Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


tiistai 4. marraskuuta 2014

Missä kaikki ovat?

Kukaan ei tiedä, kuinka monta aurinkokuntajärjestelmää Linnunrata sisältää. Arviot liikkuvat välillä 100-400 miljardia. Luvun suuruuden hahmottamiseksi kerrottakoon, että jos Linnunradan tähdet jaettaisiin tasan maapallon asukkaiden kesken, jokainen saisi noin kolmekymmentä. Ja meidän aurinkokuntamme on vain yksi ainoa noista sadoista miljardeista. (Jätetään nyt puuttumatta siihen, että havaittavissa olevassa maailmankaikkeudessa arvioidaan olevan noin 200 miljardia galaksia, joista yksi on Linnunrata ja keskitytään vain tähän kotigalaksiimme.)

Tilastollisesti on päätelty, että Linnunradalla on 17 miljardia suunnilleen Maan kokoista planeettaa. Vaikka tämä on vähemmän kuin tähtien määrä, se on edelleen valtava luku. Ja meidän omiin kokemuksiimme nojautuen voi sanoa, että ainakin tuon kokoisilla planeetoilla pystyy olemaan elämää, jopa ainakin jossain määrin älyllistä. Tästä seuraakin ihmettelyn aihe: jos mahdollisuuksia on niin paljon, miksi ei ole havaittu todistettavia merkkejä älyllisestä tai ylipäätään minkäänlaisesta elämästä Maa-planeetan ulkopuolella?

Asiaa kummasteli jo yksi ydinpommin suunnittelijoista, Enrico Fermi. Kuultuaan lukemat tähtien määrästä hän esitti tunnetun kysymyksensä: "Missä kaikki ovat". Tämä tunnetaan nykyisin Fermin paradoksina. Eli jos ja kun on niin paljon mahdollisuuksia, miksi kukaan ei ole ottanut meihin yhteyttä?

Linnunradalla olevien älyllisten sivilisaatioiden määrää on yritetty arvioida Draken kaavalla. Kaavassa on valitettavasti seitsemän ongelmaa. Eli seitsemän muuttujaa, joista yhdenkään arvoa ei tunneta. Tosin joitakin niistä on kyetty tähtitieteen edistymisen ansiosta arvioimaan. Täydellisesti tuntemattomia on edelleen neljä muuttujaa:
- todennäköisyys sille, että elämään kelvollisella planeetalla syntyy elämää
- todennäköisyys sille, että elämä kehittyy älylliseksi
- todennäköisyys sille, että sivilisaatio lähettää itsestään - tietoisesti tai tiedostamatta - merkkejä avaruuteen
- se aika, jonka sivilisaatio on olemassa yllämainitun tasoisena
Näitä arvoja lienee mahdotonta arvioida, koska meillä on olemassa vain yksi esimerkki elämän kehittymisestä - me itse. Tuntemattomina muuttujat säilynevät niin kauan, kunnes törmätään toiseen sivilisaatioon - ja silloin kaava menettää suurimman osan mielenkiinnostaan joka tapauksessa.

Joka tapauksessa mahdollisuuksien määrä on niin valtava, että Fermin kummastelu on aiheellinen. Kaiken järjen mukaan luulisi, että jossain päin Linnunrataa on kehittynyt älyllistä elämää. Selityksiä sille, miksi emme ole sitä havainneet, on tietysti lukemattomia. Uskonnollisiin vetoaa parhaiten Kultakutri-periaate, jonka mukaan meidän aurinkokuntamme on ikään kuin "viritetty" elämälle juuri sopivaksi ja muut taas eivät. Kieroutuneella tavalla huvittava mutta tieteellisesti uskottavampi on puolestaan ajatus, että meidän aurinkokuntamme sijainti Linnunradan "periferiassa" olisi otollinen. Teorian mukaan Linnunradan keskustassa on niin paljon enemmän tungosta, että jokin komeetta osuu muuten sopivaan planeettaan sen verran tihein väliajoin, ettei älyllistä elämää ehdi syntyä. Toisaalta on täällä sivuhaaroissakin varmasti miljoonia sopivia planeettoja, joista jonkin luulisi olevan yhtä onnekas kuin Maan. Paikallisista kokemuksista tiedetään, että tarpeeksi isoja paukkuja osuu kohdalle vain muutaman kymmenen miljoonan vuoden välein - nytkin edellisestä jytkystä on 65 miljoonaa vuotta. Älyllinen elämä kehittyi loppujen lopuksi vain muutamassa miljoonassa vuodessa, joten muutaman kymmenen miljoonan vuoden aikaikkuna on enemmän kuin riittävä.

Yksi tekijä on kuitenkin unohtunut lähes kokonaan älyllisen elämän harvinaisuuden perusteluna. Ihmislaji itse. Entäpä jos älyllistä elämää on kehittynyt muuallakin Linnunradalla, ties kuinka usein tahansa? Mutta jos kyseiset sivilisaatiot ovat tuhoutuneet ennen kuin ne ovat kehittäneet kyvyn viestiä ulkoavaruuteen, puhumattakaan sinne matkaamisesta? Lähdetään liikkeelle hypoteesista, jonka mukaan ihmislajilla on joitakin sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat mahdollistaneet sen kehityksen avaruusviestinnän tasolle "aiemmin" kuin muut sivilisaatiot eli ennen tuhoutumistaan. Tähän vaadittavia poikkeavia ominaisuuksia on kolme ja jokaiselle on ainakin jonkinlainen biologinen perustelu.

1) Tekninen osaaminen.
Kun näpyttelen tätä tekstiä koneelle, niin pitää pysähtyä ihmettelemään hienomotoriikkaa. Kymmenen sormea näpyttelee rytmikkäästi pieniä nappuloita tekemättä merkittävää määrää virheitä. Ilman että silmät katsovat näppäimistöä. Ihmisen motoriset taidot ovat käsittämättömän hyvät. Ja tämä on täysin välttämätöntä ulkoavaruuteen viestinnän kannalta. Ehkä ihmisen insinööritaito on suhteettoman hyvä verrattuna hänen ajattelukykyynsä. Tätä hypoteesia tukee kaksi luonnontieteellistä havaintoa. Ensinnäkin suurin osa ihmisistä ei ymmärrä laskennasta yhtään mitään, vaikka se on sivilisaation perusta. Pieni vähemmistö ihmiskunnasta kykenee tekemään kehittyneisiin teknisiin laitteisiin vaadittavia laskelmia, vaikka lähes kaikki kykenevät niitä koulutettuina rakentamaan ja käyttämään. Rajoittava tekijä ei ole motoriikka, vaan äly. Jos nämä olisivat kehittyneet samassa suhteessa, kaikki viisivuotiaat osaisivat derivoida. Toiseksi ei tarvitse muuta kuin verrata muihin planeettamme eliölajeihin, niin havaitsee kädellisten olevan motorisesti täysin ylivertaisia. Älyllisesti lähinnä ovat arvioiden mukaan delfiinit. Missä hitossa delfiini pitelisi ruuvimeisseliä? Tai norsut. Niillä nyt on jollain lailla pientenkin esineiden käsittelyyn soveltuva kärsä, mutta norsujen fyysinen koko rajoittaa populaation kokoa liikaa. Norsujen määrä ei pysty ekologisten rajoitusten takia ylittämään sivilisaation kehitykseen vaadittavaa kriittistä massaa. Nisäkkäiden ulkopuolella papukaijat lienevät fiksuimpia, mutta ne ovat tolkuttoman kaukana sekä älyllisesti että teknisesti. Lienee selvää, että ihmisillä - ja myös muilla kädellisillä - hienomotoriikan ja älyn suhde on aivan huikea hienomotoriikan hyväksi.
Tästä seuraa, että jos jollain muulla planeetalla on kehittynyt älyllistä elämää, kyseisen lajin tekninen taso on meihin verrattuna luultavasti edistynyt suhteessa hitaammin kuin älyllinen taso. Noin karkeasti ilmaisten kyseisen lajin Platon on elänyt kauan ennen Arkhimedesta. Mikäli lajin tuhoutuminen on todennäköistä tietyn älyllisen tason saavuttamisen jälkeen, ihmiskunta on ehtinyt kehittää parempaa tekniikkaa kuin muut lajit ennen sitä.

2) Optimismi
Usko kuolemanjälkeiseen elämään on egoismin huippu. Joka ainoa aiheeseen liittyvä tutkimus osoittaa, että uskonnollisuus on enimmäkseen keskiälykkäiden juttu. Kognitiivinen alaluokka kulkee mukana, jos yhteiskunta sitä edellyttää, kuten useimmiten. Poikkeuksellisen älykkäät taas uskovat ns. korkeampiin voimiin aniharvoin, silloinkin usein pelkästään nimellisesti ja sosiaalisista syistä. Mikäli kohdassa (1) esitetty olettamus pitää paikkansa, on jokin toinen sivilisaatio jo kauan ennen sen teknologian kehittymistä ihmiskunnan nykytasolle koostunut uskonnottomista, koska laji on ollut siinä vaiheessa selvästi ihmislajia älykkäämpi. Kaikille uskonnoille taas on yhteistä ns. ikuisuuden asiat siinä missä uskonnottomat toteavat että kerranhan täällä vain eletään. Nykytieto maailmankaikkeudesta viittaa siihen, että joskus tulee loppu. Tämä tieto - mikäli se nyt oikein on - on käynyt luultavasti ilmi alieneille jo ennen avaruusviestintää. Ja vaikka ei olisi, niin todennäköisyyslaskentaa he luultavasti osaisivat ja tietäisivät sen perusteella, että jokainen vakuutusyhtiö menee joskus väistämättä konkurssiin eli analogisesti jokainen lajikin kohtaa sukupuuton. Tietoisuus tästä taas saattaa johtaa epätoivoon ja vähittäiseen tuhoutumiseen. Olettaen ettei uskonto sodi sitä vastaan. Ja uskonto saattaa olla mahdollinen vain, jos lajin älyllinen taso suhteessa tekniseen osaamiseen on riittävän alhainen, kuten ihmisellä. Näin ollen uskonnollinen epärealismi saattaa olla merkittävä ehto lajin kehittymiseen avaruusviestinnän tasolle ja ihmislaji on todennäköisesti tekniseen kehitykseensä nähden muita lajeja optimistisempi.

3) Taistelunhalu
Katsokaa luontodokumentistä, miten leijona popsii vielä elossa olevaa antilooppia päivälliseksi. Antiloopin silmät ovat kauhusta laajenneet, mutta se vain tuijottaa lamaantuneena. Käsittääkseni yksikään kädellinen ei normaalisti toimi samoin. Apina - ja ihminen - huitoo vastaan niin kauan kuin edes pikkurillissä on eloa. Me taistelemme toivottomassakin tilanteessa. Esimerkiksi nykyinen tekninen kehityksemme on johtamassa siihen, että koneet ovat viemässä ihmisiltä työt. Ja tämä siis lajilla, joka kykenee hyvin pitkälle kilpailemaan koneen kanssa motorisesti. Jos älyllinen elämä olisi kehittynyt millä tahansa muulla maapallon lajiryhmällä kuin kädellisillä, koneistumisessa - joka siis olisi tapahtunut älyllisen kehityksen myöhemmässä vaiheessa - ensimmäinen operaatio olisi ollut lajin teknisten toimintojen suorittaminen koneistetuksi. Ihmisillä se tulee vasta nyt. Muut lajit olisivat kohdanneet omasta tarpeettomuudestaan aiheutuvan turhautumisen jo paljon aikaisemmin. Ehkä ihmiskunta selviää tuostakin haasteesta taistelunhalunsa ansiosta. Olisiko mikään muu laji selvinnyt? Ihminen on luonteeltaan kokeilija. Valmis ottamaan riskejä ja kamppailemaan. Ehkä muut älylliset lajit eivät ole yhtä hanakoita riskinottajia eivätkä siksi ehdi kehittää teknologiaa ennen tuhoutumistaan.

Mikäli oletetaan ihmisen olevan biologisilta erityispiirteiltään poikkeava muilla planeetoilla älyllisesti kehittyneistä lajeista, saa Fermin kysymys vastauksensa: muut lajit ovat kuolleet sukupuuttoon kehityttyään älyllisesti nopeammin kuin teknisesti. Joka tapauksessa, jos me jonakin päivänä kohtaamme Maan ulkopuolista elämää, voi hyvinkin käydä niin ettei sillä ole meille mitään sanottavaa.

28 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

No niinpä. Ketä kiinnostaa kuunnella Maan asukkaita.
Mitä tulee siihen, ettei muita ole näkynyt, niin eihän ihmiskunta ole ollut edes tarpeeksi tolkullinen ajattelemaan asiaa kuin muutaman hassun vuosituhannen.

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoisia näkökulmia nostit esiin. Enpä osaa itsekään sen varmemmaksi sanoa, onko tuolla maailmankaikkeudessa elämää ylipäätäänkään, tai ainakaan semmoista, joiden kanssa meillä olisi mahdollista kommunikoida jollakin tavalla. Maailmankaikkeuden laajuus huomioiden, olisihan se kuitenkin jotenkin outoa jos minkäänlaista elämää (ei siis välttämättä älyllistä) ei yhtikäs missään muualla esiintyisi... Ottamatta nyt mihinkään täsmällisempiin "elämän" määritelmiin tässä kantaa.

Toisaalta, tässä kannattaa huomata sellainenkin juttu, että jos niitä älylliselle tasolle ehtineitä alieneita ihan aikuisten oikeasti on olemassa, niin kannattaakohan niihin kovin aktiivisesti edes tavoitellakaan yhteyttä. Nimittäin on niin, että jos "ne" ehtivät tänne ensin, se olisi jo sellaisenaan hyvin vahva indiisio siitä, että ne ovat todellakin teknisesti meitä aikalailla edellä.

Ja jos "ne" ovat, kuten meidän näkökulmastamme loogiselta tuntuisi, mitä luultavimmin sen oman maailmansa ravintoketjun huipulla, niin onkohan mitään erityisiä takeita siitä, että "niiden" suhtautuminen meihin olisi välttämättä kovinkaan ystävällismielistä? Joten tältä kannalta katsottuna V-sarjan skenaario eri planeettojen sivilisaatioiden kohtaamisesta on ikävä kyllä realistisemman tuntuinen kuin jokin sympaattinen E.T-hahmo...

Siinäkin tapauksessa, että tulijat eivät edes olisi meidän kannaltamme erityisen pahoissa aikeissa liikkeellä, voisi tuollaisen kohtaamisen lopputulema olla ihmiskunnalle silti kohtalokas. Ajatellaanpa vaikka, kuinka ihan maapallollakin on useimmille primitiivisemmille kulttuureille tapahtunut, kun ne ovat joutuneet löytöretkien yms. kautta tekemisiin itseään teknisesti kehittyneemmän ja organisointikykyisemmän kulttuurin ja sen tuotteiden kanssa... Tuollaisen kohtaamisen aiheuttamasta kultturishokista nyt vielä puhumattakaan.

No, synkistelyt sikseen, ja laitetaan tähän loppulauseeksi eräs näkökulma siihen, miten se Suuri Kohtaaminen mahdollisesti tapahtuisi... ;)

https://www.youtube.com/watch?v=5oS4KcEoMeY



Kumitonttu kirjoitti...

Kuinkas kauan ihmiskunta on lähettänyt itsestään tietoa avaruuteen? Taitaa olla luokkaa 150 vuotta sitten radioaaltojen myötä. Minusta se on aika pieni aikaikkuna ottaen huomioon galaktiset mittasuhteet.

Ihmisellä on taipumus arvioida kaikkea omasta fyysisestä ulottuvuudestaan. Me seuraamme suhteellisen hitaasti liikkuvia, suhteellisen pieniä esineitä, joiden elinikä on suhteellisen lyhyt. Siinä mittakaavassa miljardi vuotta on tolkuttoman pitkä aika, joten 150 vuotta on kuin mittausvirhe matkalla äärettömyyteen.

Ironmistress kirjoitti...

Näitä asioita pohti jo Nils Mustelin kirjassaan Elämää maailmankaikkeudessa (WSOY 1982). Hän oli aivan samaa mieltä ykköskohdan kanssa: manipulatiiviset elimet, kuten kädet, ovat teknisen sivilisaation elinehto. Toinen on kyky käsitellä tulta: siksi teknistä sivilisaatiota ei voi syntyä vesiplaneetalla. Kolmas oli kaikkiruokaisuus: tekninen sivilisaatio ei voi syntyä petoeläinten keskuudessa, koska ravintoa ei riitä, mutta ei myöskään kasvissyöjien, koska ruoaksi kelpaavista kasveista tulee lopulta pula.

Kirja on erinomainen, ja siinä pohdittiin myös tällaisen sivilisaation elinikää - ja kuolintapoja. Ehkä primääri kuolintapa on globaali ydinsota. Toinen on se, että sivilisaatio käyttää kaikki energialähteensä loppuun. Kolmas on uusbarbarismin nousu ja taantuminen alemmalle tekniselle tasolle. Neljäs on talouskatastrofi, josta seuraa taantuminen alemmalle tasolle.

Mikä on teknisen sivilisaation elinikä? Omamme on ollut olemassa noin 150 vuotta. Onko se enemmän vai vähemmän kuin keskimääräinen?

Korppi on oikeus kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Korppi on oikeus kirjoitti...

Jesh, Jaska lienee ihan oikeilla jäljillä. Mahdollisia vastauksia siihen, miksei maan ulkopuolista älyllistä elämää ole löydetty, voi keksiä myriadeja määriä. Jopa uskovaisten esittämässä universumin 'hienosäätö' -mallissa voi olla perää; biologisen elämän synty, älystä puhumattakaan voi olla niin epätodennäköinen tapahtuma, että se todellakin on tapahtunut vain kerran (mikä ei sinänsä kerro mitään jumalan suunnittelusta, vain sattumasta. Universumin joukko on niin suuri, että epätodennäköiset tapahtumat ovat enemmin tai myöhemmin lähes väistämättömiä). Yhtä lailla voi olla, että hiilipohjainen elämä on suht tavanomainen ilmiö oikeissa olosuhteissa, mutta sen kehittyminen yhtään monimutkaisemmaksi on niin pienestä kiinni, että älyllinen elämä on siksi harvinaista. Jo sekin seikka, että olisimme ainoat älylliset oliot koko galaksissa, selittäisi miksei mitään merkkejä muista ole saatu. Toisista galakseista on meihin niin suuri etäisyys, että informaatiolla kestää järjetön aika kulkea.

Kieli poskessa voisi esittää, että ehkä elämmekin galaktisen sivilisaation läheisyydessä, mutta näiden Star Trek -direktiivi kieltää kommunikoinnin alkeellisempien elämänmuotojen kanssa. Teknisesti kehittyneeltä sivilisaatiolta ei myöskään olisi temppu eikä mikään naamioida omat signaalinsa ja pysyä 'näkymättömänä' ihmisille. Emme nytkään havaitse kaikkea ja jos monikymmenmetrinen asteroidi pääsee Siperiaan asti ennen kuin kukaan huomaa, mitä kaikkea muuta meiltä jää huomaamatta?

Korppi on oikeus kirjoitti...

Ehkäpä kaikki sivilisaatiot kulkevat samaa tietä kuin ihmiset ja sitten tuhoutuvat. Ainoa erotus tosiaan olisi se, että ihmiset eivät ole vielä onnistuneet tuhoamaan itseään.

Jaska: Ehkä ihmisen insinööritaito on suhteettoman hyvä verrattuna hänen ajattelukykyynsä. Tätä hypoteesia tukee kaksi luonnontieteellistä havaintoa. Ensinnäkin suurin osa ihmisistä ei ymmärrä laskennasta yhtään mitään, vaikka se on sivilisaation perusta. Pieni vähemmistö ihmiskunnasta kykenee tekemään kehittyneisiin teknisiin laitteisiin vaadittavia laskelmia, vaikka lähes kaikki kykenevät niitä koulutettuina rakentamaan ja käyttämään. Rajoittava tekijä ei ole motoriikka, vaan äly.

En ole tullutkaan tuota ajatelleeksi. Erikoinen näkemys, koska nykytiedon valossa ihmisen motorinen etevyys on suoraan verrannollinen älyn kanssa. Ajattelukyky - kaikki abstrakti ja matemaattinen päättely - kehittyi sille tasolle kuin kehittyi, koska ihmisen käsien hienomotoriikka mahdollisti monimutkaisempia tehtäviä ja sitä kautta monimutkaisempia ajatuksia. Sen verran käsi kädessä sekä insinööritaito, että ajattelukyky ovat menneet, että niiden välinen raja on veteen piirretty viiva. Se, ettei suurin oa ihmisistä pysty korkeaan abstraktiin ajatteluun, kertonee enemmän ihmisten keskimääräisistä kyvyistä kuin eroavaisuuksista ihmisen kognitiivisissa ja motorisissa kyvyissä.

(Toisaalta, vaikka motoriikka mahdollisti älyllistymisen, niin kenties korrelaatio ei enää ole yhtä selvä. Motorisesti lahjakas kun voi olla olematta älykäs. Ääriesimerkkinä tästä voisi käydä savantit, jotka voivat olla uskomattoman hyvä maalareita tai soittajia, mutta jotka eivät kykene prosessoimaan tietoa pikkulasta paremmin.)

Anonyymi kirjoitti...

Ne kävivät jo täällä, pahaksi onneksi
sattuivat laskeutumaan Mekan kohdalle,
Katselivat aikansa kun lakanaan
kääriytyneet kiersivät mustaa kiveä,
Päätään puistellen suuntasivat etsimään
älyllistä elämää muualta.

Ettehän te itsekään yritä ottaa
älyllistä yhteyttä apinaan.

Sanna kirjoitti...

Simpanssien kanssa on keskusteltu viittomakielellä jo kymmeniä vuosia.

Nollavaimo kirjoitti...

Taisi olla asiaakin seassa, mutta mä ainakin nauroin hersyvästi tekstikokonaisuudelle. Ja se on hyvin se tässä elämäntilanteessani, joten kiitos kaunis Jaskalle. :)

Becker kirjoitti...

Jännää pohdintaa. Olen joskus tuuminut, että olemme jonkinlainen meitä viisaamman sivilisaation koe/tutkimus laboratorio, missä seurataan josko me tuhoamme itsemme sotimalla jonkin määrätyn ajanjakson aikana, vai viisastummeko sitten loppujen lopuksi.
Laboratorion tutkijat käyvät Rinkebyn keskustassa tekemässä väliaika raporttia, jossa todetaa, että hidasta on kehittyminen. Tullaan viiden tuhannen vuoden kuluttua uudestaan.
Älyllistä elämä täällä saattaa jossain määrin olla, mutta viisasta se harvemmin on.

Jaska Brown kirjoitti...

Sanna: Vanha vitsihän sanoo, että varmin merkki Maan ulkopuolisesta älyllisestä elämästä on, että ovat älynneet olla ottamatta meihin yhteyttä.

Ano: Yrjöperskeles kirjoitti asian auki erinomaisesti tekstin lopussa annetussa linkissä.

Kumitonttu: Toisaalta luulisi kehittyneen sivilisaation tarkkailevan luotaimilla elämän kannalta mahdollisia planeettoja. Niin me ainakin tekisimme. Kuka muuten takaa, että dinosauruksia ei ennaltaehkäisevästi hävittänyt toinen sivilisaatio, joka pelkäsi niiden kehittyvän uhaksi? Ei muuta kuin ohjaamaan sopiva meteoriitti päin Jukatania...

Ironmistress: Arvelinkin, että tämä ajatus hienomotoriikasta on keksitty aiemminkin, en vain ole sattumalta juuri tuota Mustelinin kirjaa lukenut.

Korppi on oikeus: "nykytiedon valossa ihmisen motorinen etevyys on suoraan verrannollinen älyn kanssa." Aika mielenkiintoista. Itselläni on kyllä vähän päinvastainen empiirinen kokemus, neroimmat tuntemani tyypit ovat olleet yleensä sieltä kömpelömmästä päästä. Toisaalta kyseessä voi olla sekin, että he eivät ole kehittäneet motorisia taitojaan, lahjat voivat olla paremmat. Sen olen kyllä kuullut, että reaktioaika ja älykkyys korreloivat ihmisellä.

Nollavaimo: Tahatonta huumoria, teksti oli enimmäkseen tarkoitettu vakavasti otettavaksi. Oli siellä kyllä jokunen heittokin, kuten se delfiini ruuvimeisseli evässä kiinni.

Becker: Kannattaa googlettaa "panspermia". Kuulostaa järkevältä vaihtoehdolta.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Jaska: Aika mielenkiintoista. Itselläni on kyllä vähän päinvastainen empiirinen kokemus, neroimmat tuntemani tyypit ovat olleet yleensä sieltä kömpelömmästä päästä.

Meinasin asiaa evolutiivisesta näkökulmasta, mikä ei tullut alkuperäisessä kommentissani ilmi. Nykyään voi hyvinkin olla ettei korrelaatio ole lainkaan yhtä selvä johtuen ehkä siitä, että meillä on muitakin älyllisiä stimulantteja kuin silkka motorinen työskentely ja rakentelu. Mutta puheen synty ja tarkkuusote olivat avainasemassa korkeamman ajattelun kehittymisessä aikoinaan.

Becker kirjoitti...

Googletin tuon "panspermian" ja vaikutti aika mielenkiintoiselta.
Ei mikään pöllömpi teoria.

Itse olen tuntenut kaksi nerompaa tyyppiä, jotka olivat myös pahuksen käteviä käsistään, sekä keksimään uusia teknisiä innovaatioita, mutta useimmiten kyllä nuo ajattelijatyypit ovat peukku keskellä kämmentä porukkaa. Tai sitten ovat sen verran fiksuja että tekeytyvät saamattomiksi. Tosin olen kyllä huomannut, että teknisten laitteiden tajuaminen ei suju kaikilta.

Etelä-Amerikasaa, taisi olla Perun vuoristossa on valtavat luotaimet, joilla voidaan seurata valtavaa määrää planeettoja, ja sieltä on todettu, että eivät ole koskaan havainnet mitään elolliseen viittaavaa missään.

Anonyymi kirjoitti...

Jostain syystä Beckerin aiemmasta kommentista tuli tämä mieleen: http://qntm.org/responsibility

IDA kirjoitti...

"Joka ainoa aiheeseen liittyvä tutkimus osoittaa, että uskonnollisuus on enimmäkseen keskiälykkäiden juttu. Kognitiivinen alaluokka kulkee mukana, jos yhteiskunta sitä edellyttää, kuten useimmiten. Poikkeuksellisen älykkäät taas uskovat ns. korkeampiin voimiin aniharvoin, silloinkin usein pelkästään nimellisesti ja sosiaalisista syistä."

Tämä olisi alkuräjähdysteorian, sekä genetiikan kehittäjistä ja kosmologian huippututkijoista lähinnä huvittavaa. He ehkä voisivat sanoa laiskan kommenttinsa urheilusta ;)

Se, että ateistit eivät välitä tyhmistä ihmisistä, vaan lähinnä halveksivat heitä, ei tarkoita, että ateistit itse olisivat jotenkin älyllisesti korkeimmalla tasolla.

Anonyymi kirjoitti...

Mä luulen että moniin tämänkirjotuksen kysymyksiin saadaan vastaus linnunradan käsikirja liftareillle kirjasarjasta :))

-jpt-

Pekka kirjoitti...

Jaska sanoi: "Jos älyllinen elämä olisi kehittynyt millä tahansa muulla maapallon lajiryhmällä kuin kädellisillä, koneistumisessa - joka siis olisi tapahtunut älyllisen kehityksen myöhemmässä vaiheessa - ensimmäinen operaatio olisi ollut lajin teknisten toimintojen suorittaminen koneistetuksi. Ihmisillä se tulee vasta nyt. Muut lajit olisivat kohdanneet omasta tarpeettomuudestaan aiheutuvan turhautumisen jo paljon aikaisemmin. Ehkä ihmiskunta selviää tuostakin haasteesta taistelunhalunsa ansiosta."

Minä taas väittäisin, että taistelunhaluton laji ei tuntisi mitään tarpeettomuudesta aiheutuvaa turhautumista. Paremminkin olisivat vain iloisia, että kaikesta turhanpäiväisestä työllähäirinnästä päästiin eroon, että pääsee rauhassa keskittymään asioihin, jotka eniten kiinnostavat. Oli kyseessä sitten tieteet, taiteet tai vaikka pornon täysipäiväinen katselu.

Eri asia on sitten, olisiko sellainen sivilisaatio koskaan kehittynyt metsästäjä/keräilijä-vaiheen ohi.

Uskonnoista sen verran, että ne ovat tieteellisesti ja uteliaasti orientoituneen mielen väistämätön sivutuote. Kun on voimakas tarve saada selitys maailmankaikkeudelle, mutta ei mitään käsitystä tieteellisistä menetelmistä tai periaatteista, saati edes aavistusta sellaisten olemassaolon mahdollisuudesta, maailmankaikkeutta ruvetaan selittämään mutu-menetelmällä omien rajallisten havaintojen pohjalta.

Uskonnot toki vähenevät sitä mukaa kuin tiede osoittaa niitä vääriksi, mutta se tosiaan vaatii tieteen kehittymistä asianmukaiselle tasolle. Niinpä uskon, että uskontojen merkitys lähtisi vähenemään jokaisessa sivilisaatiossa suurin piirtein samoihin aikoihin älykkyystasosta riippumatta. Voi olla, että älykkäämmässä populaatiossa väheneminen tapahtuisi nopeammin, mutta sellaisessa tieteellinen kehityskin olisi vastaavasti nopeampaa.

Jaska Brown kirjoitti...

Korppi on oikeus: Jaa, tuo evolatiivinen näkökulma selvensi asian.

IDA: Ei tarkoitakaan, mutta katsotaan jakaumia missä älyluokissa on enemmän mitäkin populaatiota niin korrelaatio on selvä.

Pekka: Noin olen asian käsittänyt.

Anonyymi kirjoitti...

Tässä on kyse Fermin paradoksista. Huippufyysikko Enrico Fermi kysyi jo aikoinaan miksi alienit eivät ole jo täällä, jos kerran niitä on galaksi pullollaan.

Paradoksiin on kolme yleistä ratkaisua.

1) Elämän syntyminen on harvinaista. Meillä ei ole tietoa elämästä muualla kuin maapallolla. Mutta, jos elämää löytyy muualta Aurinkokunnasta kuin maasta (Europa lienee paras ehdokas). Tämä ei voi olla silloin syy. Maapallo tuskin on planeettana erikoinen, joten tämä kohta tuskin on syy.

2) Älykkyyden syntyminen on harvinaista. Maapallolla elää tai on elänyt n. 100 miljoonaa eliölajia ja vain yksi on niin älyllinen, että on luonut sivilisaation. Voi olla, että ihmisen älykkyys on lähes ainutkertaista. Maapallolla se ainakin on.

3) Sivilisaatiot tuhoutuvat liian nopeasti. Maapallolakin löytyy useita esimerkkejä korkeakulttuurin tuhoutumisesta. Monet tuomiopäivän ennustajat ennustavat moniin seikkoihin vedoten oman sivilisaatiomme tuhoa, ja emme ole vielä lähelläkään tähtien välistä matkustusta.
Sivilisaatio, joka kykenee tähtienväliseen matkusteluun käyttää suuren osan oman aurinkokuntansa energiasta. Tämän pitäisi näkyä. Mitään havaintoa tällaisesta ei ole.

Anonyymi kirjoitti...

Ateistien kanssa kinatessa tulee aina jossain vaiheessa vastaan niin ihme ufojuttua, että joutuu ihmettelemään, että kuka tässä se hörhö on....

JR

I. H. kirjoitti...

Erään idean mukaan älyllisen seuran olemassaolo on tosiaan selviö, eivät soita meille koska ovat. Älykkäitä.

Juha kirjoitti...

Tylsä veikkaukseni on, että kaikki ovat "Liian kaukana". Viestit vaimenevat matkalle, mahdollisista matkaajista puhumattakaan.

Ainoa takaportti olisi valoa nopeampi siirtyminen, sen puuttuessa emme pääse aurinkokunnastamme pois, paitsi elottomina jääklöntteinä.

Anonyymi kirjoitti...

Olipa hyvä kirjoitus! Suosikkejani koko blogissa. Lukisin mielellään lisää avaruuteen ja avaruusmatkailuun, elämän ja teknologian kehittymiseen yms. liittyviä juttuja ja pohdiskeluja.

Jaassu kirjoitti...

Simppeli vastaus:

Se miksi elämää ei ole muualla johtuu siitä että elämän tai ainakin älykkään elämän syntymisen todennäköisyys miljardin vuoden aikavälillä on pienempi kuin maailmankaikkeuden atomien määrä.

Olemme yksin maailmankaikkeudessa.

Tom Kärnä kirjoitti...

"Kukaan ei tiedä, kuinka monta aurinkokuntajärjestelmää sisältää." Alun virke voisi kaivata seurakseen sanaa "maailmankaikkeus".

Mutta hyvää pohdintaa.

Jos me kohtaisimme jonain kauniina päivinä vieraan sivilisaation, niin minulta ainakin turskahtaisi paskat housuun.

Mutta mitä tulee tuohon ihmisen taistelunhaluun, niin lainaan erääseen lempi-tv-sarjaani liittyvää elokuvaa ulkomaankielellä:

"The humans, I think, knew they were doomed. Where another race would surrender to despair, the humans fought back with greater strength. They made the Minbari fight for every inch of space. In my life, I have never seen anything like it; They would weep, they would pray, they would say goodbye to their loved ones, and then throw themselves without fear or hesitation at the very face of death itself, never surrendering. No one who saw them fighting against the inevitable could help but be moved to tears by their courage. Their stubborn nobility. When they ran out of ships, they used guns, when they ran out guns they used knives and sticks and bare hands. They were magnificent. I only hope that when it is my time, I may die with half as much dignity as I saw in their eyes in the end. They did this for two years they never ran out of courage but in the end, they ran out of time."

Jaska Brown kirjoitti...

Tom Kärnä: Kiitoksia, teksti korjattu. Raakatekstissä oli linkki valmiina, mutta viittaava sana "linnunrata" oli jäänyt pois.

Ahaa, Babylon 5. En ole koskaan katsonut, mutta näköjään käsikirjoittaja on päätynyt kanssani suunnilleen samaan johtopäätökseen.

Tom Kärnä kirjoitti...

Niin, Linnunrata eikä maailmankaikkeus. Nih.