Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


lauantai 13. toukokuuta 2017

Uusinta: Kaappi

Lukijalle: Tämä juttu neljän vuoden takaa on aina ajankohtainen meille, joiden työkalulaatikossa on parikymmentä kappaletta täsmälleen samanlaisia kuusiokoloavaimia. Siis niitä, joita pakataan aina koottavien huonekalujen matkaan ja jotka varastoi sinne "siltä varalta että ne yhdeksäntoista entistä sattuisivat kaikki katoamaan". Mutta jutussa mainittu kaappi on edelleen pystyssä ja jopa samassa paikassa kuin alun perin. Vaikka huushollin suunnilleen kaikki muut huonekalut olenkin siirtänyt paikasta toiseen, koska minulle on epäsäännöllisin väliajoin kerrottu että haluankin tehdä toisenlaisen järjestyksen:

ööö ... nyt siis ojenna se osa C5, sen pitäisi mennä kiinni tuohon H3:een. Ei siihen, se on D. No siihen. Ei perkele, C5 ei kiinnity H3:een, koska BY on C5:ssä väärinpäin. Puretaas se, meisseli tänne. Joutessas etsippä sieltä laatikosta neljä kappaletta ruuveja P5472. Mitä? Ei bee, vaan pee. Ne beet ei ole ruuveja vaan pultteja. Äläkä sotke niitä ... no siis härpäkkeitä, vasta lajittelin ne että jokainen löytyisi kun tarvitaan.

...jatkuu...

Eli mistäkö oli kyse? Salli oli jo pitkään halunnut makuuhuoneeseen ison vaatekaapin. Eräänä päivänä vaatimisvoimakkuus ylitti lompakon ja viitseliäisyyden yhteenlasketun sietokyvyn. Ei muuta kuin lähimpään kaupunkiin huonekaluliikkeitä kiertämään.

Ensimmäisessä liikkeessä myyjä iski koukkuun viisi askelta ulko-ovelta. Dollarinkuvat silmissä. Sanoin että vaatekaappia, kiitos. Isoa. Makuuhuoneeseen. Sehän talutti meidät oitis oikealle osastolle ja sanoi että tuosta. Löytyihän sieltä yksi asiaan sopiva. Siihen asti kunnes avasin oven. Vaikutelman pilasi sieltä löytynyt hintalappu. Tuumailin onko hinta ilmoitettu jeneissä eikä euroissa. Siis heti kun olin lakannut nieleskelemästä. Öööö, tuota me taidetaan katsella tässä vähän aikaa. Kaikessa rauhassa, myyjä vakuutteli. Heti kun äijä häipyi kulman taakse, nappasin Sallia kädestä. Kalusteita näkösuojana käyttäen ovesta ulos. Lompakosta kiinni pitäen.

Vaan eihän siinä mikään auttanut. Kun on pakko niin on pakko. Sen verran oli kuitenkin järkeä matkassa, että sanoin että eiköhän käydä ensin varmuuden vuoksi muutkin liikkeet katsomassa. Ja niin ilman muuta tehtiin. Myyjiä väistellen ja hintoja kauhistellen. Lopulta viimeisessä tärppäsi. Ihan samanlainen kaappi kuin ensimmäisessä. Paitsi että hintalappu oli kooltaan pienempi. Numeroiden fonttikoko oli kyllä sama mutta niitä tarvittiin vähemmän. Seuraavaksi piti sitten löytää myyjä. Vartin etsimisen jälkeen operaatio onnistui. Ihan muuten vihjeeksi, kun seuraavan kerran menette kalustefirmaan. Menkää itse edellä ja jättäkää vaimo hetkeksi vaikka puhumaan kännykkään ulkopuolelle. Johan armeijassakin opetettiin, että tunnustelijat eteen. Jos myyjä käy päälle kuin yleinen syyttäjä, paetkaa henkenne edestä. Olette erehtyneet kalliiseen paikkaan, jossa myyjän työnä on saada asiakas ostamaan ylihintaista tavaraa. Jos se saa vaimon kynsiinsä, se on visakortin kiirastuli. Jos taas myyjiä ei näy missään, olette oikeassa paikassa. Oikein hinnoiteltu tavara menee kyllä kaupaksi itsestään.

Kaupat siis tuli. Enkä minä ainakaan nähnyt mitään oleellista eroa sen kaapin ja hinnaltaan viisinkertaisten välillä. Tosin aloin kyllä kohta ymmärtää, mistä kyseinen firma katteensa repi. Ne muut puljut olivat mainostaneet ilmaista kotiinkuljetusta tietyllä säteellä. Tämä ei kyllä meitä lohduttanut, kun Huitsinnevada ei ollut lähelläkään vaadittua etäisyyttä. Mutta yhdessä firmassa myyjä sai sen verran pidettyä hihanvarresta kiinni ennen pakoa, että vakuutti pakettiauton järjestyvän halvalla. Tästä firmasta ei pakettiautoa järjestynyt. Siis halvalla. Hinnan kuultuani meinasin sanoa, että inte köpa, bara hyra. Sitten vähän mittailin ja laskeskelin, että jos jättää Sallin pois kyydistä, niin kaappi mahtuu omaankin autoon. Pikainen laskutoimitus: kumpi tulee loppujen lopuksi halvemmaksi, pistää vaimo linja-autoon ja kaappi kyytiin vai ottaa paku. Siis halvemmaksi sekä finanssi- että henkisiltä kustannuksilta. Onneksi myyjä ehti hätiin ja sanoi, että kyseistä kaappia ei juuri nyt ole varastossa, viikon päästä sitten saa. Huh.

Sitten oltiinkin onnellisia kaapin omistajia. Aina siihen asti, kunnes sain kaapin rahdattua kotiin. Operaatio sekin. Onneksi sai ajaa koko ajan etuajo-oikeutettua tietä eikä tarvinnut vahdata oikealta tulijoita. Tai kääntyä kertaakaan vasemmalle tasa-arvoisessa risteyksessä. Ei nimittäin olisi nähnyt. Kaappilaatikot täyttivät auton oikean puolen. Oletteko muuten koskaan ajanut autoa siten, että vaihdetta vaihtaaksenne täytyy ensin kohottaa yli 30-kiloista laatikkoa pois kepin tieltä? Avartava kokemus.

jatkuu...

Laatikot makuuhuoneeseen ja levälleen. Löytyi jopa kokoamisohjeet. Jaaha, parin tunnin urakka, tuumailin. Onhan näitä ennenkin tehty. Tosin Salli älysi jo siinä vaiheessa laittaa lapset talon toiseen siipeen leikkimään, "etteivät oppisi uusia sanoja".

Hetkinen. Eihän tuo kaappi mahdukaan siihen mihin on tuumattu. Jos parisänky on tuossa asennossa ja kaappi tulee sille seinälle, mitä lähempänä on ovi, niin välistä ei mahdukaan kulkemaan.

Pakko kääntää parisänkyä 90 astetta. KRUNTS KRIIK ÄÄH. No niin. Nyt pääsee kokoamaan kaappia.

Helvetti. Nyt on ensimmäiset levyt saatu kunnialla toisiinsa kiinni. Tuon läpyskän mukaan seuraavaksi pitäisi laittaa päätylaudat tässä samassa asennossa. Eikä niitä mahdu tässä huoneessa tekemään. Ei mitenkään päin. Pidämme neuvoa-antavan tauon.

Hitto. Minkä takia tuo alakehikko on määrätty tehtäväksi melkein viimeisenä? Jos sen tekisi ensin, niin kaapinhan voisi koota pystyasennossa. Mitä helvetin järkeä sitä ylipäätään on koota vaakatasoon? Lopuksi se pitää kuitenkin nostaa pystyyn. Ja systeemi painaa koottuna parisataa kiloa. Hitot, kootaan ensin alakehikko ja sitten koko systeemi pystytasossa. Kyllä ne reunalevyt suorassa pysyy, kun toinen pitää sen aikaa kiinni kun toinen ruuvaa.

Paskat. Saisihan nuo reunalevyt pysymään, vaan kun alakehikko on vain yhdellä pultilla kiinni vielä tässä vaiheessa. Se leviää heti, kun päälle asettaa painon. Pakko koota sittenkin vaakatasossa.

Vittu. Eihän sitä mahdu kokoamaan vaakatasossa. Jos parisängyn leveys on 180 cm, kaapin korkeus 200 cm, kaapin syvyys 60 cm, pystyyn nostamiseen tarvittava pelivara puoli metriä ja makuuhuoneen mitta siinä suunnassa neljä metriä, niin ei onnistu.

Saatana. Pakko nostaa parisänky pystyyn kokoamisen ajaksi. KIPPATI KIPPATI ÄÄH. No niin. Tästä voidaan päätellä että kaappi on sitten saatava kokoon tänään. Tai nukuttava sohvalla.

Perkele. Ohje sanoo että ruuvien kiinnittämiseen ei saa käyttää porakonetta. Väännetäänpä sitten käsipelillä. Eihän niitä tarvita kuin viitisenkymmentä. Tai siltä se ainakin tuntuu.

No nih. Vihdoinkin valmista. Taustalevyt naulaan vasta pystyasennossa, että jaksetaan nostaa kaappi helpommin pystyyn. NOST NOST NOST ÄÄH. Se on siinä. Sitten taustalevyt. KOP KOP KOP.

Scheisse (suomenkieliset kirosanat pääsivät loppumaan). Yksi taustalevyistä on väärinpäin. KISK KISK KISK KOP KOP KOP.

Jaaha. Sitten enää kaapin ovet. Tules tänne ja pidä siitä kiinni. Ei SIITÄ, vaan kaapin ovesta. Jaaha. Seuraava. Ja seuraava. Jne. Ja valmista tuli. Paitsi että tuo peiliovi on helvetin ruma. Jaa että mene pois oven edestä, niin kuva paranee?

Että onnistuihan se lopulta. Ja hyvä kaappi tulikin. Sai nukkua seuraavan yön levollisin mielin. Mitä nyt aamukolmelta piti herätä vessakeikalle. Ja makuuhuoneen ovi on sängystä etuoikealle. Paitsi että sänky on nyt uudessa asennossa. Mitä minä en tietenkään unenpöpperöisenä muistanut. Kävelin vain totuttuun tapaan etuoikealle ja yritin kiivetä kaapin ovesta sisään.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Heh, ihan hauska juttu, ainakin näin matkan päästä luettuna... ;) Oliko tuo kaappikummitus muuten massiivipuuta vai lastulevyä (tms)? Itse en ole huusholliini älyttömästi mööpeleitä keräillyt, mutta yleensä olen pyrkinyt suosimaan muuta kuin lastulevystä tjsp kevytmateraaleista tehtyjä, sillä se mikä keveydessä voitetaan, yleensä myös kestävyydessä menetetään. Kokopuisissa on tieten enempi painoa, mutta hyvänä puolena on taas paitsi kestävyys, myös mahdollisuus purkaa ja koota ko. huonekalu esim. muuton yhteydessä useampaan kertaan, lastulevyinen kun voi jo parinkin purkukerran jälkeen rapistua aikamoiseksi rotiskoksi.

-J.Edgar-

Anonyymi kirjoitti...

Tässä olisi markkinarako yritykselle "Pari riuskaa miestä ja paku" (PRMJP).

Asiakkaat vain katsoisivat sopivat huonekalut netissä.
Tai menisivät myymälään.

Myymälästä ostamisen tilaan tilaus PRMJP nettisaitille tai soitto.
PRMJP ostaa mööpelit liikkeestä, kasaa ne, ja kuljettaa asiakkaalle koottuna.

Asiakas maksaa kuten tilauspizzan.

Jaska Brown kirjoitti...

J.Edgar: Massiivipuuta. Painaa niin helvetisti, että koottuna sitä ei tee mieli siirrellä. Ja lastulevy ei kelpaa edes pesän sytykkeeksi, saati sitten huonekaluihin. Ellei tarkoitus ole tosiaan se että tätä ei a) pureta ja koota uudelleen, b) siirrellä, c) käytetä minkään muutamaa kiloa painavamman varastointiin.

Ano: Kai noita tommoisia palveluja saa ainakin joistakin huonekalufirmoista, mutta sen ulkoistaminen voisi olla markkinarako sinänsä.

Anonyymi kirjoitti...

No pääsitkö kuitenkin sinne vessaan?
Huru-ukko

Jaska Brown kirjoitti...

Huru-ukko: Joo, en niin sikeässä unessa ollut että olisin kaapin nurkkaan kussut. Muistan miten alkoi naurattaa kun havahduin siihen että ihmettelin kuinka makuuhuoneen kynnys on näin korkea ja ovi kapea.

Tuumailija kirjoitti...

Hoho, loistava tarina! Tuli ihan mieleen se, kun autoin kaveria kokoamaan äärimmäisen monimutkaisen kulmapöytäjärjestelmän. Siinä paloi aikaa ja hermoja, mutta lopulta kiitos ja pöytä seisoivat. Haasteellisesta kokoamisesta olen aina tykännyt, olenhan vanha pienoismallisti ja armoitettu legorakentelija.

Itse olen ostanut huonekaluni joko tori.fi -palvelusta käytettynä edullisesti tai uutena Ikeasta. Ikean laatu on toki sinänsä mitä on, mutta tosiasia on että ne ovat köyhälle opiskelijalle edullisia ja riittäviä. Hyvä puoli on myös se, että niiden poisheittäminen ei tuota pahaa tuskaa. Etenkin ne viiden euron Lack-pöydät ovat itseasiassa ihan käteviä esim. eteisen pöytänä tai väliaikaispöytänä jossain. Itselläni kaksi sellaista kesti lähes viisi vuotta jatkuvaa käyttöä.

Täällä Japanissakin oli pakko ostaa Ikeasta pieni hyllykkö asuntooni. Muut paikalliset huonekaluliikkeet eivät joko tarjonneet sopivaa tai niiden hinta oli aivan liian kallis. Tosin japanilaisen laatuajattelun tuntien ne olisivat varmasti olleet erinomaisia pitkäaikaista käyttöä ajatellen. Lyhyeen oleskeluun paikallinen Ikea oli nyt parempi. Suosittelen muuten Ikean ravintolaa, vaikkei olisi edes aikeissa ostaa huonekaluja. Lihapulla-annos ei ole kovin kallis ja maku on erinomainen! Niitä voi ostaa kotiinkin.

Jaska Brown kirjoitti...

Tuumailija: Jaa että Japanissakin on Ikea? Mitä noiden huonekalujen kokoamiseen tulee, niin meillä on rouvan kanssa toimiva systeemi. Rouva lukee käyttöohjeet ja minä väännän palikoita paikoilleen. Onnistuu kohtuullisesti, ainakin ovat toistaiseksi kasassa pysyneet.