Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


maanantai 27. kesäkuuta 2016

Paska säkä

Joskus tuntuu, että huonoa tuuria on enemmän kuin kotitarpeiksi. Silloin kannattaa muistaa, että joillakin on mennyt vielä huonommin.


10. Pääsisikö vaihteeksi sotimaan oman maan puolesta?

Japani miehitti Koreaa vuosina 1910-45. Etenkin toisen maailmansodan aikana korealaisia rekrytoitiin pakolla Japanin armeijaan. Jo ennen sitä Japani kävi 1939 lyhyen rajasodan Neuvostoliiton kanssa Mantsuriassa. Korealainen Yang Kyongjong komennettiin Japanin armeijaan. Hän jäi vangiksi Halhin-Golin taistelussa ja päätyi gulag-työleirille. Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon leireiltä värvättiin puna-armeijaan kaikki kynnelle kykenevät, niin myös Yang. Harkovan taistelussa hän jäi jälleen vangiksi, tällä kertaa saksalaisten sellaiseksi. Koska Yang oli korealainen eli periaatteessa Japanin, siis Saksan liittolaisen, kansalainen ja hänet oli pakolla värvätty, saksalaiset katsoivat hänet kelvolliseksi omaan armeijaansa. Tie vei miehitettyyn Ranskaan ja tarkemmin sanottuna Normandiaan. Loput voikin arvata. Jälleen kerran sotavangiksi, tällä kertaa Englantiin ja sieltä Yhdysvaltoihin. Kumma kyllä, tällä kertaa häntä ei värvätty Yhdysvaltain armeijaan. Sen sijaan Yang sai asettua maahan asumaan ja kuoli siellä 1992. Ehkä parempi näin, kotimaahansa palatessaan hän olisi luultavasti päätynyt muutamaa vuotta myöhemmin Korean sotaan.


9. 22 vuotta ihan suotta

Jos kaveri pelaa USA:ssa ammattilaisbaseballia 22 vuotta korkeimmalla sarjatasolla ja voittaa kahdesti parhaan syöttäjän palkinnon, ei se ihan huonosti ole. Muilta osin Gaylord Perry sai kyllä enemmän kuin osansa huonosta tuurista. Aina etunimeä myöten. Gaylord? No okei, kaveri oli syntynyt 1938, jolloin nimi ei tarkoittanut mitä sittemmin tarkoitti.
Perry oli tunnettu kahdesta asiasta: luvattomasta pallon käsittelystä ja kyvyttömyydestä lyödä lujaa. Ensimmäinen tarkoitti pallon liukastamista esim. syljellä tai vaseliinilla, mikä on kiellettyä. Perry oli alan mestari ja myöhempi elämäkerta oli jopa nimeltään Me and the Spitter. Perryn suosikkipaikka rasvan piilottamiseen oli sepaluksen vetoketju, koska hän tiesi etteivät tuomarit katso sieltä. Hän jäi ainoan kerran urallaan kiinni tempusta vasta toiseksi viimeisellä pelikaudellaan ja sai kymmenen päivän pelikiellon. Perryn kyvyttömyys lyödä lujaa taas sai hänen managerinsa toteamaan miehen toisella pelikaudella 1963, että "ennemmin mies kävelee kuussa kuin Perry lyö kunnarin". 20.6.1969 Apollo 11 laskeutui Kuuhun. Tuntia myöhemmin Perry löi uransa ensimmäisen kunnarin. Myöhemmin niitä kertyi uran 787 ottelussa yhteensä kuusi.
Perryn mainetta varjosti ennen muuta hänen kyvyttömyytensä voittaa isoja pelejä. Kokonaan hänen kahdeksan joukkueensa menestymättömyyttä ei tietenkään voi miehen niskoille pistää, koska baseballissa syöttäjä pelaa enintään joka neljännen pelin. Siitä huolimatta tosiasia on, että yksikään joukkueista ei koskaan edennyt pudotuspeleissä pitkälle Perryn ollessa nimilistalla. Ensimmäinen joukkue San Francisco Giants selvisi finaaliin Perryn ensimmäisellä kaudella, mutta tällöin Perry itse ei ollut kokoonpanossa, koska hän oli pelannut vain muutaman pelin keskellä kautta ennen paluuta farmiliigaan. New York Yankees taas oli voittanut mestaruuden kahtena vuonna kolmesta ennen Perryn lyhyttä aikaa joukkueessa ja selvisi loppuotteluun heti seuraavana vuonna Perryn lähdettyä. Uran viimeinen joukkue Kansas City Royals voitti mestaruuden kaksi vuotta Perryn lopettamisen jälkeen.
Lopetettuaan pelaamisen Perry ryhtyi maanviljelijäksi, mutta sai aikaan konkurssin. Seuraavana vuonna vaimo kuoli auto-onnettomuudessa. Sittemmin yksi jo aikuiseksi ehtineistä lapsista menehtyi leukemiaan. Perry itse lähestyy kahdeksaakymmentä, mutta on yhä elossa.


8. Laivanupotusta

White Star Line -varustamo rakensi reilut sata vuotta sitten kolme loistoristeilijää. Niistä ensimmäinen oli RMS Olympic, joka laskettiin vesille 1911. Seuraava, vain aavistuksen suurempi oli seuraavana vuonna vesille laskettu RMS Titanic. Vielä hieman suurempi oli vuonna 1914 valmistunut HMHS Britannic.
Violet Jessop oli varustamon leivissä työskennellyt sairaanhoitaja, joka sai komennuksen Olympicille. Vain muutaman kuukauden ikäinen alus törmäsi yhteen toisen laivan kanssa ja vaurioitui. Ihmishenkiä ei menetetty ja Olympicin vauriot korjattiin. Varustamon seuraavan uuden aluksen valmistuttua osa miehistöstä komennettiin Titanicille, mm. kapteeni Edward Smith ja sairaanhoitaja Violet Jessop. Siltä varalta, että joku ei ole katsonut elokuvaa, kerrottakoon ettei kannata, laiva upposi neitsytmatkallaan. Vain kolmasosa ihmisistä pelastui, yhtenä heistä Jessop.
Sittemmin Jessop siirtyi sarjan kolmannelle alukselle Britannicille. Vuonna 1916 ensimmäisessä maailmansodassa sairaalalaivaksi päätynyt alus upposi Egeanmerellä todennäköisesti vedenalaisen miinan räjähdyksen takia. Yli tuhannesta laivalla olleesta vain 30 hukkui, Jessop selvisi. Hän jatkoi työuraansa edelleen laivoilla. Luultavasti varustamot eivät erityisemmin mainostaneet hänen läsnäoloaan, olihan tilastollinen uppoamisriski huomattava. Jessop selvisi eläkkeelle ja kuoli 83-vuotiaana.


7. Suku on pahin

Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon Antonina Makarova, 20 vuotta, liittyi armeijaan vapaaehtoisena sairaanhoitajana. Hyökkäyksen edetessä hän jäi sen jalkoihin ja päätyi saksalaisten miehittämälle alueelle. Tarkemmin sanottua Lokotin autonomiselle alueelle. Alue oli käytännössä SS-Brigadeführer Bronislav Kaminskin yksityisaluetta. Kaminski oli venäläinen petturi, joka työskenteli saksalaisten hyväksi. Tyypistä kertoo tarpeeksi se, että hänet teloitettiin 1944 Himmlerin käskystä, syynä liiallinen ryöstely Varsovan kansannousua kukistettaessa. Jos otteet ovat liian rajuja jopa Himmlerille, voi vain arvata minkälaista meno oli Lokotin autonomisella alueella.
Antonina Makarova värvättiin hallinnon toimiin konekivääriampujaksi (on siinäkin virkanimike). Tehtävänä oli teloittaa venäläisiä sotavankeja, partisaaneja ja perheenjäseniä. Teloituksia kertyi tuhansittain. Makarovan onneksi hän sai sukupuolitaudin ja päätyi hoitoon ennen kuin puna-armeija valtasi alueen. Sairaalassa ollutta Makarovaa ei tavoitettu.
Sodan jälkeen Makarova meni naimisiin Ginsburg-nimisen miehen kanssa ja asettui asumaan Valkovenäjälle. Molemmat saivat sotaveteraanien edut. Perheeseen syntyi kaksi tytärtä. Kaikki nämä vuodet KGB etsi Makarovaa, mutta ei löytänyt nimen ja asuinpaikan vaihduttua.
Vuonna 1976 hänen veljensä, puolustusministeriön työntekijä, anoi viisumia ulkomaille. Neuvostoliitossa tämä tarkoitti sitä, että kaikki sukulaisetkin piti selvittää. Veljen sukunimi oli Parfenov, kuten Makarovankin alunperin. Nimi Makarova oli tullut koulussa kirjausvirheestä isän eli Makarin nimestä. Tästä löydettiin yhteys Makarovaan. Lopulta tutkijat löysivät naisen, joka sitten kuulusteluissa tunnusti kaiken. Jäädä nyt kiinni yli 30 vuotta rikosten jälkeen siksi, että joku sukulainen on matkustamassa ulkomaille! Makarova teloitettiin 1979.


6. Ville Vallaton

Hank Ketcham oli piirtänyt sarjakuvan pikkupojasta ja aikoi myydä sitä lehdille. Ongelma oli se, että pojalla kuten sarjakuvallakaan ei ollut nimeä. Yhtäkkiä työhuoneen ovi avautui ja Ketchamin vaimo tuli tuohtuneena sisään huutaen: "Poikasi on kiusankappale!" (engl. menace). Ja Dennis the Menace, suomalaisittain Ville Vallaton oli syntynyt.
Dennis Ketcham oli tuolloin nelivuotias, sotkenut huoneensa ja kieltäytynyt menemästä päiväunille. Hänen alter egostaan tuli menestynyt sarjakuvasankari, mutta Dennisin itsensä elämä oli aivan jotain muuta kuin menestystä. Elämäntarina on hyvin surullinen.
Dennisillä oli oppimisvaikeuksia, mutta epäselvää on, olivatko nämä synnynnäisiä vai kovista kokemuksista johtuvia. Syitä ainakin oli. Äiti oli alkoholisti, joka kuoli unilääkkeiden yliannostukseen Dennisin ollessa 12-vuotias. Isä oli työnarkomaani, jota poika tuskin näki. Äidin kuoleman jälkeen isä meni uusiin naimisiin ja muutti Sveitsiin. Dennis ei Sveitsissä viihtynyt, mikä on oppimisvaikeuksista kärsivältä nuorelta pojalta ymmärrettävää: vieras ympäristö, vieras kieli. Niinpä hänet lähetettiin takaisin Amerikkaan isän jäädessä uusine vaimoineen Sveitsiin. Kotimaassaan pojalla oli myös ongelmia eikä niitä varmaan teini-ikäisellä helpottanut se, että nimi oli synonyymi kauhukakaralle. Lukion jälkeen Dennis liittyi merijalkaväkeen ja lähetettiin Vietnamin sotaan. Hän selvisi sodasta, mutta kärsi posttraumaattisesta oireyhtymästä. Työpaikat vaihtuivat tiheään, jos niitä oli. Isästään hän oli vieraantunut, otti yhteyttä pari kertaa vuodessa, isän mukaan yleensä silloin kun tarvitsi rahaa. Elämä ei ole sarjakuvaa. Lopulta Dennis meni naimisiin ja hankki lapsia saaden elämänsä ainakin jonkinlaiseen järjestykseen.


5. Hopeaa

Jos mies saa kaksi olympiamitalia, ei häntä voi pitää huono-onnisena, eihän? No, se riippuu sekä tavasta millä mitalit tulivat että vähän muistakin elämänvaiheista. Akilles Järvisen kohtalona oli tulla urheilijaksi. Isä oli jo lempinimeltään "Isä" eli legendaarinen kiekonheittäjä Verner Järvinen, Suomen ensimmäinen kansainvälisesti menestynyt yleisurheilija. Kaikista neljästä pojastaan hän valmensi urheilijoita. Vanhin veljes Yrjö oli "vain" keihäänheiton SM-pronssimitalisti, toiseksi vanhin Kalle kuulantyönnön Euroopan ennätysmies ja kuopus Matti keihäänheiton olympiavoittaja ja kymmenkertainen ME-mies.
Akilles otti ensimmäisen kerran osaa olympialaisiin 1928, jolloin kymmenottelussa olympiakultaa vei Paavo Yrjölä. Akilles oli hopeamitalisti. Neljä vuotta myöhemmin hän lähti kisaan suosikkina, olihan hänellä nimissään kaksi vuotta aiemmin tehty maailmanennätys. Alkukesästä sairastettu angiina oli kuitenkin vienyt osan voimista. Siitä huolimatta hän tuli viimeisen lajin, 1500 metrin juoksun maaliin rikkoen oman maailmanennätyksensä. Jota ei koskaan ennätykseksi virallisesti hyväksytty, koska puoli minuuttia myöhemmin maaliin tuli Jim Bausch, jonka kokonaispistemäärä oli vielä parempi. Jälleen hopeaa. Mutta ei tämä vielä mitään. Kymmenottelu on laji, jossa pisteet jaetaan taulukon mukaan. Ja taulukko mukailee aikansa tuloskehitystä. Historian aikana kymmenottelussa on ollut voimassa viisi eri pistetaulukkoa, nykyinen vuodenvaihteesta 1984-85 alkaen. Neljällä niistä taulukoista Järvinen olisi voittanut olympiakultaa molemmissa kisoissa. Ainoa taulukko, jolla hän jäi hopealle, oli juuri se joka siihen aikaan oli voimassa.
Vuonna 1936 oli vielä yksi yritys. Järvinen lähti taas suosikkina kisaan, mutta joutui keskeyttämään ensimmäisen päivän jälkeen ruokamyrkytyksen takia.
Kaksien viimeisten olympialaisten välillä Järvinen oli kokeillut myös 400 metrin aitajuoksua. 1934 järjestettiin ensimmäiset EM-kisat ja hän nappasi sivulajissaan mitalin. Hopeisen.
Henkilökohtainen elämäkään ei mennyt aina putkeen. Isä-Vernerin kanssa tuli välirikko, kun seurustelukumppaniksi tuli Annikki Sauli. Annikin isä oli näet voittanut Akilleksen isän vuoden 1908 olympialaisten kuulantyönnössä.
Jatkosodan aikana kapteeni Järvinen palveli ilmavoimien varikolla. Koelentäjä oli lähtemässä testaamaan korjattua konetta, mutta lento-ominaisuuksien takia mukaan tarvittiin matkustaja. Sattumalta paikalla ollut Järvinen ilmoittautui vapaaehtoiseksi. Kone syöksyi maahan ja molemmat kuolivat. Jos tässä ei ole riittävissä määrin huonoa tuuria yhdelle miehelle, niin missä sitten?


4. Iskevä Salama

Tunnen ihmisen, joka selvisi hengissä salamaniskusta. Sain nähdä, miltä arvet näyttivat vain kuukausi iskun jälkeen. Sen jälkeen olenkin pysytellyt ukonilmalla tiiviisti sisätiloissa.
Mutta yhdestä salamaniskusta saattaa selvitä tuurilla. Useammasta selviää ilmeisesti kokemuksella, ainakin Roy Sullivan. Metsänvartijana Virginiassa työskennelleeseen Sullivaniin osui todistettavasti salama seitsemän kertaa. Ukonilmalla hänen ystävänsä pysyivät yleensä loitolla varmuuden vuoksi. Ilmeisesti aiheesta, sillä kerran hänen ollessaan kotinsa takapihalla pyykkiä ripustamassa salama iski samassa puuhassa olleeseen vaimoon. Joka selvisi myöskin hengissä.
Sullivanin kohtaloksi ei lopultakaan koitunut salama, vaan ase. Sullivan ilmeisesti ampui itsensä 71-vuotiaana 1983, kuusi vuotta edellisen salamaniskun jälkeen.


3. Boy I Love Losing Superbowls

Otsikon lempinimen sai itselleen Buffalo Bills (huomaa lempinimen sanojen alkukirjaimet) hävittyään neljästi peräkkäin Super Bowlin 1990-93. Joukkue ei kertaakaan muulloin ole edes loppuottelussa esiintynyt.
Joukkuettaan epäonnisempi oli kuitenkin yksi sen pelaajista, Gale Gilbert. Lapsena hän oli normaaliin tapaan pelannut myös baseballia. Lasten (12 v ja alle) kuuluisin kilpailu on Little League World Series, johon ottaa osaa tuhansittain joukkueita eri puolelta maailmaa. Gilbert pelasi joukkueensa siepparina, selviten loppuotteluun jonka he hävisivät taiwanilaiselle joukkueelle.
Sittemmin Gilbert keskittyi kainalopallon peluuseen. Hänestä tuli yliopistossa tähtipelinrakentaja, joka selvisi sitten ammattilaiseksi NFL:ään. Gilbert pelasi kolme kautta Seattle Seahawksissa - tai oikeastaan istui penkillä enimmäkseen kolmantena vaihtoehtona pelinrakentajaksi. Seuraavat viisi kautta menivät Buffalo Billsin vaihtopenkillä. Siellä hän oli sentään kakkospelinrakentaja, mutta toisaalta Jim Kelly oli niin selvä ykkönen, että Gilbert pääsi koko aikana pelaamaan vain kahdessa pelissä. Neljänä viimeisenä Bills-kautena tuli siis tappio loppuottelussa. Sitten Gilbert siirtyi San Diego Chargersiin. Jälleen kakkospelinrakentajaksi, mutta tällä kertaa selvästi suuremmalla peliajalla. Ensimmäinen Chargers-kausi oli seuran historian paras: joukkue selvisi Super Bowliin. Jonka se hävisi.
Gale Gilbert on ainoa pelaaja, joka on pelannut viidessä peräkkäisessä Super Bowlissa. Vieläpä häviten jokaisen niistä. Suolaa haavoihin saattoi hieroa se, että numeroissa 3 ja 4 vastustajana oli sama joukkue eli Dallas Cowboys. Joukkueen yksi tukimiehistä oli Ken Norton Jr - kyllä, sen Ken Nortonin poika. Jälkimmäisen voiton jälkeen Norton siirtyi San Francisco 49s:iin siinä missä Gilbert San Diegoon. Joukkueet kohtasivat kauden päätteeksi Super Bowlissa ja Nortonista tuli ensimmäinen kolme peräkkäistä mestaruutta voittanut pelaaja samalla kun Gilbert teki oman viiden peräkkäisen Super Bowlin ennätyksensä. Jonka hän varmaan olisi epäröimättä vaihtanut Nortonin ennätykseen.
Mutta oli Gilbertillä ollut oma tähtihetkensä. Yliopistouransa viimeisen ottelun viimeisessä pelissä Gilbertin University of California Golden Bears teki mahdottomalta näyttäneestä asemasta voittoon johtaneen suorituksen, joka on lajin tunnetuimpia yksittäisiä pelitilanteita edelleenkin. Gilbert ei kylläkään ollut kentällä, koska kyseessä oli potkunpalautus, jossa pelinrakentajaa ei tarvita.


2. Huono paikka, lähden kotiin

29-vuotias öljytankkereiden suunnittelija Tsutomu Yamaguchi astui ulos raitiovaunusta liikematkallaan vieraassa kaupungissa ja näki häikäisevän kirkkaan välähdyksen. Oli elokuun kuudes päivä 1945. Hiroshiman ydinpommi oli juuri räjähtänyt. Paineaalto paiskasi hänet nurin, meteli puhkaisi tärykalvot ja kuumuus aiheutti palovammoja. Saatuaan välähdyksen väliaikaisesti viemän näön takaisin hän palasi takaisin kotikaupunkiinsa. Joka sattui olemaan Nagasaki.
Kolme päivää myöhemmin hän oli vammoistaan huolimatta töissä. Parhaillaan hän kuvaili kokemuksiaan esimiehilleen, kun välähti jälleen. Tälläkin kertaa hän oli kolmen kilometrin päässä nollapisteestä, mutta selvisi nyt vammoitta.
Yamaguchi kuoli 93-vuotiaana vuonna 2010. Pitäisikö kahdesta ydinpommista selvinnyt mies luokitella maailman epäonnekkaimpien vai onnekkaimpien joukkoon?


1. Hei hani, minun pitäisi kertoa sinulle yksi juttu...

Jack ja Jill (nimet muutettu) tapasivat opiskeluaikana. Kaikki tuntui natsaavan. He seurustelivat, menivät naimisiin ja hankkivat kolme lasta. Tämän jälkeen he totesivat, että nyt lapset riittävät, joten Jackille tehtiin sterilisaatio. Elämä oli hyvässä järjestyksessä. Pariskunta tuntui olevan malliesimerkki jopa siitä, että samaa sukupuolta olevien vanhempien lapset pärjäävät hyvin - molemmat olivat lesboparin lapsia. Yhdestä asiasta Jill kylläkin Jackille huomautteli. Hänen mielestään heidän lastensa pitäisi aikanaan tuntea myös perhehistoria. Jackia ei kuitenkaan kiinnostanut tietää, kuka hänen biologinen isänsä oli, vaikka Jill omansa tiesi. Häiden vuosipäiväksi Jack päätti lopulta hoitaa asian kuntoon ja selvitti asian. Paukku oli melkoinen, kun hän näki nimen, sillä kävi ilmi että hän ei asunut saman katon alla ainoastaan vaimonsa, vaan myös siskonsa kanssa. He molemmat olivat saaneet alkunsa keinohedelmöityksellä ja molemmat olivat saman miehen biologisia lapsia.
Jack ei tiettävästi ole kertonut Jillille totuutta, mutta harkitsee asiaa.

2 kommenttia:

Imulippo kirjoitti...

2. Sitkeimpien joukkoon. Aikamoinen teräsvaari.

Olipa kiehtovia, vähemmälle huomiolle jääneitä yksityiskohtia joko kuuluisista tai vähemmälle huomiolle jääneistä tapahtumista. Kiitos tästä ajan pysäyttäneestä lukuhetkestä :).

Jaska Brown kirjoitti...

Kiitoksia, Imulippo!