Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


perjantai 23. elokuuta 2013

Älykkäät naiset

Noin sata vuotta sitten Helsingissä lakitieteen professorina ollut J. W. Chydenius ei erikoisesti pitänyt siitä, että naiset rupesivat lukemaan lakitiedettä. Kerran eräs nainen oli ollut hänen tentissään ja osannut hyvin. Kun sitten aikanaan tiedekunnan kokouksessa päätettiin antaa hänelle tutkintotodistus, Chydenius virkkoi:
- Kyllä minä muistan sen naisen. Se oli ihmeellinen nainen. Se osasi hyvin, oikein hyvin, ja tuntui aivan siltä kuin se olisi jotain ymmärtänytkin.
(Suuri Kaskukirja, s. 65)

Yllä oleva anekdootti nousi mieleen, kun luin Ironmistressinkirjoituksen älykkäiden naisten lapsettomuudesta. Pääkohdat tiivistäen:
- jokainen 15 pisteen (ilmeisesti yksi keskihajonta) nousu ÄO:ssa tarkoittaa naisilla lapsettomuustodennäköisyyden nousua 25 %:illa
- lapsia haluavien naisten keskimääräinen ÄO on alhaisempi
- akateemisen loppututkinnon suorittaneet naiset ovat selvästi useammin lapsettomia
- anekdoottisena esimerkkinä kirjoittaja käyttää lapsuudestaan kahta kaveriaan, joita pitää yhtä älykkäinä. Toinen kävi kauppaopiston ja on usean lapsen äiti. Toinen meni lukioon, kirjoitti kuusi ällää, kävi yliopiston ja on lapseton.

Olen omasta tuttavapiiristä havainnut saman ilmiön. Pitkälle koulutetut naiset jäävät suhteettoman usein naimattomiksi. Ja jos menevät naimisiin, ehtivät tehdä uraputkipaineessa vain yhden tai kaksi lasta ennen vaihdevuosien iskemistä päälle.

Tällaiset naiset valittavat usein, että sopivia miehiä ei ole. Tarkemmin sanoen ottajia kyllä olisi, mutta ei sellaisia jotka naiset kelpuuttaisivat. Olen aiemmin kirjoittanut, että ihmissuhteissa on kolme parinvalintapreferenssiä:
(1) älykkyys, eli pyritään etsimään puoliso jonka älykkyys on enintään yhden keskihajonnan päässä omasta
(2) sosioekonominen asema, eli puolison on oltava vähintään samalla tasolla kuin itse on
(3) ulkonäkö, eli puolison on oltava seksuaalisesti mahdollisimman viehättävä ts. lisääntymiskykyinen.
Näistä kriteereistä vain (1) on molemmille sukupuolille yhteinen. (2) on naisille ominainen, kun taas miehille sen merkitys on käytännössä olematon. (3) on miehille ominainen, naisille sen merkitys on huomattavasti vähäisempi, joskaan ei olematon.
Kun pitkälle koulutettu nainen lähtee etsimään itselleen puolisoa, hänen ongelmakseen muodostuvat molemmat hakukriteerit (1) ja (2). Lyhyesti sanottuna tällainen nainen on yleensä normaalia älykkäämpi ja menestyneempi ja hakee luonnollisesti samanlaista miestä. Eli miestä, joka on miespyramidin huipun tuntumassa. Mutta tällaisten miesten hakukriteerit ovat (1) ja (3), joista täyttyy kyseisen naisen kohdalla tyypillisesti vain (1). Kyseessä on näet yleensä kolmenkympin ylittänyt nainen, jonka (3)-arvo on jo laskenut eikä se lähtötasokaan välttämättä ole kovin korkea ollut.

Tätä naiset eivät yleensä ymmärrä. He kuvittelevat miesten arvostavan samaa kriteeriä kuin he itsekin eli sosioekonomista asemaa. Seuraus on se, että ne miehet jotka koulutetut naiset huolisivat, eivät huoli heitä, ja ne miehet, jotka huolisivat koulutetut naiset, eivät kelpaa. Aika usein nainen katkeroituu tyyliin ”nyyh nyyh, mikä on kun en kelpaa vaikka olen ihan fiksu ja hyvässä työssä ja tienaankin hyvin.” Tässä kohtaa voi kyllä sanoa, että vikaa on miehissäkin – he eivät ole kertoneet naisille totuutta ja pudottaneet heitä norsunluutornista. Liityn syyllisten joukkoon. Esimerkki omakohtaisesta kokemuksesta – eräissä kihlajaisissa hyvin tuntemani korkeasti koulutettu kolmikymppinen nainen (ei sukua) itkeskeli jutellessamme kahden kesken ja sanoi, että hänelle ei vain millään löydy oikeaa. Helvettiäkö minä siinä sanon? Lohduttelin vain, että ”et arvaakaan, etteikö jonain päivänä niin kävisi, ikinä ei voi tietää mitä vastaan tulee”. Olisiko muka pitänyt sanoa totuus: ”Laihdutapa nuo 20 kiloa ylipainoa pois tai laske vaatimustasoa hyväpalkkaisen akateemisen standardin alapuolelle, mieluiten molemmat!” Ei kiitos, olin liian nuori kuolemaan.

Voidaan tietysti sanoa, että miesten parinvalintapreferenssi (3) se nyt vasta typerä onkin – mitä väliä ulkonäöllä on. Tätähän miehet ovat kautta aikojen naisille vakuutelleet, että tärkeintä on sielujen sympatia. Siis vakuutelleet rumille naisille. Totuus on jotain muuta. Toki ulkonäköpreferenssiä voi perustella biologialla siten, että lähes poikkeuksetta nainen on kaksikymppisenä kauniimpi kuin nelikymppisenä ja tämä kertoo lisääntymiskyvystä. Jos mies ottaa nelikymppisen naisen, on iso mahdollisuus sille että kyseessä on jo maho lehmä, jolloin geenit menevät hukkaan, kun taas kaksikymppinen ehtii synnyttää useitakin lapsia. Tähän evoluutio on miehen ohjannut.
Tosin ulkonäön suosimiseen on raadollisempikin, sosiaalinen selitys. Kuten kuka tahansa heteromies osaa kertoa, naiset ovat ikään, kokoon, koulutukseen, ammattiin, ulkonäköön, hiustenväriin tai anopin kengännumeroon katsomatta helkutin hankalia luomuksia. Jos kerran vaikeuksia on odotettavissa joka tapauksessa, niin kai se nyt on mukavampaa kärsiä niistä kivan (oikolukija Salli korvasi alkuperäisen adjektiivin, kirj. huom.) näköisen naisen kuin kojootinruman kanssa.

Mutta nykytilanne on selvä: älykkäämmät naiset lisääntyvät vähemmän, tyhmemmät enemmän. Toisaalta tätä kompensoi se, että ilmeisesti älykkäät miehet lisääntyvät enemmän kuin tyhmemmät miehet. Äkkiseltään näyttäisi siltä, että lopputulos on plusmiinus nolla.

Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. On täysin mahdollista, että nykytilanteen jatkuessa evoluutiopaine ohjaa sukupuolia eri suuntiin. Alussa siteerattu Chydenius oli oikeilla jäljillä, vaikka sen ääneen sanominen onkin nykyään hengenvaarallista. Yleensä miesten ja naisten oppimisstrategiat ovat erilaiset. Miehet ovat ajattelutavaltaan korkeushyppääjiä, naiset pituushyppääjiä. Nainen yrittää tehdä mahdollisimman hyvän suorituksen, mies taas riittävän suorituksen. Nykykoulujärjestelmässä vaatimustasoa on laskettu ja seuraukset ovat selvät: tytöt menestyvät paljon paremmin, koska heissä on paljon enemmän sellaisia yksilöitä, jotka yrittävät aina tehdä parhaansa. Pojat menestyvät huonommin, koska heissä on paljon enemmän yksilöitä, jotka tekevät sen minimin. Vaan nostetaanpa vaatimustasoa, niin sukupuolijakauma muuttuu. Edes lukio ei ole vielä kovin vaativa, koska tyttöjä menee sinne selvästi enemmän kuin poikia. Paitsi jos katsotaan tarkemmin. Omalla lukioluokalla oli kolme neljäsosaa poikia. Se nimittäin sattui olemaan pitkän matematiikan, pitkän fysiikan ja kemian luokka – eli kaikkein vaativimpien aineiden luokka. Vai oletteko koskaan kuullut selitystä ”mun piti jättää psyka/kolmas kieli/terveystieto kesken, kun se oli liian vaikeaa. Hyvä sentään että nuo pitkä matikka ja fyssa luistaa kiitettävästi.”
Kari Suomalainen kirjoitti osuvasti: Naisten ja miesten pääasiallinen ero johtuu siitä, ettei naisilla ole taipumusta "kontrapunktiseen ajatteluun". Mies etsii aina ilmiöille yhteistä periaatetta, kun sen sijaan nainen etenee pisteestä pisteeseen, yhdistävistä tekijöistä välittämättä. Tämä juuri on se kuuluisa naisen logiikka. Tästä on seurauksena, että naiset oppivat asiat nopeammin, mutta ulkokohtaisemmin, samalla kun mies yrittää päästä selville villakoiran ytimestä. ... Nainen toteuttaa kerran oppimaansa, eikä luo mitään uutta. (Kari Suomalainen: Löysin lännen / Kolmivarpainen sammakko, s. 86-87)

Kuten Chydenius ja Suomalainen antavat ymmärtää, naisten tapa oppia on kaavamainen. Miehet pyrkivät puolestaan oikeasti ymmärtämään asiat. Siksi naiset soveltuvat tehtäviin, joissa toistetaan samaa asiaa yhä uudelleen ja tärkeää on tekeminen. Miehet taas soveltuvat tehtäviin, joissa eteen tulee yllättäviä tilanteita ja tärkeää on aikaan saaminen. Omassa sekä yksityis- että työelämässä on tullut varmaan ziljoona kertaa eteen tilanne, jossa jokin asia meneekin ei-suunnitellusti eli ns. poskelleen ja homman tekijä vaihtuu. Sanoisin noin karkeasti, että hätä- tai ongelmatilanteessa tekijän sukupuolen vaihtuessa 90-prosenttisesti nainen poistuu takavasemmalle ja mies hyppää remmiin.

Aiempina vuosisatoina sukupuolten keskinäinen tilanne oli toinen. Oli naisten työt ja miesten työt. Tiettyjä asioita ei katsottu naisille sopiviksi ja toisia asioita taas miehille sopiviksi. Molemmat sukupuolet oli ennalta määrätty tiettyihin tehtäviin. Fiksu nainen teki samoja hommia kuin tyhmä nainen, fiksu mies samoja kuin tyhmä mies. Tai ainakin eri hommia kuin toinen sukupuoli teki. Evoluutiopainetta sukupuolten älykkyserojen syntyyn ei ollut, tai ainakin se oli hyvin erilaista ja todennäköisesti vähäisempää kuin nykyään.

Tätä nykyä evoluutio ei siis suosi älykkäitä naisia, koska tyhmemmät naiset lisääntyvät enemmän. Vastaavasti lienee mahdollista ja jopa todennäköistä, että älykkäämmät miehet loppujen lopuksi lisääntyvät enemmän kuin tyhmät miehet. Näin ollen on aivan mahdollista, että evoluutio – jos tilanne pysyy tarpeeksi pitkään samana – ryhtyy eriyttämään miesten ja naisten älykkyyden tasoa suosien miesten kehitystä älykkäämmiksi ja naisten tyhmemmiksi. (Laadunhan se on jo kaikkien vakavasti otettavien tutkimusten mukaan osin eriyttänyt – miehet ovat keskimäärin parempia esim. kolmiulotteisessa hahmottamisessa, naiset verbaalisuudessa.) Jossain vaiheessa evoluutio on eriyttänyt esimerkiksi karvaisuuden eri sukupuolille erilaiseksi, apinaesivanhempamme olivat sukupuolesta riippumatta suunnilleen yhtä karvaisia. Miksei sama voisi tapahtua älykkyyden kohdalla?

Mikäli valintapaine säilyy nykyisenlaisena, voidaan jonain päivänä päätyä tilanteeseen jossa muutoin samoilla geeneillä varustettu poikalapsi kehittyy älykkäämmäksi kuin vastaava tyttölapsi. Tällöin älykkäimmätkin naiset jäävät koulutukseltaan alemmalle tasolle, saavat normaalimäärän lapsia ja älykkyyden evoluutio marssii taas eteenpäin.
Tältä voidaan välttyä vain, jos jokin seuraavista tapahtuu:
(1) genetiikka ei salli tätä
(2) palataan takaisin sukupuolijakautuneisiin työtehtäviin
(3) älykkäät naiset saavat viisautta ja ymmärtävät joko tinkiä parinvalintakriteereistään tai perustaa perheen ennen opintoja / niiden aikana, jolloin kykenevät vielä saamaan laadukkaan miehen.
Vaihtoehto (4) eli miehet alkaisivat ensisijaisesti suosia naisen sosioekonomista asemaa ja luopuisivat parinvalintakriteeristä ”naisen on oltava mahdollisimman kivan (taas oikolukija Sallin sensuroima adjektiivi, kirj. huom.) näköinen” lienee mahdoton.

19 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

"Pantavan"?

Epäilen, että ainakin genetiikka panee hanttiin tämän vision toteutumisessa. Karvaisuus on yhteydessä elimistön tuottamiin hormooneihin, älykkyys periytyy muuta tietä - sitäpaitsi on hyvin vähäkarvaisiakin miehiä, samoin kuin pelottavan paljokarvaisia naisia...

Ehkä se toimis, jos se olis noin suoraviivaista eikä olis niin paljon muitakin muuttujia joukossa. Jos alettais Mengelöimään, niin luultavasti tietyt älykkyyden osa-alueet olis jalostettavissa, mutta epäilen, että siihen ei riitä vain toisen vanhemman panos.

Ruukinmatruunan kirjoitus kyllä on asiaa, kukapa ei voisi omasta lähipiiristään todistaa sen paikkansapitävyyttä. Tulee mieleen naapurin samanikäinen likka, joka ei uskonut, kun sanoin, että me kouluun mennessä oltiin eletty jo seitsemän vuotta. Hän ei ole ainakaan, sanoi. Esikostani saadessani se oli tehnyt kuudennen lapsensa pari kuuta aiemmin. Kuusilapsisesta perheestä, jossa kaikki naispuoliset enstöikseen teki lapsen, kun lähtivät omilleen...

Jaska Brown kirjoitti...

Sanna: Bingo!

Joo, eihän se tietenkään noin suoraviivaista ole (kun naiset ovat kyseessä, mikäs olisi...:-P). Mutta suurilla linjoilla asia menee näin, uskoisin. Ja vaikka tässä esitetyt väittämät pätisivät vain 20 %:iin väestöstä, on niiden vaikutus silti valtava.

Ironmistress kirjoitti...

Meillä kävi niin, että kaksi nörttiä meni kimppaan. Kumpikaan meistä ei ollut 19-vuotiaana sitä parasta alfaryhmää, mutta soveimme henkisesti yhteen eli kriteerinä oli (1). Ehkä siinä oli myös sitä, että kaksi yksinäistä, samalla tavalla erilaista nuorta kaipasi yhteen.

About kymmenen vuoden jälkeen olikin aika käydä maistraatissa, ja pian oltiin pieniin päin.

Sanotaan, että luonnontieteitä (ml. biologia ja teknis-tieteelliset alat) lukemaan lähtevistä tytöistä 90% päätyy insinöörin vaimoksi. Tässäkin voi olla vinha perä. Similia similibus solvuntur, insinörteillä on hyvät liksat, ja insinöörin sekä DI:n koulutus on vahvasti rationaalis- ja luonnontieteellispohjaista. Näille aloille päätyvät ne ihmiset, sukupuolesta riippumatta, jotka todella ymmärtävätkin jotain.

Ironmistress kirjoitti...

Todettakoon vielä, että omasta, subjektiivisestä, mielestä 30 vee on paras ikä tulla äidiksi. Silloin hedelmällisyys on vielä kohdallaan eikä kromosomivaurioiden riskiä vielä ole, mutta kolmekymppisenä nainen on henkisesti ja paljon sosiaalisesti kypsempi äidiksi kuin parikymppisenä.

Toki poikkeuksiakin varmasti on, molempiin suuntiin.

vieras kirjoitti...

Eikö ole pikemminkin niin että jos äippä on ehtinyt pyörittää kaikki mukulat siihen mennessä kun on täyttänyt 31 niin silloin äippä on henkisesti paljon aikuisempi kuin lapsettomat kolmekymppiset naiset? Puhumattakaan niistä kolmekymppisistä naisista jotka ovat jälki-/wannabe-teinejä joita ei kiinnosta henkinen aikuistuminen tai jotka elävät sitten kun-elämää.

Olen nuorin lapsi ja mun äiti täytti 31 sinä vuonna kun minä synnyin. Olen hyvilläni tuosta koska sen ansiosta en ole ikinä pitänyt vanhempiani minään ikäloppuina.

Sitäpaitsi ei kaikki voi olla maistereita, tohtoreita eikä amk:n eli vanhan tekun/opiston käyneitä.

Tässä Bloggerissa pitäisi olla mahdollisuus editoida vanhoja viestejä. Tässä ei voi muuta kuin deletoida ja tehdä uusi. Siitä näkyy tuo jälki että "Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin" mikä on pöljän näköinen, ikään kuin naarmu pinnassa.

Jaska Brown kirjoitti...

IM: Ikävä puoli on se, että niitä "kahden tupsun teekkareita" ei riitä kaikille halukkaille nörttimiehille.

Lasten hankkimisajankohta on parisuhteessa kaksipiippuinen juttu. Toisaalta pidempää odotusaikaa puoltaa se, että siinä on ehtinyt tutustua toiseen ihmiseen mukamas riittävän hyvin. Toisaalta taas ihminen muuttuu siinä vaiheessa kun hänestä tulee vanhempi, joten jos ensimmäinen lapsi syntyy jo vuosi-pari suhteen alettua "ensihuuman" vielä ollessa osin päällä, ei tule ikäviä yllätyksiä kuten kymmenen vuoden tottumuksen jälkeen, jolloin kaikki muuttuukin kertarysäyksellä. Olisi kiva, jos joku sosiologi tutkisi vaikka eroprosenteilla, kumpi menetelmä tuottaa paremmat tulokset.

Vieras: Kolmikymppinen parin lapsen äiti on hyvin suurella todennäköisyydellä kypsempi tapaus kuin lapseton ja rekrytoijana palkkaisin - ceteris paribus - ilman muuta äidin. Mutta kyse on myös siitä, että kaksikymppinen ensisynnyttäjä ei todennäköisesti ole yhtä valmis äidiksi kuin kolmikymppinen. Toki yksilökysymys.

Blöggerin puuttuvalla editointiominaisuudella on haittansa mutta toisaalta myös hyötynsä. Ehkä paras ratkaisu olisi se, että omaa viestiä voisi editoida niin kauan kun uusia kommentteja ei ole tullut, mutta ei sen jälkeen. Poistan nuo kaksi deletoimaasi viestiä.

Anonyymi kirjoitti...

Monet jutut, jotka demografiasta kiertää on vähän enemmän luuloja kuin totuutta. Kuten blogi-isäntäkin epäili, niin tuo Satoshi Kanazawa ei ole kovin luotettava lähde. Tämä on möläyttänyt seuraavaa:

"the artificial language of Esperanto never took off, despite its numerous favorable linguistic features"

Kun lingvistisesti kouluttamaton nyt kuitenkin ihmettelee, niin tuo "numerous favorable linguistic features" on täyttä roskaa.

Jatketaan demografiasta, ja esitetään joukko faktoja:

- keskiajalla just porvareilla (= älykkäät ja rikkaat, vaikka aina voi kitistä) oli enemmän lapsia kuin muulla väestöllä
- väestönkasvu on trendinomaisesti vähentynyt _kaikkialla_ jo vuosikymmeniä, juu, siellä Afrikassa kanssa
- nyttemmin (erittäin) köyhän väestön rikastuminen laskee tämän väestön lapsilukua
- on huomattu, että naisten koulutustason kasvu ei automaattisesti johdakaan vähempään lapsilukuun (oma arvaukseni on, ettei se koskaan ole ollutkaan kuin sivuseikka), en tässä kuitenkaan puhu korkeakoulutasoisesta koulutuksesta, jota tässä bloggauksessa käsiteltiin (sen sanon, että professoritason naisilla on oman huomioni mukaan kuitenkin lapsia jopa enemmän kuin perusduunareilla, ihan kaikkein älykkäimmät naiset _eivät_ jää lapsettomiksi)

Kannattaa tsekata:

http://demographymatters.blogspot.fi/

Joskus myös tuolla esitettyjä juttuja ei voi ottaa todesta (kovat faktat on silti kunnossa), tsekatkaa esimerkki spekulointi, kun on Suomi kyseessä.

Kumitonttu kirjoitti...

Hauskaa läppää johon on ilmeisesti tarkoitus kommentoida kieli poskessa.

Tosiasiahan on se että nainen on kauneimmillaan teini-ikäisenä ja siinä vaiheessa parhaat valitaan päältä. Kolmikymppinen on jo rupsahtanut divarissa räpeltävä entinen tulevaisuuden lupaus, joka keksii erilaisia tekosyitä ja -kuita sille, ettei kelvannut nuorena miehelään. Insinörtit ja muut luuserit ovat siinä vaiheessa enää jäljellä kun naisen biologinen kello pakottaa hankkimaan puolison. Pelimiehet ovat kaapanneet parhaat päältä siihen mennessä.

Anonyymi kirjoitti...

Onko Polilla joskus nähty hyvännäköisiä ämmiä? Not in my life.

Jklak kirjoitti...

Missit ja kiekkoilijat - kuin kieli ja rauta pakkasella....

Jklak kirjoitti...

Mikä on subjektiivisestä tai objektiivisesta tahi postnmodernista puhumattakaan feministisestä mielestä paras ikä tulla isäksi?

Jaska Brown kirjoitti...

Heh, Kumitonttu ymmärsi kirjoituksen hyperbolaluonteen - jos kohta paljon oli totuuttakin joukossa. Toisaalta, mikä estää insinörttiä rupeamasta pelimieheksi - jos tyhmemmätkin kykenevät sen oppimaan, insinörtti kykenee halutessaan kehittymään vielä paremmaksi ja nappaamaan sen nuoren kaunottaren...

Onko Polilla joskus nähty hyvännäköisiä ämmiä?
...joka on vieläpä fiksu. Kyllä Polilla on kivan näköisiä naisia, väittäisinpä omakohtaisen otannan perusteella että Polin naisista selvästi suurempi prosentti on kivan näköisiä kuin vastaavan ikäluokan satunnaisotannasta. Silmä valehtelee, koska Polin naispitoisuus on murto-osa normaalinaispitoisuudesta.
Kun aikoinaan yksi humanisti mulle veetuili, että ettehän te tuon alan opiskelijat saa ikinä naista, huomautin että jos olisin säälittävä luuseri, niin kyllä minäkin olisin lähtenyt opiskelemaan sellaista alaa, jolla on neljä naista yhtä miestä kohti parantaakseni mahdollisuuksiani.

Jklak: Isäksi tulon sopiva ikä riippuu a) isästä, b) äidistä. Sopivan minimi-iän saavuttaa silloin, kun kavereiden kanssa hengailu alkaa tökkiä. Maksimi-iän saavuttaa silloin, kun ei enää jaksa yövalvomisia - mikäli voi luottaa siihen että äiti hoitaa, maksimi-ikä tulee vastaan vasta sitten kun hydrauliikka ei enää toimi edes viagravetoisesti.

Kari kirjoitti...

Jos isänä riittää, että äiti hoitaa lapset, niin maksimi-ikä on varmaan 60-70. Eli Saulilla voisi olla viimeiset hetket. Olisihan Se veikeää, jos presidentti vaihtaisi vaippoja, akkainlehdet olisivat aivan lääpällään.
Jos isä haluaa osallistua lastensa elämään, niin maksimi on jotain 40, silloin ehkä vielä jaksaa teini-iän haasteet, vaikka lapset toki pitävät ikäloppuna.

vieras kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
vieras kirjoitti...

Jaskalle vielä tarkennus että olen kolmas lapsi. Äitini on lääkäri ja isäni on hammaslääkäri, ja he olivat 25 ja 28 kun eka ja toka lapsi syntyi.

Isäukkoa on aina jurppinut tavattomasti se että hänen vanhempansa olivat nelikymppisiä kun hän syntyi. Isäukko on kolmas lapsi, hänellä on vielä nuorempi veli. Iän muistaa isänsä aina sellaisena vanhana möhömahana joka oikoi tekareitaan koko ajan.

Tietyt iät ovat sellaisia että rajatapauksia että onko mielekästä hankkia lasta enää siinä vaiheessa jos on pikemminkin siinä vaiheessa että alkaa odotella lapsenlapsia. Ensinnäkin sen takia ettei lapsille tulisi sellaista kuvaa että he muistaisivat vanhempansa semmoisina väsyneitä ja haudan partaalla keikkuvina.

Tai sitten vanhempien itsensä kannalta kun kun siinä isässä vauvan yöllinen herääminen ja parkuminen alkaa jo kyllästyttää ja tulee varmaan mietittyä että olisiko ollut parempi kokea tämä 10-15 vuotta aikaisemmin. I'm too old for this shit...

Joku 40 on semmoinen ei-kenenkään-maa, että ei enää lasta, mutta myöskin rajatapaus siitä viitsiikö ihan vielä tulla isovanhemmaksi. Mutta 45 alkaen käy jo siihen kun ensimmäinen lapsenlapsi putkahtaa.

Äippä on sanonut mulle että on helpompaa olla mummo kuin äiti.

Jaska Brown kirjoitti...

Kari: Olenkin ihmetellyt, eikö Jennillä ala jo kello tikittää. Vai säästetäänkö vaalivauvaksi?

Vieras: Anoppi totesi samaa, mummoudessa yleensä voi lykätä ongelmatapauksen äidin syliin...

vieras kirjoitti...

Mitä ihmettä tarkoittaa "kivan näköinen"? Vuosikausia olen törmännyt tuohon ilmaisuun mutta en vieläkään tajua mitä tarkoittaa "kivan näköinen"? Minun ÄO (ei ole mitattu) ei ole riittänyt tajuamaan tuota.

Mitä termin käyttäjä tarkoittaa sillä, tai miten hän itse ymmärtää sen merkityksen? Onko se jotain sisäistä kauneutta? Maaallikon päättelyllä "kiva" viittaa käyttäytymiseen ja olemukseen ja persoonallisuuteen. Samoin kuin sanat "mukava" tai "ihana".

Nainen voi olla ulkonäöltään kaunis, hyvännäköinen, söpö, nätti, sievä. Nainen voi olla jotain näistä tai kaikkia näistä yhtäaikaa, eikä se edellytä sitä että olisi yhtään kiva.

Jaassu kirjoitti...

Miehet pyrkivät puolestaan oikeasti ymmärtämään asiat.

Omakohtaisesti voin todeta tuon pitävän paikkansa, aina ollut pyrkimyksenä ymmärtää kaikki mahdollinen, sen vuoksi koulussa oli hemmetin tylsää.

Koulussa pärjää jos opettelee ulkoa.

Jaska Brown kirjoitti...

Jaassu, näin on ja se johtuu ainakin osin siitä että opettajakunta on tolkuttoman naisvaltaista.