Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


lauantai 12. tammikuuta 2013

Koreaa kieltä

1.
Korea on aina ollut mielestäni kiinnostava maa. Tosin täytyy myöntää, että kiinnostus on pääosin rajoittunut Korean jaon jälkeisiin tapahtumiin. Samaten on tunnustettava, että olen yrittänyt katsoa Gangnam-stylen, mutta en kestänyt minuuttia kauempaa vaikka vaimensin äänen pois. Noin vuosi sitten kirjoitin analyysin Pohjois-Korean johdon sukupolvenvaihdoksesta. Kehitys on vielä pahasti kesken, joten pitää vielä odotella jännityksellä, kuinka pahasti poskelleen arviot menivät.
Joululoman aikana löysin yllättäen Youtubesta eteläkorealaisia sotaelokuvia englanniksi tekstitettyinä. Korealaiset osaavat asiansa. Silmi-do, Tae Guk Gi (Brotherhood of War) ja 71 Into the Fire (Ylioppilasrykmentti) olivat kaikki katsomisen arvoisia. Se on paljon sanottu tyypiltä joka katsoo noin kymmenen elokuvaa vuodessa. Tasapainon vuoksi katsoin myös pohjoiskorealaisen Wolmi Islandin. Ei ollut huono sekään. Yhteistä sekä pohjoisen että etelän kuville oli laadukas näyttelijätyö, onnistunut kuvaus ja kässäri. Miinuspuolelta niitä yhdisti lopun teatraalisuus. Positiivisena yllätyksenä oli eteläkorealaisten elokuvien kuvaus pohjoiskorealaisista, etenkin Ylioppilasrykmentti kuvasi hyvinkin tasapuolisesti kahtiajakoa. Vastaavasti pohjoiskorealainen elokuva ei ollut ylinäyteltyä propagandaa, ainoa myötähäpeän kohta oli tilanteessa jossa amerikkalainen sotavanki "tajuaa" olevansa imperialistinen tunkeutuja. Näyttelijän uskottavuus oli luokkaa Umayya Abu-Hanna.

2.
Olen useampaan kertaan eri kirjoituksissa todennut, että yhteiskunnallisten oppiaineiden (valtiotieteet, yhteiskuntatieteet, kasvatustiede, sosiologia) uskottavuus ei ole sieltä parhaasta päästä eivätkä niiden opiskelijat noin keskimäärin niitä penaalin terävimpiä kyniä. Vai oletteko kovin usein kuullut "no multa jäi nuo naistutkimuksen opinnot kesken, kun asia oli liian vaikeaa". Sen sijaan on helppoa tunnustaa "ei musta olis ollu kvanttifysiikkaa lukemaan".
Yhteiskunnallisten aineiden tenteistä menee heittämällä läpi, jos sattuu olemaan pännämiehiä. Moni luonnontieteilijä tuskasteli tenttien kanssa; vaikka oli kovasti opiskellut asiat, niin paperille ei meinannut saada jaariteltua asiaa riittävän monimutkaisesti ja epämääräisesti. Riittävällä mielikuvituksella ja loogisella päättelykyvyllä varustettu opiskelija kykenee vastaamaan moneen tenttikysymykseen aiheesta josta ei ole koskaan kuullutkaan (Minkälaisen ihmiskäsityksen varaan rationaalisen valinnan teoriat rakentuvat? Ei sitten aavistustakaan, mutta tuosta kirjoittaa silti sujuvasti kaksi sivua tekstiä.) ja saa pisteitä. Joskus voi toki käydä niinkin, ettei pääse tentistä läpi. Syynä epäonnistumiseen on yleensä se normaali eli huono valmistautuminen. Tavallisesti riittää, kun ennen tenttiin menoa lukee tenttikirjojen sisällysluettelot läpi (oletetaan että luennoilla ei tarvitse käydä), mutta jos tenttikirjat ovat pölyttyneet kuukauden ajan pöydällä avaamattomina, ennuste ei ole hyvä. Tällaiseen ylimielisyyteen voi olla syynä se, että edelliseen tenttiin mennessä ei ole saanut kirjoja käsiinsä ollenkaan ja tentti on mennyt tuurilla läpi. Tästä ylimielistyneenä on sitten tuumannut että mitäpä sitä turhia asiaa etukäteen opiskelemaan kun säveltämällä ja arvaamallakin näyttää selviävän.

3.
Millä tavoin kohdat (1) Korea ja (2) yhteiskunnallisten aineiden tenteissä sählääminen sitten liittyvät toisiinsa?
Sain idean yhdistää nämä kaksi. Kuvitellaanpa että olisin tentissä, jossa kysyttäisiin seuraavaa: Kuvaile (suomeksi) korean kielen eroja Etelä- ja Pohjois-Korean välillä. Minun pitäisi siis olla jokin korean kielen opiskelija, jonka oletetaan osaavan kieltä ja opiskelleen sen verran, että pystyy analysoimaan kahden eri Korean asukkaiden välistä kielieroa. Todellisuudessa en osaa sanaakaan korean kieltä. En tiedä edes mitä on koreaksi kiitos, hyvää päivää tai näkemiin. Okei, tiedän mitä kimchi on ja taek won do tarkoittaa varmaan jotain koreaksi - karttoja katsellessa olen päätellyt että do lienee saari, mutta mitä helvettiä se tekee kamppailulajin nimessä? Miten vastaan tenttikysymykseen? Päätin yrittää. Tarkoituksena on siis selvittää esimerkin avulla, kuinka tentissä vastataan käytettävissä olevien taustatietojen ja loogisen päättelyn avulla kysymyksiin, joista itsessään ei tajua yhtään mitään.
Olen jakanut kirjoituksen jokaisen seuraavan kappaleen kolmeen osaan. Ensimmäinen osa on kursivoidulla ja siinä pohdin, mitä minä tenttipaperiin voisin kirjoittaa kyseisestä aiheesta. Toinen osa on normaalilla tekstillä ja siinä on varsinaista tenttivastausta. Kolmas osa on lihavoidulla ja siinä paljastetaan, mitä aiheesta jälkeenpäin selvisi kun kaivoi netistä tietoa esiin.

Tehtävä: Kuvaile (suomeksi) korean kielen eroja Etelä- ja Pohjois-Korean välillä.

No niin. Mitä tiedän korean kielestä? Se ei ole sukua millekään muulle kielelle. Sille on luotu kirjakieli joskus satoja vuosia sitten. Ei muuta. Tuo nyt ei paljon hyödyttänyt, mutta voinee olettaa että ennen Korean jakoa standardikieli oli jo jossain määrin lyöty lukkoon. Ainakin jos vertaa suomen kielen tilanteeseen samoja aikoja; murteita oli, mutta oli myös yleiskieli. Toisaalta jako vuoden 1945 jälkeen on ollut totaalinen. Mutta meillähän on vertailukohta eli Saksa. Mitä tiedän Itä- ja Länsi-Saksan eroista kielen suhteen? Jotkin uudemmat sanat olivat erilaisia. Muistan ainakin, että valintamyymälä oli lännessä Supermarkt ja idässä Kaufhalle. Ja astronautti oli idässä tietysti Kosmonaut, kun taas lännessä Raumfahrer. Johtopäätös: vuoden 1945 jälkeen korean kieleen tulleet termit, kuten tietokone, ovat mahdollisesti erilaisia pohjoisessa ja etelässä. Lisäksi on ilmeistä, että Saksan malliin termit on otettu ideologisesti läheisestä maasta. Heitetäänpä tuosta vähän läppää...
Korean kieli oli ehtinyt vakiintua kirjoitettuun standardimuotoonsa jo ennen Korean jakoa 1945, vaikka alueelliset murre-erot olivatkin edelleen huomattavia. Kirjallisen muodon vakiintumisen ansiosta erot yleiskielessä koostuvat lähinnä kieleen tulleiden uusien termien erilaisuudesta. Pohjois-Korean versiossa nämä lähinnä nykytekniikkaa käsittelevät sanat ovat usein peräisin venäjän kielestä, kun taas Etelä-Koreassa lähes täysin englannista.
Arvio vastasi aika hyvin todellisuutta. Sanastoissa ei sinänsä ole merkittäviä eroja, koska molemmissa maissa "kieliraamatun" asemassa on 1936 painettu sanakirja. Pohjoisen ja etelän kielen eroja käsittelevässä wiki-artikkelissa englanti/venäjä -lainat vahvistetaan, esimerkkinä mainitaan sana traktori, joka on tullut pohjoiseen venäjän ja etelään englannin kielen kantamuodosta.

Sitten meillä on tietysti ideologisista syistä johtuvat erot. Kommunistimaissa sanotaan aina 'toveri', ollaan mukana 'neuvostoissa' ja 'nuorisojärjestöissä', kun taas lännessä ovat 'osakeyhtiöt' ja 'diskot'. Etelä-Koreassa kommunismivastaisuus oli niin kovaa sotilashallitusten aikana, että kommunismille tyypillisten sanojen käyttäminen saattoi olla hengenvaarallista. Olihan Suomessakin vastaavaa. Sanaa toveri ei tullut omassa nuoruudessa ikinä käytettyä, kun siinä oli poliittinen lataus. Sama juttu kaikissa muissakin osaamissani kielissä - vastaava sana on poliittisesti latautunut. Lienee aika turvallinen veikkaus, että korean kielessä olisi samoin...
Yhteiskuntajärjestelmien totaalinen poikkeavuus antaa myös kieleen monia vaikutteita. Pohjois-Koreassa kieleen on syntynyt monia sanoja, joilla ei ole Etelä-Koreassa lainkaan tarvetta. Näitä ovat esimerkiksi kommunistiseen ideologiaan liittyvät termit. Etelä-Koreassa taas on vastaavasti syntynyt etenkin kaupallisia termejä, joille ei Pohjois-Koreassa ole käyttöä. Edellisessä kappaleessa mainittuihin teknisiin uussanoihin verrattuna näillä sanoilla on se ero, että toisen maan kielessä vastinsanoja ei ole edes olemassa tai ne ovat vähän käytettyjä. Lisäksi monet vanhatkin sanat ovat saaneet erilaisen merkityksen pohjoisessa ja etelässä. Esimerkiksi pohjoisen ideologiaan liittyvät, kommunistiseen jargoniin otetut sanat ovat etelässä muuttaneet merkitystään ja saattavat jopa leimata käyttäjänsä kommunismin kannattajaksi.
Ideologis-kaupallisista uussanoista ja niiden tuntemattomuudesta toisessa maassa ei löytynyt tietoa. Mutta venäjän sanan товарищ käännökseksi pohjoiskorealaiset olivat valinneet yleiskorealaisen ystävää tarkoittavan sanan, jolle kävi eteläpuolella rajaa kuten arvasinkin eli se on kadonnut käytöstä.

Alussa pohdin murteita. Niitä on varmasti tuon kokoisessa maassa useita ja saattavat poiketa toisistaan paljonkin. Lisäksi on saattanut vaikuttaa se, että ennen sotaa pohjoinen oli teollistuneena rikkaampi ja etelä takapajuista maatalousaluetta. Koreoiden välinen raja kiskaistiin aluksi kulkemaan 38. leveyspiiriä pitkin, sodan jälkeen aselepolinja vakiintui suunnilleen samalle tasolle. Lännessä Pohjois-Korea työntyi etelämmäs ja idässä Etelä-Korea pohjoisemmas alkuperäiseen jakoon nähden. Jaon on täytynyt olla satunnainen murrealueisiin nähden. Mitä tämä tarkoittaa? No varmaan sitä, että rajan halkaiseman murrealueen pohjoisosan kieli on kehittynyt eri suuntaan kuin eteläosan, molempien lähentyessä paikallista valtakieltä. Toisaalta näinhän on joukkoviestinnän myötä tapahtunut kaikkialla, murteiden merkitys on vähentynyt. Näin ollen ei tämä pahasti poskelleen voi mennä...
Toisen maailmansodan jälkeen Koreoiden raja asettui suurvaltojen päätöksellä 38. leveyspiirille. Uusi raja halkaisi sen kohdalla sijainneet murrealueet kahteen osaan eikä tilanne liiemmin muuttunut Korean sodan myötä. Lännessä merkittävä Kaosongin kaupunki jäi nyt pohjoispuolelle, idässä rannikkoaluetta enemmän eteläpuolelle. Länsipuolella haljennut murrealue on säilynyt pohjoisessa enemmän entisellään, koska Kaesong on riittävän suuri ylläpitämään murretta. Etelässä taas Soulin läheisyys ja valtava kasvu on muuttanut sikäläisen murteen lähelle yleiskieltä. Itäpuolen haljennut murrealue on syrjäisempänä kyennyt säilyttämään omaleimaisuutensa ja keskinäisen samankaltaisuutensa paremmin. Tosin molemmin puolin rajaa on havaittu kielen muuttuminen enemmän sikäläisen yleiskielen kaltaiseksi.
No nyt kävi huono mäihä. Korean kielen murrekartta paljastaa epäonnen. Lännessä raja kulkee tarkalleen murrerajaa pitkin, pohjoisessa hwanghaen murre ja etelässä seoulin murre eli yleiskieli. Idässä arvaus saattoi mennä jopa kohdalleen, koska raja halkaisee gangwonin murrealueen.

Oletin, että korean kirjakieli olisi muotoutunut jo ennen jakoa. Tuskin se siitä lienee muuttunut. Siis tarkoitan kirjaimistoja. Tai mitä hittoja ne hieroglyyfit nyt ovatkaan. Joka tapauksessa erilaisia merkkejä kuin japanissa ja kiinassa, mutta samalla periaatteella. Jos miettii suomen kieltä, niin täällä on mallikirjaimistot ehtineet muuttua pariinkin kertaan samassa ajassa. Mutta sana- tai tavumerkit (kumpiahan koreassa käytetään???) lienevät hankalampia muuttaa. Veikataan että eroja ei ole ehtinyt syntyä...
Kirjoitettu kieli on pysynyt käytännössä samanlaisena sekä Pohjois- että Etelä-Koreassa. Toisessa maassa kirjoitetut tekstit ovat täysin ymmärrettävissä myös toisessa. Korean kielen kirjoitusmerkit ovat samanlaisia molemmissa maissa, merkittäviä eroja ei ole syntynyt.
Pielessä. Sekä oikeinkirjoituksessa että välilyönneissä on havaittavia eroja. Yleissääntönä voi sanoa, että pohjoisessa säännöt oikeinkirjoituksessa ovat tiukemmat (oliko muka yllätys?). Erot eivät ole suuria, mutta luultavasti tekstistä näkee heti kummassa maassa se on kirjoitettu vaikka molemmin puolin rajaa sitä pystyykin ongelmitta lukemaan.

Lopuksi voisi tietysti sanoa jotakin keskinäisestä ymmärrettävyydestä. Tässä kannattaa varmaan rajoittua pohjoisesta etelään siirtyneisiin, koska toiseen suuntaan liikennettä on ollut sattuneista syistä aika vähän...
Etelä- ja pohjoiskorealaiset kykenevät ymmärtämään toistensa puhetta ja etenkin kirjoitusta ongelmitta. Valtioiden välisiä eroja suuremmat ovat murre-erot. Lähinnä näiden ansiosta eteläkorealainen tunnistaa puhujan välittömästi pohjoiskorealaiseksi ja päinvastoin. Tästä ovat etelään paenneet pohjoiskorealaiset joutuneet jonkin verran kärsimään, koska heitä saatetaan syrjiä työnhaussa, puolison etsinnässä ja vastaavissa tilanteissa. Suurimmat ongelmat kielen suhteen sopeutumisessa etelään siirtyneillä on lähinnä talouteen ja mediaan liittyneiden uudissanojen kanssa. Näiden omaksumisen jälkeen he tulevat ongelmitta toimeen, mutta pohjoiskorealaisen aksentin peittäminen on hankalampaa.
Ainakin New York Timesin artikkelin mukaan arvaukset osuivat oikeaan. Tosin keskinäinen ymmärtäminen ei ole aivan yhtä helppoa kuin oletin.

44 kommenttia:

Tomi kirjoitti...

Ei kvanttifysiikka voi kiovin vaikeaa olla, kerta meikäläinenkin on sen läpäissyt

Tomi kirjoitti...

Kuten edellisestäkin kommentistani (ja kenties tästäkin) huomaa, että suomi on paljoin vaikeampaa kuin kvanttifysiikka.

Edellisessä viestissäni pitäisi lukea:
"Ei kvanttifysiikka voi kovin vaikeaa olla, kerta meikäläinenkin on sen läpäissyt"

Becker kirjoitti...

Tomi on ilmeisesti päässyt selviämään noiden kahden viestin välillä :-)

Tuolla edellä esitetyllä langvistiikkaan perehtyneellä esseellä olisi Jaska saanut valt. tieteen maisterin bumagat lennosta.

Onnitteluni!

Jaska Brown kirjoitti...

Tomi, se nyt ei todista mitään että sinä olet sen läpäissyt. Mutta kun minäkin olen, tosin kyllä se pirusti teetti töitä. Kun valittelin proffalle, että kyllä tämän homman osaa, mutta en minä tästä mitään ymmärrä, niin tämä vastasi: Älä välitä, minä olen tehnyt tätä duunia 30 vuotta enkä minäkään ymmärrä kvanttifysiikkaa!

Becker: Sokalin huijauksen tunnisti aikoinaan huijaukseksi siitä, että se oli aivan liian selkeää tekstiä kyseiselle tieteenalalle...

älämölö kirjoitti...

Niinpä. En kyllä hikoillut yhdessäkään luonnontieteiden tentissä tentissä ns. vaativuuden vuoksi. Suurin ongelma tuli vastaan biokemian puolella, jossa piti muistaa tsiljoonat erilaiset kierrot rakennekaavoineen ulkoa. Jätin siis metabolian väliin (ja sitä myötä kokonaisuuden todistukseeni kyseisestä aineesta hankkimatta), vaikka mielenkiintoinen aihe olikin. En vain ymmärrä, miksi opetella painettua tietoa ulkoa, jonka kuitenkin tutkimusasetelmassa tarkastaisi kirjallisuudesta.
Ehkä olisi pitänyt opiskella fysiikkaa pidemmälle, että olisi päässyt tuskailemaan? Perusopinnot olivat varsin keppoista kamaa, mutta on varmaan vaikeampaa aineopintojen puolella.


PS. Allekirjoittanutta jäi harmittamaan, ettei suorittanut kvanttikemian syventävää kurssia (=tyhmennetty ja karsittu versio kvanttifysiikasta?). Kvanttifysiikasta... no se olisi vaatinut erilaiset sivuainevalinnat.

älämölö kirjoitti...

Tuollainen mutu-kirjoittaminen vaatii kuitenkin tietynlaisen algoritmin hallintaa. Tosin ensin pitää tietää asiasta vähän, toisesta samantyyppisestä vähän toista jne. Rinnakkaistietoa ja niiden ymmärrettyjä yhteyksiä.

Tajunnanvirran tarttuessa sopivasti paperille, oli hämmästykseni suuri, kun repäisin lukion uskonnon kurssista (kurssia piti poikkeuksellisesti filosofian opettaja) täydet pisteet.

Asioissa, joissa ei voi olla väärässä, on mukava vääntää pieni essee, ilman pelkoa siitä, että pisteet tippuvat, jos se ei rönsyile muodollisesti pätemättömäksi.

[\tajunnanvirta seis] :)

Ironmistress kirjoitti...

Noinhan se menee. Ruukinmatruuna itse tykkäsi aina enemmän esseekysymyksistä kuin laskuista. Ihan siitä puhtaasta syystä, että lasku on aina joko oikein tai väärin, se ei voi olla "hiukkasen oikein" tai "vähän väärin", kun sensijaan esseestä saa aina 1-6 pistettä riippuen siitä, millä tuulella opettaja on.

Ja aivan puhtaalla bullshittaamisella voi päästä esseekysymyksissä pitkälle.

Tämä on tärkeä syy siihen, miksi luonnontieteilijät ja insinöörit yleensä ovat hyvin syvällisesti myös humanistisesti ja valtiotieteellisesti sivistyneitä, kun taas histfiillarit ja valtsikkalaiset eivät ymmärrä luonnontieteistä ja tekniikasta höläyksen pöläystä. Heille matematiikan kaavat ovat jotain outoja loitsuja jota esoteeriset tiedevelhot mumisevat, ja tietokone voisi vallan hyvin käydä keijuvoimalla.

Koska tuo humanisti- ja valtsikkaväki ei itse ymmärrä luonnontieteitä ja teknologiaa, he samalla olettavat etteivät luonnontieteilijät ja insinööritkään ymmärrä heidän aihepiirejään. Ihmetys onkin suuri, kun joku ruukinmatruuna tai JB pudottaa heidät avauskirjastosta ensisiirroilla.

Tomi kirjoitti...

RM, pidätkö minua historiassa, ja humanistisilla aloilla sivistyneenä?
Jos et, niin älä tule väittämään luonnontieteilijöitä sivistyneiksi.

En ole koskaan tavannut humanistia, joka halveksisi luonnontieteitä tai luonnontieteilijöitä. Humanistit voivat pelätä luonnontieteitä (koska eivät ehkä ymmärrä alaa), mutta eivät koskaan halveksi niitä.
Humanistitkin pitävät fysiikkaa tieteistä tieteellisimpänä.

Olen taas tavannut useita insinöörejä ja muita, jotka haluavat esiintyä luonnontieteilijöinä, ja jotka halveksivat humanisteja ja humanistisia tieteitä.

Luonnontieteen ja yleisemminkin tieteen halveksintaa esiintyy paljon tieteellisesti kouluttamattomien ns. kadunmiesten joukoissa. Näissä porukoissa esiintyy näkemys, että tiede on rahan haaskausta ja tieteilijät ovat eliitin sätkynukkeja.
Toisaalta esiintyy paljon näkemystä, että tavallinen kansa tietää asiat paremmin kuin tutkijat.

Tiedevihamielisistä iso osa äänestää persuja.

Ironmistress kirjoitti...

Tomi, todennäköisesti tiedät, milloin kolmikymmenvuotinen sota käytiin, osaat nimetä yhden merkittävän feministin ja tiedät, kuka kirjoitti "Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit".

Pudotapa jollekin histfiilarille "Diracin delta", "stabiliteettimatriisi" tai "Maxwellin yhtälöt" ja voisit aivan hyvin puhua hänelle hepreaa.

Blogi-isäntäsi voi olla kanssasi sangen eri mieltä siitä, ovatko insinöörit (varsinkin dippasellaiset) luonnontieteilijöitä vaiko eivät. Tiettävästi insinööriopintoihin kuuluu aimo annos luonnontieteiden opintoja, ja on todennäköistä että maamme teknisten korkeakoulujen sekä tiedeyliopistojen opetus ei tältäosin eroa toisistaan.

Tomi kirjoitti...

RM, ero on siinä, että 30-vuotiset sodat, tunnetut feministit ym. kuuluvat peruskoulun opetukseen.
Maxwellin-yhtälöt tai Diracin deltta eivät. Ne eivät kuulu edes lukio-opetukseen.

Eli vertailet täysin eriasteiseen opetukseen kuuluvia asioita. Tällainen vertailu on epäreilua humanisteille.

Tomi kirjoitti...

Peruskouluopetukseen matematiikassa ei kuulu edes derivaatat eikä integraalit.
Lukiossa taas ei edes yleensä opeteta differentiaaliyhtälöitä.

Historiassa ja humanistisilla aloilla edetään paljon "pitemmälle" perusopetuksessa kuin matematiikassa ja luonnontieteissä.

Ironmistress kirjoitti...

Kun valittelin proffalle, että kyllä tämän homman osaa, mutta en minä tästä mitään ymmärrä, niin tämä vastasi: Älä välitä, minä olen tehnyt tätä duunia 30 vuotta enkä minäkään ymmärrä kvanttifysiikkaa!

Hips, meillä prosessimetallurgian puolella termodynamiikka sekä fysikaalinen kemia ajavat saman asian.

Mikäli muisti palaa pätkittäin, Ludwig Boltzmann totesi: Kun ensimmäisen kerran luet termodynamiikkaa, kuvittelet että ymmärrät siitä jotain. Kun toisen kerran luet sitä, huomaat ettet ymmärrä siitä mitään. Kun kolmannen kerran luet termodynamiikkaa, tiedät, ette ymmärrä siitä mitään, mutta sillä ei ole merkitystä, koska osaat asian jo ulkoa.

Ironmistress kirjoitti...

Tomi, siinäpä se. Humanistisella pulella ja valtsikassa yksinkertaisesti ei mennä perusasioista pitemmälle - niitä vain syvennetään, levennetään ja laajennetaan. Ehkä opitaan metanarratiivin ja hermeneuttisen metodin käsite, mutta mitään uutta ja vaikeampaa ei tule.

Kun ruukinmatruuna toteaa olevansa paljon lukenut amisgimma, se tarkoittaa juuri sitä: hänellä on kova peppu ja hän on viihtynyt niin kirjastossa, kirjakaupassa, netissä kuin lukulampunkin ääressä.

Siihen lukemistoon on kuulunut, paitsi ammattikirjallisuutta, myös tietosanakirjoja, romaaneja, historiaa, psykologiaa, poikkitieteellisiä aiheita ja tottakai scifiä ja fantasiaa.

Tomi kirjoitti...

On paljon humanistisia aloja, joissa peruskoulussa ja lukiossa ei opeteta edes alkeita. Esimerkkeinä voidaan mainita kielitiede ja antropologia.

Tomi kirjoitti...

RM::lä näyttää olevan harhaluulo, että humanistiset alat ja valtiotiede olisi pelkkää yleistietohömppää. Tämä on väärä mielikuva, ne ovat oikeita tieteitä, jossa ei peruskoulu- ja lukiotiedoin pärjätä.

Tomi kirjoitti...

Persuille ja eräeinareille tyypillinen tiedeviha on tieteen täydellistä vihaamista ja tarpeettomuuden julistamista.
Heille tiede on jopa vahingollista erityisesti suomalaisille.

Viherppiiperöt paremminkin pelkäävät kuin vihaavat tiedettä. Heidän tiedevihansa kohdistuu vain pieneen osaan tiedettä. Muun tieteen arvon he tunnustavat.



Tomi kirjoitti...

Vielä on mainittava erä erityisen tiedevihamielinen ryhmä- libertaarit.

Libertaarit hyväksyvät tieteen vain jos sen tulokset vastaavat heidän näkemyksiään. Kaikki muut tulokset hylätään propagandana ja roskana.
Libertaarit kyseenalaistavat vahvasti myös tieteen julkisen rahoituksen.

Anonyymi kirjoitti...

Huono lähtökohta tenttiarvostelulle on, että kysymys on kielitieteellisesti huono. Siinä periaatteessa oletetaan, että olisi (suuri) ero pohjoisen ja eteläisen kielimuodon välillä (voisi se tietty kompa olla). Jos otettaisiin vaikka joku parempi: "Kuvaile korean puhuma-alueen eroja". Otin kursiivin tekstin arvostelun pohjaksi epähuomiossa, mutta sitten katsoin, että olit eksplisiittisempi kursiivilla kirjoittaessasi, joten parempi olikin keskittyä siihen. Huomaat kuitenkin, että tenttiarvostelu sopisi myös siihen "oikeaan" tenttivastaukseen.

> Se ei ole sukua millekään muulle kielelle.

_Todistettavasti_. Sukulaisuus japanin kanssa on hiukan uskottava hypoteesi, jonka tueksi on kyllä esitettykin tavallisia hörhöteorioita parempia todisteita, mutta joo.

Valtaosa lingvisteistä uskoo, että kieli on syntynyt vain kerran, ja siitä ovat sitten haarautuneet kaikki kielet, joten kaikki kielet ovat sukua keskenään (ja joo, keinotekoisia ei lasketa). No, kreolit. Mutta joo, on mahdollista, että kieli on syntynyt historian saatossa monta kertaa, se vain ei ole valtavirtakäsitys, ja tuntuu kyllä hiukan uskomattomalta, että _hyvin_ monta kertaa (kun ei todistetussa historiassa ole oikein esimerkkejä, no, kreolit, ja niistä onkin sitten saanut alkunsa niin monen monta hörhöteoriaa).

> Sille on luotu kirjakieli joskus satoja vuosia sitten.

Kun aletaan kielitieteellisen kysymyksen yhteydessä puhua kirjakielestä, niin aletaan mennä metsään. Kirjakieli on keinotekoinen luomus, joka parhaimmillaan heijastelee puhuttua kieltä (= oikeaa kieltä; tietty myös viittomakielet). Kielistä puhumisen perusta on puhuttu kieli, kirjakieli on _aina_ toissijaista.

> Jotkin uudemmat sanat olivat erilaisia. ... korean kieleen tulleet termit ... [jne]

Sanasto ei ole kielitieteellinen kysymys. Esimerkkinä on sanaston muuttuminen: jokainen "sukupolvi" keksii oman slanginsa, joka vaihtelee moninaisesti. Tämä vaihtelu ei täsmää kielenpiirteiden kanssa. Sanaston (varsinkin slangi-, uudis-, poliittis-, joihin tässäkin esseessä keskityttiin) isoglossit vaihtelevat (suhteellisen) villisti ("Joka sanalla on tarinansa."). Niiden pohjalta tehtyjen yleistysten kanssa ei pitkälle pötki.

NB! Sanaston rakenteen vertaaminen on eri asia kuin sanaston vertaaminen, esim. metsä, messä, me-tsä, mehtä, mettä, me-th-th-ä yms..

--JATKUU--

Anonyymi kirjoitti...

--JATKUU--
> saattanut vaikuttaa se, että ennen sotaa pohjoinen oli teollistuneena rikkaampi ja etelä takapajuista maatalousaluetta ... [jne]

Paljon on kirjoitettu kielenulkoisista asioista kielitieteellisen kysymyksen yhteydessä. Totta kai ne vaikuttavat, mutta eivät mitenkään kielitieteellisesti. Se, että valtakunnan tai läänin raja on jokin tai se, että yhteiskunta on ideologisesti tietyn lainen, ei vaikuta siihen, onko kielessä vokaaliharmoniaa tai objektikonjugaatiota tai sivulauseita. Tämä voi olla maallikon hankala tajuta, koska on nähty hörhöteorioita esimerkiksi siitä, että veriryhmäyleisyys korreloisi (ja olisi se syy) th:n (tai siis paremminkin dh:n) esiintymisen kanssa. Kotitehtävänä on miettiä, miksi tämä asia ei ole näin.

> Toisaalta näinhän on joukkoviestinnän myötä tapahtunut kaikkialla, murteiden merkitys on vähentynyt.

Maallikot luulevat, että joukkoviestinnällä on kieleen aivan hirrrvittävä vaikutus. Näin ei ole:

http://grammar.about.com/od/words/a/langmyths6.htm

Myth #4: TV Makes People Sound the Same

J. K. Chambers, a professor of linguistics at the University of Toronto, counters the common view that television and other popular media are steadily diluting regional speech patterns. The media do play a role, he says, in the spread of certain words and expressions. "But at the deeper reaches of language change--sound changes and grammatical changes--the media have no significant effect at all."

According to sociolinguists, regional dialects continue to diverge from standard dialects throughout the English-speaking world. And while the media can help to popularize certain slang expressions and catch-phrases, it's pure "linguistic science fiction" to think that television has any significant effect on the way we pronounce words or put together sentences.

The biggest influence on language change, Chambers says, is not Homer Simpson or Oprah Winfrey. It is, as it always has been, face-to-face interactions with friends and colleagues: "it takes real people to make an impression."

Joukkoviestinnän sijaan suurin nyky-yhteiskunnassa kieltä "tasaava" vaikutus on suurella mobiliteetilla. Itsekin muistan nuorena kauan sitten Huitsinnevada2:ssa asuessani, että paikallisessa kirkonkylän koulussa suuri(n) osa oppilaista (tai siis ainakin vanhemmat) oli muuttanut paikkakunnalle.

Ilmeisesti seuraava tutkija on jonkinlainen "TV:n suuri vaikutus kieleen"-asiantuntija. Lukekaa ja katsokaa, miltä vaikuttaa. Itse en ole vakuuttunut, minusta hänen tutkimuksensa lähinnä varmistavat Chambersia.

http://de.wikipedia.org/wiki/Rudolf_Muhr

> Joka tapauksessa erilaisia merkkejä kuin japanissa ja kiinassa, mutta samalla periaatteella.

Tässä kohtaa aloin vakavasti miettiä, että blogi-isäntä oli kirjoittanut blogauksen kieli poskessa. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki :-)

Joka tapauksessa tämä essee ei sisällä mitään fonologiasta, morfologiasta tai syntaksista tai erityisesti äänteenmuutoksista. Ei kerrota sellaisia asioita (suomi vaan esimerkkinä), kuin että fonotaksi on erilainen eri murteissa (suomen itämurteissa on yleinen fonotaktinen rajoite, että tavun lopussa ei saa olla n), ei sitä, että taivutusparadigma on erilainen eri murteissa (metsä:metsään vrs mettä:mettähän, poika:poikia vrs poika:poikaloi).

Eli ei, ei menisi tentissä läpi.

Jaska Brown kirjoitti...

Älämölö: Juuri noin toimitaan mutussa. Jos on laajat yleistiedot, pärjää aiheessa kuin aiheessa johonkin asti niillä. Suurimmalle osalle ihmisistä vain iskee luovutusmoodi päälle, kun huomaa että tentissä kysytään jotakin mikä on jäänyt opiskelematta.

Ironmistressin ja Tomin keskinäinen nokittelu: Humanistiset alat ja luonnontieteelliset alat ovat tasan yhtä "vaikeita". Juju on siinä, että humanististen alojen vaatimustaso on alhaisempi siksi, että luonnontieteissä pitää ihan aikuisten oikeasti ymmärtää vaikeita asioita, ulkoa oppimalla ei pärjää. Siksi humanistisissa aineissa opiskelijoiden taso ei ole kapasiteetiltaan samaa luokkaa kuin luonnontieteissä. Rautalankaa: 80 % luonnontieteilijöistä (pl. lähinnä pahasti lukihäiriöiset) pärjäisivät oikein hyvin humanististen aineiden opinnoissa, kun taas humanististen aineiden opiskelijoista luonnontieteellisellä alalla pärjäisi vain 20 %. (Tässä muuten puhui kokemuksen syvä rintaääni, mitenkään yksityiskohtiin menemättä.) Mikäli aineiden opiskelijat vaihdettaisiin keskenään, luonnontieteellisen alan yliopisto-opintojen cum laude -taso huipentuisi matematiikassa polynomifunktion ääriarvojen tutkimiseen ja fysiikassa heittoliikkeeseen.

Tomi: En ole koskaan tavannut humanistia, joka halveksisi luonnontieteitä tai luonnontieteilijöitä. Kerro mullekin, missä paratiisissa olet elänyt. Olen mm. väitellyt yhteiskuntatieteiden maisterin kanssa aiheesta matematiikan tarpeettomuus. Kun tämä väitti, että aritmetiikkaa enempää ei tarvita missään, huomautin että kai haluat että kännykkäsi toimii. Ei suostunut uskomaan, että kännykän toiminnalla olisi mitään tekemistä matematiikan kanssa, paitsi että näppäimistössä on numeroita. Voisin suoralta kädeltä kertoa kymmenkunta esimerkkiä lisää suoraan elävästä elämästä.
Kadunmiesten keskuudessa luonnontieteen halveksunta on harvinaista, päinvastoin kunnioitetaan pitkälle lukenutta alan ihmistä. Humanistis-yhteiskuntatieteitä sen sijaan kadunmiehet halveksivat useinkin. Kadunnaisten (disclaimer: tämä ei nyt tarkoita maailman vanhinta ammattia...) keskuudessa em. diskurssit ovat täsmälleen päinvastaiset.
humanistiset alat ja valtiotiede olisi pelkkää yleistietohömppää. Tämä on väärä mielikuva, ne ovat oikeita tieteitä, jossa ei peruskoulu- ja lukiotiedoin pärjätä.
Kuis monta alan tenttiä olet suorittanut? Been there, done that. "Yleistietohömppä" on kyllä väärä nimi, jätä yhdyssanan keskimmäinen osa pois niin olet lähempänä totuutta.

Anonyymi tenttiarvostelija: Suurkiitokset vaivannäöstä. En olettanutkaan että kyseisellä vastauksella pääsisi läpi, mikäli se olisi tentin ainoa kysymys. Olettaisin että kysymys olisi osa laajempaa tenttiä ja siitä saisi osapisteitä. Olen täysin vastaavalla bullshittaamisella (ja vieläkin pahemmilla) saanut pisteitä vastauksista. Toit aivan oikein esiin vastauksen tieteelliset puutteet, jotka ovat suoraa seurausta asiantuntemattomuudesta. Mutta kielitieteen peruskurssi mukaan, niin olisi joitain alan perustermejä voinut ympätä mukaan ja ne olisivat tehneet vaikutuksen.
Niin ja tuo kursiiviteksti oli nimenomaan pelkkää pohdintaa. Kyllä parempi tenttivastaus olisi se leipäteksti. Mutta toivoakseni sekään ei olisi yhden kysymyksen tentissä riittänyt läpäisyyn. Pari aitoa kieliesimerkkiä mausteeksi sekaan, niin sitten joo.
Tuo joukkoviestintä / muuttoliike -vertailu oli mielenkiintoinen. Toki molemmilla on vaikutuksensa, mutta ihan perstuntumalla omien elämänkokemusten nojalla ei muuttoliikkeellä ole ollut niin suurta merkitystä. Paitsi tietysti sillä lailla että havaintojeni mukaan ihmiset puhuvat sitä murretta jonka vaikutuksen alaisena ovat lapsuutensa viettäneet eikä äidin kotipaikkakunnan murretta. Tosin minä ja perheeni olemme yksittäistapauksia ja havaintoni ympäristöstä eivät tietenkään ole yleispäteviä.

Tomi kirjoitti...

Jaska, juuri kadunmiehet halveksivat tiedettä ja luonnontieteitä varsinkin.
Biologeja varsinkin pilkataan ja halveksitaan.
Samoin ilmastotiedettä. Lääketiede ja varsinkin lääketutkimus saa paljon paskaa niskaansa.
Ja kaikki tämä juuri kadunmiesten toimesta.

Fysiikka ja matematiikka saavat olla rauhassa, koska ne eivät vaikuta ihmisten arkielämään.

Biologien vaatimukset luonnonsuojelusta taas vaikuttaa monien ihmisten elämään.
Samoin biologien näkemykset evoluutiosta loukkaa monien kadunmiesten vakaumusta.

Tomi kirjoitti...

Jaska, yliopistomatematiikakin laudaturiin asti on suoritettavissa ihan vasemmalla kädellä. Samoin teoreettisen fysiikan opinnot eivät vaadi paljoa.

Ironmistress kirjoitti...

Tomi, niin ne ovat helppoja meille jotka olemme matemaattisesti lahjakkaita.

Ikävä kyllä se matemaattinen lahjakkuus noudattaa sitä Gaussin käyrää ja me kolme (RM, JB ja Tomi) edustamme sitä oikean puolitason laidassa. Tätä et ole ottanut huomioon.

Useimmille ihmisille tie nousee pystyyn jo lukiomatematiikassa. Pelkästään jo optimointiprobleema ja Cauchy'n väliarvolause on useimmille ihmisille liian vaikea ymmärtää.

Siksi se, mikä meille kolmelle on ollut helppoa, on noin 90%:lle ihmisistä jotain käsittämätöntä höpinää joka voisi aivan hyvin olla sanskriittia tai jotain maagisia loitsuja.

Samaa ei voi sanoa humanistisen tai valtsikan aineista. Niistä selviää pelkällä lukemalla ja päättelykyvyllä.

Mitä tieteiden halveksimiseen tulee, niin silloin kun tieteellä ryhdytään tekemään politiikkaa tai tieteestä koohotetaan päättömästi, se nostaa välittömästi niskakarvat pystyyn. Varsinkin silloin, jos teoria ja todellisuus eivät vastaa toisiaan.

Tomi kirjoitti...

Matruuna, jos teoria ja todellisuus eivät vastaa toisiaan, niin teoria hylätään. Koska se on virheellinen.

Luonnontieteissä virheelliset teoriat eivät elä hirveän kauaa. Edellytyksenä, että teorioita voidaan testata.

Ilmastotiede, jota vastaan persut ja libertaarit hyökkäävät on todella lujalla pohjalla. Teoriat ovat kestäneet kriittisen tarkastelun jos useita kymmeniä vuosia.
Persut ja libertaarit hyökkäävät ilmastotiedettä vastaan, koska eivät pidä sen tuloksista.
Tämä on tiedevihaa puhtaimmillaan.

Matruunan oma maailmankuva on kaukana tieteellisestä. Siinä on paljon huuhaa-aineksia ja tiedevihaa.

Tomi kirjoitti...

RM, omat matemaattiset taitosi vaikuttavat olevan lukion pitkän matematiikan luokkaa.

Et ole tainnut matematiikkaa pahemmin lukea.

Jaska Brown kirjoitti...

Tomi: Jaska, yliopistomatematiikakin laudaturiin asti on suoritettavissa ihan vasemmalla kädellä. Samoin teoreettisen fysiikan opinnot eivät vaadi paljoa.

Ironmistress kommentoikin jo perustelut lausunnon älyvapaudesta, joten minulle jäi enää listattavaksi lausunnon kolme mahdollista selitystä:
1) Totaalinen dementia kokemuksista ihmisten oppimiskyvyn kanssa.
2) Tomi on a) käynyt eliittikouluja JA b) ei ole käynyt armeijaa. Tämä on ainoa mahdollinen tapa välttyä kohtaamasta normaaleja ihmisiä.
3) Infantiilia trollausta.

Tomi kirjoitti...

Jaska en ole kaynyt eliittikoulua, ja ole kaynyt armeijan ja viestini ei ollut trollausta.

Pointtini oli, etta eri asiat ovat vaikeita tai helppoja eri ihmisille.
Minulle kielet ovat hepreaa, ei minusta kielten opiskelijaksi ollut.

On alyllisesti typeraa vaittaa humanistisia aloja helpoksi kasienheilutteluksi ja luonnotieteita alyavaativaksi tositieteeksi.

Roskaa tehdaan molemmilla tieteen haaroilla, mutta myos asiaa.

Tomi kirjoitti...

Minä ihmettelen suuresti joidenkin "luonnontieteilijöiden" ylimielisyyttä ja itsensä korottamista.
Humanistisia aloja lukeneilta ei tällaista esiinny.

Jaska Brown kirjoitti...

No niin Tomi, ilmaisit viimeksi itsesi epätäsmällisesti. Nyt olemme samalla kantilla. Pahoittelen edellistä.

Kuten aiemmin kirjoitin, humanistiset ja luonnontieteelliset alat ovat tasan yhtä vaikeita. Humanistisia aloja on vain jouduttu skaalaamaan opiskelijamateriaalin takia alaspäin. Syy on siinä, että matemaattisissa aineissa suurimmalle osalle ihmisiä tulee raja vastaan jo lukiotasolla. Tosi huipulla vaaditaan paljon molemmissa.

Ironmistress kirjoitti...

Tomi, ruukinmatruuna on lukenut [ilta]lukion jälkeen pakolliset kurssit sitten koulunpenkinkulutuslaitoksessa. Siitä tosin on yli 20 vuotta jo, että jos vaikkapa epähomogeeniset differentiaaliyhtälöryhmät eivät enää ole hanskassa, siitä voi syyttää ikää ja laskurutiinin puutetta.

Todettakoon, että merenkulkukursseilla sellaiset käsitteet kuin "sini" ja "kosini" tuottavat lähes jokaiselle osallistujalle vaikeuksia.

Ironmistress kirjoitti...

Luonnontieteissä virheelliset teoriat eivät elä hirveän kauaa. Edellytyksenä, että teorioita voidaan testata.

Niin.

Ja mitä kauempana teoria on ns. puhtaista tieteistä, ja mitä enemmän siinä on muuttujia ja mitä epäeksaktimpi se on, sitä kauemmin myös virheellinen teoria elää.

Ilmastotiede, jota vastaan persut ja libertaarit hyökkäävät on todella lujalla pohjalla.

Eikä ole. Sen osalta a) teoria ei ole vastannut käytäntöä ja b) teoria ei tue havaintoja c) eikä ole tuottanut ennustettavia tuloksia.

On toki totta, että ilmasto lämpenee koko ajan. Sitä se on tehnyt alvariinsa. Välillä lämpenee, välillä jäähtyy ja syklit ovat satoja vuosia. Viimeksi meillä oli keskiajan lämpökausi, jolloin viljan viljely oli kannattavaa Grönlannissa. Eipä onnistu ihan vielä. Samoin Alpeilta jäätikköjen sulaessa alta paljastuu keskiaikaisia esineitä ja artifakteja. Taisi olla silloin vielä lämpimämpää.

Kun tieteellä aletaan tekemään politiikkaa, tulokset ovat lähes aina todella tuhoisia. Mietitäänpä vaikka Kolmannen valtakunnan tai Neuvostoliiton politiikkaa, joka perustui vallassa olleille tieteellisille teorioille. Tulokset eivät oikein rohkaise

Teoriat ovat kestäneet kriittisen tarkastelun jos useita kymmeniä vuosia.

Eivätkä ole, ja riittävä kriittisyys tieteeseen on vain hyvästä. Usko tieteen erehtymättömyyteen ja itsekorjaavuuteen on rinnastettavissa mihin tahansa uskontoon.

Tomi kirjoitti...

RM, älä jauha paskaa. Ilmastotieteessä havainnot ovat vastanneet teorioita todella hyvin.

Epäilen sinun tietävän ilmastotieteestä hyvin vähän. Tämä on yleistä denialisteille. Esimerkiksi innokas ilmastokriitikko Kumitonttu ei ymmärrä edes ilmastotieteen alkeita.

Tomi kirjoitti...

Tyypillistä RM:n kaltaiselle maallikolle on pitää omia havaintoja ja käsityksiään jotenkin arvokkaina tieteen kannalta.

Tieteessä kuitenkin on pyrittävä pääsemään eroon pitäytymisestä omiin arkihavaintoihin ja -päätelmiin.

Kliinisessä työssä olevat jäävät usein jumiin kliinikkoina tekemiinsä havaintoihin. Siksi on tärkeää, että lääketieteessä tutkimukset ovat tilasstollisia.

Jaska Brown kirjoitti...

IM: Todettakoon, että merenkulkukursseilla sellaiset käsitteet kuin "sini" ja "kosini" tuottavat lähes jokaiselle osallistujalle vaikeuksia.
Olivat sentään kuulleet niistä? Olen huomannut, että jos asioita ei tarvitse aikapäiviin, ne katoavat mielestä mutta myös palautuvat tarvittaessa pienellä kertauksella.

Ironmistress kirjoitti...

JB, olivat sentään kuulleet joskus. Mutta se, että ne oli autuaasti unohdettu, oli huolestuttavaa.

Tomi, ei tiede ole mitään sellaista esoteerista hepreaa, joka olisi vain asialle vihittyjen pappien yksinoikeus. Jos tieteeksi väitetyn oppialan tuotokset eivät vastaa reaalielämää, jossain on vikaa. Ja koko ilmastotiede haisee.

Jos ja kun keskiajalla on ollut lämpimämpää kuin nyt (ja silloin on ollut, sitä ei voida kiistää), on erittäin epätodennäköistä että nykyinen lämpimämpi kausi johtuisi ihmisen aikaansaannoksista vaan että se liittyy Auringon normaaleihin pitkän ajan sykleihin.

Ilmastotiede itsekin tuntuu olevan hakusessa. 1970-luvulla toitotettiin, että uusi jääkausi on tulossa. Eipä tullutkaan. Nyt ilmaston pitäisi olla lämpiämässä. Uskoo ken haluaa. Muistanet sen sadun siitä pikkupojasta, joka huusi että susi tulee.

Tiede on vain yksi uskonto muiden joukossa. Siksi siihen tulee kyetä suhtautumaan samalla tavoin kriittisesti kuin muihinkin uskontoihin tai ideologioihin. Ja erityisen vaarallista on, jos tieteellä aletaan tekemään politiikkaa.

Tomi kirjoitti...

RM, kuinka monta kertaa sinulle pitää sanoa, että keskiajanlämpökausi ei ollut globaali. Globaalit lämpötilat olivat tuolloin alempia kuin nykyisin.

Historialliset tekstit eivät ole hyviä lämpötilarekonstruktion lähteitä.

Ironmistress kirjoitti...

Tomi, keskiajan lämpökausi oli globaali ilmiö. Siitä on mainintoja niin Kiinan, Japanin kuin Koreankin kirjoitetussa historiassa. Samoin Uudessa-Seelannissa dendrokronologia osoittaa ilmaston olleen lämpimämpi kuin nyt. Ohessa lisää.

On mahdollista, että skandinaavit ovat keskiajalla purjehtineet koko Grönlannin ympäri. Heidän artefaktejaan on löydetty Ellesmerensaarelta, joka on Grönlannin pohjoispuolella.

Mitenhän jääkarhut mahtoivat selvitä keskiajan lämpökaudesta?

Tomi kirjoitti...

RM, on tehty lukemattomia tieteellisiä globaaleja lämpötilarekonstruktioita ja niitä on julkaistu Naturessa ja Sciensessa ja yhdessäkään niissä keskiajan lämpökausi ei ole yhtä lämmin kuin nykyaika.

Jossain ei-tieteellisessä lehdessä julkaistu artikkeli ei riitä mihinkään.

Anna joku arvostetussa tieteellisessä journalissa julkaistu artikkeli, niin alan uskomaan väitteitäsi. Toki on sanottava yksi ei riitä, vaan pitäisi olla luokkaa kymmenkunta.

Tomi kirjoitti...

Tuossa on lyhennelmä artikkeleista, joissa todetaan, että nykyään on lämpöisintä 2000 vuoteen arktisella alueella. Sieltä pääsee lukemaan myös alkuperäiset artikkelit.

http://ilmastotieto.wordpress.com/2012/10/31/arktisen-alueen-lampeneminen-ennennakematonta-2000-vuoteen/

Anonyymi kirjoitti...

> on tehty lukemattomia tieteellisiä globaaleja lämpötilarekonstruktioita ja niitä on julkaistu Naturessa ja Sciensessa

Ja valitset nuo pop-tiedelehdet tiedelehtien kastin kärkeen! Mielenkiintoista, sangen mielenkiintoista!

Arawn kirjoitti...

Korean kielestä puuttumatta humanistisiin ja luonnontieteellisiin aloihin...

Se kirjoitusjärjestelmähän on nimeltään Hangul ja se on korealaisen kuninkaan (no, varmaan avustajineen) kehittämä. Ymmärtääkseni se on kielitieteilijöiden mielestä yksi maailman parhaista ja tieteellisimmistä kirjoitusjärjestelmistä ellei jopa paras. Syy lienee se, että hangul on kehitetty pelkästään korean kieltä varten - latinalaiset aakkosethan esim. on omaksuttu eri kieliin ja niitä on jouduttu yleensä vähän muokkailemaan kielen mukaan, kirjainten äännearvot vaihetelevat kielissä jne.

Ennen hangulin kehittämistä Koreassa käytettiin hanja-merkkejä eli kiinalaisia kirjoitusmerkkejä. Niitä käytetään yhtä erinäisissä yhteyksissä, esim. ihmisen nimi voidaan usein kirjoittaa sekä hanja- että hangul-merkein. Edellinen kertoo sitten nimen merkityksen, mitä ei hangulista voi päätellä (ellei nimi ole koreaksi selvästi jotain, kuten vaikka Kukka, jos suomeen verrataan). Tämä nyt johtuu siitä monimutkaisesti hommasta, että monilla hanja-merkeillä on eri lukutapoja ja vastaavasti monet eri hangul-tavut voidaan merkitä usein eri hanja-merkein. Esimerkiksi tavu "Soon" nimessä voi tarkoittaa eri asioita, kuten "puhtaus", "itu", "kolmas" jne. Homma riippuu siitä, mikä on nimen hanja-muoto.

Mutta joo, intouduin vähän... Yksi, missä P- ja E-Koreoiden kielierot ovat varmaan kiinnostavia on se, mihin kielten kohteliaisuustaso on kehittynyt. En tiedä, mikä olisi parempi tapa kutsua sitä... Luin joskus, että korean kielessä olisi peräti seitsemän eri tasoa, mutta vain kuusi on käytössä, koska seitsemäs oli varattu kuninkaan puhutteluun eikä kunkkua enää ole. Koreaa opiskellessa meille sanottiin, että pitäisi oppia kolme; muodollisin, kohtelias ja läheinen, joka soveltuu hyvien ystävien ja puolisoiden välille. No, en ole vielä oppinut kovin hyvin, vasta tankannut kirjaimia. Ne on itse asiassa suht helppo oppia, todella hyvä kirjoitusjärjestelmä. Ääntäminen on vähän hankalampaa niiden perusteella, mutta niin käy aina, kieli kehittyy kirjoitusjärjestelmän edelle. Kohta voisi siirtyä sanastoon ja kielioppiin...

Jaska Brown kirjoitti...

Tervehdys Arawn.

Olinkin jo pettynyt, että en saanut tähän tekstiin kommenttiasi, kun muistin sinun asiaa tuntevan.

Mielenkiintoista tietoa. Hangul siis loi merkin sopivan merkin jokaiselle tarpeelliselle äänteelle, mikäli oikein ymmärsin. Paljon muuta en sitten tajuakaan. Olen katsellut muutamia korealaisia elokuvia lisää tekstin kirjoittamisen jälkeen. Kieli on niin outoa, että matkaan ei niistä ole tarttunut yhtään ainutta sanaa. Jos vertaa vaikka japaninkielisiin, niin niistä aina jotkin sanat oppii tunnistamaan.

Seitsemän eri tasoa? Kuulostaa jotenkin tyypilliseltä itäaasialaiselta meiningiltä. Käsittääkseni kiinassa ja japanissa on myös sama piirre eli kontekstista riippuu millä tavoin puhutaan. Onhan samaa toki eurooppalaisissakin kielissä, mutta ei kai lähellekään samaa luokkaa.

Olen kirjoista ja netistä löytänyt tietoa, että pohjoisessa kieli on etelän näkövinkkelistä "jämähtänyt" paikoilleen ja pohjoisen loikkarien kieli toimii kielitieteellisenä museona. Uudelleenkoulutusleireillä opetetaan sitten eteläkorealaista nykykieltä. Olisi kivaa tietää lisää, mutta en vielä ole löytänyt esimerkkipitoisia selvityksiä aiheesta.

Mutta kyllä on mielenkiintoinen maa ja hyviä elokuvia osaavat tehdä!

Arawn kirjoitti...

Suunnilleen noin hangulin kohdalla. Kirjaimet sitten muodostavat tavuja, aivan kuten meillä, mutta kirjaimia ei automaattisesti kirjoiteta peräkkäin vaan ne sijoitetaan ikään kuin pieneen neliöön. Riippuen sitten merkeistä, ne voidaan kirjoittaa peräkkäin, kaikki allekkain, yksi vasemmalle ja kaksi oikealle allekkain jne. Neliössä on vähintään kaksi ja enintään neljä merkkiä. Sana ei voi alkaa vokaalimerkillä, joten jos sana alkaa äänteellisesti vokaalilla, siihen tulee eteen tietty konsonantti, jolla on aina ennen vokaalia äännearvona 0.

Kieli on kyllä erilainen kuin kiina tai japani, ainakin äänteellisesti. Itse erotan ne toisistaan jo varsin hyvin ja olen oppinut joitain sanoja katsoessani korealaisia draamoja. Osaan esimerkiksi pyytää anteeksi kolmella eri tavalla (eri tasot ;).

Olen kuullut, että Japanissa miesten ja naisten käyttämä kieli poikkeaa jossain määrin toisistaan - molemmat ymmärtävät kyllä toisiaan, mutta kielenkäyttö on sukupuolittunutta. Koreassa tätä ei kai ole niin kieliopin/sanaston tasolla, mutta ainakin puheessa eron kuulee. Naiset puhuvat sillä lailla hyvin sievistellen usein ja se kuulostaa aika ärsyttävältä, etenkin, kun sanojen loppuja venytetään ja puhutaan vähän nenään niin korealaiset naiset kuulostavat siltä kuin ne valittaisivat koko ajan jostain. :D

Mä nyt olen kaukana mistään asiantuntijasta Korean tai korean suhteen, mutta olen kyllä kiinnostunut aiheesta. Sen tiedän kieliopista, että verbi tulee aina lauseen loppuun, rakenne on siis SOV, kun suomi on periaatteessa SVO. Kielessä on monia länkkärin näkökulmasta outoja juttuja kuten erinäisissä tapauksissa kiinalaisten & korealaisten sanojen yhtä aikainen käyttö (esim. numerot, joskin yleensä tiettyjä asioita ilmaistaan korealaisin ja tiettyjä kiinalaisin numeroin), "lukusanojen" käyttö luetteloidessa jotain (ja esimerkiksi, jos luetteloi ihmisiä, tulee käyttää eri sanaa kuin jos luetteloi puita jne.), persoonapronominien mutkikas käyttö (minää ei mielellään korosteta ja toisaalta "me/meidän" voi tilanteesta riippuen tarkoittaa myös "minä/minun") jne. Mutkikasta.

Ääntämisen kannalta hankalin on mielestäni r/l-kirjain, joka lausutaan eri yhteyksissä enemmän L:nä ja toisissa enemmän R:na, mutta etenkin jälkimmäisen kohdalla ääne on jotenkin outo ja hirveän vaikea tuottaa.

Saa nähdä, mitä mun opiskelusta tulee.

Mitä tulee P-Koreaan, olen lukenut samaa, että kieli olisi jämähtänyt aika paikalleen. Kiinnostavia ovat myös maiden nimitykset. P-Korea on "Choson", E-Korea on Daehan Minguk, lyhennettynä Hanguk, ja me käytämme termiä Korea. Kaikki perustuvat alueella vaikuttaneisiin kuningaskuntiin. Choson on "Joseon" (lausutaan samalla tavalla, mutta syystä X litteroidaan englanniksi näin), 1300-luvulta 1900-luvulle kestänyt Korean kulta-aika. Korea-nimi perustuu Goryeo-kuningaskuntaan, joka hallitsi niemimaata ennen Joseonia. Daehan Minguk puolestaan tarkoittaa jotain tyyliin "suuren han-väen kansa". Nimi viittaa suoraan itsenäisyysliikkeeseen, joka toimi Korean ollessa Japanin hallinnassa. Itsenäisyysliike taas otti nimensä Korean muinaisesta kutsumanimestä, "Samhan". Tai jotain sellaista. Mutkikasta.

Korean, Japanin ja USA:n suhde on kiinnostava. Kahden edellisen siksikin, että siinä on jotain samaa kuin Suomen & Venäjän suhteessa, vaikka korealaiset ovat tietysti katkerampia, koska joutuivat kärsimään paljon pahemmin kuin suomalaiset. NL ei sentään koskaan miehittänyt Suomea, kun taas Japani ehti mellastaa Koreassa yli kolme vuosikymmentä.

Tulipahan jaariteltua.

Jaska Brown kirjoitti...

Tuo japanin kielen sukupuolittuneisuus on kuulemma ihan totta. Törmäsin ensi kerran asiaan James Clavellin romaaneissa. Sittemmin olen tutustunut Japanissa asuneeseen suomalaiseen naisihmiseen, joka oli jonkin verran oppinut kieltä. Sikäläinen kielenkäyttö suututti häntä - naisten kanssa ei kuulemma pystynyt puhumaan asiaa, kun kieli muuttui ihan erilaiseksi kuin työelämässä.

Itse en ole kieli-ihmisiä, olen kohtuullisen hyvä ymmärtämään kirjoitettua tekstiä kielellä kuin kielellä, kunhan opin alkeet mutta puhun sujuvasti vain yhtä (sönkaten kahta muuta) vierasta kieltä ja sitäkin karmealla aksentilla. Vieraissa maissa olen kiinnostunut erityisesti historiasta, tosin kielen osaaminen tietysti auttaisi siinä hitosti.

Koreasta muuten sellainen hauska tieto, että Korean sodassa pohjoisen komentajat olivat järjestään saaneet koulutuksensa NL:ssä Kim Il Sungia myöten, kun taas etelän komentajat olivat enimmäkseen Japanin armeijan entisiä korealaisupseereita, kuten ylipäällikkö Chung Il-kwon. Ja yleensä hämmästyttävän nuoria miehiä, Paik Sun-yup oli vähän päälle kolmikymppinen kenraaliluutnantti ja edelleen elossa.