Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


keskiviikko 27. elokuuta 2014

Oikaisuvaatimus


HORNANKUUSEN KUNTA

KAAVOITUSINSINÖÖRIN VIRKA

Arvoisa hallintojohtaja ja tekninen lautakunta

Esitän oikaisuvaatimuksen koskien Hornankuusen kunnan kaavoitusinsinöörin viran täyttämistä. Vaatimus perustuu Suomen perustuslain pykälään §125.2, jonka mukaan yleiset valintaperusteet julkisiin virkoihin ovat taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto.

Valinnan perusteluina on mainittu valitun "pitkä työkokemus kaavoitukseen liittyvissä tehtävissä, sen lisäksi hänellä on nykyajan vaatimusten mukainen vankka sosiaalisen median ja tietotekniikan osaaminen."

Oma työkokemukseni kaavoitusasioissa on melkein kymmenen vuoden mittainen. Valitulla ei voi olla pidempi, koska hän on alle 30-vuotias. Tietääkseni hän on hoitanut vt. kaavoitusinsinöörinä virkaa vuoden ajan. Sen lisäksi hän on ollut mittakeppipoikana insinööriksi opiskellessaan. Tästä tosin kertyy melkein kymmenen vuotta kesätöitä, opinnot kun kestivät.

Minulla on lisäksi yksityiseltä puolelta melkein kymmenen vuoden kokemus insinööritehtävistä. Mikäli takaraivonne ei alkaisi suoraan kulmakarvoista, olisitte nämäkin kyenneet laskemaan hakupapereista. Valitettavasti en tiennyt tarpeeksi yksitavuisia sanoja ilmaistakseni asian tavalla, jolla se olisi uponnut paksuihin kalloihinne. Valitulla ainoa yksityisen puolen kokemus on kuulemani mukaan työharjoittelijana paikallisessa yrityksessä Sekatavaraliike A. Mukunen. Sekin päättyi alle viikossa, kun hän ei oppinut vastaamaan liikkeen puhelimeen mitenkään muuten kuin "Kauppias A.Mukusella!"

Nettihaku paljasti, että tehtävään valitun henkilön ainoa tietotekninen saavutus on se, että hän on osannut luoda itselleen Facebook-profiilin. Päivitysajat puolestaan paljastavat, että hänellä on selvästi liikaa joutoaikaa työssään. Ymmärrän kyllä, että kunnassanne Facebookiin kirjoittamista pidetään tietotekniikan osaamisen huippuna. Ei mikään ihme paikkakunnalta, jonne aikamerkkikin tuodaan kerran viikossa koiravaljakolla.

Valinnan perusteluina ei ole käytetty (1) saavutettuja tuloksia, (2) luottamustehtäviä tai (3) tieteellistä julkaisutoimintaa, kuten ei myöskään (4) tutkinnon laatua ja arvosanoja.

1) Olen työskennellyt vuosituhannen molemmin puolin Takahikiän kunnan kaavoitusinsinöörinä. Tuona aikana laadin kuntaan yleiskaavan sekä useita asemakaavoja. Osin niiden ansiosta aiempi muuttotappiokunta muuttui muuttovoittoiseksi. Sitä ennen sekä sen jälkeen työskentelin yksityisellä puolella rakennustekniikan suunnitteluinsinöörinä. Kuulemani mukaan virkaan valitun ainoa työtehtävä kaavoituspuolella on hänen väliaikaisesti virkaa hoitaessaan ollut kunnan uuden urheilukentän suunnittelu. Onneksi urheiluseurat ehtivät nähdä suunnitelman ennen sen hyväksymistä ja selittää suunnittelijalle, että 400 metrin mittainen juoksurata tarkoittaa sisä- eikä ulkoreunaa pitkin mitaten. Tämän pikkuvirheen kyllä antaisi urheilusta mitään ymmärtämättömälle anteeksi, mutta että ympyrän muotoiset rata ja futiskenttä? Kieltämättä hänen suunnitelmalle antamansa nimi "Colosseum" oli kyllä iskevä, mutta ei muotoa olisi tarvinnut kopioida esikuvasta.

2) Olen ollut Tekniikan Akateemisten Liiton valtakunnallisen hallituksen jäsen vuodesta 2010 alkaen. Tämän lisäksi minulla on harrastustoimintaan liittyviä luottamustehtäviä. Valitun ainoa linkki luottamustehtäviin on se, että hänen setänsä on kunnanvaltuuston jäsen. Valinta kuulostaa jo tällä perusteella sisäpiirisuhteilla sovitulta. Onhan kuntanne muualla Suomessa tunnettu siitä, että siellä katsotaan kieroon kaikkia niitä, jotka eivät ole vähintään viidennessä peräkkäisessä sukupolvessa serkkunsa kanssa naimisissa. Jos Hornankuusesta löytyy sellainen harvinainen yksilö jolla on tasan kymmenen sormea, aika varmaa on että niitä ei kuitenkaan ole yhtä montaa molemmissa käsissä.

3) Olen ollut Rakennustekniikka -lehden kuukausittainen kolumnisti yli kymmenen vuotta. Minulla on useita ammattialaani liittyviä patentteja. Tämäkin olisi teille käynyt ilmi, koska ne mainittiin työtodistuksissani. Valitettavasti hallintojohtaja ei vaivautunut lukemaan niitä. Luulin, että tämä oli ilmeisesti merkki siitä, että työtodistuksilla ei ole merkitystä, koska valinta on selvä ansioiden ja haastattelun perusteella. Lähinnä se olikin merkki siitä, että hallintojohtaja on, kuten ylivoimainen enemmistö kuntanne asukkaista, ilmiselvästi lukutaidoton. Koko haku- ja haastatteluprosessi oli pelkkää pelleilyä ja viattomien sivullisten ajan haaskaamista. Tosin tämähän on kuntanne virkamiehille tuttua, koko virkamiehistönne olemassaoloa voi luonnehtia ihmiskunnan yhteisen hapen tuhlaamiseksi.

4) Olen koulutukseltani diplomi-insinööri erinomaisin arvosanoin. Se ensimmäinen kirjain tuossa oppiarvossa on pehmeä t, mikäli ette sitä tunnistaneet. Virkaan valittu on AMK-insinööri, joka saa arvosanoistaan päätellen kiittää oppiarvostaan kokeiden tarkastajien seniliteettiä, armollisuutta ja pelkoa siitä, että jos sitä ei päästä nyt läpi, niin tuo imbesilli tulee tälle kurssille vielä neljännen kerran. Mikäli ette tiedä mitä AMK tarkoittaa, niin se tarkoittaa Aina Minä Kohellan. Ja jos ette tiedä, mitä eroa on diplomi-insinöörillä ja AMK-insinöörillä, niin ero on aika tarkkaan sama kuin nussimisella ja runkkaamisella. Oletan että löydätte kunnastanne jonkun, joka osaa kertoa teille miltä nussiminen tuntuu. Lampaita ei lasketa.

Tiedän kyllä, että virkavalinnasta tehdyn oikaisuvaatimuksen läpi saaminen on vaikeampaa kuin tunkea keitetty spagetti villikissan perseeseen, koska virhettänne te ette myönnä. Eikä sillä loppujen lopuksi ole niin väliä. En minä idioottien kanssa olisi halunnutkaan työskennellä ja se, ettette minua valinneet, on selvä merkki siitä että olette idiootteja. Niinpä toivotan onnea tuoreelle kaavoitusinsinöörillenne, pitäähän valinta hänet ainakin poissa kaduille kuolaamasta. Jos hän jostain syystä tietää kummin päin kynää pidetään kädessä, kehotan ensimmäisenä kaavoitusurakkana piirtämään kuntaan ohitustien. Sen toteuttamisen jälkeen kunnastanne olisi edes yksi positiivinen asia kerrottavaksi.

Päätöksen saatuani olen yrittänyt tavoittaa puhelimitse sekä hallintojohtajaa että kunnan teknistä johtajaa. Kumpikaan ei ole vastannut puheluihini eikä soittopyyntöihini. Ilmeisesti puhelimessa on liian monta liikkuvaa osaa, jotta osaisitte sitä käyttää. Toisaalta onhan kunnassanne osattu ennenkin ratkoa teknisiä ongelmia. Tietääkseni Hornankuusessa ymmärrettiin siirtyä käyttämään valuuttana rahaa heti, kun huomattiin oravannahkojen tukkivan kirkonkylän baarin pajatson.

Kaiken huippu oli se, että viran tullessa auki otin yhteyttä hallintojohtajaan. Kysyin, onko virka ihan oikeasti auki vai onko siihen katsottu joku valmiiksi. Jos on, niin en viitsi vaivautua hakemaan. Se limanuljaskan reinkarnaatio kehtasi väittää, että ei tässä mitään ole koplattu.

Mikäli olisitte fyysiseltä kooltanne yhtä suuria kuin moraaliltanne, teidän pitäisi nousta varpaillenne kyetäksenne nuolemaan mäyräkoiran palleja.

Kunnioittavasti Teidän

(allekirjoitus)

12 kommenttia:

Jaska Brown kirjoitti...

Kiitokset kaikille niille, jotka ovat minulle joskus hiuksianostattavia tarinoita viranhakuprosesseista kertoneet ja tähän tekstiin tietämättään idean antaneet, samoin kuin sille virkamiehelle joka tämän tekstin luki ennen julkaisua ja antoi kullanarvoisia neuvoja sekä korjausehdotuksia.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Häh-hää! Perusteltu vittuilu virkakoneistolle on aina suotavaa, ja tämä oli jo kaunista. Vaan vakavasti ajatellen, niin minä kuin moni muukin on kieltämättä yhden jos toisenkin kerran törmännyt viranhakuihin, jossa paikka on jo korvamerkitty jollekin. Mutta virka on pitänyt laittaa hakuun, koska julkisille viroille on tehtävä niin.

Voisiko näihin hakuihin kehittää jonkunlaisen merkintäjärjestelmän, joka kertoisi ihmisille, että paikka on jo tosiasiallisesti täytetty, älkää haaskatko aikaanne? Esmes vaikka sellainen, että hakemuksen toisella rivillä olisi ensimmäisen sanan jälkeen merkki (*), tai sitten vaikka niin, että kohdassa ”hakemuksen viimeinen jättöpäivä” käytettäisiinkin skandiöökkösiä eli ”hakemuksen viimeinen jættøpæivæ”? Silloin ihmiset ymmärtäisivät, että ei maksa vaivaa.

Minä muuten olen törmännyt tuosta AMK-lyhenteestä myös muotoon ”Auta Minua Käytännössä”.

Sanna kirjoitti...

Ei ollut virasta kyse, mutta käskettiin tulemaan palkattomasti töihin, niin "ehkä sitten seuraavalla kerralla onnistuu".

Punainen sammakko kirjoitti...

Mä opiskelen AMK:ssa...

No, ei kai muita järkeviä opintoaloja olekaan kuin dippainssi ja sielläkin vaan muutamat linjat. Kaikki muu on turhaa ja väärin. Äävää!

Jaska Brown kirjoitti...

Miten olisi, jos julkista viranhakua vapautettaisiin siihen suuntaan, että voitaisiin yksilöidä nykyistä tarkemmin virkamieheltä vaadittavia ominaisuuksia? Tyyliin "normaalien virkavaatimusten lisäksi hakijalle katsotaan eduksi, jos hän on 34-36 -vuotias, omistaa vuoden -06 mallin Toyotan ja tekee jakauksen vasemmalle."
Tuosta luulisi tyhmemmänkin ymmärtävän, kannattaako vai ei.

buuri johannesbuurista kirjoitti...

Laki määrää, että virkaan on julkisesti haettava tekijöitä mm. lehti ilmoitusten kautta.

Vaikka virka olisi jo täytetty ja viranhaltija jo toimistoonsa sisustusta miettimässä, niin lehdessä 'avoin' työpaikka on lain mukaan ilmoitettava.

Turhaa sinne todistuksia lähetellä - homma pelaa suhteilla.

- buuri johannesbuurista -

Tomi kirjoitti...

OT:Seurasiko Jaska ruotsiottelua?

Ei ole ruusuinen Pohjolan tasoyleisurheilussa, jos verrataan maailman tasoon.

Suomessa maailman huipulle yltää vain kaksi yleisurheilijaa (Ruuskanen, Pitkämäki). Ruotsissa yksi (Aregawi). Norjassa ja Tanskassa taas ei ole ensimmäistäkään huippua.

Lisäksi Suomella on pari kansainvälisen tason yleisurheilijaa (Söderberg, Kämäräinen). Ruotsillakin on muutama (Torneus, Jader ja Bahta). Norjalla ja Tanskalla ei ole yhtään urheilijaa tälläkään tasolla.

Onko Pohjolan yleisurheilutaso ollut koskaan näin huono?

Tomi kirjoitti...

Korjaus edelliseen. Unohdin Norjan Henrik Ingebrigtsenin. Hän kuulunee kansainväliseen tasoon lajissaan.

Jaska Brown kirjoitti...

Buuri: Näinhän se menee. Typerä laki ja Yrjön ehdotus parantaisi sitä huomattavasti.

Tomi: Aion ottaa kysymykseesi kantaa Suomen osalta lähiviikkoina viikkojutussa. Olet oikeassa, maailman tasoon nähden Pohjoismaiden taso on ollut viimeiset parikymmentä vuotta suunnilleen samalla tasolla, joka on ollut heikompi kuin ikinä. Toisaalta Norjassa ja etenkin Tanskassa tasoa ei ole ikinä oikeastaan ollutkaan. Suomi on voittanut 114 olympiamitalia ja Ruotsi 81. Siihen nähden Norjan 20 ja Tanskan 6 ovat säälittäviä. Islannilla on muuten 2. Tanskalla ei ole ainuttakaan kultaa!

Onko muuten sattumaa, että toisessa maailmansodassa Tanska antautui kahdessa tunnissa, norskit sentään pistivät liittoutuneiden avustamina kuukauden verran vastaan, Ruotsiin Hitler ei uskaltanut hyökätä rautamalmitoimitusten häiriintymisen pelossa ja Suomi pisti niin helvetisti kampoihin itänaapurille? Yleisurheilumenestys korreloi kansakunnan henkisen selkärangan kanssa hämmästyttävän vahvasti...

Tomi kirjoitti...

Jaska, en ole samaa mielta tuosta 20 vuodesta. Viela 90-luvulla Suomi sai mitaleja useammastakin lajista kuin keihaasta. Viela 2000-luvun alussa Suomi sai juoksumitaleja, ja naisetkin sai mitaleja.

Vuodesta 2007 lahtien kaikki mitalit ovat tulleet miesten keihaasta.

Ruotsilla oli 2000-luvun alussa useita maailman huippuja useissa lajeissa. Mainittakoon Olsson, Bergqvist, Kallur, Kluft ja Holm.

Eli viela 10-vuotta sitten Pohjoismaiden taso oli paljon korkeampi.

Tomi kirjoitti...

Lisataan viela, etta Norjalla oli huippukuntoinen Thorkildsen, joka on kautta aikojen toiseksi menestynein keihaanheittaja.

Jaska Brown kirjoitti...

Suomen mitalien määrä on sen verran vähäinen, että sattuma vaikuttaa paljon. 90-luvulla ja 2000-luvun alussa oli muissa lajeissa "hyvää säkää" ja keihäässä "huonoa säkää", nyt on ollut päinvastoin. Suomen yleinen taso on samaa luokkaa kuin silloin, kuten olen Kalevan Kisojen tasovertailulla todennut. Ruotsista en tiedä tarkkaan.

Mainitsemasi ruotsalaisnimet ovat seurausta Ruotsin aikoinaan valitsemasta "kaikki munat samaan koriin" strategiasta, jossa kaikki käytettävissä olleet rahalliset resurssit kohdistettiin muutamaan lupaavaan huippuyksilöön ja muut maajoukkueurheilijat käytännössä jätettiin omilleen. Uhkapeli onnistui lähes täydellisesti. Strategia oli näkemykseni mukaan väärä, mutta svedupelleillä kävi tapansa mukaan tuuri. Kaiken järjen mukaan noin kuuteen huippuun satsaamalla kaksi olisi päässyt arvokisamitaleille ja listan ulkopuolelta yksi yllättäjä. Nyt lähes jokainen onnistui ja lisäksi tuli se yllättäjä (Emma Green). Jos strategia olisi epäonnistunut, Ruotsin yleisurheilu olisi ollut romuna pitkään. Nyt tuli menestystä eikä ruohonjuuritasokaan romahtanut, kun resurssien olemattomuudesta huolimatta menestysesikuvat toivat nuoria lajin pariin.