Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


lauantai 11. toukokuuta 2013

Marginaalilaji

Suomalainen yleisurheilu on kriisissä suunnilleen kaikin mahdollisin tavoin. EM-kisoista tuli taloudellisesti takkiin, harrastajien määrä vähenee, arvokisoista ei tule menestystä. Tosin onnistunut hallikausi antaa toivoa.

Yleisurheilun merkittävin ongelma Suomessa on se, että suomalaiset ovat menestyshullua kansaa. Tämä taas on yleisurheilun kannalta taakka, koska:
1) perinteet: ennen muinoin yleisurheilussa tuli rutkasti menestystä; se on edelleen se laji, josta Suomi on saanut ylivoimaisesti eniten olympiamitaleja
2) mitattavuus: tasoero maailman kärkeen on helposti nähtävissä, toisin kuin arvostelu- ja kamppailulajeissa sekä joukkuepeleissä.
3) kilpailun kovuus: yleisurheilu on jalkapallon ohella ainoa aidosti globaali laji, jossa menestyjä voi tulla mistä maasta tahansa ja kuka tahansa voi lajia harrastaa
Seuraus näistä seikoista on se, että yleisurheilu ei kiinnosta, koska siinä menestyksen saavuttaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin marginaalilajeissa. Ei sen paremmin nuoria, jotka eivät ymmärrettävästi halua panostaa kymmentä vuotta ammattimaiseen harjoitteluun, kun somblauksessa pärjää vähemmällä, eikä yleisöä inspiroi MM-kisojen välieräpaikka 400 metrin aidoissa, kun joku voittaa maailmanmestaruuden trossauksen pariviestissä.

Toisaalta nämä kolme seikkaa voivat olla myös voimavaroja, koska:
1) perinteet: meillä on taustaa, miksi ei voitaisi ammentaa inspiraatiota niistä ja menestyä nykyäänkin?
2) mitattavuus: yleisurheilu on lajeista raaimpia, koska tuurilla on vähäinen merkitys eikä muiden selän taakse voi mennä.
3) kilpailun kovuus: pitää vain tajuta, kuinka kova juttu oikeasti on yleisurheilussa menestyminen.

Urheilulajit voidaan jakaa nelikenttään sen mukaan, ovatko ne suosittuja / marginaalisia ja globaaleja / lokaaleja.

Suosittuja lajeja ainakin jossain maassa ovat esimerkiksi jenkkifutis, kriketti, yleisurheilu ja hiihto.
Marginaalisia lajeja ovat jääpallo, vesipallo, painonnosto ja taitoluistelu.
Ero on siinä, että suosittu laji on joissain maissa yksi suosituimmista, kun taas marginaalilaji ei missään ole suosituimpien joukossa.

Globaaleja lajeja ovat esimerkiksi jalkapallo, käsipallo, judo ja tennis.
Lokaaleja lajeja ovat esimerkiksi salibandy, pesäpallo, sumopaini ja hiihto.
Globaalia lajia harrastetaan ympäri maailmaa, lokaali taas on levinneisyysalueeltaan rajoittunut.

Ymmärrettävästi vaikeinta on menestyä lajissa, joka on sekä globaali että suosittu kaikkialla maailmassa. Lisäksi lajin on oltava sellainen, että sen harrastaminen on mahdollista lähes kaikille. Tällaisia lajeja on loppujen lopuksi tasan kaksi, jalkapallo ja yleisurheilu.

Entäpä jos yleisurheilu olisi marginaalilaji, jota harrastettaisiin tosissaan vain muutamassa maassa? Jotakuinkin paristakymmenestä muusta maasta tulisi sitten satunnaisia kisailijoita ja muualla maailmassa koko laji olisi täysin tuntematon?

Yleisurheilussa, etenkin kestävyysjuoksussa, liikkuvat valtavat massat ja menestystä on jo sen takia vaikeampaa saavuttaa kuin vähän harrastetuissa lajeissa. Suomessakin on vuosittain monta juoksukisaa, joissa on enemmän osanottajia kuin koko maailmassa on yleisen sarjan mäkihyppääjiä. Olen tutkinut aiemmin, miten menestystä eri urheilulajeissa voidaan suhteuttaa niiden harrastajamäärien mukaan.

Mikäli yleisurheilua harrastettaisiin maailmalla vähemmän ja se olisi Suomessa yhtä suosittua kuin nykyään, arvokisamenestys olisi ihan eri luokkaa. Kävi jo mielessä, että voisi verrata salibandyyn mutta se nyt olisi jo liikaa, kun lajia harrastetaan vain jollain lailla tosimielessä ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa, jossain määrin Sveitsissä ja Tsekissä. Mutta otin vertailukohdaksi jääkiekon. Jääkiekkoa pelataan laajalti seitsemässä maassa (FIN, SWE, CZE, SVK, RUS, CAN, USA). Vaikka joitakin yksittäisiä huippupelaajia tulee muutamista muistakin maista (NOR, DEN, FRA, SUI, AUT, GER, BLR, UKR, LAT), laji on niissä marginaalinen. Seitsemästä huippumaastakin jääkiekko on kahdessa (USA ja RUS) osassa maata vähän harrastettu laji. Seitsemän maan ulkopuolelta tulevien huippujen määrän voi ajatella aika tarkkaan vastaavan sitä määrää, mikä tulisi Venäjältä ja jenkeistä, jos jääkiekkoa harrastettaisiin siellä kaikkialla. Tämän takia voi aivan hyvin laskea, että yleisurheilussa menestys olisi jääkiekkoon verrattavissa, mikäli yleisurheilua harrastettaisiin vain mainituissa seitsemässä maassa.


Seuraavissa listoissa ovat kolmet viimeisimmät yleisurheilun arvokisat (MM, EM, olympia) siten, että tulosluetteloon on jätetty ainoastaan seitsemän maan (FIN, SWE, CZE, SVK, RUS, CAN, USA) suoritukset. Mukana listoissa ovat kaikki sellaiset suomalaisurheilijat, jotka saivat ainakin alkukilpailussa hyväksytyn suorituksen. Kuten sijoituksista näkyy, käytännössä homma meni siten, että tällä tavoin rajoitetuissa kisoissa melkein kaikki mukana olleet suomalaiset olisivat olleet pistesijoilla. Lisäksi rajoitettuihin kisoihin olisi päässyt mukaan muitakin suomalaisia, joista ehkä jotkut olisivat yltäneet pisteille, mutta tuskin mitaleille.

On myös huomioitava, että näissä kolmissa kisoissa Suomen huippuyleisurheilu kävi kaikkien aikojen aallonpohjassaan tasollisesti mitaten. Mutta tuloslistat olisivat olleet aika lailla erilaiset, mikäli yleisurheilu olisi monen muun lokaalin lajin kaltainen marginaalilaji:


Daegun MM-kisat 2011

Miehet
200 m
4. Jonathan Åstrand
3000 m esteet
1. Jukka Keskisalo
Korkeus
8. Osku Torro
Seiväs
8. Jere Bergius
Moukari
2. Olli-Pekka Karjalainen
Keihäs
2. Antti Ruuskanen
5. Ari Mannio
7. Tero Pitkämäki
50 km kävely
3. Jarkko Kinnunen

Naiset
3000 m esteet
6. Sandra Eriksson
Moukari
5. Merja Korpela

1 kulta, 2 hopeaa, 1 pronssi. Todellinen menestys: ei mitaleja.


Helsingin EM-kisat 2012

100 m
5. Eetu Rantala
200 m
2. Jonathan Åstrand
800 m
6. Tommy Granlund
1500 m
1. Niclas Sandells
10 000 m
3. Jarkko Järvenpää
110 m aidat
3. Joona-Ville Heinä
400 m aidat
6. Oskari Mörö
7. Petteri Monni
8. Jussi Heikkilä
Korkeus
4. Osku Torro
Seiväs
3. Eemeli Salomäki
4. Jere Bergius
Pituus
2. Roni Ollikainen
3. Tommi Evilä
8. Mikko Kivinen
Kolmiloikka
2. Aleksi Tammentie
Kiekko
2. Mikko Kyyrö
Moukari
3. Olli-Pekka Karjalainen
6. Tuomas Seppänen
Keihäs
3. Ari Mannio
6. Tero Pitkämäki
Kymmenottelu
6. Sami Itani
4 x 100 m
3. Suomi
4 x 400 m
3. Suomi

Naiset
100 m
4. Hanna-Maari Latvala
200 m
3. Anna Hämäläinen
400 m
3. Ella Räsänen
800 m
6. Suvi Selvenius
1500 m
4. Johanna Lehtinen
3000 m esteet
2. Sandra Eriksson
100 m aidat
4. Nooralotta Neziri
5. Elisa Leinonen
400 m aidat
6. Emma Millard
Korkeus
5. Elina Smolander
Seiväs
6. Minna Nikkanen
Kuula
3. Suvi Helin
Kiekko
3. Tanja Komulainen
4. Sanna Kämäräinen
Moukari
6. Merja Korpela
Keihäs
1. Sanni Utriainen
2. Oona Sormunen
Seitsenottelu
4. Niina Kelo
4 x 100 m
2. Suomi
4 x 400 m
3. Suomi

2 kultaa, 7 hopeaa, 13 pronssia. Todellinen menestys: yksi pronssi. Hauska havainto on se, että Mannio sai oikeastikin pronssia, mutta sijoitus ei parane koska edellä olivat tsekki ja venäläinen.


Lontoon olympialaiset 2012:

Miehet
200 m
8. Jonathan Åstrand
1500 m
6. Niclas Sandells
Maraton
9. Jussi Utriainen
3000 metrin esteet
3. Jukka Keskisalo
Korkeus
8. Osku Torro
Moukari
6. David Söderberg
Keihäs
1. Antti Ruuskanen
3. Tero Pitkämäki
4. Ari Mannio
50 km kävely
5. Jarkko Kinnunen
6. Antti Kempas

Naiset
Maraton
7. Leena Puotiniemi
3000 metrin esteet
7. Sandra Eriksson
Seiväs
8. Minna Nikkanen
20 km kävely
8. Anne Halkivaha

1 kulta, 2 pronssia. Todellinen menestys: yksi pronssi. Leena Puotiniemi oli oikeasti sijalla 87, mutta nousee tällä listalla seitsemänneksi – jos tämä ei kuvaa kestävyysjuoksun raakaa globaalia tasoa, niin mikä sitten?

36 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

Menestys vaatii lajissa kuin lajissa toistoja. Youtube tulvii näitä lahjakkuuksia (John McEntee, joiden elämä pyörii oman lajin ympärillä. Jokainen meistä muistaa kiinalaiset sirkustähdet tai neuvostoliittolaiset yleisurheilijat, jotka uhrasivat terveytensä menetyksensä eteen.

Joukkuelajissa tilanne on hiukan toinen, kun menestyä voi ilman yhden yhtä supertähteäkin, mutta yksilölajissa se on tietenkin mahdotonta. Kuinka paljon nykyisille suomalaisille yleisurheilijoille kertyy treenitunteja ja -kilometreja juoksussa? En tiedä, mutta veikkaan että siinä on suurin syy.

Kyllä maailmasta aina löytyy yksi niin kajahtanut, että hän harjoittelee vielä puolet enemmän kuin paraskaan suomalainen, joten liioittelematta voi todeta, että parhaiten motivoitunut vie kultaisen mitalin. Vaikka se motivaatio voi meille keskivertoihmisille näyttää vaarallisena addiktiona.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Varmaankin tossa yleisurheilun kuihtumisessa on mukana ihan puhdas raha, ja se, mihin nuoren, lahjakkaan urheilijan kannattaa satsata. Ja sen vuoksi nimenomaan jääkiekko tietysti vetää nuoria. Jos heppu pääsee pelaamaan jonkun NHL-joukkueen nelosketjuun, niin ansiot ovat ihan muuta toista verrattuna samantasoisen menestyksen saaneeseen yleisurheilijaan tai vaikkapa hiihtäjään.

NHL:n lisäksi on tietysti tullut myös tämä KHL, jossa voi hankkia rahakkaan uran.

1970-luvun huikea suomalainen yleisurheilumenestys tietysti silloin veti nuoria yleisurheilun pariin ja menestys ruokki menestystä.

Samaan aikaan kuitenkin suomalaiset alkoivat tehdä läpimurtoja Pohjois-Amerikan kiekkokaukaloissa. Ensiksi WHA:ssa ja sitten NHL:ssä.

Enhän minä sitä osaa sanoa, että voiko noilla asioilla olla jotain toisiinsa liittyvää. Ehkä siitä joku voisi tehdä tutkimuksen.

Mutta sinäkin olet aikanaan tehnyt näitä juttuja, joissa todetaan (näin stetsonista muistelen), että esmes kymppitonnin juoksun maailman kahdenneksisadaksi paras tyyppi ei ole taloudellisesti juuri mitään, mutta jos on maailman kahdenneksisadaksi paras kiekkopelaaja ja pelaa NHL:ssä, heppu on miljonääri.

Anonyymi kirjoitti...

juuri ketään ei vaan kiinnosta

Anonyymi kirjoitti...

Näitä kaikenmaailman vertailuja vaikeuttaa ainakin se, että yleisurheilu käsittää lukuisia eri lajeja, joilla on yhtä paljon keskenään tekemistä kuin hevospoololla ja golfilla. Aivan eri ihmiset pärjäävät kiekossa ja kymppitonnilla. Myös kilpailu on aivan erilaista satasella kuin jossain periferialajin marginaalissa kuten keihäänheitossa. Myös juoksulajien sisällä on eroja, sillä kukapa nyt luonnostaan aitamatkoja harrastaa, munansa kun voi teloa järkevämmissäkin puuhissa. Monet kenttälajit ovat lähinnä täytettä televisioon, sileän juoksut sen sijaan herättävät kaikkialla jonkinlaista kiinnostusta kääntäen verrannollisesti matkan pituuteen.

Tomi kirjoitti...

Yleisurheilussakaan ei kaikki lajit ole suuria. Kenttälajit ovat pääosin vähän harrastettuja. Suomessakaan ei löydy edes sataa moukarinheittäjää.

Yleisurheilussa juoksulajit ovat kovia kyllä. Suomalaisten menestymättömyys ei johdu pelkästään kovuudesta vaan siitä, että lajiin hakeutuu todella surkeita urheilijoita. Tämän hetken suomalaiset kestävyysjuoksijat ovat todella lahjattomia eikä heitä treenniläkään voi saada edes lähellekään eurooppalaista huippua saati sitten maailman.

Tomi kirjoitti...

Marginaalilajihöpötyksessä aina otetaan esimerkiksi joku talvilaji, yleensä jääkiekko, joka on talvilajeista ylivoimaisesti suurin. On selvää, että ilman lunta ja jäätä ei voi talvilajeja harrastaa, joten se rajoittaa harrastajamääriä. Jos jääkiekko leimataan marginaalilajiksi, niin kaikki muutkin talvilajit ovat marginaalilajeja.

Todelliset marginaalilajit löytyvät kesäolympialaisista etunenässä purjehdukset ja viisiottelu. Suurin osa kampailulajeista on hyvin vähän harrastettuja. Onneksi marginaalilajien marginaalilaji softball on jo potkittu olympialaisista pois.

Jalkapallon voisi myös potkia. Se ei tuo mitään lisäarvoa olympialaisiin.

Tomi kirjoitti...

Kukmis, lahjattomasta urheilijasta ei tule parhaallakaan harjoittelulla maailmanhuippua. Joten tuo motivaatiohöpinäsi ei pidä paikkaansa. Toisaalta pelkillä lahjoillakaan ei pärjätä kuin muutamassa lajissa.

Tomi kirjoitti...

Ykä, golf on laji, jossa keskinkertaisuus voi saada loistotulot. Mikko Ilonen ja Minnea Blomqvist eivät ole hääppöisiä golfaajia, mutta syövät leveätä leipää. Ilosella uran tulot ovat jo nyt yli 3 miljoonaa euroa.

Laji on kuitenkin erittäin kallis aloittaa lapsena. Toisaalta se on myös tylsä.
Olen miettinyt mistä golf saa rahansa. Kisoja ei tule Euroopassa televisiosta ja paikan päällä on vähän katsojia, mistä rahat tulevat?

Jaska Brown kirjoitti...

Kumitonttu: Kyllä maailmasta aina löytyy yksi niin kajahtanut, että hän harjoittelee vielä puolet enemmän kuin paraskaan suomalainen, joten liioittelematta voi todeta, että parhaiten motivoitunut vie kultaisen mitalin.
Olen seurannut riittävän läheltä maailman huipun tuntumassa olevia tai sinne pyrkiviä suomalaisjuoksijoita kertoakseni kolme oleellista asiaa missä mättää:
1) Ei tarpeeksi lahjakkuuksia - Afrikassa lajeja on kaksi, kestävyysjuoksu ja jalkapallo. Suomessa kymmenittäin valittavaksi.
2) Taloudellinen riski - lahjakkuudelle juoksu-uraan satsaaminen on Suomessa taloudelliselta odotusarvoltaan aina negatiivinen, Keniassa positiivinen.
3) Pohja. Kestävyysjuoksun huipulle nouseminen on 12-15 vuoden projekti, jossa ensimmäinen kolmasosa liikutaan lapsuudessa monipuolisesti, toinen kolmasosa opetellaan harjoittelemaan kovaa ja viimeinen kolmasosa harjoitellaan kovaa. Länsimaissa lapsille ei kerry riittävästi liikuntaa ja se näkyy aikuisiällä vammaherkkyytenä. Tätä ei oteta valmennuksessa riittävästi huomioon, Salazarin Oregon-projektista pitäisi ottaa Suomessa mallia.

Yrjöperskeles: Kyllä, kyseiseen tekstiin löytyy päätekstistä linkki ja tässä vielä uudelleen.

Tomi: Kenttälajit ovat pääosin vähän harrastettuja.
Haa, löysit sen koukun joka tekstiin oli piilotettu. Aivan oikein. Arvaa huviksesi, olenko pottuillut keihäsmiehille siitä että tuli ensimmäinen länsi-intialainen joka alkoi harjoitella keihäänheittoa ja pesi koko sakin olympialaisissa?
Kenttälajeissa, etenkin heitoissa, menestys on monin verroin helpompaa saavuttaa kapeamman harrastuspohjan vuoksi. Pikamatkoilla on yrittäjiä paljon, mutta niissä lahjakkuus ratkaisee paljon enemmän kuin kestävyysjuoksussa.
Jos jääkiekko leimataan marginaalilajiksi, niin kaikki muutkin talvilajit ovat marginaalilajeja.
En nyt sanoisi jääkiekkoa marginaalilajiksi kuten en paria muutakaan talvilajia, mutta kyllä ne hyvin kaukana ovat globaaleista lajeista, kuten vaikka koripallosta.

Sitten pieni lisäys. Tutkin taannoin suomalaisen yleisurheilun tasoa Kalevan Kisojen tuloksia vertailemalla. Tutkimuksen mukaan kovatasoisimmat kisat käytiin 1988 ja 1998. Koska Itä-Euroopan mullistukset olivat jälkimmäisenä vuonna jo tapahtuneet, tein saman seulonnan kyseisen vuoden EM-kisoista ja vuoden 1999 MM-kisoista. Lopputulos Suomen mitaleissa oli seuraava: EM 1998 6-9-14, MM 1999 1-0-6. Kun vertaa niitä viimeisimpiin (päätekstissä mainitut EM 2-7-13, MM 1-2-1), tilanne on käytännössä melkein sama. Todellinen menestys taas oli heikompaa, mikä kertoo sen että laji on globalisoitunut entisestään. Lisähuomautuksena tutkin vielä ensimmäiset MM-kisat, jolloin Suomen saldoksi tuli 3-3-6, todellisuudessa se oli 1-1-1. Menestys ei ole tässä vaihtoehtoversiossa kovin merkittävästi pudonnut edes MM-tasolla, toisin kuin todellisuudessa globalisoitumisen takia on käynyt.

Tomi kirjoitti...

Jaska, koripelleilyssä Liettua on mahtimaa. Se kertoo koripelleilyn suuruudesta.

Tomi kirjoitti...

Jatit tarkoituksella Norjan pois? Jaakiekko on Norjassa kolmanneksi arvostetuin ja seuratuin pallopeli kasipallon ja jalkapallon jalkeen. Toki voit olla edeleenkin sita mielta, etta jaakiekko on pikkulaji siella, mutta silloin sinun olisi kutsuttava myos koripalloa tai lentopalloa pikkulajeiksi Suomessa tai lahes kaikkissa muissakin maissa.

Lentopallo ja koripallo ei mahdu juuri missaan maissa kolmen seuratuimman pallo pelin joukkoon.

Anonyymi kirjoitti...

Eräs jypin miehissä aikanaan pelannut puolustaja kertoi tilastotietoa joukkueeseen pääsevistä A-junioreista. Keskimäärin joka toinen kausi yksi pelaaja nousi miehiin. Eli todennäköisyys ihan vain sm-liigaan pääsemiseen työttömyyskorvausta asteen paremmalle tienestillekin on häviävän pieni. Siitä leijonien kautta nhl:ään on vielä pitkä matka..

Anonyymi kirjoitti...

"Olen seurannut riittävän läheltä maailman huipun tuntumassa olevia tai sinne pyrkiviä suomalaisjuoksijoita..."

Ilmeisesti kai kuitenkin enemmän jälkimmäinen, tai sitten olet yksi netin harvoista yli 100-vuotiaista bloggaajista ;)


1) Joo, kyllä "Afrikasta" tulee paljon hyviä juoksijoita, mutta ainakin mitalit menevät käytännössä muutamaan maahan: Etiopiaan ja Keniaan sekä pariin Pohjois-Afrikan muslimimaahan. Läntisestä Afrikasta ei tule lainkaan pitkän matkan jolkottajia, edellä mainittujen maiden lisäksi muualta tulee vain satunnaisia abdibilejä.

"Afrikassa" lajeja on lukuisia, mm. nyrkkeily ja koris ovat kovassa kurssissa ja ylipäänsä lajit, jotka ovat välineistä riippumattomia.

2) Kyllä Suomessakin juoksulla eläisi, jos ei jää maailmanhuipuille kahta kierrosta kympillä. Pirikunnallinen taso ei elätä missään lajissa eikä missään maassa. Totta tietenkin se, että isommissa ympyröissä on isommat setelitukot, mutta ei kai Virenikään nälkää sentään nähnyt ja pelkästään urheilullisilla ansioillaan pääsi eduskuntaankin häpäisemään urheilijoiden mainetta.

3) Niinhän sitä yleisesti väitetään, että kestävyyslajit vaativat pitkän pohjan. Mutta mikä piru siinä on, että monet kestävyysjuoksijat ovat aivan maailman huipulla jo kaksikymppisenä? Vaikea uskoa, että he keskittyvät vesipyssyleikkien sijaan intervallisharjoituksiin kypsässä seitsemän vuoden iässä.


Anonyymi kirjoitti...

Tomi vaatii jalkapallolle potkuja...Olympialaisista.

Futismiehenä tämä sopii minulle, sillä O-kisojen järjettömät kelpoisuusrajoitukset tekevät pilkkaa maailman ylivoimaisesta ykköslajista eikä kisoille ole muutenkaan perusteita, koska urheilevan nuorison tärkeimmät skabat kisataan niin ikään nelivuosittain, mutta niissä on vain yksi laji. On aivan toista voittaa futiksessa MM- kuin O-kulta.

Toisaalta olympialajeista pitäisi karsia lajeja, joissa yksi ja sama tyyppi voi kahmia monta mitalia. Yleisurheilussa riittäisi yksi pikamatka, yksi keskimatka ja yksi pitkä matka, aita-, este- ja viestimatkat jääkööt. Samoin uinnista pitäisi karsia kaikki käsipohja- tms tyylit ja jakaa mitaleja vain pika-, keski- ja pitkälle matkalle.

Pyöräilyssä on myös liikaa tarjontaa, koska kreatiivinen mieli on kehitellyt kaiken maailman madisoneja joutuaikoinaan.

Eihän painissa tai nyrkkeilyssäkään sama äijä/ämmä voi osallistua kaikkiin luokkiin.

Pikaluistelu pitäisi tietenkin kieltää lailla, koska se antaa vääriä esikuvia takapuolten lihasten luonnottomasta kasvattamisesta sellaisiin mittoihin, ettei enää lentokoneen penkkiin mahdu.

Mitäs muuta vielä pitäisi kieltää?

Jaska Brown kirjoitti...

Tomi, Liettua on saanut koripallossa kerran MM-pronssia. Kroatia on saanut jalkapallossa kerran MM-pronssia. Kroatiassa on vain miljoona asukasta enemmän. Jalkapallo on siis marginaalilaji? Liettuan menestystä voi selittää sillä, että muistikuvani mukaan olen nähnyt kartan, jonka mukaan kyseessä on maailman ainoa maa, jossa koripallo on suosituin urheilulaji.
Norjan jätin pois syistä, jotka on päätekstissä selitetty. Lue tarkemmin ennen öyhötysvaihteen kytkemistä. Norjasta on muuten tullut kautta aikojen tasan seitsemän NHL-pelaajaa, joten mahtimaaksi sitä ei oikein voi laskea.

Ano 1: Kyllä maailman huipun tuntumassa oleviksi on tälläkin vuosituhannella kevyesti voinut laskea parikin Euroopan mestaria tai MM-kisoissa esiintynyttä. Itse asiassa Suomessa on tälläkin hetkellä monta kestävyysjuoksijaa, jotka ovat omassa lajissaan huomattavasti korkeammalla kuin yksikään suomalaisjalkapallisti.
Muihin kommentteihisi väännän rautalankaa.
1) Länsi-Afrikasta ei tosiaan tule juoksijoita, mutta eipä Itä-Afrikasta liiemmin ole tullut huippufutareitakaan. Nyrkkeily ja koris, joitakin huippuja, mutta eipä ole ollut pyöräilijöitä, lentopalloilijoita, suunnistajia...
2) Elää jos selviää huipulle. Sitä ei voi ikinä tietää, voi tulla vammoja, voi olla ettei olekaan tarpeeksi lahjakas jne. Taloudellisesta riskistä onkin kyse. Kuvittelepa lahjakas kaveri, jonka on tehtävä valinta: lähdenkö opiskelemaan ja tekemään varmahkoa uraa vai riskeeraanko kaiken seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi? Kyse on odotusarvon laskemisesta ja se on Suomessa negatiivinen, Keniassa positiivinen.
3) Tiedän hyvin erään suomalaisen toisen lajin kestävyysurheilijan, joka lapsena liikkui ja riehui siihen malliin, että paikat olisivat kyllä kestäneet juoksunkin huipulla jo kaksikymppisenä. Mutta suurimmalla osalla ei yksinkertaisesti kestä, ellei pohjatyötä tehdä oikein. Ja se tarkoittaa sitä, että kestävyysvalmennuksen alkaessa tuossa 12-14 -vuotiaana on ensin tehtävä se neljä-viisi vuotta perustyötä, vasta sitten alkavat vaiheet 2 ja 3 jotka voisi aloittaa jo silloin, mikäli lapsena olisi ollut oikeanlainen liikunta takana.

Ano 2: Olen kanssasi täysin samaa mieltä olympiafutisturnauksen arvosta. En silti poistaisi lajia, koska on sentään kolmella yli-ikäisellä per joukkue osallistumisoikeus ja naisfutis on rajoittamaton. Turnaus pitäisi kyllä saada vapaaksi, vaan kun FIFA haraa ymmärrettävistä itsekkäistä syistä vastaan.
Olympialaisista pitäisi lajeja poistaa ja uinti olisi yksi siivouskohteista. Ei juoksussakaan ole vapaan tyylin rinnalla takaperinjuoksua, tasajalkahyppelyä, yhdenjalankinkkausta ja näiden yhdistelmänä sekajuoksua.
Joistain muistakin lajeista tulisi toki karsia, ei kuitenkaan yleisurheilusta. Kokonaan pitäisi poistaa hevoslajit. Ainoastaan suunnistus uutena lajina pitäisi saada mukaan.
Mutta KOK vain vetää älyttömämpään suuntaan, on jopa esitetty biljardin ja shakin saamista olympialajiksi! Kunhan ei vain tulisi urheillessa hiki... Mitähän pelleilyä ne seuraavaksi esittävät olympialaisiin, ehkä golfia?

Anonyymeille noin yleisesti, olkaa hyvä ja hommatkaa tunnukset tai edes nimimerkit niin tietää kuka kirjoittaa mitä. Täysanonyymien kommentteihin en yleensä vastaa ja niillä poistamiskynnys on selvästi alempana.

Tomi kirjoitti...

Jaska, Liettualla on kuitenkin kolme olympiapronssia ja Euroopan mestaruus.

Tomi kirjoitti...

Kuinka surkea Suomen kestavyysjuoksun tason tulisi olla, etta Jaskakin sen myontaisi. Surkeaa se on nykyaan. Suurin syy tahan on, etta lajin pariin hakeutuu lahjattomia paskoja, jotka eivat ole muissa lajeissa parjanneet.

Tomi kirjoitti...

Lisataan viela, etta Liettua on kansainvalisen koripalloliiton FIBA:n rankingissa viidentena. Kaikenkaikkiaan Liettua on koripallossa lahes yhta hyva kuin Suomi jaakiekossa. Reilusti Slovakiaa parempi.

Anonyymi kirjoitti...

a) Juu, Suomi on Fifan rankingissa jossain Liechtensteinin tasolla, (ja ansiosta), joten ei ihme, jos täältä ei löydy edes piirikunnallista tasoa olevia futareita. Mutta antaisin kyllä sillekin markkinointi-ihmisille potkut, joka yrittäisi profiloida Maailmankisoja suomalaisella kestävyysjuoksijalla. Ei ole tasoa, kykyä eikä kiinnostavuutta.

b) Läntisestä Afrikasta tulee kyllä juoksijoita, muttei kestävyys-sellaisia. Juuri sitä yritinkin sanoa, että kestävyysjuoksu-Afrikka on käytännössä neljä maata. Muu osa mannerta on pyhitetty muille lajeille. Sinänsä kumma, että esim. Uganda, Tansania, Mosambik, Angola tai Kongot eivät tuota menestyjiä Kenian ja Etiopian putsatessa pöydän Algeria/Marokon peesatessa.

c)Ilman muuta on kyse tal. riskistä, mutta näitä eivät junnut juuri pohdi lähtiessään jotain juttua harrastamaan. Jos pohtisivat mahdollisuuksiaan elättää itsensä ammattilaisena, kaikki vähänkään järkevät lopettaisivat siihen paikkaan ja suuntautuisivat huumebisnekseen. Mutta elämä ei noudata rationaalisen rikastumisen illlusiota, vaan muut seikat painavat. Intohimo ei laske rahaa ja tämähän on tavallaan urheilun tragedia. Ainakin, jos sen hyötysuhdetta arvioidaan, sillä lähes kaikki sitä harrastaneet tulevat pettymään, jos kuvittelevat saavansa asiasta elannon.

d)En hetkeäkään epäile pohjatyön merkitystä etc. Sitä mä vaan edelleen ihmettelen, että miten nämä Rudishat ja kumppanit ovat huipulla iässä, jossa ei vielä partakaan kasva. Kieltäydyn uskomasta, että he ovat olleet systemaattisen valmennuksen piirissä 10-12 vuotta tätä ennen. Väittäisin, että Suomen parhaat mailerit ovat juosseet tuhansia kilometrejä enemmän kuin nyt vaikkapa tämä Rudisha, mutta siitä huolimatta ovat 10 sekuntia perässä.

Tähän toivoisin asiantuntevaa selitystä, kun minä en kestävyysjuoksun valmennuksesta mitään tiedä.

Jaska Brown kirjoitti...

Tomi, koripallo ei ole mikään marginaalilaji. Se on globaali, melko yleisesti harrastettu laji lähes kaikkialla. Ei se suosituin missään muualla kuin Liettuassa, mutta lähes kaikissa maissa kakkos- tai kolmoskategoriassa. Menestysvaativuudessaan globaalisti heti kakkoskategoriassa.
Kuinka huono suomalaisen kestävyysjuoksun tason tulisi olla, etta Jaskakin sen myontaisi?
Jos nyt vaikka huonompi kuin verrokkimaissa. Katsotaan viimevuotista miesten 10 000 m maailmanlistaa, sen nyt pitäisi varmaan olla se umpisurkein suomalaislaji. Viisi suomalaista 909 parhaan (lista loppuu siihen) joukossa. Verrataan satunnaisesti valittuihin suunnilleen samankokoisiin maihin. Ruotsi: seitsemän. Norja: yksi. Tanska: kolme. Kroatia: yksi. Slovakia: nolla. Armenia: nolla. Israel: neljä. Burundi: kaksi. Botswana: nolla. Bolivia: nolla. Uusi-Seelanti: neljä.

Ano:
a) Jalkapallo on se laji, jossa on ylivoimaisesti eniten ammattiurheilijoita, veikkaisinpa että futisammattilaisia on maailmassa enemmän kuin muiden lajien ammattilaisia yhteensä. Siksi "piirikunnallisen" tason futaritkin treenaavat ammattimaisesti. Verrataanpa huvin vuoksi suomalaista kestävyysjuoksua ja suomalaista jalkapalloa. Edellä mainitsin, että viime vuonna umpisurkeimmassa suomalaislajissa eli miesten kympillä oli viisi suomalaista maailmanlistan tuhannen parhaan joukossa. Maailman neljä kovinta futisliigaa lienevät Englannissa, Espanjassa, Italiassa ja Saksassa. Noin 20 joukkuetta per liiga, 11 pelaajaa per joukkue avauskokoonpanon miehiä. Siis 4*20*11=880 pelaajaa, pyöreästi tuhat. Etsitään viisi suomalaista kyseisten liigojen avauskokoonpanon miestä, niin sitten aletaan puhua suomalaisen jalkapallon olevan samalla tasolla suomalaisen kestävyysjuoksun kanssa. Ei muuten löydy.
Naisten kympin listalla on 653:n maailman parhaan joukossa (lista loppuu siihen) seitsemän suomalaista.

b) Aivan oikein. Osasyy on siinä, että Keniassa ja Etiopiassa valmennus on rakennettu eurooppalaisten luomalle pohjalle. Esim. Keniassa juoksukulttuuri perustuu brittiläisiin sisäoppilaitoksiin ja Etiopian ensimmäisen superjuoksijan Abebe Bikilan valmentaja oli nimeltään Onni Niskanen. Sen sijaan vaikka Tansaniassa (josta muuten tuli parikin ME-miestä 70-luvulla ja tulee vieläkin yksittäisiä huippuja) ei ole samanlaista kulttuuria.

c) Taas oikein. Olen kirjoittanut asiasta aiemmin.

d) Runsas liikunta lapsena, vuoristo-olosuhteet, kulttuuri -> valmennus voidaan aloittaa noin 12-vuotiaana ja huipulle pääsee kahdeksassa vuodessa, jos suurin osa asioista menee putkeen. Rudishan isä Daniel on muuten itse olympiaedustaja, joten kulttuuria löytyy kotoakin. Enkä usko Suomen parhaiden mailereiden juosseen samaan ikään mennessä samoja kilometrejä kuin Rudisha.
Tärkein määräävä tekijä on yrittäjien lukumäärä. Keniassa alan yrittäjiä on monisatakertaisesti Suomeen verrattuna. Olen tarkastellut asiaa tilastollisesti ja johtopäätös on kiistaton: kestävyysjuoksun tosimielessä ottavalla suomalaisella on suurempi todennäköisyys päätyä maailman huipulle kenialaiseen kollegaansa verrattuna. Kyse on vain siitä, että kestävyysjuoksun pariin ei ilmesty lahjakkuuksia yhtä suurella todennäköisyydellä Suomessa, jossa on kymmeniä eri mahdollisuuksia lajinvalintaan eikä harrastajilla ole samanlaista taloudellista kannustinta kuin Keniassa.

Sitten töihin, mutta Huitsinnevadan urheilukentän kautta - ohjelmassa tänään kilpailukauteen valmistava pitkien vetojen rataharjoitus.

Anonyymi kirjoitti...

Vielä pieni täsmennys.

Viittasin Rudisha-esimerkilläni siihen, että hän on ikänsä perusteella määrällisesti tai kilometrillisesti ennättänyt treenaamaan varmasti paljon vähemmän kuin suomalainen 30-vuotias juoksijatoverinsa.

Silti eroa on kymmenen sekuntia.

Tässä voi kai vaikuttaa kaksi asiaa: harjoittelun laatu tai lahjakkuus - tai molemmat.

Ja jos asiat palautuvat lahjakkuuteen, luulisi olevan turhauttavaa treenata marraskuisessa räntäsateessa tietäen ettei koskaan voi piestä parhaita tai päästä edes ihan lähellekään.

Seulotaanko suomalaisessa kestävyysvalmennuksessa lahjakkuuksia jollakin tavalla ja sanotaanko väärät geenit valinneille, että tervemenoa snookerin pariin (joka on muuten pirun hieno laji)?

Tomi kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Tomi kirjoitti...

Siltikin suomalaisten juoksijoiden taso laskenut, jos verrataan menneisiin aikoihin. Milloin viimeksi suomalainen on juossut 10000m. alle 28 minuutin tai 5000m alle 14 minuutin. Samuli Vasala juoksi alle 14 minuutin, mutta muuten o n ollut hiljaista.

Keskisalo oli yksinäinen huippu, jolle ei näytä seuraajaa tulevan.

Tomi kirjoitti...

Jaska on kyllä siinä oikeassa, että samaan aikaan kun Suomen kestävyysjuoksu on heikentynyt niin on myös muun Euroopan. Nykyään eurooppalaisen kestävyysjuoksun tasoa pitää yllä siirtolaiset Afrikasta.

Onko Jaskalla selkeää syytä Euroopan tason laskuun? Itse pitäisin syynä afrikkalaisten ylivoimaa, Euroopassa on mennyt usko, että afrikkalaisille voisi pärjätä.

Jaska Brown kirjoitti...

Ano, viittaan edelleen määrään. Suomessa voi aivan hyvin olla Rudishan tapainen superlahjakkuus, mutta todennäköisyys sille että hän päätyisi kestävyysjuoksun pariin on häviävän pieni.

Tomi, olen samalla kannalla. Usko on mennyt, kun ei ole tajuttu tässäkin kirjoituksessa käsiteltyjä tilastollisia tosiasioita. Todellisuudessa mahdollisuudet ovat ja yksittäisen urheilijan kohdalla ne ovat Euroopassa samat ja ehkä jopa paremmat kuin Keniassa.

Tomi kirjoitti...

Jaska, älä jauha paskaa. Milloin viimeksi kantaeurooppalainen juoksija on ottanut mitalin 5000 tai 10000 metrin juoksussa MM-kisoissa tai olympialaisissa?

Suomalaiset eivät ole saaneet MM- tai olympiamitalia juoksumatkoilta 30 vuoteen. Se kertoo kuinka hyvin Suomesta huipulle noustaan. Mitalikahminta loppui Vainion käryyn. Se kertoo millä menetelmillä Suomen menestys tehtiin.

Tomi kirjoitti...

Harrastajamäärätkin kestävyysjuoksussa on Suomessa mitättömät. Kalevan kisoissa 10 000 metrille osallistuu kourallinen juoksijoita, 5000 m, tilanne ei ole parempi.

SM-maastojuoksun osallistujamärät jäivät kauas esim. hiihdon SM-kisojen osallistumismääristä.

Jaska Brown kirjoitti...

Tomi: Milloin viimeksi kantaeurooppalainen juoksija on ottanut mitalin 5000 tai 10000 metrin juoksussa MM-kisoissa tai olympialaisissa?
2000, kaksoisvoitto naisten 5000 metrillä. Mutta vaikka naisia et hyväksyisikään, etkö kuitenkin antaisi armoa USA:n blondi Galen Ruppille, joka viime kesänä jäi kympillä olympiahopealle vasta kalkkiviivoilla? Siinä olit ihan oikeassa, että Euroopassa on ollut antautumismielialaa ja tämän sanoin itsekin. Turhaan, kuten Ruppin ja muutaman muun jenkin (Solinsky, Flanagan) esimerkki osoittaa.

Suomalaiset eivät ole saaneet MM- tai olympiamitalia juoksumatkoilta 30 vuoteen. Se kertoo kuinka hyvin Suomesta huipulle noustaan.
Vuodesta 1999 on vähemmän kuin 30 vuotta. Okei, ei sitten lasketa maastojuoksuja (tähän kuitenkin vetoaisit seuraavaksi). Sovitaanko että lasketaan vain vitonen, kymppi, esteet ja maraton? Vuoden 1983 jälkeen on käyty 8 olympiakisat ja 12 MM-kisat. Neljä lajia, 20 kisat, kolme mitalia per laji. Jaossa on ollut 4*20*3 = 240 mitalia. Suomalaisia on vähemmän kuin joka tuhannes ihminen maailmassa. Odotusarvo on, että mitali tulee noin 120 vuoden välein. On tässä vielä aikaa odotella...
Okei, sitten voidaan vedota siihen, että ovat ne 800 ja 1500 m kestävyysmatkoja nekin. Ja naiset mukaan! Lasketaan. Mitaleja ei ole ollut jaossa naisilla tuplamäärää, koska kymppi ja esteet eivät ole olleet koko aikaa ohjelmassa. Yhteensä viimeisen 30 vuoden aikana kuudessa lajissa on maailmanluokan mitaleja ollut jakelussa sekä miehet että naiset huomioiden 678. Ei riitä siihen, että olisi todennäköistä että viiden miljoonan kansakunnasta olisi tullut mitalisti. Itse asiassa tuona ajanjaksona on tullut yksi neljäs sija (Päivi Tikkanen, 3000 m, MM-1991), mikä on vähän paremmin kuin odotusarvon mukainen paras sijoitus (viides).

Harrastajamäärätkin kestävyysjuoksussa on Suomessa mitättömät. Kalevan kisoissa 10 000 metrille osallistuu kourallinen juoksijoita.
Toisin kuin hiihdossa johon vertasit, yleisurheilussa on tiukat tulosrajat. Päästäkseen Kalevan Kisoihin on saavutettava A-luokan raja. Miehissä 10 000 metrin rajan alitti viime vuonna 16 juoksijaa ja viivalla oli 19. (Edelliskauden tuloksetkin kelpaavat, joten lähtijöitä oli noinkin paljon.) En tiedä sinusta, mutta minun mielestäni 10 000 metrille yli 20 juoksijaa alkaisi olla jo vähän liikaa kisan seurattavuuden kannalta.

Kaikella ystävyydellä, Tomi:
Kun kirjoitat, ole hyvä ja ota ensin selvää asioista ennen kuin esität väitteitäsi. Otan mielelläni vastaan rakentavia näkemyksiäsi, tällä kertaa osa oli pelkkiä roiskaisuja. Vastasin niihin vain siksi, että asiaa tuntemattomille lukijoille ei jäisi esittämiäsi virhekäsityksiä voimaan. Jos joku tuntematon olisi kirjoittanut samoin, olisin poistanut tekstit ja kirjoittanut kommentin: "Poistin virheellisiä väittämiä, joita en viitsi ruveta kumoamaan."

Tomi kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Tomi kirjoitti...

Toki tiesin Sandellin mitalista, mutta puhuin ratajuoksuista, maastojuoksuja ei arvosteta yhtä paljoa kuin ratajuoksuja. Afrikka hallitsee maastojuoksuja pahemmin kuin ratajuoksuja. Maastojuoksuihin ei kai ole tulosrajoja (korjaa, jos olen väärässä). Siltä osanottajamäärät olivat pieniä.

Mitä tulee suhteelliseen menestykseen, niin lähes kaikki Euroopan maat menestyvät lähes kaikessa urheilussa suhteellista väkilukuaan paremmin. Syy siihen on se, että Euroopassa urheilua harrastetaan laajalti ja väkirikkaat maat (Kiina, USA, Intia) eivät saa laittaa kisoihin muita enempää kilpailijoita (YU:ssa raja on kolme per laji).
Intiassa urheiluharrastus on vähäistä. Tämänkin selittää osaltaan Euroopan menestystä.

Etiopia ja Kenia menestyvät kuitenkin kestävyysjuoksussa suhteessa väkilukuun paljon paremmin kuin Suomi.

Mitäs olet mieltä dopingin kytkeytymisestä Suomen 70-luvun menestykseen? Totuus on kuitenkin, että Suomen menestys lopahti Vainion käryyn.

Tomi kirjoitti...

Milloin jenkeistä on tullut eurooppalaisia?

Jenkkien ja australialaisten (Motram) viittaa EPO:n käyttöön.

Tomi kirjoitti...

5000 metrin juoksu tuli naisille olympialajiksi vasta 1996. Eli v. 2000 juostiin kisa vasta toisen kerran afrikkalaiset eivät vielä olleet ottaneet lajia omakseen. Sen jälkeen jälki on ollut kylmää.

Jaska Brown kirjoitti...

No niin, nyt päästään asiaan. Käsitinkin, että laskit maastojuoksut pois. Lajin SM-kisoihin ei ole tulosrajoja. Miesten kahdessa kisassa oli yhteensä 96 heppua viivalla. Naisten kisassa 48. Jos hiihtoon verrataan, niin pitkien matkojen (joka varmaan on maastojuoksuun lähinnä verrannollinen) tämänvuotisissa SM-kisoissa tuloslistalla oli 126 miestä ja 79 naista. Enemmän, mutta ei se ero nyt niin hirmuinen ole.

Dopingista ja etenkin 70-luvusta en sano mitään, kun en asiaa tunne. Huhupuheita tiedän paljonkin, esim. sellaisen että eräs arvokisavoitto tuli kyllä puhtain paperein, mutta myöhemmin kamaa kului.

Oletin että viittasit "eurooppalaisella" rodullisesti eurooppalaiseen, jollainen esim. Rupp ilmeisesti on. Käytin esimerkkinä, koska tämä osoittaa että valkoinenkin voi pärjätä.

5000 m tuli naisten olympialajiksi vasta 1996, mutta sitä ennen ohjelmassa oli 3000 m eikä ero ole niin suuri.

Tomi kirjoitti...

Jaska, tiedätkö mikä meni Sandellilla pieleen? Hän teki kyllä hyvän uran, mutta odotukset olivat paljon suuremmat. Treenattiinko häneltä jalat pilalle liian nuorena?

Hän luultavasti taistelisi Kalevan kisoissa SM-mitaleista, jos osallistuisi. Hiihdon SM-kisoissa hän osoitti, että kuntoa löytyy.

Jaska Brown kirjoitti...

En lähde spekuloimaan sillä mikä meni pieleen enkä halua edes kertoa miksi en spekuloi.

Tänä keväänä liikkui huhu, että hän olisi ollut tulossa maasto-SM:ään. Jos olisi näin tehnyt, olisi päätynyt ennakossani kolmannelle sijalle.

Jonde kirjoitti...

Tomilla on nyt vähän hakusessa nuo jutut koriksesta. Ensinnäkin koripallo on aika monessa maassa nimenomaan toisiksi tai kolmanneksi suosituin laji. Jos nyr verrataan siihen iänikuiseen jääkiekkoon, niin joo, jääkiekko on tietyissä maissa kyllä hyvin katsottu laji ja rahaakin liikkuu. Kumminkin Kanadan ja Usan ulkopuolella jääkiekkoilijoita on eri seuroissa huikeat 400 tuhatta! Siis lopuissa 65 maassa missä kyseistä lajia pelataan.