

Anonyymi kirjoitti...

No, ihan varmasti Messillä olisi korkeushypyssä vaikeuksia, mutta en ole ihan varma Osku Torron futarinkyvyistäkään.

Anonyymi kirjoitti...

Jospa vaikka Ahosta hieman ylemmäksi.....

Jaska Brown kirjoitti...

Vastauksia:

Ano 1: Mutta minun silmissäni uran pituudellakin on jonkinlainen arvo
Hyvä pointti. Tuon olisi voinut lisätä kriteereihin. Ei painavana tekijänä, mutta kuitenkin. Joukkuelajien urheilijoilla yleensä voi olla pidempi ura kuin yksilöurheilijoilla, koska entisen maailmanhuipun pudotessa yksilölajissa sijalle 100 hän pakkaa yleensä pillit pussiin, mutta joukkueurheilija pystyy edelleen pelaamaan maailman kovatasoisimmassa sarjassa helposti ollessaan sadanneksi paras.

Kari Rydman:Ne kerrat jolloin itse olen kirjoittanut urheilusta (josta pidän ja jota seuraan kiinteästi), olen saanut sellaisen määrän kaksoisplus-mulkvistien kommentteja, että olen alkanut välttää koko aihetta.
Kommentit osoittavat osaltaan väitteen todeksi.

Ano 2: Jaskan kirjoitukset urheilusta ovat olleet aina loistavia ja analyyttisiä. Ne ovat saaneet minut arvostamaan/katselemaan kestävyysjuoksua, minkä katseleminen ennen meni usein valitukseksi "näyttäkää jotain muuta". Tästä lähetän kiitokseni sinnepäin
Kiitän nöyrimmin. Ei ole siis mennyt kirjoittelu täysin hukkaan...

Jaska Brown kirjoitti...

Tomi: Olen huomannut urheiluakommentteja seuraillessani, että hiihtoa (lempilajini) tuntuu osa porukasta halveksivan yli kaiken (varsinkin ampumahiihto- ja alppihiihtofanit). Jalkapallofanit halveksivat kaikkia muita lajeja.
Hiihdosta sama havainto. Jalkapallosta en niinkään havaitse halveksuntaa, vaan välinpitämättömyyttä muista lajeista ja sekin koskee vain fanaattisinta osaa.
En ole koskaan ymmärtänyt suomalaisten sopuliefektiä, laji muuttuu hetkessä mielenkiintoiseksi, jos joku suomalainen siinä pärjää (esim. olympialaisissa purjelautailu, suurin osa suomalaisista oli tuskin kuulutkaan lajista, ja hetkessä se oli jo paras).
Tuota menestyshulluutta en minäkään ymmärrä. Urheilulehti on kirjoittanut ilmiöstä jo vuosien ajan.

Ano 3: Mihin tutkimukseen perustuu väite, että kestävyysjuoksu olisi erityisen levinnyt harrastus?
Siihen että on aika pahuksen vaikeaa löytää maata josta ei olisi tullut edes yhtä maailmanhuippua kestävyysjuoksussa. Maailmassa ei ole ainuttakaan lajia, jossa olisi olympiamitaleita tullut yhtä moneen maahan kuin yleisurheilussa, vaikka otettaisiin esimerkiksi jokin yksittäinen yu-laji. Satunnaisesti valitsin miesten 1500 metriä: olympiamitalisteja 25 maasta. Ole hyvä ja esitä kovempi lukema jostain muusta lajista kuin yleisurheilusta.
Sitä paitsi ja Keskisaloon liittyen: kuinka kovaa kilpailu on esteissä. Kalevan Kisoissa finaaliin pääsee, kun on asiasta kiinnostunut, mutta kuinka veristä kilpailu muualla on?
Kovin ystävällistä, että komprementtoit omien kommenttiesi merkityksen osoittamalla täydellisen asiantuntemattomuutesi. Tässä tiedot siitä, mitä pitää tehdä että ylipäätään PÄÄSISI Kalevan Kisoihin. 3000 esteet pitää juosta aikaan 9.45. Siltä varalta, että laskupää ei toimi, niin tuolla vauhdilla Cooperin testissä tulos olisi karvan verran alle 3700 metriä. Naisten KK-tulosraja esteissä on muuten 12.00, millä kyydillä Cooperissa menee tasan 3000 metriä. Laskuvarjojääkäreihin pääsyyn vaadittiin ainakin pari vuotta sitten 2900 metriä Cooperissa - eikä matkalla ollut esteitä.

(Oletettavasti edelleen Ano 3):Sitten vielä tämä kestävyysjuoksu. Missä laajuudessa tätä yhtä yleisurheiluun kuuluvaksi luettua lajia harrastetaan? Ja siitä vielä palasteltuna: estejuoksua. Luulenpa, että ainakin Suomen tasolla tangeerataan ohjaskelkkailun harrastajamääriä.
Suomessakin on kuule useita juoksukisoja, joissa on tuhansia osanottajia. Estejuoksu on taas saatanan kova laji esteen takia. Me itte urheilukentälle ja yritä kerran päästä esteen yli (en suosittele ensimmäiseksi kokeilemaan vesiestettä) niin tiedät mistä puhut. Kuvittele sitten tekeväsi se täydessä vauhdissa ja väsyneenä ruuhkassa, kymmeniä kertoja. SM-mitalistakin taistelee sileillä matkoilla juoksijoita, joilta jää estejuoksu tekemättä. Joukkuelajeissa taas on helppoa piiloutua toisten selän taakse, yksilölajissa vastaat itse suorituksesta.

Anonyymi kirjoitti...


Jaska, otetaan nyt ihan rauhassa vaan, (urheilu)keskusteluahan tämä kuitenkin on.

"Siihen että on aika pahuksen vaikeaa löytää maata josta ei olisi tullut edes yhtä maailmanhuippua kestävyysjuoksussa. Maailmassa ei ole ainuttakaan lajia, jossa olisi olympiamitaleita tullut yhtä moneen maahan kuin yleisurheilussa, vaikka otettaisiin esimerkiksi jokin yksittäinen yu-laji."

Voi hyvinkin olla näin (toki niitä maita löytyy, vaikka "maailmanhuippu" määriteltäisiin löysästi), mutta eihöhän sama päde esim. nyrkkeilyyn. Kuitenkin juuri se, että mitalit jakautuvat eri maihin kertoo lajin yksilöluonteesta: on aika vaikea kasata porukkaa maailmanmestaritasolle, joka koostuu vaikkapa yhdestätoista kenttäpelaajasta ja samanmoisesta joukosta heidän reservejään. Vertalua helpottaisi, jos olisi kymmpitonnin viestijuoksu olympialajina. Veikkaisin, että kärkikolmikkoon ei kovin suurta maakirjoa saataisi. BTW, kuinka moni maa on saanut 4 x 400 metrin kultamitalin Olympialaisissa?

"Ole hyvä ja esitä kovempi lukema jostain muusta lajista kuin yleisurheilusta."

No, sanotaan nyt se nyrkkeily, vaikka tämä ei mielestäni relevantti pointti olekaan, jos puhumme tämän hetken tilanteesta ja otammekin tarkasteluun yli satavuotisen tarinan.

"Kovin ystävällistä, että komprementtoit omien kommenttiesi merkityksen osoittamalla täydellisen asiantuntemattomuutesi."

Pyydän anteeksi huonoa satiirintaitoani. Olen ymmärtänyt, että ihan jokainen lause sinunkaan kirjoituksissasi ei ole läpäissyt valtion virallista totuusseulaa, joten ärtymyksesi hieman yllättää.

Estejuoksun fyysinen vaativuus ja kuormittavuus jopa surkealla Suomi-tasolla on ilmiselvää, siksi kai niitä harrastajia niin hemmetin vähän onkin. Homma vissiin vaatii oman rotunsa.

"Suomessakin on kuule useita juoksukisoja, joissa on tuhansia osanottajia."

Tiedän, mutta lehdestä luetun perusteella niissä on harvoin laitettu ylimääräisiä esteitä. Ja se, että joku joskus juoksee (vaikka sitten numerolappu rinnassa) on sama kuin vertaisi pihahöntsää futiksen varsinaiseen harrastamiseen. Yhteismitallisuuden nimissä tarkoitan tässä harrastamisella jonkinlaista organisoitua ja seuroissa tapahtuvaa, säännönmukaista toimintaa.

Kaikesta mitä lopuksi kerrot esteista yms. on varmasti totta. Siitä vain ei mielestäni ole tässä keskustelun säikeessä kyse.

Jaska Brown kirjoitti...

Ano 3 (?), pahoittelen etten ymmärtänyt joitakin sanojasi satiiriksi ja pyydän anteeksi. Huomautan, että tässä blogissa anonyymeillä on pikkuisen eri säännöt kuin nimimerkeillä. Anonyymien kohdalla satiirin hyväksymiskynnys on matalammalla, samoin oma ärtymyskynnykseni. Olen ennenkin esittänyt toivomuksen, että keskusteluun toistuvasti osallistuva anonyymi hommaisi itselleen nimimerkin. Tietäisi paremmin kenen kanssa keskustelee.

Nyrkkeily on tosiaan hyvä esimerkki. Mitalitilaston mukaan mitalisteja on 78 maasta, ei jää kauas jälkeen yleisurheilun tuloksesta 97. Yleisurheilussa on enemmän lajeja, mutta sitä kompensoi se, että nyrkkeilyssä on jaettu vuodesta 1952 lähtien yksi mitali enemmän per laji eikä sama maa voi ottaa useampia kuin yhden mitalin per sarja toisin kuin yleisurheilussa.

Nyrkkeily on kova laji ja arvostan sen korkealle, vaikka sen moraalisesta puolesta olisikin mitä mieltä tahansa. Toisaalta nyrkkeily on huono vastapaino yleisurheiluun siksi, että nyrkkeily on kuitenkin vain varsin harvan kokeilema laji. Osaltaan tämä tietysti selittyy samalla syyllä kuin estejuoksun harrastajamäärien vähäisyys eli lajin vaativuudella. Nyrkkeily on kuitenkin hyvin globaali laji, levinnyt lähes kaikkialle enkä päätekstissä sen levinneisyydestä tosiaankaan mitään kritiikkiä esittänytkään.

Tomi kirjoitti...

Ano, suurin osa niista maailman jalkapallo"harrastajista" on juuri niita pihahontsaajia. Suomessakin yli 90%.
Itsekin pelasin aikoinaan jalkapalloa seurassa ja ihan surkeata hontsaahan se oli. Pelasin myos jaakiekkoa ja siina touhu oli paljon kovempaa.

Anonyymi kirjoitti...

Tomi, tietenkin suurin osa minkä tahansa lajin harrastajista on omaksi iloksi tai puolivahingossa lajia höntsääviä. Suomessa nimenomaan futis on melkein-höntsäilyä Veikkausliigassa asti. Se on myös yksi syy sen nollatasoon. Jääkiekossa virallisia sarjoja taitaa olla nelosdivariin asti, futiksessa vissiin pelataan seiskassakin. Höntsäävää massa on paljon, koska futiksen harrastaminen on halpaa, päinvastoin kuin miljonäärien lapsille suunniteltu lätkä.

Olli Karjalainen kirjoitti...

Näkökulma laatikon ulkopuolelta.

Kaikki vertailun urheilijat todennäköisesti rakastavat lajiaan ja ovat tehneet rakkaasta harrastuksesta itselleen ammatin. Se onko rahoitus tullut seuralta, sponsoreilta vaiko apurahana ei ole merkitystä.

Kuka heistä on kovin? Mielestäni se, jonka unelma-ammatti on tuonut suurimman korvauksen. Hänen lahjoillaan ja mieltymyksillään on ollut paras markkina-arvo.

(Siviilipuolella pidän Suomen parasta lääkäriä parempana kuin maailman parasta kassaneitiä, vaikka kassaneitejä onkin paljon enemmän.)

Anonyymi kirjoitti...

Onko TOP-100 lupaavin juoksijalistaus tulossa? Sitä odotellen, jotta tietäisi ketä ensi vuonna seurailee.

Jaska Brown kirjoitti...

OK: Toki, jos tuo otetaan kriteeriksi niin lista menee uusiksi.

Ano: En julkaise kyseistä listaa enää. Jouduin kesällä hieman noloon välikäteen asian suhteen. Juoksupiireissä listausta pidettiin puskan takaa huuteluna. Voisin julkaista sen toki edelleen, mutta koska olen omalla nimelläni mukana kuvioissa, en näe moraalisesti oikeaksi osallistua henkilökohtaisia asioita käsittelevään keskusteluun nimimerkillä. Juoksupiireissä ei näet tiedetä, kuka tämän nimimerkin takana on. Tai en ole ainakaan saanut sähköpostiini arveluja asiasta, vaikka ko. piireistä muutamalta henkilöltä Jaska Brown on postia saanutkin. Omana itsenäni olen joutunut keskustelemaan tästä listasta ja tämä kaksoisrooli on syy siihen, että näen parhaana luopua sen julkaisemisesta. Yritin kyllä viedä keskustelun muihin asioihin ASAP.

Tomi kirjoitti...

Jaska vedettiinkö listasta herneitä nenukkiin?

Luulisi tällaisten listausten olevan harmitonta hupia.

Jaska Brown kirjoitti...

Tomi, ei toki. Koin vain kaksoisroolin oma itse / nimimerkki skitsofreeniseksi.

Tomi kirjoitti...

Taas jäsenkirjan väri ratkaisi SUL:n puheenjohtajan. SVUL:n porukat eivät näytä pääsevän millään yli menneisyyden poteroista.

Anonyymi kirjoitti...

Jos kuitenkin itsellesi teet listan, niin voisiko hiljainen urheilun seuraaja sen saada vaikka sähköpostiin?

Anonyymi kirjoitti...

Jos kuitenkin itsellesi teet listan, niin voisiko hiljainen urheilun seuraaja sen saada vaikka sähköpostiin?

Jaska Brown kirjoitti...

Tomi, en tunne toista ehdokkaista riittävän hyvin kommentoidakseni kumpi olisi ollut parempi. Toki nyt vältytään siltä ettei pj joudu vastailemaan kysymyksiin erään entisen valmentajansa metodeista...

Ano: En luultavasti tee listaa lainkaan, se on aika hiton suuritöinen homma. Tutkin omaksi hyödykseni vain ne osat, millä on erityistä merkitystä. Voi kyllä olla että laitan jonkinlaisen katsauksen juoksusta viikkojutuksi, mutta siihen menee vielä ainakin kuukausi.

Tomi kirjoitti...

Sillä ei ole väliä minusta kumpi on parempi, kun sitä ei etukäteen tiedetä

Ongelma on siinä, että taas tehtiin urheilussa poliittinen päätös. Poliittisin päätöksin koko työväen edustus puuttuu urheilun johtopaikoilta, vaikka he rahoittavat, ja seuraavat urheilua.

Tomi kirjoitti...

Minulla on aiheidea sinulle Jaska.
Voisit kirjoittaa TUL:n urheilijoiden historiallisesta sorrosta.

Jaska Brown kirjoitti...

Sillä ei ole väliä minusta kumpi on parempi, kun sitä ei etukäteen tiedetä
Ongelma on siinä, että taas tehtiin urheilussa poliittinen päätös.


Ensimmäinen lause on useimmiten virheellinen. Kyllä sen useimmiten tiedän etukäteen, kuka kannattaa palkata ja kuka ei, jos vaihtoehtoja on. Toki joskus arviointi on vaikeampaa.
Äänijakauma oli sen verran selvä, että tuskin politiikka oli ratkaiseva vaan muut tekijät. Kyllä varmaan oli muutama, jotka eivät demaria missään nimessä olisi äänestäneet, mutta ei niin monta kuin ero oli.

Idea TUL:n urheilijoiden syrjimisestä kertovasta jutusta on ihan mielenkiintoinen. Pistän korvan taakse, mutta ei ole ainakaan vähään aikaan tarinaa luvassa. Asiantuntemukseni ei ole paras mahdollinen, mutta tiedän toki monia tapauksia - merkittävimpänä Rooma 1960. Toki sitten 70-80 -luvuilla oli vastapainoksi aina TUL:n kiintiöhiihtäjä kaikissa MM- ja olympiajoukkueissa. Olettaen että löydettiin joku jonka valinta edes jollain hävyllä yhdelle matkalle itseään paremman "porvarin" edelle voitiin hyväksyä.

Tomi kirjoitti...

Politiikka ratkaisi. Valmentajat ja urheilijat ovat julkisuudessa olleet Bryggaren kanalla.
Tätä pellealan professoria ei tunne taas kukaan.