Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


lauantai 7. syyskuuta 2013

Urheiluruutu

Eli sekalaisia havaintoja viimeisen viikon urheilu-uutisten tulvasta.


1. Ilmainen vinkki potkupallon Veikkausliigalle

Viime viikon Urheilulehti tiesi juoruta, että Veikkausliiga suunnittelee siirtymistä 16 joukkueen kaksinkertaiseen sarjaan. Nykyään liiga on 12 joukkueen kolminkertainen sarja eli 33 ottelua. Uudessa systeemissä tulisi 30 ottelua.

Tähän uudistukseen sopisi kuin nenä päähän jo aikapäiviä sitten ehdottamani uudistus. Jalkapalloon ei pudotuspelejä kannata tehdä, mutta lisätään kaksi lisäkierrosta, joiden otteluparit ratkeaisivat vasta varsinaisen sarjan päätyttyä. Näiden kierrosten tulokset lasketaan sitten normaaliin sarjataulukkoon, jonka jälkeen mestari ja putoajat ovat selvillä. (Veikkausliigan kohdalla tulisi sekin etu, että uudistuksessa ottelumäärä ei putoaisi nykytilanteeseen nähden kuin yhdellä, 32 otteluun.)

Jälkimmäisellä lisäkierroksella kohtaisivat seurat, jotka varsinaisen sarjan päätyttyä olivat sijoilla 1-2, 3-4, 5-6 jne, kotietu kuten järjestys määrää. Viimeistä edellisellä lisäkierroksella olisivat sitä ennen kohdanneet seurat, jotka olivat varsinaisen sarjan jälkeen sijoilla 2-3, 4-5, 6-7 jne, kotietu kuten järjestys määrää. Ykkössijalla ollut seura pelaisi jumboa vastaan vieraskentällä.

Kuten hetken mietittyään voi todeta, lisäkierroksista seuraisi kohtuullisella tuurilla mielenkiintoisia viimeisen kierroksen mestaruusratkaisuja ja putoamisselvittelyjä juuri niiden seurojen kesken, joita asia koskee. Esimerkkejä ja tarkempi analyysi löytyy edellä olevasta linkistä.

Nyt olisi Veikkausliigalla tuhannen taalan paikka näyttää mallia muulle maailmalle, kuinka saadaan viimeisiin kierroksiin jännitystä ja kovat panokset!


2. Viimeinen pari kaapista ulos

Seitsenottelulegenda, entinen maajoukkuekapteeni ja nykyinen SUL:n lajivalmentaja Tiia Hautala otti ja tuli kaapista ulos Urheilulehden haastattelussa. Ei sen takia etteikö sen kaapin ovet olisi olleet selkosen selällään tähänkin asti, uutinen asia oli vain toimittajille.

Tiialle täydet pisteet järkevästä ja asiallisesta haastattelusta. Etenkin kahdesta syystä. Ensinnäkin siitä, että hän ymmärsi Jelena Isinbajevan kohua herättänyttä lausuntoa ja antoi tälle vapauden puhua. Toisin kuin poliittisesti korrektit, jotka ovat parhaillaan rasvaamassa Isinbajevalle hirttonuoraa. Toiseksi siksi, että hän puhui ensisijaisesti urheilijana ja ihmisenä, ei lesbona. Totesi että asia on näin, arkinen juttu, se siitä ja jatketaan eteenpäin: Lähipiirini oppi hiljalleen vuosien kuluessa, mikä olen, ja yleisurheilupiireissäkin siihen on totuttu ajat sitten. Elän perhe-elämää siinä missä suurin osa suomalaisista. Käymme kaupassa, katsomme telkkaria, kiroamme huonoa säätä ja ihastelemme hyvää.

Suhtautuminen asiaan oli yhtä mutkatonta kuin sillä entisellä Lapin miehellä Tunturihotellin baaritiskillä. Tämä oli mennyt iskemään naista ja saanut kylmäkiskoisen vastaanoton. Äijä sitten uteli naiselta:
- No mikhäs nyt kun ei lohkhea?
- Minä olen lesbo.
- Mikhä se semmonen lesbho on?
- No kato, me ollaan romuluisia, rumia, pukeudutaan maihariin, juodaan kaljaa ja nuollaan pimppaa.

Hetken hiljaisuus. Lapin mies raapii leukaansa ja sulattelee kuulemaansa. Sitten tulee oivallus:
- Kuule. Noilla tunthomerkheillä se on sithen niin, että minäkhin olen lesbho.


3. Tilastollisia dopingtapauksia

Pienimuotoisen kohun herätti tutkimus, jonka mukaan 29 prosenttia Daegun MM-kisoihin 2011 osallistuneista urheilijoista douppasi.
New York Times tiesi kertoa tarkemmin, mutta siinäkään ei kerrottu tutkimusasetelmaa, otantaa ja analyysimenetelmää. Ne ovat nimittäin aina ensimmäiset asiat, mitä pitää selvittää jos haluaa tietää onko tutkimus validi vaiko ei.

Tutkimusraporttia lukematta en siis pysty päättelemään, oliko tutkimus luotettava vai ei. Kuitenkin jo se ainoa tieto, jota tutkimuksesta löytyy, saa epäilemään. Kyseessä oli tutkimus, jossa urheilija sai itse valita, kumpaan kahdesta kyllä/ei -kysymyksestä vastaa. Kysymykset olivat: 1) onko syntymäpäiväsi tammi-kesäkuun välillä ja 2) oletko tietoisesti rikkonut dopingsäännöksiä viimeisen kahdentoista kuukauden aikana?

Tällainen sokkokaksoiskysymykseen perustuva tutkimus on periaatteessa täysin luotettava ja otoksen ollessa riittävän suuri pystytään sen todellisen kysymyksen kyllä-vastausten määrä arvioimaan virherajoissa oikein. Ensimmäinen sudenkuoppa nimittäin paljastuu asiantuntijalle heti. Tuo tammi-kesäkuu -kysymys toimii satunnaisesti valitussa otoksessa, jossa noin puolet populaatiosta on syntynyt vuoden ensimmäisellä puoliskolla. Huippu-urheilijoiden kohdalla se ei todennäköisesti toimi, koska luultavasti selvästi suurempi prosenttiosuus on syntynyt vuoden ensimmäisellä puoliskolla. En ole maailman tasolla asiaa tutkinut, mutta kerran jouduin laskemaan suomalaisten yleisurheilijoiden vastaavan jakauman. Vuoden 2011 Suomen tilastojen TOP 20 -listalle yltäneistä tuloksista 298 oli vuoden kolmena ensimmäisenä kuukautena syntyneiden urheilijoiden tekemiä. Vuoden kolmena viimeisenä kuukautena syntyneiden tekemiä oli 148 eli noin puolet edellisestä!

Ainakin yleensä vastaavissa kysymyksissä kontrollikysymyksenä on käytetty jotain neutraalia 50/50 -kysymystä, kuten pyydetty heittämään lanttia ja katsomaan tuliko kruuna. Jos tässä tutkimuksessa on lähdetty siitä olettamuksesta, että syntymäpäiväkysymys on neutraali, koko tutkimuksen lopputulos on perseellään. Syntymäpäivien painottuminen alkuvuoteen näet tarkoittaa nimenomaan sitä, että kyllä-vastaukset painottuvat aineistossa! Tämä taas tarkoittaa johtopäätöksissä sitä, että loppuanalyysin mukaan dopingin käyttäjiä olisi enemmän kuin heitä todellisuudessa on.

No, oletetaan että tuo 29 % pitää paikkansa. Siis voittaakseen on doupattava, eikö totta? Toisaalta Pan-Arabian kisoissa tehtiin sama tutkimus ja siellä douppaajia oli 45 %. Eli selvästi enemmän. Sanoisin että Pan-Arabian kisoissa on noin keskimäärin huonommat urheilijat kuin MM-kisoissa. Eikö tuosta voida vetää johtopäätös, että huonommat douppaavat enemmän? Tässä voi olla vinha perä, kun ottaa huomioon että - ainakin sivistysmaissa - huippuja testataan enemmän ja kontrolli on paljon tiukempi kuin ynnä muut -osastolla. On täysin mahdollista, että douppaajia on keskimäärin enemmän alkueräkarsiutujissa kuin mitalisteissa.

Olen joskus ihmetellyt, että jos douppaamalla saadaan parempia tuloksia, miksi ei perusteta IAAF:lle kilpailevaa järjestöä, jossa ei testattaisi? Luulisi että suurta yleisöä kiinnostavat kovat tulokset, ei se millä konsteilla ne on saatu aikaan. Kuunnellaanhan Beatlesia edelleen, vaikka Kersantti Pippuri tehtiin täysin höyryissä. Olisi kivaa, jos joku mesenaatti myöntäisi vaikka miljoonan dollarin palkinnon kenelle tahansa, joka rikkoo minkä tahansa yleisurheilun ME:n epävirallisesti eli ilman doping-testiä. Jos doping on ihmelääke, niin kyllä luulisi jonkun kymmenen sekunnin pintaan pinkovan ja aina MM-finaalista niukasti karsiutuvan sprintterin innostuvan miljoonasta siinä määrin, että mättäisi nappia naamariin, piikkiä perseeseen ja karistaisi tarvittavan puoli sekuntia pois. Vaan eipä ole tarjoajia näkynyt, yrittäjistä puhumattakaan. Luulisi että edes joku kunnianhimoinen uransa ehtoopuolella oleva kokeilisi tiukkaa kuuria edes omat rajat testatakseen ja mainetta saadakseen. Sitä näet taatusti tulisi jos uskaltaisi haastaa vallitsevan systeemin ja vetelisi vaikka harjoituksissa ME:tä parempia tuloksia tunnustaen samalla avoimesti dopingin.


4. Pappa

Viikon merkittävin urheilun juoru-uutinen oli epäilemättä se, että Teemu Selänteen biologinen isä ei olekaan Ilmari Selänne, joka sentään oli kirjoittanut Teemusta kirjankin. No, tämä ei nyt tainnut olla yllätys kellekään joka tuntee genetiikan alkeet enkä tarkoita tällä ei-biologisen isän ja pojan urheiluansioiden tai ulkonäön eroavaisuutta.

Uutisessa hämmästyttää lähinnä se, eikö Teemun yksityisyydensuoja olekaan enää voimassa? Media on kohdellut häntä totisesti silkkihansikkain, skandaaleja ei ole liiemmin revitty. Huhuja on liikkunut erilaisista tempauksista vaikka kuinka paljon. Tosin huhut ovat huhuja ja voihan olla niinkin, että Teemu todella on se kelpo perheenisä, jollaisena hänet on aina esitetty. Hyvä niin.

Isäksi paljastettiin Seppo Lindström, jonka lempinimi "Pappa" sai nyt aivan uuden merkityksen. Genetiikka tässä kohtaa ainakin toimi, ulkonäkö on kuin Teemulla. Ja muutkin eleet: Lindström pelasi yli nelikymppiseksi, mikä tuohon aikaan oli suurharvinaisuus Suomessa. Nopeuskin oli kohdillaan. Vellu Ketola kertoo kirjassaan Ässien ässä seuraavasti: Mölli (Matti Keinonen) vinoili, että "ethän sä jätkä pysty juoksemaankaan. ... Veto nimittäin oli, heti. Pappa (Seppo Lindström) lähti mukaan lähettäjäksi: 60 metriä piti juosta... Pappa komensi: paikoillenne ... valmiit ... tap! Käsiä läiskyttämällä. Me painuimme matkaan, ja minä olin taas häviämässä, kun Pappa tuli perässä ja meni kummankin ohi - maalituomariksi! ... Mutta Pappa olikin hurja mies jaloistaan: maajoukkueessa hän olisi luistimet jalassa voittanut kaikki.

Seppo Lindströmin urassa on semmoinenkin erikoisuus, että hän lähti ulkomaille pelaamaan jo kauan ennen kuin se oli muotia. Kauden 1970-71 hän kiekkoili Itävallan Klagenfurtissa. Teemu (ja tietysti myös kaksoisveljensä Paavo, sittemmin maahockeyn Suomen mestari) syntyi 3.7.1970. Tulee jotenkin mieleen se kaupunki, jonka väkiluku pysyi vakiona vuodesta toiseen - aina kun lapsi syntyi, mies katosi kaupungista.


5. Hei, me uhotaan!

HIFK meni ja hankki jääkiekkoilullisen vahvistuksen Trevor Gilliesin. Tai näin ainakin ilmoitettiin seuran taholta. Kuten myös vahvistuksen itsensä, joka sanoi tulleensa Suomeen pelaamaan jääkiekkoa eikä tappelemaan. Ja jotkut toimittajat vielä uskoivat, tai ainakin niin antoivat teksteissään ymmärtää. Jumankekka, jos olisin moraaliltani venyvämpää sorttia, voisin tienata isot rahat myymällä kyseisille toimittajille eduskuntatalon osakkeita.

Mörökölli on pelaamissaan 57 NHL-ottelussa kerännyt vain kolme tehopistettä (vahinkoja sattuu tilastoijillekin) ja 261 jäähyminuuttia (siis melkein viisi/ottelu). Tämä selitettiin sillä, että NHL oli tasoltaan liian kova liiga Frankensteinin pelitaidoille ja oli pakko tienata paikkansa tappelemalla. Ei sitten tullut toimittajille mieleen tutkia taustoja? Viime kauden seurana oli Vitjaz Tsehov KHL:ssä ja saldo oli 24 ottelua, 0 tehopistettä ja 95 jäähyminuuttia. Sitä ennen ammattilaisura oli kulunut lähinnä NHL:n farmiliiga AHL:ssä, kymmenkunta kautta, 380 ottelua, 20 tehopistettä ja 1536 jäähyminuuttia. Ja AHL:ää pidetään yleisesti suunnillen SM-liigan tasoisena. Farmiliigan farmiliiga ECHL:ssä oli samoina vuosina kertynyt 217 ottelua, 17 tehopistettä ja 997 jäähyminuuttia. Liigan tasosta riippumatta siis aina 4-5 jäähyminuuttia per ottelu. Juniorivuosina Kanadan OHL:ssä eläintarhakarkuri oli sentään kiltimpi: 156 ottelua, peräti 22 tehopistettä ja vaivaiset 563 jäähyminuuttia, ei siis edes neljää minuuttia pelissä ja tehopistekin tuli peräti seitsemän pelin välein.

Ja tämmöinen psyko raahataan sitten Suomeen "pelaamaan jääkiekkoa". Kyse ei ole mistään muusta kuin pelotteesta, ensisijaisesti Jokereille. Viime kaudella HIFK-legenda Ville Peltonen vedettiin kahdesti Jokeri-matseissa kylmäksi. Nyt ei uskalleta, kun tiedetään että Iso Paha Gillies tulee ja kostaa. Kyse on pelin koodista, sanoisi Petteri Sihvonen Urheilulehdessä jos kehtaisi. Mutta taisi tulla Sihvosellakin sentään jokin raja vastaan, kun on ollut hiljaa asiasta.

Pelin Koodi. Hevonpaskaa. Pelin koodi on kirjoitettu sääntökirjaan. Kaikki muu on sääntöjä rikkovaa ja pahimmillaan rikollisjärjestön toiminnan kaltaista uhoamista. Sinänsä homman ymmärtää, kun on katsonut penskoja hiekkalaatikolla. Ensin tökitään tikulla, sitten toinen kostaa heittämällä hiekkaa silmille, jonka jälkeen aloittaja saakin lapiosta päähän. Tämän takia päiväkodissa on hoitajat ja jääkiekossa tuomarit. Jääkiekossa toimitaan hiekkalaatikkologiikalla. Joku pelaa pikkusikaa, toinen taklaa tähtipelaajaa vahingoittamistarkoituksessa. Sitten tulee kostaja. Ja toisen joukkueen kostaja kostaa kostajalle ja sitten tapellaan. Tämä on se kuuluisa "koodi". Eikä nyt kukaan uskalla pelata sikaa HIFK:iä vastaan, kun heillä on sentään kaikkein isoin gangsteri joukkueessaan.

Paitsi että mikä hitto estää muuttamasta koodia? Ei joku Gilliesin kaltainen gorillan degeneraatio ole mikään este. Palkataan vastajoukkueeseen joku jollain lailla luistelemaan pystyvä heebo, niin ei tarvitse uhrata oikeita pelaajia. Käskytetään tyyppi hoitamaan vastustajan poliisi pois pelistä. Luistellaan kylmän rauhallisesti äijän taakse ja lyödään poikittaisella mailalla täysillä niskaan. Kyllä lakoaa, etenkin kun tekijälle on varta vasten valmistettu metallivartinen työkalu. Viimeistelyn voi sitten hoitaa esimerkiksi nostamalla polven ylös ja survaisemalla maassa makaavaa ex-enforceria luistimella nenukkiin.

No mutta eihän noin saa tehdä, kun se on Koodin Vastaista, sanotaan. Niinpä joo. Ja itse Pyhä Koodi on sääntökirjan vastaista. Tämä kuvastaa mitä erinomaisimmin jääkiekkoilijoiden uhoa ja epämoraalisuutta. Pientä rikkomusta voidaan tehdä ja sisäisesti hyväksyä, mutta sitten kun pitäisi toimia kovassa paikassa kovin konstein, menee pupu pöksyyn.

Tuokaa minulle Mr. Elbow eli Gordie Howe takaisin. Siinä oli äijä. Kukaan ei uskaltanut koskea Gordieen, koska tiesi että kohta tulee takaisin. Mutta vain sille, joka sen ansaitsi - jos Gordien annettiin pelata rauhassa, hän antoi muiden pelata rauhassa. Kerran liigan pahimpana kovanaamana pidetty Lou Fontinato erehtyi käymään Gordien päälle sääntöjenvastaisin ottein ja päätyi pitkäksi aikaa sairastuvalle. Peli oli kovaa mutta rehellistä. Eikä Gordie istunut jäähyllä NHL-urallaan keskimäärin edes minuuttia per ottelu, vaikka jääaikaa kertyi rutosti. Jopa herrasmieslegenda Bobby Hull antoi Gordielle tunnustusta reilusta pelistä. Bobby itse kielsi poikaansa Brettiä pelaamasta liian väkivaltaisiksi katsomissaan Kanadan juniorisarjoissa. Siksi Brett kulki NHL:ään tuolloin vielä suhteellisen harvinaista reittiä eli yliopistokiekon kautta ja tulosta syntyi silti. 1269 ottelussa tehopisteitä kertyi 1391 eli aika tarkkaan sama määrä kuin Jari Kurrilla. Jäähyminuutteja tuli vain 458, eikä sen vähempää saisi vaikka tunkisi taskuun raakoja kananmunia ja yrittäisi pitää ne ehjinä.


6. Pakollinen loppukevennys

Ikuinen kakkonen, naisten keihäänheiton olympiahopeamitalisti, kaksinkertainen MM-hopeamitalisti ja kaksinkertainen EM-hopeamitalisti, Saksan Christina Obergföll sai vihdoinkin Moskovassa MM-kultaa. Kisan jälkeen Ylen haastattelussa reportteri kysyi, miltä tuntui toisella kierroksella, kun keppi lensi lähes 70 metriä. Vastaus meni ikiajoiksi legendojen joukkoon:
Kohdassa 52:30:
- After the sixty-nine I was a little bit, yeah, overwhelmed...

28 kommenttia:

Olli Karjalainen kirjoitti...

Mitenköhän tuo douppaushomma onnistuisi Suomessa. Miten tavaraa saa käsiinsä laillisesti, jos valmistus ja maahantuonti on kriminalisoitu.
Maailmanennätysyrityksessä ei pikkunappeja kannata vedellä.

Käyttää toki saa, mutta samalla väkisinkin tulee jokin kosketuspinta laittomaan toimintaan.

Voidaanko systemaattisesti aineita hankkiva laskea kuuluvaksi törkeää dopingrikosta varten järjestäytyneen ryhmän jäseneksi? Varsinkin, kun tavoitteena on merkittävä taloudellinen hyöty.

Jos julkinen dopingennätys tehtäisiin Suomessa, niin olen varma, että lakituvassa katsottaisiin tulkinnat läpi.

Tomi kirjoitti...

Ilmari Selänteen veli on lääkäri, joten Selänteen suvussa on älyäkin. Nyt sitten paljastuin miksi tästä huolimatta Teemu on vaikuttanut minusta aina vähän tyhmältä.

Tomi kirjoitti...

Dopingista. ME:den syntytahti oli paljon kovempi 80- ja 90-luvuilla. Esim. yhdenkään miesten hyppy- tai heittolajissa ME:tä ei ole tehty tällä vuosituhannelle. Naisissakin kenttäläjien ennätyksiä on syntynyt vain nuorissa lajeissa (moukari, seiväs) tai lajissa, jossa välinettä on muutettu (keihäs).

Kestävyysjuoksussa 90-luvun ja 2000-luvun alun ennätystehtailu on loppunut kuin seinään, nyt ei päästä lähellekään ennätyksiä, vaikka ennätyksen haltijatkin urheilevat edelleen. EPO-testaus on kehittynyt valtavasti 200o-luvun alusta, ja selittänee kestävyysjuoksun tulostason laskun.

Tämä kaikki viittaa dopingkontrollin parantumiseen ja sammalla siihen, että juuri dopingilla ne huipputulokset tehdään. Nykyään dopingia on käytettävä varovaisemmin ja pienempiä määriä, ja tämä näkyy tuloksissa.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Samaa mieltä noista saakelin lätkätappelijoista, vai "poliiseiksiko" niitä sanotaan. Kenties yksi lätkän vituttavimmista puolista. Ja jotkut pitävät niitä tappeluja viihdyttävinä. Avuttomampaa räpellystä saa hakea.

Fyysinen peli ja kontaktit ovat tietty luonnollinen osa kiekkoa, mutta sen pitäisi tapahtua reilusti. Ilman pelkoa siitä, että vastustajan tähtipelaajaa taklattuaan saisi poikittaisesta suuhun.

Tom Kärnä kirjoitti...

Arvostan suuresti blogiasi. Valitettavasti vain itse en kauheasti ole kiinnostunut urheilusta, joten sitä käsittelevät blogimerkinnät jäävät pitkälti lukematta minulta.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Vaikka Jaska ei ole vissinkään kovin lätkämiehiä, niin mitäs tuumit tuosta Jokereitten siirtymisestä KHL:ään?

Eihän tuommosta tapausta suomalaisessa urheilussa ole koskaan ennen tapahtunut.

Tietysti jos kakkosrähinä olisi päättynyt huonommin, olisi Neuvostoliiton mestaruussarjassa saattanut pelata Khel´singin Dynamo.

Anonyymi kirjoitti...

No ei kai sentään tuossa dopingkyselyssä, niin kuin ei muissakaan vastaavissa kyselyissä saa itse valita kumpaan kysymykseen vastaa (myös linkittämäsi artikkeli kertoi, että koejärjestelyn vuoksi testaajat eivät tienneet kumpaan kysymykseen yksittäinen urheilija joutui vastaamaan eikä niin että urheilijat saivat valita). Jos saisi valita itse ei pystyttäisi tekemään tilastotieteellistä analyysiä vastauksista.

Pointtisi syntymäpäivien epätasaisesta jakaumusta on täysin validi. En muista lukeneeni yleisurheilusta; mutta olen lukenut artikkeileita muista lajeista, joissa syntymäpäivien jakauma urheilijoiden kesken on täysin "vinsahtanut" samalla lailla kuin kuvailit suomenennätysten haltijoiden kohdalla. Tämä ei tietenkään olisi ongelma jos tutkijoilla on tilastot vastanneiden oikeasta syntymäpäivä jakaumasta; mutta linkkaamassasi artikkelissa sanottiin, että heitä käskettiin miettimään omaa tai tuntemaansa henkilön syntymäpäivää. Täten prosenttiosuuksiin tulisi suhtautua epäilevästi, kun ei ole tiedossa kuinka moni ajattelee omaa syntymäpäiväänsä ja urheilijoiden tuttjen syntymäpäivät ovat myös todennäköisesti ei sattumanvaraisesti jakautuneita.

Jaska Brown kirjoitti...

Olli Karjalainen: Kuten epäilit, uskoisin minäkin että Kissalan pojat olisivat kiinnostuneita asiasta. Toisaalta jokainen asiaan perehtynyt tietää, että kuntosaleilla kama liikkuu harrastajabodareiden keskuudessa eikä poliisia liiemmin kiinnosta. Julkisuus luultavasti pakottaisi viranomaiset sotkeutumaan juttuun.

Tomi: Muistelisin Ilmari Selänteen olleen aikoinaan Vene-lehden päätoimittaja.
Dopingista. ME:den syntytahti oli paljon kovempi 80- ja 90-luvuilla. Esim. yhdenkään miesten hyppy- tai heittolajissa ME:tä ei ole tehty tällä vuosituhannelle. Naisissakin kenttäläjien ennätyksiä on syntynyt vain nuorissa lajeissa (moukari, seiväs) tai lajissa, jossa välinettä on muutettu (keihäs).
Aivan oikein.
EPO-testaus on kehittynyt valtavasti 200o-luvun alusta, ja selittänee kestävyysjuoksun tulostason laskun.
Ei pidä paikkaansa. Tästä voit tarkistaa maailmantilaston kolme parasta vuosi vuodelta, aloita sivulta 649. En ehdi nyt laskea keskiarvoja, mutta silmämääräisesti: keskimatkat, taso on pysynyt samana. Vitonen ja kymppi, muutaman sekunnin lasku. Maraton ja esteet, tulostaso jopa noussut.

Korppi on oikeus: Ja jotkut pitävät niitä tappeluja viihdyttävinä.
Kertoo lätkäfaneista enemmän kuin edes haluaisimme tietää.

Yrjöperskeles: Vaikka Jaska ei ole vissinkään kovin lätkämiehiä, niin mitäs tuumit tuosta Jokereitten siirtymisestä KHL:ään?
Pidän sitä kaikin puolin positiivisena asiana. Mikäli KHL kehittyy Euroopan laajuiseksi liigaksi, sitoo se osaltaan Venäjää rauhanomaisesti Eurooppaan ja toimii vastapainona NHL:lle. Mikäli taas KHL kaatuu, jääkiekko ottaa takapakkia ja sehän on aina hienoa... Samoin se, että SM-liiga saattaa entisestään menettää tasoaan ja pitäisihän sen lopulta näkyä jääkiekon suosiossakin.
No, vakavasti sanoen jääkiekko olisi hieno peli ja soisin sen menestyvän, jos lajin inhottavat lieveilmiöt saataisiin karsittua. Tätä ei ole kuitenkaan valitettavasti näköpiirissä ja siksi nykyjääkiekkoa en voi tukea. Sivumennen, tiesitkös muuten että tämmöinen mies oli Jääkiekkoliiton toimitusjohtajana 1936-38 ja kirjoitti jääkiekon kehittävän erinomaisesti kaukopartiotoiminnassa tarvittavia ominaisuuksia: - Joukkuepelinä se kehittää huomiokykyä, oikeaa tilanteen arviointia ja rauhallisuutta. Riuskuus, rynnäkköhenki ja kestävyys paranevat jääkiekossa melkoisesti. Tuskinpa olisi samaa mieltä nykymenosta.

Anonyymi: (M)yös linkittämäsi artikkeli kertoi, että koejärjestelyn vuoksi testaajat eivät tienneet kumpaan kysymykseen yksittäinen urheilija joutui vastaamaan eikä niin että urheilijat saivat valita.
No näinhän tuollainen tutkimus pitäisi tehdä. Suomenkielinen artikkeli kuitenkin sanoi selvästi, että urheilija sai itse valita, englanninkielisestäkin se näin tulisi ymmärtää, mutta tekstin saattoi kyllä käsittää myös mainitsemallasi tavalla.
(K)uin kuvailit suomenennätysten haltijoiden kohdalla.
Ei SE:n haltijoiden, joka olisi liian pieni otos, vaan vuoden 2011 tilastojen TOP 20 -listalle yltäneiden kohdalla.

Jaska Brown kirjoitti...

Tom Kärnä: Kiitoksia miellyttävästä palautteesta. Tämä blogi on, kuten olen asian ilmaissut, "sekametelisoppaa". Siitä voi kuka tahansa lukea mitä haluaa ja jättää lukematta mikä ei kiinnosta, kuten olet aivan oikein toiminutkin.

Sam Hardwick kirjoitti...

Mikä muu seikka kuin ulkonäkö tai urheilumenestys antoivat ymmärtää ettei Ilmari olisi ollut Teemun biologinen isä?

Tomi kirjoitti...

Sam, Seläteen suvussa esiintyy älykkyyttä, jota Teemussa ei tunnu olevan.

Tomi kirjoitti...

OT:Jaska, tiedätkö kuinka korkeussuuntaisissa hypyissä (korkeus, seiväs) aloituskorkeus ja korotukset määräytyvät? Saavatko järjestäjät päättä ne mielivaltaisesti?

Jaska Brown kirjoitti...

SH: Ilmari on kirjoittanut kirjoja. Teemu oli tiettävästi ennen NHL:ään lähtöään lukenut tasan yhden kirjan, Hannu Miettisen Jari Kurri - ammattilainen, alle satasivuisen läpyskän. Tosin sen kuulemma useampaan kertaan. En tiedä onko tilanne sittemmin muuttunut.
Kyse ei ole älystä, vaan luonteesta ja kiinnostuksen kohteista. Teemu on luultavasti ihan normivirtanen mitä järjenjuoksuun tulee - ei sen tyhmempi tai fiksumpi, ainakaan mitä olen hänet tuntevilta kuullut. Tavallinen suomalainen mies, mutta sattuu olemaan yhdessä asiassa maailman parhaita harjoiteltuaan niin pirusti ja oltuaan riittävän lahjakas.

Tomi: Säännöissä ei sanota aloituskorkeudesta mitään muuta kuin se että lajijohtaja määrää. Isommissa kisoissa nämä on etukäteen päätetty ja jos lajijohtaja yrittäisi älyttömiä, hän olisi kohta entinen lajijohtaja. Normaalisti lajijohtaja tarkistaa kilpailijoiden tason ja määrää sen mukaan. En muista, että asiasta olisi tullut sanomisia. Joskus kilpailijat toki esittävät toivomuksia (saisiko viidellä jaollisten sijaan yhtä isompia, niin tulisi helpommin ennätys) ja näitä pyritään jopa huomioimaan.
Korotukset päättää lajijohtaja samaan tapaan etukäteen. Säännöt rajoittavat vain kaksi asiaa: riman minimikorotus on korkeudessa 2 ja seipäässä 5 cm eikä rimaa saa korottaa koskaan enempää kuin edellinen korotus oli (toki kilpailijat saavat halutessaan jättää korkeuden väliin, jolloin on periaatteessa mahdollista että rima nousee enemmän, mutta sääntö kuitenkin määrää että on ollut mahdollista hypätä välikorkeudesta). Nämä säännöt lakkaavat olemasta voimasta silloin, kun kisassa on jäljellä vain yksi kilpailija, jolloin hän saa päättää mihin korkeuteen rima nostetaan. Muistaakseni lajijohtajalla on kuitenkin veto-oikeus, mutta enpä kyllä tajua mikä olisi se tilanne jossa hän sitä käyttäisi. Ehkä se, että seipäässä joku Isinbajeva olisi yksin mukana riman korkeuden ollessa neljä metriä ja haluaisi jostain syystä nostaa rimaa sentti kerrallaan.

Tomi kirjoitti...

Jaska, kiitos informatiivisesta vastauksesta.

Eli mikään ei kiellä tekemästä 30 cm korotusta keralla? Tästä esimerkkinä korkeudessa aloituskorkeus olisi 210 ja seuraava korkeus olisi 240.

Anonyymi kirjoitti...

Joku jo mainitsikin: Lätkätappelut on tuskallista katsottavaa, koska kaverit tappelee aivan helvetin huonosti. Jos tapellaan, niin tehdään se tuloshakuisesti ja siihen on ihan omat lajinsa. Jos halutaan antaa hyvä show katsojille niin mikä ettei, mutta sitten pitäisi olla otteet enemmän wretlemaniasta. Pelipaidassa roikkuminen on akkamaista. Kas kun eivät revi toisiaan hiuksista.

Tai sitten ruvetaan pelaamaan lätkää samalla tavalla kuin Enki Bilalin sarjakuvassa "Jumalaton näytelmä". Bratislawan punamoukarit ei ole ollenkaan hullumpi lätkäjoukkueen nmi.

Kumitonttu kirjoitti...

Jaskan blogi on yhdessä Ykän ja Idan kanssa omia suosikkejani vaikken aina osaa kommentoida. Kuten tämäkin kirjoitus osoittaa, ei suomalainen journalismi valitettavasti pääse samalle tasolle.

Blogien etu on asiantuntemus. Joku hiukan suppeammalla ja joku selvästi laajemmalla. Mutta yhteistä on se että luottamuksen ansainneet blogistit kirjoittavat viikosta toiseen hyviä kirjoituksia toisin kuin sanomalehdet. Perinteisessä mediassa Jan Hurri on huikea, muita en muista edes nimiltä.

sekin on hienoa että blogeja kuka tahansa voi kommentoida. Vaikka omatkin kommenttini ovat joskus toistuvasti typeriä, on mieletöntä ajatella että meillä kaikilla on mahdollisuus saada äänemme kuuluviin.

Kiitos Jaskalle tästä Blogista. Ja vähän asian sivuun lopuksi. Käytiin eilen yksissä häissä, jossa oli intiaanimorsian ja härmäläinen perusjuntti mies. Mies ei muistanut erästä asiaa, jonka vaimo sai sitten hoidettua, totesi tuore rouva että "On tämäkin, viidakon intiaani joutuu opettaa valkoista miestä."

Ja kyllä me naurettiin 😂

Tom Kärnä kirjoitti...

Minulla taas on kiinalaisia sukulaisia.

Tomi kirjoitti...

KT, Jan Hurri on surkea koulutusta vailla oleva pelle. Ekonomit ovat ainakin tätä mieltä. Pidät Hurrin kirjoituksista, koska ne vastaavat omaa ajatteluasi. Et huomaa tai ole huomaavinasi kirjoitusten tarkoitushakuisuutta ja selvää agendaa.

Varmasti olet sitä mieltä, että Martti Backmanin MOT-dokumentit olivat loistavaa journalismia, vaikka ne olivatkin täynnä tarkoitushakuista valehtelua ja vääristelyä.

Näin ihmismieli toimii pidämme hyvänä argumentaationa sitä mistä olemme samaa mieltä.

Jaska Brown kirjoitti...

Tomi, ei estä. Tosin tuollaiset hyppykorkeudet ilmoittavasta lajijohtajasta varmaan valitettaisiin jo ennen kisan aloittamista ylituomarille ja pikainen muutos olisi luvassa.

Kumitontulle vastakiitokset.

Tomi kirjoitti...

Jaska, ei millään pahalla, mutta noista sinun homokommenteista saa sellaisen kuvan, että voisit osallista heteropride-kulkueeseen. Eli tunnut olevan sitä mieltä, että ihmisten kuuluu pysyä kaapissa eikä tuoda rakkauttaan esiin.

Jaska Brown kirjoitti...

Tomi, olet saanut väärän kuvan. Minun puolestani homoilkoot kaikessa rauhassa. Enkä minä mihinkään kulkueeseen halua lähteä. En ennen kuin se odottelemani White Heteromale Shame -kulkue tulee pakolliseksi.

Vasarahammer kirjoitti...

Itsekin urheilumiehenä lueskelen näitä juttuja ihan mielenkiinnolla.

Jostain syystä ajankohtainen laji koripallo jäi tällä kertaa pois "Urheiluruudusta". Mediassakin jääkiekko ja formulat ovat pitäneet koriksen EM-kisat taustalla, mutta jokohan nyt tilanne muuttuisi.

En ole Jaskan kanssa täysin samaa mieltä jääkiekon lieveilmiöistä. Nämä "koodit" kuuluvat lajiin, eivät olennaisena osana, mutta kuitenkin kuuluvat. Siitä joko pitää tai sitten ei. Pääasia on kuitenkin tehdä enemmän maaleja kuin vastustaja.

Siinä Jaska on kuitenkin oikeassa, että "koodit" ovat systeemeinä tutumpia järjestäytyneestä rikollisuudesta tai hiekkalaatikolta.

Mielestäni Urheilulehden "johtava analyytikko" Sihvonen on perustellut, millä tavalla tappelut kuuluvat jääkiekkoon. Sihvosen perustelut ovat mielestäni päteviä, vaikka ne antavatkin itse lajista varsin ikävän kuvan ulkopuoliselle.

Pallopelinä jääkiekko on vielä kehittymätön suurempiin lajeihin verrattuna, mutta tulee perässä hyvää vauhtia.

Jaska Brown kirjoitti...

Ehdin katsoa Suomi-Kreikka pelin lopun. Tekee vaikutuksen, miten Suomi pelaa joukkueena, vaikken koriksesta mitään ymmärräkään. Dettmannia pidän eräänä Suomen kaikkien aikojen valmentajista kaikki lajit huomioiden.

Sihvosen perustelut ovat myös oman näkemykseni mukaan päteviä. Valitettavasti ne paljastavat sen, että jääkiekko ei ole kyennyt säännöillään reagoimaan pelin kehityssuuntiin, mikä on myös merkki pelin kehittymättömyydestä. Arvelisin jääkiekon muotoutuvan nyt pysyvämmin tietynlaiseksi peliksi, joten olisi tärkeää puuttua lieveilmiöihin nyt, kun vielä ehtii.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Jaska, eräs demareitten kansanedustaja taisi lukea tuon veteraanijärjestöbloggauksesi ja sai sitten ahaa-elämyksen:

http://uutiset.perussuomalaiset.fi/?p=7835SDP

Tom Kärnä kirjoitti...

No ei se mitään. Minäkin olin tuosta uutisesta jo tehnyt blogimerkinnän:

http://oikurjulaisetkultamunat.blogspot.fi/2013/09/tuula-vaatainen-sd-haluaa-laittomille.html

Jaska Brown kirjoitti...

Vastasin välihuomautuksella. Nämä ovat satiirikolle kurjia aikoja - mitään et voi sanoa ilman että todellisuus ajaa vasemmalta ohi

Tom Kärnä kirjoitti...

Luin välihuomautuksenkin. Pahkasika lopetettiin juuri elävän elämän vuoksi, kun se oli alkanut muistuttaa liikaa parodiaa.

Anonyymi kirjoitti...

Mitä on älykkyys?Teemu on ainakin selvinnyt hyvin elämässä, paremmin kuin moni "älykkö".Muuten, itselläni on todettu 135 ÄO muttei siitä ole mitään hyötyä ollut.Vanhempani olivat älyllisesti vain keskitasoa jos sitäkään.