Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Sumusotaa

Kirjoitin pian Krimin kriisin alettua viikkojutun, jossa selvitin taustoja ja annoin joitakin ennusteita tuleville tapahtumille. Kuinka ikävää havaita olleensa jälleen kerran enimmäkseen oikeassa. Kuten ennustin, Krimistä tuli Venäjän epämääräinen osa nimellä Krimin tasavalta ja Itä-Ukraina on edelleen sekavassa tilassa, mutta nimellisesti edelleen Ukrainan hallussa. Venäjän (anteeksi, kapinallisten...) ote Itä-Ukrainasta on karvan verran tiukempi kuin ennusteessani.

Kummallista kyllä, en ole nähnyt liiemmin analyysejä tapahtuman todellisesta merkityksestä. Kyseessä ei ole pelkästään Krim, ei pelkästään Ukraina eikä edes pelkästään Putinin Venäjän politiikka. Kyseessä on kokonainen sotilaallisen doktriinin muutos. Muutos, joka on suurin sitten vuoden 1939 ja salamasodan. Salamasotaa pidetään saksalaisten keksintönä ja sen mannekiinina nro 1 panssarikenraali Heinz Guderiania, mutta todellisuudessa jo Clausewitzin ajatuksiin pohjautuvaa strategiaa kehitti eniten brittiläinen kapteeni evp (kaasuinvalidi I maailmansodasta) Basil Liddell Hart. Kakkosrähinän jälkeen Guderian lähetti Liddell Hartille omistuskirjoituksella varustetun valokuvansa, jossa totesi olevansa tämän suuri ihailija. Kymmenen pistettä sekä kohteliaisuus- että vittuiluasteikolla.

Kaikki salamasodan jälkeiset strategiset uutuudet, kuten USA:n menestyksellisesti Lähi-Idässä käyttämä AirLand Battle (toisaalta, minkä tahansa sivistyneen maan armeija pieksisi arabiarmeijan millä tahansa strategialla) ovat olleet pelkkää kosmetiikkaa verrattuna siihen, mitä Ukrainassa on nähty. Ja kuten tyypillistä, tätäkään uudistusta ei ole julkisesti tajuttu. Ei, vaikka tällaiset "epämääräiset sodat" ennusti jo tulevaisuudentutkija Alvin Toffler 20 vuotta sitten ilmestyneessä kirjassaan Sodan ja rauhan futurologia.

Kyseessä on täysin uusi sodankäynnin strategia, jolle annan tässä paremman idean puutteessa nimen sumusota. Sen strategian olennainen osa on sumuisuus. Varsinaista pum-pum -sotaa pyritään välttämään viimeiseen asti. Vastustajan heikkoihin kohtiin isketään miehityshyökkäyksin aivan Sun Tzun oppien mukaisesti. Samalla mätetään informaatiota informaation perään ja kiistetään kaikki. Venäjän itsensä strategisen opin mukaan 75 prosenttia nykysodankäynnistä tapahtuu ilman aseita. Niinpä Venäjä on rekrytoinut jopa verkkotrollien armeijan sotkemaan asiallista keskustelua verkossa. (En tiedä, onko vierailijoita ollut tässäkin blogissa, mutta mahdollista se on - ainakin yksi kommentti jäi julkaisematta, kun siinä leijui liian vahva mahorkan tuoksu.)

Ei ole mikään yllätys, että sumusodan doktriinin kehitti nimenomaan Venäjä. Maalla on vankat perinteet alalla. Maskirovka eli asioiden naamiointi toisenlaiseksi on ollut nimenomaan venäläisten ominaispiirre jo Katariina Suuren ja Potemkinin kulissien (kuinka sopivaa onkaan, että ne rakennettiin Katariinan Krimin matkaa varten) ajoista alkaen. Neuvostoliitossa maskirovka ja disinformaatio kehitettiin huippuunsa. Venäläisten epäonneksi liiankin huippuunsa. Hyvä esimerkki liian hyvin toteutetusta valeoperaatiosta oli Mainilan laukaukset.
Neuvostoliitto väitti Suomen ampuneen Mainilaan tykistöllä 26.11.1939 ja käytti tätä talvisodan aloittamisen tekosyynä. Suomen puolen tähystystornista havaittiin tykin ja kranaatinheittimien laukauksia NL:n puolella klo 14.30-15.05. Nootissa kellonajaksi mainittiin 15.45. Molotov jätti nootin Suomen suurlähettiläälle klo 19.30. Noin neljä tuntia laukauksista nootin jättämiseen. Tässä ajassa piti siis tapahtua seuraavat asiat:
1) tehdä havainnot tykkitulesta ja sen seurauksista (NL:n mukaan neljä kaatunutta ja yhdeksän haavoittunutta)
2) kirjoittaa raportti tapahtumasta
3) lähettää tiedot Moskovaan sen aikaisin viestintävälinein
4) hälyttää asiasta vastaavat henkilöt (vähintään Molotov, luultavasti tämän tason päätöksissä Stalin itse)
5) tehdä poliittinen päätös reagointitavasta
6) sanella ja kirjoittaa nootti
7) kääntää se diplomatian viralliselle kielelle ranskaksi (tästä en ole varma, voi olla että nootti jätettiin vain venäjänkielisenä)
8) kirjoittaa se kirjoituskoneella useana kappaleena
9) antaa Molotovin kuskata nootti Suomen suurlähetystöön
10) varmaan antaa etukäteisvaroitus tulossa olevasta vierailusta, koska virka-aika oli jo ohi.
Kuulostaako uskottavalta, että neuvostobyrokratia kykenisi tähän vain neljässä tunnissa? Jo pelkkä tekninen suorittaminen ilman poliittista päätöksentekoa silloisen viestintä- ja konttoriteknologian huomioiden olisi siinä ja siinä, vaikka tapahtumaan olisi etukäteen valmistauduttu. Kirsikkana kakussa on vielä se, että päivä oli sunnuntai, jolloin operaation uskoisi toimivan vielä hitaammin. Todellisuudessa nootti oli jo valmiiksi kirjoitettu ja kävi vielä nolo moka siinä, että laukaukset ammuttiin väärään aikaan.
Aivan samaa tapahtui Krimillä ja tapahtuu Itä-Ukrainassa. Venäjän reaktiot ovat aivan liian tietämättömiä ja aivan liian nopeita. Jo tämä paljastaa, kuka kaiken takana on. Ei Venäjä voi olla tietämätön Ukrainan tapahtumista, vaikka se ei itse olisi niihin osallinen. Tämä paljastaa sen osallisuuden. Tulee mieleen elokuvan Casablanca legendaarinen repliikki: "Pidättäkää tavanomaiset epäillyt". Venäjältä tihkuneiden tietojen mukaan Ukrainan operaatiota valmisteltiin kymmenisen vuotta. Venäjän reaktiot ovat olleet aivan liian sutjakoita ollakseen uskottavia. Ainoa hyvä puoli Venäjän tiedottamisessa on se, että kuullessaan Venäjän selvityksen asioista voi aina viivata yhden vaihtoehdon pois listalta - noin eivät asiat ainakaan ole. Mauno Koivisto totesi aikoinaan urheilulajistaan: "Lentopallo on peli, jossa vastustajaan ei voi luottaa - joskus se ei teekään toisin kuin antaa ymmärtää." Venäläiset eivät ole vielä vieneet sumusotaansa näin korkealle tasolle, sillä toistaiseksi koskaan he eivät ole alentuneet kertomaan totuutta. Heidän onnekseen länsimaat ovat olleet aivan liian sinisilmäisiä.

Ymmärtääkseen sumusodan syntyä on kyettävä hyppäämään Venäjän yleisesikunnan housuihin. Pelimerkit ovat selvät: pum-pum -sodan riskiä tulee välttää kaikin keinoin, koska on aina olemassa riski sen eskaloitumisesta ydinsodaksi. Niinpä on kehitettävä epäsuora strategia ja sen he ovat tehneet. Mutta on myös huomattava, että tästäkin epäsuorasta strategiasta on toistaiseksi nähty vain jäävuoren huippu. Ehkä. Ainakin jos venäläiset ovat ajatelleet strategiansa loppuun asti, kuten olemassa olevista vähäisistä signaaleista (suosittelen luettavaksi Nate Silverin kirjaa Signaali ja kohina ) voi päätellä.

Venäläiset ovat ottaneet oppia Neuvostoliiton strategisesta epäonnistumisesta ennen toista maailmansotaa ja päättäneet tehdä saman tempun länsimaille. Tuolloin Stalin "puhdisti" upseerikuntansa antitrotskilaisessa oikeudenkäynnissä, jossa mm. marsalkka Tuhatsevski tuomittiin kuolemaan. Seurauksena puna-armeijan toimintakyky lamaantui, kun johtoon nousi Budjonnyin kaltaisia poliittisesti luotettavia kyvyttömyyksiä ja riittämättömästi koulutettuja upseereja.

Kuvitellaan Venäjän päästrategi Ivan Ivanovitsia työhuoneessaan. Hän nostaa nahkasaappaansa pöydälle, nojautuu taaksepäin tuolissaan ja miettii. Kuinka hyökätä tehokkaimmin vihollista vastaan, kun suoraan sotaan ei oikein voi lähteä? Vastaus on lopulta ilmeinen. Lamautetaan vihollisen toimintakyky sisältäpäin. Tiedustelupalvelu tehköön vihollisen nousevista upseereista arviot. Fiksut eliminoidaan. Ei tietenkään viitta ja tikari -menetelmällä, vaan ovelammin. Järjestetään uran katkaiseva skandaali. Houkutellaan lupaavilla työtarjouksilla siviilistä, moninkertainen palkka ja lupaavat etenemismahdollisuudet. Tähän menee rahaa, mutta peitefirmat tulevat halvemmiksi kuin saman rahan käyttäminen asevarusteluun. Samalla pyritään edistämään vetelien keskinkertaisuuksien uraa ottamalla heihin kontakteja, kutsumalla luennoitsijoiksi, nostamalla heidät arvostetuiksi asiantuntijoiksi.

Sama tehdään poliitikoille. Fiksut ja isänmaalliset seulotaan esiin, lyödään kapuloita rattaisiin, houkutellaan muihin töihin, ignoroidaan kansainvälisissä yhteyksissä. Samalla voidaan peitejärjestöjen kautta toimittaa vaalirahaa ystävällismielisille ja rasittaville jankkaajille. Jälkimmäisten takia fiksut hakeutuvat politiikkaan entistä vähemmän ja politiikka muuttuu entistä enemmän lillukanvarsiksi kompuroimiseksi, kun poliitikoilta puuttuu ymmärrys suurten kokonaisuuksien hahmottamiseen.

Tavoite on kohdemaan muuttaminen sellaiseksi, että sen poliitikot ovat mahdollisuuksien mukaan ystävällismielisiä tulevalle miehittäjälle, huonoimmassakin tapauksessa vihjeettömiä suurten kysymysten edessä. Lopputuloksena poliitikot kiistelevät keskenään maan tulevaisuuden kannalta täysin toisarvoisista asioista, ministerit ovat vain poliittisia uraohjuksia vailla substanssia ja pääministeri on selfieitä napsiva hymyilevä idiootti ... eikun tämä olikin EU:n strategia kohdemaan mädättämiseksi. Mutta Venäjä toimii samoin, sillä vain tavoitteet ovat enemmän sotilaallisella kuin poliittisella puolella. Sumusodan strategia on selvä: kun vihollinen on saatettu riittävän heikkoon tilaan, napataan haluttu kohde haltuun "mukamas alueen omien asukkaiden kapinana", kiistetään kaikki, kansainvälisen yhteisön ollessa hämmennyksen vallassa parkkeerataan panssarivaunut paikalle, todetaan "ei me tiedetä tästä mitään", toimitaan "rauhanvälittäjänä" järjestämällä "vaalit" ja liitetään alue de facto omaan maahan. Jonka jälkeen kansainvälinen yhteisö kohauttaa olkapäitään ja toteaa, että turha rypistellä kun on jo löysät housuissa. Sumusota on nykypäivän salamasota. Salamasodassa toimittiin niin nopeasti, että kansainvälinen yhteisö ja vihollinen eivät ehtineet reagoida ajoissa. Sumusodassa toimitaan niin epämääräisesti, että kansainvälinen yhteisö ja vihollinen eivät kykene reagoimaan ajoissa.

13 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Joo. Voisiko olla mitenkään mahdollista, että kaikki Mainilan laukauksiin tarvittavat asiakirjat mm. nootti olisi kirjoitettu ja käännetty ym. jo ennen kuin mitään laukauksia on ammuttu? On aika outo ajatus, että masinoidussa tilanteessa toimittaisiin vasta päätapahtuman jälkeen.

Strix Senex kirjoitti...

Anolle: Kyllähän askelmerkit sotaan nootteineen, julstuksineen, Terijoen hallituksineen sun muineen oli ilman muuta valmisteltu etukäteen. Ei tuollaista prosessia improvisoimalla hoideta, jos ei ole pakko. Tuossa tapauksessa valmisteluaikaa oli ollut Molotovin-Ribbentroppin sopimuksesta alkaen ja viimeistään siitä vaiheesta, kun Suomen suhtautuminen Stalinin vaatimuksiin osoittautui torjuvaksi. Mainilan laukausten lavastaminen oli vain yksi askel tässä ketjussa, ei edes mikään päätapahtuma.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Erinomainen analyysi Jaska. Tämmöistä se nykyään on, ei virallisia sodanjulistuksia, "emme ymmärrä mistä puhutte". Tämä on sotaa varjoissa. Ainoa este taktiikalle on se, ettei sillä isoja alueita vallata. Jos Venäjä siis koko Ukrainan mielii itselleen, on sen siirryttävä avoimeen sotaan. Tai sitten he vähä vähältä hivuttautuvat edemmäs ja edemmäs, vuosikausien ajan työtä tehden: "emme tiedä mitä on meneillään, meillä ei ole halua puuttua Ukrainan sisäisiin levottomuuksiin."

Anonyymi kirjoitti...

Ehkäpä EU:lle tekis hyvää, kun saatas Ukraina EU:n jäseneksi, tulis lisää maksajia EU:hin ? :)
Ukrainashan käydään nyt vaan valtapeliä venäjän, euroopan (lähinnä yhdysvaltain) välillä..

-jpt-

Kari kirjoitti...

Youtubessa on KGB:n Juri Bezmenovin haastattelu, jossa kertoo, miten länteen ujutettiin kaikenlaista aivopesua. Mitä muuta vihreä liike ja feminismi ovat? Kannattaa katsoa. Hän toteaa myös, että hyödylliset idiootit tapetaan vallankumouksen jälkeen.

Jaska Brown kirjoitti...

Ano ja Strix Senex: Kuten kirjoitin, näin on ilmeisesti tapahtunut.

K.o.o: Salamitaktiikka.

jpt: Välillä tuntuu, että tilanteesta pysyy paremmin perillä jos ei seuraa tiedotusvälineitä.

Kari: Olen katsonut. Tiedä kuinka paljon on totta, varmasti osa ja varmasti osa jäi kertomatta. Hyödyllisten idioottien paikka on aina ollut saunan takana.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kyllähän tuossa on vinha perä. Sinänsä vastustajan (kyseisessä tapauksessa NATO-maiden) mädättämisen sisältä päin aloitti varsin menestyksekkäästi jo Neuvostoliiton aikainen KGB. Korppi on oikeuden huomio oli myös hyvä, eli tuolla tavoin ei saa kuitenkaan kuin rajoitettua alueellista menestystä. Mistä tietysti seuraakin kysymys, että mikä on se Venäjän lopullinen tavoite? Mikä sille riittää? Kuuluuko siihen Baltian maat? Entä Venäjän länsirajan siirtäminen Tornionjoelle? Jonkunlainen paluu Varsovan liiton vaikutuspiirin rajoihin? Tämä ns. sumusota (ihan hyvä termi) on toiminut varsin hyvin Gruusiassa ja nyt Ukrainassa, mutta siitä eteenpäin veikkaan, että silloin tarvittaisiin jo murkulaa putkeen.

Anonyymi kirjoitti...

Huomenta ja hyvää alkavaa viikkoa Jaska.

Kirjoituksesi oli osuva ja mielenkiintoinen, siitä kiitos. Aloin pohtimaan Puttinin laajempaa strategiaa alueelle. On puhuttu koko vanhan pimeyden imperiumin uudelleenkäynnistyksestä ja rajojen palauttamisesta. Voisiko Puola olla seuraava uhri.

Parin vuoden takaisessa ja hyvin epämääräisessä Katynin lento-onnettomuudessa saatiin kerralla hengiltä katolilainen ja konservatiivinen valtion johto ja armeijan ylin komentoporras. Seuraajiksi nousi venäjämielisiä pyrkyreitä.


Yllä kirjoitettiin Juri Beschemovin youtube pätkästä. Luin joskus netistä pdf kirjan aiheesta. Siinä avattiin kuinka vihreä liike oli KGB:n lempilapsi. Tarkoituksena oli torpata ydinvoiman köyttö länsimaissa. Tällä pyrittiin hidastamaa länsimaiden talouskasvua ja ylläpitämään kaasu- ja öljyriippuvuutta NL:stä joka oli juuri avannut uudet kaasuputket Eurooppaan. Hyvä ja perusteltu teksti. Täytyy kaivaa linkkki tähän keskusteluun.

- Jack In The Box

Ironmistress kirjoitti...

Venäjän toimintatavat voidaan summata neljään Isoon Peehen: Propaganda, Provokaatio, Pelottelu ja Projektio.

Eli koko ajan pyritään vaikuttamaan mieliin jatkuvalla valehtelemisella ja prpagandalla. Samaan aikaan järjestetään provokaatioita ja pelotellaan viholliseksi valittua maata. Ja projektio kertoo sen, mitä Venäjä seuraavaksi aikoo tehdä: se syyttää vastapuoltaan siitä, mitä se itse tekee.

Nämä kun muistaa, niin ymmärtää Venäjän toimia.

Becker kirjoitti...

Tätä Jaskan mielenkiintoista blogia lukiessa tulee Ruotsi väkisinkin mieleen.
Kylmän sodan kiihkeimpinä aikoina ei maailmassa ollut montaa valtiota, joka oli niin tehokkaasti valmistautunut sotaan kuin Ruotsi. Maa oli kaivettu täyteen tunneleita tykkejä, lentokoneita ja laivoja varten. Kalustoa ja miehistöä yllin kyllin ja konemäärältään maailman kolmanneksi vahvimmat ilmavoimat.

No, entä nyt. Poliitikot kansan myötävaikutuksella hävittämä puolustuslaitos, joka hädintuskin pystyy suojelemaan Arlandan lentokenttää ja jossa ampumataitojen sijasta keskitytään keskustelemaan HBT-kysymyksistä. Ruotsin televisiossa pyörivät armeijan rekrytointimainoksetkin tuovat lähinnä mieleeen mukavat öiset makkaranpaistot nuotiolla.

Kun venäläiset suunnittelivat kaasuputken vetämistä Saksaan, suhtauduttiin siihen negatiivisen epäilevästi. Gotlannin lähistölle suunniteltiin putkelle huoltotasoa, joka sai erään huolestuneen poliitikon kritisoimaan, että sieltähän he sitten voivat ihan rauhassa kiikaroida Ruotsin puolelle. Tähän oli eräs vähän fiksumpi(näitäkin on, tosin harvemmassa), valistanut, että ei venäläisten tarvitse hankkia kiikaria, he hankkivat laivalipun ja tulevat suoraan Ruotsiin.

Jotenkin tuntuu siltä, että venäläisten silmissä Sverige on synonyymi Eurooppalaiselle deekikselle mitä tulee maanpuolustukseen, muslimisaatioon ja kukoistavaan homosteluun.

Ironmistress kirjoitti...

Meiltä löytyy Liddell Hartin kirja "Strategy; The Indirect Approach" kirjahyllystä. Se on varsin mielenkiintoista luettavaa, ja sen lukemalla ymmärtää varsin hyvin, mitä Putin aikoo ja mikä on hänen modus operandinsa.

Jaska Brown kirjoitti...

Yrjö: Venäjä ottaa kaiken, mitä ei ole pultattu kiinni. Ei sillä varsinaisesti tavoitteita ole.

IM: Erittäin hyvä tiivistelmä.

Becker: Tunnen yhden ruotsalaisen ammattiupseerin. Aion seuraavan kerran tavatessa (ei ole nähty melkein kymmeneen vuoteen, mutta luultavasti lähiaikoina kyllä) kysyä, että vad som helvete te luulette siellä tekevänne.

Becker kirjoitti...

Minäkin tunnen yhden ruotsalaisen, joka on pyrkimässä upseeriksi, ja on kyllä todettava että yhdessä päivittelemme Svean maanpuolustuksen ja koulutuksen tasoa.