Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Kaappi

ööö ... nyt siis ojenna se osa C5, sen pitäisi mennä kiinni tuohon H3:een. Ei siihen, se on D. No siihen. Ei perkele, C5 ei kiinnity H3:een, koska BY on C5:ssä väärinpäin. Puretaas se, meisseli tänne. Joutessas etsippä sieltä laatikosta neljä kappaletta ruuveja P5472. Mitä? Ei bee, vaan pee. Ne beet ei ole ruuveja vaan pultteja. Äläkä sotke niitä ... no siis härpäkkeitä, vasta lajittelin ne että jokainen löytyisi kun tarvitaan.

...jatkuu...

Eli mistäkö oli kyse? Salli oli jo pitkään halunnut makuuhuoneeseen ison vaatekaapin. Eräänä päivänä vaatimisvoimakkuus ylitti lompakon ja viitseliäisyyden yhteenlasketun sietokyvyn. Ei muuta kuin lähimpään kaupunkiin huonekaluliikkeitä kiertämään.

Ensimmäisessä liikkeessä myyjä iski koukkuun viisi askelta ulko-ovelta. Dollarinkuvat silmissä. Sanoin että vaatekaappia, kiitos. Isoa. Makuuhuoneeseen. Sehän talutti meidät oitis oikealle osastolle ja sanoi että tuosta. Löytyihän sieltä yksi asiaan sopiva. Siihen asti kunnes avasin oven. Vaikutelman pilasi sieltä löytynyt hintalappu. Tuumailin onko hinta ilmoitettu jeneissä eikä euroissa. Siis heti kun olin lakannut nieleskelemästä. Öööö, tuota me taidetaan katsella tässä vähän aikaa. Kaikessa rauhassa, myyjä vakuutteli. Heti kun äijä häipyi kulman taakse, nappasin Sallia kädestä. Kalusteita näkösuojana käyttäen ovesta ulos. Lompakosta kiinni pitäen.

Vaan eihän siinä mikään auttanut. Kun on pakko niin on pakko. Sen verran oli kuitenkin järkeä matkassa, että sanoin että eiköhän käydä ensin varmuuden vuoksi muutkin liikkeet katsomassa. Ja niin ilman muuta tehtiin. Myyjiä väistellen ja hintoja kauhistellen. Lopulta viimeisessä tärppäsi. Ihan samanlainen kaappi kuin ensimmäisessä. Paitsi että hintalappu oli kooltaan pienempi. Numeroiden fonttikoko oli kyllä sama mutta niitä tarvittiin vähemmän. Seuraavaksi piti sitten löytää myyjä. Vartin etsimisen jälkeen operaatio onnistui. Ihan muuten vihjeeksi, kun seuraavan kerran menette kalustefirmaan. Menkää itse edellä ja jättäkää vaimo hetkeksi vaikka puhumaan kännykkään ulkopuolelle. Johan armeijassakin opetettiin, että tunnustelijat eteen. Jos myyjä käy päälle kuin yleinen syyttäjä, paetkaa henkenne edestä. Olette erehtyneet kalliiseen paikkaan, jossa myyjän työnä on saada asiakas ostamaan ylihintaista tavaraa. Jos se saa vaimon kynsiinsä, se on visakortin kiirastuli. Jos taas myyjiä ei näy missään, olette oikeassa paikassa. Oikein hinnoiteltu tavara menee kyllä kaupaksi itsestään.

Kaupat siis tuli. Enkä minä ainakaan nähnyt mitään oleellista eroa sen kaapin ja hinnaltaan viisinkertaisten välillä. Tosin aloin kyllä kohta ymmärtää, mistä kyseinen firma katteensa repi. Ne muut puljut olivat mainostaneet ilmaista kotiinkuljetusta tietyllä säteellä. Tämä ei kyllä meitä lohduttanut, kun Huitsinnevada ei ollut lähelläkään vaadittua etäisyyttä. Mutta yhdessä firmassa myyjä sai sen verran pidettyä hihanvarresta kiinni ennen pakoa, että vakuutti pakettiauton järjestyvän halvalla. Tästä firmasta ei pakettiautoa järjestynyt. Siis halvalla. Hinnan kuultuani meinasin sanoa, että inte köpa, bara hyra. Sitten vähän mittailin ja laskeskelin, että jos jättää Sallin pois kyydistä, niin kaappi mahtuu omaankin autoon. Pikainen laskutoimitus: kumpi tulee loppujen lopuksi halvemmaksi, pistää vaimo linja-autoon ja kaappi kyytiin vai ottaa paku. Siis halvemmaksi sekä finanssi- että henkisiltä kustannuksilta. Onneksi myyjä ehti hätiin ja sanoi, että kyseistä kaappia ei juuri nyt ole varastossa, viikon päästä sitten saa. Huh.

Sitten oltiinkin onnellisia kaapin omistajia. Aina siihen asti, kunnes sain kaapin rahdattua kotiin. Operaatio sekin. Onneksi sai ajaa koko ajan etuajo-oikeutettua tietä eikä tarvinnut vahdata oikealta tulijoita. Tai kääntyä kertaakaan vasemmalle tasa-arvoisessa risteyksessä. Ei nimittäin olisi nähnyt. Kaappilaatikot täyttivät auton oikean puolen. Oletteko muuten koskaan ajanut autoa siten, että vaihdetta vaihtaaksenne täytyy ensin kohottaa yli 30-kiloista laatikkoa pois kepin tieltä? Avartava kokemus.

jatkuu...

Laatikot makuuhuoneeseen ja levälleen. Löytyi jopa kokoamisohjeet. Jaaha, parin tunnin urakka, tuumailin. Onhan näitä ennenkin tehty. Tosin Salli älysi jo siinä vaiheessa laittaa lapset talon toiseen siipeen leikkimään, "etteivät oppisi uusia sanoja".

Hetkinen. Eihän tuo kaappi mahdukaan siihen mihin on tuumattu. Jos parisänky on tuossa asennossa ja kaappi tulee sille seinälle, mitä lähempänä on ovi, niin välistä ei mahdukaan kulkemaan.

Pakko kääntää parisänkyä 90 astetta. KRUNTS KRIIK ÄÄH. No niin. Nyt pääsee kokoamaan kaappia.

Helvetti. Nyt on ensimmäiset levyt saatu kunnialla toisiinsa kiinni. Tuon läpyskän mukaan seuraavaksi pitäisi laittaa päätylaudat tässä samassa asennossa. Eikä niitä mahdu tässä huoneessa tekemään. Ei mitenkään päin. Pidämme neuvoa-antavan tauon.

Hitto. Minkä takia tuo alakehikko on määrätty tehtäväksi melkein viimeisenä? Jos sen tekisi ensin, niin kaapinhan voisi koota pystyasennossa. Mitä helvetin järkeä sitä ylipäätään on koota vaakatasoon? Lopuksi se pitää kuitenkin nostaa pystyyn. Ja systeemi painaa koottuna parisataa kiloa. Hitot, kootaan ensin alakehikko ja sitten koko systeemi pystytasossa. Kyllä ne reunalevyt suorassa pysyy, kun toinen pitää sen aikaa kiinni kun toinen ruuvaa.

Paskat. Saisihan nuo reunalevyt pysymään, vaan kun alakehikko on vain yhdellä pultilla kiinni vielä tässä vaiheessa. Se leviää heti, kun päälle asettaa painon. Pakko koota sittenkin vaakatasossa.

Vittu. Eihän sitä mahdu kokoamaan vaakatasossa. Jos parisängyn leveys on 180 cm, kaapin korkeus 200 cm, kaapin syvyys 60 cm, pystyyn nostamiseen tarvittava pelivara puoli metriä ja makuuhuoneen mitta siinä suunnassa neljä metriä, niin ei onnistu.

Saatana. Pakko nostaa parisänky pystyyn kokoamisen ajaksi. KIPPATI KIPPATI ÄÄH. No niin. Tästä voidaan päätellä että kaappi on sitten saatava kokoon tänään. Tai nukuttava sohvalla.

Perkele. Ohje sanoo että ruuvien kiinnittämiseen ei saa käyttää porakonetta. Väännetäänpä sitten käsipelillä. Eihän niitä tarvita kuin viitisenkymmentä. Tai siltä se ainakin tuntuu.

No nih. Vihdoinkin valmista. Taustalevyt naulaan vasta pystyasennossa, että jaksetaan nostaa kaappi helpommin pystyyn. NOST NOST NOST ÄÄH. Se on siinä. Sitten taustalevyt. KOP KOP KOP.

Scheisse (suomenkieliset kirosanat pääsivät loppumaan). Yksi taustalevyistä on väärinpäin. KISK KISK KISK KOP KOP KOP.

Jaaha. Sitten enää kaapin ovet. Tules tänne ja pidä siitä kiinni. Ei SIITÄ, vaan kaapin ovesta. Jaaha. Seuraava. Ja seuraava. Jne. Ja valmista tuli. Paitsi että tuo peiliovi on helvetin ruma. Jaa että mene pois oven edestä, niin kuva paranee?

Että onnistuihan se lopulta. Ja hyvä kaappi tulikin. Sai nukkua seuraavan yön levollisin mielin. Mitä nyt aamukolmelta piti herätä vessakeikalle. Ja makuuhuoneen ovi on sängystä etuoikealle. Paitsi että sänky on nyt uudessa asennossa. Mitä minä en tietenkään unenpöpperöisenä muistanut. Kävelin vain totuttuun tapaan etuoikealle ja yritin kiivetä kaapin ovesta sisään.

9 kommenttia:

Yrjöperskeles kirjoitti...

Koska itsellänikin on kokemuksia näistä Brio-älypeleistä yli kolmevuotiaille, niin totean, että veljemme Jaska todistaa väkevästi.

Mukuloitten raijaaminen jonnekin muualle on hyvä idea, sillä operaation aikana rauhallisemmankin miehen suusta alkaa purkautua jo ammoin kuolleilla ja kielletyillä kielillä lausuttuja Julmia Sanoja.

Anonyymi kirjoitti...

Hmm, ettet vaan käynyt Ikeassa?
Tosin Sotkan ja Jyskin koottavat tahtovat olla samaa tasoa..

Jaska Brown kirjoitti...

Ei ollut Ikea. En ole huomannut eri firmoista ostetuissa vempeleissä mitään selkeyseroja kokoamisohjeissa - kaikki tasan yhtä huonoja ja joskus jopa virheellisiä. Tämä oli kyllä oikein, mutta selkeämpi olisi saanut olla.

Becker kirjoitti...

Älkääs nyt kuulkaas. Ei Ikean mööpeleitten kasaamiseen mikään tekniikan tohtori tarvitse olla.
Olen koko makuukammarin kasannut Ikean mööpeleistä, ja homma sujui aikas jouhevasti. Ei niin nuorella vain jatkuva polvillaan oleminen teki vähän onkelmia.Sai hyvää jumppaa. Nykyiset ikean mööpelit ovat varsin korkeata laatua ja ohjeet selkeät. Mutta älä hukkaa ainoatakaan ruuvia, sillä niitä ei ole ylimääräisiä. Tulikohan nyt mainostettua......

Tuomo 'Squirrel' Hämäläinen kirjoitti...

Jos haluaisin kolmiulotteisen palapelin, ostaisin sellaisen. Jos haluaisin korostaa timpurintaitojani, tekisin itte. Uusavuton haluaisi "kaapin". Kaapin!

Paavo kirjoitti...

Taisin ostaa saman kaapin. Ainakin peilioven kuva kuulostaa tutulta.

Palapelin kokoaminen on kivempaa jos osat ei paina kiloja ja ole mitoiltaan metrejä. Siinä alkaa hatuttaa saada tapinreikää tappiin millimetrimillimetriltä.

Jaska Brown kirjoitti...

Becker: Ohjeet ovat sen verran epäloogisia, että tekniikan tohtorin papereista lienee ennemminkin haittaa.

TSH: Tuo palapeli oli lähinnä neliulotteinen. Se neljäs ulottuvuus on tunnetusti aika.

Paavo: Joo, noita viallisia peilejä on tässäkin huushollissa monta.

AuvoT kirjoitti...

Sarjakuvassa Salli on Jaskan sisar. Olisiko Tellu puolisolle parempi nimi?

Nimim. asiaa jo kauan ihmetellyt.

Jaska Brown kirjoitti...

AuvoT: Jaskan ja Sallin yhteinen sukunimi on Brown. Siksi näin. Plus siksi että kyseessä oli hetken satunnainen päähänpisto, kun yhdessä kirjoituksessa vuosia sitten piti vaimoon jollain nimellä viitata.

Jälkeenpäin on sitten tullut kaksi lisäperustetta. Ensinnäkin rouva muistuttaa jossain määrin luonteeltaan Sallia eikä Tellua (luojan kiitos). Ulkonäkökin sattumoisin täsmää Salliin eikä Telluun. Sitä paitsi peitenimeen ja oikeaan nimeen ilmeni myöhemmin eräs sisäpiirin vitsi.