Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


tiistai 17. lokakuuta 2017

Hyrsylän mutkat

Tarton rauhaa solmittaessa Suomen itärajalle syntyi useita kummallisia mutkia, joista ylivoimaisesti tunnetuin on Hyrsylän mutka. Vaan osataan sitä muuallakin, joskin Hyrsylä lienee Euroopan mittakaavassa se huimin tapaus. Tässä jutussa luetellaan Euroopan kymmenen kummallista rajamutkaa. Kaikkein pienimpiä ei mukaan ole otettu, vaan mutkan koon on oltava useampi kilometri kanttiinsa. Sitä pienempiä käännöksiä rajoissa on vaikka kuinka paljon, kuten Kroatian ja Slovenian rajamutkat. Jokaisesta otsikosta on linkki karttaan, josta outous näkyy selvästi.


10. Geneve, Sveitsi (Ranska)

Harvempi tulee ajatelleeksi, että Geneven kaupunki ja itse asiassa koko puolen miljoonan asukkaan kantoni sijaitsee oikeastaan Ranskan sisällä. Kapeimmillaan matkaa rajalta Genevenjärveen on vähän yli kaksi kilometriä. Keskustaan on kapeimmasta kohdasta kuusi kilometriä ja pussinperälle kaksikymmentä. CERNin tutkimuskeskuksen sanotaan olevan Genevessä, mutta suurin osa maanalaisten hiukkastörmäyttimien radoista sijaitsee Ranskan puolella. Tästä järjestelystä seuraa joskus hieman ongelmallisia tullimuodollisuuksia.


9. Krasna Talivka, Ukraina (Venäjä)

Valtioiden sisäisissä rajoissa ei olla yleensä niin tarkkoja kuin valtioiden välisissä. Tästä saattaa olla erikoisia seurauksia, mikäli valtiot hajoavat. Neuvostoliiton tapauksessa niitä syntyi useita, joista Krimin tilanne on viime aikoina ollut eniten tapetilla. Venäjän ja Ukrainan rajalla on monia erikoisia ratkaisuja, joista Krasna Talivkan kohdalta alkava, bodarin käsivarrelta näyttävä viiden kilometrin mittainen mutka on niitä suurimpia ja erikoisimpia.


8. Berchtesgaden, Saksa (Itävalta)

Itävaltalaiset ovat maailman lahjakkainta kansaa, sillä ensin he saivat maailman uskomaan, että Beethoven on itävaltalainen, vaikka hän oli saksalainen. Sitten he saivat maailman uskomaan, että Hitler on saksalainen, vaikka hän oli itävaltalainen. Sen verran Lederhosen-fani Hitler kuitenkin oli, että perusti mieluisimman tukikohtansa Berchtesgadenin pussinperälle, joka kymmenkilometrisen kannaksen erottamana tunkeutuu kolmenkymmenen kilometrin syvyyteen Itävaltaan, anteeksi Ostmarkiin.


7. Givet, Ranska (Belgia)

Kaksikymmentä kilometriä pitkä palanen Ranskaa tunkeutuu seitsemän kilometriä leveän kannaksen kautta Belgiaan. Aivan ulokkeen pohjoisosassa on pieni Givetin kaupunki. Ennen Euroopan Unionin sisäisten tullitarkastusten poistumista paikkakunta oli shamppanjasalakuljettajien suosiossa, kaikkia metsäteitä kun ei voinut koko ajan valvoa ja Belgia ympäröi uloketta kolmelta puolelta. Frederick Forsythin menestysromaanissa Sodan koirat salakuljetus tapahtui toiseen suuntaan eikä pakettiautossa kuskattu shamppanjaa, vaan Schmeisser-konepistooleja. Mutta tämä siis tapahtui vanhaan hyvään aikaan, kun Euroopan sisärajoja valvottiin, ulkorajoista nyt puhumattakaan, ja salakuljetus koski suhteellisen harmittomia tavaroita kuten alkoholia ja konepistooleja, ei Euroopalle lainkaan yhtä pomminvaarallista ainesta kuin haittamamut.


6. Bogatynia, Puola (Saksa ja Tsekki)

Puolan lounaisin kolkka, noin 12 km x 8 km mitoiltaan oleva Bogatynia on puristunut vajaan kolmen kilometrin levyisen kannaksen taakse Saksan ja Tsekin väliin. Noin puolet alueesta on avohiilikaivosta, jonka ansiosta paikkakunta on syrjäisyydestään huolimatta Puolan vauraimpia. Piirikuntaan liittyy sellainenkin erikoisuus, että se on Puolan ainoa alue, joka ei ole koskaan kuulunut Preussiin. Kun toisen maailmansodan jälkeen Puolan länsirajaksi tuli Oder-Neisse -linja, se oli täysin uusi rajalinja, joka ei ollut sellaisena toiminut ennen Saksan yhdistymistä. Kaikki muut Puolan uudet alueet olivat entistä Preussia, mutta Bogatynia livahti Puolan puolelle, vaikka se oli ennen Saksan yhdistymistä kuulunut Saksin kuningaskuntaan.


5. Limburg, Hollanti (Belgia ja Saksa)

Hollannin kaakkoisprovinssin Limburgin eteläosa tunkeutuu syvälle Belgian ja Saksan väliin. Hieman Sittardin kaupungin pohjoispuolella Belgiaa ja Saksaa erottaa vain vajaa viisikilometrinen kannas. Tästä kapeimmasta kohdasta Hollannin alue jatkuu etelään vielä yli kolmekymmentä kilometriä kasvaen kolmenkymmenen kilometrin levyiseksikin. Alue on tiheään asuttua kuten muukin Hollanti. Siellä sijaitsee kolme suurehkoa kaupunkia, Maastricht, Heerlen ja Sittard. Toisaalta on siellä Hollannin korkein "vuorikin", 321-metrinen Vaalserberg . Hollantilaiset ovat niin kypsyneitä tälle "vuorelle" naureskeluun, että ovat harkinneet keinotekoisen vuoren rakentamista.


4. Trieste, Italia (Slovenia)

Ennen ensimmäistä maailmansotaa Trieste lähialueineen kuului Itävalta-Unkarille. Kun Italia petti kolmiliiton ja sillä kertaa loikkasi onnistuneesti voittosalle puolelle sodassa, se sai palkkioksi rauhanteossa lisäalueita. Koko Istrian niemimaa siirtyi Italian hallintaan, joten Trieste ei ollut mitenkään pullonkaulan takana. Toisessa maailmansodassa Italia arvasi ensin voittajan väärin ja vaihtoi puolta liian myöhään välttyäkseen aluemenetyksiltä. Menetyksiin kuului Istria, mutta Trieste jäi epämääräiseen asemaan vapaavaltioksi. Alue jaettiin kahteen osaan, joista varsinaisen kaupungin aluetta hallitsivat brittiläis-amerikkalaiset joukot ja eteläosaa Jugoslavia. Vasta vuonna 1954 päästiin sopimukseen, jonka mukaan eteläosa liitettiin Jugoslaviaan - nykyiseen Sloveniaan - ja pohjoisosa Italiaan. Kolmenkymmenen kilometrin syvyyteen yltävää Triesten aluetta erottaa muusta Italiasta vajaat kolme kilometriä leveä kannas.


3. Schaffhausen, Sveitsi (Saksa)

Äkkiseltään näyttää siltä, että lähes 80 000 asukkaan Schaffhausenin kantoni tunkeutuu syvälle Saksan sisään Sveitsin pohjoisimpana kohtana. Totuus on toinen. Ensinnäkin kantoniin kuuluu kaksi aluetta, jotka eivät ole tässä pullistumassa lainkaan. Stein am Rheinin alue sijaitsee siitä itään ja Rüdlingen-Buchberg länteen. Pääosa kantonista on toki pullistumassa. Joka tarkemmin katsoen ei ole niin epämuotoinen kuin luulisi. Erottava kannas on reilut yhdeksän kilometriä leveä ja pullistumalla on 25 km leveyttä pituuden ollessa 14 km. Mutta vielä tarkemmin katsoen kannaksesta paljastuu erikoisuus: yhdeksän kilometrin matkasta melkein puolet kuuluukin Saksalle. Tarkemmin sanottuna vajaan puolentoistatuhannen asukkaan eksklaaville, Büsingenille. Tämä erikoisuus on jäänyt Sveitsin sisälle, vaikka 1918 kansanäänestyksessä 96 % kannatti siirtymistä Sveitsiin. Tämä ei kuitenkaan toteutunut, koska Sveitsillä ei ollut antaa mitään sopivaa vaihdossa. Vaihtoa taas edellytettiin, koska Sveitsi oli ollut puolueeton ensimmäisessä maailmansodassa eikä sen katsottu, toisin kuin muiden, ansaitsevan aluevoittoja Saksalta. Myöhemmätkään yritykset eivät ole onnistuneet. Nykyään Büsingen ei kuulu EU:n tulli- ja veroalueeseen, jotta sen ja Sveitsin välillä ei olisi rajamuodollisuuksia.


2. Dieveniskes, Liettua (Valko-Venäjä)

Liettuan kaakkoisrajalla on vain kaksi kilometriä leveän kannaksen muuhun maahan yhdistämä Dieveniskesin yli 20 kilometriä pitkä ja lähes yhtä leveä pullistuma Valko-Venäjän sisälle. Alue on Liettuan kannalta ongelmallinen, sillä enemmistö asukkaista on venäläismielisiä ja haluaisi liittyä Venäjän yhteyteen (jutussa olevan kartan puolalaisosuuksien värikoodit ovat virheellisesti päinvastaisessa järjestyksessä). Pitäisikö heidän ensin tutkia karttaa ja huomata, että rajanaapuri ei ole Venäjä vaan Valko-Venäjä? Venäjän rajalle on lähes kolmesataa kilometriä. Alue on vanhaa Puolan aluetta toista maailmansotaa edeltävältä ajalta. Liettuan pääkaupunki Vilna kuului ennen toista maailmansotaa Puolaan ja Vilnan läänissä asukkaista puolet on yhä etnisiä puolalaisia, vaikka itse kaupunki onkin liettualaistunut. Puolalaisuusaste on korkeimmillaan juuri Dieveniskesin mutkassa, jossa yli 80 % asukkaista on puolalaisia. Tosin tilanne on uusi, sillä vuoden 1897 väestönlaskennassa 75 % väestöstä oli juutalaisia. Tämä muuttui toisen maailmansodan aikana, sillä tunnetusti liettualaiset olivat jopa puolalaisia innokkaampia juutalaisvainoissaan. Saksalaiset pääsivät tässä kisassa vasta pronssille. Nykyään juutalaisia on koko Liettuassa kolmisen tuhatta, reilu prosentti vuoden 1939 lukumäärästä.


1. Coleman Island, Irlanti (Yhdistynyt Kuningaskunta)

Tai Drummully Polyp tai Rabbit Island. Virallista nimeä tällä Irlannin Pohjois-Irlantiin työntyvällä ulokkeella ei ole. Sen erottaa muusta Irlannista vain 110 metriä leveä kannas - joka kulkee koko matkan jokea pitkin, eikä sen yli ole siltaa. Näin ollen kyseessä on käytännössä Irlannin eksklaavi Pohjois-Irlannin sisällä, koska kulkuyhteyttä ei ole. Tätä korostaa sekin, että alueen läpi kulkee Irlannin maantieverkoston kantatie N54, paitsi ne parin kilometrin pätkät joiden aikana se kulkee Pohjois-Irlannin kautta ollen nimeltään A3. Rajan ylityksen huomaa vain siitä, että 100 km/h nopeusrajoitus muuttuu arvoon 60 mailia/tunti (97 km/h), tai toisinpäin. Uloke on viisi kilometriä pitkä ja kaksi kilometriä leveä. Mitenhän mahtoivat rajamuodollisuudet toimia silloin, kun Pohjois-Irlannissa oli levottomuuksia? Tie kun on suorassa yhteydessä Pohjois-Irlannin tieverkostoon.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Uusinta: Rouva presidentti

Lukijalle: Aika uusia neljän vuoden takainen tarina Yhdysvaltain presidenttien vaimoista. Tuli juttulistaa plärätessä mieleen, kun tässä on kuultu iloisia raskausuutisia tasavallan presidentin kansliasta. Onnea presidenttiparille! Toki hieman huolestuttaa, ettei vain Niinistö ole rupeamassa demariksi, kun patisti vaimonsa niihin Antti Rinteen lanseeraamiin "synnytystalkoisiin". Omalta osaltani lupasin jo pari vuotta sitten ryhtyä vielä kertaalleen samaan puuhaan (vaikka olenkin tehnyt asiassa enemmän kuin osuuteni), mutta vain sillä ehdolla että hallitus osoittaa välittävänsä tulevien suomalaisten tulevaisuudesta ja pistää stopin haittamaahanmuutolle. Tai ainakin lähettää näitä pois nopeampaan tahtiin kuin tilalle tulee. Mutta nyt itse asiaan, onhan sitten tämän jutun julkaisemisen tullut USA:n presidentinvaimoihin yksi lisää ja ehdottomasti sieltä muodollisesti pätevimmästä päästä. Trumpin vaimoja koskevat kohdat lisätty ja tilastotiedot laskettu uudelleen:

Olen taannoin kirjoittanut viikkojutut USA:n presidenttien erikoisuuksista, presidenttien jälkeläisistä ja presidenttien vanhemmista. Luontainen jatko on sitten juttu presidenttien vaimoista.

Yhdysvaltain presidentteinä on ollut 44 miestä (Donald Trumpin järjestysnumero on 45, mutta Grover Cleveland on laskettu kahdesti). Heillä on ollut yhteensä 51 vaimoa. Ainoastaan James Buchanan ei koskaan ollut naimisissa, mutta kuusi presidenttiä oli naimisissa kahdesti ja Donald Trump kolmesti.

Tässä kirjoituksessa presidenttien vaimoihin viitataan heidän avioliiton aikaisilla sukunimillään poikkeuksena eronneet Jane Wyman ja Marla Maples - Ivana Trumpiin viitataan miehensä nimellä, koska hän piti sen eron jälkeen. Tämä saattaa aiheuttaa sekaannuksia siinä kuka oli kenenkin vaimo, koska presidentteinä on ollut miehiä joilla on ollut sama sukunimi. Tämän takia seuraavassa luetellaan nämä erikoistapaukset eli kuka oli kenenkin presidentin puoliso:
Abigail Adams - John Adams
Louisa Adams - John Quincy Adams
Anna Harrison - William Henry Harrison
Caroline Harrison - Benjamin Harrison
Mary Harrison - Benjamin Harrison (2. avioliitto)
Eliza Johnson - Andrew Johnson
Lady Bird Johnson - Lyndon B. Johnson
Alice Roosevelt - Theodore Roosevelt
Edith Roosevelt - Theodore Roosevelt (2. avioliitto)
Eleanor Roosevelt - Franklin D. Roosevelt
Barbara Bush - George Bush
Laura Bush - George W. Bush

Presidenteille mieluisimpia ovat olleet New Yorkin osavaltiossa syntyneet puolisot. Heitä on peräti yhdeksän. Muita suosittuja osavaltioita ovat Ohio ja Virginia kuudella puolisolla sekä Illinois kolmella. Muut eivät yllä kahta enempään. Kolme on syntynyt ulkomailla: Louisa Adams Englannissa, Ivana Trump Tsekkoslovakiassa ja Melania Trump Jugoslaviassa. Kahdeksan vaimoista ehti syntyä ennen itsenäisyysjulistusta, muut ovat syntyperäisiä Yhdysvaltain kansalaisia paitsi Ivana ja Melania Trump.

Puoliso on löytynyt varsin usein kotikulmilta. Samassa osavaltiossa puolisonsa kanssa on syntynyt 21 presidenttiä.

Valtaosa puolisoista on syntyisin itärannikon osavaltioista. 28 heistä on syntynyt Floridasta pohjoiseen olevassa rannikko-osavaltiossa. Kolme oli ulkomaalaissyntyisiä ja läntisissä osavaltioissa on syntynyt vain yksi, nevadalainen Pat Nixon. Sisällissodassa etelävaltioiden puolella olleista osavaltioista on lähtöisin 12. Sisällissodan aikana ensimmäisenä naisena olleen Mary Lincolnin veljet palvelivat etelävaltioiden armeijassa ja osa heistä kaatui sodassa. Heti sisällissodan jälkeen ensimmäinen nainen Eliza Johnson oli kotoisin konfederaation puolelta Tennesseestä.

Kolmen puolison (Rosalynn Carter, Margaret Taylor, Abigail Adams) tyttönimi on ollut Smith. Kaikki muut tyttönimet ovat olleet ainutkertaisia. Mary Lincoln oli tyttönimeltään Todd ja samanniminen oli myös Dolley Madison mennessään James Madisonin kanssa naimisiin, mutta hän oli saanut sukunimen ensimmäiseltä mieheltään. Eleanor Roosevelt on ainoa puoliso, jolla on ollut koko ikänsä sama sukunimi; hän oli etäistä sukua aviomiehelleen. Värikkäin sukunimihistoria on ollut Jane Wymanilla, jonka tyttönimi oli Mayfield, avioliittojen kautta virallisena nimenä on ollut Futterman, Reagan ja Karger. Wyman oli pelkkä keksitty taiteilijanimi, jota ennen hän käytti näyttelijänä myös nimeä Durrell.

Kahdeksan avioliittoa ehti päättyä ennen aviomiehen tuloa presidentiksi. Martha Jefferson, Rachel Jackson, Hannah Van Buren, Ellen Arthur ja Alice Roosevelt menehtyivät, Jane Wyman, Ivana Trump ja Marla Maples erosivat.

Kolme vaimoa kuoli kesken presidenttikauden: Letitia Tyler, Caroline Harrison ja Ellen Wilson. Kaikissa tapauksissa leskeksi jäänyt presidentti meni uudelleen naimisiin, Benjamin Harrison tosin vasta presidenttikautensa jälkeen. Abigail Fillmore kuoli vajaa kuukausi miehensä presidenttiyden päätyttyä.

Istuva presidentti on mennyt kolmesti naimisiin kesken presidenttikautensa. Julia Tyler ja Edith Wilson tulivat presidentin toisiksi vaimoiksi ensimmäisen kuoltua kesken kauden, Frances Cleveland meni naimisiin pitkään poikamiehenä pysytelleen Grover Clevelandin kanssa. Viimeksi mainittu avioliitto on ainoa Valkoisessa Talossa tapahtunut presidentin vihkiminen.

Kaksi vaimoista meni naimisiin leskeksi jääneen entisen presidentin kanssa: Caroline C. Fillmore ja Mary Harrison.

Presidentit eivät ole olleet turhan tarkkoja siitä, että olisivat vaatineet priimaa tavaraa, käytettykin on kelvannut. Peräti yhdelletoista presidentin puolisolle avioliitto oli jo toinen. Kuusi näistä oli leskiä: Martha Washington (4 lasta, 2 elossa), Martha Jefferson (1 pienenä kuollut lapsi), Dolley Madison (2 lasta, 1 elossa), Caroline C. Fillmore (ei lapsia), Mary Harrison (ei lapsia) ja Edith Wilson (1 pienenä kuollut lapsi). Eronneita oli viisi: Rachel Jackson (ei lapsia), Florence Harding (1 lapsi), Betty Ford (ei lapsia), Jane Wyman (ei lapsia) ja Ivana Trump (ei lapsia). Tämä on aika yllättävää, koska presidenteistä vain kaksi on kokenut avioeron: Ronald Reagan Jane Wymanin kanssa kauan ennen presidenttiyttä ja Donald Trump Ivana Trumpista sekä Marla Maplesista myös ennen presidenttiyttä..

Hankalimpia aviollisia alkutaipaleita oli Granteilla, joiden kummankaan vanhemmat eivät hyväksyneet avioliittoa. Julian vanhemmat siksi, että tuleva aviomies oli sotilas, Ulysseksen, koska vaimon vanhemmat olivat orjanomistajia. Avioliitto osoittautui kuitenkin poikkeuksellisen onnelliseksi.

Mikäli presidentti on mennyt uudelleen naimisiin, toinen vaimo on aina ollut ensimmäistä nuorempi, useimmiten reilusti: John Tylerin vaimoilla oli melkein 30 vuotta ikäeroa ja viidestä muusta uudelleen naimisiin menneestä alle kymmenen vuoden jäävät vain Ronald Reagan, jonka vaimojen ikäero oli neljä vuotta ja Theodore Roosevelt, jonka toinen vaimo oli kahdeksan päivää ensimmäistä nuorempi. Rooseveltin toinen vaimo Edith oli vieraana hänen ensimmäisissä häissään. Donald Trumpin toisella ja kolmannella vaimolla on seitsemän vuotta ikäeroa, mutta ensimmäisellä ja toisella neljätoista.

Neljä presidentin puolisoa on mennyt uusiin naimisiin presidentin jälkeenkin: Frances Cleveland, Jacqueline Kennedy, Jane Wyman ja Ivana Trump. Heistä Cleveland ja Kennedy olivat leskiä, Wyman ja Trump eronneita. Wymanin avioliittohistoria onkin värikkäin: naimisissa jo kahdesti ennen Reagania, Reaganin jälkeen vielä kahdesti naimisissa - tosin nämä kaksi viimeistä liittoa olivat molemmat saman miehen kanssa. Ivana Trump oli myös naimisissa kerran ennen Donaldia ja kahdesti tämän jälkeen, mutta ei sentään kahdesti saman miehen kanssa. Wyman ehti erota viidesti, Ivana neljästi.

Vaimot ovat olleet avioliittoa solmittaessa keskimäärin 25-vuotiaita. Alle 20-vuotiaita ovat olleet 19-vuotiaat Abigail Adams, Alice Roosevelt, Mamie Eisenhower, Barbara Bush, 18-vuotias Rosalynn Carter, 17-vuotias Elizabeth Monroe ja nuorimpana 16-vuotias Eliza Johnson. Yli 40-vuotiaita ovat olleet 43-vuotias Edith Wilson ja 44-vuotias Caroline C. Fillmore, mutta heidän tapauksissaan molemmilla puolisoilla oli kyseessä toinen avioliitto. Vanhimpana ensimmäiseen avioliittoon presidentin kanssa on astunut 34-vuotias Bess Truman.

Ikäeroa puolisoilla on ollut keskimäärin vajaat seitsemän vuotta. Mikäli huomioidaan ikäeron suunta, miehet ovat olleet keskimäärin hieman yli kuusi vuotta vaimoaan vanhempia. Tämä lienee historiallisessa katsannossa hieman normaalia suurempi ikäero.

Aviomiestään vanhempia ovat olleet Martha Washington, Abigail Fillmore, Caroline Harrison, Florence Harding (ennätys, hieman yli 5 vuotta), Lou Hoover ja Pat Nixon.

Vähintään kymmenen vuotta miestään nuorempia ovat olleet Julia Tyler (30), Francis Cleveland (27), Mary Harrison (24), Dolley Madison (17), Caroline C. Fillmore (13), Jacqueline Kennedy (12), Elizabeth Monroe (10), Nancy Reagan (10), Marla Maples (17) ja Melanie Trump (24).
Julia Tylerin mennessä naimisiin John Tylerin kanssa hänestä tuli samalla tämän lasten äitipuoli. Vanhin presidentin lapsista oli viisi vuotta Juliaa vanhempi. Presidentti Tylerin vanhimmalla ja nuorimmalla lapsella olikin peräti 45 vuotta ikäeroa. Yksi toisesta avioliitosta syntynyt poika sai lapsia yli 70-vuotiaana ja niinpä presidentti John Tylerillä onkin kaksi elossa olevaa lapsenlasta - melkoinen saavutus, kun ottaa huomioon että presidentti oli syntynyt 1790!
Kun Grover Clevelandilta kysyttiin, miksi hän oli pysytellyt poikamiehenä 48-vuotiaaksi asti, hän vastasi: Täytyihän minun odottaa, että vaimoni tulisi täysi-ikäiseksi. Francis Cleveland oli tosiaan 21-vuotias, joka oli täysi-ikäisyyden raja tuolloin.

Pienin ikäero puolisoiden välillä on ollut Rachel ja Andrew Jacksonilla, tasan kolme kuukautta (päivinä 92). Jacksonia presidenttinä seuranneella Martin Van Burenilla ja hänen vaimollaan Hannahilla ikäeroa oli 93 päivää.

Tullessaan ensimmäiseksi naiseksi joko virkaanastujaisten tai avioliiton solmimisen myötä vaimot ovat olleet keskimäärin 49-vuotiaita. Vanhimpia ovat olleet Anna Harrison (65), Barbara Bush (63), Bess Truman (60) ja Florence Harding (60). Nuorimmat ovat olleet vasta 21-vuotias Frances Cleveland ja 24-vuotias Julia Tyler. Molemmat tulivat kuitenkin ensimmäiseksi naiseksi kesken presidenttikauden. Virkaanastujaisissa nuorin puoliso on ollut 31-vuotias Jacqueline Kennedy, Ellen Wilson (39) on toinen alle 40-vuotias.

Vanhimpana Valkoista Taloa on emännöinyt Bess Truman, joka oli miehensä presidenttikauden päättyessä hieman alle 68-vuotias. Muutamaa kuukautta nuorempina ensimmäisen naisen tehtävistä ovat luopuneet niin ikään 67-vuotiaina Barbara Bush ja Nancy Reagan.

Puolisoista 43 on jo kuollut, kahdeksan on nykyään elossa. Keskimääräinen kuolinikä on ollut 70 vuotta. Vanhimmaksi on elänyt 97-vuotiaana kuollut Bess Truman. Nuorimpana on kuollut 22-vuotias Alice Roosevelt, synnytyksen komplikaatioihin. Nuorimpana presidentin puolisoksi ehtineistä on kuollut 51-vuotias Letitia Tyler.

Pisimpään kestänyt avioliitto on ollut Jimmy ja Rosalynn Carterilla, 7.7.2013 tuli jo 67 vuotta täyteen. (Nyt siis jo 71 vuotta.)

Luonnollisesti Valkoisen Talon emännän vaihtuessa muutos tapahtuu yleensä nuorempaan suuntaan. Poikkeuksia löytyy yllättävän paljon. "Normaali" muutos vanhemmasta nuorempaan on tapahtunut 24 kertaa, mutta nuorempi emäntä on vaihtunut vanhempaan 12 kertaa.Tässä on huomioitu vain ne tilanteet, jolloin sekä väistyvällä että uudella presidentillä on ollut puolisot muutoshetkellä.
Suurin ikäero: 32 vuotta, Mamie Eisenhower -> Jacqueline Kennedy
Pienin ikäero: 2 kuukautta, Dolley Madison -> Elizabeth Monroe
Suurin ikäero nuoremmasta vanhempaan: 31 vuotta, Frances Cleveland -> Caroline Harrison.

14 puolisoa on jättänyt presidentin leskeksi, 33 on jäänyt leskeksi (eronnutta Jane Wymania ei ole laskettu). Keskimäärin puoliso on kuollut noin kuusi ja puoli vuotta presidentin jälkeen.
Pisimpään leskenä on puolisoista elänyt Mary Harrison, 46 vuotta. Ensimmäisistä puolisoista pisimpään leskenä on elänyt Sarah Polk, 42 vuotta.
Lyhimpään leskenä on puolisoista elänyt Eliza Johnson, vajaa puoli vuotta.
Pisimpään leskenä on presidenteistä elänyt Thomas Jefferson, 43 vuotta Martha Jeffersonin kuoleman jälkeen. Myös Martin Van Buren eli yli 43 vuotta Hannah Van Burenin kuoleman jälkeen, mutta neljä kuukautta vähemmän. Presidenttikautensa jälkeen leskeksi jääneistä pisimpään on elänyt Herbert Hoover, 20 vuotta Lou Hooverin kuoleman jälkeen.
Lyhimpään leskenä on presidenteistä elänyt Richard Nixon, 10 kuukautta Pat Nixonin kuoleman jälkeen.
Pikaisimman uuden avioliiton on leskeksi jääneistä presidenteistä solminut Woodrow Wilson, hieman yli vuosi Ellenin kuoleman jälkeen hän meni naimisiin Edithin kanssa.

Puolisoilla on ollut presidentin kanssa keskimäärin 3,10 yhteistä lasta, joista keskimäärin 2,53 on elänyt aikuisikään. Seitsemällä parilla ei ole ollut yhteisiä lapsia. Eniten lapsia on ollut Anna Harrisonilla, 10, joista 9 eli aikuisiksi.

Viidellä puolisolla on ollut biologinen lapsi jonkun muun kuin presidentin kanssa, yhteensä 10 lasta. Kaikki ovat syntyneet ennen avioliittoa presidentin kanssa. Eniten on ollut Martha Washingtonilla, neljä. Yhteisiä lapsia George Washingtonin kanssa ei ollut. Ainoastaan Martha Jeffersonilla on lapsi sekä jonkun muun että presidentin kanssa.

Kahden vaimon presidenteistä Tylerillä, Harrisonilla, Rooseveltilla ja Reaganilla oli yhteisiä lapsia molempien vaimojen kanssa, Fillmorella ja Wilsonilla vain ensimmäisen vaimon kanssa. Donald Trumpilla on lapsia kaikkien kolmen vaimonsa kanssa.

Kun puoliso on synnyttänyt ensimmäisen yhteisen lapsen presidentin kanssa, hän on ollut keskimäärin 29-vuotias.
Nuorimpana esikoisensa on saanut Eliza Johnson, 18 vuotta. Alle kaksikymppisinä ovat synnyttäneet myös Rosalynn Carter ja Elizabeth Monroe. Samoin Martha Jefferson, mutta lapsi ei ollut presidentin kanssa yhteinen.
Vanhimpana esikoisensa on saanut Bess Truman, 39 vuotta.

Viimeisen lapsen syntyessä puoliso on ollut keskimäärin 36-vuotias.
Nuorimpana kuopuksensa on saanut Alice Roosevelt, 22 vuotta. Hän menehtyi synnytyksen seurauksiin. Korkeaan ikään eläneistä nuorimpana kuopuksensa sai Caroline Harrison, 25-vuotiaana. Myös Mamie Eisenhower ja Ida McKinley olivat 25-vuotiaita kuopuksen syntyessä.
Vanhimpana kuopuksensa on saanut Eliza Johnson, 41 vuotta. Yli nelikymppisinä ovat synnyttäneet myös Lucy Hayes, Rosalynn Carter ja Lucretia Garfield.

Suurin ikäero esikoisen ja kuopuksen välillä on Andrew ja Eliza Johnsonilla, noin 24 vuotta. Eliza Johnson on puolisoista sekä saanut esikoisensa nuorimpana että kuopuksensa vanhimpana. Myös Jimmy ja Rosalynn Carterin esikoisen ja kuopuksen ikäero on yli 20 vuotta.

Ainoana presidentin puolisona kaksoset on synnyttänyt Laura Bush.

Presidentin puolisoista lapsia ovat presidenttikauden aikana saaneet Frances Cleveland (toisen kauden aikana kaksi) ja Jacqueline Kennedy (kahden päivän ikäisenä kuollut poika). Lisäksi Thomas Jeffersonin rakastajatar Sally Hemings synnytti presidenttikauden aikana kaksi lasta, joiden isä Jefferson todennäköisesti oli.

Ensimmäinen presidentin puoliso, josta on otettu valokuva, oli Dolley Madison. Aiemmat puolisot olivat kuolleet jo ennen valokuvauksen keksimistä. Ainakin yksi, 80-vuotiaana otettu daguerrotypia on säilynyt.

Useimmat puolisot ovat lähtöisin sosiaaliluokaltaan normaaleista perheistä. Vain harvoilla on ollut kuuluisia sukulaisia:
Abigail Adams oli miehensä kolmas serkku.
Rachel Van Burenin puoliso Martin Van Buren oli vaimonsa äidin serkku.
Mary Harrison oli miehensä ensimmäisen vaimon Caroline Harrisonin sisarentytär.
Eleanor Roosevelt oli Theodore Rooseveltin veljentytär. Hänen isänsä oli Eleanorin miehen Franklin D. Rooseveltin viides serkku.
Pat Nixonin tytär meni naimisiin presidentti Eisenhowerin ainoan lapsenlapsen kanssa.
Barbara Bushin (tyttönimi Pierce) esi-isä viisi sukupolvea aiemmin oli presidentti Franklin Piercen pikkuserkku.

Olla ensimmäinen nainen on virallisessa listauksessa eri asia kuin olla presidentin puoliso. Kymmenen puolisoa ei ole koskaan ollut ensimmäisenä naisena, koska kahdeksan liittoa on päättynyt ennen presidenttikautta ja kaksi on solmittu vasta sen jälkeen. Kymmenen naista on toiminut ensimmäisenä naisena "virkatehtävässä", koska presidentti ei ole ollut tuolloin naimisissa. Ensimmäisiä naisia on näin ollen ollut 51 - 8 - 2 + 10 = 51.
Martha Randolph oli isänsä Thomas Jeffersonin (leski) ensimmäinen nainen, vaikka olikin tuolloin monen pienen lapsen äiti. Hänen kahdeksas lapsensa oli ensimmäinen Valkoisessa Talossa syntynyt lapsi.
Emily Donelson oli tätinsä miehen Andrew Jacksonin (leski) ensimmäinen nainen. Hän aloitti tehtävässä vuonna 1829 21-vuotiaana, nuorimpana koskaan. Frances Cleveland oli myös 21-vuotias, mutta reilua kuukautta vanhempi. Donelson kuoli tuberkuloosiin 29-vuotiaana hieman ennen Jacksonin presidenttikauden päättymistä, nuorimpana ensimmäisenä naisena.
Sarah Jackson tuli appiukkonsa Andrew Jacksonin (leski) ensimmäiseksi naiseksi yhdessä Donelsonin kanssa vuodesta 1834 alkaen ja oli yksin ensimmäinen nainen presidenttikauden viimeiset kuukaudet.
Angelica Van Buren oli appiukkonsa Martin Van Burenin (leski) ensimmäinen nainen.
Priscilla Tyler oli appiukkonsa John Tylerin (leski) ensimmäinen nainen presidentin vaimon kuoltua kesken kauden aina siihen asti, kun presidentti meni uudelleen naimisiin vajaa kaksi vuotta myöhemmin. Käytännössä hän oli toiminut edustustehtävissä heti presidenttikauden alusta, koska Letitia Tyler ei sairautensa takia niihin kyennyt.
Harriet Lane oli enonsa James Buchananin (poikamies) ensimmäinen nainen. Hän oli hyvin suosittu Washingtonissa ja nousi naisten muoti-ikoniksi. Naimisiin hän meni vasta presidenttikauden päätyttyä.
Mary McElroy oli veljensä Chester A. Arthurin (leski) ensimmäinen nainen.
Rose Cleveland oli veljensä Grover Clevelandin (poikamies) ensimmäinen nainen. Hän luopui tehtävästään presidentin mentyä naimisiin. Rose ei koskaan mennyt naimisiin, mutta hänellä oli lesbosuhde kautensa jälkeen. Hän on ainoa ensimmäinen nainen, joka on kuollut Yhdysvaltojen ulkopuolella, espanjantauti-influenssaan Italiassa 1918. Ilmeisesti hän ei kuitenkaan ole ainoa lesbo ensimmäisenä naisena - Eleanor Rooseveltilla väitetään olleen suhde toimittaja Lorena Hickokiin.
Mary McKee oli isänsä Benjamin Harrisonin (leski) ensimmäinen nainen. Äitinsä kuoltua kesken presidenttikauden hän toimi ensimmäisenä naisena kauden loppuun asti. Kauden jälkeen presidentti meni uusiin naimisiin ensimmäisen vaimonsa sisarentyttären eli tyttärensä serkun kanssa. Tämä aiheutti välirikon tyttäreen eivätkä he enää koskaan puhuneet toisilleen.
Margaret Wilson oli isänsä Woodrow Wilsonin (leski) ensimmäinen nainen äitinsä kuoltua ja ennen isänsä uutta avioliittoa reilu vuosi myöhemmin.
Edellisen kerran presidentti on ollut jonkin aikaa ilman vaimoa vuonna 1915, jolloin leskeksi jäänyt Wilson meni uusiin naimisiin.

Useimmat Yhdysvaltain varhaisista presidenteistä olivat orjanomistajia. Vaimoista merkittävin orjanomistaja oli Martha Washington, joka oli perinyt ensimmäiseltä aviomieheltään lähes 100 orjaa. Ensimmäinen ja ainoa orjien jälkeläinen ensimmäisenä naisena on Michelle Obama. Hänen miehensä ei puoliksi kenialaisena ole mitään sukua 99 %:ille Yhdysvaltain mustista eikä näin ollen orjien jälkeläinen.

Varhaisista puolisoista kaikki olivat ajan tavan mukaan kotirouvia ilman varsinaista ammattia tai koulutusta. Yllättävän harva myöhemmistäkään on tehnyt aikuisiällään palkkatyötä. Ensimmäinen yliopistosta valmistunut oli Lucy Hayes. Muita korkeakoulututkinnon suorittaneita ovat Helen Taft (musiikinopettaja), Grace Coolidge (kuurojen opettaja), Lou Hoover (geologi), Jacqueline Kennedy (Ranskan kirjallisuus), Lady Bird Johnson (journalismi), Pat Nixon (kauppatieteet), Hillary Clinton (lakinainen), Laura Bush (opettaja) ja Michelle Obama (lakinainen).
Erikoisin ammatti oli Ellen Arthurilla, joka oli laulajatar.
Lady Bird Johnson harjoitti media-alan liiketoimintaa saamallaan perinnöllä ilmeisellä menestyksellä, koska hänestä tuli ensimmäinen presidentin puoliso, joka oli miljonääri.
Betty Ford perusti nimeään kantavan alkoholistiparantolan, joka on noussut maailmanmaineeseen. Omat kokemukset vaikuttivat, Betty Ford oli itse kuiville selvinnyt alkoholisti.
Ronald Reaganin molemmat vaimot Jane Wyman ja Nancy Reagan olivat näyttelijöitä kuten Reagan itsekin. Molemmat myös esiintyivät samoissa elokuvissa miehensä kanssa.
Ivana Trump on menestynyt muotisuunnittelija. Marla Maples on toiminut mm. juontajana, Melanie Trump on ollut huippumalli.

Martha Jeffersonin kuoltua nuorena tuleva presidentti Thomas Jefferson oli pahasti masentunut, mutta selvisi siitä yli. Ainakin päätellen siitä, että otti rakastajattarekseen Sally Hemingsin, joka oli edesmenneen vaimon 25 vuotta nuorempi sisarpuoli ja sai kuusi lasta tämän kanssa. Avioliittoa hän ei edes harkinnut, koska Hemings sattui olemaan orja - kylläkin kolmelta neljäsosaltaan eurooppalaista syntyperää.

Elizabeth ja James Monroen nuorempi tytär Maria oli vuonna 1820 ensimmäinen presidentin lapsi, jonka häät järjestettiin Valkoisessa Talossa - tästä on sittemmin tullut melkeinpä tapa. Esimerkiksi Letitia Tyler eli invaliditeettinsa takia yläkerrassa ja laskeutui Valkoisen Talon alakertaan vain kerran, tyttärensä häihin 1842. Myös Margaret Taylor oli invalidi ja asui pysyvästi yläkerrassa. Samoin teki Jane Pierce, mutta ei invaliditeetin takia. Hän oli menettänyt kaikki lapsensa pienenä. Viimeisenä kuoli junaonnettomuudessa 11-vuotias kuopus isänsä presidentiksi tulon ja virkaanastujaisten välissä. Masentunut äiti vietti ensimmäiset kaksi vuotta eristyksissä, mutta palasi sitten edustustehtäviin.

Martin ja Rachel Van Buren olivat sekä ensimmäinen presidentti että tämän puoliso, jotka olivat syntyperäisiä Yhdysvaltain kansalaisia. Kaikki aiemmat - kuten myös heidän seuraajansa Harrisonit - olivat syntyneet ennen itsenäistymistä. Ironista on, että kyseessä oli ainoa presidenttipari jonka äidinkieli ei ollut englanti. Molemmat olivat lähtöisin Old Kinderhookin hollanninkielisestä yhteisöstä.

Ensimmäisenä omat muistelmansa kirjoitti Julia Grant. Ne tosin julkaistiin vasta melkein 75 vuotta hänen kuolemansa jälkeen.

Anna Harrison ei ehtinyt koskaan käydä Valkoisessa Talossa; hän jäi sairaana väliaikaisesti kotiin miehensä muuttaessa sinne ja tämä kuoli vain kuukautta myöhemmin, juuri kun vaimo oli pakkaamassa tavaroita muuttoa varten. Harrison oli ensimmäinen presidentin leski, jolle myönnettiin valtiollinen eläke.

Loanheitto vaalikampanjoissa on kohdistunut myös vaimoihin. Merkittävissä määrin ensimmäisenä tästä sai osansa Rachel Jackson vuoden 1828 vaaleissa. Häntä syytettiin kaksinnaimisesta, koska hän oli ollut yksissä Andrew Jacksonin kanssa ennen ensimmäisen avioliiton virallista mitätöimistä. Syytös oli tosi, mutta siitä huolimatta Jackson valittiin. Rachel kuoli vaalien jälkeen ennen virkaanastujaisia ja presidentti piti lehdistön aiheuttamaa stressiä syypäänä, tuskin täysin aiheetta. Hän on ainoa presidentin puoliso, joka on kuollut vaalien ja virkaanastujaisten välillä.

"Muodollisesti pätevimpiä" presidentin puolisoita on tietysti vaikea arvioida, koska varhaisista ei ole valokuvia. Ainakin Frances Clevelandia kehuttiin kauniiksi, samoin Alice Roosevelt oli tunnettu kaunotar. Hänen kuoltuaan 22-vuotiaana tuleva presidentti Theodore Roosevelt oli pitkään murtunut mies eikä pystynyt koskaan keskustelemaan entisestä vaimostaan edes heidän yhteisen tyttärensä kanssa, vaan käski tätä kysymään tädiltään. Jacqueline Kennedy nautti valtavasta suosiosta koko ikänsä eikä tätä himmentänyt edes myöhempi avioliitto Aristoteles Onassiksen kanssa. Osasyynä suosioon pidettiin hänen kauneuttaan, mutta makuja on monia ja tämän kirjoittajan mielestä nuori Jackie oli kyllä kohtuusievä, mutta ei mikään pysäyttävä kaunotar. Ronald Reaganin vaimot Jane Wyman ja Nancy Reagan olivat jo näyttelijäammattinsa vaatimusten takia kauniita naisia. Hillary Clinton taas on maailmanhistorian ainoa nainen, joka muuttui koko ajan kauniimmaksi ikävälillä 20-50 vuotta. Donald Trumpista voidaan olla montaa mieltä, mutta hänen naismaustaan ulkomuodon suhteen ei.

Presidenttien puolisot seuraavat nykyään yleensä matkoilla mukana (eli kuten sanonta kuuluu, miehellä on tällöin B-luokan matka). Tavan aloitti merkittävissä määrin Pat Nixon, josta tuli samalla ensimmäinen presidentin vaimo joka on käynyt sotatoimialueella Vietnamin vierailun myötä. Tosin jo Dolley Madison oli vuoden 1812 sodan aikana joutunut pakenemaan Valkoisesta Talosta brittien vallatessa Washingtonin.

Alkuvuosina presidenttien puolisot eivät ajan tapaan vaikuttaneet politiikkaan. Ensimmäisenä tärkeänä vaikuttajana pidetään Woodrow Wilsonin toista vaimoa Edithiä. Presidentin vasemman puolen halvaannuttua sairaskohtauksen jälkeen hänen vaimonsa tuli "suodattimeksi" hallituksen ja presidentin väliin päättäen, mitkä asiat olivat riittävän merkittäviä jotta niillä kannatti vaivata presidenttiä.
Edeltäjänsä jälkiä seurasi kunnianhimoinen Florence Harding, joka pyrki suorastaan hallitsemaan viisi vuotta nuorempaa miestään. Hänellä oli melkoinen vaikutusvalta miehensä hallituksen ministerivalintoihin.
Suurelta osin Grace Coolidgen ansiona pidetään hänen miehensä pääsyä varapresidentiksi, sittemmin Hardingin kuoltua presidentiksi ja voittoa seuraavissa vaaleissa. Hänen iloinen ja luonnollinen tyylinsä toi osuvan vastapainon lyhytsanaiselle Calvin Coolidgelle, vaikka politiikasta hän ei koskaan miehensä kanssa puhunut eikä pyrkinyt siihen vaikuttamaan.
Lou Hoover oli ensimmäinen presidentin puoliso, joka piti säännöllisesti radiopuheita.
Eleanor Roosevelt toimi monissa yhteiskunnallisissa luottamustehtävissä ja oli miehensä kuoleman jälkeen Yhdysvaltain delegaatti YK:ssa.
Nancy Reaganilla oli vaikutusvaltaa mieheensä, mikä ei sinänsä ole huono asia. Kokonaan toinen juttu oli se, että astrologeilla oli vaikutusvaltaa Nancy Reaganiin.
Merkittävimmin politiikkaan on ottanut osaa Hillary Clinton, josta tuli USA:n ulkoministeri. Hän pyrki myös presidentiksi 2008, mutta hävisi demokraattien esivaalit. Bill Clintonin presidenttikautena Hillarya pidettiin hyvin vaikutusvaltaisena taustavoimana. Vitsi kertoo, että Clintonin tultua presidentiksi pari oli ajelemassa Hillaryn kotiseudulla ja pysähtyi huoltoasemalle tankkaamaan. Vilkastuaan ulos limusiinin ikkunasta Hillary ilahtui ja hyppäsi ulos juttelemaan bensamittaria käyttelevän työntekijän kanssa. Hänen palattuaan autoon Bill ihmetteli, miksi Hillary niin innokkaasti meni tavallisen kansan pariin.
- Hän oli entinen poikaystäväni, jota en ollut tavannut yli kahteenkymmeneen vuoteen.
- Vai entinen poikaystävä. On tämä elämä vain ihmeellistä. Ajattelepa, jos et olisikaan lempannut häntä. Nyt olisit huoltoaseman rasvarin vaimo.
- Ei, vaan olisin Yhdysvaltain presidentin vaimo. SINÄ olisit huoltoaseman rasvari.

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Uutiskatsaus 42/2017


1. Kysy poliisilta

Valtaosa poliiseista pitää Iltalehden kyselyn mukaan uutta terrori-iskua todennäköisenä. Tosin tutkimukseen vastasi vain 15 % poliiseista ja voitaneen olettaa, että asiasta huolestuneet vastasivat todennäköisemmin kuin vihapuhepoliisit. Siitä huolimatta 94 % osuus on aika kylmäävä luku. En muutamia poliiseja tuntevana ole kylläkään lainkaan yllättynyt. Kunnioitan suuresti poliisien lehmänhermoja haittamaahanmuuton aiheuttamissa ongelmissa. Mielenkiintoista on se, että jopa ylin johto alkaa herätä Ruususen unestaan - poliisiylijohtaja ilmaisi huolensa haittamaahanmuuttajien no go -alueiden mahdollisesta - sanoisin jopa väistämättömästä ellei järki voita - ilmaantumisesta Suomeenkin.


2. Tylsemmällä piikillä

Kuten poliisit, myös terveydenhoitohenkilökunta alkaa olla kurkkuaan myöten täynnä haittamaahanmuuttoa – siis ne terveydenhuoltoalalta jotka sitä työssään kohtaavat, kuten poliiseistakin. Myös terveydenhuoltoalan toimijoille nostan hattua heidän pitkäpinnaisuudestaan: ammattitaito edellä on menty.
Tosin mahdollinen poikkeuskin löytyi. Oli ikävää lukea tapauksesta, joka väitti kohtelevansa haittamaahanmuuttajia tylysti ja satuttavansa heitä tahallaan näytteenotossa. No, ilmeisesti potkut tuli. Tosin vain puheiden perusteella ja muistelen oikeustieteellisessä opetetun että pelkkä tunnustus ei riitä, pitää olla myös näyttöä. Ainakaan mediatietojen mukaan ei valituksia tullut, mikä haittamamujen normaali uikutustahti huomioiden on suorastaan ihme. Tai tarkemmin ajatellen ei sittenkään; jos joku on vähän mäiskinyt isommalla neulalla, niin sitten on oltu hiljaa kuin kusi koeputkessa. Kyseinen antikulttuuri kun kunnioittaa vain voimaa, kaikenlainen neuvottelu ja kohteliaisuus nähdään heikkouden osoituksena, jolloin voidaan vaatia aina vain enemmän. Kun hoitajaa on puolusteltu valituksen puutteiden perusteella, niin itse vetäisin aihetodisteena johtopäätökset syyllisyydestä.


3. Kulttuurinvaihtoa

Männävuosina seliteltiin haittamaahanmuuttajien rötöstelyä sillä, että ovat, mokomat, oppineet suomalaisilta huonoja tapoja. Nyt ollaan – aiheesta – huolissaan siitä, että islamistit tavoittelevat verkossa suomalaisia syrjäytyneitä. (Höh, minä kun luulin että kaikki syrjäytyneet verkossa ovat itseni kaltaisia netsejä, näin ainakin muutama vuosi sitten väitettiin.) Mutta tämähän on täysin odotettua ja mitä sopivinta: kuten saavutuksistakin näkee, islam on syrjäytyneiden luusereiden uskonto niin yksilö- kuin yhteiskuntatasollakin.


4. Jyrsijöitä

Helsinkiä vaivaa koko ajan kasvava rottapopulaatio. (Turpa kiinni siellä, en kutsunut haittamamuja rotiksi!) Tosin selvä korrelaatio haittamaahanmuuttajapopulaation ja rottapopulaation välillä on. Kuten tiedetään, rotat elävät jätteistä ja mitä huolimattomammin jätehuolto hoidetaan, sitä parempi rotille. Ja jokainen jätehuollon työntekijä voi vahvistaa, että mitä enemmän haittamaahanmuuttajia, sitä enemmän roskapusseja ja jätteitä hujan hajan. Jostain syystä jutussa mainittu leikkipuisto Espoon Suurpellossa muuttui rottien valtaamaksi kutakuinkin samoihin aikoihin, kun sinne ilmestyi tietynlaisia vuokrataloja… Suosittelemme kaupunkilaisille konstia, joka taatusti pitää rotat poissa:
Ekologinen rotanloukku



5. Taisteluvarustus päälle

Ensihoitajat ja palomiehet saavat ensi vuoden loppuun mennessä suojakypärät ja luodinkestävät liivit. Käsi pystyyn kaikki jotka arvaavat mistä tämä johtuu. Kiitos. Ja nyt käsi pystyyn kaikki jotka arvaavat, mainitaanko tämä budjetissa haittamaahanmuuton aiheuttamina lisäkustannuksina. Kiitos.


6. Mitä, kiellettyäkö?

Miehenkuvatus raiskasi 16-vuotiaan tytön ja kysyi jälkeenpäin hämmästyneenä: ”Mitä, tulisiko tästä poliisiasia?”. Toisaalta hämmästyttävintä asiassa on se, että kyseinen al-Khazraji oli Suomessa asuessaan suvainnut opetella dhimmien kieltä sen verran, että kykeni ilmaisemaan itseään.


7. Matkaliput, kiitos!

“Nuorisojengi” hakkasi lipuntarkastajan tohjoksi, tämä kun rasistisesti (“nuorisojengin” käyttämä nimitys) meni kyselemään matkalippuja sellaisilta, joille kaikki kuuluisi ilmaiseksi ja mielellään vielä hyvitysmaksun kera.
Onneksi rasismi ei Suomessa ole kuitenkaan vielä levinnyt kovin laajalle, sillä bussissa oli toistakymmentä matkustajaa ja he antoivat kaiken tapahtua. Toisaalta jos olisi paskasakin pistänyt halki, poikki ja pinoon, olisi parhaillaan lukemassa tiilenpäitä kovennetulla tuomiolla, joten viisaampaa näin.


8. Uuspuukkojunkkarit

Kuten tiedetään, Alahärmässä ”alaikäiset” haittapaikanhakijat riehuivat koulussa syljeskellen suomalaisten päälle ja käyttäen kaikenlaisia astaloita. Kauhavan kunnanjohtaja Markku Lumio (mielenkiintoinen urakehitys – Vaasan kaupunginjohtajasta pienemmälle paikkakunnalle, syyt selviävät googlettamalla) veti pohjat puolustellen toimintaa: ” Sellaisia tilanteita joskus on, että opettaja joutuu ottamaan puukon pois. Pojilla niitä puukkopitäjissä on, mutta mitään vaaratilannetta ei ole.” Vassakuu ja siitä kertomaan turkulaisille, että ”mitään vaaratilannetta ei ole”, jos peruskoulussa opiskeleva reilu parikymppinen riehuu puukon kanssa.


9. Ahdistuslääke

Asiantuntija totesi, että turhapaikanhakijoiden ahdistus on selvästi lisääntynyt, johon vaikuttaa mm. epävarmuus turvapaikkaprosessin etenemisestä. No mutta tähän on olemassa helppo ratkaisu: järjestetään turvapaikkaprosessi sellaiseksi, ettei sen etenemisestä ole epävarmuutta. Koska turvapaikan myöntäminen tarkoittaa, että Suomi ei hyväksy kyseisen valtion toimia kansalaistensa suhteen, niin sehän on käytännössä casus belli. Eli turvapaikka voidaan myöntää vain sellaisille, joiden kotimaa on sodassa Suomen kanssa. Tämän luulisi poistavan epävarmuustekijän siitä, miten prosessissa käy ja jopa alkoi ahdistus helpottaa.


10. Perheelleen menevää yhdistämistä

Hesari on taas tehnyt ansiokasta tutkivaa journalismia ja löytänyt irakilaisen, joka a) on töissä ja b) jopa ilmeisesti sellaisissa töissä, joiden tarkoitus ei ole tukea haittamaahanmuuttoa. Jutun juoni on siinä, että miehen perhettä oltiin karkottamassa Irakiin, koska mies ei tienannut tarpeeksi elättääkseen nämä. Hän vaihtoi ammattia, sai paremman palkan ja perhe sai jäädä. Miehen nettotulot ylittävät niukasti 2600 euron kuukausirajan, joka vaadittiin. Tai siis olisi ihan kiva tietää, paljonko tästä on oikeasti työtuloa, sillä kuten lehtikin hämmästyttävästi mainitsee, tulot koostuvat ”palkkatulosta, asumistuesta ja lapsilisistä”. Jumangegga! Tällä konstillahan saadaan kaikki jäämään Suomeen, kunhan maksetaan ensin tarpeeksi tukia ja osoitetaan, että kyllä tulot riittävät perheen elättämiseen.
Älkää käsittäkö väärin. Kannatan lämpimästi perheenyhdistämisiä. Kunhan ne tapahtuvat Irakiin eikä Suomeen.


11. Rauhanuskonto

Kontulassa oli joukkotappelu, jossa paikalla oli 60 osanottajaa. Kyseessä olivat tällä kertaa rauhanuskonnon jäsentenväliset, joten siinä mielessä ei hätää. Voidaan nimittäin päätellä, että islam on ilmiselvä rauhanuskonto, koska malttoivat odottaa sen verran että pääsivät moskeijasta pihalle. Kun Allahin ote heikkeni, alkoi mäiskintä.


12. Riskejä

Aalto-yliopisto tutki, mitkä asiat huolestuttavat nuoria maan turvallisuudessa. Tutkimuksen mukaan Itä-Suomessa suurin huolenaihe oli Venäjä, Länsi-Suomessa haittamaahanmuutto ja terrorismi (jotka ymmärrettävästi ovat syy ja seuraus). Keskisuomalainen kuitenkin otsikoi: ” Nuorten silmissä keskinäiset kinat ovat Suomelle ulkoisia uhkia suurempi riski”. Ollaanko jo propagandassa niin pitkällä, että lehti pitää haittamaahanmuuttajien kanssa tulleita ongelmia ”suomalaisten keskinäisinä asioina”?
Joka tapauksessa me voimme olla ylpeitä nuoristamme, koska he tuntuvat olevan keski-ikäisiä realistisempia.


13. Me ei leikitä teidän kaa, osa n

Virheiden kälätyspäällikkö Touko Aalto ilmoitti, että missään tapauksessa he eivät tee hallitusyhteistyötä Jussi Halla-ahon johtamien perussuomalaisten kanssa. Ei sen takia että olisi liiemmin haluttukaan. Mutta asian tekee mielenkiintoiseksi se, että Aalto oli kälätyspäälliköksi valintansa jälkeen ilmoittanut olevansa valmis yhteistyöhön tietyillä ehdoilla: ”Jos Halla-ahon persut muuttavat linjaansa niin että muistetaan luonnon monimuotoisuus, taistellaan ilmastonmuutosta vastaan ja turvapaikkapolitiikka muuttuu inhimillisemmäksi, niin sitten sekin olisi mahdollista.”
Luonnon monimuotoisuuden muistamisesta en osaa liiemmin sanoa. Ilmastonmuutosta vastaan perussuomalaisten linja on ollut paljon ankarampi kuin vihreiden, sillä vihreät ovat valmiit moninkertaistamaan jokaisen Suomeen haluavan hiilijalanjäljen pitämällä heidät täällä. Siinä kohtaa Aallon vaatimukset täyttyvät niin että heilahtaa. Inhimillisemmäksi persujen turvapaikkapolitiikka ei ole muuttunut, siinä Aalto on aivan oikeassa. Persut haluavat edelleenkin tutkia turvapaikkahakemukset ja hylätä niistä vain ehkä 80 %, kun inhimillisempää olisi käännyttää suoraan rajalta ja hylätä 100 %. Nykypolitiikka a) muuttaa sivistysmaat kehitysmaiksi, b) tuhoaa elinympäristöä, c) heikentää kehitysmaiden mahdollisuuksia parhaan väestönosan paetessa, d) mahdollistaa tolkuttoman väestönkasvun. Kyllä, turvapaikkapolitiikkaa tulisi muuttaa inhimillisemmäksi. Globaalisti katsoen on inhimillisempää, jos luontoa saastutetaan vähemmän, pakotetaan kehitysmaalaiset rakentamaan omaa maataan ja hidastetaan väestönkasvua - eli torpataan turvapaikkahakemukset. Turvapaikka pitäisi sitä paitsi myöntää vain ja ainoastaan sellaisten maiden kansalaisille, joiden kanssa Suomi on sodassa. Turvapaikan myöntäminen tarkoittaa sitä, että Suomi ei hyväksy tapaa jolla kyseinen maa kohtelee kansalaisiaan ja kaiken järjen mukaan sen tulisi olla casus belli.


14. Valikoivaa suvaitsevaisuutta

Pirkko Saisio sai viime keväänä kokea, mitä tapahtuu jos kertoo vääriä faktoja. Kummallista asiassa oli se, että haittamaahanmuuton ongelmista puhumisen seurauksana ollut "natsiksi, fasistiksi ja äärinationalistiksi" kutsuminen tuli hänelle yllätyksenä. Hän ilmeisesti luuli olevansa turvassa tältä, kun koki muuten aina olleensa ns. oikealla puolella. No, onhan se hyvä että illusiot särkyvät vaikka se vähän kipeää tekeekin.


15. Eläköön vapaa Åålanti!

On pohdiskeltu, voisiko Ahvenanmaa olla itsenäinen, kun kerran katalaanitkin intoutuivat. Yhtenä ongelmana nähtiin armeijan puute, mutta joku viisas totesi että kyllä maa ilman armeijaakin pärjää, onhan maailmassa muitakin maita joilla ei ole armeijaa. Nimellisesti niin. Mutta mitäpä luulette, jos Suomesta lähetettäisiin maihinnousuosasto armeijattomaan Islantiin, tulisiko mahdollisesti jonkin muun maan armeija väliin? Eli käytännössä armeija on oltava.
Ahvenanmaan ei muutenkaan kannata itsenäistyä, koska he ovat Suomen valtion kannalta nettosaajia. Sen sijaan kannattaisi korjata sadan vuoden takainen erehdys hyvällä hinnalla ja myydä Ahvenanmaa Ruotsille. Kauppahinnaksi kelpaisi vaikka se, että Ruotsi sitoutuu seuraavan sadan vuoden ajan ottamaan vastaan ja käsittelemään jokaisen Suomeen saapuvan turvapaikanhakijan.


16. Kjyllä mjinä niin mjieleni pjahoitin

Venäjän uusi Suomen suurlähettiläs Pavel Kuznetsov sanoi: ” Sanon avoimesti, että tuntuu loukkaavalta ja katkeralta, kun on viime aikoina kuullut kysyttävän, pitääkö naapuriemme pelätä Venäjää." Joo-o. Ihan asiaahan Pasha puhui. Kyllä se hyeenastakin tuntuisi ”loukkaavalta ja katkeralta”, jos antiloopit juttelisivat että pitäisköhän tuota pelätä vai ei. Tosin suurlähettiläs taisi tarkoittaa että Venäjää on ihan turha pelätä, mikä on aika lystikkäässä loogisessa ristiriidassa haastattelussa annetun toisen lausunnon kanssa ”Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys johtaisi automaattisesti Venäjän vastareaktioihin.” Tai no, onhan toki mahdollista että suurlähettiläs tarkoitti, että Venäjä on niin kyvytön että sen vastareaktioita ei tarvitse pelätä.


17. Koreaa touhua

Pohjois-Korean Kiistaton Kingi, Hiusmuodin Guru, Taivaallinen Talipallo Kim Jong Un kyykytti Donald Trumpia puheessaan oikein kunnolla kutsuen tätä mm. "henkisesti häiriintyneeksi höppänäksi”. Tätä parempiin suorituksiin ovat yltäneet vain demokraatit, mutta ulkomaalaisten sarjassa Kim teki kauden tilastokärjen.
Asiasta huolestui jopa Vladimir Putin, joka julkaisi lausunnon. Siinä hän toteaa mm. seuraavasti: "Provokaatiot, painostus ja hyökkäävä retoriikka vievät vain umpikujaan." Ja uskokaa pois, Putin tietää mistä puhuu. Toveri Kimin kannattaisi varmaan kuunnella kaikkia näitä kokeilleen toverin neuvoja.


18. Kunnia sille jolle kunnia kuuluu

Mihail Kalashnikovin, tuon maanmainion AK-47 –mellakanhallitsijan keksijälle pykättiin ansaitusti patsas. Eikä mitään tekotaiteellista monumenttia, vaan ihan oikea näköispatsas. Joka oli tarkastettu moneen kertaan asiantuntijoiden toimesta, että taiteilijan näkemys on varmasti kohdillaan ja yksityiskohdat oikein. Mutta Venäjä ei olisi Venäjä, ellei ryssimistä tapahtuisi. Jalustan kuvat olivat jääneet tarkistamatta. Ja mitäpä sieltä paljastuikaan? Kuvassa piti tietysti olla AK-47, mutta hupsistakeikkaa, siellä olikin AK-47:n esikuva (kaliiperin ja ulkomuodon osalta, koneisto oli kopioitu amerikkalaisesta M1-kivääristä) eli saksalainen Sturmgewehr 44. Jedem das Seine, sanoisi saksalainen. Toisaalta, virhe on inhimillinen:


19. Oi te koitossa polvistumisen

Jotkut kainalopalloa NFL:ssä pelaavat ovat ryhtyneet protestoimaan ”rotujen eriarvoisuutta” vastaan halveksimalla ennen ottelua esitettävää kansallislaulua. Oikeassahan polvistujat ovat, rotujen tasa-arvossa riittäisi USA:ssa työsarkaa. Esimerkiksi yliopistoihin on kiintiöt ja niihin pääsee paljon alhaisemmilla vaatimuksilla, jos sattuu olemaan neekeri. Ja oikeasti, uskooko joku että Obamasta olisi tullut presidentti jos hän olisi ollut valkoinen? Hei mutta hetkinen, protestoijathan ovat mustia??? Kantsisko vähän ensin tuumailla mitä toivoo, huonolla tuurilla voi nimittäin saadakin sitä mitä haluaa?
Ja kannattaisiko myös miettiä, minkälaista se elämä sattuisi olemaan, jos esi-isiä ei olisi roudattu laivoilla Amerikkaan? Siellä sitä elettäisiin onnellisina Afrikassa, kun nyt joutuu kituuttamaan valkoisten sortamana miljoonapalkalla. Ei jukoliste, nyt alan ymmärtää miksi se yksi jenkki sanoi kerran ”meidän olisi pitänyt sittenkin poimia itse oma puuvillamme”.
Oltakoon kansallislauluista mitä mieltä tahansa, niin niitä pitää kunnioittaa. Kyllä allekirjoittaneenkin perse on noussut penkistä silloinkin, kun soi semmoisen maan kansallislaulu josta en niin liiemmin perusta. Saa nähdä, mitä tässä vielä seuraa. Uusin veto oli, kun varapresidentti Mike Pence poistui stadionilta pelaajien polvistuttua kansallislaulun aikana ilmeisen suunnitellussa tempauksessa. Veikkaukseni on, että NFL:lle ei hyvä heilu.


20. Treenaa kuin urheilija

NHL-kausi on taas alkanut. Suomalaisittain ehkä suurimmat odotukset kohdistuvat Patrik Laineeseen, jonka uutisoitiin olevan selvästi kovemmassa kunnossa kuin debyyttikaudellaan. Syykin selvisi: hän on harjoitellut kuin urheilija eikä palloilija. Nuorukainen meni yleisurheiluvalmentajan ohjaukseen ja on treenannut kuin kymmenottelija. Kun sekä kunto että lahjat ovat järjestyksessä, on syytä odottaa hyviä tuloksia. Palloilussa lahjakkuus ratkaisee paljon, kuten on saatu viime aikoina lukea sekä Marko Jantusen että Jere Karalahden elämäkerroista. Jos kaikki harjoittelisivat urheilijan tavoin, olisi mielenkiintoista tietää kuinka pitkälle lajissa mahtaisi päästä käytännössä pelkillä lahjoilla. Nyt jantuset ja karalahdet ovat pärjänneet feikkiurheilijoiden kyydissä elämäntavoistaan huolimatta.


21. Mummotyyli

Saloon rantautui koripalloilemaan jenkkivahvistus. Tässä ei sinänsä ole mitään outoa. Mutta jenkkivahvistuksen nimi – Canyon Barry – soittelee heti kelloja. Siis tuo sukunimi. Eikä aiheetta. Isä Rick Barry pelasi 15 vuotta ammattilaisena ja on NBA-legenda. Neljästä vanhemmasta velipuolesta kolme eli Jon, Brent ja Drew pelasivat kaikki NBA:ssa. Canyonin ura ei – ainakaan vielä – ole lähtenyt samanlaiseen kiitoon.
Varsinainen erikoisuus nykypäivänä on kuitenkin miehen tapa heittää vaparit – alakautta. Tätä pidetään ”mummotyylinä” ja ”nynnymäisenä”, mikä kertoo koripallon olevan yli kaiken muun lahjakkuuspeli. Jossa lahjakkuus on pääasiallisesti sitä, että on valinnut vanhempansa oikein ja kasvanut pitkäksi. Kaikkien aikojen koripalloilija Michael Jordan ei ollut mikään lukiotähti – mutta sitten hän venähti 198-senttiseksi. Mikä oli riittävästi. Joku voi sanoa, että on sitä pidempiäkin pelaajia, miksi sitten Jordan? No siksi että hänellä oli menestymisen asenne. Kuten isoveljelläänkin. James Jordan palveli 30 vuotta USA:n armeijassa värvättynä ja pääsi urallaan pitkälle – se päättyi kymmenisen vuotta sitten ns. prikaatinvääpelinä, jota paljon pidemmälle ei värvätty mies voikaan päästä. Hänestä olisi asenteensa ja ehkä jopa taitojensakin puolesta voinut tulla koripallotähti kuten pikkuveljestään. Paitsi että hän sattuu olemaan vain 170-senttinen.
Asenteen järkevyyden näkee parhaiten siitä, että Canyon Barryn vaparityylille naureskellaan. Ei pitäisi, sillä mies teki yliopistoaikoinaan Florida Gatorsin ennätyksen peräkkäisten onnistuneiden vaparien määrässä - 37 – ja upotti viimeisenä vuonnaan vaparit 88,3 % tarkkuudella. Ai niin, tyyli on peräisin isä-Rickiltä, jonka NBA-uran vapareiden onnistumisprosentti oli 90,0 – ennätys alallaan.
Mutta koripallo on niin paljon lahjakkuuslaji, että varaa machopelleilyyn löytyy. Vähän sama kuin yleisurheilussa floppausta pidettäisiin ”lällynä” ja tosimiehet käyttäisivät vain saksityyliä.


22. Viimeinen iltahuuto

Jälleen on Suomessa yksi olympiavoittaja vähemmän. Vuoden 1952 4 x 10 km hiihdon kakkososuuden viestinviejä Paavo Lonkila on poistunut keskuudestamme 94-vuotiaana. Vain 157-senttinen taskuraketti oli kuitenkin kovimmat kamppailunsa käynyt jo kymmenisen vuotta aiemmin. Tarkemmin asiasta voi lukea Onni Palasteen kirjasta Rukajärven sissit, nimellä korpraali Rankila. Ennen oli miehet rautaa.


23. Salaperäisiä möykkyjä

Oli siinäkin otsikko: Löysitkö metsästä pahanhajuisen ruskean palan, jossa on lappu päällä? No, vaihtoehtoja on oikeastaan kaksi joista se otsikon tarkoittama eli rabiesrokoite ei tule ensimmäisenä mieleen. Todennäköisempi vaihtoehto on marjastajan kenttäjööti, jonka päällä oleva lappu on Serlan kaksoiskreppi. Mutta ohje on sama molemmissa tapauksissa: älä koske.


24. Shokkimateriaalia luonnosta vieraantuneille

Taas saatiin aikaan kohu, kun joku kuvasi jokapäiväisen tapahtuman eikä älynnyt olla levittämättä. Eli loukkaantuneen eläimen lopettamisen. Poikkeuksellisen asiasta teki se, että tapahtuma sattui golfkentällä, kohteena oli pahoin loukkaantunut valkoposkihanhi, käytettynä astalona golfmaila ja isku sen verran napakka, että hanhelta meni kerralla kaula poikki. Arvon mielensäpahoittajat, mitähän olisi tilanteessa pitänyt tehdä? Hihkua kovaan ääneen ai-jai ja voi-voi? Olisiko ollut parempi antaa kuolevan hanhen kärsiä? Tai golfmailan sijaan heitellä sitä kivillä ja toivoa, että henki lähtisi? Tai lyödä vähän hiljempaa? Just joo. Kun eläin on kuolemassa, etsitään paras mahdollinen työkalu (joka tällä kertaa oletettavasti oli golfmaila, tuskin bägissä sikapistoolia kannetaan) ja lyödään sen verran napakasti, että taatusti henki lähtee. Itse olen käyttänyt tarkoitukseen ainakin kivääriä, puukkoa ja jääkiekkomailaa.


25. Kun mekko sanoo poks

Parikymmentä vuotta sitten oli pinnalla Mariah Carey, joka kieltämättä oli ulkomuotonsa puolesta ns. ”televisiolaulaja”. Nyttemmin 47-vuotias laulaja on jäänyt kiinni noloista kuvanmuokkausfiboistaan, joilla on pyrkinyt vuosirenkaitaan poistamaan. Kyllähän nainen vanhenee, mutta voisi edes vanheta arvokkaasti. Tai toimittajat voisivat lakata ylistämästä tyyliin ”Avarasta kaula-aukosta alkanut ”halkio” jatkui mekon helmaan saakka ja korosti entisestään poptähden kurvikkuutta”. Klikatkaa otsikkoa ihan omalla vastuulla. Minä en ole voinut kahteen viikkoon syödä saunan kiukaalla paistettua HK:n sinistä, jos se on yhdestä kohdasta poksahtanut ulos kuorestaan koko makkaran pituudelta.


26. Joka Niemeen, Notkoon, Saarelmaan…

Vuonna 2011 Hesari julkaisi jutun eri kuntien yleisimmistä sukunimistä. Liitteenä olleessa tiedostossa (kadonnut nyttemmin netistä) oli lueteltu jokaisen kunnan 30 yleisintä sukunimeä. Kirjoitin tuolloin kaksiosaisen selvityksen sukunimistömme erikoisuuksista. Niitähän riitti, sillä sukunimet ovat jakautuneet varsin selkeästi paikkakunnittain. Suomessa oli kymmenittäin kuntia, joiden 30 yleisimmän sukunimen joukossa ei ollut yhtäkään koko maan 30 yleisimmän nimen joukkoon kuuluvaa nimeä. Olipa kaksi sellaistakin kuntaa – Nivala ja Oravainen – joiden 30 yleisimmän nimen joukkoon ei kuulunut ainuttakaan koko maan sadan yleisimmän listalla olevaa. Suomessa oli myös neljä suomenkielistä kuntaa, joiden 30 yleisimmän listalla ei ollut ainuttakaan nen-päätteistä nimeä – mutta myös yhdeksän sellaista kuntaa, joiden 30 yleisimmän listalla ei muita ollutkaan. Suomessa oli myös kolme kuntaa, joiden yleisimmällä sukunimellä oli koko maassa alle sata kantajaa. Ja toisaalta sen vastapainoksi koko maan kahdeksanneksi yleisin sukunimi Koskinen (tuolloin oli 17 868 Koskista) ei ollut yhdenkään kunnan yleisin nimi.
Nyt Hesari päivitti tilastonsa, tosin huomattavasti vaatimattomammassa muodossa. Kartasta voi tarkistaa kunkin kunnan viisi yleisintä sukunimeä. Jonkin verran muutosta eli tasapäistymistä on havaittavissa, myös kuntaliitosten ansiosta, mutta paikallinen omaleimaisuus on edelleen selvästi nähtävissä.


Loppukevennys: Arkitehtuuria

Turkuun tulee uusi opiskelija-asuntola. Nimeksi tulee Emo, ja se sopii muotokieleen kuin suutarin sormi sian persiiseen:

lauantai 7. lokakuuta 2017

Uusinta: Lavatanssit

Lukijalle: Uusitaanpa pitkästä aikaa novelli. Katselin tuossa juttulistaa miettien mitä pistäisi uusiksi ja tämä osui silmään. Ajankohtaista, sillä viime kesänä reissun päällä ollessa poikkeasin eräällä tutulla hautausmaalla vuosien tauon jälkeen ja siinä ohimennessä näin myös jutussa esiintyvän "Einarin" hautaakiven. Ja tätä kirjottaessa muistinpa myös, että näin viime kesänä käytyä myös jutussa esiintyvän "Veikon" haudan, mutta sillä hautausmaalla nyt poikkeaa joka kesä muutenkin:

(Kirjoittajan huomautus: Fiktiota taas pitkästä aikaa. Vakiolukijoiden ei tarvitse pelästyä, palaan taas ruotuun ensi viikolla...
Kuten olen aiemminkin todennut, en osaa keksiä tarinoita omasta päästäni vaan niissä on aina totuuspohja. Niin nytkin. Nimet ja yksi fakta on muutettu sekä tyhjästä nyhjäistyjä höysteitä on lisätty, mutta perustarina on tosi.
Tietääkseni tämän jutun tuntee lisäkseni enää yksi elossa oleva henkilö enkä usko hänen harrastuksiinsa kuuluvan blogien lukemisen. Pidin kuitenkin tarinaa jälkipolville säästämisen arvoisena.
)


Oltiin just tultu Veikon kanssa portista sisälle ja tallattiin kaikessa rauhassa kohti tanssilavaa tyttöjä tähyillen, kun se tapahtui. Ensin mä tietysti hämmästyin, että mikä Vekalle tuli kun se toppasi kuin seinään. Vilkasin ja ehdin parahiksi näkemään miten kalvenneeseen ja hämmästyneeseen naamaan syttyi silmiin liekkeinä palava viha.
- No mikä nyt?
Veka ei sanonut vähään aikaan mitään, tuijotti vain. Minäkin katsoin mutta en tajunnut.
- Tuolla on Väänäsen Einari. Nyt mä meen ja annan sille turpiin.
Samalla katseeni edessä ollut tyttö kääntyi tieltä pois ja minäkin näin. Einarihan se, nojaili aitaan ja jutteli kylän äijien kanssa. Vanhentuneen näköinen Einari oli, mutta enpähän ollut miestä nähnyt kuuteen vuoteen. Vilkaisin Vekaa ja näin että se oli tosissaan. Meinasin sanoa, että ootko nyt ihan varma että se on Einari mutta turhaa se olisi ollut. Vaikka Veka olisi epäillytkin, niin kyllä joku muu kuin minä olisi miehen Einariksi hänelle vahvistanut. Jos ei muuten niin ilkeydestä ja vahingonilosta. Joten ei auttanut muu kuin yrittää puhua järkeä.
- Älä nyt rupea riehumaan. Tää on julkinen tilaisuus ja järkkärit vie sut niin ettei jalat maata tavota.
- No mä pyydän sen ensin sivummalle ja alan vasta sitten mäiskiä.
- Hei älä nyt.
- Eksä jumaliste tiedä mikä toi tyyppi on?
Tiesinhän minä.

Mä olin navetan portailla vuolemassa puukolla hernekeppejä kun se heppu tuli meille. Ei se meikäläistä pikkunassikkaa tainnut edes huomata taloon mennessään. Jonkun ajan päästä isä huusi mut portailta sisälle. Käski kipittää naapuriin sanomaan Martalle, että Einari on täällä ja pyytää, että Martta toisi pojan nähtäväksi. Vasta silloin tajusin, kuka se mies oli. Lähdin niin että kintut vilkkui.
Matkaa oli vain muutama sata metriä. Pihalla ei ollut ketään, oli ruoka-aika. Koputin oveen ja astuin tupaan. Olin minä ennenkin käynyt siellä asiaa toimittamassa, mutta vasta nyt oikeastaan tajusin kuinka iso ero oli meidän talolla ja Mustolalla. Meillä sentään oli tupa ja kaksi kammaria, täällä vain pelkkä hämärä tupa. Vanhaemäntä istui penkin päässä ja Martta seisoi hellan ääressä. Kolmevuotias Kaarina leikki lattialla, Veikko oli varmaan kopassa nukkumassa.
- Isä käski käydä sanomassa että Väänäsen Einari on nyt meillä ja haluaa nähdä pojan, voisiko Martta tulla lasten kanssa meille.
Vanhaemäntä ei sanonut mitään. Kyllä mä tiesin, että Martta täällä jo valtaa käytti, vaikka tupa olikin lesken. Martta jatkoi kattilan hämmentämistä. Lopulta hän nosti katseensa ja puhui ääni ylpeänä väristen.
- Sen verran pitää olla miestä, että tulee itse tänne eikä laita kymmenvuotiasta kakaraa asialle. En tule. Kaksi lasta se on mulle laittanut, mutta ei ole ollut kanttia uhmata isäänsä.
Jäin lakki kourassa seisomaan. En oikein ymmärtänyt, mitä pitäisi tehdä.
- No mitä mä sanon?
- Sano mitä sanot. Ei mulla ole sille mitään sanottavaa. Mies lähtee täältä häntä koipien välissä kaupunkiin eikä ole kahteen vuoteen näkynyt. Talollisen pojalle sopii kyllä panna piikatyttöä vaan eipä vaimoksi kelvannut, kun isäntä sanoi ei.
- Martta! Ei lasten kuullen!
Se oli vanhaemäntä.
- Sanon niin kuin asia on. No, mene sinä siitä kotiis.
Niinhän minä tein. Kerroin isälle ja Einarille sanasta sanaan, mitä Martta oli sanonut. Eikä Einari mennyt. Joi kahvit ja lähti takaisin kaupunkiin.


- Kyllä mä sen tiedän. Kaikkihan sen tietää.
- Perkele, nyt mä meen ja lyön.
Katsoin Veikkoa ihmetellen. Veka oli rauhallinen mies, mutta ei sitä ikinä tiedä. Kova kaveri kumminkin, kuka tahansa 19-vuotias rivimies ei tule sodasta kotiin vapaudenristi rintapielessä.
- Älä helvetissä. Eihän se ees tiedä kuka sä oot.
- Eipä niin, ja just siks mä lyön. Jätti äiteen elättämään yksin kahta lasta. Mistäpäs se minut tuntis, kun ei oo ikinä nähnyt.
- Onpas.
- Missä helvetissä muka?

Se oli kesä, tai oikeastaan kevät, ennen talvisotaa. Mä olin isän kanssa tahkoamassa kirvestä, kun Einari ilmestyi siihen. Kai sillä jotain asiaa oli kotiinsa, eipä se edes joka vuosi käynyt. Isänsä oli jo kuollut ja talo jäänyt nuoremmalle veljelle, välit olivat huonot. No, äijät jutteli niitä näitä. Einari oli menossa takaisin kaupunkiin ja tienvarteen linja-autolle. Meiltä näkyy pitkälti alarinteeseen, meidän ja naapurien pellot. Jonkun sadan metrin päässä oli kyntömies hevosen kanssa. Einari oli juuri todennut minusta että niin se aika rientää, tuo Salmelan Reinokin on jo armeijan käynyt aikamies. Johon isä vastasi:
- Niin rientää. Ja tuolla se Einarin poika kyntää.
Muistan, miten Einari katsoi kaukaisuuteen. Veikko oli silloin neljätoista. Mies tuijotti pitkään ja lopulta sanoi:
- Niin kyntää.
Eikä muuta sanonut. Paitsi että nyt pitää lähteä, auto ei häntä odota.


No mä kerroin Vekalle.
- Ja tuoko siitä muka paremman tekee? Hyvä ettei tullut pellolle, olis saanut turpiinsa jo silloin.
- Niin varmaan olis. Mutta nyt sä oot vanhempi ja viisaampi.
- Joo, ja vahvempi.
Se nyt oli ainakin totta. Veka oli pieni mies, mutta roteva ja sitkeä. Ei olisi tehnyt mieli käydä koittamaan, vaikka olinkin melkein päätä pidempi. Einaria katsoessa ei voinut erehtyä, mistä ruumiinrakenne oli peräisin.
- Kuule nyt. Mee nyt sen kanssa edes nurkan taakse jutteleen. Jos sen jälkeen tekee mieli lyödä, niin lyö sitten.
Näin että ensikuohu alkoi vähitellen rauhoittua. Jännitys laukesi hartioista, mutta hän puristeli käsiään edelleenkin nyrkkiin ja takaisin.
- No kai sille pitää kertoa, keneltä se turpiinsa ottaa. Mutta paska tyyppi joka tapauksessa, ei se mikään mies ole.
- No et sä kyllä siitä kaikkea tiedä.
- Et tiedä säkään sen enempää, vaikka vähän vanhempi oletkin. Se häipyi kuvioista kun sä olit vielä penska. Pelkuri mikä pelkuri. Ikinä oo mikään mies ollut.
En sanonut mitään. On asioita, joita miehen ei parane toisesta miehestä sanoa. Ei ainakaan meilläpäin, missä ainoa ittensä kehumista huonompi asia on toisen kehuminen.

Mä olin heti talvisodan alkuvaiheessa saanut vähän siipeeni ja sairaalasta päästyä eivät laittaneetkaan heti rintamalle. Tuli komento jalkaväen koulutuskeskukseen. Ruotsista oli saatu panssarintorjuntatykkejä ja meille kerrottiin että miehistöksi olisi tulossa nelikymppisiä äijiä reservistä. Sellaisia jotka eivät olleet vielä YH:ssa kutsua saaneet. Meidän alikessujen piti sitten kouluttaa ne pst-joukkueiksi. Eihän mekään niistä kanuunoista mitään ymmärretty, mutta työ tekijäänsä opettaa. Olihan se vähän hölmöä komennella itseään parikymmentä vuotta vanhempia äijiä, mutta tuumattiin että kyllä sekin siitä lutviutuu. Meille kerrottiin, että miesten tultua meillä on kuukausi aikaa ja sitten rintamalle. Muistan hyvin, kun äijien marssiessa kasarmin portista sisään näin tutun naaman.

- No jos mä sitten meen.
- Me vaan. Mutta kyllä se sodassa miehen paikan täytti.
- Mitä helvettiä?
- No mee nyt.

Me maattiin asemissa ja katottiin aukean toisella reunalla ryhmittyviä ryssän hyökkäysvaunuja.
- Pirunko noille tekee? Eikö olis aika lähteä?
- Oota vähän, lähetti tulee, sanoin.
- Kuule nyt alikessu, ei lähetti kanna selässään ehjää tykkiä.
Ennen kuin ehdin vastata, Einari rojahti juoksuhautaan huohottaen.
- Mitä, sääkö se olitkin? Mitä Koistiselle kävi?
- Kaatui eilen. Helvetti, kaks lähettiä pitäis joukkueessa olla mutta nyt joutuu tekemään kahden työt, vanha sotamies saatana.
- Sehän menee tasaisesti. Joukkueen muistakin miehistä on puolet jäljellä. No mitä?
- Vänskä sanoi, että tässä on pysyttävä. Ryssä pääsee koukkaamaan Summasta vetäytyvien joukkojen selustaan, jos me lähdetään.
- No helvetti. Hyvähän sen on, sen puolijoukkueella on sentään ehjä tykki. Kyllä me yritettiin korjata lukkoa, mutta sirpale teki niin pahaa jälkeä ettei auta.
- Nää nyt kummiskin oli määräykset.
- Kato nyt ite. Höökivaunut tulee päälle hetkellä millä hyvänsä. Kivilläkö me niitä heitellään?
- Jos nyt vaikka näillä.
Einari otti manttelinsa sisältä kaksi polttopulloa.


Katsoin kun Veka lähti. Mies meni hartiat kyyryssä, tummanpuhuvana. Lähdin perästä, mutta pysyin reilun matkan päässä. Kun Veka lähestyi miesjoukkoa, Lehtisen aikamiespoika äkkäsi hänet ensimmäisenä ja näin, kuinka hänen puheensa katkesi kesken lauseen. Samassa muut kääntyivät katsomaan, mikä Lehtistä vaivasi. Tajuttuaan tilanteen miesjoukko hiljeni. Ainoa, joka tuntui olevan ymmällä oli Väänäsen Einari itse. Sitten hänellä välähti. Tilanteesta huolimatta minua alkoi naurattaa, kun kuvittelin mitä Einarin päässä oli liikkunut. Toiset vaikenivat, joku nuori mies lähestyy synkkä ilme naamallaan, mitä hittoa? Ja sitten, äkillisenä välähdyksenä kaiken on täytynyt selvitä. Nuorukaisen ilme, ulkomuoto… jokin.
En tiedä, mitä Veka sanoi siinä. Luultavasti esitteli itsensä, vaikka Einari olikin tajunnut kuka on kyseessä. Vasta silloin minä aloin ihmetellä, mistä hitosta Veka oli Einarin tuntenut? Oliko Martalla jokin valokuva? Näin, kuinka Veka nyökkäsi päällään liiterin suuntaan. Miehet tekivät tilaa. Isä ja poika lähtivät. Minä menin vähän matkan päähän, ihan varmuuden vuoksi.

Mä tulin tajuihini, kun lumi roiskui naamalle. Tajusin, että päästä vuoti verta ja joku kiskoi minua kauluksesta taaksepäin. Pyyhkäisin veret silmiltäni ja samassa humpsahdin taisteluhautaan. Ehdin nähdä vilaukselta kaksi liekehtivää panssarivaunua. Makasin haudan pohjalla ja samassa Einarin huohottavat kasvot ilmestyivät näkökenttään.
- Me saatiin ne, vai?
- Joo. Oo nyt hiljaa, sait osuman päähän. Lääkintämiehet on tulossa.
- Mitä kävi?
- Sä olit just heittämässä omaa pulloas, kun sinuun osui. Se putos sun päälle, mutta ei onneks särkyny.
Vasta silloin tajusin, että jalkaankin sattui. Einari huomasi, kun vein käden jalalle.
- Joo, se fosforitikku sytytti vaattees tuleen. Onneks ne sammu helposti.
- Mutta sä sait omas?
- Niin ja sun pullolla vielä sen toisenkin vaunun. Mutta sun sotas on ny ohi.


Olin odottanut puoli tuntia. Tanssit olivat jo täydessä vauhdissa. Sitten Veka käveli liiterin takaa pois. Einari jäi hetkeksi seisomaan, nyökkäsi sitten itsekseen ja lähti toiseen suuntaan. Tuumasin, että taidan mennä kohta vaihtamaan pari sanaa minäkin. Edellisestä kohtaamisesta oli kuusi vuotta.

Karjalan varhaiskevät oli kaunis. Viipuri oli vallattu takaisin edellisenä kesänä. Kävelin Punaisenlähteentorilla, kun vastaan tuli tuttu mies.
- Kato, mitä Einari? Oot saanu pari silakkaa olkapäilles.
- Terve mieheen. No joo, talvisodan jälkeen ylensivät korpiksi. Ja viime viikolla tuli toinen natsa, ilmeisesti kotiuttamislahjana. Eivät enää näin vanhaa miestä viitsi pitää edes esikunnassa, lähden parin päivän päästä siviiliin. Sä et tainnu enää harmaisiin joutuakaan.
- Joo, päähän jäi sen verran sirpaleita ja toinen silmä meni.


Veka tuli luokseni. Katsoin kysyvästi. Hän veti muutaman kerran syvään henkeä ja puuskahti sitten:
- Oli se kummiskin hyvä etten lyöny.

tiistai 3. lokakuuta 2017

Dementian vaiheet

Näin keski-iän läheisyydessä – Sallin kanssa olemme erimielisiä siitä, kummalla puolella keski-ikää tämä läheisyys sijaitsee – huomaa, että asioita tuppaa välillä unohtelemaan. Joskus törmää vaikka kaupungissa käydessä vanhaan tuttuun, jonka kanssa haastelee muutaman minuutin muistamatta koko tyypin nimeä. Hetken aikaa saattaa epäillä, että kyseessä on tohtori Alzheimer itse. Jonkun Kari Suomalaisen pilapiirroksen mukaan mies vanhenee kahdessa vaiheessa: ensin unohtaa sulkea sepaluksen ja sitten avata sen. Tämä on tietysti karkea jako, omissa seurantatutkimuksissa olen päätynyt siihen että vaiheita on kahdeksan:

1. Muistaa, että on muistanut
Tämä on ääritapaus; tämä ei ole dementiaa, vaan suorastaan ylitäydellistä muistamista. Kaikki, mitä on joskus tapahtunut, pysyy koko ajan mielessä. Erinomainen kuvaus tällaisesta tapauksesta löytyy Alexander Lurian kirjasta Suurmuistaja, nimellä tapaus S (oikeasti Solomon Shereshevski).

2. Ei unohda, että on muistanut
Tämä on eri asia kuin edellinen. Eli ”ei-unohtaminen” on passiivista, ”muistaminen” aktiivista. En ole esimerkiksi unohtanut, että olen tänä aamuna syönyt aamiaista, vaikka en sitä koko aikaa muistakaan. Vaihe 2 on se vaihe, jossa normaali-ihminen elää, tästä eteenpäin alkaa sitten muisti pätkiä.

3. Muistaa, että on unohtanut
Seison keskellä vaatehuonetta. MINKÄ HELVETIN TAKIA??? Mitä minä täältä tulin hakemaan. Ei muuta kuin mars takaisin keittiöön, koska muistan lähteneeni sieltä liikkeelle. Ai niin. Piti hakea laatikosta vaihtolamppu, koska keittiön lamppu oli kärähtänyt.
Tilanne on siis se, että tietää olevansa tekemässä jotakin, mutta juuri sillä hetkellä ei muista mitä. Asia on kuitenkin palautettavissa helposti takaisin mieleen.

4. Ei unohda, että on unohtanut
Maanantai-ilta. Yhtäkkiä mielessä välähtää: ai saatana, minunhan piti tänään soittaa sinne virastoon ja tilata ne paperit. No, sitten huomenna – jos muistaa.
Eli ei aktiivisesti muista unohtaneensa jotakin. Jos tämäkin asia olisi vaivannut keskellä päivää eli olisi ollut vielä vaiheessa (3), olisi varmasti kyennyt palauttamaan mieleen, mikä se asia oli. Mutta kun ei enää muistanut unohtaneensa. Sen sijaan asian juolahtaessa mieleen muistaa kyllä kristallinkirkkaasti, missä mennään.

5. Unohtaa, että on muistanut
Kesälomailta. Kävelen postilaatikolle ja avatessani sen hämmästyn. Tyhjä. No mutta tänäänhän piti ihan varmasti tulla postia… ja hitot. Tarkemmin ajatellen minähän hain postin aamupäivällä heti sen tultua, näin vielä postiautonkin. En vain ehtinyt vielä lukea sitä lehteä.
Tämä on se vaihe, jossa allekirjoittanut on parhaillaan menossa. Eli on hoitanut jonkin asian, mutta ei enää muista sitä tehneensä. Kun sitten alkaa suorittaa kyseistä operaatiota uudelleen, tajuaa että minähän olen jo tehnyt tämän. Tämä toistuu nykyään jo melkein joka toinen päivä – jos oikein muistan.

6. Ei muista, että on unohtanut
Salli: - Vieläkö nuo vaatteet ovat tuossa? Minähän laitoin ne siihen jo eilen, että vie kaappiisi.
Jaska: - No enkö minä muka niitä jo vienyt… no enpä näköjään. Luulin vieneeni. Ehkä kävi sitten niin että ajattelin että vien, mutta tuli jotain väliin. Ja koska olin ajatellut vieväni, niin olin tavallaan viivannut sen jo aivoissani tehtävälistasta yli…
Salli: - Oletko muuten huomannut semmoisen asian, että selittäminen vain pahentaa tilannettasi?

Ilmeisesti olen vähitellen siirtymässä tälle tasolle. Kovin usein näin ei vielä tapahdu, mutta subjektiivisen tarkkailijan mukaan etenkin em. asiassa tilanne on selkeästi degeneroitumaan päin.

7. Ei muista, että on muistanut
Kuvitteellinen tilanne (koska vielä ei onneksi olla tässä vaiheessa):
Salli: - Onpas kiva kun tuo jääkaapin haljennut sivulokero on korjattu.
Jaska: ??? (Katsoo monttu auki kysyvän näköisenä)
Salli: - No siis tuo minkä korjasit eilen sillä aikaa kun minä olin poissa.
Jaska: - En minä sitä ole korjannut.
Salli: - LAPSET!
…tömptömptömptömptömp… (voimistuen)
Salli: - Kuka teistä on korjannut jääkaapin sivulokeron?
Kuoro: - Ei me olla tehty.
…tömptömptömptömptömp… (vaimentuen)
Salli: (Voitonriemuinen ilme kasvoilla, kysyvä ja odottava virnistys)
Jaska: - No en varmana ole tuota tehnyt… tai no…
Salli: -Niin?
Jaska: - Tai no… ei se nyt itsekseen korjaannu… ja ehkä joku hämärä muistikuva sittenkin…

Eli selkeästi jo astetta edistyneempi tilanne kuin (5). Edes tapahtumapaikan konkreettinen tarkastelu ja näkeminen eivät riitä palauttamaan mieleen sitä, että on tehnyt asian. Tämä on myös vakavampaa kuin (6), koska siinä asiaa ei ole edes tehty. Tehdyn asian, kuten tässä, unohtaminen on jo hankalampaa kuin tekemättä jääneen.

8. Unohtaa, että on unohtanut
Viimeinen, terminaalinen vaihe. Tätä olotilaa kuvasi parhaiten tuttu muuttomies, joka mainitsi olleensa roudaamassa kerrostalokaksion omaisuudesta puolet kaatopaikalle ja puolet asukkaan perässä hoitokotiin: ”Siinä oli onnellinen poika. Ei tarvinnut kantaa huolta huomisesta, kun ei muistanut edes semmoisen olemassaoloa.”

lauantai 30. syyskuuta 2017

Uusinta: Tämä ei ole mielipidekirjoitus

Lukijalle: Viime aikoina on kovasti keskusteltu sananvapaudesta ja pohdittu sitä, onko Suomessa mielipiteenvapautta. Tähän voi vastata täysin selkeästi: kyllä on. Niin typerää mielipidettä ei olekaan, ettei sitä voisi esittää julkisesti. Aika monet näistä saavatkin reilusti palstatilaa. Sen sijaan kokonaan toinen asia on, ulottuuko sananvapaus myös faktoihin. Kovin usein tämä on kyseenalaista, kuten moneltakin tuomion saaneelta voi varmistaa. Erityisen huvittavaa on se, kuinka vanhamedia maalaa tiettyjä julkaisuja "valhemedioiksi". Olisi erittäin virkistävää nähdä, että vanhamedia propagandatoitotuksen sijaan osoittaisi neulanterävillä esimerkeillä "valhemedioiden" virheet. Kuten ns. "valhemedia" on useita kertoja osoittanut vanhamedian virheet.
Tämän takia on ajankohtaista julkaista tämä uusinta vuodelta 2011. Olen hieman muuttanut vertauksia ajankohtaisemmiksi:


Olemme tottuneet siihen, että kysymykset luokitellaan kahteen luokkaan: faktakysymykset ja mielipidekysymykset. Faktakysymyksiin on olemassa yksikäsitteinen, oikea vastaus. Mielipidekysymyksiin taas ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä vastauksia, useimmiten jopa hyväksytään että siihen voidaan antaa keskenään ristiriitaisia vastauksia.

Esimerkkejä faktakysymyksistä ovat vaikkapa paljonko on 3 + 2? tai mikä on USA:n pääkaupunki?. Jos tarjoaa vastaukseksi jotakin muuta kuin viisi tai Washington, on yksikäsitteisesti väärässä (ei nyt ruveta saivartelemaan ekvivalenssiluokista tai Philadelphian lyhyestä pääkaupunkikaudesta 1700-luvulla). Vastaavasti mielipidekysymyksinä pidetään esimerkiksi kysymyksiä onko mämmi hyvää? tai pitäisikö Suomen hyväksyä enemmän turvapaikkahakemuksia?.

Tarkastellaan lähemmin mielipidekysymystä onko mämmi hyvää?. Useimpien ihmisten mielestä tähän kysymykseen voi vastata kyllä tai ei ja molemmat vastaukset ovat ristiriitaisuudestaan huolimatta oikeita. Mutta eiväthän ne ole! Oikea vastaus kysymykseen on, että joidenkin mielestä mämmi on hyvää ja joidenkin mielestä pahaa. (Oletetaan että välivaihtoehtoja ei ole, mutta niiden mukaanottaminen ei muuta periaatetta.) Näin ollen mämmin hyvyys ei todellisuudessa ole mielipidekysymys.

Mikäli mämmin hyvyydestä halutaan kyllä- tai ei-vastaus, kysymys on muotoiltava uudestaan: Onko mämmi Pekan mielestä hyvää?. Nyt kysymykseen on yksiselitteinen vastaus, kyllä tai ei. On huomattava, että kysymykseen voi edelleenkin vastata molemmin tavoin, mutta siinä tapauksessa toinen vastaus on yksikäsitteisesti väärä. (Taas on huomattava, että saivartelulle on toki sijansa: Pekan mielestä mämmi voi periaatteessa olla hyvää, mutta se ei ole hyvää mikäli hän on syönyt sitä jo kuusi annosta tai sairastaa oksennustautia. Samaten Pekan mielestä mämmi voi olla pahaa, mutta kyllä hän varmaan sitä söisi jos pariin päivään ei olisi muuta tarjolla. Mutta jätetään vastaisuudessa tässä kirjoituksessa saivartelut käsittelemättä.)

Mämmin hyvyyden kaltaiset ns. makuasioihin (onko jääkiekko kiinnostavaa, tuoksuuko hajuvesi miellyttävältä) liittyvät kysymykset on helppo havaita vastaavanlaisiksi. Mikäli kysymys käsittelee asiaan heterogeenisesti suhtautuvaa joukkoa, sen vastaus on jotain muuta kuin kyllä tai ei. Mikäli kysymys käsittelee yksilöä tai homogeenisesti asiaan suhtautuvaa joukkoa, vastaus on yleensä kyllä tai ei. Joka tapauksessa tarkemmin pohtien havaitaan, että järkevästi muotoiltuun "mielipidekysymykseen" on olemassa yksikäsitteisen oikea vastaus.

On huomattava, että makuasioihin liittyvä kysymys on muotoiltava järkevästi. Se voi olla kieliopillisesti oikea, mutta semanttisesti mieletön. Esimerkki: onko mutkainen tumma?. Tämänkaltaiset kysymykset eivät ole mielekkäitä eikä niihin siksi ole olemassa oikeita eikä vääriä vastauksia.

Yhteenlasku- ja mämmin hyvyys -tyylisiä kysymyksiä enemmän ongelmallisia ovat toisena esimerkkinä olleet pitäisikö Suomen hyväksyä enemmän turvapaikkahakemuksia? -tyyliset kysymykset. Ongelmallisia siksi, että useimmat ihmiset pitävät mämmityylisiä kysymyksiä mielipidekysymyksinä ja yhteenlaskutyylisiä kysymyksiä faktakysymyksinä, kun taas pakolaistyyliset kysymykset ovat jossain harmaalla alueella näiden välissä. Mutta jos jopa mämmityyliset kysymykset voidaan osoittaa faktakysymyksiksi, on odotettavissa myös harmaan alueen kysymysten olevan todellisuudessa faktakysymyksiä.

Mämmityylisten kysymysten osoittamiseen faktakysymyksistä tarvittiin joko kysymyksen muotoilu järkevämmäksi (niin että kyllä tai ei -vaihtoehto oli järjellinen vastaus) tai sitten vastausvaihtoehtojen määrän lisääminen. Harmaan alueen kysymyksissä periaate on sama, se vain vaatii enemmän työtä.

Otetaan esimerkkinä käsittelyyn kysymys pitäisikö Suomen hyväksyä enemmän turvapaikkahakemuksia?. Tähän osa vastaa kyllä, osa vastaa ei, kuten on ilmeistä jokaiselle joka ei ole elänyt tynnyrissä viimeistä kymmentä vuotta. Toki tämäkin kysymys voidaan redusoida mämmityyliseksi "makukysymykseksi" eli vastata toisten mielestä kyllä ja toisten mielestä ei, tai sitten yksilöidä malliin pitäisikö Annan mielestä Suomen hyväksyä enemmän turvapaikkahakemuksia?, jolloin vastaus lienee kyllä tai ei.

Emme kuitenkaan tee näin. Tällöin jää jäljelle kaksi vaihtoehtoa: joko kysymykseen on olemassa absoluuttisesti oikea kyllä tai ei -vastaus tai sitten kysymykseen ei voi vastata kyllä tai ei. Tutkitaan vaihtoehdot erikseen.

1. Oletetaan, että kysymykseen pitäisikö Suomen hyväksyä enemmän turvapaikkahakemuksia? on olemassa oikea kyllä tai ei -vastaus. Tällöin osa vastaajista on yksikäsitteisesti väärässä. Kyse on silloin siitä, että he ovat käsittäneet jotakin oleellista väärin. Yksinkertaistettu esimerkki selkeästä faktakysymyksestä: paljonko on kaksi potenssiin kolme?. Kuvitellaan, että kysymykseen annetaan kahdenlaisia vastauksia: a) kahdeksan ja b) kuusi (humanisteille tiedoksi, että b on väärin). Tällöin väärin vastanneet ovat käsittäneet jotakin virheellisesti, todennäköisesti sen että potenssilasku tarkoittaa samaa kuin kertolasku. Tällöin heille pitää hitaasti ja rauhallisesti selittää, mikä meni pieleen, jolloin ainakin osa oppii mitä tarkoitetaan ja osaa laskea tehtävän oikein.
Mikäli turvapaikkakysymykseen on olemassa yksikäsitteisesti oikea vastaus, virheellisissä vastauksissa on samantapainen ilmiö. Kuvitellaan, että oikea vastaus kysymykseen on ei (Huomautus: yhtä hyvin voitaisiin olettaa vastauksen olevan kyllä). Kuvitellaan, että syynä siihen on se, että turvapaikanhakijat vähitellen muuttavat Suomen samanlaiseksi maaksi kuin se persläpi, josta he ovat Suomeen tulleet. Tällöin oikea kysymys on: pitäisikö Suomen muuttua köyhäksi, korruptoituneeksi, sisällissodan repimäksi ja nälänhädästä kärsiväksi maaksi?. Tähän kysymykseen ainoa järkevä vastaus on ei. Koska oletuksemme mukaan tämä on suora seuraus hakemusten hyväksymisestä, kysymykset ovat identtisiä ja vastaus turvapaikanhakijakysymykseen on myös ei. Se, että jotkut vastaavat kyllä, johtuu tiedon ja/tai ymmärryksen puutteesta.

2. Oletetaan, että kysymykseen ei ole olemassa oikeaa kyllä tai ei -vastausta. Tämä on taas seurausta siitä, että saattaa olla olemassa ihmisiä, joiden mielestä (oletetaan edellisen kohdan oletusten olevan voimassa) Suomen muuttuminen monikulttuuriseksi on niin ihqu asia, että sen hintana kannattaa maksaa köyhyys, korruptio, sisällissota ja nälänhätä. Tällöin kysymys palautuu vastausvaihtoehtojen lisäämiseksi eli oikea vastaus on joidenkin mielestä pitäisi ja joidenkin ei.

Edellisissä kohdissa esitettyjen oletusten ollessa voimassa on siis kyse siitä, että turvapaikanhakijakysymykseen vastatessa tiedot ovat puutteelliset. Kun tiedot päivitetään (eli ymmärretään kyllä- ja ei -vaihtoehtojen seuraukset), kysymykseen voidaan joko vastata yksiselitteisesti (1) tai sitten arvovalintojen erilaisuus estää yksiselitteisen vastauksen (2). Molemmissa tapauksissa on kuitenkin olemassa oikea vastaus ja kyseessä ei ole mielipidekysymys.

Mielipidekysymyksiä ei ole olemassa. On olemassa vain faktakysymyksiä. Näihin on olemassa joko yksikäsitteinen vastaus tai sitten kysymys on huonosti muotoiltu eli semanttisesti mieletön.

Tosiasia kiistatta on, että joudumme vastaamaan faktakysymyksiin puutteellisin tiedoin. Esimerkkinä otan kysymyksen: millä minuuttilukemalla alkaa miesten kymmenentuhannen metrin juoksun maailmanennätys?. Aika harva muistaa ennätystä (26.17,53) tarkasti, itse muistin sekuntilukeman mutta sadasosat piti tarkistaa. Silti suuri osa vastaa oikein eli 26. Valtaosa saa varmasti minuutin sisään oikeasta eli 25-27. Olen kuitenkin tätä kysyessäni ihan oikeasti kuullut vastauksen 17. Kun sitten sanoin, että eihän se mennyt kuin noin kymmenellä minuutilla väärin, kommentti oli "ai, siis seitsemän minuuttia". Tämä on esimerkki kysymyksestä, johon on olemassa selkeästi oikea vastaus, se mille tarkkuudelle vastaaja osuu on riippuvainen hänen asiantuntemuksestaan.
Joihinkin kysymyksiin ei ole mitenkään mahdollista hankkia kaikkia siihen liittyviä tietoja. Hyvä esimerkki asiasta on juuri tuo turvapaikanhakijakysymys. Emme voi mitenkään tietää, mikä on oikea vastaus, mutta mitä enemmän tietoa asiasta on, sitä todennäköisemmin siihen vastataan oikein.

Mielipidekysymys se ei ole sen enempää kuin mämmin hyvyyskään, koska mielipidekysymyksiä ei ole olemassa.

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Jaska kuulee väärin

Nuorena kloppina en tietenkään osannut englantia yhtä sujuvasti kuin nykyään. Kun siihen lisätään vielä se, että laulajat nieleskelevät sanoja miten sattuu ja rytmi on nopea, saattoi korvaan tarttua ihan jotain muuta mitä oli tarkoitettu. Niinpä tarina saattoi muuttua aivan päinvastaiseksi. Esimerkiksi Mariah Careyn laulamasta Without Yousta en koskaan saanut selville, yrittikö laulajatar erobiisissään anella tyyliin I can't live without you vai lohduttaa exäänsä laulamalla I can live without you. Ainoa mistä olin varma, oli se, että kappaleessa laulettiin I can't give anymore, mikä oli tilanne huomioiden varsin looginen lausunto.

Koska Jaskan lapsuudessa ja nuoruudessa tehtiin paljon parempaa musiikkia kuin nykyään, tein aikamatkan ja poimin muutamia itsessäänkin hyviä kappaleita, joiden sanat muistan kuulleeni väärin. Tähän listaan pääsivät vain vilpittömät erehdykset. Tahallaan väärin kuulluilla, kuten Celine Dionin hernekeittopäivästä kertovalla biisillä My Fart Will Go On ei ollut listalle asiaa.


10. Berlin: Take My Breath Away


Top Gun -elokuvan soundtrackilta nousi useitakin hittejä, joista tunnetuin on yhden hitin ihmeeksi jääneen Berlin-yhtyeen biisi.

Terri Nunn laulaa (kohdassa 2:10):
When the mirror crashed I called you
And turned to hear you say
If only for today
I am unafraid


Jaska kuulee:
When the bureaucrats they called you
I turn to hear you say
If only for today
I ain't wanna fly



9. Europe: The Final Countdown


Ruotsalaisten purkkaheavybändi ei ollut ihan yhden hitin ihme, mutta muut bändin biisit eivät yltäneet Countdownin menestyksen lähellekään.

Joey Tempest laulaa (kohdassa 1:26):
We're leaving together,
But still it's farewell.
And maybe we'll come back
To earth, who can tell?


Jaska kuulee:
Relieving together
But still its stairwall
And maybe we'll countdown
To burn, who can tell



8. Bananarama: Venus


Kun on kuullut yhden Bananaraman biisin, on kuullut ne kaikki.

Bananarama laulaa (kohdassa 0:19):
Goddess on the mountain top
Burning like a silver flame
The summit of beauty and love
And Venus was her name
She's got it
Yeah, baby, she's got it
I'm your Venus, I'm your fire
At your desire


Jaska kuulee:
Got us in the mountain top
Burning like a silver flame
Song of the beauty in love
And Venus was her name
She's got it
Yeah, baby, she's got it
I'm your Venus, I'm your fire
Talk insider



7. Pet Shop Boys: It's a Sin


Pet Shop Boysin originaalisuus oli ainutlaatuista: maailman ainoa syntikkabändi, jonka biisit kuulostivat keskenään erilaisilta.

Neil Tennant laulaa (kohdassa 1:34):
At school they taught me how to be
So pure in thought and word and deed
They didn't quite succeed
For everything I long to do
No matter when or where or who
Has one thing in common, too


Jaska kuulee:
As cool they thought me how to be
So you're in fought and what I meet
They didn't quite succeed
For everything I want to do
No matter when or what or who
That's what things are coming to



6. George Michael: Careless Whisper


Ah, muistoja: tämän biisin tahdissa on tullut vedettyä ensimmäistä kertaa hitaita tutustuessa arvoitukseen nimeltä tytöt.

George Michael laulaa (kohdassa 0:45):
Calls to mind a silver screen
And all its sad goodbyes


Jaska kuulee:
Cost two minds a still so green
And darkness said goodbye



5. Guns N' Roses: You Could Be Mine


Eli vapaasti kääntäen: Sinä voisit olla kaivos. Tai: Sinä voisit olla miina.

Axl Rose laulaa (kohdassa 1:05):
I'm a cold heartbreaker
Fit to burn and I'll rip
your heart in two


Jaska kuulee:
I'm a Cold War breakout
dead to burn and I'll rip
your heart in, too



4. Robin Beck: First Time


Tämä kappale muistetaan myös Coca-Cola mainoksen tunnusmusiikkina.

Robin Beck laulaa (kohdassa 0:20):
First time first love oh what feeling is this
Electricity flows with the very first kiss
Like a break in the clouds and the first ray of sun


Jaska kuulee:
First time first love I would feel in this
Ill and criticise floors with the very first kiss
Like the burst of the clouds in the frustation of sun



3. Alice Cooper: Poison


Alice nielee sanat niin tehokkaasti, että ihmettelenpä millainen lingvisti voisi edes kuulla nämä oikein.

Alice Cooper laulaa (kohdassa 1:33):
Your mouth, so hot
Your web, I'm caught
Your skin, so wet
Black lace on sweat


Jaska kuulee:
Your mole, so hot
You're well, I'm God
You stink so wet
Like slaves on sweat



2. Bruce Springsteen: Born in the U.S.A.


Joskus sitä kuulee sanat siten, että niiden merkitys heittää täysin häränpyllyä.

Bruce Springsteen laulaa (kohdassa 0:56):
Got in a little hometown jam
So they put a rifle in my hand
Sent me off to a foreign land
To go and kill the yellow man


Jaska kuulee:
Got a little of a hometown gang
Soda bottle wrapped in my hands
Sent New York to a boy in land
Don't kill the yellow man



1. Bon Jovi: Always


Kun kuulin tämän ensimmäistä kertaa, olin että mitä helvettiä?

Jon Bon Jovi laulaa (kohdassa 0:36):
This Romeo is bleeding
But you can't see his blood
It's nothing but some feelings
That this old dog kicked up


Jaska kuulee:
This room is bled
But you can't see its blood
It's nothing but some penis
That is hold on, kept up



Jokeri: Katri Helena: Vie minut


Ei, Katri Helena ei laula englanniksi. Mutta laulun sanat olivat niin epäloogiset, että aivoni korjasivat ne järkevämmiksi. Miksi hitossa laulaja itkisi, jos on niin iloinen? Oma tulkintani on uskottavampi.

Katri Helena laulaa (kohdassa 0:27):
Vie minut, minut vie jonnekin
Vie pian äläkä tuo takaisin
Vie kauas, niin kauas kuin viedä vain voi
Missä itkuni ilon helminä pisaroi


Jaska kuulee:
Vie minut, minut vie jonnekin
Vie pian äläkä tuo takaisin
Vie kauas, niin kauas kuin viedä vain voi
Missä vittuni ilon helmiä pisaroi