POW-WOW

Kauan sitten, Eskelisen linja-autossa matkalla Rovaniemeltä pohjoiseen kuski ja hänen takanaan istunut iäkkäänpuoleinen mies juttelivat niitä näitä. Istuin käytävän toisella puolella ja kuuntelin puolella korvalla äijien puheita. Mitäpä ne hetkauttivat nuorta miestä, joka nautti aurinkoisesta kesäsäästä, katseli liikennettä ja tuumaili että vuoden päästä pääsee jo itsekin auton rattiin. Sitten juttu kääntyi sota-aikaan ja historiasta kiinnostuneena terästin kuuloani. Kuski itse oli ollut nöösipoika tuolloin, mutta kyytimies armeijan harmaissa. Kuski totesi, miten Lapin sodassa oli jossain juuri ohitetussa paikassa suomalaisia siviilejä ollut saksalaisten vankeina. Kyytimies murahti siihen, että parempi saksalaisten kuin venäläisten vankina. Jokin äänensävyssä sai kuskin esittämään kysymyksen, johon tuli myöntävä vastaus. "Oli se melkoinen paikka ja jäljet vaivaa vieläkin." Muuta hän ei sanonut eikä vastannut enää jatkokysymykseen, vaan ohjasi puheen muille urille. Muutaman sanan vaihdoin sitten myöhemmin keskustelussa minäkin, mutta aihe ei enää liittynyt sotaan.
Tuo on tietääkseni ainoa kerta, kun olen ikinä tavannut entisen sotavangin. Luultavasti olen tavannut muitakin, mutta en ole ollut tietoinen vankitaustasta. Pitkään suomalaiset sotavangit vaikenivat kokemuksistaan ja nykyään jäljellä on vain muutamia kymmeniä. Heidän elinikänsä on jäänyt keskimäärin lyhyemmäksi kuin muiden veteraanien - jäljet jäivät vaivaamaan, kuten tuotakin miestä. Neuvostoliitto ei paljon sotavankien kohtelusta määräävistä Geneven sopimuksista piitannut.

Koska sodalla on tapana koskettaa kaikenlaisia ihmisiä, sotavangiksikin voi joutua miltei kuka tahansa. Monella myöhemmässä elämässään kuuluisaksi nousseella henkilöllä on taustallaan sotavankeus, samoin joskus on käynyt niin että joku kuuluisuus on jäänyt sotavangiksi. Seuraavassa listassa tusina yleensä muista kuin sota-ansioistaan tunnettua henkilöä. Suomalaisia ei ole joukossa. Osaksi siitä syystä, että suomalaisia on vangiksi jäänyt suhteellisen vähän - esimerkiksi korkea-arvoisin vangiksi jäänyt suomalaissotilas oli vain majuri. Tosin yleni sittemmin kenraaliluutnantiksi, joten ei sotavankeus ainakaan uraputken este ollut.
Muita kuuluisia suomalaisia sotavankeja olivat mm. sittemmin sekä kesä- että talviolympialaisissa urheillut Keijo Kuusela ja ensimmäisenä suomalaisena äänivallin rikkonut Lauri Pekuri.
Ulkomaalaisista listalle ei ole kelpuutettu Nobel-kirjailija Günter Grassia tai paavi Benedictus XVI:ta, koska he eivät jääneet vangiksi varsinaisesti sodan aikana, vaan saksalaisina sotilaina joutuivat automaattisesti joksikin aikaa vankileirille sodan päätyttyä. Grassin muistelmateoksen Sipulia kuorimassa mukaan hän ystävystyi vankileirillä nuoreen Josephiin, joka aikoi ruveta katoliseksi papiksi. Muisteluun kannattaa suhtautua samalla luotettavuudella kuin muihinkin Grassin jorinoihin.
Listalle ei ole kelvannut myöskään Werner Mölders, koska hänellä ei kyseisen sodan ohella ole muita merkittäviä saavutuksia. Ei vaikka hänellä olikin takanaan erikoinen sotavankeus. Hävittäjä-ässä tuli ammutuksi alas 5.6.1940 Ranskan taistelun aikana ja jäi vangiksi. Kolme viikkoa myöhemmin Ranska antautui ja Mölders pääsi vapaaksi. Hän ehti ottaa osaa Taisteluun Britanniasta ja Operaatio Barbarossaan ja olla ensimmäinen sadan ilmavoiton rajan saavuttanut lentäjä ennen kuolemaansa lento-onnettomuudessa.

Henkilöt on listattu sotavangiksi joutumisen päivämäärän mukaiseen järjestykseen.

1. Napoleon III, 2.9.1870.
Napoleonin veljenpoika Ludwig Napoleon valittiin Ranskan presidentiksi 1848. Suvussa kulkeva kunnianhimo ei kuitenkaan asettunut, vaan neljä vuotta myöhemmin hän julisti itsensä keisariksi nimellä Napoleon III. Saksan-Ranskan sodan ratkaisutaistelussa Sedanissa saksalaiset onnistuivat piirittämään ranskalaiset joukot, joiden mukana oli myös keisari itse. Antauduttuaan Napoleon III pyysi Preussin kansleri Otto von Bismarckia tapaamaan itseään. Bismarck kertoo tästä vaatimattomassa työläisasunnossa Doncheryssä Sedanin lähistöllä käydystä tapaamisesta vaimolleen kirjoittamassaan kirjeessä. Siinä hän toteaa seurustelumme oli hyvin hankalaa, sillä minä en halunnut kosketella asioita, jotka olisivat ehkä loukannet häntä, joka Jumalan mahtavan käden avulla oli kukistettu. Napoleon III:lle sotavankeus ja tappio oli todella kohtalollinen isku; kuuden kuukauden kuluttua hän vapautui, mutta vietti loppuelämänsä maanpaossa Englannissa.

2. Winston Churchill, 15.11.1899.
Churchill palveli nuorena miehenä upseerina brittiarmeijassa ottaen osaa sotaan Sudanissa. Vuonna 1899 hän erosi armeijan palveluksesta tarkoituksenaan ryhtyä poliitikoksi. Hävittyään parlamenttivaaleissa Churchill tarttui tilaisuuteen lähteä Morning Post -lehden reportteriksi vastikään syttyneeseen buurisotaan. Siellä hän otti osaa tiedustelumatkaan panssarijunalla (voi pyhä jysäys sen ajan taktiikoita!), jonka buurit tietysti suistivat kiskoilta. Saatuaan veturin toimivaksi joukko lähti perääntymään, haavoittuneet veturissa ja muut mukana marssien. Churchill joutui tekemään pienen partiomatkan etsimässä jälkeen jääneitä miehiä, jolloin hän joutui buurien yllättämäksi. Rintaan osoittavan kiväärin edessä ei voinut muuta kuin nostaa kädet ylös. Vankeudessa Churchill yritti puhua itsensä vapaaksi kirjeenvaihtaja-asemansa takia, mutta jääräpäiset buurit vetosivat aivan oikeuteutsti siihen, että hän oli itse luopunut asemastaan osallistumalla taisteluun. Niinpä Churchill päätti paeta ja tässä onnistuikin. Matkaa Portugalin hallitsemaan Mosambikiin oli melkein 500 km, mutta tästäkin hän selviytyi. Etelä-Afrikkaan ja sittemmin Englantiin palattuaan hän huomasi olevansa kaikkien tuntema sankari. Kokonaan toinen asia on, olisiko hänestä tullut parlamentaarikko, kabinetin jäsen ja pitkäaikainen pääministeri ilman tätäkin profiilinkorotusepisodia.

3. Josip Broz Tito, 25.3.1915.
Kroatia kuului ennen ensimmäistä maailmansotaa Itävalta-Unkariin, joten nuori Josip Broz kutsuttiin maan armeijan riveihin 1913. Sodassa hän taisteli itärintamalla ja osoittautui erinomaiseksi sotilaaksi. Hänestä tuli armeijan nuorin vääpeli vasta 22-vuotiaana, mutta pian tämän jälkeen hän haavoittui vakavasti ja jäi venäläisten vangiksi. Jo vahvana itänyt vasemmistolainen aate puhkesi vankeusaikana rikkaruohoonsa ja Broz liittyi Jugoslavian kommunistiseen puolueeseen Siperiassa 1918. Toisen maailmansodan jälkeen hänestä tuli kommunistisen Jugoslavian elinikäinen presidentti, mitä titteliä hän pitikin kuolemaansa asti 1980.

4. Charles de Gaulle, maaliskuu 1916.
Ensimmäisen maailmansodan syttyessä de Gaulle oli nuori luutnantti. Luonne oli miehellä jo myöhemmän maineensa mukainen: totesi Ranskan taktiikan mekanisoituneeseen sodankäyntiin vanhentuneeksi, sai kunniamerkin urhoollisuudesta, haavoittui kolmesti, oli välillä muutaman kuukauden syrjässä pahimman jälkeen, ylennettiin arvossa kapteeniksi ja tehtävässä joukkueenjohtajasta komppanianpäälliköksi. Verdunin tulihelvetissä de Gaulle menetti tajuntansa kaasuhyökkäyksessä ja jäi saksalaisten vangiksi. Sotavankeudesta hän yritti paeta viidesti ja joutui erikoisvartioituun vankilaan. Siellä hän kirjoitti ensimmäisen kirjansa, joka käsitteli keisarillisen Saksan armeijaa. Kolme viikkoa aselevon jälkeen de Gaulle palasi kotiinsa ja yleni everstiksi sotien välillä (sen pidemmälle ei ole tapana päästä, jos veetuilee esimiehilleen etenkin jos on oikeassa, kuten de Gaulle panssarien käytön teoriassaan). Loppu on historiaa: Ranskan antautuminen, pako Englantiin, Vapaan Ranskan johtajuus ja aseman varmistaminen neljän voittajavallan joukossa. Sitten pitkäaikainen presidenttiys.

5. Viktor Tsukarin, lokakuu 1941.
Tsukarin oli nuori lupaava voimistelija, mutta urheilu jäi Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon. Hän jäi vangiksi Pultavan lähistöllä ja kulki useiden vankileirien (mm. Buchenwald) kautta ennen vapautumistaan sodan päätyttyä. Normaaliin tapaan häntä ei laitettukaan rangaistukseksi gulagiin, vaan harjoittelemaan. Kannatti, koska Tsukarin voitti vuosien 1952 ja 1956 olympialaisissa peräti seitsemän kultamitalia. Tieteellisellä uralla hän eteni liikuntakasvatuksen apulaisprofessoriksi.

6. Kristjan Palusalu, 31.10.1941.
Virolainen Palusalu saavutti Berliinin olympialaisissa yllättäen kaksi kultaa voittamalla raskaan sarjan sekä kreikkalais-roomalaisessa että vapaapainissa. Viron liityttyä 1940 vapaaehtoisesti neuvostokansojen onnelliseen perheeseen Palusalu vietiin Puna-armeijan riveihin 1941 suunnilleen yhtä vapaaehtoisesti. Myöhäissyksyllä hän onnistui toverinsa (pun intented) kanssa pujahtamaan suomalaisten linjojen läpi ja antautumaan. Palusalun tunnisti kyseisellä rintamalohkolla lääkärinä toiminut voimistelun olympiamitalisti Heikki Savolainen. Sodan päätyttyä Palusalu joutui tietysti gulagiin. Myöhemmin hän ilmeisesti toimi Pronssisoturi-patsaan mallina. Kun virolaiset siirsivät venäläismiehityksen symbolina pidetyn patsaan näkyvältä paikalta Tallinnan keskustasta syrjemmälle sotilashautausmaalle, maan venäläisvähemmistö protestoi raivokkaasti ja Venäjä tyypilliseen tapaansa sotkeutui asiaan. Virolaiset olisivat voineet toimia fiksumminkin. Patsaassa on kuvattu alaspäin katseensa painanut sotilas kivääri selässään piippu alaspäin osoittaen eli antautumisasennossa! Virolaisten olisi pitänyt säilyttää monumentti paikallaan, nimetä se uudelleen Antautuvan neuvostosotilaan muistomerkiksi ja kiinnittää jalustaan Palusalusta kertova laatta. Neuvostomiehitystä lämmöllä muistelevista noin 50 % olisi kuollut vitutukseen.

7. James Clavell, alkuvuosi 1942.
Vain 17-vuotias Clavell joutui japanilaisten vangiksi Malaijan antautuessa ja vietti loppusodan pahamaineisella Changin vankileirillä Singaporessa. Sodan jälkeen hän meni aluksi elokuva-alalle käsikirjoittajaksi ja ohjaajaksi. Ensimmäinen kirja, Kuningasrotta, ilmestyi 1962 ja oli myyntimenestys. Se sijoittui Changin vankileirille. Yhtenä hahmona oli Peter Marlowe, jota pidetään kirjailijan alter egona, joskin Clavell ei koskaan suoranaisesti kieltänyt eikä myöntänyt asiaa. Kirjasta sai alkunsa satoja vuosia ja valtavia tiiliskiviromaaneja (Kuningasrotta oli normaalipaksuinen) käsittänyt Aasian Saaga, jonka tunnetuin teos lienee kolmantena ilmestynyt Shogun.

8. Konrad Lorenz, 1944.
Itävaltalainen lääkäri-biologi, leimautumisilmiön keksijä Lorenz jäi venäläisten vangiksi toimiessaan perääntymisvaiheen aikana lääkärinä itärintamalla. Hän jatkoi lääkärin työtään vankileirillä ja vapautui 1948. Lääketieteen nobelisti hänestä tuli 1973.

9. Donald Pleasence, 31.8.1944.
Aloitteleva näyttelijä Donald Pleasence oli aluksi aseistakieltäytyjä, mutta vaihtoi mielipidettään ja päätyi Avro Lancaster -pommikoneen miehistöön. Kone ammuttiin alas miehitetyn Ranskan yllä ja Pleasence päätyi sotavankileirille, jossa hän osallistui viihdytystoimintaan esiintymällä näytelmissä. Sodan jälkeen hän näytteli elokuvassa Suuri pakoretki, joka perustui tositapahtumiin RAF:n miesten yrittäessä joukkopakoa Stalag Luft III -leiriltä. Pleasence itse oli ollut Stalag Luft I -leirillä. Tunnetuin rooli taisi kuitenkin olla Bond-pahis Blofeld elokuvassa Elät vain kahdesti.

10. Kurt Vonnegut, 19.12.1944.
Saksalaistaustainen Vonnegut jäi vangiksi Ardennien taistelussa yksikkönsä jouduttua piiritetyksi. Hän päätyi vankileirille Dresdeniin, joka oli siihen asti säästynyt pommituksilta ... mutta sitten tuli 13.2.1945 ja kolme päivää kestänyt Dresdenin tuho. Vonnegut jäi henkiin, koska hän oli onnekseen maanalaisessa teurastamossa. Kirja Teurastamo 5 kilauttanee kelloja? Niin se käy.

11. Bert Trautmann, 1945.
17-vuotias Trautmann liittyi Luftwaffeen 1941 ja päätyi lopulta laskuvarjojääkäreihin. Itärintamalla hän jäi joksikin aikaa venäläisten vangiksi, mutta onnistui pakenemaan. Sodan lopussa länsirintaman puolella kävi kehnommin. Yksikkönsä hajottua Trautmann jäi amerikkalaisten vangiksi ja pakeni taas vain joutuakseen kesken pakoyrityksen brittien vangiksi. Tällä kertaa Trautmann kuljetettiin Englantiin, jonne hän päätti sodan loputtua jäädä. Lupaava maalivahti pelasi ensin amatööriseuroissa, mutta herätti sitten Manchester Cityn huomion. Trautmann pelasi seurassa 1949-64, legendaarisimpana suorituksenaan vuoden 1956 cup-finaali. 15 minuuttia ennen loppua hän sai kovan tällin yhteentörmäyksessä, mutta pelasi loppuun tehden myös yhden loistopelastuksen ja vieden seuransa voittoon. Myöhemmin huomattiin, että viisi niskanikamaa oli pois paikaltaan ja yksi niistä oli murtunut. Nykyään lähes 90-vuotias Trautmann elelee Espanjassa ja kannattaa yhä Manchester Cityä. Viime aikoina onkin riittänyt ilonaiheita enemmän kuin vuosikymmeniin.

12. John McCain, 26.10.1967.
Komentajakapteeni John McCain oli ollut kovassa paikassa, kun lentotukialus USS Forrestalin kannella laukesi vahingossa raketti, joka sytytti valtavan tulipalon. Koneensa ohjaamossa istunut McCain pääsi kuolemanloukusta pakoon hyppäämällä alas polttoaineletkua pitkin juuri ennen kuin räjähdykset alkoivat. Mm. McCainin kone tuhoutui sen pommien ja polttoaineen räjähdettyä ja 134 merimiestä kuoli. Muutamaa kuukautta myöhemmin McCainin kone ammuttiin alas Hanoin yllä. Hän itse haavoittui ja hyppäsi laskuvarjolla järveen. Pohjoisvietnamilaiset kiskoivat hänet sieltä ylös ja veivät vankileirille, jossa hän vietti seuraavat viisi ja puoli vuotta. McCainin isä, amiraali John McCain Jr. nimitettiin Vietnamin joukkojen komentajaksi 1968. Tällöin pohjoisvietnamilaiset tarjoisivat hänen pojalleen vapauttamista saavuttaakseen propagandavoiton. Poika kieltäytyi ja vapautuminen vaihtui kidutukseen ja viisi vuotta pidempään vankeuteen. Sotavankeudesta jääneet vammat, mm. kyvyttömyys nostaa käsiä pään tasalle, lopettivat lentäjän uran. Nähdessään ylenemismahdollisuudet huipulle heikoiksi hän erosi laivastosta kommodorina ja meni politiikkaan. Pyrkiessään ensi kertaa kongressiin Arizonasta eräs paikallinen syytti häntä kiipijäksi, joka oli muuttanut paikalle vain ehdokkuuden takia. McCain heitti takaisin legendaksi muodostuneen vastauksen: Kuunteles, kaveri. Vietin 22 vuotta laivastossa. Isäni oli laivastossa. Isoisäni oli laivastossa. Meillä, jotka olemme sotilaita, on taipumus muuttaa paljon. Meidän on elettävä kaikkialla maassa, kaikkialla maailmassa. Toivoisin että minulla olisi ollut etuoikeus, kuten sinulla, elää koko ikäni mukavassa paikassa kuten Arizonan ensimmäisessä vaalipiirissä, mutta minun piti tehdä muita asioia. Itse asiassa, kun ajattelen nyt asiaa, paikka jossa olen elänyt pisimmän pätkän elämääni on Hanoi. Ura huipentui presidenttiehdokkuuteen ja tappioon Barack Obamalle 2008.

Piukat paikat

Sarjassa maantieteellisiä erikoisuuksia on tähän mennessä esitelty erikoiset järvet, saaret, vuoret, enklaavit ja eksklaavit, joet sekä syvängöt. Pitkän tauon jälkeen vuorossa salmet.

Salmien kontrollointi on aina ollut geostrategisesti ensiarvoisen tärkeää. Kapeikot ovat usein ainoa kulkutie paikasta A paikkaan B ja se, joka kapeikkoa hallitsee, on vahvoilla. Nykyään salmien sotilaallinen merkitys on tietysti vähentynyt, mutta kaupallinen merkitys kenties kasvanut entisestään.

Tekstin edessä oleva luku kertoo salmen kapeimman leveyden kilometreinä. Arvot ovat summittaisia, pääosin gmap-pedometeristä mitattuja.

825 Drakensalmi. Etelämantereen ja Kap Hornin välissä olleen salmen ensimmäinen purjehtija ei ollut Francis Drake, vaan Willem Schouten 1616. Ennen Panaman kanavan avautumista 1914 salmi oli yleisin reitti Tyyneltämereltä Atlantille. Purjelaivoille vallitsevien tuulten ja Magalhaesin- sekä Beaglesalmien kapeuden takia se oli jopa käytännössä ainoa mahdollinen.

430 Mosambikin kanaali. Erottaa Madagascarin Afrikan mantereesta. Saari irtautui Intiasta noin 65 miljoonaa vuotta sitten. Salmen leveys on niin suuri, että Afrikan maaeläimistö ei ole kyennyt levittäytymään saarelle. Seurauksena Madagascarin fauna on ainutlaatuinen maailmassa.

363 Luzoninsalmi. Taiwanin ja Filippiinien suurimman saaren Luzonin välissä. Pari pientä saariryhmää jakaa salmen pienempiin osiin.

328 Davisinsalmi. Erottaa maailman suurinta ja viidenneksi suurinta saarta eli Grönlantia ja Baffininsaarta. Syvyyttä on tuhannen ja kahdentuhannen metrin välillä, joten laivoille on enemmän vaaraa jäävuorista kuin pohjakosketuksesta. Hyytävän sään ja myrskyjen lisäksi riesana ovat jopa 18 metrin korkeuseroihin yltävät vuorovedet.

290 Tanskansalmi. Tanska on tunnettu salmistaan, mutta varsin epäloogisesti Tanskansalmi sijaitseekin Grönlannin ja Islannin välissä. Nimen puolustukseksi on sanottava, että Grönlanti kuuluu Tanskalle, kuten Islantikin vuoteen 1945 asti. Eräs toisen maailmansodan kuuluisimmista meritaisteluista käytiin Tanskansalmessa, kun Bismarck upotti Hoodin.

240 Bassinsalmi. Erottaa Tasmanian Australiasta. Ensimmäisenä salmen läpi purjehti George Bassin ja Matthew Flindersin retkikunta 1798-99. Salmi on suhteellisen matala, noin 50 m syvyydeltään. Voimakkaat merivirrat tekevät purjehduksen vaaralliseksi.

190 Koreansalmi. Tsushimasaaret jakavat salmen kahteen osaan: Länsisalmeen Korean puolella ja tunnetumpaan Tsushimansalmeen Japanin puolella. Mongolien hyökätessä Japaniin 1281 kamikazeksi nimetty pyörremyrsky tuhosi heidän laivastonsa. Satoja vuosia myöhemmin 1905 Venäjän laivasto koki saman kohtalon Tsushiman taistelussa, kylläkin amiraali Togon eikä pyörremyrskyn toimesta.

180 Taiwaninsalmi. Kiinan tasavallan eli Taiwanin ja Kiinan kansantasavallan eli Manner-Kiinan välissä. Maon aikana salmi oli räjähdysherkkää aluetta, mutta viime aikoina Kiinojen lähentymisen myötä on ehdotettu jopa tunnelin tai sillan rakentamista. Salmen leveys huomioiden kuulostaa uskomattomalta, mutta Kiinan rakentamisvauhti ja suuruudenhulluus tuntien vannomatta paras.

160 Floridansalmi. Kuuban ja Yhdysvaltojen välinen salmi on tunnettu Golfvirran lähtöpaikkana sekä kuubalaisten salmessa harjoittamasta joukkuekuviokellunnasta kohti Miamin lihapatoja.

151 Torresinsalmi. Australian ja Uuden-Guinean välissä. Salmessa on lukuisia pikkusaaria, jotka kaikki kuuluvat Australialle huolimatta siitä, että pohjoisimmat sijatsevat vain muutaman kilometrin päässä Uuden-Guinean rannikosta. Saarilla asuu oma väestöryhmänsä, joka on melanesialainen, toisin kuin Australian aboriginaalit.

86 Beringinsalmi. Syvyydeltään vain 30-50 m. Oli vielä kymmenentuhatta vuotta sitten kuivaa maata, tunnetuin seurauksin. Keskellä salmea ovat neljän kilometrin levyisen salmen toisistaan erottamat Diomedesaaret, joista toinen kuuluu USA:lle ja toinen Venäjälle. Salmen ali on suunniteltu tunnelia, mutta suunnitelmat ovat enemmän kuin epävarmoja. Kuitenkin todennäköisempiä kuin Neuvostoliiton 50-luvulla ehdottama salmen patoaminen.

85 Windwardväylä. Kuuban ja Hispaniolan välinen salmi.

69 Merenkurkku. Suomen ja Ruotsin välinen salmi oli ensimmäisen maailmansodan aikana monen jääkärikokelaan kulkureitti Saksaan. Salmen yli on esitetty siltaa, mutta aika hoitaa: maankohoamisen takia salmi muuttuu muutamassa tuhannessa vuodessa kannakseksi ja Perämerestä tulee Peräjärvi.

65 Malakansalmi. Sumatran ja Malaijan niemimaan välinen salmi on maailman tärkeimpiä kauppareittejä. Saarten ja matalikkojen rikkoman salmen kulkuväylän todellinen leveys on kapeimmillaan kolmisen kilometriä eivätkä suurimmat tankkerit mahdu kulkemaan salmesta; laivan maksimikoko muodostaa oman Malaccamax-luokan. Lisäksi kapeassa salmessa merirosvous on oma riskitekijänsä.

64 Hudsoninsalmi sijaitsee Baffininsaaren ja Kanadan mannermaan välissä. Henry Hudsonin 1609 löytämää salmea luultiin pitkään toivotuksi Luoteisväyläksi.

58 Skagerrak. Tanskan ja Ruotsin/Norjan välissä. Ensimmäisen maailmansodan suurin meritaistelu käytiin tässä salmessa.

54 Hormuzinsalmi liittää Persianlahden Intian valtamereen. Salmen läpi kulkee 20-40 % maailman raakaöljystä. Iran on historian aikana moneen kertaan uhitellut salmen sulkemisella, mutta terve itsesäilytysvaisto on aina voittanut.

53 Palkinsalmi. Intian ja Sri Lankan välisessä salmessa sijaitsee Aataminsillan saariketju, jonka väitetään olleen kulkukelpoinen jalankulkijoille vielä 1400-luvulla, kunnes myrskyt syvensivät salmea. Intian ja Sri Lankan välinen raja leikkaa yhden sen hiekkasärkistä ollen ehkä maailman lyhin maaraja.

42 La Pérousen salmi. Sahalinin ja Hokkaidon välissä. Vuosien 1905-45 välisenä aikana salmen molemmat rannat kuuluivat Japanille. Keskellä salmea on pieni kivinen saari, jonka rantaan moni laiva ajoi sumussa karille. Ainoa tapa välttyä haaksirikolta oli kuunnella saarella asustavien merileijonien ulvontaa aina siihen asti, kunnes saarelle rakennettiin majakka 1913.

33,3 Englannin kanaali. Yli 500 km pitkä kanaali on kapeimmillaan Doverinsalmessa Calais’n ja Doverin välissä. Kanaali on aina ollut strategisesti erittäin tärkeä väylä. Sen yli ovat tehneet maihinnousun niin Julius Caesar 55 eaa, Vilhelm Valloittaja 1066 sekä vaihteeksi toiseen suuntaan liittoutuneet 1944. Noin tuhannen vuoden välein, eli seuraava merkittävä lienee luvassa joskus vähän ennen vuotta 3000. Siinä välissä on käyty meritaisteluja, kuten Voittamattoman armadan muuttuminen Voitetuksi armadaksi 1588. Caesarin Gallian sodan kuvaus maihinnoususta on uskomatonta luettavaa: ei tarvitse muuta kuin vaihtaa vekottimien nimiksi nykyaikaiset, niin taktisesti menee tasan yksi yhteen Normandian maihinnousun kanssa. Briteille kanaali on myös henkisesti tärkeä erottaja muusta Euroopasta. Kuulemma viime vuosisadan alkupuolella eräs brittilehti otsikoi: Sumua kanaalissa – Eurooppa eristyksissä. Kanaalin alittavaa tunnelia ehdotettiin jo 1802, mutta se valmistui vasta 1994. Kanaalin yliuinti on alan kuuluisimpia haasteita, ensimmäinen onnistunut suoritus on vuodelta 1875.

28 Bab el Mandeb. Yhdistää Punaisen meren Intian valtamereen. Koska salmi on ainoa reitti Suezin kanavalle, sen strateginen merkitys kulkuväylänä on huomattava. Salmen läpi kuljetetaan keskimäärin yli kolme miljoonaa barrelia öljyä päivässä. Salmen yli on suunniteltu rakennettavaksi silta Jemenistä Djiboutiin, mutta ilmeisesti vakavasti otettavia suunnitelmia ei ole vielä näkyvissä.

27 Sundasalmi. Jaavan ja Sumatran välisessä salmessa räjähti Krakatau-tulivuori 1883. Räjähdyksen voimakkuus oli nelinkertainen verrattuna suurimpaan koskaan räjäytettyyn ydinaseeseen. Posauksen jälkeen salmen ympäristö oli kartalla huomattavan erinäköinen kuin maastossa. Matala, karikkoinen ja voimakasvirtauksinen salmi on navigoinnin kautta hankala eikä muuten edullisesta sijainnistaan huolimatta ole suosittu laivareitti.

22 Cookinsalmi. Erottaa Uuden-Seelannin pääsaaret toisistaan. Maorien nimi salmelle on Raukawa Moana, mutta James Cook ei paljon tästä välittänyt ollessaan ensimmäinen eurooppalainen salmen läpi purjehtinut 1770. Vuosien 1888-1912 välisenä aikana salmessa eli delfiini nimeltä Pelorus Jack, joka lain suojaamana tapasi saattaa salmessa liikkuvia laivoja. Voimakkaiden merivirtojen takia salmeen on suunniteltu vedenalaista vuorovesivoimalaa. Maorien suullisen perinteen mukaan salmen yli on onnistuttu uimaan. Nykyaikana ensimmäinen vahvistettu ylitys uimalla tapahtui 1962.

20 Pohjoiskanaali. Englannin kanaalia huomattavasti vähemmän tunnettu Pohjoiskanaali sijaitsee Pohjois-Irlannin ja Skotlannin välissä ollen samalla kapein näiden kahden saaren välinen yhteys. Kanaalin ali on suunniteltu tunnelia, mutta vähäisen asutuksen takia ei suinkaan kapeimpaan paikkaan, vaan Belfastin lähelle 34 km leveälle kohdalle. Suunnitelmat eivät kuitenkaan ole edenneet piirustuspöytää pidemmälle.

19 Qiongzhousalmi. Erottaa Kiinan suurimman saaren Hainanin mannermaasta. Kiinalaisten rakennusvimma tuntien ei liene yllätys, että sillan rakennustöiden pitäisi alkaa tänä vuonna.

19 Tsugarunsalmi. Japanin kahden suurimman saaren Honshun ja Hokkaidon välissä. Vuonna 1954 saarten väliä liikennöinyt lautta upposi ja yli tuhat ihmistä hukkui. Tämän seurauksena tunnelisuunnitelmat saivat vauhtia, mutta lähes 54-kilometrinen, edelleen maailman pisin rautatietunneli Seikan avattiin vasta 1988. Salmessa Japanin aluevesiraja kulkee lähempänä maata kuin muualla, väittämän mukaan siksi että Yhdysvaltain ydinaseistetut laivat voisivat kulkea sen läpi rikkomatta Japanin ydinasekieltoa.

18 Iso-Belt. Tanskan kolmesta merkittävimmästä salmesta levein erottaa Sjellannin ja Fynin saaret. Salmet olivat kauttakulkumaksujen ansiosta Tanskalle merkittävä tulonlähde vuoteen 1857 asti, jolloin ne julistettiin kansainväliseksi vesialueeksi. Salmea ylittää 1997 valmistunut silta, joka aiheutti oikeuskiistan Suomen ja Tanskan välille; suomalaisten rakentamat öljynporauslautat eivät mahtuneet sen ali, jolloin Tanska joutui maksamaan korvauksia rakennustavan muuttamisesta. Nykyisin Suomessa rakennetut loistoristeilijät on suunniteltu siten, että ne mahtuvat kulkemaan sillan ali laskuveden aikaan täydellä vauhdilla ajaen. Kovassa vauhdissa laiva syrjäyttää altaan enemmän vettä, jolloin sillan tarvittava minimikorkeus on pienempi.

15 Belle Islen salmi. Yksi maailman inhottavimpia paikkoja merenkulkijan kannalta sijaitsee Newfoundlandin ja Kanadan välissä. Valtavat vuorovesivaihtelut, voimakkaat virtaukset, jäävuoret, talvisin pimeys ja ympäri vuoden sumu ja sade.

14 Käärmeennielu. Trinidadin ja Venezuelan välissä. Erottaa Etelä-Amerikan Karibian saarista. Pohjoisempana sijaitseva leveämpi salmi on loogisesti Lohikäärmeennielu.

14 Gibraltarinsalmi. Kenties kaikista salmista tunnetuin syntyi luultavasti reilut viisi miljoonaa vuotta sitten kaikkien aikojen tulvassa, jossa Atlantin vedet purkautuivat Välimeren altaaseen tuhatta Amazonjokea vastaavalla virtauksella. Britit ovat hallinneet salmea Gibraltarin linnakkeestaan vuodesta 1704 alkaen, ja sekös espanjalaisia on potuttanut. Siirtokunnan asukkaille on annettu mahdollisuus liittyä Espanjaan, mutta vuoden 1967 vaalien tulos oli yksimielisyydessään mallia Pohjois-Korea: 12138 - 44. Vuoden 2002 uusintaottelu oli prosentuaalisesti tasaisempi: 17900 - 187. Mikäli kansanäänestyksiä järjestetään jatkossakin ja Espanjan suosio kasvaa samaa tahtia, Gibraltar siirtyy Espanjan hallintaan vuonna 264095. Gibraltarinsalmessa virtaus käy yleensä Välimereen päin, koska Välimerestä haihtuu enemmän vettä kuin joet ja sateet siihen tuovat. Toisen maailmansodan aikana 62 saksalaista U-venettä livahti sukelluksissa Välimerelle moottorit sammutettuina virtausta käyttäen. Yksikään ei onnistunut palaamaan toiseen suuntaan. Salmen kapein kohta on Espanjan ja Marokon välissä. Sen ali on suunniteltu tunnelia, mutta rakennustöiden alkamisesta ei ole tietoa.

13 Tiraninsalmi Egyptin ja Saudi-Arabian välissä johtaa Akabanlahdelle ja Israelin Eilatiin. Israel oli aikoinaan ilmoittanut Egyptille varsin suorasanaisesti, että salmen sulkeminen Israelin merenkululta olisi casus belli. Egypti kaivoi sitten verta nenästään 1956 ja 1967 tunnetuin seurauksin.

13 Hoyosalmi erottaa Japanin kolmanneksi ja neljänneksi suurimpia saaria Kyushua ja Shikokua. Liikenneyhteyttä ei ole, Shikokulle pääsee vain suurimman saaren Honshun kautta.

11 Bonifacionsalmi. Sardinian ja Korsikan välissä. Inhottava paikka navigoinnille. Vuoden 1993 tankkerikatastrofin jälkeen salmessa saavat liikennöidä vaarallista lastia kuljettavista aluksista vain ranskalaiset ja italialaiset. Nämä kansakunnat ovatkin tunnettuja huolellisesta ja tarkkaavaisesta työn jäljestä.

7,3 Tatariansalmi. Sahalinin ja Siperian välissä. Matala salmi näyttää etelästä lähestyttäessä lahdelta. Tutkimusmatkailijoilta meni aina sisu kaulaan ja he kääntyivät vuosikymmenten ajan etelään La Pérousen salmeen huolimatta paikallisten asukkaiden vakuutteluista. Venäläiset havaitsivat salmen olemassaolon 1848, mutta pitivät sen salaisuutena. Krimin sodan aikana venäläisten laivasto pääsi brittiläis-ranskalaiselta osastolta karkuun salmen läpi näiden suureksi hämmästykseksi. Stalinin aikana alettiin rakentaa tunnelia salmen ali, mutta hänen kuolemansa jälkeen alkuvaiheessaan olleet työt keskeytettiin. Neuvostoliittolaiset suunnittelivat salmen patoamista 1956, mutta luonnon onneksi suunnitelma hylättiin.

6,5 Mackinacinsalmi erottaa Huronjärven Michiganjärvestä. Salmen leveyden takia järvien vedenpinta on samalla tasolla, joten hydrologisesti ne lasketaan nykyään samaksi, pinta-alaltaan maailman suurimmaksi makeavetiseksi järveksi. Salmen yli rakennettiin silta 1957.

5 Beaglensalmi. Tulimaan eteläpuolella pääsaaren ja pienempien saarten välissä. Sai nimensä Beagle-laivalta, jonka tunnetuin matkustaja oli muuan Charles Darwin – kylläkin vasta Beaglen myöhemmällä matkalla. Salmen pohjoisrannalla sijaitsee maailman eteläisin kaupunki Ushuaia. Chile ja Argentiina kiistelivät muutamasta salmen pikkusaaresta ja ajautuivat sodan partaalle 1978.

5 Kalmarinsalmi. Öölannin ja Ruotsin mannermaan välissä. Ruotsin kuninkaan 1500-luvulla antaman määräyksen mukaan salmesta pohjoiseen pyydystetty kala on nimeltään silakka ja etelään silli. Salmen yli rakennettiin kuusikilometrinen silta 1972.

4,2 Falklandinsalmi. Erottaa Länsi- ja Itä-Falklandin toisistaan. Kapeudesta huolimatta siltaa ei ole suunnitteilla odotettavissa olevan vähäisen liikenteen takia, Itä-Falklandilla asuu parituhatta ja Länsi-Falklandilla noin 150 ihmistä.

4 Kertsinsalmi yhdistää Asovanmeren Mustaanmereen. 40 km pituinen salmi on syvimmilläänkin alle 20 metriä, minkä ansiosta matala (max 14 m) Asovanmeri on lähes makeavetinen. Toisen maailmansodan aikana salmen ympäristössä käytiin rajuja taisteluja. Saksalaiset menettivät maayhteyden itäpuolisiin joukkoihinsa ja salmi oli ainoa huoltoväylä. Hitler vaati rautatien rakentamista salmen yli, mutta sotaonni kääntyi. 1944 venäläiset rakensivat tilapäissillan saksalaisilta jääneitä tarvikkeita käyttäen. Silta tuhoutui seuraavana talvena jäälauttojen takia. Nykyään salmessa kulkee Venäjän ja Ukrainan raja, kiitos Hrustsovin päähänpiston lahjoittaa Krimin niemimaa Ukrainalle. Venäjä vaatii itselleen salmessa sijaitsevaa Tuzlan saarta, mikä on aiheuttanut kiistoja ja viivyttänyt suunnitellun sillan rakentamista.

3,5 Juutinrauma. Juutinrauma lienee Tanskan lukuisista salmista kuuluisin ja tärkein. Se erottaa Sjellannin saaren Ruotsista. Tosin Ruotsin puolen Skåne kuului Tanskalle vuoteen 1658 asti. Kuningas Eerik XIII Pommerilainen määräsi salmeen tullimaksun 1429. Jokaisen laivan oli pysähdyttävä Helsingörissa suorittamassa maksu. Tätä yritettiin tietysti kiertää purjehtimalla Beltin salmien kautta, mutta joinakin aikoina kaikkien ei-tanskalaisten alusten oli pakko käyttää Juutinraumaa. Tullimaksu oli Tanskan valtion tärkein tulonlähde vuosisatoja. Siitä luovuttiin vasta 1857, kun Tanskan salmet julistettiin kansainväliseksi vesialueeksi. Salmen yli avattiin kolmen kilometrin tunneliosuuden sisältävä silta 2000, vuosikymmenten suunnittelun ja hylättyjen suunnitelmien jälkeen.

3,2 Magalhaesinsalmi. Ensimmäinen maailmanympäripurjehtija Magalhaes löysi Tulimaan ja Etelä-Amerikan mantereen välisen salmen 1520. Useimmat purjehdukset tapahtuvat kuitenkin Kap Horn kiertäen Magalhaesinsalmen kapeuden ja arvaamattoman sään takia.

3,1 Messinansalmi. Erottaa Sisilian Italian mannermaasta. Siltaa salmen yli on suunniteltu jo roomalaisajalta alkaen. 1900-luvulla suunnitelmat alkoivat kehittyä jo vakavasti otettaviksi, mutta tyypilliseen italialaiseen tapaan toistaiseksi on saatu aikaan enemmän uhoa kuin tulosta. Puolustukseksi on tosin sanottava, että geologisesti maanjäristysherkkä seutu on hieman hankala giganttisille rakennusprojekteille.

2,4 Balinsalmi. Erottaa Balin ja Jaavan saaria. Salmi muodostui vasta viime jääkauden jälkeen eikä sen ylittämiseksi ole suunniteltu siltaa kapeudesta huolimatta.

1,2 Dardanellit. Juuri kun luulee selvinneensä kapeasta Bosporinsalmesta, joutuu melkein yhtä kapeaan ja vielä pidempään Dardanellien salmeen. Salmen strateginen merkitys on luonnollisesti sama kuin Bosporinsalmen. Venäjän ulkopolitiikan yksi päätähtäin 1800-luvulla oli Turkin salmien hallinta. Ensimmäisessä maailmansodassa ympärysvallat tekivät 1915 maihinnousun Gallipolin niemimaalle. Tuolloinen meriministeri Winston Churchill oli ilmeisesti unohtanut vilkaista karttaa ennen päätöstä, koska niemimaan Turkin Euroopan puoleiseen yhdistävä kannas on kapeimmillaan vajaat viisi kilometriä leveä siinä missä vieressä olisi ollut tarjolla leveä marssireitti Konstantinnapoliin. Ympärysvallat vetäytyivät suosiolla 10 kuukauden rajujen taistelujen jälkeen. Salmen yli ei ole rakennettu eikä rakenteilla siltaa, koska Gallipolin niemimaalla ei ole mitään sellaista miksi se pitäisi tehdä.

0,8 Tiquinasalmi. Etelä-Amerikan suurin järvi Titicaca on jakautunut kahteen osaan, suurempaan pohjoiseen ja pienempään eteläiseen.

0,7 Bosporinsalmi. 30 km pituinen salmi on leveimmilläänkin vain 3,7 km. Se on maailman kapein salmi, joka luokitellaan kansainväliseksi vesialueeksi. Salmi on kautta historian ollut maailman strategisesti tärkeimpiä kohtia. Sen kansainvälisyydestä huolimatta Turkki on tarpeen tullen rajoittanut liikennettä, esimerkiksi toisen maailmansodan aikana sotaakäyvien maiden aluksilta oli kauttakulku kielletty aina Turkin sotaan liittymiseen helmikuussa 1945 asti. Salmen mutkaisuus ja runsas lauttaliikenne tuovat omat vaaransa navigointiin. Salmen yli rakennettiin ensimmäinen silta 1973. Kolmas silta on suunnitteilla ja ensimmäistä rautatietunnelia salmen ali rakennetaan parhaillaan. Bosporinsalmen ja Dardanellien kapeudesta huolimatta ne ovat niin syviä, että Mustallemerelle virtaa pohjavirtauksena runsaasti suolaista vettä pitäen sen suolapitoisuuden moninkertaisesta tilavuudesta huolimatta suurempana kuin Itämeren.

0,7 Vähä-Belt. Tanskan kolmesta merkittävimmästä salmesta kapein erottaa Fynin saaren Jyllannin mannermaasta. Salmen yli valmistui ensimmäinen silta 1935. Erityisen ankarina talvina salmi saattaa jäätyä. Vuonna 1658 tämä auttoi suuresti Ruotsia Pohjan sodassa, kun sen armeija pystyi ylittämään sekä Vähä- että Iso-Beltin niiden jäädyttyä. Ylityksestä on mainio kirjallinen kuvaus Välskärin kertomuksissa.

0,64 Kanmonsalmi. Honshun ja Kyushun välissä. Kapeudesta ja runsaasta asutuksesta (yli miljoona asukasta salmen välittömässä läheisyydessä) huolimatta ensimmäinen muu kuin vesiyhteys rakennettiin vasta 1942, kun rautatietunneli avattiin. Ensimmäinen silta on vuodelta 1973.

0,6 Johorensalmi. Singaporen ja Malaijan niemimaan välissä. Siltayhteys avattiin jo 1923. Singapore oli aluksi osa Malesiaa sen itsenäistymisen jälkeen, mutta irtaantui siitä 1965. Kyseessä on ainoa kerta historiassa, kun emämaahan sillan yhdistämä saari on itsenäistynyt.

0,6 Matotskin Sar. Novaja Zemljan saarten välinen salmi on noin sata kilometriä pitkä, mutta leveimmilläänkin vain pari-kolme kilometriä.

0,038 Euripussalmi. Kreikan mannermaan ja maan toiseksi suurimman saaren Euboian erottaa kapeimmillaan vain 38 metrin levyinen salmi. Salmen kapeuden takia muuten itäisellä Välimerellä lähes olematon vuorovesi-ilmiö aiheuttaa erittäin voimakkaita virtauksia, jopa 12 km/h. Ensimmäinen silta salmen yli saatettiin rakentaa jo peloponnesolaissodan aikana 411 eaa, mutta tämä perustuu perimätietoon. Varmaa on, että Persian sodan aikana 480 eaa siltaa ei vielä ollut, mutta Aleksanteri Suuren aikana 334 eaa oli.

0,007 Hauensuoli. Hangon edustalla Tullisaaren ja Kobbenin välissä oleva kapea, mutkitteleva salmi on kuuluisa kalliokirjoituksistaan, joista vanhimmat ovat 1400-luvulta.

Sivallus CCXLVII

Kaikkea sitä kisareissuillansa näkee. Apartheid-suojatiet.

Armon mekin ansaitsemme

Kun taannoin kirjoittelin varusmiespalveluksesta vailla lähdeviitteitä ja erityistä asiantuntemusta, niin huomasin että onpas mukavaa ja nopeaa kirjoitella tekstiä, kun ei tarvitse tarkistaa faktoja. Riittää kun on mielipiteitä, vaikka asiantuntemus puuttuukin. Tunsi itsensä melkein vihervasemmistolaiseksi, tietysti sillä erolla että ymmärsin mistä puhuin eikä tekstikään vaikuttanut siltä että lääkkeet olisivat vahingossa vaihtuneet atsovärikarkkeihin. Tältä samalta pohjalta ajattelin roiskia maalaisjärkipohjaisen bloggauksen viime aikoina kovasti tapetilla olleesta eutanasiasta.

Omaa asiantuntemusta alalta ei ole. Olen nähnyt läheisten kuolevan nopeasti, muutaman päivän kitumisella sekä pitkän sairauden hivuttamana varmaan suunnilleen ikäistäni mediaanisuomalaista vastaavan määrän. Sekä kuullut kavereiden kertomana mitä heidän läheisilleen on tapahtunut. Ynnä luonnollisesti miettinyt, kuinka itse toimisin / haluaisin itselleni tehtävän vastaavissa tilanteissa.

Vastustan eutanasiaa. Kannatan harkittua itsemurhaa. Suurimmassa osassa eutanasiatapauksia kyse on oman vastuun ulkoistamisesta tavalla, jolta voitaisiin välttyä ottamalla vastuu omista teoistaan.

Karkeasti ottaen tapaukset, joissa eutanasiaa harkitaan, voidaan jakaa muutamaan peruslähtökohdiltaan erilaisiin tilanteisiin. Luonnollisesti rajat näiden välillä ovat häilyviä.

a) X tietää sairastavansa tappavaa tautia, joka ajan kuluessa halvaannuttaa / aiheuttaa sietämätöntä tuskaa / vie järjen (tarpeettomat yliviivataan). Toistaiseksi X on kuitenkin suhteellisen hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Jos X haluaa itselleen tehtävän eutanasian, siinä tapauksessa X on mielikuvitukseton / itsekäs / tunteeton pelkuri (tarpeettomat yliviivataan). Suomalainen mies kirjoittaa jäähyväiskirjeen, ottaa haulikon, kävelee metsään ja soittaa viimeisenä tekonaan 112 ilmoittaen sijaintinsa, niin etteivät ulkopuoliset järkyttyisi turhaan. Jos ei satu haulikkoa omistamaan, niin vanhaa armeijan värssyä lainatakseni wanha auttaa vaivoissas ja rasvaa hirttonuoran. Kyllä nyt itseltä pitää kyetä saamaan nirri pois muita vaivaamatta.

b) X:n sairaus on edennyt jo niin pitkälle, että hän ei kykene itseään surmaamaan, ei pysty saamaan edes lääkepurkkia kynsiinsä. Ajatus kuitenkin juoksee vielä ja hän kykenee ilmaisemaan kuolintoiveensa. Tällöinkin täytyy ihmetellä, mikä tässä on näin vaikeaa. Ei kenenkään ulkopuolisen tarvitse kiskaista töpseliä pois seinästä tai ruiskuttaa myrkkyjä suoneen. Jos potilas kykenee liikuttamaan jotakin ruumiinosaansa, hänelle asetellaan kaikki valmiiksi ja ei muuta kuin nappia painamaan. Vaikka ainoa kommunikointitapa olisi silmien räpyttely, niin ei nykytekniikalla ole mikään ongelma laatia tunnistinta, joka reagoi oikeaan räpäytyssarjaan laukaisemalla valmiiksi tähdätyn ja sarjatulelle asetetun konepistoolin. Tai ehkä jonkin vähemmän sotkuisen laitteen samalla lopputuloksella. Australian pohjoisterritoriossa eutanasia oli jonkin aikaa laillista ja tohtori Philip Nitschke olikin kehitellyt juuri sellaisia vemputtimia, joita olin tuumaillut.

Tapauksien b ja c välissä kulkee selkeä raja. Tapauksissa a ja b lopullisen exit-päätöksen tekee potilas itse.

c) X on tiedottomassa tilassa eli vegetatiivinen eikä toivoa paluusta enää ole. Tällöin on joissakin tapauksissa tapana katkaista virrat sydän-keuhkokoneesta, lopettaa letkuruokinta tai mättää kivunlievittämiseksi vähän enemmän morfiinia. Olen omin silmin nähnyt. On jotenkin kornia, että tapauksia a ja b, joissa potilas on ilmaissut oman tahtonsa, pidetään tuomittavimpina kuin c:tä, jossa päätös on hoitohenkilökunnan / omaisten. Tapauksessa c systeemi pysyköön nykyisellään. Kenties voitaisiin hieman hilata eri suuntiin tapauksia, joissa X on tehnyt hoitotestamentin ja ilmaissut kuolintoiveensa ko. tilanteen sattuessa, vastaan tapaus jossa X on vaatinut tehohoidon jatkamista kaikissa tapauksissa.

d) X on parantumattomasti sairas, mutta kykenee ilmaisemaan itsensä. Jos hän ei halua eutanasiaa, ei siihen tule missään tapauksessa ryhtyä. Ei-vapaaehtoisen eutanasian on oltava ehdottomasti kielletty ja ankarasti rangaistava teko. Hoidon aktiivisessa jatkamisessa tulee noudattaa vaihtoehdon (c) mukaista lääkärin harkintaa.

e) X on parantumattomasti sairas tai vammautunut, mutta sairaus ei ole johtamassa kuolemaan. Mikäli X on oikeustoimikelpoinen, tilanne palautuu vaihtoehtoihin (a) tai (b). Tässä tapauksessa potilaalla pitää olla jokin harkinta-aika. Esimerkiksi siten, että X:n on vaikkapa 30 peräkkäisen päivän ajan ilmoitettava haluavansa käynnistää eutanasialaitteen.

f) Mikäli X on oikeustoimikelvoton eli alaikäinen tai ei ole ennen sairauden etenemistä riittävän pitkälle antanut selkeitä ohjeita, tilanne on sellainen johon itselläni ei ole kykyä eikä halua ottaa kantaa.

Tapauksissa (a) ja erityisesti (b) tulee kuitenkin huomioida olosuhteet. Jokainen, joka on joskus kokenut helvetillisen kivun tietää, että siinä vaiheessa ei ole ehkä hyvä ajatus pitää tyynyllä ladattua pistoolia. Vaikka tietäisikin kivun joskus hellittävän. Potilas voi toivoa kuolevansa, mutta jos toiveita paranemisesta on, ei hänelle tule antaa itsemurhamahdollisuutta.
Käänteinenkin tilanne on olemassa. X on saattanut jäädä esimerkiksi junan alle siten, että koko alaruumis vyötärön alapuolelta on leikkautunut irti. Hän saattaa huutaa apua, pelastakaa. Selvää on, että elinaikaa ei ole kuin minuutteja ja ne ovat helvetin tuskien täyttämät. Paikalle osuva aseistettu henkilö on melkoisen dilemman edessä, jos hän tietää ettei lääkintähenkilökunta ehdi paikalle ennen kuolemaa kuitenkaan.

Ihmisellä on oltava oikeus kuolla. Ketään ei voi pakottaa toista tappamaan lääketieteellisistä syistä. Siksi ratkaisun on oltava järjestely, jolla em. tapauksissa (a) ja (b) ihminen kykenee kivuttomaan ja arvokkaaseen itsemurhaan. Tunnettu ja perusteltu vastaväite tälle on kaltevan pinnan argumentti, jonka mukaan pienikin myönnytys eutanasialle johtaa vähitellen määrättyihin armomurhiin kaikille parantumattomasti sairaille, siitä edelleen lievemmin vammaisille ja lopulta esimerkiksi keskimääräistä heikkolahjaisemmille. Tuo on vakavasti otettava ongelma. Siltä voidaan kuitenkin välttyä poistamalla eutanasian harmaa alue. Itse ilmoitettu kuolintoive olkoon sallittu, mutta ei-vapaaehtoinen eutanasia tulkoon entistä vahvemmin rangaistavaksi. Kun raja tehdään selväksi, sallittujen ja kiellettyjen tapausten välillä on kaltevan pinnan sijaan rotko, jota ei niin vain ylitetä.

Välihuomautus 37: Kabaddi

Wikipedia joutuu puolivapaana muokkausympäristönä vähän väliä vandalismin kohteeksi. Joskus nämä suoritukset eivät ole pelkkää sotkemista, vaan ansaitsevat paikkansa Wikipedian Huonot vitsit ja muu höpöhöpö -artikkelissa. Kyseisen artikkelin noin kuukausittainen lukeminen on lempihupejani, yleensä saa ainakin yhdet hyvät naurut.

Jotkut näistä kieli tukevasti poskessa heitetyistä läpistä siirretään Hikipediaan, mikäli tyylilliset ansiot riittävät. Törmäsin sattumalta Wikipediassa artikkelissa Kabaddi olevaan tekstiin, mikä on aivan puhdasta Hikipedia-laatua:
Bangladeshin kansallislaji on monelle meille suomalaisille tuntematon Kabaddi. Molemmilla joukkueilla on omat alueet ja vuorotellen joukkueista yksi pelaaja menee toisen alueelle ja yrittää hipan tavoin koskettaa vastapuolen pelaajia, jotka taas yrittävät estää tätä pelaajaa palaamasta omalle alueelle. Aikaa pelaajalla on olla toisen joukkueen alueella, niin kauan kuin jaksaa yhteen hengenvetoon laulaa ”kabaddi-kabaddi”.

Hauskinta asiassa on se, että tämä on totta eikä puutaheinää.

Tässä vielä video vuoden 2010 Aasian kisojen finaalista Iran - Intia. Intia voitti pistein 37-20.

Lisäyksenä linkki kabaddin tulosseurantaan.

Kyllä sitä nyt ollaan niin neekeriä että

Tämänkertainen otsikko on peräisin Mikko Alatalon kappaleesta, josta kumma kyllä ei aikoinaan pamahtanut rasismisyytettä. Aikojen muuttumisesta kertoo se, että tuo piti kirjoittaa heti kärkeen selitykseksi, etteivät omat perskarvat kärähdä.

Kirjoitus itsessään sai alkunsa pohdinnasta, joka muljahti tässä päivänä muutamana mieleen. Tuo rasismi tuntuu olevan kovasti tapetilla ja siitä tuntuvat kärsivän kaikki muut paitsi valkopigmenttiset. Me taas olemme aina niitä rasismin tuottajia. Siksi keksin miettiä, että mitenkäs se oma elämä olisi mahtanut mennä jos tuo rusketus olisi viisi pykälää tummempi.

Ajatus oli siis sellainen, että muuten olisin se ihan sama Jaska, paitsi että ulkoiset tuntomerkit viittaisivat tuonne melkein kymmenentuhatta kilometriä etelämmäs. Vaikkapa siten, että jollain käsittämättömällä tavalla olisin putkahtanut perheeseen adoptiovauvana. Siinä sitten olisin kasvanut näillä samoilla geeneillä samalla tavalla kasvatettuna kuin nykyäänkin, paitsi erinäköisenä. Kuinka olisi käynyt? Olisiko rasismi puraissut pahasti vai olisiko kaikki käynyt samoin kuin nytkin?

Ensinnäkin täytyy tietysti todeta, että siihen maailmanaikaan niillä kylillä erilainen ihonväri olisi ollut yleisöharvinaisuus. Ei mustia miehiä silloin ollut Suomessa juuri muuten kuin TV-mainoksissa. Itse asiassa muistan vielä varsin selvästi, kun näin elämäni ensimmäisen neekerin. Siinä se tallasi raittia pitkin asemalta päin. Me sällit tuijotettiin monttu auki. Taisin olla ehkä kuusivuotias.

Kuitenkin uskoisin, että elämä ennen kouluun menoa olisi ollut hyvin samanlaista kuin oli nytkin. Ei enää eletty 1900-luvun alkupuolta, ihmiset olivat valistuneita ja tiesivät että elämää oli kotikylän ulkopuolellakin. Varmasti minua olisivat tuntemattomat tuijottaneet, mutta tuskin alle kouluikäinen olisi edes asiaa tajunnut. Olisin ollut ainoa laatuani, erikoisuus, en syrjinnän kohde.

Koulussa asiat olisivat saattaneet muuttua. Lapset osaavat olla hyvin julmia erilaisuutta kohtaan. Olisiko minua kiusattu ihonvärini takia? Ehkä. Kiusattiinko minua, koska olin erilainen? Kyllä. Uskon vakaasti, että kiusaaminen olisi ollut paljon vähäisempää, jos olisin ollut musta. Ja silloinkin se olisi kohdistunut niihin asioihin joihin nytkin, ei ihonväriin. Ihonvärin perusteella kiusaamiseen opettajat olisivat olleet herkkiä puuttumaan. Sitä paitsi, mikäli oletamme että olisin ollut ihonväriä vaille sama ja samoissa olosuhteissa, minulla olisi luultavasti ollut uskomaton sattuma puolellani. En olisi ollut koulun ainoa musta. Minua kolme vuotta vanhempi poika oli mulatti, suomalaisen äidin ja afrikkalaistaustaisen isän (jäljettömiin kadonnut, kuinkas muuten) jälkikasvua. Koulun pahin kundi, iso, tyhmä, äkkiarvaamaton ja rikollinen. Kenties toiveajattelua, mutta voin hyvin kuvitella että olisin ihonvärini perusteella ollut hänen erikoissuojeluksessaan. Eipä olisi uskallettu kiusata. Ei etenkään yläasteella, jolloin jouduttiin isompaan kouluun tuntemattomien oppilaiden maailmaan. (Nyt jälkeenpäin mietin, miten on mahdollista että kyseinen kaveri oli yläasteella samaan aikaan kuin minä, olihan hän tosiaan kolme vuotta vanhempi. Silti muistan erään tapauksen ansiosta, että hän oli koulussa silloin kun itse olin kahdeksannella luokalla. Muistin kyllä, että hän jäi ala-asteella luokalleen, mutta se selitti vain yhden vuoden. Vasta tätä kirjoittaessani oivalsin, että hänen täytyi olla kymppiluokalla. Olisi kiva tietää, miten tälle hepulle on elämässä käynyt, mutta en yläasteaikojen jälkeen ole kuullut mitään. Googlettaa ei voi, kun en muista muuta kuin hänen etunimensä ja sukunimen ensimmäisen kirjaimen.)

Hassua kyllä, luulisin että rodun takia minulla olisi ollut vaikeampaa lukiossa kuin yläasteella. Etelä-Afrikan tilanne oli tuolloin tapetilla ja lukioluokan pojilla oli jostain syystä kovasti maan valkoista vähemmistöä suosiva asenne. Neekerivitsejä lensi. Niiden viesti oli kuitenkin luokkaa "neekerit on tyhmiä, joten niistä saa heittää läppää". Tyyliin miksi sanotaan neekeriä, jonka ÄO on 150? Koripallojoukkueeksi. Tällainen huumori olisi ollut aika lailla tyhjää, kun se olisi kohdistunut heppuun joka veteli pitkästä matikasta ja fysiikasta kertojia parempia arvosanoja. Lisäksi lukiolaiset ovat jo sen verran kypsempiä, että yläasteporukkaan verrattuna olisivat osanneet varmasti pitää suunsa supummassa tosipaikassa.

Lukioaikana olisi sitten tullut ehkä se ensimmäinen suoranainen etu erilaisesta ihonväristä. Tytöt. Tunnetusti naiset valitsevat sen riikinkukon, joka erottuu joukosta. Ja minä poika olisin erottunut. Muistan latinotaustaisen vaihto-oppilaan, joka vietti vuoden Suomessa meidän lukioluokallamme. Epävirallisen laskun mukaan saldo oli 24. Erivärisenä oma flaksini olisi vuorenvarmasti ollut parempi kuin nyt oli. Jo siitäkin syystä, että ei se paljon huonompikaan olisi voinut olla. Sama tahti olisi jatkunut sitten akateemisessa maailmassa, opiskelijabileissä olisi luultavasti saanut potkia rumempia kauemmas häiritsemästä.

Akateemisessa elämässä olisi sitten tullut toisenlaisia yllätyksiä. Kyllä opiskelukaupungissa mustia oli, mutta vain humanistisilla ja yhteiskunnallisilla aloilla. En muista kaikkina opiskeluvuosina nähneeni omassa rakennuksessa ainuttakaan sitä yhtä intialaisheppua tummahipiäisempää. Kiinalaisia pyöri kyllä jaloissa. Olisin ollut ns. kovaa alaa lukevana varsinainen kummajainen.

Toki muunkinlaiset rotuennakkoluulot olisivat herättäneet kummastusta, nekään kun eivät olisi kohdallani toteutuneet. Rytmitajua ei ollut, kaikki olisivat tietysti odottaneet että musta mies on varsinainen parkettien partaveitsi. Todellisuus olisi sitten ollut lattioiden linkkuveitsi. Tai että olisin koripalloilijana hiomista odottava Michael Jordanin inkarnaatio. Paskan marjat, koriksesta ei jostain syystä tullut mitään. Kumma juttu, vaikka futis ja lentis menivät hyvin. Liikunnallisista ennakkoluuloista olisivat toteutuneet vain juoksijakyvyt, nekin vajavaisina.

Niihin aikoihin rasismi puheenaiheena nosti Suomessa rumaa päätään ja sillä nykyään elantonsa ansaitsevat suurpäät ja puuroset alkoivat nähdä rasismissa elämänuransa. Olisinko kohdannut rasismia? Aivan varmasti. Itse en kyllä opiskeluaikana nähnyt kertaakaan, että ketään eriväristä olisi rasistisesti kohdeltu. Tiedän kuitenkin, että nämä nahkakuulajutut olivat todellisia yksittäistapauksia - ei siihen aikaan Suomen oikeuslaitoksessa vielä jaettu tuomioita turhasta. Uskon, että pari-kolme kertaa minulle olisi huudettu "saatanan nekru, painu takaisin Afrikkaan". Yhtä vakaasti uskon, että huutajat olisivat hiljentyneet, kun olisin vilauttanut sotilaspassiani ja sanonut, että "mitä minä siellä helvetin perslävessä tekisin, Suomi on isänmaani". Olisi tietysti ollut valitettavaa, että olisi joutunut tällaiseen huuteluun varautumaan.

Entä sitten opiskelun jälkeen? Olisinko kohdannut rasismia työmaailmassa tai siviilielämässä? Jälkimmäisessä varmasti. Rasismi on maassa lisääntynyt. Kohtaamisteoria toimii. Aiemmin oltiin ennakkoluulojen varassa, nyt yhä useammalla on negatiivisia kokemuksia tietyistä maahanmuuttajaryhmistä. Yksi helvetin hyvä puoli minulla olisi, jos ihonvärini olisi toisenlainen. Voisin tähänkin kirjoittaa suoraan, millaisia kokemuksia kyseisistä mamuryhmistä on eikä minua voitaisi syyttä rasismista. Negatiiviset puolet siviilielämässä olisivat sitten samat satunnaiset huutelut. Naisten suosio ei olisi enää positiivinen eikä negatiivinenkaan puoli, koska olen jo pariutunut.

Työelämässä olen hyvin varma, että työurani olisi ollut kovin erilainen kuin nykyään, jos olisin mustaihoinen. Minulle olisi käynyt huonommin kuin nyt. Jaaha, rasismia, voi arvata. Pikemminkin päinvastoin. Olin työskennellyt valmistumiseni jälkeen pari vuotta tietyissä tehtävissä ja uudelleenjärjestelyjen yhteydessä työpaikka oli katkolla. Menemättä tarkemmin yksityiskohtiin minut saneerattiin pihalle. Olen aivan varma, että jos olisin ollut erivärinen, tätä ei olisi uskallettu rasismisyytteiden pelossa tehdä. Näin uskallan sanoa siksi, että kyseisessä organisaatiossa olin tietoinen tilanteesta, jossa naapuriosastolla sattui olemaan eräs ns. uussuomalainen. Teki sellaista jälkeä (työtulos ja rikkeet), että normijätkä olisi saanut monoa. Nyt johtaja oli suoraan ilmoittanut alijohdolle (olin paikalla, vaikka ei minua suoraan koskettanutkaan), että asiaan ei saa missään tapauksessa puuttua tilanteen herkkyyden takia. No, minut siis saneerattiin ulos. Mikäli näin ei olisi käynyt, saattaisin työskennellä kyseisessä puljussa vieläkin. Toisin kävi ja tämän irtisanomisen yhteydessä sain kontaktin, jonka ansiosta päädyin paljon parempaan työpaikkaan. Siitä taas seurasi asia poikineen, mutta se olisi kokonaan toinen tarina. Ja kolmaskin.

Entä identiteetti? Uskoisin, että tuntisin itseni suomalaiseksi. Tämä sillä perusteella, mitä pieninä adoptoidut "erirotuiset" käsittääkseni yleensä tuntevat. Voisi tietysti olla toisinkin, eli voisin tuntea itseni jollain lailla vajaasuomalaiseksi. Yksi asia on kuitenkin varma: inhoaisin yli kaiken ns. "positiivista syrjintää" ja sitä, että kovan kohtalon tekosyynä käytetään itseen kohdistunutta rasismia. Tämän uskallan helposti sanoa, koska olen kokenut jotain vastaavaa. Joskus on minullekin marmatettu, että on ollut vaikea lapsuus ja köyhä koti ja siksi on mennyt huonosti. Olen sanonut päin naamaa että haistappa nyt paska. Siis olettaen että kyse on joskus vuoden 1960 tai sen jälkeen syntyneestä. Yhteiskunta on tarjonnut sinulle ilmaisen koulutuksen. Onko jäänyt panostamatta opiskeluun? Onko tullut roikuttua epämääräisissä seinäännojailijajengeissä? Onko tullut jätettyä väliin hattu kourassa firmaan meno kesätöitä pyytämään? Jos edes yhteen vastaat kyllä, niin TURPA KIINNI. Saman patterin voisin erivärisenä kysyä siltä, joka valittaa että rasismi.

Mitä siis jää viivan alle? Jos en olisi Jaska Brown vaan Jaska Black? Plussat ja miinukset, ensin yksityiselämässä. Kaikki on tietysti puhdasta spekulointia, mutta rehellisesti sanottuna: plussaa olisi ollut se, että olisi ollut helpompi menestyä kun olisi helpommin havaittavissa joukosta poikkeavana, miinusta satunnaiset huutelut ja tuijottelu. Plusmiinus nolla. Entä julkisessa elämässä? Periaatteessa helpompaa, mutta luultavasti minulle olisi käynyt huonommin. Ironiaa on se, että näin olisi tapahtunut nimenomaan ns. positiivisen syrjinnän takia.