Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


tiistai 26. heinäkuuta 2016

Suomalaisen yleisurheilun taso 2016

Kalevan Kisat on nyt käyty ja Oulujoki saa jälleen virrata rauhallisemmin. Vuonna 2011 tein tutkimuksen, jossa vertailin Kalevan Kisojen tasoa kautta aikojen. Perinteiseen tapaan päivitän tilanteen lisäämällä mukaan tämänvuotiset kisat.

Vertailussa suoritetaan laskennalliset "maaottelut" kolmihenkisin joukkuein. Jokaisista Kalevan Kisoista on otettu jokaisesta normaaliin Ruotsi-maaottelun ohjelmaan kuuluvasta lajista (eli kaikki muut paitsi kävelyt ja moniottelut) kolme parasta suomalaista joukkueeseen. Sitten käydään läpi yksitellen ottelut kaikkien muiden vuosien Kalevan Kisojen vastaavaa joukkuetta vastaan. Jokainen laji, niin miehissä kuin naisissakin otetaan mukaan ja lasketaan pisteet Ruotsi-ottelun kaavalla eli 7-5-4-3-2-1 kaikissa niissä lajeissa, jotka ovat olleet molempien verrattavien vuosien KK-ohjelmassa. Tarkemman selvityksen käytetystä metodista ja laskentaohjelmasta voi käydä lukemassa alkuperäisestä tutkimuksesta.

Oma vaikutelmani oli, että tänä vuonna miesten puolella oli tapahtunut jonkin verran edistystä, kun taas naisten puolella ehkä hieman taantumaakin. Kun sitten laski tosiasiat, totesin erehtyneeni. Erot olivat kyllä arvioituun suuntaan, mutta käsittämättömän selvät. Miehet voittavat viimevuotiset kisat pistein 219-177. Naiset taas häviävät omansa pistein 185,5-210,5. Pääosin ero selittyy sillä, että naisten puolelle on osunut melkoinen määrä loukkaantumisia ja taktiikkajuoksuja tälle vuodelle. Yhteispisteissä tämänvuotiset kisat voittavat viimevuotiset pistein 404,5-387,5.

Koska tänä vuonna kyseessä olivat 109. Kalevan Kisat, se tuottaa 108 ottelua jokaiselle "joukkueelle". Tämänvuotiset kisat voittavat näistä otteluista 83 ja häviävät siis 25. Kaiken kaikkiaan kyseessä olivat historian 26. kovatasoisimmat kisat. Taso on nousussa: edelliset kovatasoisemmat kisat järjestettiin 2007. Ne ovat sijalla 22.

Kovimmillaan taso on ollut 80- ja 90-luvuilla. Kaikkien aikojen kovimmat kisat ovat olleet 1988 ja 1998, jotka molemmat ottavat 106 voittoa eli häviävät kaksille kisoille. "Ristiinpelaamisen" takia ne ovat kuitenkin taulukon kärjessä, 1988 ensin sijoitettuna koska sen kokonaispiste-ero on parempi. Se myös voittaa näiden vuosien keskinäisen ottelun pistein 348-334.

Vuoden 2016 Kalevan Kisat voittavat keskinäisissä otteluissa kaikki kisat vuodesta 2008 alkaen. Tämän vuosituhannen kisoista ne voittavat lisäksi vuodet 2001, 2004 ja 2006. Ne häviävät kaikille vuosien 1987-2000 kisoille. Sitä edeltävä vuosikymmen on vuoroin voittoja, vuoroin tappioita. Vuoden 1976 kisat ovat ensimmäiset, joille tämänvuotiset häviävät. Tuolloinhan lajiohjelma oli naisten puolella vielä varsin vaatimaton.

Varhaisten vuosien kisoja vastaan tämä vuosi ottaa tietysti joka lajissa voiton 16-6. Ensimmäinen yksittäinen pistemenetys tulee vuoden 1937 kisoille, joita vastaan 5000 metriä voitetaan vain 14-8. Viimeinen täysin pistein (tuolloisella lajivalikoimalla 288-108) otettu voitto saavutetaan vuoden 1936 kisoja vastaan. Ensimmäinen pistetappio yksittäisessä lajissa tulee 5000 metrillä vuoden 1938 kisoille, pistein 10-12. Selitys löytyy tuolloisista maailman huipputuloksista tämänvuotista taktiikkajuoksua vastaan. Ensimmäinen 6-16 rökäletappiokin koetaan samassa lajissa, mutta vasta vuoden 1950 kisoille.

Kun vertaa tämänvuotisia kisoja aiemmin Oulussa järjestettyjä Kalevan Kisoja vastaan, tulokset ovat seuraavat:
Vuoden 1964 kisat häviävät 399-195.
Vuonna 1971 Suomen yleisurheilun 70-luvun ihme oli jo alkamassa ja senvuotiset kisat pistävätkin jo kohtuullisesti kampoihin häviten 358-280.
Vuonna 1981 tämänvuotiset kisat kokevat jo parhaimmillaan ollutta suomalaisyleisurheilua vastaan tappion luvuin 315,5-344,5.
Vuonna 1990 tulee tappio 312-370.
Edelliset Oulussa pidetyt kisat 1998 olivat siis historian toiseksi kovimmat ja niille hävitään 348-422.


Sitten kommentit kestävyysjuoksuista matka matkalta ja oman ennusteen kritiikki. Ennustekritiikissä on jätetty huomioitta ne, jotka eivät matkalle startanneet tai keskeyttivät.

M 800 m
Ennuste: Laakso - Lampinen - Salonen.
Lopputulos: Lampinen - Laakso - Teijula. Teijulan olin sijoittanut neljänneksi ja Salonen jäi neljänneksi.
Ei paha ennuste: seitsemän kahdeksasta finalistista oikein. Jaakko Laaksolta nähtiin iso taktinen virhe ja sen loistava paikkaus, joka ei kuitenkaan riittänyt. Eli Laakso jäi hitaassa juoksussa hännille, mikä oli moka. Sitten hän tajusi 500 metrin kohdalla, että nyt on täältä noustava ja äkkiä. Ulkorataa koko porukan ohi satanen lasissa ja tyylikäs leikkaus keulaan sisäradalle juuri kaarteen alkaessa, mikä oli ihailtava korjausliike. Hapotus oli kuitenkin loppusuoralla liikaa ja taktisesti fiksusti kärjen tuntumassa koko matkan pysynyt Ville Lampinen korjasi potin. Kova suoritus myös 400 metriä voittaneelta eli viikonlopun neljännen juoksunsa tehneeltä Lampiselta. 18-vuotias Teijula otti viime vuoden tapaan pronssia. Hänestä odottelemme matkan seuraavaa hallitsijaa.

M 1500 m
Ennuste: Jantunen - Bertolotti - Kekki.
Lopputulos: Bertolotti - Jantunen - Salonen. Kekki jäi kymmenenneksi ja Salosen olin sijoittanut neljänneksi.
Bertolottin esitys oli taktisesti täydellinen. Hän tiesi vahvuutensa ja eli niiden mukaan, lisäksi pitää olla aina aavistus onnea matkassa. Tällä kertaa onni tuli siitä, että hän ei jäänyt pussiin. Jos olisi jäänyt pahasti, niin myöskin taktisesti hyvin juossut Jantunen - ehkä lähti kärkeen liian aikaisin, ehkä ei - olisi voittanut. Mutta ennen muuta oleellinen temppu oli se, että silloin kun hän iski, hän iski täysillä. Moni olympiakultakin on ratkennut sekunnin epäröintiin. Kisan aikana ihmettelin, mitä pitkään kärjessä olleelle Ossi Kekille tapahtui viimeisellä kierroksella. Sitten kävi ilmi, että reilut 300 metriä ennen maalia hän horjahti ja otti sivuaskeleen sisäkentän puolelle. Jalka ei ilmeisesti osunut ratareunukseen, mutta äkillinen liike luultavasti aiheutti jonkinmoisen hälyttävän lihastuntemuksen, koska hän jäi hetkessä selvästi ja vilkaisi huolestuneesti alas. Neljänneksi jääneelle Riku Marttiselle tyrkytettiin mitalia, jonka väri olisi saattanut olla mitä tahansa, mutta hän epäonnistui loppusuoralla jälleen kerran. Sinänsä ilahduttavaa, että mies on taas paremmassa kunnossa, mutta ne ajat jolloin häntä ennen vuosikymmenen vaihdetta pidettiin varmasti tulevana 3.40 alittajana, ovat jo historiaa - vai ovatko sittenkään?

M 5000 m
Ennuste: Vattulainen - Kekki - Siikaluoma.
Lopputulos: Kekki - Nummela - Järvenpää. Järvenpään olin sijoittanut neljänneksi, Nummelan olin listannut ynnä muihin. Vattulainen oli neljäs, Siikaluoma suomalaisista viides.
Kuten vähän ounastelin, Vattulainen ei toipunut ennätyskympistään ajoissa. Viimeisen kilometrin alkaessa oli ilmeistä, että kärkinelikosta Vattulaisen hartiat kiersivät jo pahasti ja mitali jäisi saamatta. Sen sijaan Nummela yllätti todella mahtavalla vedolla huomioiden, että takana oli jo eiliseltä esteet. Kekki juoksi taktisesti hyvän juoksun, tietäen että lopussa hän on kovin kirimies. Maalin jälkeen ihmettelin, mitä Järvenpää hölkyttelee takasuoralle asti, mutta syy selvisi miehen suunnattua suoraan jäävesisaaville. Vedet niskaan ja helle helpotti.

M 10000 m
Ennuste: Vattulainen - Järvenpää - Rauma (keskeyttänyttä Mannista en huomioi).
Lopputulos: Vattulainen - Järvenpää - Jokinen. Jokisen olin laittanut poissaolijat poislukien neljänneksi, Rauma tuli maaliin viidentenä, mutta välissä oli ei-suomalainen Charicha.
Ennusteessa oli kirjoitusvirhe, tekstissä totesin Järvenpäälle hopean, mutta listauksessa olin lipsauttanut vahingossa Mannisen hopealle ja Järvenpään pronssille. Kisa meni odotetusti muuten, mutta Tuomas Jokinen yllätti jälleen kerran, tällä kertaa positiivisesti roikkumalla kärkikaksikon perässä neljä kilometriä hyytymättä pahasti senkään jälkeen. Kuuden kilometrin kohdalla Vattulainen nykäisi ja Järvenpää jäi, vaikka pinnistelikin vastaan. Manninen keskeytti puolimatkan paikkeilla nelossijalta käytyään sitä ennen kaarteessa ulkoradalla kysymässä katsomosta neuvoa. Vattulaisen aika 29.33,70 oli oma ennätys ja kovempi kuin numerot kertovat. Lämpötila oli nimittäin aika karsea ratakympille. Vattulaiseen keli vaikuttaa vähemmin kuin muihin, mutta ei hänkään immuuni ole. Hyvissä olosuhteissa ja sopivalla vetoavulla mies olisi kympillä siinä 28.30 -kunnossa. Pari vuotta sitten pahasti puutteellinen syvältä vääntänyt tekniikka oli nyt kissamaisen sulavaa, viime vuodestakin on otettu selkeä harppaus. Oikealla treenillä ja pienellä tuurilla tämä mies juoksee vielä 27-alkuisia aikoja. Hopeamitalisti Järvenpäällä on sen sijaan valinnan paikka. Miehellä on ensi kuussa 30-vuotispäivä ja nyt pitää päättää, keskittyykö ratamatkoille vai maantielle. Valinnassa kyse on siinä, ottaako varmana sen mitä on tarjolla vai pelaako riskillä. Fakta on se, että Järvenpää ei koskaan juokse kymppiä alle 28 minuutin, vaikka tekisi mitä. Toinen fakta on se, että tekniikka viittaa radalle. Eli maantiellä potentiaali on vielä kartoittamatta, mutta todennäköisesti saavutettavissa on vähemmän kuin radalla. Toisaalta on olemassa se pieni, ehkä 10-20 prosentin mahdollisuus, että maantiellä menee paremmin kuin radalla voisi koskaan mennä. Semmoisella 60-70 prosentin todennäköisyydellä radalla menee kuitenkin paremmin. Mikä on valinta, ottaako varman vai lähteekö hakemaan riskillä enemmän?

M 3000 m esteet
Ennuste: Granberg - Nummela - Loukkalahti.
Lopputulos: Granberg - Nummela - Lehto. Olin veikannut Lehtoa viidenneksi, Loukkalahti jäi neljänneksi.
Ukonmaanaho ja Granberg huolehtivat vauhdinpidosta. Todellista dramatiikkaa nähtiin 350 metriä ennen maalia, kun Ukonmaanaho tarrasi yhtäkkiä reiteensä ja luhistui sisäkentän puolelle. Voiko aikuinen mies itkeä? Allekirjoittaneelle meinasi tulla tippa linssiin. Ennen tuota hetkeä pidin selvänä, että Ukonmaanaho voittaa uransa viimeisen kilpailun. Minkäänlaisia merkkejä vammasta ei näkynyt ennen traagista hetkeä. Mestaruuden olisi niin suonut hänelle, mutta toisaalta onhan miehellä niitä entuudestaan ja olihan tuo toisaalta tarinalle tyypillistä, kuten Vattulainenkin totesi. Odotettu lopettamisilmoitus tuli miehen kirjoittamana pian. Jos Kalle Päätalo olisi vielä elossa, hän voisi kirjoittaa Iijoki-sarjaa pidemmän teoksen "Ukonmaanahon loukkaantumiset, niiden hoito ja toipuminen". Granberg ansaitsi mestaruutensa ja erityisen ilahduttavaa oli vasta 17-vuotiaan viittä vaille junnujen EM-mitalisti Tomi Lehdon pronssi.
Kisan tyylipuhtaimman suorituksen esitti kuitenkin Jari Piller, Yle Areenassa kohdasta 3:01:00 alkaen. Törmäys vesiesteeseen ja komein sukellus altaaseen ikinä. Eikä siinä vielä mitään, mutta seuraavana tullut Teppo Syrjälä ei tietenkään nähnyt veden alta nousevaa Pilleriä ja laskeutui jalat levällään tämän selkään tavalla, joka sai omat pallini pakenemaan pelkästä tilanteen näkemisestä vatsaonteloon asti karkuun. Mies juoksi vielä maaliin, josta pitää nostaa hattua. Maalissa äijät paiskasivat reilusti kättä.

N 800 m
Ennuste: Kuivisto - A. Paunonen - Eriksson.
Lopputulos: Kuivisto - Eriksson - V. Paunonen. Paunosen siskokset menivät toisinpäin, Venlan olin sijoittanut neljänneksi ja Aino oli lopulta neljäs. Finalisteista 6/8 oikein.
Hidasvauhtisen ensimmäisen kierroksen jälkeen kyse oli siitä, kuka lähtee ensin, missä vaiheessa ja miten muut reagoivat. Zenitha Eriksson on saanut takaisin sitä aiemmin kehumaani taktista silmää, mikä oli jonkin aikaa hukassa. Vielä loppusuoran puolivälissä näytti siltä, että rajun kirin tehnyt Zenitha vie kisan, mutta Sara Kuivisto löysi vielä yhden vaihteen ja puristi ohi, jolloin Zenithan tekniikka hajosi. Ynnä muut -sijoilta kannattaa tulevaisuus mielessä huomioida vuonna 2000 syntyneet Reetta Joronen ja Jemina Forss, kuudes ja seitsemäs. Molemmat tekivät taktisesti kelpo juoksun ja potentiaalia on reilusti.

N 1500 m
Ennuste: Kuivisto - Eriksson - Storbacka.
Lopputulos: Kuivisto - Storbacka - Tyni. Tynin olin sijoittanut neljänneksi ja Heidi Eriksson jäi viidenneksi, Suomea edustavista neljänneksi. Kuten odotettua, Tsekin Kristiina Mäki voitti.
Tätä juoksua kannattaa kelata useampaan kertaan taktiikan opetuksen takia. Varoittavina esimerkkeinä. Puhtain paperein ei selviä kukaan. Kristiina Mäki luotti omaan ylivertaisuuteensa sinänsä aiheesta, mutta jäi pussiin liian pitkäksi aikaa. Alkumatka meni hyvin, mutta sieltä keskeltä olisi pitänyt murtautua ulos jo 500 m ennen maalia. Nyt Mäki joutui 300 m ennen maalia pujottelemaan ties mitä kautta. Hänen onnekseen Sara Kuivisto oli käyttänyt voimansa loppuun juoksemalla kymmeniä metrejä ylimääräistä eli pysyttelemällä kakkosradalla koko kisan. Karin Storbacka puolestaan jäi epäröimään Mäen lähdettyä, kun olisi pitänyt röyhkeästi sulkea tietä ja spurtata mukaan. Koko muu jengi puolestaan vain juoksi mukana odottaen että joku tekisi jotain. Tosin eipä heillä voittotaisteluun olisi ollut mitään sanottavaakaan.

N 5000 m
Ennuste: Richardsson - Lamminen - Kivenmäki.
Lopputulos: Richardsson - Lamminen - Kivenmäki eli napakymppi. Lisäksi totesin, että Tsekkiä edustava Kristiina Mäki tulee ensimmäisenä maaliin, kuten kävikin.
Itse juoksu eteni täysin käsikirjoituksen mukaan. Camilla veti, Mäki ja Lamminen seurasivat. Ainoa epävarmuustekijä oli se, mihin asti Lamminen kestää kyydissä vai kestääkö loppuun asti. En ole koskaan osannut lukea hänen juoksustaan, meneekö tänään hyvin vai ei. Hänen juoksutekniikkansa kun on erikoinen. Näyttää siltä, että jalka jää hetkeksi roikkumaan ilmaan ennen rataan osumistaan, mikä on yleensä merkki jalkavaivoista. Lammisen tapauksessa näin ei ole, vaan hän taivuttaa jalkaansa taaksepäin jo ennen ratakontaktia, mikä ei ole tekniikkavirhe vaan johtuu kehon ominaisuuksista. Se tekee kuitenkin hänet vaikealukuiseksi. Tällä kertaa kolme kierrosta ennen maalia Mäki meni keulaan ja kiihdytti vauhtia, jolloin Lamminen jäi. Viimeinen kilometri olikin kisan selvästi kovin, se mentiin aikaan 3.05. Puolitoista kierrosta myöhemmin seurasi uusi kiihdytys ja Richardsson jäi. Juoksun ainoa yllätys oli se, että Mäki jätti Richardssonin jo siinä vaiheessa eikä vasta loppukirissä. Uskoisin, että jos Camilla olisi vielä kyennyt vastaamaan, Kristiina olisi voimiaan säästääkseen hellittänyt ja spurtannut vasta loppusuoralla. Neljäntenä maaliin tullut Aino Kivenmäki puolusti kunniakkaasti suvun mainetta, kun serkkutyttö Johanna Peiponen on telakalla loppukauden. Helteestä huolimatta kaikille sijoilla 4-9 maaliin tulleille merkittiin PB. Andreina Keron ennätys tämä ei kylläkään ollut, koska hän on vielä Saksaa edustaessaan juossut toista minuuttia kovempaa, mutta tulospalvelu jostain syystä muistaa vain suomalaista seuraa edustaessa tehdyt ajat. Camilla muuten juoksi ajan 16.16,16 ja hänen kilpailunumeronsa oli 16. Kaksi vuotta sitten hän juoksi Euroopan Cupissa Tallinnassa myös 16.16,16. Kyseessä ei kuitenkaan ole urheilun legendaarisin 16-sarja, vaan se on edelleenkin kuulantyönnön ME vuodelta 1932, jolloin Leo Sexton työnsi 16,16. Pitää myös todeta, että näissä kisoissa Emmi Mäkinen hyppäsi pituusfinaalissa neljästi peräkkäin 616!

N 10 000 m
Ennuste: Richardsson - Manninen - Lamminen.
Lopputulos: Richardsson - Manninen - Lamminen.
Pidin mahdollisena, että Richardsson lähtee hakemaan kolmosmatkaltaan puuttuvaa Suomen mestaruutta ja näinpä tämä tekikin. Kärkikolmikko lähti irti heti startista. Lamminen pysyi mukana neljään kilometriin ja jäi sitten varmistelemaan pronssiaan. Camilla teki juuri kuten piti eli lähti reilua kierrosta ennen maalia ja jätti Lauran hopealle. Kärkikolmikon ulkopuolelta kannattaa noteerata neljänneksi tullut ja myös sille sijalle ennustamani, syksyllä vasta 18 vuotta täyttävä Klaara Leponiemi. Siinä likassa on ainesta vielä paljon enempäänkin, kunhan oppii juoksemaan oikein. Konetta tuntuu olevan, mutta tekniikassa on parantamisen varaa. Sen parantaminen ei kuitenkaan ole paha rasti, koska tärkein asia eli kropan perusasento on oikea. Lantiosta alaspäin askeltekniikassa ja lantion asennossa ylipäätään on korjattavaa, mutta kyllä se siitä, jos tahtoa löytyy. Hän ajoi viimeiset viisi kilometriä koko ajan pikkuhiljaa kiinni Minna Lammista, mutta eroa oli toki reilusti liikaa. Välimatka kutistui silti 10-20 sekuntia.

N 3000 m esteet
Ennuste: Eriksson - Richardsson - Muinonen.
Lopputulos: Eriksson - Richardsson - Tuominen. Tuomisen olin sijoittanut neljänneksi ja Muinonen oli neljäs.
Ennakossa kirjoitin, että tarvitaan pieni ihme, jos kärkinelikko on erilainen kuin ennusteessa ja suuri ihme, jos muutos on jokin muu kuin kolmosen ja nelosen keskinäinen paikanvaihto. Tapahtui siis pieni ihme. Tästä nähdään taas, että diplomi-insinööriin ei pidä ikinä luottaa. Mira Tuominen juoksi tämän kauden muihin esityksiin nähden todella hienon kisan. Mutta varsinaisen tempun teki Camilla Richardsson, joka vajaa tunti kympin mestaruuden jälkeen ilmestyi lähtöviivalle ja otti hopeaa. Vieläpä kohtuullisen kovalla ajalla. Tämä vahvisti sen, mitä olen jo pitkään uumoillutkin: Camillan parhaat suoritukset nähdään vielä muualla kuin esteissä, todennäköisimmin juuri kympillä. Kestävyyspohjaa ja palautumiskykyä on. Esteissä seinänä vastassa on perusnopeuden puute. Muista juoksijoista ja juoksemisen tuskasta kiinnostuneet voivat lukea viimeiseksi jääneen Satu Kähkösen kommentit. Sitten tärkeimpään eli mitä Sandra Eriksson tekee Riossa? Tämän juoksun perusteella vastaus on selvä: ei sitten aavistustakaan. Toisaalta vauhdiltaan laskevat kilometrit ovat aina huono merkki. Samoin se, että juoksu ei loppuvaiheessaan näyttänyt rennolta. Toisaalta taas estetekniikka oli selvästi parempi kuin Amsterdamissa, itse asiassa parempi kuin koskaan. Lieneekö ottanut vihdoinkin palautteesta opikseen? Vesiesteet menivät jälleen sandramaisesti suoraan aitomalla, alastulo ei ollut enää täyttä tasajalkaa pysähdyksellä ja kuivaesteiden luku onnistui useimmiten kohtuullisesti. Samoin yksi paljastava seikka. Kun näin kahden kilometrin väliajan, laskin loppuajan olevan noin 9.35. Se oli 9.40,70. En minä jumaliste viidellä sekunnilla erehdy. Ainoa vaihtoehto on se, että Sandra ei viimeisellä kilometrillä enää vetänyt tosissaan, vaan teki valmistavan harjoituksen Rioon. Kuten hän itse totesi, lähti suunnitellusti kovaa ja loppu meni miten meni. Eli loppujen lopuksi kunto on arvoitus. Mutta tekniikka on nyt parempi ja sehän se suurin kanto kaskessa oli. Kokonaan toinen juttu on sitten se, toimiiko tekniikka siinä vaiheessa, kun ympärillä juoksee muitakin eikä saa lukea esteitä omassa ylhäisessä yksinäisyydessään.

Yhteenveto ennusteiden osuvuudesta:
Mestareista meni oikein 7/10. Kaikki kolme muuta mestaria oli sijoitettu kakkoseksi. Mestareiksi ennustetuista kolmesta väärästä kaksi otti hopeaa ja yksi oli neljäs.
Kahdessa lajissa kärkikolmikko oli napakymppi. Ne olivatkin samalla ainoat, joissa kaikki kolme mitalistia olivat oikein.
Kaiken kaikkiaan ennustin mitalistien nimistä 21/30 oikein. Vähän huonompi tulos kuin viimeksi, jolloin oikein meni 24. Toisaalta silloin mestareista meni oikein vain viisi. Ainoa mitalisti, joka nousi ennusteen viiden parhaan ulkopuolelta, oli vitosella Aki Nummela. Häntä en ollut listannut kahdeksan joukkoon lainkaan, mutta poissaolijat huomioiden olisi ollut sijalla kahdeksan.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuleeko Jaskalta jonkinlaista olympiaennakkoa urheilutulosten osalta? Olisi mukava lukea, mutta uskon myös että voi olla haasteellista tehdä kun lajeja on niin paljon kilpailijoista puhumattakaan.
T. Penkkiurheilija

Jaska Brown kirjoitti...

Penkkiurheilija: Ei ole tulossa. En omaa riittävää kompetenssia aiheesta. Ensi viikolla on tulossa vähän olympiahistoriaa käsittelevä juttu, samoin kuin ennen Lontoon olympialaisiakin ja siinä yhteydessä kommentoin lyhyesti yleisurheilua suomalaisten osalta.