Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Parisuhteen menneisyys, turbulenssi ja tulevaisuus

Vastuuvapauslauseke: Sukututkimuksessa on selvinnyt, että karjalaisen vereni seassa onkin 1/8 savolaista. Tämä on aivan riittävä määrä siihen, että voin vedota Savolaisen Puhujan Sääntöön: kun savolainen puhuu, vastuu siirtyy kuulijalle. Pyydän, että molemmat lukijani pitävät tämän mielessä seuraavan tekstin kanssa. Samalla muistutan yksinkertaisesta säännöstä miesten naisteorioihin: Silloin, kun olet varma, että me olemme tosissamme, me vitsailemme. Ja silloin, kun olet varma, että me vitsailemme, olemme tosissamme. Tämä kirjoitus sisältää molempia elementtejä. Jääköön lukijan tehtäväksi päätellä, missä milloinkin mennään.

Ironmistress kyseli tässä äskettäin blogissaan, onko naisilta naiseus hukassa. Lyhyt vastaus: on, mutta onneksi vain suurimmalta osalta. Ja näyttää jopa siltä, että suunta on kääntymässä; yhä enenevissä määrin nuoret - etenkin fiksummasta päästä olevat - naiset ovat palaamassa perinteisiin arvoihin.

Miehissä puolestaan on ihmetelty sitä, miksi nykyajan miehille naisissa tuntuu merkitsevän vain hänen seksuaalisuutensa. Tämä näkyy siinä tunnetussa ilmiössä, että miehen iästä riippumatta hän haluaa itselleen nuoren naisen.

Kaikissa asioissa täytyy lähteä liikkeelle historiasta, sillä sieltä löytyvät selitykset. Käännetään kalenteria tuommoinen kuutisenkymmentä vuotta taaksepäin. Miksi mies silloin lähti ns. akkametsään? Tarvehankinnan syitä olivat seuraavat, mitenkään tärkeysjärjestykseen laittamatta:
(1) pyykinpesu
(2) siivous
(3) ruuanlaitto
(4) lasten hankkiminen
(5) lastenhoito
(6) seksi.

Nykytilanne on varsin toisenlainen. Useimmiten jäljellä ovat enää syyt (4) ja (6). Kaikki muut, eli ns. kotityöt ovat nyky-yhteiskunnassa sekä jaettu että syiden (1)-(3) osalta helpottuneet huomattavasti. Yksityiskohtaisesti:
(1): Vanhaan aikaan ei ollut automaattipesukoneita. Pyykinpesuun kulunut aika ja vaiva olivat moninkertaisia.
(2): Vanhaan aikaan ei ollut pölynimureita. Siivoukseen kulunut aika ja vaiva olivat moninkertaisia.
(3): Vanhaan aikaan ei ollut nykyaikaisia helloja, tiskikoneita eikä varsinkaan eineksiä. Ruuanlaittoon kulunut aika ja vaiva olivat moninkertaisia.
Kohtiin (1) - (3) eli kodinhoitoon liittyvät jokaiseen myös seuraavat seikat:
a) Aiemmin niihin vaadittu "ammattitaito" oli huomattavasti suurempi kuin nykyään. Kuka tahansa osaa lämmittää aterian mikrossa tai oppii pienellä vaivalla tekemään lihamakaronipataa, vaan otapa ja väännä kalakeitto pussillisesta tuoreita ahvenia.
b) Osin edellisestä seurasi se, että työt olivat "eriytettyjä" eli miehet eivät tehneet kotitöitä yleensä lainkaan. Nykyään naisten käsitys kotitöiden jakamisesta on se, että miehet tekevät ns. miesten työt ja sen lisäksi puolet naisten töistä. Omakohtainen kokemus asiasta vuosien takaa. Eräs edistyksellinen nainen totesi ylpeänä, että heillä kaikki on jaettu tasan, mies siivoaa ja laittaa ruokaa vuorolistan mukaan puoliksi. Johon minä totesin, että "jos mies vaihtaa autoon renkaat syksyllä, niin sinä sitten varmaan vaihdat keväällä?" Enpä olisi ikinä uskonut, että nainen pystyy poistuessaan paiskaamaan oven niin kovaa kiinni.
c) Aiemmin mies joutui - ellei asunut kotona äidin huomassa - kuitenkin jossain määrin suoriutumaan kodinhoidosta siihen asti, kunnes vaimo hänet siitä vapautti. Nykyään useimmillä miehillä naisen kanssa yksiin mennessä kotitöiden määrä kasvaa, koska naisen vaatimustaso kodin suhteen on suurempi kuin yksinäisellä miehellä. Töiden "puolittuminen" ei auta, koska niiden kokonaismäärä yleensä enemmän kuin kaksinkertaistuu.
Tasa-arvon merkiksi kalenteriin saatiin naisille liputuspäiväksi Minna Canthin syntymäpäivä 19. maaliskuuta. Kysynpä vaan, millä todennäköisyydellä lipunnostosta huolehti pariskunnan nainen eikä mies? Suunnilleen yhtä todennäköistä kuin se, että Canth olisi saanut oman liputuspäivän, jos hänellä olisi ollut munat.
(4) Lastenhankintaan nainen on edelleen välttämätön (tähän palaan kirjoituksen loppupuolella), mutta melkoinen osa miehistä - kuten myöskään naisista - ei edes halua lapsia. Tai ei ainakaan ajattele asiaa siinä mielessä siinä vaiheessa, kun parisuhteen pitäisi alkaa.
(5) Lastenhoito kuuluu samaan kategoriaan muiden kotitöiden kanssa - eivät 20-luvulla ja sitä aiemmin syntyneet miehet lasten kanssa juuri olleet, ellei ollut pakko. Vaimo hoiti.

Mitä jää jäljelle? Seksi. Ja millaiset naiset ovat seksuaalisesti viehättävimmillään? Ei tarvinne vastata. Eipä siis ihme, että naimakaupat ovat muuttumassa ja avioliittoinstituutio turbulenssissa. Aiemmin nainen kykeni kompensoimaan muilla hyvillä ominaisuuksillaan heikompaa seksuaalisuuttaan tai sen ajan myötä tapahtuvaa väistämätöntä heikkenemistä. Nykyään naisen muiden ominaisuuksien merkitys on laskenut jos nyt ei olemattomaksi, niin selvästi vähäisemmäksi. Onko siis mikään ihme, että naisen nykyarvo miehen silmissä riippuu suurimmaksi osaksi hänen seksuaalisuudestaan?

Paljon on puhuttu myös naisten "hypergamiasta" eli ilmiöstä, joissa miesten top 20 % hoitelee 80 % naisista. Naiset eivät enää tyydy tasoisiinsa miehiin, koska erehtyvät sekoittamaan seksuaalisen markkina-arvonsa aviolliseen markkina-arvoonsa. Ilmiötä on kuitenkin liioiteltu. Olen oikeastaan havainnut päinvastaisen ilmiön, kun on tarkkaillut omien lasten ja urheiluharrastusten kautta nuoria. Voi olla, että tuo "hypergamiailmiö" koskee kognitiivista alaluokkaa, mutta mitä fiksumpiin nuoriin naisiin mennään, sitä enemmän on havaittavissa aivan muuta. Näiden nuorten keskuudessa ns. "nätit tytöt" ovat yleensä hyvinkin pitkäkestoisessa seurustelusuhteessa. Tämä on terve merkki arvojen muutoksesta ja valuu toivottavasti myös sieltä alaspäin muiden keskuuteen. Toisaalta ns. "tavistytöt" ovat yleensä sinkkuja, mikä saattaa merkitä sitä, että he ovat "markkina-arvoharhan" uhreja. Tai sitten raadollisempaa selitystä: miehen kannalta katsoen naisten kanssa on aina niin helkutin hankalaa, että se voidaan kompensoida vain riittävän hyvällä ulkonäöllä.

Feminismi ja "tasa-arvo" ovat vapauttaneet naiset. Mutta mihin? Ei ole syntynyt onnelaa, vaan miehestä ja naisesta on tullut toistensa kilpailijat. Kun ei enää ole tarvetta miehelle tai naiselle, vaan ihmiselle, miesten ja naisten välille syntyy väistämättä vastakkainasettelu. Analogia löytyy biologiasta: kaksi eläinlajia kykenee elämään samassa ympäristössä ongelmitta, jopa toisiaan hyödyttävässä symbioosissa, jos molemmilla on oma ekologinen lokeronsa. Mutta siinä vaiheessa, kun ne käyttävät samaa ravintoa, niistä tulee toistensa veriviholliset.

Yllättäviä seurauksia tälle kilpailulle aiheuttaa vastikään hyväksytty sukupuolineutraali - tasa-arvoinen on propagandatermi - avioliittolaki. Yhteiskunta on erittäin turbulentti mallinnettava, mutta ihan kokeen vuoksi pohditaan seuraamuksia olettaen, että muut asiat pysyvät suunnilleen entisellään. Oletetaan kuitenkin, että bioteknologia kehittyy vähitellen siten, että lapsen biologisiksi vanhemmiksi pystyvät piakkoin ryhtymään myös samaa sukupuolta olevat. Esimerkiksi kaksi munasolua saadaan sulatettua yhteen tai kahden siittiösolun geenistöt istutettua sijaisäidin kohtuun tai hänen munasoluunsa konekohdussa, mitenkä vaan.

Tässä tilanteessa jälkeläisten elinkelpoisuus erilaisissa liitoissa tulee muuttamaan ihmisten keskimääräistä genetiikkaa. Parisuhteet muuttuvat, joten ihmiskuntakin muuttuu. Jonkinlaisia ennusteita sukupuolineutraalin avioliittolain seurauksista antaa tutkimus, jossa selvitettiin, kuinka monta prosenttia vuonna 2002 – jolloin rekisteröinti tuli mahdolliseksi – solmituista liitoista on päättynyt eroon. Homopareista on eronnut 11 prosenttia, lesbopareista 24 prosenttia. Samana vuonna solmituista heteroliitoista eroon on päättynyt 21 prosenttia.
Tuloksen ei pitäisi yllättää ainuttakaan heteromiestä.
Parisuhde on hankala jo silloin, kun siinä on vain yksi nainen. Kaksi naista samassa parisuhteessa on kuin pullollinen nitroglyseriiniä Linnanmäen vuoristoradalla.

Mikäli oletetaan, että kestävissä liitoissa kasvaneet lapset ovat keskimäärin elinkelpoisempia ja siirtävät geenejään enemmän seuraavalle sukupolvelle, tämä tarkoittaa väistämättä sitä, että homoseksuaalisuuteen liittyvät geenit tulevat lisääntymään väestössä. Mikäli vielä oletetaan, että homouteen ja lesbouteen vaikuttavat eri geenit (mikä on hyvin mahdollista), tulevat lesbouteen liittyvät geenit vähenemään. Vähitellen homoseksuaalien määrä väestöstä kasvaa ja homoseksuaalisuus muuttuu anomaliasta normiksi. Samalla homoseksuaalit todennäköisesti itsekin muuttuvat - "naismaisten" homojen määrä pienenee ja Tom of Finland -tyyliset machohomot valtaavat alaa. Onhan ilmeistä, että homoparien eroluvut olisivat vieläkin pienemmät, mikäli parisuhteessa olisi kaksi miehekästä homoa eikä toinen miehekäs ja toinen naismainen, kuten nykyään usein on. Miten luulette naissukupuolen pärjäävän tällaisessa yhteiskunnassa? Kysymys kuuluukin, tarvitaanko naisia enää mihinkään muuhun kuin synnytyskoneiksi. Jos ei, niin olettaen normaali uusiutumismäärä eli noin 2,1 lasta per pariskunta, naisia tarvitaan yhteiskuntaan enää 10 % miesten määrästä - kyllä yksi sijaiskohtu kykenee keskimäärin kymmenen jälkeläistä tuottamaan ennen hyödyttömäksi muuttumistaan. Tämä siis sillä oletuksella, että teknologia ei kehitä konekohtua, jolloin naisia tarvitaan enää ... öö, siis mihin?

Mitä pitäisi sitten tehdä tilanteen korjaamiseksi ja vastaisten vahinkojen (oletetaan naisten ahdinko haitalliseksi) välttämiseksi? Oman esitykseni tein puolitoista vuotta sitten ja lainaan sen tähän loppuun:

Merkittävin muutos pitäisi tehdä avioliittolaissa. Avioliitosta tulisi tehdä kaksivaiheinen (hauska analogia autokouluun!). Avioliitto solmittaisiin edelleen normaaliin tapaan, mutta sen juridinen merkitys jaettaisiin kahteen vaiheeseen sen mukaan, onko avioparilla yhteisiä lapsia vai ei.

Ykkösvaihe olisi eräänlainen "kevytavioliitto", jossa esimerkiksi puolisoiden keskinäinen perintöoikeus olisi nykyistä vähäisempi. Avioeroprosessi olisi samanlainen kuin nykyään tai helpompi. Puolisoiden omaisuus olisi erillinen, avio-oikeutta toisen omaisuuteen ei olisi.

Vasta ensimmäisen yhteisen lapsen synnyttyä siirryttäisiin kakkosvaiheeseen (toki suoraan tähän, mikäli avioliittoa solmittaessa yhteisiä lapsia olisi jo). Siinä avio-oikeus toisen omaisuuteen olisi nykyisenlainen, ellei avioehtoa olisi. Avioeroprosessi olisi nykyistä vaativampi, esimerkiksi avioliittoneuvonnassa käynti olisi pakollinen ennen kuin prosessi käynnistyisi virallisesti tai jotain muuta vastaavaa.

Verotuksellisesti alaikäisten lasten vanhemmille suotaisiin mahdollisuus tulojen tasajakoon. Tämä mm. vähentäisi sosiaalitukien tarvetta, kannustaisi lasten hankintaan nuorempana, helpottaisi koulutettujen vanhempien taloustilannetta eli kannustaisi samalla kouluttautumaan ja sitouttaisi puolisoja yhteen.

Nykyinen kehitys on kulkenut päinvastaiseen suuntaan esitettyihin malleihin nähden. Jopa avoliittoon on tuotu paljon avioliittoon kuuluvia oikeuksia. Tämä on väärin. Jos ei halua avioliittoa solmia, se suotakoon. Mutta tällöin on myös hyväksyttävä se, ettei saa avioliittoon kuuluvia oikeuksia ottamatta samalla itselleen siihen kuuluvia velvollisuuksia.

15 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Joskus pohdin vähän samansuuntaisia, mutta päädyin siihen, että miehet tulee tarpeettomiksi :)

Mutta miesten ryntäys jakamaan naisten työt on suora seuraus siitä, että "miesten työt" on vähentyneet lähelle nollaa entiseen verrattuna. Ei ole pelto- eikä metsätöitä. Ne auton renkaat saa kepeesti vaihdatettua lähimmällä pajalla, jos ei itse halua ruveta. Kerrostalossa asuvalla ei ole edes lumitöitä tehtävänä, ja kiinteistöhuollon työntekijät hoitaa mahdolliset ongelmat.

Jos ainoana hommana on sohvalla makailu tai omat harrastukset, niin siinä talon emäntä imuroinnin ja ruuanlaiton lomassa äkkiä huomaa, että äijä on täysin tarpeeton, ellei se itse älyä alkaa "jakamaan kotitöitä" ja tekemään itsensä tarpeelliseksi. Ja niin siinä on käynytkin.

Korppi on oikeus kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Korppi on oikeus kirjoitti...

Kun nyt sinä ja Matruuna kirjoititte aiheesta, piti minunkin kirjoittaa. Tuli aika hysteerinen vuodatus, mutta joitakin samoja pointteja on.

Toivon, että sinä Jaksa olet enemmän oikeilla jäljillä, oma näkemykseni on pessimistisempi. Tuo homouden geneettinen lisääntyminen oli kiintoisa seikka, en ole tullut moista edes ajatelleeksi. Mutta luulen, että nykytouhulle tulee loppu kauan ennen kuin tuohon pisteeseen päästäisiin. Silloin loppuvat hedelmöityshoidot ja sun muut venkoilut kuten kohdunvuokraamiset.

Sannalta muuten hyvä kommentti. Työelämän koneistuminen on tehnyt nimenomaan miesten panoksen yhä tarpeettomammaksi.

Kumitonttu kirjoitti...

Osmo Kontulalla on aiheesta paljon hyviä kirjoja - kuten tämä Yhdessä vai erikseen?

Kumitonttu kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Kati Sinenmaa kirjoitti...

Huhhuu.. En jaksanut lukera kuin 42,7 ekaa riviä.. Mun ei tarvii koska mää jäin jumiin Imppivaaraan. Tääl on mukavata, mutta kalja tuppa lopåpumaan ..

Jaska Brown kirjoitti...

Noin karkeasti yleistäen voisi todeta, että miesten tekemistä töistä kertyvin verovaroin maksetaan naisten palkat, joilla he voivat ostaa miehiltä niitä palveluja, joita eivät itse kykene hoitamaan.

On totta, että nainen ei sinänsä aviomiestä tarvitse, jos tämä ei tee kotitöitä. Olettaen että tienaa riittävästi kyetäkseen maksamaan miesten töistä tai on riittävästi tuttuja miehiä, jotka tekevät.

Useimmille miehille kotityöt ovat tarpeettomia. He tekevät sen mikä on pakko. Naisen kanssa ollessa kotityöt eivät yleensä vähene, koska nainen vaatii tekemään niistä puolet ja se puolikas on selvästi suurempi kuin yhden miehen talouden minimitaso. Jos mies ei työmääräänsä kasvata, niin ei nainen sitä kauan katsele, se on totta.

Ironmistress kirjoitti...

Huijui!

Eikö yksikään mies valitse puolisoaan älyllisen yhteensopivuuden vuoksi tai ansiosta? (Vrt. Harrison ja Pippa elokuvassa "Harrison Bergeron".)

Anonyymi kirjoitti...

Nuorempien naisten suosimissyistä unohtui yksi aika merkittävä. Nuorta naista on huomattavasti helpompi mielyttää ja se mielyttäminen tulee yleensä halvemmaksi kuin varttuneemman ja enemmän elämänkokemusta omaavan daamin. Alla olevat skenaariot siis olettaen siis että lapsia ei ole suunnitelmissa.

Naiset haluavat tuntea itsensä erityisiksi. Erityisyyden kokemus tulee vertaamisesta toisiin naisiin ja heidän parisuhteisiinsa. Pari-kolmekymppiselle ravintolailta ja kukkapuska saavat jo värinöitä aikaan, kyseisessä ikäryhmässä yleensä opiskellaan ja rahat ovat vähän tiukemmalla. Neljä-viiskymppiset taasen ovat vertaisryhmineen jo työelämässä ja ravintolasyömisestä on se kirkkain hohto jo sammunut.

Pitäisi päästä etelään, pitäisi olla hienompi talo kun pirkolla tai ainakin uudemmat kalusteet. Ja milläpä muulla se mies sitoutumistaan sitten osoittaisi kuin neljän tonnin sohvalla? Sillä neljällä tonnilla vie nuoremman misun aika monta kertaa syömään ja tarjoaa vaikka etelänmatkankin. Ja kun misu alkaa himoita sitä omakotitaloa ja neljän tonnin sohvaa voi ilmoittaa ettei tule, saada kuulla olevansa sitoutumiskyvytön sika ja siirtyä tarjoamaan erityisyyden kokemusta seuraavalle nuorelle neidolle. Ehkä vastaan tulee se jonka mielyttämiseksi se neljän tonnin sohvakaan ei tunnu kohtuuttomalta, mutta välttämättä ei kannata pidätellä henkeään sitä venaillessa.

Anonyymi kirjoitti...

Millaisten tyhjäpäitten, pinnallisten naisten kanssa te oikein seurustelette, jos vaikutus tehdään kukkapuskilla ja ravintolaillallisilla ja varttuneempiin misuihin neljäntonnin sohvilla?

Miten olisi ihan vaan aitous ja asioiden jakaminen, henkinen ja fyysinen läheisyys?

Anonyymi kirjoitti...

Näkis vaan jossain sellaisia "aitoja ja asioiden jakamiseen tyytyväisiä".

Mitä olen ympärilleni katsellut, tuttavia ja naapureita, niin kun miehellä alkaa mennä vähänkään huonommin, niin akka lähtee.

Ja tämä sitten ihan iästä huolimatta. Viidestä naapuritalosta kolmessa on jo käynyt näin ja yhdessä talossa on käymässä jo toista kertaa. Konkurssi uupumisen vuoksi, työttömyys, sairastuminen... ja vaimo pakkaa kimpsunsa tai heittää looserin pihalle.

Se siitä aitoudesta ja henkisen läheisyyden riittävyydestä.

Jaska Brown kirjoitti...

IM: No tuohan on aksiooma, jota ei tarvitse edes mainita. Kuten vanha totuus kuuluu, valon nopeuden voi todistaa äänen nopeutta suuremmaksi havaitsemalla, että monet naiset vaikuttavat ihastuttavilta kunnes kuulee, mitä heillä on sanottavana.

Anonyymi 1: Olen melkoisesti eri kannalla. Nuoret naiset ovat markkina-arvonsa huipulla, keski-ikäistyvät eivät (tosin he eivät sitä yleensä tajua kunnes noin 40 on mittarissa). Odotukset ovat epärealistisia kunnes elämä on muutaman kerran kolhinut.

Anonyymi 2: Samaa ihmettelen.

Anonyymi 3: Ikävä kuulla. Varmasti usein noinkin, mutta epäilen että harvinaisen huonotuurinen otos.

Anonyymi kirjoitti...

"Anonyymi 1: Olen melkoisesti eri kannalla. Nuoret naiset ovat markkina-arvonsa huipulla, keski-ikäistyvät eivät (tosin he eivät sitä yleensä tajua kunnes noin 40 on mittarissa). Odotukset ovat epärealistisia kunnes elämä on muutaman kerran kolhinut"

Olen seurannut tätä ilmiötä lähinnä lauman sisältä, markkina-arvo voi olla suurempi mutta harva parikymppinen oikeasti ymmärtää kuinka suuri. Ja tästä johtuen he eivät voi vaatia ihan mitä tahansa koska yleensä jonossa seuraavana on joku joka tarjoaa kuitenkin alle "markkinahintojen".

Kun viimeistään kolmikymppisenä suurin osa alkaa ymmärtää että se satasen ilta keskitason ravintolassa ei ole siltä töissäkäyvältä mieheltä mikään erityisen suuri uhraus niin aletaan vaatia enemmän. Ei siksi etteikö ravintolassa olisi kivaa, vaan siksi että tärkeintä ei ole se mitä saadaan vaan se että saadaan niitä osoituksia siitä että ollaan miehelle erityisiä tai ainakin vähän enemmän kuin kilpasiskot.

Lisäksi nuoremmilla ei yleensä vielä ole koti-elämä-kaikkihetikasaan-paniikkia vaan he ovat vielä siinä kuplassa ettei asunnolla tai muullakaan ole vielä kiire. Joten kumppanivalinnassakin painottuu se seuran mukavuus ja hetkellisempi mielihyvä. Onhan sitä helpompi ja edullisempi tarjota kuin sielujen sympatiaa tai täydellistä perheidylliä mitä sitten taas nämä vanhemmat neidot ovat jo hakemassa. Yleensä vieläpä kylmä hiki niskassa ja se tuppaa tekemään siitä deittailusta...takakireämpää.

Ano 2, Turha syytellä miehiä pinnallisiksi tai vääränlaisia naisia deittaleviksi jos naistenkin treffitarinoissa se että sattuiko kumppanin kanssa viihtymään tulee yleesnä esiin kertomuksen loppupuolella. Heti siinä työpaikan tason, asunnon sijainnin ja koulutustason jälkeen. Eiköhän tässä vaiheessa ole vakka kanteaan valitsemassa, ja ne jotka ovat henkisempien arvojen kanssa liikkeellä löydä kumppaninsa muuta kautta. Tai jää koko parisuhdemarkkinoilta sivuun.

Anonyymi kirjoitti...

Nimenomaan, vakka kantensa valitsee. Eli jos mies kokee tulleensa jonkun pinnallisen naikkosen kusettamaksi, on varmaankin peiliinkatsomisen paikka. Mihin hän naisessa ihastui ja minkä koki kantavan suhdetta pitkällä tähtäimellä? Ei tainnut veri ehtiä yläpäähän saakka, kun se oli pakkautunut haaroväliin.

Tom Kärnä kirjoitti...

Lakiehdotuksesi kaksivaiheisesta avioliitosta miellyttää silmääni. Ja toistakin niistä.