Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


torstai 12. kesäkuuta 2014

Tuntematon futari

- Tervetuloa, arvoisat katsojat, tänne Brasilian MM-turnaukseen. Tässä ennakkolähetyksessä keskustelemme ennen kaikkea Suomen joukkueesta.
- Niin, Suomihan selvisi ensimmäistä kertaa historiassa lopputurnaukseen asti. Suorituksen arvoa korostaa se, että temppu tehtiin lähes kokonaan kotimaisin voimin.
- Aivan oikein. Joukkuetta onkin kutsuttu Tuntemattomaksi Maajoukkueeksi.
- Mutta kova jengi meillä on kasassa. Sitten pelaajaesittelyyn.
- Aloitetaan ihanteellisesta avauskokoonpanosta. Ja perinteisessä järjestyksessä eli maalitolppien välistä hyökkäyksen kärkeen.


Maalivahti:

Pentti Määttä, Kuusamon Erä-Veikot
Eleettömän varma veräjänvartija. Tätä miestä ei tunneta YouTubessa hämmästyttävistä haamupelastuksista. Ei tarvetta, koska on sijoittunut jo valmiiksi oikein. Miinuspuolena pieni koko, on silti aina valmis ottamaan varsinaisen kantovastuun.


Puolustajat:

Yrjö Lahtinen, Tampere United
Työväen Urheiluliiton kasvatti on suotta saanut maineen vastarannankiiskinä - tiukassa pelissä Lahtinen on aina mies paikallaan. Toppari siivoaa tonttinsa varmasti ja antaa voittamansa pallon keskikentälle. Sen on tunnustanut jo kapitalistinenkin analyytikko. Pientä moitetta voi antaa hyökkäyshaluttomuudesta.

Aake Lehto, Tampere United
Lahtisen topparipari on luuta. Ei parane vastustajan haastaa tätä miestä kaksinkamppailuun, sotkee suohon kenet tahansa. Vaatii itseltään ja joukkuetovereiltaan paljon. Haittana ajoittainen sooloilu, lähtee turhan usein seikkailemaan omille teilleen. "Ei huvittanut", on tutun tyly kommentti toimittajille.

Urho Hietanen, TPS
Hietanen pelaa maajoukkueen kokoonpanossa vasenta laitapakkia. Kullanarvoinen yleismies, koska kykenee paikkaamaan kokoonpanossa miltei ketä tahansa, jopa maalivahtia. Tavallisen suruton poika, jonka täyttä potentiaalia ei vieläkään ole saatu esiin.

Vilho Mäkilä, Laihian Lukko
Mäkilän laidalta ei tulla läpi. Se, mikä taidossa puuttuu, korvautuu peräänantamattomalla sitkeydellä. Pieni kysymysmerkki on se, ansaitseeko Mäkilä kuitenkaan avauskokoonpanon paikkaa. Kykenee hallitsemaan omaa tonttiaan, mutta rooli on hyvin rajoittunut, vaikka syöttöpelissä parahia jaellaankin.


Keskikenttäpelaajat:

Antero Rokka, Kannaksen Urhot
Katso sanakirjasta piilokärki ja siellä on Rokan kuva. Loistava ajoituksen mestari, joka syöksyy vihollisryhmityksen läpi itse raivaamastaan aukosta. Missä valmentaja oikein hyvää miestä tarvitsee, tässä on semmoinen.

Vilho Koskela, Pentinkulman Toverit
Joukkueen primus motor. Puolustuksen tehtävä on toimittaa pallo Koskelalle, joka rauhoittaa pelin, katsoo tilanteen ja syöttää sinne minne pitää. Pikkuseuran kasvatti on edennyt korkeammalle kuin vaatimaton junioritausta antoi ikinä odottaa. Luonnon täysosuma.

Jorma Kariluoto, HJK
Nuori kukonpoika, laitalinkki jolle on sysätty kokemukseen nähden paljon vastuuta. Puhuu arvoturnauksista ikään kuin olisi joskus ollut. Odotetaan, että kasvaa turnauksen aikana rooliinsa.

Leo Vanhala, VPS
Joukkueen ilopilleri hihittää ja luo henkeä. Kentällä hoitaa osansa ihmeitä esittämättä. Varmistaa siinä missä Kariluoto toisella laidalla nousee. Prihan ongelmana on ylipaino.


Hyökkääjät:

Jussi Lammio, HJK
Todennäköisesti joutuu ottamaan kentällä kapteenin tehtävät. Johtaa edestä, mutta onko hänellä joukkueen kunnioitus takanaan? "Kuovi" ei ole se mies, joka kääntäisi tasaiset pelit voitoksi. Menestyksen avain onkin siinä, osaako Lammio tehdä Rokalle pelitilaa oikealla tavalla.

Kaarlo Rahikainen, Joensuun Prihat
Taiteilijasielu tekee likaiset maalit, mutta puolustuspelistä tämä mies ei voisi vähemmän välittää, naistenmies keskittyy enemmän vilttikäärön aukaisemiseen. Tutkaparia kaksikosta Lammio-Rahikainen ei saa parhaalla tahdollakaan - miten mahtavat hyökkääjien kireät välit heijastua joukkueeseen?


Vaihtopelaajat:

Kale Susi, Kannaksen Urhot
Kakkosmaalivahti, Rokan seurakaveri. Jos ykkösmolari Määttä sulautuu tapettiin, Susi on tapettiliisteriä: täysin väritön ja näkymätön. Ilman loukkaantumisia peliaikaa luvassa vain runkosarjan viimeisessä ottelussa, jos se on merkityksetön.

Jukka Hauhia, MyPa
Kolmosmaalivahti. Juniori oli yllätysvalinta koko joukkueeseen. HJK:n veteraani Ville Aution oletettiin olevan joukkueen kakkosmaalivahti, mutta oli strategisesti viisas veto ottaa hänet valmennustiimiin eikä tyhjän pantiksi vaihtopenkille. Hauhia sparratkoon hyökkääjiä.

Aarne Honkajoki, Pori Jazz
Vaihtotoppari, joka kykenee tarvittaessa korvaamaan Lehdon tai Lahtisen ongelmitta. Eksentrikon maineessa oleva eri joukkueiden kiertolainen on mainettaan luotettavampi. Kadottaa joskus johtoajatuksensa.

Saulo Jalovaara, Valkeakosken Haka
Seurajoukkueessa tärkeä mies isossa roolissa puolustuksen johtavana topparina. Kykenee kuitenkin tinkimättä täyttämään paikkansa maajoukkueen täytemiehenä tilanteen niin vaatiessa.

Tapio Salo, KPV
Rutinoitu peruspakki, luvassa peliaikaa vaihtomiehenä tai loukkaantumisten sattuessa. Ei kuulu parhaisiin, mutta miehen paikan on täyttänyt.

Taneli Ukkola, KPV
"Kesäjuhlaurheilijaksi" itseään tituleeraava Ukkola on vaihtopakki, joka ei liiemmin peliaikaa tule saamaan.

Pentti Kaarna, Lockstedt Jägern (GER)
Joukkueen ikäpresidentti, itseoikeutettu kapteeni ja ainoa ulkomailta kokemusta omaava. Johtaisi keskikenttää esimerkillään ja pelirohkeudellaan - jos olisi muutaman vuoden nuorempi. Vanhan miehen liike ei vain enää riitä kansainvälisellä tasolla. Kilon paperipussillinen vanhoja mitaleita plakkarissa. Saanee tilaisuutensa alussa, mutta pelin kovetessa vaihtopenkki kutsuu.

Mikko Mielonen, KuPS
Keskikentän väsymätön pahanilmanlintu juoksee paikasta toiseen ja käynnistää tapahtumat aina siellä missä onkaan. Kivikovalla keskikentällä ei vain ole Mielosen tasoisella pelaajalla maajoukkueessa käyttöä, joten jäänee pieneen ellei nyt täysin olemattomaan vaihtomiesrooliin.

Martti Sihvonen, Joensuun Prihat
Rahikaisen seurakaveri Pohjois-Karjalasta pelaa laitalinkkiä. Siis jos jokin menee pieleen. Sihvosen kyvyt eivät riitä isoon rooliin ja on täysin puhdas vaihtomies.

Olavi Riitaoja, JJK
Riskivalinta joukkueeseen. Sotajalalla etenkin Lehdon kanssa. Laitalinkillä olisi taitoa, vaan ei ole pelirohkeutta. Pelkää ilkeästi viheltäviä keskityksiä.

Vili Asumaniemi, HJK
Hyökkääjän perikuva. Juniorin kokemattomuus näkyy, mutta kun oppii pelaamaan järjen kanssa, onkin itse pääperkele. Säpinää kentälle tuova viimeisten minuuttien vaihtomies.

Matti Viirilä, FC Lahti
Menee iso pää edellä tilanteeseen kuin tilanteeseen. Järki tulee sitten perästä, jos tulee. Yleensä ei tule. Siksi enimmäkseen vaihtopenkillä, mutta milloin vain tarvitsee pelotella vastustajan toppareita, Viirilä laitetaan asialle.


Valmentaja:
Päävalmentaja Tauno Sarastie on ammattinsa ulkopuolella täydellinen laumasielu. Tämä näkyy myös tavassa, jolla hän joukkuettaan peluuttaa: varmasti, mutta yllätyksettömästi. Toisaalta tätä korvaa pelaajien värikkyys, he soveltavat Sarastien kuvioita usein luovalla tavalla. Kakkosvalmentaja Ville Autio on vielä aktiivipelaajana sopiva linkki valmennuksen ja joukkueen välissä. Sarastien merkittävin ansio on siinä, että hän kykenee ammattitaidollaan pitämään manageri Uuno Karjulan enimmäkseen poissa joukkueen asioihin sotkeutumasta.

...


Alkulohko

Pienet vihaiset taklaukset saivat heidät filmaamaan maahan. Kariluoto juoksi vielä muutaman askeleen, mutta jäi sitten keskiviivan taakse. Hengästyneenä hän huuteli:
- Eteenpäin! Ei saa pysähtyä... Ei jäädä tuleen makaamaan... Pyrittävä yllätykseen...


Rangaistusaluetta läheni kaksi miestä, Kaarna ja Mielonen.
- Totaalisella jalkapallolla sivaltelloo.
- Ei. Pitkää palloa heittelee.
- Lieneekö tuo.
- Onpa niinkin. Lähtölaukaus on sen tuntuinen.
- Tuollaisella porukalla sitä pitkää tuskin.
He saapuivat keskiympyrään ja Kaarna aloitti heti.
- Mikäs täällä? Mitä minä näen? Nyt, nyt te olette vallan erehtyneet. Ai... jaaai poojaat, poojaat. Ei peliä näin käydä... Eheei. Eheei. Ei tämmöisestä pelistä tule niin mitään. Mennänpäs mokoman sumppupuolustuksen läpi, että heilahtaa.


Kaarna asteli Kariluodon vierelle ja sanoi ystävällisellä äänellä:
- Koitetaanhan uudelleen. Kyllä se lähtee.
Ääni särkyi kun hän huusi:
- Hakkaa päälle pohjan poika!
Täysosumataklaus sattui lonkkaan. Pari lääkintämiestä saapui paikalle. Mieloselta jäi käsittämättä, mitä Kaarna tarkoitti änkyttäessään kuiskaten:
- Van... ha... a. Jo... vanha... mies...
Sitten hän sanoi odottamattoman terävästi:
- Sanokaa mitä sanotte... pitkää palloa se on... piru... niin.
Mielonen ymmärsi, että Kaarnan pelit olivat loppu. He nostivat hänet paareille.


Puoliajalla kerrottiin vaikutelmia. Lahtinen oli hieman äreä, mutta jollain tapaa innostunut onnekkaasta avauksesta hänkin oli. Sanoipa hän huolestuneella äänellä vanhan kantansa ilmaisemiseksi:
-Ei tainnu tulla paraatimarssia finaaliin, oli meinaan kenttä täys karvausta. Saa vain nähdä kuinka kauan sitä sovitaan sekaan.


Kun Lammio oli äänen kuulumattomissa, sanoi Rahikainen:
- Tuon perkeleen kuovin ne nyt sysäsivät kapteeniks. Ihme se ol, ettei tuo vaatinut kunniantekkoo.


- Millä tuo puolustuslinja nyt murretaan, vaikersi epätoivonen Kariluoto.
- Minä tiedän konstin. Jos pääsis yksi mies lähelle targetiksi. Se onnistuu varmasti paremmin, kun toiset auttavat taklauksilla. Jos sinä koko joukkueen saisitkin rynnäkköön, niin se joka tapauksessa avaisi aukon omaan puolustukseen, rauhoitteli Koskela.
- Minä koetan itse...
- Ei se käy. Minä menen.
- Se kuuluu minulle... Minun tehtäväni tämä on eikä sinun. Ei suinkaan puolustava keskikenttämies kuulu kärkeen.
- Ei se käy mitenkään. Jonkun on saatava keskitykset lähtemään ja se on sinun tehtävä. Ei siitä muuten mitään hyötyä ole.
Hengitystään pidätellen miehet käsittivät, että jos hän pääsisi tolpan juureen, olisi onnistuminen varmaa. Ja kun Koskela sinne pääsi, näkivät he miten tämä rauhallisesti sovitteli ruumistaan hyvään asentoon. Sitten hän kohosi salamana pystyyn, pyörähti ympäri ja pallo lensi. Se tapahtui niin nopeasti, että miehet tuskin tajusivat, miten Koskela sen puski.
Koko joukkue huusi suoraa huutoa, kun pallo sinkoutui suoraan verkon perille. Johtomaalista järkyttynyt vastustaja luopui ottelusta sovinnolla.


Seuraavaan otteluun joukkue sai mukaan loukkaantumisestaan toipuneen Rokan.

Kariluoto tunkeutui ryhmitykseen ja muutamia hänen miehiään seurasi. Heidän mukaansa ehätti Rokka, ja Kariluoto antoi kiltisti pallon hänelle, kun Rokka sen otti hänen jaloistaan ja toimitti ohimennen:
- Anna miul... Ota sie miestä... Tää onkii hyvä pel... näit olkii vähä karsinnois...
Seuraavaan harhautukseen meni kolme vastustajaa. Rokan liike oli nopeaa ja tarkkaa. Kariluoto tiesi, että jos he jatkuvasti painaisivat päälle, olisi vastustaja avuton. Jatkuva prässi esti sitä ajamasta palloon, ja lopusta pitivät huolen Rokan jalat, jotka eivät liikkuneet hätäisesti sinnepäin, vaan joka liike vei juuri siihen mihin piti.
Vastustajan lamaannuttua ja pallon levätessä maalissa Kariluoto kävellä veuhkasi innostuneena Rokan luo.
- Se oli kympin arvoista työtä tuo puolustuksen vyörytys.
- Kuule nyt Kariluoto! Sie oot nuor poika ja siul on viel sellasii urheusmielalloi. Sie pyrit sankartöitä tekemää. Mie taas en sellasil pane hitonkaa arvoo. Sillo pittää männä millo asjat vaatii, muullo pittää olla matalan. Sie suotta taano hyökätes kohottelit ittees ja annoit esmerkkii. Se on hyvä, mut katso tilanne ennen ku tiet sellasta. Myö ei olla tääl häviämäs, myö ollaa voittamas. Ain pittää katsoo. Tään hyökkäyksen ratekia on tällane. Sie mänet. Sinnuu taklataa. Sie juokset katsomatta ja hää pahalaine nappaa pallon. Ei, sie katsot suojat, sie katsot mis on vartija, sie ole nopija, mut älä hätähine. Tähtää ensi, tähtää hyvi tarkkaa, ja ammu ensi. Yhe sekunni etumatka riittää. Silviisii se on.


Koskela katsoi Lehtoa ja Lahtista, ja nämä vuorotellen toisiaan. Pienen äänettömyyden jälkeen sanoi Lehto:
- Vasen laita lähtee.
Lehto lähti. Hetkeksi salpasi hänen henkensä tukahduttava pelko. Mitä oli tuon pimeyden ja äänettömyyden sisällä. Samassa hetkessä hän tunsi kostean ja tihkusateisen ilman mukana paitsioansan pettävän. Hän nousi ylemmäs ja oli juuri astua rangaistusalueen ulkopuolelle, kun kuuli melkein jaloistaan huudon. Hän näki pallon vilahtavan, tunsi oman verkon heilahtavan ja kaatui heikosti äännähtäen.


Lopullisesti jatkopaikan ratkaisi viimeinen ottelu.

Rahikainen ampui, mutta hän pysyi yhä paitsioansan takana. Niinkuin useimpien rohkeiden pelaajien ilmeni Hietasenkin into levottomana toimintatarmona, ja Rahikaisen piilottelu tuntui hänestä yhä viheliäisemmältä. Hän tiesi aivan hyvin, että ellei hyökkäystä pysäytetä, on heidän tuhonsa edessä, sillä vastustajan olisi helppo survoa kasaan hajalleen joutunut lauma. Tämä pelko saikin hänet raivostumaan ja hän kirkaisi kiroten:
- Jumalaut! Lakka haaskamast niit kutei! Niit ei piissa präiski pisin taivast.
Maali oli parinkymmenen metrin päässä. Muutaman askeleen päässä hänen edessään oli vastustajan asettama muuri. Siitä saisi ehkä jonkinlaisen näkösuojan. Hietanen asetti pallon käsistään tuomarin osoittamaan paikkaan.
Hän näki silmissään muurin takana vilahtelevan maalivahdin kuvan. - Siihen... siihen... Sitten hän ampui.
Parin sekunnin kuluttua tuntui koko maailma puristuvan hänen päälleen. Hän vain makasi katsellen vuoroin verkossa makaavaa palloa, vuoroin miehiä, jotka huusivat hänelle: Hyvä Hietanen, hyvä... bravo Hietasen akan poika!
- Ei jumalaut poja! Kyl mää ole senttä aika poika. Mää ihmettele oikke ittiäin. Mikä mää ollenka olenka. Suame sankari mää ole.
Sarastiekin saapui.
- Minä kai joukosta ymmärrän parhaiten mitä te teitte, koska minä tiedän eniten tilanteesta.
Sarastie palasi valmentajan asenteeseen ja siirtyi yleisempiin kysymyksiin.
- Pitäisi olla hyvin onnistunut taktiikka tämä uusi. Mutta siltä näyttää, etteivät niiden taitavimmatkaan suunnittelijat löydä mitään keinoa suomalaista päättäväisyyttä ja rohkeutta vastaan.
Äsken valmentaja oli kehunut Hietasta, mutta noilla sanoilla hän jo kiitteli itseään. Sarastie tunsi, niinkuin useimmat valmentajat, joukkueen positiiviset teot omiksi teoikseen. Epäonnistumiset taas olivat pelkurien ja ylivoimaisen vastustajan syytä.


Vaihtomiehenä viime hetkillä kentälle tullut Viirilä pääsi rangaistusalueen rajalle ja pysähtyi.
- Hei karjut! Neljännesvälierä täällä loistelee Rio de Janeiron aamunkoitossa!


...

Pudotuspelit

- Mitä siellä on? tohotti Sihvonen, kun he olivat päässeet Lahtisen luokse.
- Niin, mitäs itte luulisit? Ketä siellä mahtas olla? Kuka sieltä ny mahtas ammuskella?


- Jättäkää vartiointi ja tulkaa!
Kenties Lahtinen ei kuullut tai sitten ei katsonut voivansa jättää rangaistusalueen rajaa. Joka tapauksessa Määttä näki, miten isokokoinen nuorukainen yhdellä heilautuksella tempaisi vastustajan nurin ja alkoi kyyryssä juosta. Kun Lahtinen juostessaan kaatui, luulivat he ensin tämän kompastuneen, mutta kun pallo yllättäen laukaistiin maaliin, kirosi Määttä.


- Liberoko siellä luulee olevasa iessä? Millo häne pääsä varjo sattu tuon maalitolpa kohal, ni sillo hänel tullokii noutaja. Nii mie oon päättäny häne kohastaa. Ja sitämukkaa rupiaa saamaa muut. Ai työ perkeleet!
Maalin tehtyään aloitti Rokka hyökkäyksen uudelleen. Ruohoisella kentällä kaatui vastustajaa nurin yhä uudelleen.
- Tuo perkelehä se ol, tuo maalvaht. Sie hitto kaavoit miut ja siit hyväst mie pistän pallon uuvestaa siu selkäis taakse. Noin... noin... noin. Katso mite männöö verko peril. Et sie hitto petä Roka Anttii.


- Katsoha sie. Tää asja on näi. Jos sie lähet juoksemaa, nii sie saat juossa omal maaliviival saakka. Kyl hää tulloo peräs, älä yhtää eppäile. Mut jos sie pysyt paikollais etkä lähe hitoilkaa, nii minkä hää tekköö? Et sie voi häne kansaa sammaa palloo jakkaa. Se on tään puolustuspelin ratekia. Muuta viisautta siin ei oo, eikä tule.

- Anna ny muutama pystysyöttö!
Puolustuksessa Mäkilä aikaili ja jahkaili pyöritellen palloa milloin mihinkin, ja Hietanen odotti kärsimättömänä. Mäkilä avasi peliä harvoin ja siksipä tämä hetki tuntui hänestä suorastaan juhlalliselta. Hetken kuluttua hän antoi kurjan ja surkean syötön ylöspäin.
- Otat sen varovast sitten. Ja älä tuu pyytähän mitään vähiin aikoohin.
- Tattis.
Hietanen harmistui ensin. Mutta sitten häntä alkoi väkisinkin naurattaa tuo kurja liru.
- No, kyl mää täl pärjän pual vuat. Kiitoksi vaan kauhian pal.


Kookas hahmo ilmestyi Rokan eteen ja seuraavan sekunnin aikana tapahtui paljon. Rokka tavoitteli palloa heti, mutta äskeinen ajatus omasta pelaajasta aiheutti hänelle kalliin sekunnin kymmeneksen menetyksen. Rokka ei alkanut tapella pallosta, vaan hellitti siitä heti ja teki vastustajalleen saman tempun, minkä tämä hänelle. Hän taklasi tämän syrjään. Taklaus sisälsi koko hänen hurjan puolustautumisvimmansa voiman. Töytäisy kaatoi miehen, ja sillä aikaa Rokka nappasi pallon haltuunsa. Rokka oli epätoivoisen vimman vallassa. Hän toimi koko tarmollaan, mutta tuo vimma ei ollut sokeata hätäistä riehuntaa, vaan jokainen Rokan liike oli tarkoituksenmukainen. Tilanteen lopulta selvittyä Rokka käski puolustuksen jäädä vartiomaan laitoja.
- Tää nääthäsie olkii painimaaottelu. Mie sain selkävoiton. Sääntöi mie taisin rikkoo siin, mut hyö ko tulliit sellasel joukol.
- Selkävoiton... hihi... Tosta yhdestä on tullu työvoitto. Se sai juur punasen kortin.


...

Finaali

Yleisö räjähti huutoon hieman kauempana. Tunnelista kentälle marssiessaan Mäkilä rauhoitteli lähintä pelaajaa:
- Älä pelkää! Mennähän rauhas. Ei s'oo ihmises. S'oon suuremmas käres.


- Valmentaja! Vastustaja!
- Missä?
- Tuolla! Ketjussa. Pallo hallussaan.
Sarastie komensi puolustuksen muodostelmaan ja katsoi itse vaihtopelaajan osoittamaan suuntaan. Hän tajusi heti kaiken nähdessään laidalla etenevän hyökkääjän ja sen takana tulevan laitalinkin. Niistä hän arvasi koukkauksen olevan kysymyksessä, sillä tavanomainen hyökkäys pitäisi puolustuksen perusmuodostelmassa.
Sarastie komensi epäröiviä miehiä oikeille paikoilleen. Pari syöttöä avasi hyökkäyksen.
- Otan kohta vaihtopelaajan kentälle, jos tämä ei toimi.
Topparit ja laitapakit menivät ansaan ja juoksivat väärään suuntaan, ja Sarastie näki erään vastustajan ojentavan jalkansa rangaistusalueen rajalla. Ensimmäinen laukaus oli tarkka. Sarastie oli maansa myynyt.


- Järjestäkää miesvartiointi kuntoon. Aluepuolustus upotetaan lampeen. Ainoastaan maalivahdin aluetta vartioidaan.
Koskela katseli ympärilleen ja näki Määtän nojaavan maalitolppaan.
- Otatko sinä?
- Vaan sillähän ei ole väliä. Miten vain.
Tuntui kuin Määtän vartioma maali olisi kuulunut luontojaan pidettäväksi. Turnauksen ensimmäisestä päivästä lähtien tämä oli siitä huolehtinut. Koskaan ei kukaan ollut kuullut hänen tarjoavan sitä jonkun muun vahdittavaksi. Muutaman kerran oli verkko soinut, mutta niitä Määttä ei katsonut syykseen.


Puoliajalla manageri Karjula ilmestyi pukusuojaan.

Välittämättä siitä, että useita miehiä oli kuulemassa hän sanoi:
- Teidän hätäisen arlviointinne takia olemme tulleet siihen, että se painaa meidän sivustamme kasaan. Merlkitsi parlhaan aseman menetystä.
Koskela puhui velvollisuudesta. Häntä eivät muutenkaan kiinnostaneet Karjulan sanat, sillä hän tiesi hyvin, etteivät järkisyyt lopettaisi tämän kiukkua, joka näytti yhä vain yltyvän hänen rauhallisesta äänensävystään.
- Täytyy ottaa huomioon, etten minä niissä olosuhteissa voinut vetää joukkueen kylkeä kiinni vastustajaan. Ryhmitys oli liian arka. Muutenkin miehet olivat johtomaalin lamauttamia.
- Minä otan huomioon. Minä tunnen tilanteen enkä tarlvitse selvityksiä. Mutta teidän täytyy tietää, että joukkue hävisi puoliajan vasta sitten, kun te sen tunnustitte menetetyksi. Nyt järljestätte nopeasti joukkueen. Ryhmitys tuosta sivurajaa myöten. Tarpeeksi vahva rleserlvi sivustoja varten, joiden turlvaaminen järljestettävä aktiiviselle perlustalle. Tuorleet vaihtomiehet kentälle. Aluepuolustus kuntoon.
Ilmeettömällä äänellä Koskela sanoi:
- Käskin luopua aluepuolustuksesta saadakseni miehistön kantamaan vastuuta.
Karjulan leuka jäkätti vähän aikaa. Hän karjui kuin vähäjärkinen.
- Ja miehet. Kumpia te olette, lampaita vai suomalaisia jalkapalloilijoita?
Honkajoki pyöritteli silmiään suu auki teeskennellen hämmästystä. Sitten hän kysyi Vanhalalta virallisen tärkeällä äänellä:
- Laitalinkki Vanhala. Oletteko te lammas vai suomalainen jalkapalloilija?
- Minä olen maailman paras kenttätaistelija, hihi...


Koskela seisoi keskiympyrässä valmiina aloitukseen. Hän kuuli Honkajoen sanovan manageria matkien, mutta kuitenkin vakavalla ja pelosta paksulla äänellä:
- Perlkele. Nyt tarlvittais rlajua taklauspeliä.
Koskela potkaisi palloa ja nousi hyökkäykseen. Kerran hän yritti selvitä ryhmityksen läpi, mutta paitsioansa puri. Vastustajan hyökkäys ajoi rohkeasti vartionnin ohi. Ketjussa nähtiin, että Koskela ei enää noussut, ja kun vastustaja eteni, alkoivat miehet vetäytyä. Siitä se repesi.


Koskelan tilalle vaihdettu Jalovaara meni Vanhalan luokse.
- Koettakaa tuota aukkoa myöten. Näätkö sinä tuon ryhmityksen?
- Nään.
- Sen vieressä on niitten paitsioansa. Tuolla ryteikössä on ainakin kaksi topparia, mutta ne eivät pääse nousemaan. Määttä avaa pitkällä aloituspotkulla. Jos sinä pääset läpi ja saat ne pelistä pois, niin jatko on selvä.
- Kyllä minä yritän. Asumaniemi ja Honkajoki mukaan... Eikä enempää. Paljous ei muuta kuin haittaa...
- Ei teidän tarvitse saada muuta kuin kavennusmaali. Sillon se aukee.


Epätoivoinen, katkera uhma nousi Jalovaaran mieleen. Hän tiesi jo, että peli oli menetetty.
Hän antoi merkin. Määtän aloituspotku lähti heti. Jalovaara näki Vanhalan syöksyvän eteenpäin. Sen hän ehti nähdä, että Asumaniemi juoksi melkein pystyssä Vanhalan ohi.
- Jumalauta poika! Me ollaan kahden.
- Älä välitä! Me toimitaan äkkiä... Mä menen nyt.
- Kun se ei tullu, huohotti Vanhala, mutta näki samassa Honkajoen syötön mätkähtävän jalkoihinsa.
Sitten Priha siirsi pallon Asumaniemen yli ja tämä jatkoi sen verkon perälle. Asumaniemi hehkui intoa ja hurmiota, ja Vanhalakin kohosi samaan innostukseen.


Ei ainutkaan vastustaja päässyt sumppupuolustuksen läpi. Sen takaa ammuttiin kuitenkin kiivaasti.
Asumaniemi kääntyi hieman sivuttain rangaistusalueen kulmassa ja nousi samalla, jolloin hänen kohdalleen jäi sumppuun aukko. Samalla hän horjahti ja tarttui rintaansa.
- Se on sivuverkossa... Pallo on sivuverkossa...
Kaikki olivat tyrmistyneitä. Äskeinen helppo onnistuminen ja kavennusmaali oli nostanut mielialan melkeinpä riemukkaaaksi. 3-1 -johtomaali jysähti tämän tunnelman keskelle kuin moukarinisku.


Lisäajalla oli pelko sentään vielä suurempi kuin ennen. He tiesivät, että peli loppuisi pian.
- Älä enää tee maalia.
Miehet riisuivat paitansa. Hiljaisina, väsynein katsein he seurasivat vastustajan voitonjuhlia.


Honkajoki penkoi varustekassiaan. Hän heitti nappulakenkänsä Vanhalalle ja sanoi:
- Pistä, Priha, roskikseen! Minä olen kadottanut peli-iloni.
Priha kääntyi jälleen suihkuun päin ja sanoi sitä säädellessään:
- Vastustaja voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni sisukas Suomi.

10 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

Breznev ja Reagan kilpailivat 100 metrin juoksun. Reagan voitti. TASS uutisoi: "Breznev taisteli itsensä toiselle sijalle, Reagan jätettiin viimeistä edeltäväksi".

Korppi on oikeus kirjoitti...

Bravo Jaska, tämähän oli täyttä kultaa.

Honkajoki ja Pori Jazz...joo :D

Kari Rydman kirjoitti...

Oli pakko jakaa tämä juttusi somessa...

Ironmistress kirjoitti...

Hihii :)

Mikäli muisti palaa pätkittäin, täälläpäässä muistettaisiin etäisesti, että Vanhalan etunimi olisi ollut Tommi. Olisiko ollut mahdollista, että Antero Rokka olisi edustanut Viipurin Reipasta?

Jaska Brown kirjoitti...

Kaikille: Tämä ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun vääntelen Tuntematonta sotilasta...

KT: Reagan valitti aikoinaan, että kuinka hitossa hänen oletetaan pystyvän neuvottelemaan neukkujen kanssa, kun ne koko ajan kuolevat? (Brezhnev, Andropov, Tsernenko)

K.o.o.: Honkajoki oli syntynyt Lauttakylässä, siitä tuo Pori Jazz. Muutkin on pyritty sijoittamaan kotimaakuntansa seuroihin.

KR: Kiitoksia kunniasta.

IM: Vanhalan etunimestä en ole löytänyt mistään tietoa. Muilta osin tuntemattomat etunimet on otettu heitä esittäneen näyttelijän etunimestä, paitsi Viirilän vedetty hatusta, koska hän ei esiintynyt elokuvassa lainkaan. Hauhian etunimeksi mainitaan Wikipediassa Jukka, minkä alkuperästä minulla ei ole aavistustakaan. Kuulostaa vähän turhan modernilta vuonna -22 syntyneelle.
Ei Rokka Viipurin Reippaan miehiä olisi ollut. Futiksessa Viipurin Sudet oli kovempi poppoo, ja sitä paitsi Rokka olisi Sakkolasta lähteneenä edustanut Käkisalmen Palloilijoita. Jääkiekkoilijana Rokka olisi ollut itseoikeutettu jäsen aikoinaan kuuluisassa "Käkisalmen kerhossa", jonka muodosti kolme Käkisalmessa syntynyttä legendaarista jääkiekkopersoonaa: maajoukkueveskari Urpo Ylönen, erotuomari Sakari Sillankorva ja HIFK-pomo Göran Stubb.

vieras kirjoitti...

Esitän reklamaation. Miksi tuossa on Tampere United? Se meni konkkaan ja oli muutenkin hölmön niminen joukkue. Se oli Ilveksen ja TPV:n fuusio josta TPV lähti pian pois.

Tampereella on porveille on Ilves ja työläisille on TPV. Jos haluat laittaa tamperelaisen pelaajan, niin valitse Ilveksen ja TPV:n pelaajistosta.

Olisi kiva jos pääsarjatasolla pelaisivat sekä Ilves että TPV.

Jaska Brown kirjoitti...

Vieras: OK, ajatuskatko. Mutta jääköön tuollaiseksi, niin saadaan Lahtinen porvariseuraan katkeroitumaan...

Anonyymi kirjoitti...

"Hauhian etunimeksi mainitaan Wikipediassa Jukka, minkä alkuperästä minulla ei ole aavistustakaan. Kuulostaa vähän turhan modernilta vuonna -22 syntyneelle."

No olihan aikoina tuolloisina eräskin Jukka jopa hieman vaikutusvaltaisemmissakin tehtävissä...

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jukka_Rangell

Saattoi tietenkin olla myös lempinimi, mutta tuota muotoahan ko. miehestä näkee yleensä käytettävän. Milloinka nimi sitten on meikäläiseen nimpparikalenteriin tullut, siitä en tiedä sen tarkemmin.

Jaska Brown kirjoitti...

Ano: Rangellin etunimet olivat Johan Wilhelm, Jukka oli vakiintunut lempinimi. Samoin kuin Hauhian ikäluokkaa olevalla urheilujohtaja Jukka Uunilalla, oikeat etunimet ovat Ahti Juhani. Jukka-nimisiä on vuosina 1900-19 syntyneitä 76, vuosina 1920-39 syntyneitä 1724. Voisi derivaatalla arvella, että jälkimmäinen kategoria painottuu sinne loppupäähän 30-luvulla, koska 1940-59 syntyneillä etunimeä on 16977 kappaletta.

Jaska Brown kirjoitti...

Niin, ja nimipäiväkalenteriin Jukka tuli 1950.