Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Miljoona kärpästä

- Ei kyllä varmana onnistuta.
- Lyödäänkö vetoa?
- Ei lyödä. Hävittiin molemmat jo yks vedonlyönti ja sen takia tätä on nyt pakko yrittää.
- Joo. Ja mukana vetoa häviämässä oli kaikkien muidenkin valtapuolueiden isoimmat pamput, joten tää menee läpi niin että heilahtaa.
- Mutta että siihen rupeaisi puolet täysi-ikäisistä...
- Äläpä unohda että meillä on eduskunnassa ylivoimainen enemmistö.
- So?
- Säädetään lait sen mukaan että kaikki tekee ja vielä innolla.
- Nauraahan tälle jutulle naurismaan aidatkin.
- Ei naura, kun aivopestään toimittajat. Se sopulilauma menee aina mielipidejohtajien perässä.


Kaikki alkoi näennäisen viattomasti. Budjetin salamyhkäisimmistä syövereistä kierrätettiin bulvaaniyhtiöiden kautta rahaa uuden TV-formaatin lanseeranneelle mediayhtiölle. Ohjelman nimi oli Lehmän pizza. Viisi toisilleen tuntematonta henkilöä koottiin studioon, jossa heille esitettiin jatkuvasti kohoavia rahatarjouksia. Lopulta jollakulla viidestä aina hermo petti ja hän teki sen, mitä rahan vastineena oli. Eli söi lautasellisen lehmänlantaa. Muut jäivät ilman ja voittaja käveli ulos shekin kanssa. Palkkiosummat olivat joitakin tonneja.
Joka jaksossa oli uudet kilpailijat ja vähän muunneltu tilanne. Joskus kilpailtin joukkueina. Joskus kilpailijat eivät nähneet toisiaan, vaan jokaisen edessä oli valmis annos jota sopi aloittaa syömään kun mieli teki rahasumman kasvaessa koko ajan. Tietämättä olivatko muut jo aloittaneet. Ensimmäisenä lautasensa tyhjentänyt otti koko potin ja muut jäivät nuolemaan – hmmm, näppejään.

Kansalla oli hauskaa.

- No, tuo oli alku. Saatiin muutama syömään paskaa. Mitäs sitten?
- Odota vain. Nyt alkaa propaganda.


Eipä aikaakaan, kun lehdissä kerrottin Lehmän pizza -kisan voittajista. ”Läjä-Tonin uusi tyttöystävä!” ”Lanta-Jannan luksuskoti!” Voittajat esiteltiin ihailtavina sankareina.
Seuraavalla tuotantokaudella vapaaehtoisten määrä moninkertaistui. Valitettavasti voittosummat samalla pienenivät, koska lehmänlannan syöminen ei enää ollut tabu. Ongelman ratkaisu oli kuitenkin yksinkertainen: järjestettiin nopeus- ja määräkilpailuja, joissa voittosumma oli vakio.

- Jaaha. Kansa tykkää. Joko otetaan raskas aseistus käyttöön?
- Ei vielä. Tähän väliin toisenlaista aivopesua.


Ajankohtaisohjelmissa ja lehdissä todettiin, että lehmänlannan syöminen oli yleistynyt. Sitä pidettiin historiallisena välttämättömyytenä. Yhä useampi matki idoleitaan ilmaiseksi. Ohjelman kolmas tuotantokausi veti kaikkien aikojen suurimmat katsojaluvut.

- Upeaa. Maltan tuskin odottaa neljättä kautta.
- Sitä ei tule.
- Täh?
- Tämä tie on kuljettu loppuun. Nyt on järeiden konstien vuoro, kun kansa on kerrankin innoissaan.


Ja niinpä valtion budjetista lohkaistiin prosentti. Aluksi ilman mitään selityksiä, koska poliitikot uskoivat norsunluutornissaan kansan nielevän - sananmukaisesti - kuuliaisuudessaan mitä tahansa. Viidenkymmenen miljardin euron budjetista prosentti oli puoli miljardia. Hallituksen päätös oli, että tämä raha jaetaan tasan niiden täysi-ikäisten Suomen kansalaisten kesken, jotka todistettavasti syövät lautasellisen lehmänpaskaa. Kansalla oli taas hauskaa. Jännitettiin kuinka moni rupeaa. Spekuloinnit olivat kovat: jos vapaaehtoisia tulisi vain kymmenen, jokainen tienaisi 50 miljoonaa. Ja kyllä siitä hinnasta lehmänläjän vetäisisi - ei se nyt kovin paljon joistakin huonoimmista pizzoista poikkea ainakaan ulkonäöltään.

- No ei tää nyt ihan putkeen mennyt.
- Tää nyt olikin vain alku.
- Mutta vain noin kymmenentuhatta vapaaehtoista...
- Toistaiseksi. Jokainen tienaisi viiskyt tonnia puhtaana … siis kröhöm … no, käteen kuitenkin.
- Söisitkö itse lehmänläjän siitä rahasta?
- Söisin.
- Niin minäkin.
- Joten odotetaan.


Kun aikaraja lähestyi ja potti pysyi riittävän korkeana, vapaaehtoisia ilmestyi monin verroin lisää. Eihän se lehmänpaska nyt niin hirveää voinut olla, kasvissyöjä sentään. Ja varmasti viisinumeroinen luku euroja tulossa...

- Melkein nelkyt tuhatta paskansyöjää.
- Ei mennyt ihan niin hyvin kuin piti.
- Joo. Mutta ensi vuonna paremmin. Ei vielä muuteta mitään, pidetään budjetti ennallaan ja annetaan kansan tottua.
- Joo. Jos tänä vuonna sillä tienasi yli kymppitonnin, niin kyllä ihmiset innostuvat.


Seuraavana vuonna vapaaehtoisia oli enemmän. Kuten arvattiin, ei kasvissyöjän ulosteella ollut juurikaan haitallisia terveysvaikutuksia. Lehmänläjän syöminen muuttui sosiaalisesti hyväksytyksi. Olihan sillä tienattu puolen vuoden nettopalkka varttitunnissa. Ja kovan jätkän maine.

- Melkein kymmenkertaistui. Jos tätä tahtia jatkuu, niin eihän tässä ole hätäpäivääkään.
- Joo, menisi tavoite rikki, vaan kun ei jatku.
- Miksi ei?
- Kelaa nyt itte. Söisitkö tonnilla?
- No en.
- Enkä minäkään. Joten siirrytään vaiheeseen C.


Pian uutisissa kerrottiin lehmänpaskan merkittävistä terveysvaikutuksista. Erityisesti sen laihduttavia ominaisuuksia kehuttiin. Sen todettiin olevan uusin trendi muotitietoisten naisten keskuudessa. Hurjat huhut väittivät, että jopa Madonna olisi syönyt paskaa.

- Aika hyvä. Jo neljännesmiljoona tänä vuonna.
- Vaan kun pitäisi olla kaksi miljoonaa.
- Kiihdytetään propagandaa.


Oli yleisesti tunnettua, että lehmät aiheuttavat metaanipäästöillään ilmaston lämpenemistä. Niinpä esitettiin epäily, että lehmien ulosteiden kierrättäminen vielä kertaalleen ihmisen suoliston kautta poistaisi niistä haitallisia kasvihuonekaasuja ja hidastaisi ilmaston lämpenemistä.

- Jaaha. Tuo naru ei sitten vetänyt.
- Joo. Ei ollut tarpeeksi vihreiden kannattajia.
- Olipas. Mutta kun tässä niiden olisi pitänyt tehdä itse eikä verottaa elinkeinoelämää.
- No, tilastotappio. Käännetään se voitoksi propagandalla.


Piakkoin valtion viralliset instituutiot alkoivat kannustaa lehmänpaskan syömiseen. Sen todettiin
”olevan suomalaisten globaalin vastuun mukaista”, tilastollisin laskelmin todistettiin ”Suomen tarvitsevan lehmänpaskan syömistä” ja vihjailtiin vastustajien suhtautuvan rasistisesti lehmiin.

- Ei sitten vieläkään kasvua.
- Ainakaan paljon. Mutta vähät siitä.
- Eikö tässä ala olla kiire? Vedonlyönnin aikaraja painaa päälle...
- Nyt olikin tärkeintä demonisoida vastustajat. Kai olet huomannut, että vain hörhöt uskaltavat enää kritisoida lehmänpaskan syömistä omalla nimellään?
- Joo. Eli seuraavaksi sitten hyökätään näitä vastaan.
- Jep. Tosin epäsuorasti.


Lehmänpaskabudjetti viisinkertaistettiin. Yksinkertaisella laskutoimituksella kyettiin osoittamaan, että kyseessä oli vain rahan siirtyminen taskusta toiseen, kokonaiskustannukset jäivät vähäisiksi. Suomalaisia verotettiin, suomalaisille raha lopulta palautui maksuina. Verotulotkin lisääntyivät, kun lehmänpaskan syömispalkkio tehtiin verotettavaksi.

- Aika poika olet. Jo yli miljoona lehmänpaskan syöjää.
- Joo. Puolivälissä ollaan. Nyt odotellaan vastaiskua. Järki-ihmiset näkevät kyllä tämän hulluuden ja nousevat kohta vastaan.
- Mites me se torjutaan?
- Ei meidän tarvitse.
- ???
- Koneisto on jo valmiina. Katso ja hämmästy.


Seuraavissa eduskuntavaaleissa Arkadianmäellä paikkamääränsä moninkertaisti puolue, jossa oli paskansyöntikriittinen siipi. Tämän puolueen nousu onnistui, vaikka media oli demonisoinut siiven johtavan poliitikon. Erinomaisena esimerkkinä jopa hänestä kertova wikipedia-artikkeli oli välillä saatu poistettua ”koska henkilö ei ylitä merkittävyyskynnystä”, mikä oli aika mielenkiintoista jo silläkin perusteella, että asiaa koskevan keskustelun määrä taisi olla suurempi kuin mistään muusta koko Wikipedian historiassa.
Kun sitten paskansyöntiä alettiin kritisoida, niin Koneisto iski. Siinä vaiheessa maassa oli jo lehmänpaskansyöntiteollinen kompleksi. Oli ulosteen koostumusmittaajia, kirjanpitäjiä, syömisen virallisia valvojia ja lehmänläjäprojektin koordinaatiosuunnittelijoita. Ja heidän kaikkien työpaikat olivat siitä kiinni, että ihmiset söisivät lehmänläjiä. Uraputkessa edistyminen taas oli kiinni siitä, että virkoja alalle saataisiin lisää, mikä puolestaan ainakin osittain vaati sitä, että yhä useampi ihminen söisi lehmänläjiä.

- No niin. Nyt enää armonisku.
-Tää on viimeinen taisto...


Lehmänläjäbudjetin osuus nousi jo 22 %:iin verokertymästä. Monella ei enää ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa lusikka nätisti kouraan ja syödä lautasellinen.
Vastustajat aktivoituivat, mutta valtion suojeluksessa toimineet antikopronegaanit terrorisoivat ja demonisoivat siinä määrin, että mahdollisuuksia ei ollut. Etenkin kun Virallisella Totuudella lehmänläjien syömisestä oli median suojelus.

Lopulta, viime hetkellä, 30.12 se tapahtui. Vuoden kahdes miljoonas suomalainen söi lautasellisen lehmänpaskaa.

- Siinäs näit. Veto lunastettu.
- Oikeassa olit. Kyllä näin kuuliaisen kansan saa tekemään mitä tahansa.
- Vaan ruokahalu kasvaa syödessä, jos sallit ilmaisun tässä yhteydessä.
- Joo. Oikein kutkuttaa. Mitäs jäynää seuraavaksi keksittäisiin?
- Miten olisi, jos rahdattaisiin tänne miljoona muslimia ja afrikkalaista?
- No huh huh. Lehmänpaska vielä meni, mutta tuo nyt on jo liian paksua. Ei onnistu ikinä.
- Lyödäänkö vetoa?

4 kommenttia:

Yrjöperskeles kirjoitti...

Vaikka kyseessä fiktiivinen tarina epäilemättä olikin, niin jotain kumman tuttua tässä on.

Becker kirjoitti...

Tässä Jaska esitti, miten kansan aivopesu käytännössä toimii ja näinhän se toimii. Natsi - Saksa lähihistoriassa ja Ruotsi nykyhistoriassa, tätähän Ykä vissiin tarkoitti.

Keinot miten suurten massojen mielipiteet aivopestään vallanpitäjien mieleisiksi on varsin vanha tieteenlaji.

Ja se toimii näemmä vielä Internetistä huolimatta.

Anonyymi kirjoitti...

Ei nyt Jaska kyllä liioittelee. Maalailee aivan liian negatiivista kuvaa, kuinka kehtaat! Törkeää miten hyökkäät kanssaihmistesi kimppuun...

Niin ja paskahan on hyvän makuista (jos miljardi kärpästä...), sen on pakko olla... Etkö muka uskoisi jos sinulle niin toitotettaisiin?

Jaska Brown kirjoitti...

Näinhän se menee. Kansa seuraa mediaa ja uskoo sen valheet. Tästä - siis median suoranaisesta valehtelusta - tuli juuri henkilökohtaista kokemusta. Itse omin silmin nähneenä en tunnistanut tapahtumaa samaksi, jonka toimittaja lehdessä selosti. Otsikosta täytyi kuitenkin uskoa, että sama tapaus se oli.